Työnsankareita kolmessa polvessa

Työnsankareita kolmessa polvessa

Kuulostaa kovin tutulta, kun yhteiskuntatieteiden instituutin General Secretary kertoo virallisessa tervetulopalaverissa unkarilaisesta koulutuspolitiikasta. Alun perin Dunaújvárosin Fõiskolan 11 instituuttia on yhdistetty parissa vuodessa kolmeksi instituutiksi. Unkarin oikeistohallitus on pistänyt tuulemaan.

Mediaosaston opettajakollegat, tämän päivän työnsankarit, eivät juuri kommentoi. Ilmeistä luen heidän tunteensa, kun virallinen ääni rämpii tulkin välityksellä jossain poliittisen korrektiuden suossa.

Mediaosasto oli alkujaan itsenäinen mutta nyt osa yhteiskuntatieteitä. Aikaa kuvaa hyvin se, että kolmesta painoalasta - bisnesviestinnästä, mediatekniikasta ja journalismista - viimeksi mainittuun ei otettu viimeksi opiskelijoita ollenkaan.

Kampuksella on asiallinen TV-studio, joka on rakennettu kansallisen TV-kanavan kanssa yhteen sopivaksi. Siellä käyvät harjoittelemassa myös Budapestin maisterivaiheen opiskelijat. Myös radiostudio löytyy ja oma radio, Radio 24.

Koska koulu ei voi pyörittää kaupallista radiota, siitä vastaa erillinen yhtiö, jonka oppilaitos tosin omistaa. Tasaisessa maisemassa radio kuuluu 70 kilometrin säteellä, siis Budapestissäkin, jonne Dunaújvárosista on kuutisenkymmentä kilometriä. Monet opettajat käyvätkin pääkaupungista asti täällä töissä.

Mediakoulutus meikäläistä oppilaitosta vastaavassa Fõiskolassa on painottunut enemmän tekniikkaan kuin sisältöön. Se on oululaisten vaihtareiden kannalta pelkästään hyvä asia, sillä journalismin vääntäminen unkariksi voisi olla hieman haasteellista, vaikka kyseessä onkin sukulaiskieli. Editointisoftat ovat samoja ja muutenkin tekemisen meininki samanlaista. Myös haasteet ovat näillä tulevaisuuden työnsankareilla samat kuin Suomessa: journalismi ei elä kukoistuskauttaan.

Opettajat puhuvat englantia, toiset erinomaisesti ja paremmin kuin toiset. Kaikki kuuntelevat sujuvasti ja yhteistä ymmärrystä löytyy aina tarvittaessa. Oppilaitoksen ystävälliseen väkeen oli helppo tutustua, vaikka ihan mitä tahansa hekään eivät nielleet. Tuliaissalmiakit jäivät kv-toimiston väeltä syömättä. Aikoivat käyttää niitä rangaistuksena opiskelijoille, erityisesti lukuisille turkkilaisille vaihtareille. Turkkilaiset kun ovat makean perään. Se on paljon sanottu unkarilaisilta, joiden omakaan suu ei ole tuohesta tehty.

Unkarilaisnuoret osaavat opettajien mukaan kohtuullisesti englantia. Sen ymmärtää, että vierailuluennolla luokassa, jossa on reippaat sata ihmistä, ei keskustelua juuri synny. Mutta se tuntuu hieman oudolta, että normaalisti jatkuvasti äänessä olevat nuoret ovat opettajan mukaan ujoja puhumaan englantia. Liekö syynä se, että televisiosta ei kuule kuin unkaria. Kaikki on dubattu.

Dunaújváros on kaupunkina todella mielenkiintoinen. Se rakennettiin 1950-luvun alussa sosialistisen realismin ihanteiden mukaiseksi mallikaupungiksi ja maan teollisuuden uudeksi keskittymäksi. Kaupunki on kokonaisuudessaan menneiden työnsankareiden kädenjälkien suuri ulkoilmamuseo ja arkkitehtuurin muistomerkki. Lisäksi kaupungista löytyy lukuisia veistoksia, kauniista jokivarresta varta vasten rakennettu valtava veistospuisto. Rauhallinen kaupunki henkii aikaa, jolloin työllä oli erilainen arvo kuin nykyään.  

