Opettajan peilistä katsoo opiskelija

Välillä on kiinnostavaa pysähtyä peilin eteen ja tutkia näkemäänsä: millainen opettaja sieltä kurkistaa. Sopivan peilin tarjoaa ePookin tuore artikkeli Terveysalan tietojenkäsittelyä monialaisesti ja monimuotoisesti. Siinä viitataan yhdysvaltalaisen  NTL instituutin lanseeraamaan oppimispyramidiin.

Vaikka pyramidia on kritisoitu, ei sen keskeinen viesti liene kovin pielessä: mitä aktiivisempaa ja monipuolisempaa työskentely on, sitä enemmän oppii. Luento ja lukeminen antavat heikoimmat oppimistulokset, tekeminen ja erityisesti toisten opettaminen parhaimmat.

Kun tämän tiedon valossa katsoo opettajan työtä, on pakko tuntea olevansa etuoikeutettu. Olemme koko ajan oppimassa tehokkaimmalla tavalla.

Kunpa se olisikin noin yksinkertaista.

Mutta ei asia ole monimutkainenkaan. Ainakaan teoriassa.

Kasvatusfilosofi John Dewey kertoo mainioissa klassikoissaan Democracy and Education (1916) ja Experience and Education (1938), mistä on kyse.

Kyse on jatkuvasta kasvusta.

Jatkuvan kasvun käsitteeseen on tarrauduttu taloustieteessä ja poliitikkojen puheissa. Nyt sielläkin alkaa tulla pää vetävän käteen. Luonnonvarojen vähetessä on syytä pyrkiä kestävään kehitykseen ja varautua alenevaan kasvuun. Samalla jatkuvan kasvun käsitteen voi jättää kasvatusfilosofeille.

Pragmaatikko John Deweyn mukaan kaiken kasvun edellytys on ihmisen kyky muuttaa toimintatapojaan. Hän kutsuu tätä plastisuudeksi.

Kasvu syntyy toiminnassa kohdatuista ongelmista ja sitä myös testataan toiminnassa. Kasvu siis edellyttää toimintaa ja vakiintuneiden toimintatapojen muutosta. Kokemukset muovaavat tapojamme. Jokainen kokemus perustuu aiemmille ja vaikuttaa jollain tavalla tuleviin kokemuksiin.

Kasvu näkyy ja toteutuu uusien tapojen vakiintumisena. Mutta jos jokin tapa muuttuu liian jäykäksi tai muuttumattomaksi rutiiniksi, se estää kasvua. Juuri rutinoitumisen vuoksi ihmiselle ominainen plastisuus voi vaarantua ja kehitys pysähtyä.

Kasvun tavoite ei Deweyn mukaan ole sopeutuminen. Jos tulee hyvin toimeen ympäristönsä kanssa, kasvua ei tapahdu, pitää tulla toimeen paremmin ja tehokkaammin. Kasvulla ei ole muuta tavoitetta kuin kasvu itsessään, lisää kasvaminen ja jatkuva oppiminen. Jos vain sopeutuisimme, kehittyminen pysähtyisi.

Kasvaaksemme tarvitsemme ajattelua ja kokemusten reflektointia. Deweyn mukaan ongelmalliset tilanteet synnyttävät ajattelua ja kehitystä. On pohdinnan paikka, kun törmäämme ongelmiin. Juuri nämä toimintamme epämiellyttävät seuraukset voivat muuttaa toimintatapoja eli synnyttävät kasvua.

Erityisesti sellaiset kokemukset ovat kasvattavia, joissa saamme tietoa tekojemme ja niiden aiheuttamien seurausten välisistä suhteista.

Deweyn mukaan tiedollisen kasvatuksen tulee kytkeytyä kiinteästi toimintaan ja todellisiin kokemuksiin. Vain tällöin tieto voi muuttua toiminnaksi. Passiivinen teoreettinen opiskelu kyllä lisää tietoa, mutta kun tieto ei kytkeydy toimintaan, se on ajan haaskausta. Tiedollisen kasvun edistäminen edellyttää ongelmallisten tilanteiden kohtaamista.

Aina kun epäonnistumme, aina kun törmämme vaikeuksiin, aina kun edessä on ongelma, pitäisi olla iloinen. Se on kasvun paikka ja mahdollisuus osoittaa luovuutta.

Yksi luovuuden esteistä on epäonnistumisen pelko. Se on myös oppimisen este. Juuri oppimisen näkökulmasta epäonnistumiset ovat merkittäviä oppimisen paikkoja, niin opiskelijoille kuin opettajille. Niitä ei kannata haaskata tai välttää varman päälle pelaamisella.

Oma valintamme on, juutummeko rutiineihin ja toistamme itseämme vai pyrimmekö muuttamaan toimintatapojamme niin, että tulemme yhä paremmin toimeen ympäristössämme. Haluammeko kasvaa vai emme?

