print
Vyanzo - valkoisen pojan tarinoita Tansaniasta

« Edellinen 1 2 3 4 Seuraava »

Laiska paska ja leijona

m8haje00 Kirjoittanut Jens Hattuniemi   blogissa Vyanzo - valkoisen pojan tarinoita Tansaniasta
Julkaistu 23.3.2011, klo 20:25

 

Hei rakkaat lukijat,

 

tämä blogipostaus on pääosin englanninkielinen. Miksikö? Monesta syystä. Olen laiska paska, eikä tämän viikon aikana ole syntynyt mitään kirjoittamisen arvoista ajatusta. Sen sijaan ajattelin julkaista iloksenne artikkelin, jonka olen kirjoittanut Art in Tanzanian Fiesta-lehteä varten. Lisää Fiestasta löydät täältä (nettisivuilta, jotka olen omaa vertani vuodattaen kääntänyt suomeksi):

http://artintanzania.org/fi/vapaaehtoistyo/projektimme/fiesta-lehti

Kirjoitan Fiestaa englanniksi. Ja teitä varten en todellakaan rupea kääntämään juttuani suomeksi. Tähän mennessä olen kirjoittanut neljä artikkelia sekä yhden radio-jinglen  lehteämme varten. Ongelma on siinä, että minulla ei ole mitään hajua, että milloin seuraava numero ilmestyy. Ei yhtikäs mitään hajua. Olen käsittänyt, että painokulut Afrikassa ovat aivan törkeän suuret ja rahan keruu mainosten saralla kestää, kestää ja kestää kuin duracel-pupu sängyssä. Tämä on ilmeisesti myös varsinaisen painotyökin kohtalo. En ole suoraan sanottuna varma, että tulenko näkemään yhtään artikkeliani printattuna. Olen nähnyt pdf-version ja taiton, joka sivumennen sanoen oli yhtä miellyttävää silmille kuin klamydia, mutta varsinaisen printtiversion kohtaloa ei voi kukaan tietää. Joten tässä tulee, artikkelini:

(fanfaareja)

Like a lioness

Man may be the head of the family, but it’s the woman who provides the most for the family. So believes Elisabeth Machary, owner of Bahari Beach based bar named Cabella a.k.a. Mchunos.

Tanzanian woman is a like a noble lioness that hunts and takes care of her family.

‚ÄúIf you go to a market place, you will always see more women selling their products, providing for their families.‚ÄĚ

Mrs. Machary founded her own bar on same kind of small business as most women have on market places. At the time she did not have any formal education even though now she has studies in the School of Hotel Management.

‚ÄúIt was a small hut, where I sold cheap food. It was on the place where Cabella is currently now.‚ÄĚ

The issue that changed everything for her future was football.

‚ÄúI think it was around 1993 when there was a big football tournament and in the finals there was Italy and Germany. Around that time there was not so many televisions in Bahari Beach and one of my neighbors suggested that I should bring my television outside and serve drinks so we all can enjoy football.‚ÄĚ

Machary considers that to be the moment when Cabella was born.

Today Cabella has 12 employees and Mrs. Machary considers it a family business since her daughter, Carola also works there.

‚ÄúFootball is still the key issue that brings customers in. That‚Äôs why I invested in a big screen television.‚ÄĚ

Mrs. Machary considers profession of entrepreneur to be very rewarding.

‚ÄúBecause you are your own boss, you work harder and also provide jobs for the community.‚ÄĚ

That’s why she encourages other women to start their own businesses. Even though it’s a big change in life and demands a great deal of responsibility.

‚ÄúI have also noticed that business life with men demands good verbal skills and in some points, some trickery. You need to be calculative and determined.‚ÄĚ she notes.

She also noted that Tanzanian women tend to be afraid of loans and high interest rates.

