Taide ulos poteroista!

Oulun seudun ammattikorkeakoulun (Oamk) Kulttuurialan yksikkö on ollut mukana koordinoimassa  Musiikki elämään -hankkeen osatoteutusta Oulun alueella.  Tähän hankkeeseen liittyen allekirjoittaneille tarjoutui hieno mahdollisuus osallistua Arts and Audiences seminaariin, joka  pidettiin Helsingin Musiikkitalolla 21-23.8. 2013.( Helsingin juhlaviikkojen yhteydessä.) Nyt kolmatta kertaa järjestettävään seminaari toi yhteen 15 eri maasta  noin 250 kulttuurialan  ammattilaista, taideinstituutioiden ja kulttuuriorganisaatioiden työntekijöitä, taiteilijoita, tuottajia, kouluttajia, viestijöitä ja tutkijoita pohtimaan uusia keinoja tavoittaa yleisöjä. Koolla oli siis todella ammattimainen joukko pohtimassa taiteen olemusta tässä ajassa. Seminaarin paneelikeskusteluissa yleisöjen tavoittamisesta kertoivat  eri kulttuuriyhteisöjen edustajat mm. Ruotsin Intercultin perustaja Chris Torch, Jon Deak New Yorkin Filharmonikoista ja Ann Branch EU-komission Creative Europe -ohjelmasta. Puhujat avasivat näkökulmia yleisöjen kehitykseen ja esittelevät yliopistojen ja taideinstituutioiden keräämää uutta tutkimustietoa.

Pohdintojen teemat olivat yhteisiä. Seminaarin kantavan teemana oli taiteen käytäntöjen muuttuminen taideinstituutioiden ympärillä. Miten taiteentekijät ja taideinstituutiot mukautuvat muutoksiin? Kuinka saada nuoret ja ei-kulttuurin kuluttajat kulttuurin käyttäjiksi, yleisö on tärkeä!  Vapaa ajan lisääntyessä on ihmiset ovat valmiita satsaamaan elämysten ostamiseen. Yhteiskunnan taloudellinen tuki on riippuvainen yleisön määrästä. Markkinointi ja tuotekehitys on tullut mukaan kulttuurialalle. Taideorganisaatioiden on muututtava.

Ohjelmassa saimme kuulla erilaisista taideprojekteista. Yksi vaikuttavimmista projekteista oli Very Young Composers –projektin “Hear This, I′m a Composer”, jossa  9-13 vuotiaat nuoret olivat säveltäneet  musiikkia ammattilaiset apunaan.


Sibelius-Akatemian opiskelijat soittivat Hear this –projektin 11-vuotiaan Milo Poniewozikin sävellyksen
kapellimestari Kaapo Iäksen johtamana

Seminaarin paneeleissa esiteltiin lukuisia yleisötyöhön kohdistettuja kehityshankkeita kaikista Pohjoismaista. Paneelin vetäjä Chris Torch kokosi panelistien keskustelut pohdinnoiksi:  Missä ollaan menossa, tunnistetaanko ajan haasteet. Ollaanko kulttuurialan kerjäläisiä, kerjätään hallitukselta rahaa? Mitä jos veronmaksajat eivät suostu enää rahoittamaan kulttuuria? Nämä aiheet olivat meille kaikille ajankohtaisia.

Kaikki olennainen seminaarin anti tallentui kuvalliseksi tallenteeksi  graafikko Anna Lena Schillerin taitavissa käsissä.
Todella huippuun vietyä tiedon visualisointia!

Ensimmäisen päivän kuvatallenne

Seminaari oli jaettu teemoittain paneeliosioihin. Shifting audiences – yleisön vaihtamista käsittelevä osiossa panelistit esittelivät erialaisia projekteja, joissa tarkoituksena oli saada uutta yleisöä kulttuurilaitoksille. Mieleenpainuvin oli norjalaisen Ole Hamren  vuonna 2004 perustama monikulttuurinen projekti Fargespill. Tähän mennessä yli 100 000 ihmistä on ostanut liput näytöksiin, joissa 70 pakolaisperäistä lasta ja nuorta 30:stä eri kansallisuudesta esittävät musiikkia ja tanssia, joita he ovat tuoneet mukanaan omista kulttuureistaan.

Seminaarin toinen teema oli Co-creation -yhteistyön tekeminen yleisön kanssa. Saimme kuulla  mm. Hanna Brotherus, tanssija ja koreografi, kertoi projekteistaan Paper Anchor ja Past in my eyes turvapaikan hakijoiden ja vanhojen ihmisten kanssa tehdyistä tanssiesityksistä yhdessä ammattitanssijoiden kanssa.

