Monipuolinen kielitaito on kansainvälistymisen mahdollistaja

Kieltenopetuksen kehittämisestä puhutaan tällä hetkellä paljon; mm. opetusministeri Henna Virkkunen on ottanut asiaan aktiivisesti kantaa. Omana mielipiteenäni voin todeta pitäväni hyvää kielitaitoa, myös suomen kielen osaamista, arvokkaana pääomana.

Itseäni ärsyttää esimerkiksi toimittajien heikko äidinkielen taito. Se rapauttaa kieltä. Meillä opetusalalla toimivilla on erityinen vastuu äidinkielen oikeellisuuden ylläpidosta. Me emme saisi löysäillä esimerkiksi opinnäytetöitä tarkistaessamme.

Kieltenopetukseen liittyvässä keskustelussa on käsitelty mm. sitä, missä järjestyksessä ja mitä kieliä tulisi opiskella. Itse aloitin vieraiden kielten opiskelun ruotsilla, kun olin 11-vuotias - koskaan en ole kokenut ruotsia pakkoruotsiksi. Ruotsin osaamisesta oli runsaasti hyötyä toimiessani Vaasan ammattikorkeakoulun rehtorina.

Myöhemmin opiskelin pitkän englannin ja lyhyen saksan, joista jälkimmäistä olen käyttänyt niin paljon, että sen taito on edelleen varsin hyvä. Tästä oli hyötyä pari viikkoa sitten, kun olin yliopistodelegaation kanssa matkalla Baden-Württembergin osavaltiossa Saksassa.

Pääsimme lounastamaan osavaltion presidentin Peter Straubin kanssa. Hänen englannin taitonsa on kohtuullisen heikko, koska hän on alueelta, jossa englannin sijasta opiskeltiin ranskaa. Saksan taitoni ansiosta pääsin vaihtamaan mielipiteitä presidentin kanssa; kielen hyvä osaaminen tarjosi myös muita tilaisuuksia hyvään vuorovaikutukseen – parempia kuin mitä englannin käyttö Saksassa tarjoaa.

Käytännön kokemukseeni kansainvälisistä yhteyksistä pohjautuen minulle on muodostunut käsitys siitä, miten vieraita kieliä tulisi opettaa. Englanti tulisi opettaa kaikille kommunikoinnin peruskieleksi yläasteella, ensimmäisenä vieraana kielenä. Sen jälkeen voitaisiin valita toinen pitkä kieli, joka voisi olla vaikkapa ruotsi tai venäjä.

Lukiossa olisi tarjolla yksi tai kaksi lyhyttä kieltä lisää, siis saksa, ranska, espanja, ruotsi tai venäjä – kielitarjonnan resursseistakin riippuen. Jonkin kielen vähäinenkin taito nuorena opittuna voi olla hyödyllinen sijoitus tulevaisuuteen.

Korkeakoulussa kielten opiskelu tulisi kohdentaa opiskeltavan tutkinnon ammattisanastoon ja tulevaan ammattiin liittyvän vuorovaikutuksen harjoitteluun, siis liitettynä ammatilliseen substanssiosaamiseen.

Monipuolinen kielitaito mahdollistaa kommunikoinnin kaikissa tilanteissa. Tärkeintä ei ole virheetön osaaminen vaan ymmärretyksi tuleminen. Näissä merkeissä rohkaisen kansainvälistä vuorovaikutusta ja kielitaitoa kehittämään!

Aidosti kansainvälinen korkeakouluyhteisö

Opetus- ja kulttuuriministeriön tavoitetilaa kansainvälisyydessä kuvataan sloganilla ”aidosti kansainvälinen korkeakouluyhteisö”. Tämähän – näin minä sen ymmärrän - tarkoittaa liki jokapäiväistä kansainvälistä vuorovaikutusta eri organisaation tasoilla. Onko Oulun seudun ammattikorkeakoulu siinä, tai edes lähellä sitä? Mielestäni ei ole, vaikka lähtökohdat aidon korkeakouluyhteisön toteuttamiselle esimerkiksi osaamisen ja ympäröivän elinkeinoelämän näkökulmasta ovat erittäin hyvät.

