Lessons learned in Bremen

After some whining and begging, I was granted an amazing opportunity to participate in a course on Intercultural Competences at Jacobs University in Bremen, Germany. I am not a very organized person but luckily, I got help with booking the plane tickets and compiling the necessary documents from my wonderful workmates. All I needed to do was to find my passport and start packing.

Despite my anxiety for flying (lesson number one: do not watch air crash investigations from Fox) all three flights went well and I landed in one piece to Bremen. Getting to the campus by train was a lot more difficult than holding you pee on a fully booked plane (lesson number two: window seat is not necessarily a good choice). First, I had to buy a tram ticket. After some searching, I found the ticket machine but it turned out that I does not take credit cards, only cash, and not just any cash: coins, and bills of 5 or 10 euros. That was brilliant since the smalles one I had was a twenty. Apparently, there are many places in Germany where credit cards are not accepted and thus (lucky for me) people carry cash. I was able to change my bill into smaller ones. Lesson number three: just ask and the Germans will help you. I had to change to a train at the central train station. Wow, that ticket machine was the masterpiece of bad user interface. I just could not figure out what kind of ticket to buy and neither did the poor old fellow who was just trying to stamp his ticket next to me. A helpful lady from the info desk came to my rescue. After pushing some buttons, I had a ticket in my hand. I managed to get on the right train and as I was sitting in it, I realized that I must look German since people talked to me in German (Lesson number four: Germans actually talk to strangers on trains). I didn’t want to be distracted, however, because I was counting stops. The sixth one was mine.

Everything was well organized: we lived on campus and everything, including meals, was taken care of. I even had a pet, a long legged spider in the corner of the room. The staff was very friendly and for some reason the teachers seemed to be enthusiastic about getting a chance to teach us. Half of the participants were students from Jacobs University and the other half a bit matured ones (like myself). Although it took me one whole day to travel to Bremen there were two participants who had travelled further – all the way from Mexico. To my surprise, one of the Jacobs students was a Finn, Joonas from Helsinki. He majors in psychology. The campus seemed to be very international overall. A quick visit to the school’s website revealed that Jabobs University has students from 100 different countries. That is pretty impressive I’d say. On the first night, we had a little get together party where we could bring something to eat from our own country. Needless to say, I brought salmiakki. I ended up eating most of it myself because, you know, it’s salty and normal human beings like their candy sweet. I was kind of expecting it not be a big hit (it never is) but what I hadn’t expected was that one of the few German students approached me talking Finnish! He turned out to be some sort of language prodigy being able to speak 17 different languages. I realized I have no excuse for my poor language selection. Later that night I turned my laptop on and signed up for a free trial of Spanish course in WordDive. But just like my plans to start doing yoga or sit ups or riding my exercise bike every night the excitement lasted for only three nights. Lesson number five: you can always do it later… or maybe not.

 

 

Lessons learned in Bremen

Even theory can be fun if you are in the right company.

 

The participants were divided into two groups. Due to my teaching background, I was in the theory group while the youngsters were learning some teaching methods. Every now and then, we’d get together for joint sessions. Very often, we got to be guinea pigs for the teacher trainee group. That way we got to know about exercises that we could use in our classes plus got to experience the exercises the way our students will experience them. Instead of knickknack souvenirs I have now a collection of exercises for my classes.

The days were full of lessons and activities but at night I managed to go through my work e-mail and do some grading. I also learned something new about the functions of my phone. Lesson number six: it changes the times in calendar according to the time zone you are in. Of course I only discovered this after having given my students wrong times for my office hours.

 

 

Lessons learned in Bremen

Teaching style does not necessarily match with the learning style.

 

On my trip back home I decided to take a taxi to the airport since the train/tram ticket system was so complicated and I didn’t want to miss my flight. As I was waiting for the taxi (which was ordered for me) outside in the cold (they had snow that week) I decided to start walking towards the campus main gate. Surely I’d spot a taxi and would be able to sign it to stop. Lesson number seven: not all taxis have a taxi sign on top. Let’s just say that next time I’ll stay put. The drive back to the airport took longer than I had expected because there was an accident on the motorway. The taxi driver was originally from Turkey and I thought this would be a perfect opportunity to get some insight into how it feels like to be an immigrant. Somehow we got into taking about the situation in Turkey. His views about it and human rights were a bit different from mine but what can you say since you are sitting in his car. Nodding will take you to the airport for sure. Lesson number eight: never start talking politics with a taxi driver, especially if the drive is a loooong one.