Paneelikeskusteluosion kolmannessa osiossa Engaging audiences - yleisön harjoittaminen käytiin läpi paikkasidonnaisten mobiilisovellusten ja applikaatioiden suunnittelusta palvelumuotoilun lähtökohdista museoiden kävijöille. Tästä saimme valaisevan esityksen Erling Björgvinsson Malmön yliopistosta kertoessa Living lab -metodin käyttöön ottamisesta. Toisena esiinnousevana teemana oli erilaiset yleisöä osallistuttavat kokeilut. Vilborg Olafsdottir, ryhmän Kviss bumm bang –jäsen, kertoi performanssi-kokeiluistaan.
 

Toinen seminaaripäivä alkoi  Kiasman Minna Raitmaan esittelyllä Kinokonsertti Fantasiasta ja siihen liittyvästä Lasten polku –työpajasta. Kaikkiaan Helsingin 4500:sta kakkosluokkalaisesta 3000 saavutettiin, ja  saatiin seuraamaan Helsingin sinfoniaorkesterin esitystä ja osallistumaan työpajaan.  Moni tapahtumaan osallistunut lapsi ei ollut aikaisemmin käynyt Helsingin keskustassa, saati sitten sen tarjoamissa kulttuuritapahtumissa.


Helsingissä nähtiin ja kuultiin ainutlaatuinen valikoima Fantasian, Disneyn kunnianhimoisimman
animaatiohankkeen episodeja sekä klassista musiikkia.

Viimeisessä paneeliosiossa Engaging with the non-users – ei käyttäjien sitouttaminen, eri taideyhteisöjen edustajat pohtivat kysymystä tuleeko yleisön vai taiteen kehittyä ja miten he ovat valmiita muuttamaan laitostaan uuden yleisön saavuttamiseksi. Useimmat kulttuuri-instituutiot ovat kriisissä nykypäivänä, yhteiskunta muuttuu. Ei-kävijät eivät käytä kulttuuri-instituuttien palveluita hyväkseen.  Aika vaati keskustelua arvoista ja ajatusta konseptin laajentamisesta. Valtion ylläpitämät taidelaitokset ovat velvoitettuja ylläpitämään taiteen arvoista. Kyseenalaistettiin taiteen oletettu piristysruiske talouteen ja yleiseen hyvinvointiin. Mitä arvoja taiteella ylipäätään on nykypäivinä, mennäänkö kaupallisuus vai taiteellinen sisältö edellä? Paljon on siis tehtävää.

Erik Söderblomin, Helsingin  juhlaviikkojen johtajan mukaan  taiteella on kaksi tarkoitusta yhteiskunnassamme, taloudellinen tai hyvinvointivaikutus. Taiteen vapaus lähtökohtana ei enää toimi johtavana ajatuksena taiteen tekemiselle ajassamme. Juhlaviikot on laittaneet yleisön keskiöön, taiteilija tulee kun tietää että yleisö on siellä.

Lopuksi tärkeä kysymys nousi esille:  Kenelle me teemme tätä, MIKSI teemme tätä? Vastaus oli yksimielinen: Me teemme tätä koska me uskomme siihen. Meidän täytyy mennä takaisin juurillemme.

Seminaarin loppuyhteenvedossa Chris Torch haastoi laitoksia uudelleen priorisoimaan budjetin, jonka painopisteenä olisi ekologisuus ja yleisötyö. Instituutiot ei muutu sopimuksella vaan asenteiden muutoksella. On olemassa tarve löytää keinot uudistumiseen.

Seminaarin keskustelujen pohjalta osallistujat listasivat kolme tärkeintä toimenpidettä, jolla yleisöyhteistyötä lähetään kehittämään

  1. Sitouta koko organisaatio mukaan
  2. Lakkaa odottamasta ylimääräistä rahaa, tee yleisön kehitystyöstä osa nykyistä talousarviota.
  3. Liittoudu yhteen yleisön kanssa

Taide on elämää ja meitä kaikkia varten!

Seminaarin videotallenteet ja dokumentointi löytyy osoitteesta
http://artsandaudiences.com/documentation/

Taiteesta ja hyvästä seminaarista voimaantuneena

Jaana Sariola
Karoliina Niemelä


Euroopan eteläreunalla

Jos Italian kartta on saapas, Materan kaupunki sijaitsee hieman nilkkaluun alapuolella. Materasta on tullut kuluvan vuoden alusta alkaen Oulunsalon perintönä Uuden Oulun ystävyyskaupunki. Pohjoinen ja etelä tekevät yhteistyötä monella sektorilla; Oamkilla on yhteistyösopimus Basilicatan yliopiston kanssa ja Kulttuurialan yksiköllä Erasmus-vaihtosopimus Conservatorio Statale di Musica Egidio Romualdo Dunin kanssa.

