Kulttuurialan kehittämispäivät Pietarsaaressa 7.-8.11.2012

Kulttuurialan kehittämispäivät Pietarsaaressa 7.-8.11.2012

Kuinka vaikeaa on mennä Pietarsaareen kulttuurialan kehittämispäiville? Ratatyön vuoksi matkaan sisältyi kaksi välilaskua: Ylivieskassa bussin vaihto junaan, Pännäisissä junan vaihto bussiin ja viimeiset kilometrit Jakobstadiin. Matkalaukkuni oli vaihtua venäläisen naisen kanssa Ylivieskassa ja perillä menin ensin väärään hotelliin. Kun löysin oikean hotellin, en löytänyt ovea. Seuraavaksi en löytänyt hissiä ja hotellihuoneen vessan vesihanat olivat niin futuristiset, että kesti aikansa selvittää, miten niistä saa vettä. Lopulta löysin kuitenkin herkullista ruokaa hotellin ravintolasta ja kunnon yöunet ennen kaksikielistä simultaanitulkattua seminaaria 7.-8.11.2012.

Pietarsaari vaikutti todella kansainväliseltä pikkukaupungilta. Englannin lisäksi olin kuulevinani siellä sujuvaa toista kotimaista suomenruotsiksi, ruotsinruotsiksi ja tanskaksi. Suomalaisugrilaista melankoliaa ei ollut näkyvissä, vaan asiat hoidettiin kaupungin edustajan tervetuliaissanoja myöten kuplivan kevyesti. Kaupunkikuvassa niin kuin uudenuutukaisissa ammattikorkeakoulu Novian tiloissa, jotka valmistuvat lopullisesti ensi vuoden maaliskuussa, näkyivät historian kerrostumat 1700-luvulta nykypäivään. Ammattikorkeakoulun ja kumppaneiden käytössä olevan korttelin suunnittelussa ei ollut unohdettu kauneusarvoja tai käytettävyyttä. Talon on rakennuttanut Åbo Akademin säätiö, mutta vuokran maksavat käyttäjät.

Keskiviikkoaamu alkoi ARENE:n kulttuurialan kehittämistyöryhmän kokouksella. Työryhmän puheenjohtajana toimii Turun ammattikorkeakoulun rehtori Juha Kettunen. Ihailen hänen tapaansa vetää kokouksia niin, että lyhyessä ajassa saadaan tulosta aikaan. Kettunen oli pyytänyt etukäteen työryhmän edustajilta kommentteja muutamiin kysymyksiin koskien kulttuurialan ammattikorkeakoulutuksen selviämistä aloituspaikkaleikkauksista ja talouden kiristymisestä huolimatta. Tuloksena oli konkreettisia toimenpiteitä lähtien yhteisistä valtakunnallisista kulttuurialan verkko-opinnoista päätyen mm. kokemuksiin opintojaksolle perustetun facebook-sivun käytöstä. FB:ssa opiskelijat ehtivät vastata kanssaopiskelijoidensa kysymyksiin jo ennen kuin opettaja reagoi niihin. Tällä toimintamallilla opettajan työaikaa säästyi huomattavasti.

Musiikin opiskelusta, jossa opetus on suurelta osalta yksilöllistä, kuultiin mielenkiintoinen esimerkki Amsterdamista. Siellä on panostettu opintojen sisällön tuntevaan opinto-ohjaukseen niin, että opiskelija käy joka viikko ohjaajan kanssa läpi, mitä tavoitteellista itsenäistä työtä, kuinka paljon ja millä aikataululla hänen tulee tehdä viikon aikana. Soittotunteja opiskelija saa kerran kolmessa viikossa, mutta silloin opettaja on mestaritasoa, opiskelija hyvin valmistautunut, oppitunnit on valmisteltu hyvin etukäteen ja käytettävissä oleva aika käytetään itse asiaan viimeistä minuuttia myöten. Ajan mittaan opiskelija oppii ottamaan itse vastuun oppimisestaan, tekemään tavoitteellista työtä ja saa näin valmiudet toimia itsenäisesti aikanaan myös työelämässä.

Päivien aikana kuultiin monia puheenvuoroja ja tässä muutamia oivalluksia, joita esityksistä jäi mieleen.