Now, a month later, the chocolates are long gone but I am still unpacking my brain. I will end this with lyrics from our karaoke night “with so many light-years to go and things to be found”. 

 

Lessons learned in Bremen

Bremen has it all: something old, something new, someone homeless, something blue

-Marjo Heikkinen

Terveisiä Tintin maasta!

Vaihtoviikko 3. - 7.12.2012

Anne Keskitalo
Susanna Kujanpää

Darmstadtin ammattikorkeakoulu järjesti ensimmäisen kansainvälisen vaihtoviikon, jonne oli kutsuttu opettajia ja kv-toimistojen henkilökuntaa. Saimme kutsun hyvin lyhyellä varoitusajalla, kun heille oli jäänyt vielä muutama paikka vapaaksi. Lähetimme samana päivänä hakemuksemme ja pääsimme mukaan viikolle.

Maanantaina matkaan ja suoraan vaihtoviikon ohjelmaan

Aamuvirkkuina lähdimme matkaan aikaisin Oulun lentokentältä Helsingin kautta kohti Saksaa. Matkat sujuivat todella jouhevasti ja Frankfurtin lentokentälle saavuttuamme löysimme vaivatta bussin, joka vei meidät puolessa tunnissa Darmstadtiin. Bussin löydät heti Finnairin saapumisterminaalin kohdalta samalta puolelta tietä. Lipun sai ostettua suoraan bussista ja päätepysäkkinä oli Darmstadtin rautatieasema eli emme voineet eksyä, vaikka taipumusta siihen löytyi molemmilta matkaajilta.

Rautatieaseman läheltä löytyi hotelli vaivatta, koska olimme kyllä saaneet hyvät ohjeet ennakkoon esimieheltä ja kv-viikon järjestäjiltä.  Hotellimme oli pieni, ehkä vähän vaatimatonkin, mutta emmehän siellä kyllä paljon ehtineet oleskella. Kaupunki on selkeä ja siellä oli kiva tunnelma. Liikkumaan pääsi kävellen tai sujuvasti ratikalla. Ratikkalippu ostettiin pysäkillä olevista automaateista.

Ammattikorkeakoulualue on iso. Opiskelijoita on noin 13 000 ja eri rakennuksia lähemmäs 30, joten hieman meni aikaa kierrellessä vääriä rakennuksia ympäri, kunnes oikea tapaamispaikka löytyi. Viikon jälkeen aloimme osata reitit jopa helposti, mutta ikäväksemme silloin oli jo aika lähetä kotiin. Seuraava vierailumme sujuu siis alusta asti vanhalla rutiinilla, elleivät keksi vaihtaa kokoontumisia meille uusiin rakennuksiin.

Ensimmäisenä päivänä esittelimme itsemme ja omaa ammattikorkeakouluamme. Osallistujia oli eri maista.

Meille esiteltiin Darmstadtin ammattikorkeakoulun koulutusohjelmia ja toimintaa. Viikon ohjelman saatuamme huomasimme, että sitä riitti aamuvarhaisesta iltamyöhään, kuten tällaisilla viikoilla usein tapana on.  Viikon edetessä pystyimme vaan ihailemaan sitä saksalaista tehokkuutta ja tarkkuutta, millä viikon ohjelma toteutettiin. Olimme koululla iltaan asti ja jatkoimme vielä koko ryhmän kanssa yhdessä perinteiselle saksalaiselle illalliselle olutmaistajaisineen. Maittavan ruokailun lomassa ravintolan omistaja kertoi meille henkilökohtaisesti ruokiin ja oluisiin liittyvästä historiasta mielenkiintoisia tarinoita.

Tiistaina tiukkaa opetusta ja yritysvierailu

Lyhyeksi jääneiden yöunien jälkeen opetus kutsui jo kahdeksalta aamulla ja illalla oli vielä kerrattu opetettavaa aihettakin jännityksen hieman vaivatessa. Onneksemme opiskelijaryhmät eivät olleet kovin suuria, ”vain” viitisenkymmentä opiskelijaa. Nuoret osasivat kohtuullisesti englantia ja olivat aktiivisesti mukana opetuksessa. Opetustuntien jälkeen ryhmällemme oli järjestetty saksan kielen pikakurssi. Paljon ei ehditty kaivaa sanoja muistin syövereistä, mutta jonkinlainen turistitaso saavutettiin ja tilanteista selvittiin.