‚ÄúBut especially the restaurant business is always growing. People will always need food to eat and something to drink. And I have a lot of experience, nearly 20 years of that. That is why Cabella is succeeding.‚ÄĚ

Hyvällä omallatunnolla

m8haje00 Kirjoittanut Jens Hattuniemi   blogissa Vyanzo - valkoisen pojan tarinoita Tansaniasta
Julkaistu 17.3.2011, klo 09:52

Sattuneesta syystä jouduin palaamaan Suomeen hieman yli viikoksi, joten tämä blogipostaus ei käsittele mitä teen Tansaniassa vaan miksi teen yhtikäs mitään Tansaniassa. En lähtenyt mielelläni paratiisistani, jossa kaikuu alkuasukasnaisten reisien lotke, mutta minkäs teet. Tuhannet ja tuhannet kilometrit ovat toisaalta juuri se etäisyys, jota tarvitsen, että voin pohtia miksi lähdin työharjoitteluun järjestöön nimeltä Art in Tanzania. Alla olevasta linkistä voitte tutustua järjestön nettisivuihin. Käänsin suomenkielisiä sivuja englanninkielisten pohjalta, jotka olivat erään todella mukavan brittipariskunnan aikaansaannosta.

http://artintanzania.org/fi/

Britit, kutsukaamme heit√§ Beeksi ja Jiiksi, viettiv√§t lomaansa tekem√§ll√§ vapaaehtoisty√∂t√§. K√§sitt√§√§kseni he jatkoivat matkaansa Tansaniasta Etel√§-Afrikkaan. Suurin osa Art in Tanzanialle tulevista ty√∂ntekij√∂ist√§ on vapaaehtoisty√∂ntekij√∂it√§ eli he maksavat sievoisen summan oravannahkoja majoituksesta, ruoasta, orientaatiosta ja mahdollisesti my√∂s safariretkist√§ ja kaikenlaisista paikallisista j√§rjestelyist√§. Case in point: B ja J. He k√§viv√§t muun muassa Sansibarilla, safarilla, Masai maassa ja auttoivat samalla j√§rjest√∂√§, joka auttaa paikallisia ihmisi√§. Lis√§ksi, voisin kuvitella, ett√§ majoittuminen ‚ÄĚhotellissamme‚ÄĚ on reippaasti halvempaa kuin majoittuminen hotellissa.

Britit olivat oikea pari työstämään nettisivuja. Molemmat ovat todellisia ammattilaisia, joiden kanssa oli mukava työskennellä. Suurin osa vapaaehtoistyöntekijöistä ei kuitenkaan ole ammattilaisia. Suurin osa on 18 - 20-vuotiaita nuoria, jotka viettävät välivuottaan. Heillä ei ole mitään pedagogisia taitoja mitä tulee matematiikan, englannin tai minkään aineen opettamiseen paikallisille lapsille. Nämä taidot olisivat aika tärkeitä, sillä suurin osa vapaaehtoisista toimii jonkinlaisessa opetustyössä. Art in Tanzania tarjoaa monia eri projekteja, joiden parissa työskennellä ja auttaa paikallista yhteisöä, mutta suurin osa vapaaehtoistyöntekijöistä tulee aivan puskista tähän tilanteeseen. Ilman mitään ammattitaitoa, takaraivossa häämöttää ehkä jokin pieni ajatus maailman parannuksesta.

Vapaaehtoisty√∂ll√§ on jalo kaiku, halu parantaa maailmaa, yksi lapsi kerrallaan. Harmi vain, ett√§ henkil√∂kohtainen mukavuus ajaa maailmanlaajuisen yhteisen hyv√§n edelle. Art in Tanzanialla on tarkka, mutta valtavan miellytt√§v√§ hollantilainen persoona team leaderina. Kutsukaamme h√§nt√§ √Ąmm√§ksi. Okei, toi meni nyt v√§h√§n munille, mutta siis M. Eik√§ mit√§√§n loukkaavaa. Vaikka h√§nen koko nimens√§ tarkoittaakin suahiliksi ‚ÄĚhuoraa‚ÄĚ. Enk√§ edes vitsaile.