-Kehittämistyöryhmille alajaostoineen tulisi saada Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvostossa tärkeämpi rooli koulutuksen kehittämistehtävissä.

-Alueiden kulttuurihistoria ja tukiverkostot ovat tärkeitä toiminnan kehittämisessä.

-Kaikille työntekijöille järjestetään työsuhteen alussa usean viikon kestävä koulutus ulkoisen rahoituksen hankkimisesta.

-Yrittäjyydessä tulee tähdätä kansainvälisille markkinoille, Suomen talousalue on pieni.

-Kulttuurialojen toimijoiden kannattaa pitää profiili matalana eri työmahdollisuuksia kohtaan.

-Ennusteiden mukaan vanhusten lukumäärä kasvaa tulevina vuosina suhteessa muuhun väestöön. Miksi tämän ajatellaan tarkoittavan lisääntyvää sairaanhoitajien työpanoksen tarvetta? Miksi ei ajatella, millä keinoilla sairaanhoitajia tarvittaisiin vähemmän! Kulttuurialalta voisi löytyä ratkaisu.

-Aivot ovat kulttuurityössä yhtä kovilla kuin aikoinaan fysiikka kolmivuorotyössä tehtaassa.

-Tarvitaan hybridihenkilöitä sukkuloimaan taiteilijoiden ja rahoittajien välillä.

-Käytämme aikaa vastaamalla järjellä maailmaan, jonka ymmärrämme ja tunnistamme, mutta jota ei enää ole.

-Keksitäänkö keinot kuolemattomuuteen kahdenkymmenen vuoden sisällä? Mitä tehdään kuolemattomina?

-Voinko tappaa facebook-profiilini (jäävätkö ystävät suremaan)?

-Mikä on perimisjärjestys, jos avioituu virtuaalihahmon kanssa (on tapahtunut Japanissa)?

-Fanitatko Hatsune Mikua?

-Take the World's Best Courses, Online, For Free.

Maija Innola OKM:stä esitteli selkeästi amk-koulutuksen ajankohtaisia asioita. Hänen osuudestaan nostan esille toimilupien myöntämisen perusteet: koulutuksen laatu ja kysyntä, koulutustarve-ennakointi, korkeakoulun taloudelliset, toiminnalliset ja kansainväliset edellytykset, riittävä koko. Toimiluvassa määritellään koulutusvastuut tutkinnoittain ja tutkintonimikkeittäin sekä koulutuskieli. Toimilupa velvoittaa järjestämään amk-tutkintoon johtavaa koulutusta ja se antaa oikeuden yamk-tutkintoon johtavan koulutuksen järjestämiseen. Korkeakoulut voivat itse päättää tulevaisuudessa hakukohteistaan. Uuden yliopistoja ja ammattikorkeakouluja koskevan yhteishakujärjestelmän myötä tulee miettiä hakukohteiden laajuus. Jos niitä pilkotaan liian pieniksi kokonaisuuksiksi, hakijan valittavissa olevat kuusi mahdollisuutta voivat kohdistua jopa vain yhteen korkeakouluun.

Torstaiaamuna kuultiin ruotsalaisen Uglycute-arkkitehtitoimiston edustajien esitys. Alkukevennyksenä opimme, että Japanissa ja Suomessa ymmärretään hyvin firman nimen fokus, mutta Ranskassa ei ollenkaan. Taikasanalla ”Gérard Depardieu” viesti meni perille gallialaisillekin. Uglycute yhdistää arkkitehtien ja taiteilijoiden osaamista muotoiluun ja koulutukseen liittyen. Esityksestä opin mm., että design ei ole tyyli vaan verbi ja että pitää aukaista vääriä ovia ja yhdistää sopivasti teoriaa, käytäntöä ja pedagogiikkaa.

Espoon modernin taiteen museon EMMA:n johtaja Pilvi Kalhama puhui mm. teknologian, tieteen ja taiteen dialogista ja siitä, miten ensivaikutelma on tunnetila. Miten täytämme odotukset ja lupaukset, minkälainen äänensävy museolla on.

Miten Oamk täyttää odotukset ja lupaukset, minkälainen äänensävy meillä on? Kulttuurialan koulutus antaa oman aksenttinsa yhteiseen kokonaisuuteen.