Lounaan lomassa ehdimme kokoontua tietotekniikan osastolle yhteiseen palaveriin. Tutustuimme toisiimme ja saimme yksityiskohtaisemman esittelyn osaston toimintaperiaatteista sekä opetuksen suuntaviivoista. Iltapäiväämme kuului vielä yritysvierailu, ja sinne suuntasimme yhden Darmstadtin kuuluisan nähtävyyden kautta, Die Waldspirale.

Yritysvierailu Merck Group:in ”pääpaikalla” oli ehdottomasti yksi matkamme kohokohdista.  Vierailun järjestäminen ei ollut ollut helppoa, sillä kv-toimiston väki oli yrittänyt saada vierailuaikaa jo kahden vuoden ajan jollekin yksittäiselle ryhmälle, joka sattuu olemaan heillä käymässä. Me olimme ne onnekkaat, jotka yritykseen pääsivät vierailemaan. Tämä saksalainen, pääosin edelleen perustajasuvun omistuksessa oleva lääketieteen ja kemian teollisuuden parissa toimiva yritys, on todella hämmästyttävän monipuolinen. Merck Groupin pääpaikka on Darmstadtissa ja yritys työllistää ympäri maailmaa yli 40 000 työntekijää 67 eri maassa. Yrityksen liikevaihto on 10,3 miljardia euroa ja sillä on yli 30 000 eri tuotetta. Näistä tuotteista voisi esimerkkinä mainita lääkkeet, televisioiden ja kosketusnäyttöpuhelinten näyttöjen tekemiseen tarvittavat LC-kiteet, meikkien perusmassa-aine ja metallihohtovärien raaka-aineet 

Pääsimme kulkemaan bussilla ympäri tehdasaluetta ja tutustumaan muutamaan yksittäiseen paikkaan, esim. yrityksen logistiikkakeskukseen sekä käymään yrityksen omassa museossa.

Keskiviikkona kehityskeskusteluja ja kansainvälisyyttä

Keskiviikkoaamuna tapasimme ammattikorkeakoulun vararehtorin, joka vastasi tutkimus- ja kehitystoiminnasta. Saimme esitelmän Darmstadtissa meneillään olevista projekteista, sekä keskustelimme mahdollisuuksista erilaisiin yhteisiin projekteihin tulevaisuudessa. Jokainen vierailija esitteli lyhyesti myös oman ammattikorkeakoulunsa hanketoimintaa. Onneksi olimme nähneet upeita yksikkömme hanke-esityksiä Tampereen insinööripäivillä ja osasimme kertoa näistä hankkeista.

Iltapäivällä pääsimme pitämään esitelmän ammattikorkeakoulustamme. Koska Suomi ei ole kovinkaan tunnettu maa, päädyimme esitelmässämme kertomaan lyhyesti Suomesta, Oulusta sekä ammattikorkeakoulustamme. Hauskuutimme yleisöä kaksikielisellä esityksellämme eli englanti – suomi kurssi tuli pidettyä samalla kertaa. Kuuntelijoina olivat kv-viikon osallistujat, opiskelijoita sekä oppilaitoksen henkilökuntaa. Samalla meidän tehtävämme oli mainostaa opiskelijoille Oulua mahdollisena paikkana suorittaa kaksoistutkinto, jonne haun kaavaillaan alkavan vuonna 2014. Esitykset pidettiin päärakennuksessa, jonka aulassa esittäytyivät jollakin tapaa kaikkien Darmstadtin ammattikorkeakoulun partnerit. Me olimme saaneet muutaman esitteen lisäksi mukaamme heijastimia, joille oli käyttöä Saksan pimeissä illoissa. 

Esityksien jälkeen pääsimme nauttimaan vapaammasta ohjelmasta. Opiskelijat järjestivät pikkujoulut joululauluineen ja paikalla vieraili jopa joulupukki, joka ei ikävä kyllä ollut se oikea Korvatunturin joulupukki.

