Joukolta joukoille

Oamkin yhtiöittäminen etenee edelleen aikataulussa. Uutena positiivisena signaalina on hyvä kiinnostus Oamkin osakkuutta kohtaan; Oulun kaupunki lähetti tiedustelukirjeen OSEKKin omistaja- ja jäsenkunnille sekä yrittäjille ja kauppakamarille. Kaikki mainitut ovat kiinnostuneita osakkuudesta. Tavoitteena oleva kymmenen miljoonan osakepääoma näyttää toteutuvan; lopullinen varmuus saadaan osakemerkinnän yhteydessä. Samaan aikaan yhtiön osakassopimusta ja sääntöjä on valmisteltu, jotta ensimmäinen yhtiökokous saataisiin pidettyä aikataulun mukaan toukokuussa. Yhtiöitymisen osalta kaikki siis etenee suunnitellusti.

Sen sijaan taloudessa ei mene yhtä hyvin; valtiovallalla näyttää olevan vakaa aie kuristaa ammattikorkeakoulut hengiltä. Viimeisin nyrkinisku palleaan tuli hallituksen kehysriihessä, jossa ikään kuin sivutuotteena jäädytettiin ammattikorkeakoulujen indeksi vuodelle 2014, mikä tarkoittaa jo aiemmin tiedettyihin leikkauksiin noin 20 miljoonan euron lisäleikkausta. Näin ollen ammattikorkeakoulusektorin rahoituksesta leikataan noin 18 %, eli 170 miljoonaa, tällä hallituskaudella. Korkeakoulujen tasapuolinen kohtelu ei myöskään toteudu, kun yliopistoille ei tehty indeksin jäädyttämistä. Arene on jälleen kirjelmöinyt asiasta – kirjelmä ei tuottane tulosta, kuten eivät aiemmatkaan Arenen kirjelmät. Harmi, että tämä taloushaaste on näin valtava – samaan aikaan, kun osakeyhtiölle tulisi saada vahva startti. Oamkin kohdistuva leikkaus on vähintään kymmenen miljoonaa euroa vuoden 2012 tasosta vuoteen 2016. Tuloksellisuuden parantaminen ja tilojen käytön tehostaminen ovat merkittävimmät säästökeinot, mitkä juuri tällä hetkellä ovat käytettävissä talouden sopeuttamiseen, jotta selviämme budjettimme pienenemisestä 65 miljoonasta arviolta 55 miljoonaan euroon mainitulla jaksolla. Syksyn toimilupa- ja koulutusvastuuhaut tulee tehdä vakaalla harkinnalla talouden realiteetit huomioiden.

Mennäänpä sitten kevyempiin aiheisiin. Pääsiäisen ympärillä vietin liki pari viikkoa vuosilomastani Yhdysvalloissa Philadelphian lähistöllä, poikani perheen asuessa tilapäisesti siellä. Ajattelin kertoa blogissani kokemuksia jenkkien elämästä - osin omien, osin poikani havaintojen kautta.  Tätä kirjoittaessani olen vielä USA:ssa. Täällä ostaminen on halvempaa kuin Suomessa, erityisesti siksi, että on jos jonkinmoisia ’kolme kahden hinnalla’ yms. sekä bonus-tarjouksia. Hintataso on yleisestikin edullisempi kuin Suomessa, ja valikoimaa on valtavasti. Netin kautta ostaminen on vaivatonta ja kotiinkuljetusmaksut olemattomia, jos niitä ylipäänsä on ollenkaan. Palveluja on joka lähtöön; täällä todellakin asiakas on kuningas – ja kun palveluyrittäminen on myös yrittäjälle edullista työnantajamaksujen pienuuden johdosta. Täällä todellakin kulutetaan ja käytetään palveluita – ja mikä käyttäessä, kun palveluja on joka tarkoitukseen. Palkkataso ainakin niissä töissä, joihin vaaditaan korkeakoulutus, on selvästi Suomea parempi. Ottamatta kantaa siihen kumpi yhteiskuntajärjestelmä on parempi, fakta on, että Yhdysvalloissa minunkin koulutuspohjallani eläisi huomattavasti leveämmin. Toki jenkkien yhteiskuntajärjestelmässä täytyy maksaa monista palveluista, jotka Suomessa rahoitetaan verovaroin, mutta toisaalta itse voi päättää paljon pidemmälle, mihin omat rahat käytetään – ja voi myös kysyä, toimivatko yhteiskunnan palvelut Suomessa läheskään aina toivotusti (vrt. esimerkiksi julkinen terveydenhuolto). Yksilöllisyys ja holhouksen lähes täydellinen puuttuminen ovat merkittäviä eroja suomalaiseen ja skandinaaviseen järjestelmään.