Mutta, M on team leader ja vastuussa siitä, että jokaisella vapaaehtoisella on jokin projekti jonne mennä aamuisin tekemään vapaaehtoistyötä. Kuten esimerkiksi koulu, jonne mennä opettamaan vaikkapa aakkosia ja kirjoittamista. M on kuitenkin kertonut miten vapaaehtoistyöntekijät ovat vinkuneet, että koulut, joissa heidän pitäisi työskennellä ovat liian kaukana ja he haluavat mennä toiseen kouluun, joka on lähempänä.

‚ÄĚMutta kai te sitten tajuatte, ett√§ siin√§ toisessa koulussa on jo vapaaehtoisia ja teid√§n koulunne j√§√§ ilman apua kokonaan?‚ÄĚ, M kysyy heilt√§.

‚ÄĚJoo, mutku ei meit√§ huvita.‚ÄĚ

Kuten M sanoi: ‚ÄĚEi vapaaehtoisty√∂n ole tarkoitus olla hauskaa‚ÄĚ. Se vaatii paljon verta, hike√§ ja kyyneli√§. Ja pari n√§pistyst√§, ry√∂st√∂√§, seksuaalista h√§irint√§√§, yhteisty√∂kyvytt√∂mi√§ opettajia, jotka eiv√§t halua kokeilla mit√§√§n uutta, kielimuurin, hankalia lapsia, joita on tungettu samaan luokkaan 40. Kaiken kaikkiaan: helvetillisen m√§√§r√§n esteit√§. Jos haluaa lomaloman, niin menee hotellin altaalle esittelem√§√§n mahaansa. T√§ss√§ ollaan hankkimassa hyv√§√§ omatuntoa. Suurin osa vapaaehtoisista on t√§√§ll√§ parista viikosta muutamaan kuukauteen. Lasten luottamuksen voittaminen ja yhteyden saaminen vie oman aikansa ja juuri kun luulet, ett√§ alat p√§√§st√§ jyv√§lle ty√∂st√§si olet l√§hd√∂ss√§ kotia. Hyv√§√§ loppuel√§m√§√§. Sitten tulee uusi vapaaehtoinen, joka aloittaa saman rumban, saman oppimisen, saman tutustumisen ilman mink√§√§nlaista jatkuvuutta. Paitsi tietenkin ongelmien osalta.

Osa vapaaehtoisista tiedostaa t√§m√§n t√§ysin ja niin tiedostaa organisaatiokin.¬† Jatkuvuus on ongelma. Organisaatio tarvitsee v√§hemm√§n v√§livuosilaisia ja lis√§√§ Been, Jiin ja √Ąmm√§n (tirsk) kaltaisia ammattilaisia, jotka tiet√§v√§t mit√§ tehd√§, osaavat sen ja voivat ehk√§ opettaa sen kunnolla paikallisille ty√∂ntekij√∂ille. Tosin, lapset ovat ikuinen projekti. Tansanian v√§est√∂st√§ puolet on alle 18-vuotiaita. Pian he ovat sukukypsi√§, tai osa siis on jo, ja he tulevat lis√§√§ntym√§√§n. Seksuaalivalistus kouluissa on lapsen kengiss√§, kuka ihme sen sinne laittoi? Kondomeihin ei my√∂sk√§√§n v√§ltt√§m√§tt√§ ole varaa, tai jos on, niin aina l√∂ytyy asennekysymys, ett√§ tarvitseeko nyt sit√§ oikeasti. Ei tietenk√§√§n tarvitse. Jos ajattelemme hyv√§ntekev√§isyytt√§ bisneksen√§, niin sijoita lapsiin, ne eiv√§t lopu koskaan. Osa oppii jotain, osa tippuu lattian rajoista kohti pohjaa ugalin sy√∂vytt√§mine aivoineen. Kaikkia ei voi pelastaa, mutta uusia syntyy.

