Kukkaiset kevätterveiset!

Kauden päättymisestä on kulunut jo reilu kuukausi, ja Kukkaset pääsivät irrottautumaan hetkeksi salibandysta, kunnes seuraavaan kauteen valmistautuminen aloitettiin toukokuun alussa. Aikaa on ollut siis viettää vapaa-aikaa muuallakin kuin hikisessä Urheilutalon salissa reikäpallon perässä juosten ja mm. tehdä niitä kuuluisia kauden aikana rästiin jääneitä koulutehtäviä valmiiksi..

Naisten salibandyliigan kausi 2013-2014 ei päättynyt oululaisittain hurjiin mitalijuhliin, vaan joukkueen oli tyytyminen harmittavaan jatkoaikatappioon pronssiottelussa. Vierailija Jyväskylän Happee ryösti aivan ottelun loppusekunneille varmalta näyttäneen mitalin lukemin 3-4. Pronssiotteluun OLS joutui hävittyään välieräsarjan Tampereen Classicille otteluin 3-0.

Osalla on kuitenkin ollut myös tauon aikana edustustehtäviä maajoukkueessa, sillä Muhoksen Kristiina ”Krisse” Kauppila pääsi naisten maajoukkueen mukana Eerikkilän urheiluopistolla pelattavaan EFT-turnaukseen, jossa oli mukana Suomen lisäksi joukkueet Ruotsista, Sveitsistä ja Tsekistä. Joukkueestamme ”Super-Salla” Suomela oli puolestaan pelaamassa tyttöjen MM-kisoissa Puolassa tuoden sieltä mukanaan hopeisen mitalin. Eerikkilässä vierailivat naisten EFT:n aikana myös OAMKin Henna ja Linda. Tytöt on valittu seuraavan kisaprojektin maajoukkuerinkiin ja kotikisat 2015- projekti pyöräytettiinkin käyntiin suuren maailman tyyliin kutsumalla myös tämän kertaisen joukkueen ulkopuolelle jääneet rinkiläiset tutustumaan uusiin maajoukkuevalmentajiin ja taustoihin, sekä tietysti muuhun ryhmään. Kuten oululaisiin ”pelireissuihin” kuuluu, aloitettiin myös tämä reissu hyvissä ajoin ennen kukonlaulua ja päätettiin vuorokautta myöhemmin.. Nähtäväksi jää kuinka monta OAMKin kummipelaajaa tullaan näkemään vuonna 2015 Tampereella järjestettävissä kotikisoissa, toivottavasti mahdollisimman moni!

 

Helteisin terveisin kukkasenne

Kevät toi, kevät toi pleijarit!

Hellurei,

Aikaa on taas vierähtänyt tovi edellisestä kirjoitelmasta, allekirjoittaneen kohdalla peräti muutama hetkinen.. Aika on tuntunut lentävän siivillä, ja kulunut talvikin on melkein jo ehtinyt sulaa ennen kuin sen läsnäoloa on edes kunnolla ymmärtänyt. Hyvä niin.

Tällä hetkellä eletään salibandyn pelaajan kiireisintä ja parasta aikaa, sillä niin sanotut tosi pelit ovat alkaneet. Runkosarja on ”läpsytelty” alta pois ja playoffsit ovat startanneet todenteolla. Meidän, OAMKin kummipelaajien, osalta pleijjarit ovat alkaneet hienosti, puolivärierävaiheessa joukkueemme OLS kaatoi Tampereen Kooveen puhtaasti voitoin 3-0. Näissä karkeloissa ei jatkoon menijästä ollut epäselvyyttä, vaikka ennen ottelusarjan alkua kriittisimmät asiantuntijat veikkasivatkin pohjoisen tytöille aikaista kesälomaa.