Voimakolmikko yliopettaja Airi Tokola, projektikoordinaattori Minna Karukka ja allekirjoittanut vieraili Materassa kesäkuun alussa kahden henkilöstö- ja yhden asiantuntijavaihdon merkeissä. Airin italian kielen ja Italian kulttuurin tuntemus, Minnan pettämätön suuntavaisto ja kartanlukutaito ja omat verkostoni takasivat seikkailumielen kera onnistuneen matkan. Ei sovi unohtaa arkkitehti Venanzia Rizzin ja Italian kunniakonsuli Ulla Paanasen apua matkan suunnitteluun liittyen Oulussa ja Antonio Tinellin, Giovanna Vizziellon ja Antonio Nicolettin järjestelyjä paikallisen ohjelman onnistumiseksi.

Ammatilliset saavutukset

Materan konservatoriossa tapasimme klarinettitaiteilija, kv-koordinaattori Antonio Tinellin, koulun hallinnollisen ja taiteellisen johtajan ja kaksi lauluprofessoria. Keskustelimme vaihtomahdollisuuksista ja Erasmus IP -orkesteriprojektista. Materan konservatorio on hakenut rahoitusta kymmenpäiväiseen orkesteriperiodiin huhtikuussa 2014. Orkesteriin tulee soittajia Oulusta, Romaniasta ja Materasta ja päivien aikana harjoitellaan tunnin mittainen ohjelma, joka koostuu mukana olevien maiden musiikista. Projektiin sisältyy myös lyhytelokuvan tekeminen Materan seudusta ja se huipentuu kuvaa ja ääntä yhdistävään konserttiin. Projektisuunnitelma on hyväksytty kahdessa tasossa ja lopullista rahoituspäätöstä odotellessa kuusi musiikin ja kaksi viestinnän opiskelijaa ja yksi musiikin ja yksi viestinnän opettaja voivat haaveilla huhtikuisesta matkasta eteläiseen Italiaan. Materalaisilla on kovasti kiinnostusta sekä opettaja- että opiskelijavaihtoon kanssamme. Yksi rajoittava tekijä on se, että heillä on vain 900 euroa käytettävissä yhtä opettajavaihtoa kohti. Oamkin residenssistä vaikkapa Kotkantien käytettävyyslaboratorion kulmilla olisi varmasti etua kv-liikkuvuuden lisäämiseksi. Sitä odotellessa pitää harkita Tötterströmin kellarin hyötykäyttöä.

Kv-koordinaattori, klarinettitaiteilija Antonio Tinelli, yliopettaja Airi Tokola ja lauluprofessorit Manuela Bisceglie ja Enzo Di Matteo konservatorion parvekkeella.

Näkymä Antonio Tinellin työhuoneen ikkunasta

Matkan pääneuvottelukohde oli edistää maaseudun ja kulttuurin hyvinvointivaikutuksia hyödyntävän EU-hankkeen suunnittelua. Hankkeessa ovat mukana Oamkista Kulttuurialan, Liiketalouden, Luonnonvara-alan ja Sosiaali- ja terveysalan yksiköt. Neuvotteluja käytiin edellä mainitun konservatorion lisäksi Basilicatan yliopiston edustajien ja muiden paikallisten toimijoiden kanssa. Yliopistolta tapasimme professorit Antonella Guida, Antonio Conte ja Vitale Nuzzo, konserttitalo Casa Cavasta Antonio Nicolettin ja Casa Neturalista Andrea Paolettin. Sparraajana toimi eurokonsulttifirma ja sieltä erityisesti Stefania Taratufolo ja Giovanna Vizziello. Kaikki edellä mainitut tahot olivat kiinnostuneita olemaan mukana hankkeen jatkosuunnittelussa, saimme yhteyshenkilöiden tiedot, yliopistolta lupauksen aiesopimuksesta ja ideoita muista ulkomaisista partnereista. Olemme kuulemma iskeneet oleelliseen ja ajankohtaiseen aiheeseen, mutta suunnitelman fokusta tulee luonnollisesti kirkastaa edelleen. Saimmekin hyviä ideoita jatkotyöstettäväksi ja mm. vinkin paikallisten strategioiden ja EU-strategian tavoitteiden yhdistämisestä.

Tapaaminen Basilicatan yliopiston arkkitehtuurin osastolla

 

Elämyksiä

• Trevin suihkulähteet Roomassa, vettä tuli yhtä paljon taivaalta kuin lähteestä.

Riitta ja Minna ja uudet sateenvarjot

• Ruoka ja viini, erityisesti lounas puglialaiseen tyyliin menomatkalla Barissa.

• Materan vanha kaupunki ja tapa, miten ihmiset kerääntyvät keskusaukiolle illan suussa vanhojen pappojen vanavedessä.

• Pojat pelaamassa jalkapalloa yli 800 vuotta vanhan kirkon seinustaa vasten.

• Ihmisten sydämellisyys, poskisuudelmat (kuinka monta poskisuudelmaa Suomessa on tapana antaa?), italialainen kielikylpy.