Mutta miten tämä liittyy minuun? Noh, minulla ei ollut missään vaiheessa yhtä jaloa tai epäitsekästä syytä lähteä työharjoitteluun ja vieläpä maksaa siitä. Syyni liittyivät joko ammatilliseen kehittymiseen tai pelkästään seikkailun haluun. Halusin tehdä töitä ympäristössä, jossa en ole aikaisemmin koskaan käynyt. Halusin nähdä ja kokea asioita, jotka eivät ole Suomessa mahdollisia. Ja kun ajattelen hyötyä, mitä näiden tapahtumien pohjalta seuraa, noin 99 prosenttia siitä menee minun hyödykseni. Se mitä teen ei ole jollain irrationaalisella tasolla yhtä jaloa, kuin opetustyö lasten parissa, mutta miksi tuhlaisin itseäni sellaiseen, jossa en ole hyvä? Mä vaan kirjoitan juttuja ja nautin samalla uudesta maailmasta, jossa riittää tutkittavaa.

Terveys ja mielenterveys

m8haje00 Kirjoittanut Jens Hattuniemi   blogissa Vyanzo - valkoisen pojan tarinoita Tansaniasta
Julkaistu 8.3.2011, klo 14:11

Ennen kuin tulin Tansaniaan otin troppia kaiken kaikkiaan viittä erilaista tautia vastaan: keltakuume, a-hepatiitti, kolera, lavantauti ja kerran viikossa nappailen myös Lariam-nimistä herkkua, jonka on tarkoitus toimia esteenä malariaa vastaan. Malariaa levittävät naarasmoskiitot. Malarian saa, mikäli pöpön imaissut naaras imee sinuakin.

Onneksi tätä varten ovat hyttyssumutteet ja Lariamit. Jälkimmäinen on äärimmäisen hieno lääke, jonka aiheuttamien sivuvaikutusten määrä on pitkä kuin nälkävuosi. Juteltuani toisten vapaaehtoistyöntekijöiden ja harjoittelijoiden kanssa, näyttää siltä, että painajaiset ovat kaikkein yleisin sivuoire. Ja myönnettäköön, että näen täällä melko mielenkiintoisia unia, mikä on jo sinällään omituista, koska Suomessa näen unia hirvittävän harvoin. Siis, todella harvoin, mutta täällä alitajunta oksentaa mieleeni ihan kunnon tarinoita. Liskojen on tää yö, se miestä syö, se miestä syö. Jos tuuletin ei toimi, niin infernaalisten kuvastojen ja helteen lyödessä kättä yhteen saa yön aikana herätä useammin kuin kerran hikipäissään.

Lariamit eivät kuitenkaan pidä hyttysiä loitolla, sen opin parin ensimmäisen viikon aikana kaikkien nivelieni kautta. Kymmeniä moskiiton puremia, polvet ja kyynärpäät täysin purtuna. Tässä kuva, koska se näyttää niin viehättävältä.

En voi syyttää kuin itseäni, sillä keskityin niin hanakasti suojelemaan pärstääni auringolta, että unohdin aivan kokonaan hyttyssumutteen. Mut hiiohoi, virheistään oppii. Olen myös aika varma, että jossain vaiheessa minulla oli kirppuja. Sängyistä löytyy bedbugeja eli kotoisammin lutikoita, jotka kutittavat mukavasti siellä minne kädet eivät yllä raapimaan.

Pakki on myös sekaisin melko lailla 24/7. En tarkoita, että se kaataisi minua petiin. Okei, paitsi silloin kerran kun kävimme kiinalaisessa syömässä ja tilattiin sitten neljä ruokalajia, joissa kaikissa oli jumalauta chiliä.

Kyllä, alla olevassa kuvassa on iso lautanen täynnä chiliä.  Jos näette jotain valkoista alla, se on kalaa.

Kuin uhmatakseni kohtaloani erehdyin vielä kiihkeään suuteloon ankanpään kanssa. Tuon ankan, joka lautasellaan nauroi ilkikurisesti kun järsin siipiveikon pyrstöä. Ovela perhana ja vielä ovelammat kiinalaiset.

Kyllä. Olen aika punainen.