Riitta Tötterström 11.12.2012

BREATHING IN PUBLIC SPACES


Iceland Academy of Arts

Olimme opettajavaihdossa 26.8-2.9 Reikjavikissa, Iceland Academy of Fine Arts yliopistossa, jossa voi opiskella muun muassa näyttelijäksi, tanssijaksi, muusikoksi, kuvataiteilijaksi, graafikoksi tai arkkitehdiksi. Yliopisto sijaitsi kolmessa eri rakennuksessa, koska yhteisten tilojen rakennushanke oli peruuntunut Islannin talousromahduksen vuoksi. Esimerkiksi kuvataiteen osasto toimi teurastamoksi rakennetussa paikassa, joka ei kuitenkaan ollut koskaan toiminut teurastamona. Tämäkin oli laman seurausta.


Islantilaisia opiskelijoita

Viiden päivän aikana pidimme työpajaa yhteisötaiteesta ja hengityksestä vuorovaikutuksen ja itseilmaisun keinona. Ryhmässä oli yhdeksän näyttelijäntyön - ja kuvataiteen opiskelijaa. Torstaina työpajamme huipentui yhteisötaideteokseen, performanssiin, joka sai nimekseen Breathe. Performanssia varten olimme ostaneet 30 bussilippua ja 300 ilmapalloa ja sen näyttämönä toimi paikallisliikenteen aamubussi numero 13. Teos taltioitiin kahdella älypuhelimella ja videokameralla ja se editoitiin valmiiksi perjantaina ja on nähtävissä tässä.



Perjantain jälkeen meillä oli hetki aikaa tutustua Islantiin ja sen luontoon ratsailta Islanninhevosvaelluksella. Hevosia maassa on paljon, jokaista kolmea islantilaista kohden on yksi hevonen. Tämän lisäksi ehdimme lämmitellä ”kuumaiseman” keskellä olevassa Blue Lagoon lähteessä, jota varjosti laguunin viereen rakennetun lämpölaitoksen kylmä olemus ja paksu savupilvi.

 


Kuumaisemaa Sinisellä laguunilla

Islannilla on monet kasvot. Toisaalta se on karu, laavakiven peittämä autiomaa ja toisaalta vehreä, vuoristojen, pienten purojen ja laiduntavien hevosten idylli. Kaikkialla vastaan tulevaa merta ei myöskään voi unohtaa, sillä islantilaiset ovat kunnostautuneet kalaruokien ja sushin valmistuksessa.

 Sää Reikjavikissa oli nopeasti vaihtuva. Kulunut kesä oli paikallisten mukaan ollut yksi kuivimmista pitkään aikaan ja mekin saimme viettää lähes sateettoman opettajavaihtojakson yhtä myrskytuulta lukuun ottamatta. Korkeat lasitalot pienten pellillä vuorattujen mökkien keskellä ovat mielenkiintoinen sekoitus uutta ja vanhaa ja luovat Reikjavikiin omaleimaisen ilmeen. Kulttuuri- ja taide-elämyksiä kaupungissa on tarjolla moneen lähtöön ja paikalliset taitelijat ovat hyvin esillä. Turismi kukoistaa, villapaidat viedään käsistä ja islantilaiset tietävät, miten matkailijoista pidetään hyvää huolta!

Maija Lauri
Karoliina Niemelä

 


Taidemuseossa


Taidemuseossa


Skeittiparkki

 

 


Maija ja Hekla tanssifestivaaleilla


Katumainos 


Islanninkoira


Maija ja Prinsessa Ruusunen

Pieni pala historiaa

Olen ollut talossa töissä elokuusta 2001 (tai sivutoimisena tuntiopettajana toimin jo 1999). Saman vuoden keväällä olin jo toiminut valtakunnallisen Arktiset askeleet -tanssitapahtuman tapahtumasihteerinä. Arktiset askeleet onkin kulkenut kanssani pitkän tien, kun melkein kaikki muu ympäriltäni on 10 vuodessa muuttunut.