USA:n sisämarkkina on valtava voimavara ja Yhdysvallat maailmantalouden veturi. Vaikka se viime aikoina on vähän yskähdellytkin asuntolainakuplan puhjettua, on ilmiselvää, että tämä yhteiskunta kyllä nousee ja vetää muut taloudet nousuun – ja mielestäni hyvä niin.  Kaikkihan tiedämme Suomen olevan pieni tekijä maailmantaloudessa ja -politiikassa; Venäjä, Kiina ja USA sanelevat tahdin. Vaikka Yhdysvallat onkin kapitalismin ruumiillistuma, niin oma mielipiteeni on, että, jos näistä kolmesta on valittava se, jonka haluaisi vetävän globaalia kehitystä, oma valintani olisi USA.

Pennsylvaniassa on nyt jo liki kesä, vaikka keskimääräistä kylmempää on ollutkin; golfin peluuseen on hyvät edellytykset. Vaikka kentät eivät vielä juuri viherräkään, ne ovat loistokunnossa – pohjoissuomalaisittain tarkasteltuna – ja jopa PGA-tason kentille pääsee helposti. Tarvittaessa ruskean kentän voi maalata vihreäksi esimerkiksi TV-lähetystä varten, jolloin esteettinenkin puoli on priimaa. Kaikki ei täällä ole aina sitä, miltä näyttää - mutta tarvitseeko ollakaan, jos toimii.

Ammattikorkeakoulun vahvuutena pidetään erityisesti työelämäläheisyyttä, monialaisuutta ja käytännönläheisyyttä. Mutta miten tämän käytännössä saisi oikeasti kehitettyä Oamkin tunnistetuksi vahvuudeksi?

Oulun seudun ammattikorkeakoulussa on muutamia työelämäläheisiä, käytännönläheisiä menestysesimerkkejä, joista voisi mainita Game Lab, FolkJam, tapahtumatuottaminen, BusinessKitchen, CAVE, sosiaali- ja terveysalan, liiketalouden sekä tekniikan muutamat oppimisympäristöt. Näissä mainituissa esimerkeissä työelämä, yrittäjyys, ylipäänsä ympäröivä yhteiskunta on lähellä ja osa oppimista, samoin monialaisuus ja moniammatillisuus on tyypillistä.

Näen tärkeänä että tällaisten työelämäläheisten oppimismallien luomisessa eOppimisella on keskeinen rooli. Toinen tärkeä mahdollistava tekijä on, että oppiminen tapahtuu monialaisissa projekteissa. Näissä projekteissa pyritään aikaansaamaan työelämän mukaisia oppimistilanteita, työelämästä saaduista aiheista.

Puhuttaessa monialaisuudesta ja oppimisesta, on tärkeää luoda edellytykset opettajien tiimityölle. Oamkin eKampus-konsepti lähtee tältä pohjalta.

Pilottitoteutuksena olemme muuttamassa ylempien ammattikorkeakoulutusten toteutuksen eOppimis- ja verkkopohjaisiksi. Se ei suinkaan tarkoita, että kaiken pitää tapahtua verkossa tai eOppimisen keinoin, mutta teknologian täytyy olla hyödynnettävissä oppimiskokonaisuuksien suunnittelussa alusta asti. EKampuksen yleisenä tavoitteena on tehdä eOppimisesta jokaisen opettajan ja opiskelijan matalan kynnyksen työkalu oppimisen ja tuloksellisuuden kaiken puoliseksi edistämiseksi.

Jotta tässä hankkeessa onnistuisimme, edellyttää se opettajien perehdytystä eOppimisen mahdollisuuksiin. Kuitenkin niin, että perehdyttämistä ei toteuteta erillisinä koulutuksina, vaan pyritään varsin suoraviivaisesti pääsemään omaan opetukseen liittyvään käytännön tekemiseen. Koska teknologia on jo olemassa, on tärkeää, että ei sorruta keksimään pyörää niin sanotusti uudelleen.

Uskon, että sopivalla, läheltä löytyvällä, tuella on mahdollista, että opettajat laajasti alkavat hyödyntää teknologiaa opintojaksojen toteutustavan valmistelussa. Tavoiteltavaa on, että oppimisen tavoitteet ja saavutettavuus ohjaavat oppimisteknologian tarkoituksenmukaista arkipäivän käyttöä.