Seuraavana ovatkin vuorossa välierät, joissa vastaan asettuu toinen tamperelaisjoukkue, moninkertainen Suomenmestari Classic. Maajoukkuetähtiä vilisevä ”family” onkin tulevassa ottelusarjassa selkeä ennakkosuosikki, rankaisihan se kuluneen kauden aikana OLSia armotta. Tilastoniilot tietävät myös kertoa, ettei joukkueemme ole kyennyt voittamaan isoa C:tä kuin kerran, turpaan onkin sitten otettu peräti 13 kertaa.. Karuista tilastoista ja synkästä otteluhistoriasta huolimatta lähdetään luottavaisin mielin ja itseluottamusta uhkuen haastamaan vuosikaudet naisten liigaa hallinnutta sikermää.

Kiireisin aika pelirintamalla heijastuu myös koulumaailmaan ja opintoihin. Neljäs jakso alkoi ainakin omalla kohdallani poissaolo merkinnöillä, sillä hei, kukapa sitä nyt luennolla istuisi kun voi asentaa mattoa ja harjoitella peittämistä hallilla.. Ensi viikolla päästään taas poissaolojen makuun kun kolmas välieräottelu pelataan tiistaina Tampereella. Pelaamisen ja täysipainoisen opiskelun yhdistäminen on välillä haastavaa. Kun pelireissulta kotiudutaan maanantaiaamuna klo 03.25, ei mielessä välttämättä ensimmäisenä siinnä klo 08.15 starttaava Liike-elämän kannattavuusmatematiikan luento. Myös tavallisessa arjessa aikataulutusongelmia ja tiukkoja valintatilanteita tulee tämän tästä eteen, kun vaihtoehtoina kilpailevat aamutreenit ja luento tai iltapäiväluennolla pohtii mihin aikaan on viimeistään pakko poistua, jotta ehtii käydä syömässä ennen illan harjoituksia. Vaikka läsnäolopakkoa ei useimmilla opintojaksoilla olekaan, ja useat opettajat ovat suhtautuneet yllättävänkin hyvin urheilusta ”johtuviin” poissaoloihin, muistuttaa ainakin omalla kohdallani pieni omantunnonääni olemassaolostaan kun valinta on tehty suuntaan tai toiseen. Omantunnon soimatessa vakuuttelenkin usein itselleni, ettei tätä rumbaa enää tällä kaudella kauaa kestä ja kauden jälkeen on sitten aikaa koululle.. (Itselleni todistelun aloitin jo lokakuussa.) Kiireinen kevät, monet vieraspelireissut ja otteluruuhka ovat taanneet ja tulevat jatkossakin takamaan sen, että korvatulpat ovat vakiovaruste pelibussissa ja oppikirjatkin kulkevat kassissa mukana.. Vaikka vain antamassa muotoa laukulle, niin kuin joku ahkera opiskelija joskus totesi. Kaikesta on kuitenkin selvitty kuluneen kauden aikana kunnialla ja kulunut vuosi on ollutkin mahtava niin koulun kuin pelaamisenkin puolesta! Ja vielä se jatkuu, toivottavasti vielä pitkälle kevääseen!

Välieräsarja starttaa siis lauantaina 22.3 klo 17 Tampereella ja sunnuntaina pelataankin jo Linnanmaalla klo 18 alkaen. Toivotankin siis kaikki kynnelle kykenevät tervetulleiksi paikanpäälle, jos ei Tampereelle, niin ainakin Linnanmaan hallille kannustamaan Oulu ja OAMKin kummipelaajat kohti finaaleita!

Kevät terveisin,

Linda

Tuhannen ja kahdensadan kilometrin tarinoita

Heipparallaa ihanat lukijamme ja anteeksi että olemme eläneet salattua elämää viime kuukaudet, mutta eikö se niin mene että hyvää kannattaa odottaa! Tässä välillä on ehtinyt sattua ja tapahtua kaikenlaista, mm. : Suomen naisten salibandymaajoukkue saavutti hopeaa joulukuussa Tsekin Brnoossa ja Ostravassa pelatuissa MM-kisoissa! Smurffeista kisajoukkueessa olivat mukana kukkasista tutut Henna ja Krisse, lisäksi HUIKEISTA rankkareistaan tunnettu Hanna-Mari, sekä valmentaja Karo Kuussaari. Sankarimme palkittiin myös Pohjois-Pohjanmaan urheilugaalassa Vuoden aikuisten arvokisamitalisteina ja Karo Vuoden valmentajana, Hyvä tyttelit ja Karo! Mutta asiaan...