Vuonna 2001 työpaikkani, tanssinopettajan koulutusohjelma oli fyysisesti Nuoriso- ja kulttuurikeskus Nukulla (nyk. Kulttuuritalo Valve), muun yksikön toiminnan (musiikki ja viestintä) ollessa Taka-Lyötyssä. Työnkuvani oli olla tanssin sekatyöläinen, aina lukuvuoden kerrallaan, kesät nautin ansiosidonnaista päivärahaa.

Vuosina 2004 ja 2005 tanssinopettajakoulutus muutti monta kertaa. Toukokuussa 2004 muutimme Kotkantielle, Tekniikan yksikön kahteen luokkaan Nukun ilmastointiremontin alta. Kesäloman jälkeen muutimme Kotkantiellä vastavalmistuneen Kulttuurialan kirjaston uusiin tiloihin, sentään samassa talossa. Syyskuussa 2004 muutimme hetkeksi takaisin Nukulle, kunnes vuoden vaihteessa 2004-2005 muutimme pysyvästi Kulttuurialan yksikön uusiin tiloihin Kotkantielle. Melko hektistä aikaa oli se. Samaan saumaan työsopimukseeni tuli kaksi hyvää sanaa ”toistaiseksi voimassaoleva”. Nimikkeeni oli siinä vaiheessa opintoasiainsihteeri (85 % työpanoksella), jonka toimenkuva oli melko laaja – sisältäen edelleen Arktisten askelten tapahtumasihteerin työt. Lisäksi toimin koko ajan tanssinopettajakoulutuksessa sivutoimisena tuntiopettajana (15 % työpanoksella), olenhan koulutukseltani tanssinopettaja.

Elo ja olo on ollut tuon muutoksen jälkeen hmm... tai parempi on ehkä vain todeta, että sanonnan mukaan vierivä kivi ei sammaloidu, ja sammaloitumaan en ole ehtinyt. Vuoden 2005 alusta työpisteeni on nyt 5. paikassaan, olen ollut kaksi kertaa äitiyslomalla ja työnkuvani on muuttunut käytännössä lukuvuosittain.

Vuosi sitten keväällä tein itselleni suuren päätöksen. Olin valmis hautautumaan toimistotöihin 100 % työpanoksella. Kehityskeskusteluni jälkeen työnkuvaani muokattiin sen verran, että 1.8.2011 alkaen olin 50 % opintoasiainsihteeri ja 50% projektisuunnittelija (johon pestiin kuului myös hanke Arktiset askeleet). Tanssin opetustyö sai jäädä tauolle, halusin alkaa kehittää itseäni enemmän tapahtumatuottajan työn suuntaan. Sattuikin niin, että Oulun aikuiskoulutuskeskuksessa alkoi lokakuun alussa 2011 Menestyvä tapahtumatuottaja -näyttötutkintokoulutus. Hyppäsin kyytiin ja ajattelin saavani koulutuksesta hyviä eväitä kehittää Arktisia askelia ja muita tanssinopettajakoulutuksen tapahtumia.

Ehdin tehdä uuden työsopimukseni mukaista työtä kolme kuukautta, kun taas tapahtui. Edellinen Oamkin Kulttuurin uudet sisällöt ja elämykset -painoalaan liittyvä tapahtumatuottaja jatkoi matkaansa eteenpäin ja minulle aukesi ovi astua sisään tapahtumatuottajan maailmaan laajemmassa mittakaavassa. Uusi pestini alkoi 7.11.2011 ja alkoikin täydellä tohinalla. Kulttuurialan yksikön joulujuhlan jälkeen tammikuun lopussa 2012 oli vuorossa valtakunnallinen Leevi Madetoja pianokilpailu, seuraavaksi olin mukana järjestämässä Kotkantien kampuksella Game Spring Oulu -pelialan tapahtumaa ja maaliskuussa oli jo kovasti tulossa valtakunnallinen Arktiset askeleet -tanssitapahtuma. Pyörä pyörähti käyntiin ja ylityötunteja ropisi tilille. Kuvittelin silloin marraskuussa, että huhtikuun koittaessa työtahti hieman helpottaisi, mutta nyt huomaan jo osan jääneen kesälomalle, kun itse alan taas ehtiä hengittää – ja katsoa, mitä kaikkea on jäänyt tekemättä, toivottavasti vielä huomaan senkin, mitä kaikkea on jäänyt käteen.