Torstaina tonttuilemassa joulumarkkinoilla

Torstaina aamulla oli taas opetuksen vuoro. Tällä kertaa luokkakin sekä oikea rakennus löytyi jo vanhalla rutiinilla. Opetusaiheisiimme saimme lisähaastetta, kun opiskelijat olivat Master-ohjelmasta eikä aihe ollut ihan päivittäisestä perusopetuksestamme. Kaikesta huolimatta hyvin siitä selvittiin ja uutta opimme myös me opettajat. Eräänlainen ”kohokohta” oli opetustuntien videointi. Pikkuisen nikotutti alussa, mutta pitämistämme tunneista jäi pysyvä muisto…

Sen jälkeen tapasimme kaksoistutkintosopimuksemme yhteistyökumppaneita. Keskusteluissamme innostuimme verkko-opetuksen mahdollisuuksista. Tätä keskustelua jatkamme tulevalla Tekniikan yksikön kv-vaihtoviikolla maaliskuun lopussa.

Iltapäivällä matkasimme kaikki yhdessä junalla läheiseen Michelstadtin kaupunkiin joulumarkkinoille. Tämä pieni kaupunki oli todella kauniisti viritetty täyteen joulua. Pienen kaupungin koko keskusta oli täynnä joulumarkkinakojuja. Myös saksalaiset matkustavat kaupunkiin joulutunnelmasta nauttimaan. Sää tuntui jopa kylmältä meistä kaikkeen säähän tottuneista suomalaisista. Ilmeisesti kosteampi ilma saa pienemmänkin pakkasmäärän menemään luihin ja ytimiin. Lämmetäksemme skoolasimme Suomen itsenäisyydelle paikallisella glögillä, joka oli hyvin samanlaista kuin meilläkin myydään kaupassa. Illalla tulimme junalla takaisin ja kun kerran Saksassa olimme, niin vielä viimeisellä hetkellä aseman ravintolassa nautimme sitä kuuluisaa bratwurstia.

Perjantaina perillä kotona

Perjantaina jätimme hyvästit Saksalle ja aamulla palasimme bussilla Frankfurtin lentokentälle, josta matka kohti kotia alkoi.

Viikko tarjosi meille paljon uusia kontakteja, joita myös työkaverimme voivat hyödyntää. Darmstadtin ammattikorkeakoulu järjestää jatkossakin vaihtoviikon, mutta tarjoaa myös mahdollisuuden muuna ajankohtana mennä lyhyeen vaihtoon opettamaan tai muihin työtehtäviin. Sen lisäksi heille on mahdollisuus mennä pitkäaikaiseen vaihtoon, joka tarkoittaa vaihtoaikaa kolmesta kuukaudesta vuoteen. Tällaisessa pitkäkestoisessa vaihdossa he maksavat työntekijälle palkan sekä tarjoavat mahdollisuuden asua heidän omistamassaan kansainvälisessä talossa, jonka remontti valmistui juuri vuodenvaihteessa. Tietysti jos haluaa perheensä mukaan, tämä vaihtoehto ei käy, sillä talon huoneet ovat yhdelle hengelle suunnattuja tutkijahuoneita.

Yhteistyömme jatkuu tietysti kaksoistutkinnon merkeissä ja tämänkin sisältää opetusta sekä työllistää muuta henkilökuntaamme. Täten voimme lämpimästi suositella Darmstadtia opiskelijoidemme vaihtokohteeksi, ilman kaksoistutkintoa tai sitä suorittamaan.

Myös Merck tarjoaa henkilökunnallemme mahdollisuuden mennä yritykseen työjaksolle (3kk – 1vuosi). Lisäksi henkilökunnan opintoihin liittyviä opinnäytetöitä on mahdollista tehdä yritykselle. Heillä on olemassa valmis palkkiotaulukko, jonka mukaan tehdystä työstä saa korvauksen. Koska yritys on todella kansainvälinen ja monialainen, jokaisen alan osaajalle löytyy mahdollisuuksia. Samanlaisista mahdollisuuksista olemme kertoneet myös meidän opiskelijoillemme.

Kuten jo mainitsimme, niin verkko-opetuksen kehittäminen yhteistyössä jatkuu jo tämän vuoden maaliskuussa. Sen tarjoamista eri mahdollisuuksista kuulette myöhemmin lisää.