College of Dunaújváros: http://www.duf.hu/english

Dunaújváros: http://fi.wikipedia.org/wiki/Duna%C3%BAjv%C3%A1ros

Patsaspuisto: http://www.partvedelem.hu/szoborpark_en.htm

Pertti Sillanpää
kävi opettajavaihdossa Dunaújvárosissa 8.-12.2013

 

Lue lisää

Arktiset Askeleet on tanssittu tälle vuodelle

 

Kulttuurialan yksikön tanssinopettajakoulutuksen lippulaiva tapahtumien osalta on Arktiset Askeleet - tanssitapahtuma, joka järjestetään tiiviissä yhteistyössä Oulun läänin Tanssialan Tuki ry:n kanssa. Oamkin puolelta työtehtävien puolesta ovat tapahtumassa mukana Kolasen Mira tapahtumatuottajana ja allekirjoittanut eli Kontturi-Paasikon Liisa tapahtuman johtajana. Lisäksi tapahtuma työllistää tanssinopettajaopiskelijoita, jotka pääsevät näkemään ja kokemaan mitä kaikkea viikonlopun mittainen tapahtuma pitää sisällään. 

 

Vuoden 2013 tapahtuma tanssittiin 21.-24.3 ja vuorossa oli ns. laaja tanssinkatselmus, jossa osallistujat ovat yläkouluikäisiä ja sitä vanhempia, tanssin erikoiskoulutusluokilla olevia tanssijoita tai tanssin ammattiopiskelijoita. Mukana oli tälläkin kertaa upea joukko lahjakkaita ja osaavia tanssijoita eri puolilta Suomea, yhteensä n. 500 tanssijaa huoltojoukkoineen! 

Varsinainen tapahtuma työllistää minut ja Miran lähes ympärivuorokautisesti. Jos emme ole paikalla tapahtumapaikalla niin olemme hoitamassa jotain tapahtumaan liittyvää asiaa tai yritämme saada unta yöllä, kun takaraivossa pyörivät käynnissä olevat asiat, tulossa olevat jutut ja mahdolliset hoitamattomat asiat. Jännittävää on se, että vaikka olen ollut tapahtumasta vastuussa lähes 15 vuoden ajan niin tapahtumaviikonlopun stressi ei helpota. Järjen kanssa tiedän kyllä, että kaikki asiat on hoidettu ja kaikki tulee menemään hyvin, mutta siitä huolimatta olen tapahtumapäivien ajan koko ajan varpeillani ja valmiina reagoimaan, jos asiat  ei toimikaan niinkuin on suunniteltu. Tiedän Miran jakavan tämän tunteen kanssani. Tyhymää ja voimia kuluttavaa, mutta näin se vaan on! 

Huolimatta takaraivossa asuvasta pelosta tämänkin vuoden tapahtuma sujui erinomaisen hyvin. Oululaisen osaamisen näytös "Ookko nää Oulusta" torstai-iltana esitteli laajasti kaupunkimme tanssiosaamista ja oli hengeltään mukavan leppoisa. Mukana oli kymmenkunta oululaista tanssiyhteisöä ja lajien kirjo oli yhtä laaja kuin katselmuksessakin: baletin ja nykytanssin kautta jazziin, showtanssiin ja streettiin kansantanssia ja lattareita unohtamatta. 

Perjantaina saimme vieraita Satakunnan suunnalta, josta saapui joukko Länsi-Suomen opiston tanssilinjan opiskelijoita talkootöihin tapahtumaan. Opiston kanssa tullaan ensi lukuvuonna aloittamaan yhteistyökuvioita avoimen amkin puitteissa, joten heille tarjoitui tässä oivallinen tilaisuus tutustua koulutukseemme, opiskelijoihin ja henkilökuntaan.

Tapahtuman harjoitukset alkoivat perjantai-iltapäivänä ja sen jälkeen tekniikan pojat + heidän kanssaan työskentelevät opiskelijat olivatkin lähes tauotta töissä juhlasalissa ja näyttämöllä sunnuntain loppunäytökseen saakka. Lauantaiaamun harjoitukset alkoivat jo 7 jälkeen ja varsinainen tapahtuma käynnistyi klo 14 avajaisilla ja katselmuksilla. Sunnuntaina tanssittiin katselmukset loppuun ja sokerina pohjalla nähtiin upea loppunäytös, johon arviointiraadit olivat valinneet esitykset viikonlopun annin perusteella. 

 

 Pohjankartanon sali täyttyi loppunäytöksessä lähes viimeistä penkkiä myöten. 