Revon turistiliikenteen bussi starttasi lauantaiaamuna klo 3:30 (normisettiä) smurffien etelänkiertueelle. Viikonlopun kohteina olivat lauantaina Helsingin Tapanila ja sunnuntaina Porvoo, eli bussissa tuli istuttua (taikka maattua lattialla) rapiat 1200km, kevyttä! Lauantain ottelu Tapanilan Erää vastaan oli odotetusti tasainen, ja päättyikin meidän voittoon vasta jatkoajalla numeroin 3-4. Kukkasista ottelussa loistivat Elisa ja Linda. Lellukka torjui pelissä kaksi rankkaria ja Linda oli puolustuksen päällikkö entisessä kotihallissaan. Ottelun jälkeen matkustimme Porvooseen vakoilemaan sunnuntain vastustajaamme. Ottelun yhteydessä oli järjestetty arvonta kahvin nautiskelijoiden kesken (arpalipukkeina toimi siis kahvikuppit joiden pohjaan oli kirjoitettu numero), ja smurffijengi oli arvonnassa hyvin edustettuna varmaan kymmenellä kupilla. No kukapas muukaan sen arvonnan voittaisi kun meidän Elina "Tallu" Halonen!! Palkinnoksi Tallu sai repun täynnä evästä. Ottelun jälkeen painuimme hotellille nukkumaan, tosin eihän ny Putousta voinut jättää välistä, sepä se!

Sunnuntaiaamu starttasi aamulenkillä, ja Porvoo kyllä vei mun sydämen, ah kuinka sievä kaupunki! Ennen peliä ehdimme ihastella bussissa kuinka Enni Rukajärvi laski hopealle Sotshissa, hyvä Enni!!! Sunnuntain ottelu oli siis Porvoon salibandyseuraa vastaan, ja se päättyi samoihin lukemiin kuin lauantain ottelu, eli 3-4 jatkoajalla ja pisteet pohjoiseen! Ottelussa erityisen hyvin pelasi mm. Tallu, jonka maalinnälkä ei ilmeisesti ollut talttunut edellisiltana voitetuilla lihapiirakoilla ja riisipuurolla.

Kotimatkalla takapenkin väki, eli kaikki bussin keskiosasta taaksepäin, keksi että kaikkien pitää kertoa oma rakkaustarinansa. Romanttinen illallinen piharakennuksessa, ajelu täyteen ammutulla autolla, kahtasataa moottoripyörällä pitkin auringonlaskua, treffit huoltoasemalla... Siinä pari taatusti toimivaa vinkkiä kaikille teille, jotka ensitreffejä suunnittelette ;)

xoxoxo

Kukkasten Shakespeare Santiago

 

Oamkin tyttäret part 2

Täällä ollaan! Henna, Krisse, Julle ja MacBook valloittivat Coffee Housen sohvat sanaillakseen esittelytekstit lopuista, hurmaavista, kukkasista.

Linda Pitkänen

Oamkin tyttäret part 2

Linda, 23, on oivaltanut olevansa businesswoman-osastoa ja totuttelee ensimmäistä vuotta kantamaan salkkua ja suoriutumaan matikantenteistä liiketalouden yksikössä. Stadista Ouluun muuttanut muumimamma hämmentää meitä viljelemällä sanoja kuten friidutpönde, ja staga. Linda huolehtii  alkulämmittelyistä, eli siitä että olemme kuumia, ennen peliä. Joukkueemme varakapteeni ja kukkahattutätinäkin tunnettu äitihahmo.

