Yhteiskampus 2020 -työryhmä. Oppimisympäristöt

Tartuin tilaisuuteen lähteä mukaan Yhteiskampus 2020-työryhmään, koska koin sen mielenkiintoisena mahdollisuutena päästä seuraamaan, miten tällaista suurta hanketta lähdetään ideoimaan eteenpäin. Opiskelen kolmatta vuotta rakennusarkkitehdiksi, ja motivoiduin ajatuksesta päästä haistelemaan ilmapiiriä ”oikeissa” suunnittelutilanteissa.

Hanke on mittakaavaltaan suuri, yliopiston tontti on Oulun keskustan kokoinen. OAMK:n tulevat tilat 23 000 m2, joka on melkein puolet vähemmän mitä nykyiset tilat sisältävät. Tältä pohjalta ajateltuna on ymmärrettävää, että OAMK:n väen keskuudessa koettiin haastavana saada uudet tilat toimiviksi.

Työryhmien ensimmäinen kokoontuminen oli 9.2. Se oli hieman erilainen entä tulevat kokoukset, sillä siellä kaikki läsnäolijat osallistuivat toiminnallisesti. Vaihdeltiin rooleja ja kirjattiin ylös mieleen juolahtavia asioita. Aiheena kokoontumisessa oli tulevan uuden tilanteen uhat, mahdollisuudet ja visiot. Esiin tulleet huolet ja murheet olivat aiheellisia, koskien esimerkiksi tilojen riittävyyttä ja toimivuutta, sekä OAMK:n olemuksen hukkumista yliopiston kupeessa. Mahdollisuuksiakin uudessa nähtiin varovaisen toiveikkaasti. Koettiin jopa, että muutos voi jopa olla parempaan, ja OAMK:n maine ja näkyvyys voi parantua entisestään. 

Jatkossa kokoonnuttiin suurin piirtein joka torstai. Osa tapaamisista oli kaikille avoimia ja osassa käsiteltiin millaisia tarpeita opetustiloille, eli oppimisympäristöille tulisi määritellä. Projektin vetäjät esittelivät ajatuksiaan muun muassa monitilatoimistoista ja opiskelijoiden ja opettajien kohtaamispaikoista, sekä kuuntelivat osallistujia tarkasti. Vielä tässä vaiheessa ei suunnitelmia lyöty lukkoon, kerättiin vaan informaatiota tilojen suunnittelun pohjalle.

Työryhmien tavoitteena oli saada suunnittelijat (ja käyttäjätkin) ymmärtämään tilantarvitsijan toimintaa sekä löytämään hyviä olemassa olevia tiloja, jotta niitä voisi jossain muodossa siirtää uuteen paikkaan. Toisaalta mietittiin miten toimintaa voisi muuntaa tehokkaammaksi, eli pohdittiin pienemmän käyttöasteen tilojen yhdistämistä ja tiivistämistä. Haettiin yhteistä visiota ja otettiin talteen asioita ja ideoita, joita suunnittelussa voisi hyödyntää.

Uutena asiana ymmärsin, että oppimisympäristöt eivät koostu pelkästään luokkatiloista, vaan esimerkiksi välitila-alueet toimistojen ja muiden kiinteiden pisteiden välillä muodostuvat oppimisympäristöksi. Ja kun ryhdyin asiaa henkilökohtaisestikin ajattelemaan, ei omakaan oppiminen ole mitenkään sidoksissa luokkatiloihin. Näihin tiloihin tuleekin panostaa, kun toiminta sijoitetaan nykyistä tiiviimpään tilaan.

Mielenkiintoisin anti itselleni oli ehdottomasti seurata keskustelua, mikä tulevien käyttäjien ja tilojen suunnittelijoiden välille syntyi. Opettajilla ja henkilökunnalla oli kaikilla omia tarpeitaan ja kärkkäitäkin mielipiteitä tulevista tiloista yliopistolla. En saanut päähäni mitään uusia ideoita, joten omaksuin lähinnä kuuntelijan roolin, joka oli itselleni mielenkiintoinen sekin. Koin että ryhmät olivat hyvin vedettyjä ja sisälsivät paljon puheenvuoroja ja keskustelua. Suunnittelijoiden toiminta oli asiantuntevaa ja osallistuvaa, yritin ottaa oppia tulevaisuutta varten.

Sain myös kesätyön projektin parissa arkkitehtitoimistolta, joten kaiken kaikkiaan työryhmäkokemus oli minulle hyvin positiivinen.

Työympäristöryhmässä mukana olleen Rakennusarkkitehtiopiskelijan ajatuksia

Lähdin mukaan Yhteiskampus 2020 hankkeeseen siksi, että minua kiinnosti nähdä oikean rakennushankeen kulkua. Uskon, että tämä olisi sopiva lisä opintojen ohelle.Lisäksi porukkaan vielä tarvittiin yksi lisää.