 
 Voit käydä katsomassa tunnelmia Pohjankartanosta Miran kokoamasta valokuvagalleriasta vaikkapa tämän linkin kautta: http://www.facebook.com/pages/Arktiset-askeleet/171180876253603?fref=ts
 
Tämän vuoden tapahtuman järjestämiseen liittyvistä asioista merkittävimpinä jäivät itselleni mieleen
- Miran ehtymättömän säntillinen ja tehokas työpanos! 
- työskentely tutun talkooporukan (Tanssialan tuen rouvat, Polokkarit jne.) kanssa
- ykkösvuoden opiskelijoiden onnistunut suoriutuminen annetuista työtehtävistä
- LOPPUNÄYTÖS...se pelasti tapahtumaviikonlopun tunnelman jälleen kerran ja poisti kaikki stressin aiheet mielestä. Kun näkee kaiken sen antaumuksen ja intohimon, taidon ja tunteen, jolla tanssia tehdään eri puolilla Suomea muistaa taas miksi tämä tapahtuma on olemassa! 
 
Lissu ja Mira kiittävät ja kumartavat ja rupeavat pienen hengähdystauon jälkeen siirtämään ajatuksia 27.-30.3.2014 pidettävään lastentanssitapahtumaan. 
 
Kuvassa on Sanomalehti Kalevan 850 euron stipendin saanut Ulla-Maria Karhu (Seinäjoki) teoksessa Kuoleva Joutsen. 

 
Blogin kirjoitti Liisa Kontturi-Paasikko (Lissu)

Rauhaa Ruotsista

Ei kiirehditä. Otetaan pieniä askeleita. Rakennetaan hissuksiin. Siinä muutama viesti yksikön verkostoitumismatkalta lahden toiselle puolelle Luulajan teknilliseen korkeakouluun.

Jos suomalaisissa organisaatioissa on välillä pikkuisen liiankin vauhdikas kehittämisen ja uudistamisen meininki, ei moista ihan äkkiseltään Ruotsin reissulta löydy. Koulutuksen rakenne on meikäläisestä näkökulmasta katsottuna vähän vanhanaikainen, mediapuolella käytettävät softat jo ikääntyneempiä uutuuksia ja uusiin tekniikoihin – kuten 3D:hen – ei ole lähdetty ensimmäisten joukossa mukaan.

Onko toiminta vähän vanhanaikaista? No, ehkä. Mutta toisaalta, perinteitä on rakennettu rauhassa ja hiljalleen. Toiminnan muodot ovat vakiintuneita. Käytössä olevat softat ja tilat ovat hyvin hallussa. Uutta rakennetaan pikkuisen kerrallaan, ei valtavina totaaliratkaisuina. Vierailevat luennoitsijat ja heidän verkostonsa ovat tietyt ja hyvät.

Ainiin, ja ruotsalaiset osaavat opetustilojen arkkitehtuuriin. Lattiat tehdään puusta ja isot ikkunat pistetään valon suuntaan. Sillä pääsee jo pitkälle.

Teemu P.

P.s. Musiikin yhteishanke sai matkalla vihreää valoa. Viestinnän osalta kehitettiin pari yhteistä ideaa ja sovittiin vastavierailusta. Baby steps.

Tanssiväki Folklandialla

Tanssiväki Folklandialla

18. Folklandia risteily seilasi Turun ja Tukholman välillä M/S Silja Europalla 11.-12.1.2013. Folklandia kerää laivan täyteen kansantanssista ja -musiikista innostunutta väkeä. Folklandiasta lisää osoitteessa: http://sottiisi.net/folklandia/

Kulttuurialan yksikön tanssinopettajakoulutuksen väkeä on vuosien saatossa käynyt risteilemässä useita kertoja. Tänä vuonna Oamkia ja tanssinopettajakoulutusta edustivat reissussa tanssin osastonjohtaja/ matkanjohtaja Anssi Kirkonpelto, koulutusohjelmavastaava Niina Susan Vahtola, tanssin tuntiopettaja Anni Heikkinen, FolkJamia edustavat Milla Korja, Petri Kauppinen ja Hanna Poikela sekä tapahtumatuottaja Mira Kolanen. Opiskelijoista matkaan lähti koko 1. vuosikurssi (kansantanssijat ja paritanssijat) lisättynä muutamalla vanhemman vuosikurssin opiskelijalla.

