print
Vyanzo - valkoisen pojan tarinoita Tansaniasta

« Edellinen 1 2 3 4

Busaraa, bitches!

m8haje00 Kirjoittanut Jens Hattuniemi   blogissa Vyanzo - valkoisen pojan tarinoita Tansaniasta
Julkaistu 17.2.2011, klo 09:58

Ystäväni kirjoitti facebookiin vähän aikaa sitten, että hän  istuu helmikuussa terassilla. Näin heillä Hollannissa. Minä avasin festarikesän helmikuussa Zanzibarilla. Siinä vaiheessa kyllä tajusi, että miten hienon ammatin sitä on itselleen valinnut. Hengaat festarialueella auringossa, poriset ihmisille, kuuntelet erinomaista musiikkia ja se on työtä. Okei, mähän tosin maksan tästä työharjoittelusta, mutta jo ajatus, että tämä voi olla työtä, on käsittämätön.

V√§h√§n knoppitietoa musiikkifestivaalista eli Busarasta. Satoja artisteja, l√§hemm√§s kaksikymment√§ tuhatta vierasta. Aurinkoa, taskuvarkaita ja jengi√§ jokaisesta maailman mahdollisesta kolkasta. Musiikki on p√§√§s√§√§nt√∂isesti perinteist√§ afrikkalaista musiikkia, mutta funk- ja jazz-vaikutteilla. Jos olette koskaan k√§yneet Ilosaarirockissa ja tunnette k√§sitteen ‚ÄĚrentolava‚ÄĚ niin olen valmis pist√§m√§√§n kuolemattoman sieluni pantiksi, ett√§ jokainen artisti Busarassa myisi Ilosaaressa kuin piri. Lis√§ksi ihastuin loppui√§kseni Zanzibar-pizzaan. Se on omituinen lihapiirakan ja munakkaan v√§limuoto. Periaatteessa se on taikinaa, jonka sis√§lle leivotaan esimerkiksi kalaa tai lihaa ja sitten se paistetaan paistinpannulla. Kooltaan se on perussuomalaisen siansuoliroiskel√§p√§n tasoa, mutta maultaan taivaallisen erinomainen naposteltava.

Muutamia asioita, joita sattui minulle Busaran aikana:

1) Tapasin toisen tulevan ex-vaimoni.

2) K√§nnykk√§ni varastettiin, mutta se oli paikallinen halpismalli eli noin 30¬†000 shillinki√§ eli noin 14 ‚Äď 15 euroa. Samassa taskussa oli 200 euron kamera, joten onni onnettomuudessa.

3) Haastattelin hienoa miestä, joka sanoi, että mikäli kirjoittaisin hänestä negatiivisesti, Allah huomaisi kyllä. Monet ihmiset eivät ole arvostaneet tapaani kirjoittaa, mutta ensimmäisen kerran Jumala on perässäni.

4) Mikäli baarin tarjoilija virnuilee sinulle, kun palautat tyhjiä laseja tiskille, voi olla mahdollista, että olet viettänyt siellä liian paljon aikaa.

5) Eräs hurmaava nainen, joka todennäköisesti oli ammattilainen, yritti pokata minusta asiakkaan kysymällä, että olenko Kiinasta. En ole. Enkä Japanistakaan. Enkä lämmennyt.

Ainoa huonompi puoli Busarassa ja Zanzibarsissa on se, että se on ihan oikeasti turistirysä ja hinnat ovat kaksinkertaisia verrattuna Tansaniaan. Mutta tinkiä kuitenkin saa ja kun jaksat tarpeeksi kauan inttää vastaan niin kyllä mzungukin voi tinkiä hinnasta pois kolmasosan tai jopa puolet. Eräs rannerengas olisi ollut 15 000 shillinkiä ja vaikka kuinka kauppias mutristeli suutaan, niin olisi se lopulta lähtenyt 9 000 shillingillä. Lisäksi, Busaran yleisö oli tolkuttoman laiskaa. Tiedättekö sen tunteen, jos olette keikalla, aivan lavan edessä ja siinä on jengiä, joka ei tanssi? Busarassa koko yleisö oli oikeastaan sitä tasoa, mikä minusta on aivan käsittämätöntä, sillä jokainen esitys koostui vähintään 5-15 artistista ja upeasta lavashow’sta. Miten sellainen karnevaalihuuma ei voi tarttua yleisöön on minusta jotain käsittämätöntä.

