Kehitys tarvitsee verkostoa ja vuorovaikutusta

Olin keskiviikkoaamuna mielenkiintoisessa seminaarissa, jossa käsiteltiin jatkuvasti muuttuvan toimintaympäristön ja taloudellisen epävarmuuden luomia haasteita yritysten kehittämiselle, uusiutumiselle ja johtamiselle. Alustuksena tilaisuudessa seurattiin videolähetystä, jossa aiheesta keskustelivat Soneran Henri Harmia, talousjohtaja Kim Ignatius Sanoma Osakeyhtiöstä ja ”No Fear”-kirjan julkaissut Pekka Viljakainen.

Tilaisuus ja video synnyttivät monia ajatuksia ja johtopäätöksiä, joita ajattelin kirjata esille – ehkäpä Oamkissakin tavoiteltavan toimintamallin aihioiksi. Lähtökohtana pohdinnoissa oli, että yhteiskunta on muuttunut pysyvästi. On syntynyt ajatus, ”The New Normal”, joka tarkoittaa, että talous ei lähdekään heti kasvuun, ja että yhteiskunnan on uusiuduttava jatkuvasti. Miten tässä jatkuvassa muutostilanteessa aikaansaadaan pitkäjänteisyys, millaista johtamista tarvitaan?

Tähän liittyy ”Winner’s Curse”, eli voittajan kirous; jos organisaatiolla menee hyvin, kehittäminen usein unohtuu. Hyvänä periaatteena esille nousi ”Amplify - Simplify”, joka on muutosjohtamisen ydin. Kehitettävää asiaa yksinkertaistetaan ja vahvistetaan koko organisaatiossa. Kehittämisen pitää olla lähellä ydinliiketoimintaa. Aina on oltava myös niin sanotusti vähän läskiä, eli henkilöillä on oltava jonkin verran aikaa uusien asioiden kehittämiseen, jotta arkirutiini ei syö kaikkea innovatiivisuutta. Uuden kehittäminen ei vaadi edes suurta pääomaa. Organisaatioissa on usein ongelmana se, että johtamisessa keskeistä on kontrollifunktio; tähän tarvitaan muutos.

Eräs muutoksen aiheuttaja on Y-sukupolvi, vuoden 1985 jälkeen syntyneet henkilöt, jotka ovat syntyneet suoraan Internetiin. Miten heitä tulisi johtaa? Miten saadaan ikäpolvet tekemään yhdessä töitä, miten muutosjohtaminen tehdään? Erilaisuutta pitää pystyä hyödyntämään ja hallitsemaan; tulee luoda ns. hallittuja kolareita. Erilaisuus sisältää kansainvälisen ulottuvuuden, eri toimialojen yhteistyön hyödyntämisen ja ikäpolvien osaamisen yhdistämisen. Tarvitaan yhdessä tuottamista ja vapaasti muodostuvia ryhmiä. Huonoa tuloksellisuutta ei hyväksytä, vaan kehittämiseen täytyy tarttua silloin, kun asiat eivät ole kunnossa. Juuri tästä löytyy motivaatio kehittämiseen.

Pekka Viljakaisen kirjan ydinajatus on, että uskalletaan ottaa vastuu johtajuudessa ja tehdä päätöksiä. Tähän liittyvät vahvasti johdon läsnäolo ja sitoutuminen. Hyvin hoidetut ristiriitatilanteet johtavat uusiin innovatiivisiin ratkaisuihin. Organisaation kehittämiseen kuuluvat työkalujen luominen, uudenlainen asiantuntijuuden kulttuuri ja mahdollisuus itsensä kehittämiseen. Tähän liittyy myös tietty viitsiminen – se, että oikeasti sitoudutaan kehittämiseen. Asioita tulee haastaa joka sekunti. Organisaation strategian tulee olla jatkuvan rakentavan kritiikin kohteena ja asioiden on oltava läpinäkyviä, esillä jo valmisteluvaiheessa.

Tästäpä heräsi ajatus, että kun ammattikorkeakoulumme strategia lähiaikoina päivitetään, se täytyy tehdä vuorovaikutteisena prosessina, jossa koko asiantuntijaorganisaatio voi kommentoida strategian peruslinjauksia. Ylipäänsä kehittämisessä tärkeää on verkosto, joka on kaiken A ja O. Palvelutoiminnassa on yhä tärkeämpää kokonaisongelman ratkaisu, kokonaispalvelu.

