Ammattikorkeakoulujen hevoskuuri

Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) on julkisen talouden kestävyysvajeen ja ikäluokkakehityksen motivoimana käynnistänyt rajun hevoskuurin ammattikorkeakouluverkossa, mikä ilmeni 5. lokakuuta julkaistuissa aloituspaikkaleikkauksissa. Ministeriö on näin johdonmukaisesti – ja isännän ottein – jatkanut keväällä 2008 linjattua rakenteellista kehittämistä, tavoitteena tiiviimpi korkeakouluverkko, vahvat, vetovoimaiset sekä koulutustarjonnaltaan ja tki-toiminnaltaan profiloituneet korkeakouluyksiköt. Meillä Oamkissa kipein linjaus on luonnonvara-alan koulutuksen lopettaminen.

OKM:n linjaukset ovat erittäin painavia, kun huomioidaan se, että 2 200 aloituspaikan leikkaus on ensinnäkin ns. nollasummapeliä ammattikorkeakoulujen kesken. Mikäli ministeriö peruu tekemänsä leikkauksen jonkin amk:n kohdalla, se tarkoittaa lisäleikkauksia jossakin muualla; hallitusohjelman uskottavuuden nimissä kokonaisleikkauksesta ei voi paljon perääntyä. Lisäksi uuden ammattikorkeakoululain myötä koulutusvastuista tullaan säätämään lakiin liittyvällä asetuksella; esimerkiksi Oamkin kohdalla asetuksesta voisi puuttua luonnonvara-alan koulutusvastuu kokonaan.

Oamkissa haluamme osaltamme olla mukana toteuttamassa ikäluokkakehityksestä johtuvia sopeuttamistoimia, emmekä heittäytyä voimakkaaseen vastarintaan. Luonnonvara-alan koulutuksen leikkauksesta kokonaan aiheutuisi osaamistyhjiö Oulun seudulle ja Pohjois-Pohjanmaalle.

Maisemasuunnittelu-, ympäristö- ja energiaosaaminen hoitunevat kohtuullisesti Tekniikan yksikön koulutuksen yhteydessä, mutta perus-maatalouden osalta tilanne on toinen. Oulun seudulla on runsaasti maatiloja, erityisesti erikoistuneita peruna- ja maitotiloja. OKM:n suuralue-konseptissa Pohjois-Pohjamaa, Lappi ja Kainuu on yhdistetty; näistä Lapissa Rovaniemen ammattikorkeakoululle (RAMK) on annettu luonnonvara-alan koulutusvastuu, ei Oululle eikä Kajaanille.

Väistämättä tulee tunne, että kolmen maakunnan niputtamisessa Pohjois-Pohjanmaa on käytännössä ”maksumiehenä” Kainuun ja Lapin eduksi. Oulun seudun ikäluokkakehitys ja maan paras luonnonvara-alan koulutuspaikkojen vetovoima ovat lisäperusteena sille, että Maaseutuelinkeinojen (agrologi) koulutusohjelmaa tulisi voida jatkaa Oulussa. Jos ministeriö haluaa keskittää Pohjois-Suomessa luonnonvara-alan koulutusvastuun vain RAMK:lle, voitaisiinko yhteistyössä ministeriön kanssa löytää malli, jossa RAMK:n kanssa yhteistyössä hoidettaisiin tätä luonnonvara-alan koulutuksen osaa Oulussa.

Oamkin lähiajan haasteet ovat sen historian suurimmat: yhtiöittäminen, rajut talousleikkaukset (13 %) ja aloituspaikkaleikkaukset. Niiden toteuttamiseen on löydyttävä riittävästi energiaa. Tässä tilanteessa leikkausten vastustamisessa on syytä olla realistinen ja maltillinen, samalla kuitenkin huomioiden alueen kannalta elintärkeät osaamiset. Leikkauksia, sekä koulutustarjontaan että rahoitukseen, tulee väistämättä. Hyvällä henkilöstöpolitiikalla muutosten vaikutuksia voidaan ja tulee mahdollisuuksien mukaan pehmentää.