Oamkin kansainvälisyys tällä hetkellä on pääasiassa kansainvälisisiä opiskelija- ja opettajavaihtoja, jotka toki ovat tärkeitä, samoin niiden lisääminen. Mutta ne eivät riitä tekemään meistä aidosti kansainvälistä korkeakouluyhteisöä. Aito kansainvälisyys tuottaa muutoksia koulutusorganisaation perustoimintaan, se luo aitoja sisällöllisiä muutosvaikutuksia organisaatiossa. Konkreettisesti tämä tarkoittaa yhteisiä koulutusohjelmia ulkomaisten korkeakoulukumppanien kanssa (double ja joint degree), yhteisiä syvällisiä hankkeita. Samoihin vahvoihin kansainvälisiin korkeakoulukumppanuuksiin on järkevää liittää myös säännöllistä ja laajaa asiantuntija- ja opiskelijavaihtoa. Luonnollisesti tämä tarkoittaa, että kansainvälinen korkeakoulukumppani toimii kuta kuinkin samalla laatu- ja kompetenssitasolla kuin me itse – kovin epätasainen asetelma johtaa kehitysapu-tyyppiseen yhteistyösuhteeseen, mikä ei ainakaan voi olla kansainvälisen yhteistyön päälinja. Väistämätön syvällisen kansainvälisyyden tahtotilan seuraus on, että tällaisia syvällisiä kansainvälisiä korkeakoulukumppaneita ei yhdellä yksiköllä voi olla kovin monta. Toinen seuraus on se, ettei tällainen kv-toiminnan taso synny hallintojen välisillä sopimuksilla, vaan edellyttää substanssiosaajien asteittain syvenevää pitkäkestoista yhteistyötä. Juuri tätä mielestäni tarkoittaa aidosti kansainvälinen korkeakouluyhteisö.

Kykenemmekö tähän? Joka tapauksessa tämä on rahoittajamme, OKM:n, toistuvasti esille tuoma kehittämiskohde ammattikorkeakouluissa. Jokainen opetustoiminnassa mukana oleva tajuaa, että tämä tarkoittaa riittävää englanninkielistä opetustarjontaa ja suunnitelmallista kansainvälistä vuorovaikutusta substanssiosaajien välillä. Tämä kannattaa tehdä yritysten kanssa yhteistyössä, koska Oulun seudun yritykset ovat joutuneet vastaamaan kansainvälistymishaasteeseen jo aiemmin. Ammattikorkeakoulu voi myös auttaa pk-yrityksiä kansainvälistymään, mikä juuri on ammattikorkeakoulun profiilin mukaista aluevaikuttavuutta.

Tämän toteuttaminen edellyttää toimenpiteitä, jotka konkretisoituvat opettaja- ja asiantuntijatasolla; tämä edellyttänee myös organisatorisia ja toimintatapoihin liittyviä ratkaisuja.

Ensin kuitenkin: aurinkoista ja rentouttavaa kesää!

Laadukasta toimintaa palautteen pohjalta

Jokainen meistä on varmaankin kohdannut huonoa palvelua tai törmännyt toimimattomiin tai huonosti toimiviin tuotteisiin. Usein jään itse kaipaamaan kokonaispalvelua; sitä, että joku tarttuisi ongelmani ratkaisuun kokonaisuutena? Näistä asioista tulee minulle mieleen esimerkiksi Oulussa toimiva huonekaluliike, jossa myyjä teki selväksi, että koska hän saa bonuksen myymistään tuotteista, kauppa on tehtävä nimenomaan hänen kanssaan ja juuri sillä käyntikerralla – eikä sen jälkeen, että olisin käynyt mittaamassa, sopiiko sohva ajateltuun paikkaan. Ei syntynyt kauppoja, koska palvelutapa ja -laatu ei vastannut odotuksiani.

Toimimattomasta tuotteesta tulee mieleeni metallinen WC-paperiteline, josta ei paperia saa ulos muuta kuin muutamaan sentin palasina. Niinpä WC-paperirulla on tyypillisesti sijoitettu ko. telineen päälle; onneksi yläosa on tasainen - vaikka rullan sijainti tuskin on valmistajan tarkoittama. Huonosta kokonaispalvelusta tulee mieleeni uuden taloni valokuituun perustuvan laajakaistan kytkeminen. Operaattorin kanta on, että asiakas kytkee laajakaistan itse. Operaattorilta saa laajakaistapäätteen (yhdistetty langallinen ja langaton tukiasema) ja kuituvyyhdin ilman kirjallisia ohjeita. Kuitu ja pääte pitäisi itse kytkeä taloon tulevaan kuituun, minkä jälkeen tietokone tulee vielä osata ns. konfiguroida verkkoon. Väitän, että 99%:lta keskivertokäyttäjistä laajakaista ja tietokone jää kytkemättä.