Mutta sitten jotain vakavaa, sillä viikonloppu ei ollut pelkkää hedonistista perseilyä saarella, joka koostuu kuitenkin 95-prosenttisesti muslimeista. Tämä pikkumies tässä näin on Muslim Issa, yhdeksän vuotta.

Ennen kuin hukuimme festivaalialueen hegemoniaan, katsoimme paikallisten pyörittämää capoeirapiiriä. Ne, jotka eivät tiedä, mitä tai mikä capoeira on, se on brasilialainen kamppailulaji, jossa tanssilla ja pelillä on suuri merkitys. Suurin osa capoeirapiirin jengistä oli ehkä parikymppisiä, mutta totta kai paikallisia pikkupoikia kiinnosti mitä oli meneillään. Muslim pomppasi joukosta, koska hän on hyvin pieni poika ikäisekseen. Arvioin ensin, että hän on 5-6, mutta valmentajansa Abdul Majid Salumin mukaan hän on yhdeksän.

Abdulin mukaan Muslim oli treenannut vasta neljä päivää, mutta pikkumies pystyi heittämään helposti 5-10 backflippiä. Aivan käsittämätön suoritus ottaen huomioon, että lapsi kuitenkin tulee äärimmäisen köyhistä oloista, Abdulin mukaan viettää suuren osan ajasta kaduilla. Jututin Muslimia siinä toivossa, että hän kertoisi minulle toiveistaan ja haaveistaan. Eikä niissä ollut paljoa puhumista: kaksi mahdollisuutta. Muslim katsoo kehittyykö hän paremmaksi capoeirassa vai jalkapallossa ja hamuaa mainetta ja mammonaa sitä kautta. Jos tästä lapsesta kasvaa jotain kuuluista, niin muistakaan, että mä bongasin sen ekana.

Is this bling bling?

m8haje00 Kirjoittanut Jens Hattuniemi   blogissa Vyanzo - valkoisen pojan tarinoita Tansaniasta
Julkaistu 9.2.2011, klo 13:45

 

Parhaita asioita Tansaniassa on miehekkäät rahasummat, joita kantaa mukanaan. Tällä hetkellä lompakossani on 30 500 paikallista shillinkiä. Internetin valuutankääntäjän mukaan se on noin 14 euroa ja 90 senttiä. Ja tällä rahamäärällä pötkitään muuten pitkälle, voin sanoa. Kaikkia kiinnostaa tietenkin paljon olut maksaa, noh, se on 1 500 shillinkiä eli noin 75 senttiä. Savukeaski maksaa 2 500 shillinkiä, joka on noin 1 euro ja 25 senttiä. Puolitoista litraa vettä maksaa 1 000 shillinkiä, joka on noin 50 senttiä. Vettä tulee juotua jopa 6-8 litraa päivässä. Merkki on Kilimanjaro, joka on Coca-Colan tavaramerkki. Hienoa tietää.

Vaikka rahaa on, niin sen kanssa pitää olla varovainen. Suurin osa paikallisista yrittää kusettaa, jos kyse on rahasta. Pari päivää sitten minua vedettiin höplästä n. 10 euron verran. Ei mikään suuri summa, mutta tilanne oli hämmentävä, kun ottaa huomioon, että jo lainatessani tajusin, että nyt ei ole jokin kohdillaan. Eikä pidä olettaa, että pummaajat olisivat pahimpia ryysyläisiä. Jos ajaa gheton läpi kaikilla voi nähdä merkkivaatteita ja kännyköitä, vaikka asuinmiljöö olisi miten tyly tahansa. Pitää vain olla varuillaan, kun on kyse rahasta tai arvoesineistä. Jos kameran ottaa auki julkisesti, kukaan ei ehkä tule ottamaan sitä kädestä, mutta joku takuuvarmasti haluaa sen ja jos jätät sen hetkeksikin silmistäsi pois, se on mennyttä. Jos joku yrittää pummata rahaa ihan millä tahansa verukkeella kannattaa vain heittää samanlaista bullshittiä takaisin: rahat loppu, maksoin siskon auton tmv. Kaikki tietää, että se on bullshittiä ja se on ok.