Uppo-Nallen joulurunon sanoin mitä parhaimman joulun toivotukset koko Oamkin väelle ja kaikille muillekin:

”Kuusen alla on kummaa puhinaa, karvaisen kuonon jouluista tuhinaa.
Heilahtaa kuusen katveessa tassu, kurahtaa vihreän varjossa massu.
Joulukarhu on asialla, oksien peitossa kuusen alla.
Karhulla mielessä jouluiset ilot, pukki ja lahjat ja omenakilot.
Karhun mielessä joulu välkkyy, kynttilän valo silmissä läikkyy.
Mieli on auvoinen, mieli on avoin, vietetään joulua jouluisin tavoin.”

Ammattikorkeakouluilla on nyt kokeiluvaiheesta lähtien noin kahdenkymmenen vuoden historia. Edelleenkin ammattikorkeakoulut tunnetaan Suomessa, jopa päättäjien keskuudessa, kovin huonosti. Näin on myös Oulun seudulla. Ammattikorkeakoulujen alkuvaiheen haasteita on ollut erottautuminen yliopistosta. Ammattikorkeakouluväki on usein itsekin ollut vahvistamassa ammattikorkeakoulun ”alisteista” asemaa yliopistoon nähden – onhan meistä suurella osalla yliopiston koulutustausta. Alkuvaiheessa tehtiinkin ehkä virhe siinä, että profiilin nostossa oltiin usein luomassa ns. pikku-yliopistoa. Tämä oli väärä profiilivalinta, koska yliopiston vahvoilla alueilla, erityisesti tiedelähtöisessä tutkimustoiminnassa, emme missään nimessä pärjää heille. Tämä ei myöskään ole tarkoituksenmukaista, vaan ammattikorkeakoulun profiilissa on korostettava ammatillista osaamista sekä opetukseen kytkeytyvää käytännönläheistä kehittämisosaamista. Amk:sta valmistuneilla ei todellakaan ole hävettävää osaamisessaan; se vastaa työelämän oikeisiin tarpeisiin. Jos ajatellaan, perustutkinnon ohella, esimerkiksi ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon tuomaa osaamista, uskon sen täyttävän työelämän odotukset varmasti yhtä hyvin kuin yliopiston tuottaman saman alan maisteritutkinnon. Onhan tutkinnon suorittaneella takanaan amk-perustutkinto, vähintään kolmen vuoden työkokemus sen jälkeen ja työn ohessa suoritetut työelämän tarpeisiin sovitetut ylemmän amk-koulutusohjelman opinnot. Ylipäänsä meidän on itsekin tunnistettava ammattikorkeakoulun vahvuudet ja profiilin ominaispiirteet, vahvistettava niitä sekä tehtävä ne tunnetuksi ympäröivässä yhteiskunnassa.

Ammatillinen osaaminen on luonnollisesti myös ammattiopiston ja muiden koulutustoimijoiden profiilissa keskeistä. Erottaudumme näistä muista ammatillisen koulutuksen tuottajista siinä, että meillä ammatilliseen osaamiseen liittyy kehitystoiminta, joka tukee työelämälähtöisten innovaatioiden kehittymistä, uusia liiketoimintamalleja ja ylipäätänsä työelämää kehittävää osaamista. Ammattikorkeakoulujen ammatillisen osaamisen tuottaminen on tehtävä tiiviissä yhteistyössä työ- ja elinkeinoelämän kanssa. Tämä luo ammattikorkeakoulun toiminnalle isoja pedagogisia haasteita. Ammatillinen oppiminen ja siihen liittyvä kehitys- ja innovaatiotoiminta tulee olla keskiössä, ja näihin liittyy monialaisuuden hyödyntäminen ja työelämäläheisyys. Toiminnassa on hyödynnettävä parhaita oppimista ja osaamisen kehittymistä tukevia tietoteknologia- ja verkkopohjaisia työkaluja.

Kansainvälisyys ja kansainvälisyysvalmiudet ovat tärkeä osa ammattikorkeakoulujen osaamisprofiilia. Erityisen tärkeää on luoda ns. strategisia kumppanuuksia, joiden avulla entistä paremmin kykenemme tuomaan lisäarvoa Oulun alueen osaamistarpeisiin. Luonnollisesti kansainvälisyyden sivutuotteena sekä henkilöstön että opiskelijoiden edellytykset toimia kansainvälisessä yhteistyössä, sekä auttaa alueen työelämää tässä, paranevat oleellisesti.

