Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Yksi elokuvan sekunti käsittää 24 kuvaa. Laskettuani kuvaamieni videoiden pituudet olen tullut siihen lopputulokseen, että tämä postaus käsittää vähintään 11 900 000 sanaa.

Kävin siis Heidin, Pian, Maddyn ja Ninan kanssa näyttämässä Mwandaliwan islamilaisessa orpokodissa Leijonakuninkaan meikäläisen läppäriltä. Kuvasin tilanteen, joka toivon mukaan enteilee tulevaa menestystäni elokuvataiteen alalla:

Kyllä, tiedän, että kamera tärisee välillä ja jostain kumman syystä halusin kuvata itseäni vinossa. Lisäksi viimeisen videon, öh, "mielenkiintoinen" laatu selittyy sillä, että yritin ottaa kuvaa lapsista salaa. Niin iljettävältä kuin se kuulostaakin. Sillä joka kerta kun joku lapsi huomasi, että kuvaan, hän käänsi katseensa välittömästi. Sitä se köyhyys, nälkä, HIV ja todennäköisesti fyysinen ja seksuaalinen väkivalta teettää. Harvat lapset uskalsivat edes tarttua käteen, jos sitä ojensi. Kontrasti kouluihin, joissa kakarat juoksevat suoraan helmoihin kiinni ja huutava "TEACHER" on törkeän valtava.

On mennyt 2,5 kuukautta ennen ja en ole oikeastaan ottanut yhtään järkevää videota. Tilanne pitää korjata ja lupaan, että tulette saamaan paljon enemmän videokuvaa. Videot pitää vain jättää yön yli latautumaan sillä paikallisilla yhteyksille tuon viisiminuuttisen lataamiseen meni viisi tuntia. Eli nauttikaa orpokotivideoista ja hyvää perjantaita!

Edit: Huomasin juuri, että 2,5 kuukautta meinaa sitä, että Tansanian harjoittelu on puolivälissä. En ole oppinuut mitään! Siitä todisteena lisää kuvia orvoista.