 Saara Männikkö

Oamkin tyttäret part 2

Saara, 21, opiskelee pitkän pohdintamme jälkeen hyvinvointiteknologiaa. Hän on myöskin mailateknikko, eli taitaa mailojen kasauksen erityisen hyvin. Santi on periksiantamaton taistelija ja on lanseerannut lauseen "maalin eessä ei oo muutaku makuupaikkoja". Saarassa on pehmeiden käsien lisäksi toinenkin pehmeä puoli, sillä hän paljasti pelaajakorttikysymyksissä olevansa romantikko! Ihanaa!

Elisa Leinonen

Oamkin tyttäret part 2

Elisa, 21, on rakennustekniikan opiskelija. Vaalan Lämärien kasvatti on luonteeltaan rauhallinen, mutta kun hän asettaa maskin päähänsä, vartioi tolppiemme väliä oikea leijona. Elisa vastaa siitä etteivät pallot mene maaliin, ettei kahviosta pääse karkit loppumaan ja että joukkue päättää alkulämpölenkin ajallaan. Elisa on joukkueen ainut, joka tunnustaa olevansa koukussa puhelimeensa.

Nyt on kolmikot esitelty, smoothiet, tuorepuristetut mehut ja jäälattet nautittu ja siirrymme nauttimaan vapaa-illasta.

jaxuhaleja

Kukkaset

 

Oamkin tyttäret

Ollaan nyt 40 minuttia kirjoitettu ja valmiina on nimi ja osa kuvausta, melkoista luomisen tuskaa siis. Täällä ruudun takana hääräävät vapaapäivänsä ratoksi Linda, Elisa ja Saara, muiden lomaillessa mm. Muhoksella. Joku meistä väittää myös olevansa töissä... Koska tämä on ensimmäinen postauksemme, päätimme hieman esittäytyä, jotta te miljoonat lukijat tiedätte ketä me olemme. Koska on helpompi kertoa muista kuin itsestään ajattelimme esitellä teille nämä loput kolme sankaria.

Henna Ilmola


Henna, 22,  opiskelee liiketaloutta kolmatta vuotta ja onkin viettänyt syksynsä harjoittelun parissa, sijoitellen varoja osakkeisiin. Isona Henna haluaisikin olla iso pomo.Muonion vuoristosta kotoisin oleva Henna on luonteeltaan  iloinen ja reipas. Pelimunien suurkuluttaja kuuluu myös naisten maajoukkueen vakiokalustoon. Joukkueen sisällä Henna tunnetaan armoa antamattomana sakkovastaavana.

Kristiina Kauppila


Muhoksen oma "ajokoira" Krisse, 21, opiskelee myöskin liiketaloutta, ensimmäistä vuotta. Krisse ajaa vastustajan kiinni niin moottoritiellä, kuin pelikentälläkin, eikä anna tuumaakaan periksi. Myös Kristiina kuuluu naisten maajoukkueen vakiopelaajiin ja tavoittelee vahvasti paikkaa joulukuussa pelattaviin MM-kisoihin. Jääräpäinen Krisse ei malttaisi jättää treeniäkään väliin vaikka pää olisikin kainalossa.

Juulia Huttula


Viestinnän opiskelija Julle, 22, on kotoisin Raahen Ylipäästä. Joukkueen taiteellinen johtaja hoitaakin yleensä kaiken paitojen suunnittelusta kalenterikuvauksiin. Jullen paheisiin kuuluu mm. puhelinriippuvaisuus ja luuria ladataankin tarpeen vaatiessa niin ABCllä kuin naapurin lämpötolpassakin... Sympaattinen Julle tulee kaikkien kanssa hyvin toimeen ja jakeleekin jaxuhaleja niitä tarvitseville.

Kahden tunnin ja puolentoista kahvilitran jälkeen ollaan saatu ensimmäinen postaus valmiiksi, jeee!!! Tästä se lähtee. Seuraavaksi pallo heitetään juuri esitellylle kolmikolle ja odotellaan kauhulla vastakuittia. 

xoxo

Kukkaset