Ensimmäisenä päivänä (9.2) muistan ajatelleeni, että voi ei mihin oikein lähdin mukaan ja taisin harkita, että jos vain lopettaisin. Opinnot ovat vielä sen verran pienimuotoiset minun kohdallani, etten kokenut olevani tarpeellinen. Ensimmäisen tapaamisen lopussa olin kuitenkin toisella mielellä, päädyinkin tuottamaan yllättävän paljon ideoita uutta kampusta varten.

Aloitimme työtilojen suunnitteluryhmässä tietysti homman etenemisen esittelyllä ja yleiskatsauksella. Minä näin seinillä paljon muistilappuja, ja punaisia tarratäpliä, myös tekstiä. Olen jo aikaisemmin aloittanut ideointia samalla systeemillä ja ajattelin, että osaisinkin tämän homman ehkä kuitenkin. Aloimme kirjoittaa huonoimpia skenaarioita ja parhaimpia skenaarioita lapuille. Mietimme myös muita asiaan liittyviä juttuja ja samalla kävimme läpi kirjoittamiamme asioita, joista poiki lisää ideoita. Minä itse yritin miettiä asioita opiskelijan näkökulmasta katsoen. Kirjoitin niitä asioita mitä itse olin huomannut ja niitä mistä olimme keskustelleet ystävienkin kanssa. Oli mukava huomata, että minunkin ideat otettiin mukaan muiden joukkoon, eikä mitään heitetty pois!

Toisessa kokoontumisessa (16.2) kävimme läpi aikaisemman kerran kerättyä materiaalia. Tapaaminen oli enemmänkin luentomainen ja ideointia ei tehty.

Kolmannessa kokouksessa (23.2) oli taas vähän erilaista, kävimme edelleen läpi ensimmäisen kerran materiaalia. Ideoitiin myös uutta siitä mitä tarvitsisimme uudelle kampukselle. Tarvitsemmeko opiskelualueita ja tiloja sekä mitä tiloja opettajat tarvitsevat. En kokenut tarvitsevani uusia tiloja, mutta nyt käytyäni yliopistolla viikon ajan, ymmärsin, että uudet tilat voisivat tuoda muutoksen mikä olisi hyväksi myös ammattikorkeakoulun opiskelijoille. Ajatellen tietysti rakennusarkkitehtien koulutusta, yhteistyötehtävien tekeminen koulun tiloissa onnistuisi mukavammin yhteistiloissa, pajatilatkaan eivät olisi pahitteeksi. Näitä en ole kuitenkaan vielä ehdottanut yhteiskampus projektissa, mutta ajattelin että voisin ehdottaakin.

Olemme miettineet minkälainen työskentely olisi parhainta opettajille, tehtäisiinkö omia työhuoneita enää ollenkaan? Ilman omia työhuoneita, yhteistyö lisääntyisi muiden opettajien kanssa. Näen kyllä hyvää tässä ideassa, vaihtelu voi olla hyväksi. Jos opiskelijoilla taas olisi yhteistiloja enemmän, työskentely kampuksen alueella lisääntyisi, eikä tarvitsisi välttämättä tehdä kotona niin paljon kuin tulee tehtyä.

Hiihtoloman jälkeisessä työryhmäkokoontumisessa (16.2) seinille oli laitettu ensimmäisiä pohjapiirroksia ja aamulla oli ollut avoimet ovet opiskelijoille. Tuntui todella tärkeältä, että opiskelijat saivat sanoa mielipiteensä ja tuoda ideoita esille!

Työryhmäkokoontumisessa jatkoimme sitten pohjapiirrosten kehittämistä keskustelemalla niistä. Itse olin kysellyt yliopistollakin pienimuotoisesti siitä mitä he toivoisivat ja toin muistamiani seikkoja esille kokouksessa. Olin itse ainakin tyytyväinen jo niihin pohjapiirroksiin mitä seinille oli laitettu, vaikka ne olivatkin vasta ensimmäiset vedokset. Ehkä en osaa vielä olla tarpeeksi kriittinen?

Pidin pohjapiirroksista ja siitä mielikuvasta millaista yliopiston tiloissa tulee näyttämään, että otti hieman päähän, etten pääse sinne opiskelemaan koska valmistun, ennenkö muutto tapahtuu. Tämä voi kuitenkin olla myös hyväkin asia minun kannaltani!

Tässä kokouksessa (23.3) katseltiin Archicad piirustusta suoraa tekeillä olevasta tiedostosta. Uusimpia pohjapiirroksia oli myös laitettu seinille esille. Omia ajatuksiani olivat tällä hetkellä, että olisin kaivannut opiskelijakaveria näihin kokouksiin niin olisi voinut tulla enemmänkin ideoita yhdessä. Koin, että opettajilla sekä muulla henkilökunnalla oli enemmän ideoita, pyyntöjä ja vaatimuksia kuin minulla opiskelijana.

