Tietoa hakijoille terveydentilaedellytyksistä röntgenhoitajaopinnoissa

Röntgenhoitajaopintoihin hakeville on yleisten terveydentilaedellytysten lisäksi tutkinto-ohjelmakohtaisia vaatimuksia magneettitutkimusopintojen osalta. Opintoihin sisältyvät magneettitutkimusten teoriaopinnot ja harjoittelu ja vaatimukset koskevat harjoittelun suorittamista.

Tällä hetkellä magneettitutkimuksilla kuvataan tavallisimmin keskushermostoa, tuki- ja liikuntaelimistöä, vatsaa ja verisuonia. Ennakoidaan, että tämän kuvantamismenetelmän käyttö terveydenhuollossa tulee laajenemaan, ja tulevaisuudessa nykyistä suurempi määrä röntgenhoitajia tulee työskentelemään tällä alueella.

Magneettitutkimuslaitteessa ja tutkimushuoneessa on voimakkaita magneettikenttiä, joiden seurauksena tutkimushuoneeseen ja laitteen läheisyyteen ei voi mennä henkilö tai ei voi viedä laitetta, joka reagoi magneettikenttien kanssa. (lisätietoa: STUK) Elektronisten laitteiden toiminta voi häiriintyä magneettikentän vaikutuksesta ja seurauksena voi olla vaaratilanne laitteen omaavalle opiskelijalle. Tämän vuoksi opiskelija ei (eikä myöskään hoitaja, potilas tai potilaan omainen) voi mennä tutkimushuoneeseen ja magneettitutkimuslaitteen lähelle, jos hänellä on

• sisäkorvaimplantti

• sydämentahdistin

• neurostimulaattori tai neurostimulaattorin johtoja

• kehonsisäinen elektroniikkaa sisältävä implantti

• implantit (stentit ja keinoläpät ym.) saattavat olla este, mutta näissä on myös valmisteita, jotka ovat yhteensopivia magneetin kanssa. Jos joku opiskelijaksi hakeva ei tiedä esimerkiksi oman implanttinsa mahdollista yhteensopivuutta, asia kannattaa selvittää ennen opiskelemaan hakemista

• lääke- ja insuliinipumppu on poistettava ennen tutkimushuoneeseen menoa.

Yleinen periaate opiskelussa on, että jos opintojen suorittamiselle ilmenee jokin este, pyritään löytämään vaihtoehtoinen opiskelutapa etenkin kun on kysymyksessä kaikille opiskelijoille pakollinen opintosuoritus. Magneettitutkimusten harjoittelu on Oulun ammattikorkeakoulussa pakollista harjoittelua kuten kolmessa muussakin röntgenhoitajakoulutusta tarjoavassa ammattikorkeakoulussa. Tällä hetkellä harjoittelulle ei kuitenkaan ole olemassa vaihtoehtoista suoritustapaa. Hakijoiden on hyvä olla tietoisia tämän kuvantamismenetelmän opiskeluun sisältyvistä erityisvaatimuksista, sillä ne voivat muodostua esteeksi opinnoissa etenemisessä tai valmistumisen jälkeen työelämään sijoittumisessa.

Jos haluat lisää tietoa röntgenhoitajakoulutuksesta, lue myös: Minustako röntgenhoitaja? Opinnoista kiinnostuneiden kolme tavallisinta kysymystä.

Puoli vuotta opiskelua röntgenhoitajaksi takana, mitä kuuluu?

Puoli vuotta opiskelua röntgenhoitajaksi takana, mitä kuuluu? Ensimmäisen vuoden röntgenhoitajaopiskelijat vastasivat.

Opiskelun alku on ollut mielenkiintoista ja erittäin vaihtelevaa. Opiskelumotivaatiota ovat pitäneet yllä heti ensimmäisillä viikoilla alkaneet sekä teorian että käytännön ammattiopinnot. Opetusta olemme saaneet niin perushoitotaidoista, kuten katetroinnista, nenämahaletkun laitosta, pistämisestä ja kanyylin laitosta, kuin säteily- ja atomifysiikastakin. Välillä fysiikan teoria osuus on pölissyt yli, mutta mahdollisuus käytännönharjoitteluun omassa röntgenluokassa on selkeyttänyt asioita ja luonut lisää uskoa ja motivaatiota omaan opiskeluun. Opetussuunnitelmassa kurssit on sijoitettu niin, että kursseilla opittuja asioita on ollut helppo soveltaa muillakin kursseilla oleviin asioihin ja jopa omaan arkielämään.  