Seuraavana aamuna tuntui siltä kuin itse Suuri Saatana ja kaikki hänen pikkupirunsa olisivat pistelleet kuumilla neuloillani kaikkia sisäelimiäni. Onneksi sähköt olivat poikki, joten se maanantai olisi mennyt muutenkin harakoille töitä ajatellen. Ja chili poistuu elimistöstä noin kuuden tunnin, puolentoista litran vesipullon ja kahden äärimmäisen tuskallisen kakkaussession jälkeen. Tuntuu höpöltä. Suurimmilta osin pakki on kuitenkin sekaisin jatkuvasta kaljoittelusta. Kun kalja on vain 75 senttiä pullo, niin tuntuu lähes rikolliselta olla ostamatta sitä. Safaria, Kilimanjaroa, Serengetiä. Valintojen maailma.

Vaatteiden pesu sent√§√§n hoituu simppelisti. Vaatteet aamulla tyynyliinaan ja viisituhatta shillinki√§ eli noin kaksi ja puoli euroa mukaan, niin ‚ÄĚhotellin‚ÄĚ siivoojat pesev√§t ne useimmiten viel√§ saman p√§iv√§n aikana. Alusvaatteita leidit eiv√§t tosin suostu pesem√§√§n, eli nyrkkipyykki√§. Enk√§ voi siivoojia syyt√§√§ valinnastaan, iljett√§v√§√§ touhua k√§sitell√§ omia kakkakikkareitaan.

Kuinka jouduin naimisiin

m8haje00 Kirjoittanut Jens Hattuniemi   blogissa Vyanzo - valkoisen pojan tarinoita Tansaniasta
Julkaistu 1.3.2011, klo 15:18

Häät Tansanian malliin alkoivat valtavan hienosti. Sähköt katkesivat kutakuinkin juuri ennen kuin morsiamen ja sulhasen piti saapua. Ei kait siinä muuta kuin generaattoria tulille ja uusi yritys. Naureskelimme miesporukalla, että ehkä joku ystävällinen sielu yritti antaa sulhaselle viimeisen paikan paeta. Röhröh. Mutta sähkökatkokset ovat niin törkeän yleisiä täällä, että päälle satapäiselle hääyleisölle se oli lähinnä lievästi harmittava koettelemus. Vähän niin kuin jos Suomessa sulhasen auto hajoaisi. Sille ei voi mitään, se hidastaa asioita, mutta on korjattavissa.

Mutta asioilla on tapana järjestyä. Ensin saapui sulhanen. Hymy pyllyssä, miesparka.

Sitten morsian. Saanen korostaa, että sulhasen entourage ei todellakaan ollut noin massiivinen.

Häät kestivät kokonaisuudessaan parisen tuntia ja oikeastaan ainoa asia mikä erottaa afrikkalaisen häämenon suomalaisesta on tanssin määrä. Tässä esimerkiksi sukulaiset tuovat lahjoja hääparin eteen.

Okei, melko brassailevaa. Eikä siinä mitään, onhan se nyt kiva saada lahjoja. Minusta oli tolkuttoman hellyttävää, kun eräs nuorempi naisihminen toi hääparille lusikat käteen asti. Kyllä se kodin rakentaminen siitä lähtee, älkää huolehtiko. Harvemmin Suomessa myös morsian ja sulhanen vetää aivan näin railakkaasti.

Ja mitäs muuta. Viinaa meni, totta kai. Tässä näette erään hienon herrasmiehen, joka kävi onnittelemassa hääparia melko tukevassa etukenossa.

Koko hääkansa kävi myös onnittelemassa hääparia pariinkin otteeseen. Ensin, kun hääpari juotti toisilleen hyvin pienet pikarilliset samppanjaa, jokainen vieras kävi kilisyttämässä vuoronperään laseja niin sulhasen, morsiamen, best manin ja morsiusneidon kanssa. Täällä best man myös todellakin on best man. Eli pyyhkii sulhasen otsalta pursuavaa tuskanhikeä pois, sillä tumma puku ei todellakaan ole nautinto kolmen kymmenen asteen helteessä.

Mutta se oli sellainen viime viikon keskiviikko. Torstaina otettiinkin yllättäen hieman iisimmin. Perjantaina lähdin tekemään stooria taiteilijoista ja räätäleistä. Tässä tansanialaista taiteen työpajaa.