Mutta sitten tärkeämpiin aiheisiin: ruokaan. Safka on erinomaista, todella erinomaista. Juuri äskettäin kävin lounaalla syömässä kitimotoa. Kitimoto on paistettuja possunpaloja, paistettuja banaaneja ja hieman kasviksia. Meitä oli kolme miestä syömässä yhtä annosta ja törkeän hyvää oli. Jopa valkoisena helottava läski, tuo kaiken energian tyyssija, suli suussa kuin jäätelö. Söimme kuin miehet, eli sormin, rasvan valuessa suunpielistä rintakehälle. Muita paikallisia herkkuja ovat munakas, jonka sisään on paistettu ranskalaisia perunoita ja mishkakit, jotka ovat lihavartaita. Ravintola, jossa syön useimmiten lounasta, hinnoittelee ateriat noin 2 000-3 000 shillingin paikkeille eli opiskelijahinnoilla mennään. Kitimoto oli hieman tyyriimpi eli 3 500 shillinkiä, mutta siitäkään budjetti ei kaadu.

Vaateostoksillakin olen kerjennyt käymään, sillä kadonneen rinkan palauttamisessa meni se viikko ja vaikka puhtaat ja hiettömät vaatteet ovat täällä vähän niin kuin Berliini vuoden 1945 keväällä, niin joku roti on oltava. Kannattaa myös varoa mitä tahansa ostaessa, että yrittääkö kauppias tyrkyttää sinulle mzungu- hintaa. Mzungu tarkoittaa valkoista ja varsinkin lapset huutelevat sitä meidän kalvakampien perään, joskus myös vähän vanhemmat. Sanalla ei ole käsittääkseni rasistista latausta, se on vain huomautus. Vaateostoksilla mukanani oli hyvin, hyvin hurmaava paikallinen nainen, joka tinki mzungu- hinnat lähemmäs puolta väliä. Tyylikäs kauluspaita irtoaa noin 15 000 shillingillä eli noin 7-8 euroa. Hintalapussa luki 28 900 shillinkiä.

Mambo? Poa.

m8haje00 Kirjoittanut Jens Hattuniemi   blogissa Vyanzo - valkoisen pojan tarinoita Tansaniasta
Julkaistu 7.2.2011, klo 10:16

 

Mik√§li haluaa olla kohtelias tansanialaisia kohtaan otsikon keskustelu on kaiken hyv√§ alku. Suahilissa on se upea puoli meit√§ suomalaisia ajatellen, ett√§ kieli lausutaan juuri niin kuin sit√§ puhutaan. Mambo on siis hyvin ep√§virallinen ‚ÄĚWhat‚Äôs up?‚ÄĚ tai ‚ÄĚMites menee?‚ÄĚ joka sopii kaikkiin vuorokaudenaikoihin tai tilanteisiin. Siivooja kerrostalosi k√§yt√§v√§ll√§? Mambo. Koululainen kadulla? Mambo. Baarimikko, alkoholin portinvartija? Mambo. He useimmiten vastaavat useimmiten ‚ÄĚPoa.‚ÄĚ mik√§ tarkoittaa ‚ÄĚHyvin‚ÄĚ. Muita variaatioita ovat mm. "Mzuka" tai "Mambo vipi" eik√§ minulla ole oikeastaan yht√§√§n hajua mit√§ ne tarkoittavat.

Paikalliset osaavat englantia erinomaisesti, mutta vahvan murteen takia molemminpuolinen ymm√§rt√§minen on v√§lill√§ hyvin, hyvin vaikeaa. Keskustelin jo mainitsemani Martinin kanssa ty√∂st√§ ja ty√∂ajoista niin Martinin tapa √§√§nt√§√§ ‚ÄĚwork‚ÄĚ on minun mielest√§ni l√§hemp√§n√§ sanaa ‚ÄĚwake‚ÄĚ. Kun olin ostamassa alusvaatteita, sill√§ nimelt√§ mainitsematon lentoyhti√∂ ei ole viel√§ palauttanut rinkkaani, kysyin niiden hintaa eli ‚ÄĚprice‚ÄĚ ja Martin vastasi minulle kutakuinkin, ett√§ kyll√§ ne ovat oikeaa kokoa (size).