 Lähes kaikille on tullut yllätyksenä röntgenhoitajien opintojen ja ammattiosaamisen laajuus ja varsinkin hoitotyön opiskelun osuus. Röntgenhoitajat eivät ole vain asiakkaita ohjeistavia koneiden käyttäjiä. He ovat hoitajia, jotka ovat opiskelleet ja harjoitelleet niin pistämistä kuin vuodepotilaan hoitoakin. Opintoja on nyt takana puoli vuotta ja kevään harjoittelupaikat on jo varattu. Pääsiäisen jälkeen lähdemme kymmenen viikon harjoittelujaksolle, josta kolme viikkoa vietämme vuodeosastoilla ja seitsemän viikkoa työskentelemme röntgenissä.

Opiskelu on tuntunut mielekkäältä, koska heti alusta asti on ollut selvää ja helppoa ymmärtää mihin ammattiin tulemme valmistumaan. Röntgenhoitajat todellakin siis opiskelevat elämää, eivätkä opettajia varten. Oman mausteensa opintoihin ovat tuoneet anatomian ja fysiologian opinnot, joissa tutustutaan ihmiskehon toiminnan salaisuuksiin. Kielikin alkaa pikkuhiljaa taipua latinan kieleen. Luita, jänteitä, verisuonia, sisäelimiä ja lihaksia on opiskeltu jo latinaksi niin että sanat pyörivät päässä välillä unissaankin. Jatkossa jää nähtäväksi kuinka hyvin sisukset tunnistaa oikeista röntgen- ja magneettikuvista. Lopullinen työpaikkamme voi olla esimerkiksi leikkaussalissa, päivystyksessä, sädehoidossa, röntgenissä, magneetissa tai monessa muussa mielenkiintoisessa paikassa. Alallamme on myös mahdollisuus jatko-opintoihin, joten lopulta voimmekin olla esimerkiksi opettajia tai sonograafereita. 

Joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle - kouluttajana Kosovossa

Yliopettajamme kirjoitti Pohjoisen ääni -blogiin (16.12.2015 / Kaleva.fi) kirjoituksen työmatkastaan Kosovoon, julkaisemme kirjoituksen myös täällä. Röntgenhoitajat osallistuvat myös Suomessa oikeuslääketieteellisiin kuvantamistutkimuksiin.

Joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle - kouluttajana Kosovossa

Anja Henner tutkii säteilyn käytön kirjaamislomaketta c-kaarilaitteen pääkäyttäjän kanssa DFM:ssa (Department of Forensic Medicine Pristina)

Tämän syksyn aikana tarjoutui tilanne tutustua elämään ja ennen kaikkea säteilyn käyttöön lääketieteessä kosovolaisesta näkökulmasta. Kauniissa Kosovossa kohtasin konkreettisesti samanlaista kansan kahtia jakoisuutta kuin varmaan esivanhempani ovat kohdanneet viime vuosisadalla Suomessa.

Sota on jättänyt syvät arvet kansakuntaan, joka pyrkii saavuttamaan eurooppalaista elintasoa ja osaamista. Silmiinpistävää oli rakennusten ympärillä olevat aitaukset ja vartijat pienissä kopeissa porteilla ja kadunkulmissa.

Pääsin kurkistamaan hiukan säteilyn käytön turvallisuuskulttuuria ja kuvantamislaitteita. Suomessahan on siirrytty digitaaliseen kuvantamiseen jo 1990-luvun loppupuolella. Röntgenfilmit ovat käytännössä historiaa suomalaisessa terveydenhuollossa ja siksi esimerkiksi röntgenhoitajakoulutuksessa ei enää käsitellä perinteistä röntgenfilmikuvantamista.

Ehkä se pitäisi ottaa uudelleen opetusohjelmaan, koska Kosovossa yliopistollisessa keskussairaalassakin on vielä käytössä perinteinen röntgenfilmi. Potilaat istuvat aulassa odottamassa röntgentutkimuksiin pääsyä filmipussi sylissään niin kuin meilläkin aikoinaan. Toki tietokonetomografia on myös heillä digitaalisena.

Röntgenkuvien siirtoa sähköisesti pohdittiin yhdessä paikallisen telelääketieteen edustajien kanssa, mutta kansallisesta kuva-arkistosta siellä ei vielä edes haaveilla. Asenteet ovat varmasti sielläkin suurimpana esteenä digitalisoitumiseen, mutta myös rahasta on puutetta. Toisaalta digitaalinen kuvantaminen tuo myös säästöjä ja nopeuttaa potilaan hoitoa. Olisi mielenkiintoista palata uudelleen Kosovoon ja ottaa muutama röntgenhoitajaopiskelija mukaan. Ainakin voisimme kertoa, mitä kaikkea ei digitaaliseen kuvantamiseen siirryttäessä kannata tehdä.