Hallitusohjelma tarjoaa shokkihoitoa ammattikorkeakouluille

Tervetuloa kesälaitumilta sorvin ääreen! Mielelläni olisin näin uuden lukuvuoden kynnyksellä hyvinkin positiivinen ja kannustava, mutta taloushaasteemme ovat hallitusohjelman julkistuksen jälkeen niin merkittäviä, että ylitsevuotava positiivisuus olisi itsenä pettämistä.

Kirjoitin jo alkuvuodesta 2011, miten ammattikorkeakoulujen tulorahoituksessa tuloksellisuuden vaikutus tulee lisääntymään tulevina vuosina; on suunniteltu, että tulevaisuudessa opiskelijamäärän vaikutus olisi 50 %, ja tuloksellisuuden osuus 50 %. Tämän hetkisessä rahoituskäytännössä opiskelijamäärän vaikutus on 70 % vaikutus ja tutkintojen lukumäärän vaikutus 30 %. Vuonna 2009 Oamkista valmistui 1097 tutkintoa ja vuonna 2010 päästiin 1069 tutkintoon. Tutkintotavoite tällä 2012 päättyvällä sopimuskaudella on 1220 tutkintoa vuodessa. Heikko tutkintotuottavuus, eli läpäisy, on ylivoimaisesti tärkein tämän hetken tuloksellisuushaasteemme. Läpäisyprosenttimme on nippa nappa yli 50 %, kun opetus- ja kulttuuriministeriön tavoite on 65 %. Myös tuloksellisuudessa yleensä olemme ammattikorkeakoulujen heikoimmassa kolmanneksessa.

Kesäkuussa julkistettu hallitusohjelma tarjoaa shokkihoitoa: ammattikorkeakouluilta leikataan 51 miljoonaa euroa! Edellä kertomieni tuloksellisuushaasteiden vaikutus tulevien vuosien talouteemme on oleellisesti pienempi - vaikka rahallisesti isoja ovatkin – kuin hallitusohjelman leikkaukset. Jos oletamme, että hallitusohjelman leikkaukset kohdistuvat tasaisesti 25 ammattikorkeakoululle, tarkoittaa leikkaustarve Oamkissa noin kolmea miljoonaa euroa vuoden 2010 budjetin tasosta. Tuloksellisuuden painoarvon lisäys edellä kuvaamallani tavalla – ja huomioiden Oamkin huonot tuloksellisuusluvut – tuo leikkaustarvetta lisää arviolta miljoonan. Yhteensä meitä odottaisi näin noin neljän miljoonan euron leikkaus vuoden 2010 budjettitasosta, euroina noin 50 miljoonasta 46 miljoonaan euroon vuonna 2015. Leikkausten kohdentamista amk-sektorille ei ole tarkemmin vielä täsmennetty; mennäänkö juustohöylällä, vai päästäänkö rakenteellisiin leikkauksiin, jotka tunnetusti ovat erittäin vaikeita. On kuitenkin aivan varmaa, että Oamkin talouden supistamistarve on miljoonia euroja vuoteen 2015 mennessä.

Leikkausten kohdentaminen amk-verkostossa kirkastunee syksyn kuluessa, emmekä hirveästi itse voi siihen vaikuttaa. Sen sijaan tuloksellisuuteen voimme vaikuttaa. Kykenemmekö siihen, vai vaivaako meitä ns. Mannerheimintie-syndrooma? Keksin tämän nimen käydessäni takavuosina parturissa Mannerheimintiellä Helsingissä; parturi maksoi noin kaksi kertaa sen, mitä normaalisti olin tottunut maksamaan – eikä ollut perustukanleikkuuta kummempi. Ymmärsin, että parturin hinnalla ei Mannerheimintiellä ole suurta merkitystä; asiakkaita riittää, vaikka entiset eivät uudelleen tulisikaan. Onko Oamkin heikon tuloksellisuuden taustalla samantyyppinen ilmiö; opiskelijoita riittää, koska Oulu on vetovoimainen paikkakunta?

Nyt on korkea aika tarttua toimeen; on aidon muutoksen aika!

Onko tietoteknologian aika Oulussa ohi?