Brofistit ynnä muut kättelyvariaatiot tulevat tuttuakin tutummaksi, sillä ilmeisesti tansanialaiset tykkäävät koskettaa tapaamansa henkilöä. Olen nyt esitellyt itseni arviolta kahdelle kymmenelle paikalliselle, ehkä kolmelle kymmenelle ja Martinin lisäksi muistan noin viiden nimet. Jokaista kättelee, oikeastaan toisena päivänä se tulee jo selkäytimestä, että jokaista kättelee aina tervehtiessä, vaikka olisikin jo tuttu ihminen.

Täytyy vielä sanoa, että vaikka en ole lapsirakas ihminen niin paikallisten kersojen innostus on kyllä aika hellyyttävää. Kaikki skidit on heittämässä high-fivea.

On the road again...

m8haje00 Kirjoittanut Jens Hattuniemi   blogissa Vyanzo - valkoisen pojan tarinoita Tansaniasta
Julkaistu 2.2.2011, klo 08:46

 

Istun Bahari Beachilla samettihousuissa ja pitkähihaisessa mustassa kauluspaidassa. Edessäni on puolitoista litraa vettä, aski paikallisia savukkeita ja puolijuotu Kilimanjaro-olut. Hellettä lienee päälle kolmekymmentä astetta. Alan ymmärtää miten uuvuttavaa tansanialainen kuumuus on. Hikoilen kuin sika ja housujen ansiosta sukukalleuteni lähestulkoon kiehuvat, mutta en millään jaksaisi nousta vaihtamaan shortseja ja t-paitaa.

Kuusitoista tuntia aiemmin katsoin lentokoneesta miten suomalainen maisema näyttää ruskean ripulimäntymetsän tahrimalta lumenvalkoiselta posliinipöntöltä. Yhdenmukaisuus tansanialaisen vessan kanssa on häkellyttävä. Nimeltä mainitsematon lentokoneyhtiö onnistui hävittämään rinkkani, joten edellä mainitut shortsit ja t-paita ovat Art in Tanzaniassa työskennelleiden vapaaehtoisten jättämiä rytkyjä.

Ensimmäinen tunne, kun astuu lentokoneesta Dar es Salaamin lentokentälle, on tukahduttava kuumuus. Minua ei ole luotu tähän ilmapiiriin. Menen pakollisen viisumibyrokratian läpi ja passini ja viisumini ottava mies testaa olenko suomalainen. Ymmärtämättömällä tavalla murtaen hän toivottaa hyvät huomenet. Olen niin hämmentynyt hänen murteensa paksuudesta, että tuijotan vain takaisin kuin idiootti.

Ulkona helle hellittää hieman. Martin, Art in Tanzanian vakituinen kuski ja opas on tullut hakemaan minua ja lähdemme etenemään suoraa pitkää asfalttitietä, kohti uutta kotiani Bahari Beachia. Minulla ei ole mitään käsitystä minne tie johtaa, ei ainakaan suoraan Bahari Beachille sillä se on kauempana keskustasta. Ruuhkaa on hieman, joten ehkä tie menee Dar es Salaamin keskustaa kohti. Haistan hiekan, bensan ja pakokaasun. Paikalliset käyttävät daladaloja, pieniä busseja, jotka ovat täyteen asti pakattuja.

Kauempana lentokentästä naapurusto näyttää omituiselta teollisuusalueen ja slummin ristisiitokselta. Rakennustöitä näkyy muutaman minuutin välein, kuin myös paikallisten pitämiä yrityksiä: kahviloita, partureita, morsiusliikkeitä ynnä muita. Kaikki automme huomaavat katsovat häpeilemättä, että minkä takia tuo poika on niin kalpea. Olen kuin huutomerkki kirottuine skandinaavisine piirteineni.

« Edellinen 1 2 3 4

Tammikuu 2019
Ma Ti Ke To Pe La Su
 << <   > >>
  1 2 3 4 5 6
7 8 9 10 11 12 13
14 15 16 17 18 19 20
21 22 23 24 25 26 27
28 29 30 31      
Valkoisen pojan tarinoita ihmiskunnan alkulähteiltä, Afrikasta. Millainen on köyhyyden, nälänhädän, sotien ja tautien riivaama kehto, josta esi-isäni lähtivät vaeltamaan yli 200 000 vuotta sitten?

  XML-sy√∂tteet

powered by b2evolution free blog software