Viikon aikana pääsin tutustumaan myös paikalliseen väestöön. Keskustelin mm. lastenvaatekaupan myyjättären kanssa pitkään siitä, kuinka ihminen voi selvitä 300 euroa kuukausipalkalla. Hän maksoi pelkästään sähköstä 70 euroa kuukaudessa, joten verojen, vuokran ja muiden pakollisten kulujen jälkeen ei jää ylimääräistä. Hintataso kaupoissa ei, ruokaa lukuun ottamatta, ole paljonkaan alhaisempi kuin Suomessa. Hyvä lounas on 3-4 euroa, mutta kosovolaiselle myyjälle se oli erittäin kallis. Kuitenkin ihmiset ovat tyytyväisiä ja odottavat parempaa tulevaisuutta.

Näin paljon keskeneräisiä omakotitaloja ja ihmettelin, mistä se johtuu. Minulle kerrottiin, että ne ovat aikoinaan ulkomaille sotaa paenneiden ihmisten taloja. He tekevät töitä vuoden uudessa kotimaassaan ja kesälomillaan rakentavat pikku hiljaa uutta kotia perheelleen voidakseen palata takaisin, kun maa on jälleen turvallinen. Viikko Kosovossa sai miettimään, kuinka onnekkaita ja kiitollisia meidän tulisi olla siitä, että olemme suomalaisia ja saamme asua rauhallisessa maassa, jossa on hyvä sosiaaliturva ja terveydenhuolto. Kiitollisin mielin syksyn kiireestä hiljalleen rauhoitutaan viettämään joulun aikaa.

Anja Henner
Radiografian ja sädehoidon yliopettaja

Esittelyssä: RadSim-simulaatioympäristö

Hyvää alkanutta vuotta kaikille Säteilevää-blogin lukijoille! Näin vuoden alkuun muutama sananen simulaatioympäristöstämme, joka on nimetty Oamkin Simlab-ympäristössä RadSim:ksi. Kuvat on otettu viime vuoden loppupuolella ja aukeavat suuremmaksi klikkaamalla.

RadSim Oamk

Radsim tarjoaa monipuolisia mahdollisuuksia simuloida, testata ja harjoitella turvallista lääketieteellisen säteilyn käyttöä erilaisia kuvantamismenetelmiä hyödyntäen.

röntgenhoitaja Oamk
röntgen Oamk RadSim

Simulaatiokäytössä on kaksi potilasfantomia, säteilysuojaimia, kattavat mahdollisuudet digitaaliseen kuvantamiseen ja digitaalisten röntgenkuvien laadun tarkasteluun esimerkiksi kuvanlaatu-/CDRAD-fantomilla sekä erilaisia säteilymittareita muun muassa sironneen säteilyn mittaamiseen. Myös potilasannoksen optimointia voi testata ja toteuttaa monipuolisin menetelmin.

RadSim Oamk röntgen

RadSim on tiiviisti röntgenhoitajaopiskelijoidemme käytössä, mutta simulaatio tarjoaa yhteistyömahdollisuuksia  myös säteilytyöntekijöille sekä kuvantamisalan organisaatioille ja yrityksille. RadSim sijaitsee Professorintien kampuksella, Louhi-rakennuksen 3. kerroksessa. 

Muut Oamkin SimLab- oppimis-, testaus- ja kehittämisympäristöt löydät täältä.

Vieraileva kynä: Röntgenhoitaja kolmivuorotyössä

Toivomme blogiin kirjoituksia myös Vierailevilta kyniltä. Ensimmäisen kirjoituksen saimme kolmivuorotyötä tekevältä röntgenhoitajalta.

Kolmivuorotyö tarkoittaa vuorotyötä, jossa tehdään aamu-, ilta- sekä yövuoroja viikonloput mukaan lukien. Röntgenhoitajan kannalta tällaisia yksikköjä ovat lähinnä päivystystyyppistä työtä tekevät yksiköt, eli näin Oulusta käsin katsottuna tämä pätee lähinnä Oulun yliopistollisen sairaalan päivystysröntgeniin. Useissa yksiköissä ympäri maata voidaan tehdä työtä nk. varallaolona, eli työntekijä on ennakolta sovittuna aikavälillä tavoitettavissa ja valmis tulemaan työpaikalle mikäli jokin tärkeä työtapahtuma sitä vaatii. Tällaisia yksiköitä ovat mm. aluesairaaloiden röntgenit (Oulaskangas, Kemi, Kajaani, Rovaniemi), sekä esimerkiksi yliopistollisen sairaalan kardiologiset ja angiografiset toimenpideyksiköt. Näissä yksiköissä kuitenkin pääasiallisesti työskennellään nk. virka-ajan puitteissa maanantaista perjantaihin, eikä varsinaisesta kolmivuorotyöstä voida puhua, vaikka töihin joutuisikin tulemaan keskellä yötä. Tämä blogikirjoitus tarkastelee kolmivuorotyön aspekteja lähinnä päivystysröntgenin yksittäisen röntgenhoitajan näkökulmasta.