Seuraava Sonera Live –videoseminaari käsittelee sosiaalista mediaa ja tulee ulos 25.4. klo 13; suosittelen (www.sonera.fi/live).

Älykkäästä nerokkaaksi yhteisöksi

Oulun kaupunki on valittu ehdokkaaksi ns. älykkääksi kaupungiksi. Oulu on mukana seitsemän ehdokkaan joukossa ainoana eurooppalaisena kaupunkina. Valinnalle löytyy perusteet siitä, mitä täällä on saatu aikaiseksi. Ainakin ulkopuolelta katsottuna toiminta Oulussa vaikuttaa varsin älykkäältä, sillä selvisimme jatkoon 364 hakijan joukosta. Euroopasta päihitimme Barcelonan, Frankfurtin ja Heraklionin. Pääpalkinto jaetaan New Yorkissa 8. kesäkuuta.

Olen istunut parissa kokouksessa Oulun kaupungin ja CIE:n edustajien kanssa pohtimassa, miten ja minkälaisen kärjen voisimme tuoda Oulun älykäs kaupunki -kampanjaan. Intelligent Community Forum -yhteisölle on nimittäin jätettävä tarkempi suunnitelma siitä, mikä on älykkään kaupungin toimintasuunnitelma.

Keskusteluissamme on vahvasti noussut esille älykäs oppiminen. Itse olen sen hahmottanut niin, että tässä asiassa ei mentäisi teknologia edellä vaan teknologiaa hyödynnettäisiin tarkoituksenmukaisena tapana kehittää oppimista. Fokuksessa Oulussa aiotaan pitää kaikki koulutustasot peruskoulutasosta ammatilliseen koulutukseen ja korkeakoulu-yliopistokoulutukseen asti.

Eräs mahdollinen tapa jäsennellä asiaa on se, että pyritään aktiivisesti edistämään koulutusvientiä, mietitään mitkä koulutusjärjestelmämme tavat tehdä asioita voidaan muokata koulutusviennin tuotteiksi. Tärkeää on muokata tulevaisuuden tahtotilaa, miten todellakin kehitymme nykyisestä älykkäästä yhteisöstä nerokkaaksi yhteisöksi.

Oululaisessa osaamisessa on mielestäni ainutlaatuista toimijoiden erityisen hyvä yhteistyömalli. Tämä näkyy mm. Innovaatioallianssin yhteistyössä, jossa yliopisto, ammattikorkeakoulu, VTT, Oulun kaupunki, Technopolis ja muut yritykset tekevät tiivistä yhteistyötä hyvällä työnjaolla. Tavoitteena on, että osaamisympäristö kehittyisi entisestään ja olisi vielä tuloksellisempi, tuottaisi innovaatioita yrityksille ja elinkeinoelämälle. Siis ylipäänsä vahvistaisi Oulua älykkäänä yhteisönä, jossa asiat tehdään paremmin kuin muualla.

Muita älykkääseen oppimiseen ja älykkääseen yhteisöön liittyviä piirteitä tarkoituksenmukaisen hyödyntämisen ohella olisivat teknologian avulla tapahtuva havainnollistaminen, vuorovaikutuksen joustavuuden parantaminen, verkostoituminen ja pelien hyödyntäminen oppimisessa.  Nerokkuutta olisi myös kehittää ja löytää sellaisia palveluja, jotka aidosti helpottaisivat jokaisen oululaisen tavallista arkea.

Ylipäätänsä on järkevää ja tarkoituksenmukaista, että jokainen osatoimija määrittelee tarkemmin oman roolinsa oppivan älykkään yhteisön toiminnassa, jotta kokonaisuudesta muodostuu jo nykyisen älykkään sijasta nerokas.

Jos kiinnostuit, niin lue lisää http://www.intelligentcommunity.org/ ja lähetä minulle ideoita.