Ammattikorkeakoulumme palvelun ja tuotteiden laatu koostuu useasta osa-alueesta. Tuotteemme on asiantunteva alansa ammattilainen, erityisesti se osaaminen, mitä koulutuksemme on hänelle antanut. Toinen tuotteemme on TKI- tai palvelutoiminnan tulos, minkä tuotamme työ- ja elinkeinoelämälle. Jotta palvelumme kehittyisi, meidän tulee säännöllisesti kerätä palautetta, tehdä sen perusteella toimenpiteitä ja seurata toiminnan laadun kehittymistä. Tämä lienee itsestäänselvyys; itsestään selvää sen sijaan ei ole, että teemme tätä systemaattisesti, tavoitteena tuotteidemme tai palvelumme laadun kehittyminen.

Syksyn 2011 auditoinnin lähestyessä, on erityisen tärkeää, että kehitämme palautejärjestelmämme kattavaksi, suoritamme toimenpiteitä palautteen pohjalta ja seuraamme toiminnan kehittymistä. Kun dokumentoimme tällaisia palaute-toimenpide-seuranta-ketjuja, saamme näyttöjä, jotka ovat olennainen osa laatuauditoinnin ennakkomateriaalia, jolla osoitamme, että toimintajärjestelmämme toimii. Palautetta tulee kerätä tarkoituksenmukaisesti ainakin opiskelijoilta, työelämältä, ympäröivästä yhteisöstä (palautekanava) sekä sisäisten palveluiden käyttäjiltä.

Tietenkään emme kehitä toimintajärjestelmäämme laatuauditointia varten, vaan parantaaksemme toimintaamme, jotta voimme palvella alueen työ- ja elinkeinoelämää entistä paremmin ammattikorkeakoulun profiilin mukaisesti.

Aurinkoista kevään jatkoa!

Sopimusneuvotteluja odotellessa

Korkeakoulusektorilla on nyt odottava tunnelma; ammattikorkeakoulut toimittivat sopimusesityksensä opetusministeriölle helmikuussa ja itse neuvottelut käydään huhti-toukokuussa. Oamkin neuvottelu on 11.5., samana päivänä Kajaanin ammattikorkeakoulun kanssa.

Oulun yliopisto joutui tiukassa rahoitustilanteessa (8 – 9 miljoonan vaje) tekemään päätöksen Kajaanin opettajakoulutuksen alasajosta sekä muista säästötoimista. Kun rahoituskriteereissä ei huomioida aluevaikuttavuutta, korkeakoulujen johto joutuu alueen kannalta ikäviin ratkaisuihin.

Poliitikkojen toivoisi aktivoituvan pohtimaan ja edistämään alueen osaamispohjan kannalta tärkeitä asioita, esimerkiksi alueen korkeakouluverkkoa. Alueen etua ajavia profiilipoliitikkoja tuntuu kuitenkin nykyään olevan harvassa. Politiikassa esillä olevat asiat ovat lähinnä tasoa ”aikoiko joku loikata ja kenen aloitteesta”. Toisaalta eduskuntavaalien lähestyessä ei nyt oikein ajetakaan mitään tärkeitä asioita, vaan ne siirretään seuraavalle vaalikaudelle. Samoin jos joku ajaisi aktiivisesti jotakin asiaa, voisi kuvitella esimerkiksi paljon esillä olleiden vaalirahoituksen lähteiden olevan kiinnostavampia.