Giovanna Vizziello ja Stefania Taratufolo eurokonsulttifirmasta ja professori Vitale Nuzzo Basilicatan yliopistosta

Maria della Brunan juhlaan työn alla olevat vaunut, joita rakennetaan viisi kuukautta salaisessa hallissa ja jotka revitään palasiksi kolmessa minuutissa heti, kun Neitsyt Marian hahmo on poistettu vaunujen katolta (katso linkin videosta erityisesti kohta 21:30-27:00) .

Verdin Naamiohuvit konserttiesityksenä Roomassa.

Kansainvälisen toiminnan ja hankesuunnittelun edistämisen ja omien kokemusten kartuttamisen lisäksi matkustaminen yhdistää seurueen jäseniä. Kiitokset Airille ja Minnalle täydellisesti onnistuneesta matkasta ja hyvästä seurasta ja opinpa teistä jotakin uuttakin: Minna on ollut nuoruudessaan SM-tason telinevoimistelija ja Airi on aikoinaan opiskellut ja esiintynyt oopperalaulajana Keski-Euroopassa, asunut viisi vuotta Wienissä Maria Teresian hevostalleista kunnostetussa asunnossa ja hätistellyt maailman eri laidoilta kotoisin olevia kosijoita kintereiltään.

Unikoita bussin ikkunasta matkalla Materasta Roomaan

Riitta Tötterström, 18.6.2013

Tapahtumatuottaja koulutusmatkalla

Jo seitsemättätoista kertaa järjestetty Kongressi-tapahtuma kokosi 17.-18.4.2013 Finlandia-talolle tapahtuma-alan ammattilaisia sekä alan palveluntarjoajia. Minä tapahtumatuottajana kävin osallistumassa ensimmäistä kertaa.

Ohjelmassa oli tarjolla mielenkiintoisia puheenvuoroja ja toisaalta tapahtuman ilmapiiriä oli hyvä aistia juuri tapahtumatuottajan näkökulmasta, seurata, miten järjestelyt on hoidettu, minkälaisia kukka-asetelmia kussakin tilassa on, miten opasteet on laitettu, miten aikataulut on koottu, jne. Paikkana Finlandia-talo oli sikäli hyvä, että siellä on useampi tila, jossa koulutuksellisia puheenvuoroja voidaan järjestää ja toistaalta näiden olemassa olevien salien lisäksi tiloista oli rajattu väliaikaisilla rakennelmilla muutama lisätila. Yhteensä erilaisia saleja oli käytössä 7. Toisaalta, kun tiloja oli muokattu väliaikaisin seinin, vaikutti se melko sokkeloiselta; sisäänkäynti oli kerroksessa 1, näyttely- ja muita tiloja kerroksissa 0-2, joten piti olla tarkkana, mistä nurkasta tai portaikosta liikkuu kerrosten välillä, jotta pääsee sinne, mihin on menossa.

Ohjelma oli koottu niin, että esitysten välillä piti vaihtaa tilasta toiseen, joten messuosastojen ohi oli käveltävä monta kertaa päivän aikana. Toisaalta osallistujia oli selvästi kahdenlaisia, niitä, jotka kiersivät esittelypisteissä ja niitä, jotka kävivät ensisijaisesti kuuntelemassa esityksiä. Itse kuuluin jälkimmäiseen joukkoon. Kävin kuuntelemassa erityisesti sellaisia esityksiä, jotka liittyvät työhöni tapahtumatuottajana. Ensimmäisessä Satu Penttinen ja Eva Taskinen käsittelivät tapahtumamarkkinointia organisaation kulttuurin vahvistajana. Esityksessä todettiin, että tapahtumien rooli on ja pysyy, sillä vaikka kuinka asioita voidaan hoitaa puhelimitse ja verkossa, ihmiset haluavat tavata kasvokkain. Puhuttiin paljon tapahtumamarkkinoinnista ja markkinoinnin roolista yleisemmin liiketoiminnan sparraajana.

Seuraava mielenkiintoinen esitys oli  päätoimittaja Jussi Lähteen. Hän jakoi oman sixpackinsä tapahtuman tiedottamiseen liittyen. Hän korosti etenkin tiedottamisen oikea-aikaisuutta - ja toisaalta vapaaehtoisten hyödyntämistä tapatuman järjestämisessä: "Anna ihmisten tehdä omilla ehdoillaan, omia unelmiaan toteuttaen!" Ohje, josta on hyötyä monessa.

Kongressin ohjelmassa oli myös paljon erilaisia tietoiskuja. Itse käivn kuuntelemassa muutamaa. Mielenkiintoinen esitys oli Tuija Kauppisen puheenvuoro hyvästä businessimagosta. Toki hän oli paikalla myymässä omaa palveluaan, mutta hyvä oli pysähtyä välillä miettimään myös sitä, mitä haluaa viestittää pukeutumisellaan tavatessaan organisaation edustajana asiakkaita ja sidosryhmien edustajia. Tuijan ohje oli: "Panosta takkiin, silmälaseihin ja käsilaukkuun. Käsilaukku voi olla myös statement." Käsilaukkuja naiselle riittää kuulemma kaksi, toinen talvi- ja toinen kesäkäyttöön. Hän korosti toisaalta myös sitä, että imagoon kuuluu ulkoisten elementtien lisäksi myös hyvä elämänhallinta, liikunta, ravinto ja lepo. Kaikki ne vaikuttavat siihen, miten me käyttäydymme ja miltä me näytämme.