Hienoja yrittäjyystarinoita

Rehtorin työ on luonteeltaan hallinnollista, ja usein työaikaa kuluu erilaisten hankalien henkilöstöasioiden hoitamiseen. Niinpä tulee tunne, että iloisia positiivisia kokemuksia saisi työhön sisältyä enemmän. Kyllähän nyt kerran vuodessa sellaista tapahtuu…  vitsi vitsi, sillä saattaahan sitä olla parikin kertaa vuodessa iloinen.

Eilen oli mukavat fiilikset. Sain osallistua Tekniikan yksikössämme järjestettyyn yrittäjyysiltapäivään, jossa insinööriksi valmistuneet tai muuten yksikön kanssa tekemisissä olleet yrittäjät kertoivat omat tarinansa. Erityisesti yritysten syntymiseen liittyvät kertomukset olivat mieleenpainuvia.

Aluksi kansanedustaja Esko Kurvinen kertoi perheyrittäjyydestään ja siitä, miten monipuolisista mahdollisuuksista on otettava kiinni, jos ei muuta yrittäjyyden pohjaa löydy. Kuulimme myös Jussi Tuohinon JT-Service-yrityksen alkutaipaleen haasteista, kun opiskelu ja yrittäjyys piti yrittää sovittaa toisiinsa. Tuohino saattoi tulla yövuorosta traktorilla kouluun. Hän kiittelikin opettajien positiivista ja joustavaa asennetta.

Mielenkiintoinen oli Oumanin toimitusjohtaja Martti Jokelaisen esitys. Jokelainen kuvasi alkuaikoja, kun keksijän yksiössä kehitetyn tuotteen uskottavuutta piti kasvattaa erilaisilla markkinointikampanjoilla, joissa melkein kaikki keinot olivat sallittuja. Pienestä alusta on kasvanut 60 henkilön yritys, joka tekee 10 miljoonan liikevaihtoa.

Kuulimme hyvin omakohtaisia kokemuksia siitä, miten perheyrityksessä yrittäjyysasenne on kehittynyt matkan varrella. Johanna Koskelainen kertoi vaiheistaan Kymppi-Eristyksen toimitusjohtajaksi. Kysyin häneltä, että voiko yrittäjäksi kouluttaa. Arvasinkin vastauksen, että ns. yrittäjyyden ”temppuoppia”, siis liiketaloutta, kirjanpitoa, markkinointia ja tämän tapaisia asioita voi opettaa ja opiskella. Sen sijaan olennaista on asennoituminen yrittäjyyteen. Yrittäjyysasennetta voi olla hyvinkin paljon, vaikka ei olisi omaa yritystäkään.

Monta hyvää tarinaa ja paneeli jäi kuulematta, sillä seuraava kokous odotti. Jäin kuitenkin pohtimaan, miten Oamkissa voidaan luoda yrittäjyyden kehittymiselle otolliset olosuhteet. Näitä voidaan aikaansaada suosimalla projektimaista oppimista, investoimalla erilaisiin kehittämisympäristöratkaisuihin, suosimalla monialaisuutta ja ylipäänsä tarjoamalla monenlaista tukea, mm. ammattikorkeakoulun yrityshautomossa. Yrittäjyyskoordinaattori Jouko Isokankaalta kuulin, että Oamkista syntyy vuosittain vähintään 10 uutta yritystä.

Monialaisena ammattikorkeakouluna meillä on hyvät mahdollisuudet edistää yrittäjyyttä. Sanotaanhan, että eri alueiden rajapinnassa syntyvät parhaat innovaatiot. Tekniikan yksikön hienossa yrittäjyysiltapäivässä vahvistui se, että sieltä löytyy jo runsaasti monialaisuuden mahdollisuuksia. Kun hyödynnämme koko ammattikorkeakoulun osaamispaletin, tekniikan lisäksi liiketalouden, sosiaali- ja terveysalan, kulttuurialan, luonnonvara-alan osaamisen, niin edellytykset innovatiivisten yritysideoiden syntymiselle ovat erinomaiset. 