Kuluneella viikolla oli jälleen kerran tanssinopettajakoulutuksen valintakokeet. Ensimmäistä kertaa minä en kuulunut niihin mitenkään (en toki ole kuulunut äitiyslomallakaan). Oloni tuntui haikealta ja kävinkin hieman kurkkimassa oven raosta. Väistämättä tuli mieleen toinen sanonta siitä, miten yhden oven sulkeutuessa avautuu toinen ovi. Niin on käynyt, olen saanut oppia paljon kuluneen lukuvuoden aikana, niin opinnoissani kuin työssänikin. Opintoihin liittyen vaan kaikki kevään oppimistehtävät on vielä tekemättä... Kesällähän sitä on aikaa, eikö?

Tämä kaikki määrittää kuitenkin vain raamit, joiden puitteissa työskentelen. Suuri vaikutus on ihmisillä, joiden kanssa olen työskennellyt ja työskentelen. Kiitos Niina Susan Vahtola, Heli Kuula ja Liisa Kontturi-Paasikko, teidän kanssanne olen tehnyt töitä jo 10 vuotta, olette arvokkaita kanssakulkijoita. Kiitos myös kaikille muille työkavereille ja opiskelijoille! Teiltä olen myös oppinut paljon. Tästä on hyvä jatkaa, kenties toiset 10 vuotta? ;-)

Mira Kolanen

Pyörät pyörimään

Tänä vuonna kevät antoi odottaa itseään tavallista kauemmin, mutta saapuihan se sieltä vihdoinkin! Mikäpä olisikaan parempi tapa aloittaa pyöräilykausi, kuin huollattaa oma polkupyörä talven jäljiltä ajokuntoon. Keskiviikkona 9.5. Kulttuurialan yksikkö järjesti yhteistyössä Kestävän kehityksen keskuksen kanssa pyörähuoltotempauksen, jossa yksikön henkilöstölle tarjottiin mahdollisuus huollattaa pyöränsä työpäivän aikana. Sen sijaan että pyörät olisi pitänyt viedä korjaamolle, Kestävän kehityksen keskuksen työntekijät Harri, Toni ja Kirsi saapuivat työkaluineen aamulla Kotkantielle. Henkilöstö saattoi siis aamulla pyöräillä töihin tavalliseen tapaan ja iltapäivällä sai pyörän huollettuna takaisin. Tämän helpommaksi ei pyörän huoltoon vieminen tule! Pyöriä tuotiin huollettavaksi kymmenkunta, ja niissä riitti työtä koko päiväksi. Onneksi sää suosi eikä pyöriä tarvinnut huoltaa sateessa, vaan työntekijät saivat työn ohessa nauttia lämmittävistä auringon säteistä.

Tempaus toteutettiin osana yksikön Green Office-ympäristöohjelmaa, jonka tavoitteena on mm. kannustaa henkilöstöä suosimaan työmatkoilla polkupyörää.

   Kiitos yhteistyöstä Kestävän kehityksen keskukselle! Ensi keväänä uudestaan?

Musiikki elämään - iloa elämään!

Musiikki elämään -hanke on ollut käynnissä Kulttuurialan yksikössä nyt rapiat 8 kuukautta ja on aika koota hieman yhteen hankkeessa kehiteltyjen kulttuurituotteiden pilotoinneissa koettua. Musiikki elämään kuuluu kulttuuri-, liikunta- ja nuorisoalojen kolmatta sektoria hyvinvointipalvelujen tarjoajana kehittävään Kolmas lähde -hankekokonaisuuteen, jossa on hanketoimijoita pienistä painiseuroista sirkuskouluihin. Kolmas lähde toteuttaa hyvin ajankohtaisia ja koulutuksellisia verkostotapaamisia ja juuri tällä viikolla 10.5.2012 on aiheena Yhdistys vai yritys hyvinvointia tuottamassa – onko muodolla väliä? Sinne itsekin suunnistan saadakseni lisätietoa jaettavaksi Oulun seudun Musiikki elämään –toimijoille ja hankkeemme osallistuneille kulttuurialan yksikön opiskelijoille, tuleville potentiaalisille kulttuurialan kolmannen sektorin toimijoille. Lisätietoja www.kolmaslahde.fi sekä  www.musiikkielamaan.fi.