Oulun seudun ammattikorkeakoulun taloustilanne on toistaiseksi kohtuullisen hyvä, mutta kohti tiukempia aikoja mennään. Tiukka taloudenpito on nyt viisautta, mutta niin, että satsataan, tutkintotuottavuuden lisäksi, kuitenkin keskeisiin kehittämiskohteisiimme: painoaloihin ja kehittämisteemoihin sekä monialaisuuteen, kansainvälisyyteen ja yrittäjyyteen. Tuloksellisuus tulee vähitellen yhä merkitsevämmäksi rahanjakokriteeriksi.  Meneillään olevien johdon katselmuksien seurauksena kukin yksikkö laatii toimenpidesuunnitelmat näiden asioiden, ts. tuloksellisuuden, edistämiseksi.

Aurinkoista kevään jatkoa!

Ammattikorkeakoulut myllerryksessä

Opetusministeriö on vauhdittamassa ammattikorkeakoulujen rakenteellista kehittämistä uudelleen. Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto ARENE laati vastineeksi OPM:n aktiviteettiin julkilausuman, joka huomioarvon kasvattamiseksi nimettiin Helmikuun manifestiksi. Manifestissa korostetaan maan eri osien ja alueiden erilaisia tarpeita ja toivotaan mahdollisuuksia paikallisesti tarkoituksenmukaisiin ratkaisuihin, sisältäen mahdolliset liittoutumiset yliopistojen kanssa (aluekorkeakoulu-käsite). Myöskin voidaan todeta, että kovasti korostettu ammattikorkeakoulujen profiloituminen on helpompaa pääkaupunkiseudulla kuin esimerkiksi Pohjois-Suomessa. Oulun ammattikorkeakoulun tulee laajan vaikutusalueensa takia olla tulevaisuudessakin luonteeltaan ”sekatavarakauppa”.

Tähän mennessä on toteutettu neljä isoa ammattikorkeakoulufuusiota. Niiden tuloksena ovat syntyneet Haaga-Helia, Metropolia, Novia ja (uusi) Tampereen ammattikorkeakoulu. Opetusministeriö linjaa, että tulevaisuudessa olisi vain 18 ammattikorkeakoulua nykyisten 25 asemesta. Lisäksi ammattikorkeakoulujen toimipisteitä on vuosina 2007 - 2010 lakkautettu yli 30. Vaaravyöhykkeessä menettää itsenäisyytensä ovat luonnollisesti pienet ammattikorkeakoulut. Opetusministeriö saattaa nähdä, että ainakin Kajaanin ammattikorkeakoulu tulisi liittää Oulun seudun ammattikorkeakouluun.

Toinen ammattikorkeakoulujen toimintaan – myöskin paineeseen kehittää rakenteita – vaikuttava asia on tuloksellisuusmittareiden ohjausvaikutuksen lisääntyminen ammattikorkeakoulujen tulorahoituksen perusteena. Oamkin Raahen toiminnan tuloksellisuusmittareissa on ollut ongelmia jo useita vuosia. Niinpä olemme selvitystyön tuloksena kehittämässä Raaheen uutta koulutusmallia, jossa ei ole nuorisokoulutuksen sisäänottoa, ja joka Raahen osalta painottuu opiskelun loppuvaiheeseen (sisältäen harjoittelun ja päättötyön) ja tiiviiseen kytkentään paikalliseen elinkeinoelämään. Raahelaiset ovat paikallisen kauppakamarin aloitteesta lähteneet hakemaan tukea nuorisokoulutuksen sisäänoton säilyttämiseen Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoululta, mikä tarkoittaisi aloituspaikkojen lisäystä. Pitäisin kovin erikoisena, jos OPM tähän suostuisi. Näin on todettava, koska OPM:n visiossa ammattikorkeakoulujen opiskelijamääriä ollaan vähentämässä usealla tuhannella lähivuosina.

Kolmantena ammattikorkeakoulukenttää myllertävänä asiana voisin mainita Arenen koulutusohjelmaprojektin, jossa koulutusohjelmien määrää ollaan leikkaamassa noin puoleen nykyisestä. Kevät on siis mielenkiintoista aikaa; toukokuun sopimusneuvottelujen jälkeen – ehkä aiemminkin - tiedämme tarkemmin, miten OPM linjaa rakenteellista kehittämistä saatuaan ammattikorkeakoulujen strategiat osana sopimusmateriaaleja. Oamkin asema rakenteellisen kehittämisen mielessä on suhteellisen turvallinen; meille sopii hyvin, että odottelemme rauhassa asioiden kypsymistä.