Haastattelin miestä nimeltä Issa Thabiti, 40-vuotias. Sen sijaan, että mies olisi kusettanut yleisöään korulauseilla taiteen merkityksestä ihmisen henkiselle hyvinvoinnille, vastaukset olivat enemmänkin tätä luokkaa:

‚ÄĚKoskaan en halunnut olla taiteilija, vaan ajauduin t√§h√§n.‚ÄĚ

‚ÄĚEi mulla muuta ty√∂t√§ ole.‚ÄĚ

‚ÄĚV√§lill√§ menee kuukausia, ett√§ kukaan ei osta yht√§√§n ty√∂t√§.‚ÄĚ

‚ÄĚKyrpii.‚ÄĚ

Mesta, jossa kävimme jututtamassa Thabitia, oli täynnä hänenkaltaisiaan taiteen tehdastyöläisiä. Seinät täynnä tauluja, kulhoja, liinoja ja kaikkea muuta millä voisi sisustaa kodin kokonaan. Osa tauluista oli valtavan viatonta, lähes kitschia Afrikka-taidetta. Elukoita ja luontoa, tiedättehän. Osa taas näytti siltä, että taiteilija olisi dippaillut myrkkysammakkoja kielellään useammin kuin kerran. Todella hienoa psykedeelistä kamaa.

Mutta mielenkiintoisinta oli miten taiteilijan k√§sitys itsest√§√§n oli jotain niin erilaista verrattuna l√§nsimaiseen taiteilijaan. ‚ÄĚT√§√§ nyt on vaan mun duuni ja m√§ teen t√§t√§, jotta saan leip√§√§ p√∂yt√§√§n, saatana.‚ÄĚ

Ja se on ymmärrettävää. Issa kertoi tienaavansa parhaimpina päivinä noin 400 000 shillinkiä. Se on noin 190 dollaria. Pahin mahdollinen tilanne taas on kuukausi toisensa jälkeen, eikä yhtään myytyä teosta. Kotona odottaa vaimo, kolme lasta ja maaseudulla, Nakapanya Tundurun kotikylässä äiti, joka myös kaipaa rahaa.

Gongolamboto

m8haje00 Kirjoittanut Jens Hattuniemi   blogissa Vyanzo - valkoisen pojan tarinoita Tansaniasta
Julkaistu 22.2.2011, klo 12:31

Harvemmin olen joutunut pidättelemään itkua juttukeikalla, mutta eilen piti purra huulta aivan tosissaan. Kävin kollegani Isayan kanssa Gongolamboton naapurustossa, lähellä Julius Nyereren mukaan nimettyä lentokenttää. Tässä taustaa:

http://www.bbc.co.uk/news/world-africa-12490089

Eli, Gongola Mboton sotilastukikohdassa räjähti ase- tai ammusvarasto, jonka seurauksena aika moni ympärillä oleva naapurusto otti osumaa. Kymmeniä ihmisiä kuoli ja satoja haavoittui. Gongolamboto on yksi osumaa ottaneista naapurostoista, jossa kaiken kaikkiaan viisi taloa tuhoutui.

 

 

Kävin Isayan kanssa haastattelemassa ihmisiä, jotka olivat menettäneet talonsa, eli osapuilleen kaiken. Ensimmäinen perhe, jota haastattelin, oli menettänyt myös perheen miehen. Jäljelle jäi vaimo Amina ja kolme lasta: Oliva, Asha ja Issa. Olimme pakkautuneet noin kaksi metriä kertaa kaksi metriä suureen huoneeseen, jossa oli muitakin ihmisiä, todennäköisesti evakkolaisten sukulaisia. Tällä perheellä kävi siinä mielessä tuuri, että heidän ei tarvitse nukkua teltassa. Alla olevassa kuvassa ensimmäinen vasemmalta Asha, ja oikealta Oliva, Issa ja Amina. Valokuvassa menehtynyt aviomies.