Keskiviikkopäivä päättyi paneelikeskusteluun aiheesta Onnistuneen tapahtuman tavoitteet ja tulos. Keskustelemassa olivat Hanna Heikkinen, Jussu Koppanen, Mika Lehtinen ja Nina Ståhls. He puhuivat esimerkiksi siitä, mikä on tapahtuman omistajan, meeting ownerin, rooli, ja haasteista tapahtuman omistajan ja tapahtuman järjestäjän välissä. On tärkeää, että tapahtuman omistaja tietää, miksi tapahtumaa järjestetään, ja että omistajien tavoitteet on tiedossa koko organisaatiossa. Puhuttiin paljon osallistumisesta ja osallistamisesta, osallistamisesta erityisesti. Ihmiset haluavat osallistua tapahtumiin, joissa yhdistyvät "learning, networking ja motivation". Vuorovaikutus tapahtuman osallistujien kanssa aloitetaan jo ennen tapahtumaa ja toisaalta tapahtuman jälkeen on hyvä kysyä osallistujilta, oppivatko he jotain uutta. Kun rationaaliset asiat esitetään emotionaalisesti, jää pysyvämpi muistijälki. Esityksen viimeisiä kommentteja oli se, että tapahtuman osallistujan tulee kokea saaneensa tapahtumassa rahoilleen tai ajalleen vastinetta - ja sen päälle jonkin Vau! -elämuksen. 

Vau! -elämyksestä jatkettiinkin torstaina, kun Oulusta kotoisin oleva Michelin-kokki Sauli Kemppainen puhui ruokailujen tärkeydestä esimerkiksi seminaaripäivän aikana. Ihmiset tarvitsevat energiaa, jotta jaksavat keskittyä ja tehdä töitä. Toisaalta, keittämisen tulee lähteä siitä, että ruoka maistuu hyvältä. Hän totesi moneen kertaan, että ruoka on juuri sellainen, josta erilaiset seminaari muistetaan, etenkin, jos siihen on liittynyt yllätyksellisyyttä ja aikaisemmin mainittuja Vau! -elämyksiä. Ruuan pitää maistua, siinä pitää olla joku yllätyksellisyys, ruokailut pitää ajoittaa oikein ja palvelun pitää olla hyvää ja ammattimaista.

Mielenkiintoinen esitys oli myös Anne Lahnajärven puheenvuoro tiedottamisen tuskasta ja onnesta. Hän korosti erityisesti sitä, että viestinnän pitää olla avointa, aktiivista ja ajankohtaista. Toinen asia, jota hän korosti oli se, että markkinointiviestintä ja muu viestintä tulee pitää erillään toisistaan. Lopuksi hän totesi, että jos yritys säästää, tapahtumat eivät ole oikea säästökohde. Olen samaa mieltä ;-)

Kiertäessäni ja katsellessani messuosastoilla löysin helmiä, esimerkiksi Oulun osastolta alkoholitonta Kuusenkerkkä-kuohujuomaa ja Logomon ja Ruissalon kylpylän osastojen edessä esiintyneen Club for fiven. Jonottaessani saman osaston jäätelötiskille kuulin Club for fiven laulajien keskustelevan siitä, miten valtavan kallista tällaisten konferenssien järjestäminen on - asia, jota mietin osastoilla kävellessäni useita kertoja itsekin. Tapahtumaan tulevat esittelijät suunnittelevat ja sisustavat omat osastonsa, hankkivat sinne esiintyjiä ja hyvää tarjottavaa - ja kuljettavat sen kaiken messuilla osastolle, josta maksavat vuokraa. Toisaalta, kuten puheenvuoroissa kuulin, ihmiset haluavat edelleen osallistua tapahtumiin verkostoitumaan, oppimaan ja motivoitumaan. Konferenssi 2013 tavoitti keskiviikkona 1600 osallistujaa ja torstaina vain vähän vähemmän.

 

Opettavainen kokemus.

Mira Kolanen, tapahtumatuottaja

Pahoitteluni kuvien huonosta laadusta. Puhelimen kamera ei ole kovin hyvä.

 

Kulttuuria Karjalan kunnailta

Kulttuuria Karjalan kunnailta

Culma- hankkeen matka Petroskoihin 10.-12.4.2013.