Muistan, että suurimpana keskustelunaiheena ja huolena oli se, että saako opettajat oman työhuoneen, minne laitetaan omat tavarat ja kaikki paperit ja muut jutut joita tarvitsee työnteossa. Esille otettiin myös se, että onko tulevaisuudessa sitten yhtä paljon paperia vielä vai onko ne sähköisessä muodossa? Entäs ne tilat missä on vain opettajia joihin ei ole opiskelijoilla pääsyä? Keskustelun aiheena oli myös se, onko tiloja, joissa on opettajia sekä opiskelijoita. Tilat missä olisi opettajia valmiina auttamaan opiskelijoita oli myös yksi puheenaihe. Nyt tajusinkin, etten tainnut tuoda ajatustani esille siitä, että pidin tätä ideaa todella hyvänä, harmi!

Odotin tältä prosessilta ehkä enemmän aktiivista tekemistä ja vähemmän pelkkää keskustelua. Ehkä tästä näkee kuitenkin minun kokemattomuuttani kokoustilanteista. Aina oppii jotain uutta, ihan vain kirjoittamalla tätä blogia ja miettimällä asiaa! Ensimmäiset kerrat jäivät mieleen, kun pääsin kirjoittamaan lappuihin tekstiä ja kertomaan omia ajatuksia. Oli helpompi tuoda ideoita esille kirjoittamalla niitä paperille ja kuulla jonkun toisen lukevan niitä ääneen.

Koin kuitenkin myös iloa ja ylpeyttä siitä, että pääsin mukaan tähän projektiin, varsinkin kun opintoni ovat puolivälissä ja kesätöitä en ole vielä saanut tältä alalta. Tunsin saavani arvokasta kokemusta, vaikka kyseessä ei edes ollut varsinainen työpaikka. Tämä projekti oli suurempi mihin kuvittelinkaan pääseväni mukaan edes ideoimaan!

Tietysti tämä taisi olla poikkeustapaus, mutta mielestäni tämä oli oikein hyvä ja kekseliäs keino lähteä liikkeelle ja kysyä suoraa heiltä jotka tulevat tiloja oikeasti käyttämään. Koin olevani tärkeä osa tätä ideointiryhmää, kun ideoitani ja ajatuksiani kuunneltiin, kun toin niitä esille!

Yhteenvetokerta Linnanmaalla (30.3) tämä kokoontuminen pidettiinkin koko porukan voimin, eli kaikki työryhmät olivat mukana yhtä aikaa. Käytimme tilana kunnostettua auditoriota, jossa oli kiva uusi idea käynyt suunnittelijan mielessä. Ajattelinkin että jännä, kuinka joillekin tulee yksinkertainen mutta kiva idea mieleen mitä toiset eivät välttämättä edes ajattele! Huoneessa oli todella toimiva akustiikka. Miinuksena kuitenkin se, että valkokankaat olivat kyllä suuret, mutta sinne heijastetut diat näkyivät todella pienenä.

Aloitimme käymällä läpi opiskelijakyselyn tuloksia, mietin että olisi pitänyt itsekin vastata mutta en ollut vastannut. Vastaukset olivat mielenkiintoisia. Tykkäsin joistakin ideoista mitä oltiin tuotu esille, muun muassa siitä, että uudella kampuksella olisi mukavat ulkotilat käytettävissä. Joku oli myös ehdottanut, että olisi hyvä, jos saisi käyttöönsä atk luokassa monta näyttöä eikä vain yhtä. Itse taas ajattelin sitä, että olisi hyvä, jos tietokoneet olisivat nopeita, ettei tarvitsisi jumittaa pitkään yhdessä asiassa.

Edelleen koin, että projektissa oli kiva olla mukana, varsinkin kun näitä mahdollisuuksia ei kovin usein avaudu.

Mietin sitä, että tämä prosessi on minun silmissäni lähtenyt lennokkaasti vauhtiin, mutta suunnittelijat itse kertovat, että työtä riittää vielä rutkasti. Itse vain näin edessäni valmiin näköisiä piirroksia ja mietin, että mitä siinä sitten vielä on tehtävää. Oletan, että ehkä määräyksiä, ohjeita, lupia ja hienosäätöä riittää, vaikka muille jakaa?

Jatkoimme kokouksessa eteenpäin hauskalla paneelikeskustelulla, jossa oli myös opiskelija mukana. Paneelikeskustelu olisi saanut kyllä kestää kauemmin, mutta idea oli kiva, se oli lähtenyt TV-ohjelmasta ”Pitäisikö olla huolissaan?”. Mielestäni nyt kun muistelen, niin vastaukset olivat aika positiiviseen suuntaan meneviä, vaikka varsinkin yksi kysymys oli hyvinkin, ehkä hieman pessimistisen realistinen rahankäyttöön liittyen.

Lopuksi kiersimme OAMK:in tulevat tilat yliopistolla ja kuulimme suunnitelmista niiden oikeassa ympäristössä. Kierros oli minun mielestäni mielenkiintoinen.

Nykyiset yliopiston tilat olivat kivan näköiset varsinkin niistä kohdista mistä tähän laitoin kuvia ja ne kaikki tilat mitä muutetaan, tulisi minun mielestäni muuttaa niin, että ammattikorkeakoulu erottuu edukseen. Uusien tilojen tulee näyttää Oulun ammattikorkeakoululta ja olla motivoiva ympäristö opiskelijoille! Unohtamatta OAMK:in oranssia sekä muita värejä!