Henkilökunta matkasi Turkuun jo aikaisin perjantaiaamuna osallistuakseen ennen risteilyä järjestettävään FolkForumiin. Seminaarin teemasta, Rajatapaus - Borderline, oli löydetty monenlaista mielenkiintoista kuultavaa. Seminaarin ohjelmaan voi tutustua osoitteessa http://sottiisi.net/index.php/folklandia/osallistu/folkforum

Itse risteily meni loistavasti. Perjantaina oli aikaa tutustua esitystarjontaan paremmin, käydä FolkJammailemassa, tanssia keskiyön katrillia ja nautiskella joka nurkalla kuuluvasta musiikista. Lauantaina tanssinopettajakoulutus ja FolkJam esittäytyivät niin messupöydillään kuin esityksinäkin. Opiskelijat esittivät joulukuussa valmistuneen, Niina Susan Vahtolan koreografioiman Luolavertauksen konsertissa, jossa oli esillä muitakin kansantanssin ammatillisia koulutuksia. Opiskelijat hoitivat hommansa tyylillä ja teos sai paljon kiitosta.

 Tunnelmapaloja reissusta yksikön Facebook-sivulla: https://www.facebook.com/#!/media/set/?set=a.489160781134139.129258.140263806023840&type=3

Kokonaisuudessaan reissu oli vallan loistava, mutta uuvuttava. Nukkua ehtii sitten kotonakin...

Porukan puolesta, Mira

Lue lisää

Imukasta työpäivää

Kävin muutaman opiskelijan kanssa aivan ohimennen käytävällä keskustelua siitä, miten elämässä voisi yrittää keskittyä enemmän siihen mitä tavoittelee, kuin siihen mikä on huonosti. Ainakin minä havaitsin taas kerran jotain uutta itsestäni ja koin, että ehkä hitusen jokainen muutimme suhtautumistamme optimistisempaan suuntaan.

Ah ja voih kun tähän vielä sain päälle hyvää palautetta työkavereilta. What a day! 

Olisi varmasti ihmiselle hyväksi jos hän voisi hyvin siinä hommassa, mitä tekee päivittäin. Näinä yhteiskunnan (ja pienempienkin organisaatioiden) rakenteellisten turbulenssien aikoina on onnellista, että saa mennä töihin. On paikka missä voi kokea olevansa hyödyllinen ja jopa tuottava. Moni kavahtaa takajaloilleen siitä, että sana tuottavuus nostetaan esille sellaisissakin asioissa, joissa tuottavuutta ei voi aivan suoraan mittanauhalla mitata. Työhyvinvointi etenkin on hankalasti mitattavissa, koska kokemus hyvinvoinnista työssä on yksilöllinen. Haluan ajatella niin, että asioita voisi yrittää katsoa mieluummin ratkaisujen kuin ongelmien näkökulmasta. Tämähän pätee kaikilla elämänalueilla. Myös työhyvinvoinnissa.

Työhyvinvoinnin kokemukseen voi liittää termin työn imu. Sellaista voi kokea kun työtehtävät ovat tasapainossa omiin kykyihin ja jaksamiseen nähden ja työntekijä kokee työnsä tärkeäksi ja innostavaksi. Tietysti myös sopiva haasteellisuus pitää yllä hyvää vireyttä. Työn imussa olevan työntekijän asennoituminen työhön on sitoutunutta ja paneutuvaa. Myös tuntemus mahdollisuudesta vaikuttaa omaan työhönsä saa aikaan työn imua. Muutoksen turbulensseissa olisi siis hyvä pitää huolta siitä, että Tyyne Työntekijä ei koe olevansa vain pieni syksyn lehti syysmyrskyn puuskassa vaan oikeasti omaa elämäänsä koskeviin päätöksiin osallistuva, aktiivinen toimija. Koko yhteisöä kannatteleva imu ja energisoiva vuorovaikus mahdollistuu kun aletaan kiinnittää huomiota toistenkin onnistumisiin ja vahvuuksiin sekä niistä versoviin uusiin avauksiin.

Jospa työhyvinvointia katsastelisikin myös ratkaisujen näkökulmasta. Miten asiat olisivat, jos ne olisivat niin hyvin kuin ne voisivat olla? Kuka voi tehdä asialle jotain? Herraisoherra? Isopomo? Pienipomo? Työkaveri? Voisinko minä tehdä jotain, että asiat olisivat niin hyvin kuin voisivat olla? On niin helppoa painaa sitä play-nappia, joka alkaa soittaa Työpaikkavalittajanlaulua. Sen laulun sanat ovat varmaan jokaiselle tutut. Voisimmeko syrjäyttää tuon laulun ja laulaisimme sen sijaan vaikka Me ollaan yhdessä (työn-)sankareita kaikki.

Niina Susan Vahtola

Kulttuurialan yksikön työyhteisövaltuutettu