Kevätaurinko jo kilottaa silmiin

Kevättalven aurinko lämmittää jo mukavasti, joten on aika herätä blogikirjoitteluun –  muutenkin kuin johdon yhteisen Piuhan päästä –blogin osalta. Helmikuu on mielenkiintoinen ja kiireinen kuukausi, kun toimitamme vastauksemme 17. päivä OKM:lle. Omasta mielestäni vastaesityksemme OKM:n leikkausesityksiin on suorastaan nerokas – joskaan ei toki kivuton meilläkään, kävi niin tai näin. Enemmän olen kuitenkin huolestunut tulevista rahoitusleikkauksista; lohtua tuo viime vuoden ennätysmäinen tutkintomäärä, mikä lievittää tulevia vuosien leikkaustarvetta. Ministeriön päätökset esitykseemme saamme pääsiäisen tienoilla, jolloin tiedämme myös auditoinnin tuloksen.

Auditointi-aasinsillalla pääsen omaan haastavaan projektiini: Novia-amk:n auditointiryhmän puheenjohtajuuteen. Auditointivierailu on ensi viikolla, och allt på svenska! Lisäksi auditointi on ensimmäinen uudella auditointimenettelyllä, jossa itsearvioinnin rooli ja auditointiryhmän työmäärä korostuu aiempaa enemmän. Haastava projekti; uskoisin sen syövän yhteensä vähintään kahden viikon työpäivät, joista suuri osa omalla ajalla. Onpahan kuitenkin opettavaista monessa suhteessa!

Ammattikorkeakoulu-uudistuksen etenemisessä on odotettavissa mielenkiintoiset ajat: miten Kemi-Tornion leikkaukset etenevät, miten Keski-Pohjanmaan amk:n leikkausten käy, tuleeko Ylivieska loppujen lopuksi Oulun syliin, miten yhtiöittäminen Oulussa ja Rovaniemellä etenee, ...?

Tässäpä kevättalven ja myöhempiä haasteita kerrakseen, kun vielä lisätään omat tuloksellisuushaasteemme – eipä tule aika pitkäksi! Yhdessä kuitenkin onnistumme!

Homma hoidettu; ukko mukana

Toivottavasti pääsette syyslomaviikon jälkeen virkistyneinä opetuskauden haasteisiin, jotta jaksatte hoitaa eteen tulevat vaikeatkin asiat. Itse vietin syyslomaa golfin merkeissä Espanjassa. Matkalla sattui tapahtumasarja, joka sai minut miettimään, että suomalaiset hoitavat asiansa keskimäärin varsin vastuuntuntoisesti, kun siihen on tarve.

Espanjassa asuu paljon suomalaisia eläkeläisiä, joista monet golfaavat. Menomatkalla Pariisi-Malaga–lennolla tapasimme kaksi suomalaista keski-ikäistä henkilöä, siskon ja veljen, jotka olivat menossa noutamaan isänsä ruumista Espanjasta. Isä oli ollut juuri tällainen eläkeläinen, joka oli saavuttanut matkansa pään ulkomailla asuessaan. Sisko ja veli kertoivat, että vainajan kuljettaminen Suomeen olisi erittäin kallista, siksi kustannussyistä ruumis oli järkevää tuhkata ennen Suomeen kuljettamista. Vakavasta asiasta huolimatta vainajan poika kertoi vähän humoristisestikin odotettavissa olevista tuhkauksen järjestelyyn liittyvistä haasteista Espanjan päässä. He olivat joutuneet lähtemään matkaan varsin kiireisellä aikataululla, koska etelän lämpimissä maissa hautaus on tapana suorittaa nopeasti.

Miestä kuunnellessani tuli mieleeni, että, kun elämä on aika raadollista, joka hetki tulisi elää täydesti. Puheista ymmärsin, että isällä oli ollut hyvä elämä, eläkepäivät mukaan lukien. Matkanpää voi tulla kuitenkin yllättäen, ja järjestelyt ovat omaisille usein koruttomia tällaisen tilanteen äkillisesti kohdatessa. Kuitenkin vaikeatkin asiat ovat hoidettava, kun on niiden aika; ”a man’s got to do, what a man’s got to do”.

Paluumatkan Pariisin lennolla tapasimme samaiset suomalaiset, siskon ja veljen. Asiat oli ilmeisesti saatu hyvin järjestettyä. Vainajan poika näet totesi reippaasti tätä kysyessämme, viitaten perässä tulleen siskon hallussa olevaan pullottavaan reppuun: ”Ukko on mukana”.

Toivotan innostunutta, vastuuntuntoista - ja ennen kaikkea elämäntäyteistä - loppusyksyä kaikille.