Tapahtumatuotannon ja kulttuurimatkailun täydennyskoulutuksen Culma- hankkeen käynnistysseminaari 11.4.2013 Petroskoissa onnistui monella tasolla. Hankkeen venäläiset kumppanit esittelivät laajasti omien alueidensa tapahtumatuotanto- ja kulttuurimatkailutoimintaa. Karjalan alueen kunnissa kuten Olonets (Aunus), Pryazha ja Kostamus on runsaasti kulttuuritarjontaa. Esityksistä jäivät mieleen mm. Kostamuksen monikulttuurisuus: suomalaisten avulla kaupunki rakennettiin lähes tyhjästä ja kaupunki imi asukkaita ympäri venäjää. Kaupunki on nykyisin eräänlainen venäläisten kansojen sulatusuuni, jossa asuu 26 eri kansallisuutta. Juhlia riittää ympäri vuoden.  Huhti-toukokuussa vietetään kaupungin 30 vuotisjuhlia näkyvästi mm. White Roads -projektin avulla. Pryazhan alueella järjestetään useita mielenkiintoisia tapahtumia, mm. Kindesavan huumorifestivaali (10 000 vierailijaa) ja Karjalassa kolmet koiravaljakkokilpailut ja jopa lajin MM-kisat. Kinnermäen kulttuurifestivaaleilla käy 10 000 - 20 000 vierasta tapahtuman aikana kesällä. Olonetsissa järjestetään mm. hanhien juhla huhtikuussa, kun kevätmuuton yhteydessä pelloille laskeutuu tuhansia hanhia. Lisäksi järjestetään mm. suourheilun kilpailut, jossa lajeina jalkapallon lisäksi mm. sulkapallo, tennis ja lentopallo. Olonetsissä järjestetään joulukuun alussa joulupukkifestivaalit isäntänä Karjalan joulupukki Pakkaine, ja muina vieraina mm. Pakkasukko sekä Siperian Jakutian ja Rovaniemen joulupukit. Kirkkomusiikin ystäville järjestetään Olonetsissä ortodoksisen lauletun kirkkomusiikin festivaali karjalaksi ja venäjäksi.

Kaiken kaikkiaan useat Karjalan tapahtumat ovat kilpailuhenkisiä mutta leikkimielisiä, ja niiden teemat on kehitetty kylän tai alueen omista vahvuuksista.

Lucia ja Jussi esittelivät seminaarissa Oamkin kulttuurialan ja liiketalouden yksikön opetus- ja tk-toimintaa. Lisäksi Lucia esitteli suomalaisten hankekumppaneiden eli Oulun juhlaviikkojen tapahtumatuotantoja ja Oulun sekä Pudasjärven kaupunkien tapahtumatoimintaa ja luovien alojen kehittämistä.

Kun virallinen seminaariosuus oli ohi, Petroskoin yliopiston ja hankekumppaneiden muodostama isäntäväki johdatti meidän paikalliskulttuurin äärelle, ja saimme maistella illallisella erilaisia perinneruokalajeja ja juomia. Joka välissä kohoteltiin maljoja, kaikki tietenkin toinen toistaan parempien maljapuheiden saattelemina. Yritimme itsekin kehua ja kiittää vuolaasti isäntiämme upeasta kokemuksesta, sekä sanoa edes yhden sanan venäjää jossain kohdin: Spasiba! (kiitos). Erilaisten tarinoiden kertominen ja vastapuolen naurattaminen kuuluivat seurusteluun, vaikka läsnä oli varsin arvovaltaisia henkilöitä, mm. yliopiston Krimel-instituutin johtaja. Isäntämme Denis Pyzhikov toimi tulkkina erittäin ansiokkaasti koko illan ajan, vaikka moni isännistäkin osasi englantia erinomaisesti. Saimme myös seurata paikallisen kulttuuri- ja taideopiston (Karelian College of Culture and Arts) tanssin opiskelijoiden huikeaa tanssiesitystä ravintolassa. Muutamia kulttuurierojakin tuli tässä yhteydessä havaittua. Venäläinen yleisö osallistui innokkaasti taputtaen ja huutaen kaikkiin ohjelmanumeroihin. He myös lähtivät mukaan kaikkiin tanssinumeroiden välissä leikittyihin seuraleikkeihin. Yleisössä oli niin nuoria kuin vanhojakin ihmisiä. Me suomalaiset istuimme turvallisesti salin takarivissä hämärässä ja vältimme onnistuneesti kaikki tanssiin hakuyritykset. Olemme selvästi ujompaa sorttia kuin Karjalan asukkaat!

Petroskoi on Karjalan alueen pääkaupunki. Noin 200 000 asukkaan kauppakaupunki sijaitsee Karjalan eteläosassa. Matkaa Ouluun noin 750 km ja ajomatka kestää noin 12 tuntia riippuen tullimuodollisuuksista.