Musiikki elämään on ammattikorkeakoulu Metropolian koordinoima valtakunnallinen ESR-rahoitteinen kolmannen sektorin kehittämishanke, jonka päämääränä on edistää taiteen käyttöä sosiaalisen hyvinvoinnin välineenä. Konkreettisena tavoitteena ja lopputuotoksena on internetiin hyödynnettäväksi jäävä materiaalipankki, osallistavan konserttitoiminnan ja yleisöyhteistyön käsikirja tuottajille, tilaajille ja kouluttajille. Musiikki elämään -kaupungeissa, Helsinki-Vantaalla, Lahdessa, Kokkolassa ja Oulussa keskitytään kussakin hieman eri kohdeyleisöihin ja omien ideoiden pilotointiin paikallisista mahdollisuuksista ja tarpeista, ja materiaalipankkiin kootaan hyvinkin erilaisista pilotoinneista saadut kokemukset ja hyvät käytänteet yhteen. Kaiken kaikkiaan yhteistä hyväähän kannattaa jakaa, kuten olen konkreettisesti saanut jo pelkästään täällä Oulun seudulla kokea osallistuessani pilotointeihin yleisön joukossa. Meidän kohdeyleisöämme ovat erilaisissa palvelutaloissa asuvat ja asioivat vanhukset sekä päiväkodeissa päiväänsä viettävät lapset.

Oulun alueen osatoteutuksen alkuperäisenä lähtökohtana on ollut lehtori Maija Laurin ideoima kulttuurituote eli kultu nimeltään Uutta virtaa elämään – laulaen, liikkuen, muistellen. Tässä kultussa ikääntyneiden, joko terveiden tai esim. eriasteisesti dementoituneiden, kanssa toteutetaan voimaannuttavaa, musiikillista, psykofyysistä aktivointitoimintaa. Tausta-ajatuksena on ajankohtaisten ja uusimpien tieteellisten, mm. neurologisten tutkimustulosten vahvistama käsitys musiikin ja taiteen merkittävästä asemasta ihmisen hyvinvoinnissa, aivojen ja kehon terveydessä ja aktivoinnissa sekä ihmisen kokonaispersoonallisuutta positiivisesti rakentavissa eheyden ja voimaantumisen kokemuksissa. Musiikki on myös erittäin merkittävässä yhteydessä muistiin ja oppimiseen, mitä tullaan varmasti yhä enenevässä määrin hyödyntämään esimerkiksi myös dementikkojen hoidossa ja heidän kanssaan kommunikoinnissa. Katso video http://www.ebaumsworld.com/video/watch/82432871/#E3e6pF48rTqx2A2v.01 ja vaikutu musiikin voimasta!

 Uutta virtaa elämään on tämän kevään aikana toteutettu Oulun Palvelusäätiön neljässä eri palvelukodissa neljän muusikko-tanssinopettajaopiskelijatyöparin voimin ja vastaanotto on ollut lievästi sanottuna positiivinen, etten sanoisi haltioitunut. Opiskelijat ovat suunnitelleet kahdeksan viikon kestoisen kerhokokonaisuuden, jonka sisällön he ovat koonneet omien vahvuuksiensa ja vanhusten toiveiden mukaisesti. Osallistuin itse ”päivään maalla niin työssä kuin vapaalla” ja tämä nimenomaan dementikkojen kanssa Sara Wacklin kodissa, sambajuhliin Tuirassa sekä akustisesti ja liikunnallisesti taitavasti ja kauniiksi kokonaisuudeksi rakennettuun kerhokertaan Keskustan palvelutalossa Nummikadulla. Myös viimeksi mainittu toimi hyvin myös työpäivän virkistystuokiona ja kerhosta sai mielenkiintoisen muistelutietopaketin nuorten elämästä sodan jälkeisessä Oulussa. Olen todella ylpeä ja vakuuttunut opiskelijoidemme toiminnasta ja jo tähn meneessä karttuneesta näkemyksellisestä ammattitaidosta, mitä tämänkaltainen toiminta vaatii. Kiitos heille ja myös ohjaajille Maija Laurille ja Merja Männikölle.