Viime viikon Nokia-uutiset ovat aiheuttaneet hämmennystä Suomessa ja Oulun seudulla, koska Nokia tuotekehityksessä Oulussakin on tuhansia työntekijöitä. Torstain Kalevasta luin, että tietotekniikasta ei ole enää Oulun seudun veturiksi. Jos katsotaan tietoteknistä teollisuutta kapeakatseisesti, näin voisi ollakin: tietoteknisten ”värkkien ja hilavitkuttimien” kehittämisen merkitys ja painoarvo Oulun seudulla voi toki pienetä. Mutta kuka oikeasti on sitä mieltä, että tietotekniikan rooli maailmassa, työelämässä ja elämässä yleensä vähenee, ei varmasti kukaan. Maailmahan suorastaan huutaa tietotekniikkaan pohjautuvia palveluja ja sovelluksia!

Mitä sitten pitäisi tehdä? Tulisi tosissaan tarttua sovellusten ja palvelujen kehittämiseen – siihen, miten tietotekniikan avulla voidaan kehittää eri substanssialojen työprosesseja ja liiketoimintamalleja. Siis siihen, mikä on tietotekniikan tuottama lisäarvo, mitä se mahdollistaa. Jotta tämä voisi onnistua, on usein muutettava koko toimintaprosessia. Tämä tarkoittaa monialaisen osaamisen yhteen kytkemistä, eri alojen substanssiosaajien yhteistyötä. Olen ollut nyt puolitoista vuotta mukana Oulu innovaatioallianssin johtoryhmässä. Innovaatioallianssi pyrkii tukemaan ns. innovaatiokeskittymien muodostumista, mistä taas kehittyisi uutta yritystoimintaa tai olemassa olevien yritysten uusia toimintamalleja ja ansaintalogiikoita. Silmiinpistävää toiminnassa on yritysten vähäinen läsnäolo innovaatioallianssin aktiviteeteissa. Yritetäänkö Oulussa edelleen ratkoa uutta haastetta vanhoin eväin? Miten saada eri alojen osaajat kohtaamaan, jotta Oululle löytyisi uusi suunta?  Käsittääkseni tietotekniikan soveltaminen ja siihen pohjautuvat palvelut on edelleen valtava mahdollisuus Oululle.

Mitä tämä tarkoittaa Oulun seudun ammattikorkeakoulun koulutustoiminnassa? Suoraviivainen johtopäätös on luonnollisesti se, että elinkeinoelämän muutosprosessi luo koulutuskysyntää. Näen muutoksen kuitenkin laaja-alaisempana. Strategiassamme on mainittu keskeisenä menestystekijänämme monialaisuuden hyödyntäminen. Meidän koko koulutusprosessimme tulisi uudistaa huomioiden edellä kuvaamani yhteiskunnan muutostrendit. Koulutuksesta tulisi tehdä projektimaista; projektien tunnuspiirteinä tulisi olla ammattikorkeakoululle määritellyn profiilin mukaisesti työelämäläheisyys, ammatillisuus, monialaisuus, TKI-toiminnan ja oppimisen integrointi, työelämän kehittämistarpeet (erityisesti pk-yritykset), kansainvälisyys, virtuaalisuuden ja sosiaalisen median hyödyntäminen.  Työelämä haluaa meiltä käytännönläheisyyttä. Tässäpä sitä haastetta onkin!

Uskon, että koulutusyksiköissämme on jo hyviä esimerkkejä siitä, miten näin jo toimitaan. Haasteena on saada toteutettua koulutusprosessin uudistus laajasti – miten saadaan motivoitua yksiköt toimimaan monialaisesti ja projektimaisesti yli yksikkörajojen. On aika käynnistää koko koulutusprosessin uudistaminen, huomioiden edellä kuvaamani kehitystrendit. Tämä on avaintekijä ammattikorkeakoulun tärkeässä ja jatkuvasti korostuvassa aluevaikuttavuudessa.

Valmistumistalkoot – nyt!