Tansanian hallitus on auttanut talonsa menettäneitä muun muassa ruoka- ja vesiavulla, sekä puolijoukkueteltoilla. Ongelma on vain siinä, että öisin teltat ovat niin perkeleellisen kuumia, että esimerkiksi Amiri Ally sanoo, että kaikki nukkuvat öisin ulkona. Amirin veli otti aika pahasti osumaa pommituksissa, ilmeisesti koko keho on ruhjeilla ja lisäksi on kärsinyt jonkinlaisen myrkytyksen. Veljen talossa on edelleen pommin osia. Hallitus on sanonut, että osiin ei saa koskea, vaan pitää soittaa sotilaspoliisit paikalle. Amiri soitti, mutta kukaan ei tullut.

Olin hämmästynyt miten Gongolamboton ihmiset, jotka ovat pahimmassa mahdollisessa tapauksessa menettäneet kaiken, olivat hyvin anteliaita antamaan haastatteluja. Oma suahilini ei tietenkään ole edes small talk -tasoa, mutta Isaya oli tulkkinani ja joko hän on aivan törkeän erinomainen supliikkimies tai sitten paikallisilla ei ole samanlaisia häveliäisyysongelmia toimittajien kanssa kuin Suomessa. Meinaan, mä haastattelin naista ja lapsia, jotka oli menettäny aviomiehen ja isän, perheen elättäjän. Jos sillä hetkellä tulevaisuus ei vaikuta helvetin epävarmalta niin en tiedä milloin. Ja minä olen mzungu, yks saatanan turisti, joka tunkee nokkansa ihmisten yksityisasioihin.

Tai ehk√§ he olivat vain otettuja siit√§, ett√§ jotakuta kiinnosti heid√§n tarinansa. Viime viikolla k√§vin Suomen suurl√§hetyst√∂ss√§ er√§√§nlaisissa kissanristi√§isiss√§, jossa lipitettiin viini√§ ja luotiin ‚ÄĚkontakteja‚ÄĚ. Tapasin pienen ja pullean miehen nimelt√§ Gerald Kitabu, The Guardianin toimittajan.

Gerald on tehnyt duunia kyseiselle lehdelle jo kymmenen vuotta. Mies erikoistuu tutkivaan journalismiin ja paljasti Etelä-Afrikassa skandaalin, joka liittyi valtion työntekijän pimittämään lannoitteeseen. Hänen mukaansa paikallisen journalismin suurimmat ongelmat ovat välineet ja logistiikka. Oletetaan, että tapahtuu suuri onnettomuus jossain vähän kauempana lehden toimituksesta. Noh, Tansanian tiet ovat aina tukossa ja lyhyidenkin välimatkojen taittoon saattaa mennä tunteja. Esimerkiksi tulomatkamme Gongolambotosta Isayan kanssa kesti kaiken kaikkiaan kolme ja puoli tuntia daladalalla. Ja kyseessä ei ole mikään mahdottoman pitkä matka, noin 40-50 kilometriä. Lisäksi vaihdoimme daladalaa kolme kertaa. Kun juoksimme autojen välissä, liikenteen seassa tajusin, että mun on lopetettava tupakointi, hirveä köhä meneillään.

Mutta kuitenkin, liian ahtaat tiet, liian paljon autoja. Nopea reagointiaika on mahdottomuus, joten silloin pitää luottaa virallisiin lähteisiin, mikä ei liene aina paras mahdollinen vaihtoehto.

« Edellinen 1 2 3 4 Seuraava »

Marraskuu 2019
Ma Ti Ke To Pe La Su
 << <   > >>
        1 2 3
4 5 6 7 8 9 10
11 12 13 14 15 16 17
18 19 20 21 22 23 24
25 26 27 28 29 30  
Valkoisen pojan tarinoita ihmiskunnan alkulähteiltä, Afrikasta. Millainen on köyhyyden, nälänhädän, sotien ja tautien riivaama kehto, josta esi-isäni lähtivät vaeltamaan yli 200 000 vuotta sitten?

  XML-sy√∂tteet

powered by b2evolution free blog software