Olin keskiviikkoaamuna mielenkiintoisessa seminaarissa, jossa käsiteltiin jatkuvasti muuttuvan toimintaympäristön ja taloudellisen epävarmuuden luomia haasteita yritysten kehittämiselle, uusiutumiselle ja johtamiselle. Alustuksena tilaisuudessa seurattiin videolähetystä, jossa aiheesta keskustelivat Soneran Henri Harmia, talousjohtaja Kim Ignatius Sanoma Osakeyhtiöstä ja ”No Fear”-kirjan julkaissut Pekka Viljakainen.

Tilaisuus ja video synnyttivät monia ajatuksia ja johtopäätöksiä, joita ajattelin kirjata esille – ehkäpä Oamkissakin tavoiteltavan toimintamallin aihioiksi. Lähtökohtana pohdinnoissa oli, että yhteiskunta on muuttunut pysyvästi. On syntynyt ajatus, ”The New Normal”, joka tarkoittaa, että talous ei lähdekään heti kasvuun, ja että yhteiskunnan on uusiuduttava jatkuvasti. Miten tässä jatkuvassa muutostilanteessa aikaansaadaan pitkäjänteisyys, millaista johtamista tarvitaan?

Tähän liittyy ”Winner’s Curse”, eli voittajan kirous; jos organisaatiolla menee hyvin, kehittäminen usein unohtuu. Hyvänä periaatteena esille nousi ”Amplify - Simplify”, joka on muutosjohtamisen ydin. Kehitettävää asiaa yksinkertaistetaan ja vahvistetaan koko organisaatiossa. Kehittämisen pitää olla lähellä ydinliiketoimintaa. Aina on oltava myös niin sanotusti vähän läskiä, eli henkilöillä on oltava jonkin verran aikaa uusien asioiden kehittämiseen, jotta arkirutiini ei syö kaikkea innovatiivisuutta. Uuden kehittäminen ei vaadi edes suurta pääomaa. Organisaatioissa on usein ongelmana se, että johtamisessa keskeistä on kontrollifunktio; tähän tarvitaan muutos.

Eräs muutoksen aiheuttaja on Y-sukupolvi, vuoden 1985 jälkeen syntyneet henkilöt, jotka ovat syntyneet suoraan Internetiin. Miten heitä tulisi johtaa? Miten saadaan ikäpolvet tekemään yhdessä töitä, miten muutosjohtaminen tehdään? Erilaisuutta pitää pystyä hyödyntämään ja hallitsemaan; tulee luoda ns. hallittuja kolareita. Erilaisuus sisältää kansainvälisen ulottuvuuden, eri toimialojen yhteistyön hyödyntämisen ja ikäpolvien osaamisen yhdistämisen. Tarvitaan yhdessä tuottamista ja vapaasti muodostuvia ryhmiä. Huonoa tuloksellisuutta ei hyväksytä, vaan kehittämiseen täytyy tarttua silloin, kun asiat eivät ole kunnossa. Juuri tästä löytyy motivaatio kehittämiseen.

Pekka Viljakaisen kirjan ydinajatus on, että uskalletaan ottaa vastuu johtajuudessa ja tehdä päätöksiä. Tähän liittyvät vahvasti johdon läsnäolo ja sitoutuminen. Hyvin hoidetut ristiriitatilanteet johtavat uusiin innovatiivisiin ratkaisuihin. Organisaation kehittämiseen kuuluvat työkalujen luominen, uudenlainen asiantuntijuuden kulttuuri ja mahdollisuus itsensä kehittämiseen. Tähän liittyy myös tietty viitsiminen – se, että oikeasti sitoudutaan kehittämiseen. Asioita tulee haastaa joka sekunti. Organisaation strategian tulee olla jatkuvan rakentavan kritiikin kohteena ja asioiden on oltava läpinäkyviä, esillä jo valmisteluvaiheessa.

Tästäpä heräsi ajatus, että kun ammattikorkeakoulumme strategia lähiaikoina päivitetään, se täytyy tehdä vuorovaikutteisena prosessina, jossa koko asiantuntijaorganisaatio voi kommentoida strategian peruslinjauksia. Ylipäänsä kehittämisessä tärkeää on verkosto, joka on kaiken A ja O. Palvelutoiminnassa on yhä tärkeämpää kokonaisongelman ratkaisu, kokonaispalvelu.

Seuraava Sonera Live –videoseminaari käsittelee sosiaalista mediaa ja tulee ulos 25.4. klo 13; suosittelen (www.sonera.fi/live).