Ammattikorkeakoulujen tulorahoituksessa tuloksellisuuden vaikutus tulee lisääntymään tulevina vuosina; on suunniteltu, että tulevaisuudessa opiskelijamäärän vaikutus olisi 50 %, ja tuloksellisuuden osuus 50 %. Tämän hetkisessä rahoituskäytännössä opiskelijamäärän vaikutus on 70 % vaikutus ja tutkintojen lukumäärän, nykymallissa ainoan tuloksellisuustekijän, vaikutus 30 %. Tutkinnot lasketaan kahden vuoden keskiarvona, esimerkiksi vuosien 2009 ja 2010 tutkintokeskiarvo vaikuttaa vuoden 2012 tulorahoitukseen. Tässä on huolestumiseni ydin: vuonna 2009 Oamkista valmistui 1097 tutkintoa ja vuonna 2010 1069 tutkintoa. Tutkintotavoite tällä 2012 päättyvällä sopimuskaudella on 1220 tutkintoa vuodessa. Tässä tilanteessa olen huolestunut Oamkin ja yksikköjemme tiukentuvasta taloudesta lähivuosina.

Heikko tutkintotuottavuus, eli heikko läpäisy, on ylivoimaisesti tärkein tämän hetken tuloksellisuushaasteemme. Läpäisyprosenttimme on nippa nappa yli 50 %, kun opetus- ja kulttuuriministeriön tavoite on 65 %. Yksinkertaisella insinöörimatematiikalla: jos nostamme läpäisyn ministeriön tavoitteeseen, tuloksena oleva 15 prosenttiyksikön parannus läpäisyymme tuo yli 2,5 miljoonan euron lisäyksen 55 miljoonan vuosibudjettiimme! Mielestäni on suoranaista tyhmyyttä, ellemme paranna läpäisyämme oleellisesti – ja parantaminen on aloitettava heti. Jos nostamme tutkintomääräämme reilusti tänä vuonna, vaikutus näkyy vuosien 2013 ja 2014 tulorahoituksissa.

Käynnistettävät valmistumistalkoot ovat kaikkien asia, sekä henkilöstön että opiskelijoiden. Sisäisessä rahanjaossamme tulemme jatkossa palkitsemaan hyvästä läpäisyn tasosta ja läpäisyn parantamisesta. Tuloksellisuuden palkitsemiskriteerit – ketä ja miten palkitaan - määritellään lähitulevaisuudessa ja vaikutukset näkyvät jo vuoden 2012 rahanjaossa. Ensi vaiheessa huomio, ja henkilökohtaiset yhteydenotot, kannattaa kiinnittää niihin, joilla valmistuminen on muutamasta opintopisteestä ja/tai päättötyöstä kiinni. Samoin kannattaa pureutua keskeyttämisen syiden eliminointiin. Keskeyttäminen tapahtuu tyypillisesti ensimmäisen opiskeluvuoden lopulla tai heti sen jälkeen. Kokemukseni perusteella, opiskelijan aktivoituminen opintojen eteenpäin vientiin voi usein olla ihan pienestä kiinni - jopa vain siitä, että joku on siitä kiinnostunut.

Valmistumistalkoot nyt!

Hyvin toimivan työyhteisön edellytykset

Luin äsken erään merkittävän yritysjohtajan haastattelua. Hän totesi, että organisaation kehittymistä on haastava johtaa; siksi johdon tulisi keskittyä luomaan edellytykset sille, että työyhteisö parhaiten kehittyy. Oamkin strategian keskeinen menestystekijä on monialaisuuden hyödyntäminen.  Parhaiten tämä nähdäkseni edistyisi, jos olisimme yhteisellä kampuksella. Onhan tunnettua, että eri alojen ihmisten vapaissa kohtaamisissa luoville ideoille on hedelmällinen maaperä. Yhteinen kampus loisi parhaan pohjan myös yhteisten palvelujen toimivuudelle.

Emme kuitenkaan voi jäädä odottelemaan yhteistä kampusta laittamatta rikkaa ristiin kehittymisen hyväksi. Tärkeä edellytys kehittymiselle on kehitysmyönteinen ja -hakuinen ilmapiiri. Uskon, että tämä saavutetaan positiivisella kannustavalla asenteella.  Toki tarvitaan porkkanaakin, eli tuloksellisuudesta palkitsemista. Tuloksellisuutemme osatekijät löytyvät vast’ikään päivitetystä strategiastamme. Keskeisinä linjauksina ovat määritellyt painoalat ja kehittämisteemat. Ja lopuksi: organisaatiomme kehittyminen edellyttää kaikkien panosta. Hyviä ideoita otetaan vastaan

Kehittyvässä ja menestyvässä organisaatiossa on mukava tehdä töitä!