Uutta virtaa elämään jatkuu syksyllä uusin opiskelijavoimin ja mahdollisesti opiskelijatyöparien toisena osapuolena on Sosiaali- ja terveysalan yksikön opiskelijoita. Toimimme nimittäin läheisessä yhteistyössä Soten Eheä elämän ehtoo -hankkeen kanssa ja pyrimme avaamaan näin Oamkin yksiköiden välistä yhteistyötä hankkeessa jo toteutetun Kulttuurialan yksikön osastojen välisen yhteistyömallin mukaisesti. EEE-yhteistyön ensipilotoinnin satoa korjataan jo paraikaa Kempeleen Pirilätuvassa kokoontuvassa Aistiparkki -kerhossa, jossa tanssinopettajaopiskelija pilotoi suunnittelemaansa kerhokokonaisuutta yhteistyössä vanhusten kotipalveluohjaajan kanssa.

Oamkin Kulttuurialan yksikön Musiikki elämään -työryhmä on viimesyksyisissä brainstormeissaan kehitellyt useita muitakin kultuja. Parissa päiväkodissa on pilotoitu Soitonopetusviikko, jossa konsertoitiin ja tutustuttiin lasten kanssa ryhmäopetustilanteessa alkeisopetusta soveltaen kuuteen eri instrumenttiin. Noin 100 lasta sai ohjatusti puhaltaa, koskettaa ja soittaa oikeita soittimia. Jatkoa on luvassa syksyllä ja myös soittotuntien tarjoamista osana päiväkodin palvelusopimusta kehiteltiin kokemuksesta rikastuneina. Toisaalla opiskelija Johanna Fiskaali & co toteutti Sävelsuunnistuksen. Vähän oli hieno juttu!! Esikoululaiset ratkoivat tehtäviä ja auttoivat eri suunnistuspisteissä Sissi Siiltä ja Rämäräkkiä kutomaan hämähäkille uuden kotiverkon, Simo Simpanssia kokoamaan viidakkotorvensa, Keijua löytämään kadonneet siipensä, Selma Citykania rummuttamaan ja räppäämään Ainolan puiston sillalla sekä Mesikämmentä saamaan Citykani ystäväkseen. Metsän juhlissa he kokosivat palkinnoksi saamistaan nuoteista laulun (säv. J.Fiskaali). Samalla lapset tutustuivat musiikin peruskäsitteisiin ja käsittelivät tunteita kuten suru, ilo, pelko ja isoja elämän asioita kuten yksinäisyys - ystävyys, kodittomuus, ilo ja juhlat. Huh huh ja vau!

Myös perinteisempää konserttitoimintaa on kehitelty nimellä Da capo. Kitaristi-pianisti-laulaja -opiskelijatyöryhmä kokosi kevätaiheisen klassisen musiikin konserttikokonaisuuden, johon oleellisena osana kuului esityksen jälkeinen keskustelutuokio kuulijoiden kanssa. Keskustelun jälkeen konsertti esitettiin Da capo eli uudelleen alusta alkaen. Tämä aamu- tai iltapäiväkahvikupposen ääressä mukavasti nautittava kulttuurituote herätti heti tuoreeltaan kiinnostusta ja tiedusteluja mm. paikalla olleissa eläkeläisjärjestöjen edustajissa. Kiitos pioneeripilotoinnista opiskelijoille ja ohjaajana toimineelle Johanna Pihlajamaalle!

Tänä keväänä on vielä tulossa tanssinopettaja Niina Susan Vahtolan ja lehtori Markku Liukkosen ohjaamana Tiitiäisen satupuu vanhuksille ja lapsille yhteisesti suunnattuna esityksenä, osallistuminen Liikuta minua -tapahtumaan Rotuaarilla ja hankekumppanivierailu Hailuodossa. Ai niin, Seniorimuskari, Gaala, mm. vanhusten hoitohenkilöstölle suunnattu taideleiri, MESE eli mediatyöpaja senioreille ja mitäs, mitäs vielä. Kulttuurialan yksikkö on aikasta innovatiivinen Musiikki elämään -hankkeen toteuttajana. Mikäs tässä koordinoidessa!

Johanna Leponiemi, Musiikki elämään -hankkeen Oulun osatoteutuksen koordinaattori

ELY_LA01_Logo___FI_V____RGB-1.pdf