Kolmivuorotyössä tyypillinen varsinainen työvuoro on siis joko aamu-, ilta- tai yövuoro. Päivystysröntgenissä on käytössä nk. autonominen työvuorosuunnittelu, jossa jokainen hoitaja suunnittelee työvuoronsa kolmen viikon jaksoissa. Työntekijät on jaettu kolmeen ryhmään, joista jokainen suunnittelee omat työvuoronsa omana ajankohtanaan. Ryhmät kiertävät siten, että ensimmäisenä listan suunnitellut ryhmä tipahtaa seuraavalla listalla toiselle sijalle ja niin edelleen. Ensimmäisen ryhmän suunnitteluvuoro tulee kohdalle siis joka neljäs kerta, jolloin on mahdollista poimia mieleiset vuorot ensimmäisten joukossa. Myös toiveita (max 3 vuoroa) voi laittaa listalle, silloin kun kukaan ei ole vielä listaa aloittanut suunnittelemaan. Tällä tavoin voidaan varmistaa ainakin muutaman tärkeän menon onnistuminen työvuoroista riippumatta. Autonomisen työvuorosuunnittelun käyttöönotto poikikin pitkän listan toivottuja yhteisiä pelisääntöjä, joita kaikkien tulisikin noudattaa vuorojaan tehdessä. Autonomisen suunnittelun lisäksi uutena muutoksena on tullut myös työaikapankki, joka tarkoittaa ilta-, yö-, lauantai- sekä sunnuntailisen vaihtamista vapaaseen. Työaikapankkiin voi kerätä yhden listan verran vapaata (3vk), joka on sitten mahdollisuuksien mukaan käytettävissä lisävapaapäivinä työvuorolistoja suunnitellessa. Työaikapankkivapaiden käytöstä sovitaan esimiehen kanssa.

Iltavuorossa ja aamuvuorossa osaaminen on jaettu normaalin käytännön mukaisesti, eli modaliteettikohtaisesti. Työvuoron alkaessa sijoituksensa voi tarkistaa listalta, johon kaikki työntekijät ovat merkitty. Kaikki työntekijät eivät kuitenkaan tee töitä kaikissa kuvantamismodaliteeteissa mm. osaamisesta tai fyysisistä rajoitteista johtuen. Itse työvuoroista eniten esille nousee luonnollisesti yövuoro, jota ei siis lähtökohtaisesti muunlaisissa yksiköissä tehdä. Yövuorossa kokoonpanoon kuuluu yksi radiologi sekä kolme röntgenhoitajaa. Yövuoro alkaa poikkeuksetta klo 21 ja se päättyy klo 07. Yövuoron ja iltavuoron vaihdossa annetaan raportti tekemättä jääneistä töistä, tulevista töistä sekä kaikista muista yövuoroa koskettavista asioista. Yövuoron tutkimukset koostuvat pääasiallisesti natiivikuvauksista, tietokonekuvauksista sekä ultraäänitutkimuksista. Yövuorossa tehdään töitä kaikilla modaliteeteilla, mitä työntekijä hallitsee. Iso osa työskentelystä tapahtuu itsenäisesti ja päätöksiä tulee voida tehdä tarpeen vaatiessa nopeastikin. Määrällisesti nouseva trendi löytyy öisin tehtävistä magneettikuvauksista, jotka harkitaan tapauskohtaisesti radiologin ja lähettävän lääkärin toimesta. Mikäli yövuoron miehitys on sellainen, että magneettiosaajaa ei ole, voidaan tekijä kuitenkin hälyttää kotoa puhelimitse korvausta vastaan. Vastausvelvollisuutta puhelimeen kenelläkään ei ole, mutta toistaiseksi tekijöitä on kuitenkin saatu erittäin hyvin.

Useiden tutkimusten mukaan kolmivuorotyö on paljon normaalia virka-aikana tehtävää työtä kuluttavampaa. Etenkin hyvistä unenlahjoista on paljon apua kun rytmin kääntäminen on ajankohtaista. Kolmivuorotyö vaatii paljon ponnisteluja etenkin perheelliseltä, mutta vastapainona on edes hiukan paksumpi palkkapussi.