Automatkalla Etelä-Karjalassa ja Petroskoin kaduilla kävellessä kävi selväksi, että Karjalassa tuloerot ovat hyvin suuret. Nuhruinen maaseutu muuttuu hyvin äkisti Petroskoita lähestyessä teollisen kaupunkimaiseksi. Karjalan alueen metsiä ei ole hoidettu tai juurikaan hyödynnetty, ja niiden puuvarantoa voisi taloudellisesti hyödyntää alueen kehittämisessä, jos omistaja eli Venäjän valtio niin haluaisi. Karjalan maaseudun kylistä on väki muuttanut jatkuvasti kasvukeskuksiin. Maaseutu on tyhjentynyt, kuten on monin paikoin käynyt Suomessakin.

Yllätyimme positiivisesti moneen kertaan matkan aikana, esim. kun kysyimme neuvoa englanniksi tai sanakirjasta huonoa venäjää sopertamalla, saimmekin vastauksen selvällä suomen kielellä! Karjalan kieltä osasi aina joku ja sitä ymmärsi varsin helposti. Tulipa välillä vastaan joku venäläinenkin, joka oli kiinnostuksen vuoksi opetellut suomea.

Perjantaiaamuna oli lähdettävä vastentahtoisesti kotimatkalle. 12 tunnin pituinen automatka ei tuntunut läheskään niin houkuttelevalta kuin paikallisiin kulttuuritapahtumiin ja –kohteisiin tutustuminen. Valitettavasti aikataulumme ei sallinut jälkimmäisiin enää aikaa käytettäväksi. Kaikille kolmelle matkalaiselle jäi vielä paljon tutustuttavaa myöhempiä matkoja varten. Lyhyt visiitti oli täydellinen kokemus ja kulttuurikylpy, joka sytytti halun tietää ja oppia lisää Karjalasta ja Venäjästä. Suosittelemme lämpimästi vierailua Petroskoihin ja Karjalan seuduille.

Culma-hanke on nyt virallisesti käynnistynyt ja toiminnan suunnittelu jatkuu mm. hankepartnereiden tarpeiden kartoittamisella. Hanke kestää 7.10.2014 saakka.

- событие группа (Tapahtuma-ryhmä eli Lucia Jakobsson, Heikki Timonen ja Jussi Haukkamaa)

Lue lisää

Jälleen Italian keväässä!

Jälleen Italian keväässä!

 

Jo pari kertaa aikaisemmin minulla on ollut mahdollisuus vierailla keväisessä Italiassa, joten pitääkin paikkansa, ettei kahta ilman kolmatta. Toivottavasti tämä ei kuitenkaan jää viimeiseksi reissukseni ja nyt tuntuukin, että italian kielen opiskelu tulevaisuutta ajatellen saattaisi olla hyödyllistä, uusia seikkailuja siis odotellen. Olen aikaisemmin ollut opettajavaihdossa Triestessä, joista ensimmäinen reissu oli ikimuistoinen seikkailu Islannin tuhkapilvien ansiosta. Toinen Tristen opettajavaihto oli viime keväänä ja onnistui hyvin ilman suurempia kommelluksia.

Nyt keväinen Italian vierailuni suuntautui Roomasta noin 130km etelään Cassinon kaupunkiin, jossa Working with Music -kansainvälisen hankkeen toinen seminaari pidettiin 24.-25.3.2013. Hankkeen tarkoituksena on antaa nuorille italialaisille musiikin ammattilaisille mahdollisuus päästä työharjoitteluun Eurooppaan oppimaan kansainvälisyyttä työelämätaitojen ohella paremman työllistymisen toivossa. Lähettävinä kouluina toimivat italialaiset konservatoriot ja vastaanottajina on ollut jo lukuisa joukko musiikin eri organisaatioita ympäri Eurooppaa.

Vuosi sitten yksikön johtajamme Riitta Tötterström otti osaa ensimmäiseen seminaarin ja nyt minä sain vuorostani mahdollisuuden osallistua tähän toiseen seminaariin. Suomesta Metropoliasta oli edustus, mutta muuten osallistujat olivat etupäässä Keski-Euroopasta ja Italiasta. Mukavaa ja kansainvälistä porukkaa ja keskustelu virtasi vuolaana. Pöytäseurueissa puhuttiin italiaa, englantia, ranskaa, saksaa, eli välillä tuli tunne, että puhuimme yhdessä "vieraita kieliä". Yllätyksenä minulle oli, että suurin osa seminaarin puhujista puhui ainoastaan italiaa, joka simultaanitulkkauksen kautta käännettiin englanniksi. Kuulokkeista kuului molemmat kielet päällekkäin ja todella kovaa, joten kuuntelu ja ylipäätänsä keskittyminen siihen, mitä puheenvuorossa käsiteltiin, oli todella haastavaa. 

Puitteet seminaarille olivat mitä loistavimmat. Kokoonnuimme historiallisesti kuuluisaan Montecassinon linnoitukseen, joka oli tärkeä saksalaisten ja liittoutuneiden taistelukenttä toisen maailman sodan aikana. Nyt sodassa kärsinyt linnoitus luostariyhteisöineen on vuosien kuluessa restauroitu entiseen asuunsa. Nykyään siellä elää edelleen noin parikymmentä munkkia muusta ympärillä olevasta elämästä eristäytyneenä.

http://www.montecassino.it  

Seminaariohjelma oli mielenkiintoinen; saimme kuulla nuorien muusikoiden kokemuksia työharjoittelusta ja myös siitä, mitä uutta heidän elämäänsä oli avautunut harjoittelun myötä. Myös isäntäkoulujen edustajat kertoivat kokemuksiaan. Yhteisenä kokemuksena tuli vahvasti esille, että tällaista yhteistyötä tarvitaan.  Toisaalta ehkä pieniä näkemyseroja meille suomalaisille tuli nuorien muusikoiden työharjoittelun merkityksestä. Nuorten muusikoiden kokemuksista korostui, kuinka heidän oma soitto-/laulutaitonsa oli mennyt eteenpäin. Toki tämä on tärkeää jokaiselle muusikolle. Suomalaisen kollegamme kanssa keskustelimme siitä, kuinka tärkeää nuorille muusikoille on oppia tekemään muusikon työtä monipuolisesti. On tarpeellista saada tuntumaa siihen, mitä erilaisia taitoja työelämä odottaa nykyään myös nuorilta muusikoilta. Yksinomaan pelkkä soitto-/laulutaito ei enää riitä, vaan sen lisäksi tarvitaan mm. sosiaalisia taitoja, laajempaa näkemystä työstä, avoimuutta, halua ja taitoa markkinoida omaa osaamista jne., tässä vain muutamia esimerkkejä mainitakseni. Harjoitteluun tulevan muusikon työsuunnitelmassa tulee olla kirjattuna monipuolisesti erilaisia tehtäviä soittamisen lisäksi, koska näin voidaan mahdollisesti välttää uupuminen liiallisen soittamisen vuoksi.

Toki seminaariohjelman lisäksi saimme nauttia maittavista italialaisista ruuista, jotka valmisti ja tarjoili nuoret ravintola-alan opiskelijat Istituto Alberghierossa. Nuorimmat opiskelijat olivat noin 15-vuotiaita, mutta hienosti he selvisivät tarjoilusta tärisevistä käsistä huolimatta. Italialaiseen tyyliin meillä oli perjantaina 22.3. illallinen ennen konserttia, mutta lukuisten maittavien alkupalojen vuoksi emme ennättäneet syödä lainkaan varsinaista pääruokaa, koska konsertti oli alkamassa. Uskoisin, että kaikki saivat syödä kylläkseen ilman pääruokaakin. Loppujen lopuksi myöhästyimme siitäkin huolimatta konsertista noin puoli tuntia. Kukaan ei katsonut kelloa tai hermostunut konsertin myöhästymisestä, vaan se alkoi sitten kun kaikki asianomaiset olivat saapuneet paikalle. Olisiko meillä tiukkojen aikataulujemme kanssa tästä jotakin opittavaa? 

Lauantaina oli mahdollisuus tutustua Montecassinon museoon ja ottaa osaa vesperiin. Vierailimme lisäksi Cassinon historiallisessa museossa, jossa esiteltiin seikkaperäisesti toisen maailmasodan tapahtumia Montecassinon kukkuloilla. Julmaa, vaikuttavaa ja raskasta.

Syksyllä 2013 saamme musiikin osastolle kaksi nuorta muusikkoa työharjoitteluun; viulistin Triestestä ja cornistin Frosionesta. Odotamme heitä innolla ja avoimin mielin. Seminaarin yhteydessä tapasin cornistin, Matteo Mastropietron. Kehotin häntä opiskelemaan ahkerasti englantia ennen Ouluun saapumista. Kerroin myös talvesta, vaatetuksesta ja muusta tarpeellisesta. Ihmetykseni oli suuri, kun Matteo tiedusteli, onko meillä koskaan aikaisemmin ollut ulkomaisia opiskelijoita. Varmaankin hän on ajatellut tekevänsä suuren kulttuurisen teon halutessaan harjoitteluun pohjoiseen Ouluun ja Suomeen. En jatkanut enää kyselemällä, ajatteliko hän, että täällä kävelee jääkarhuja kaduilla tms. arktisia juttuja. Matteo sai tietää, että jo musiikin osastolla on ensi syksynä ainakin kolme italialaista nuorta muusikkoa sekä mahdollisesti muita vaihto-opiskelijoita tanssin ja viestinnän osastoilla. Matteo ei siis tule pohjoisen periferiaan, vaan vireään ja kansainväliseen seuraan Oamkssa ja koko Oulun seudun alueella. Tervetuloa kansainvälisyys!

Jaana Sariola

Lue lisää