Katsooko peilistä kaiken tietävä opettaja vai ikuinen opiskelija? Kummankin kasvoilla voi olla ryppyjä ja itseensä tyytyväinen ilme.

 

Pertti Sillanpää
ikuinen opiskelija (toivottavasti)

Opetusvaihto ja konferenssi Bratislavaan

Tein lokakuun puolessavälissä Räisäsen Tepon kanssa konferenssimatkan Bratislavaan, johon yhdistin samalla opettajavaihdon paikallisessa Oamkin yhteistyöyliopistossa. Ohessa matkakertomustyylinen kuvaus minkälainen kokemus on hypätä tuntemattoman altaan syvään päähän ja pyrkiä pysymään pinnalla. 

Saavuin syksyisenä sunnuntai-iltana Finskin Embraerin yhden pasta-annoksen voimin Wieniin, josta elämäänsä kyllästyneen bussikuskin saattelemana kahlasimme Tonavan yli suoraan Bratislavan Breshnevinaikaselle linja-autoasemalle. Ylihintaisen mersun ryhdittämä taksikyyti, josta ei kulmakarvoja nostelemallakaan saanut kinuttua kuittia, ajeli laukkuni ja kolahduksen saaneen egoni hotellin hoiviin. Hotelli itsessään oli hienoinen yllätys, iloisen ja ystävällisen vastaanottonsa, sekä suotuisan sijaintinsa puolesta. Pikaisen paninin jälkeen painelin pehkuihin, sillä huominen kuluisi kokonaan tiukasti luennolla.

Maanantain hotelliaamiainen suli hyvin odottaessa paikallisbussin saapumista ja bussin hytkyessä pitkin kuoppaista raittia oikealta pysäkltä poisjääntiä jännittäessä. Niin, löytyihän se oikea yliopisto: Vysoka Skola Manazmentu, VSM, Bratislavan ainoa yksityinen yliopisto. Yksityisyys valkeni heti, kun etsin käsiin leadershipistä luennoivan kollegani, Owen Fernandesin, joka oli vain töissä täällä. Hänen oikea business on firmojen johtoryhmien valmentaminen. Pikapalaverimme jälkeen valkeni myös se, että olin pelastanut hänet pulasta. Nimittäin saisin haltuuni koko viikon opetuksen ja vieläpä minulle tuntemattoman kirjan pohjalta. No, eikun leuka rintaan ja kirjastoon, olihan ensimmäisen luennon alkuun aikaa kokonaiset kolme tuntia. 

Eka päivän luentojen ensimmäinen tunti oli itselleni hieman pettymys. Ehkä johtuen kokemuksistani suomalaisugrilaisten kanssa puuhaamisesta, slaavilaisella kasvatuksella ja elämänasenteella marinoitu porukka oli jäykkä kuin pakastettu rusakko. No, laitoin porukan hieman vertymään muokkauttamalla kasariaikaisen luokkahuoneen pulpettijärjestyksen uuteen uskoon. Porukka hieman kummasteli ja kysyi saako näin tehdä - sekös kummasti avasi kielenkannattimia jatkoa varten. Lopun päivän kolme tuntia humpsahtivat jutustellessa Oulu Game LABista, luovuudesta ja pienistä tiimeistä. Rusakko alkoi selkeästi notkistua sulaessaan.


Tiistaina oli välipäivä opetuksessa, joten ryntäsin heti aamusta kylille. Onneksi hotellini sijaitsi suoraan vanhankaupungin kyljessä. Vanhakaupunki avautuikin aamuauringossa kauniin autereisena ja ehdin ennen lounasaikaa käydä kokemassa pari neuvostoaikaista valokuvanäyttelyä, uudenkarhean arkkitehtuurihelvetin ja presidentinlinnan puiston pummien aamutoimet. Lounaan, kolmen ruokalajin ja kahden oluen, hinnan innottamana (8Eur!) tarkastin vielä yksityisen modernin taiteen gallerian näyttelyn lisäksi sen turvatoimet. Tästäkin kokemuksesta ansioituneena uskaltauduin vihdoin auringonpaisteiselle terassille nauttimaan mobiilityönteon saloista. Siunattuja olemme me insinöörit internetin ja läppärien keksimisestä! Rauhallisen Tonavan virtauksen ja +20C:n syyshenkäyksen inspiroimina viimeistelin loppusuoralla olevaa LAB-oppimismallin käsikirjaa mainiossa hipster-kahvilassa. Samalla tutustuin nuoreen aboriginaaliin teolliseen muotoilijaan, joka piti käytännössä toimistoaan siellä. Siunattu englannin kieli! Lisäksi illansuussa autuas Skype tarjosi audiovisuaalisen kokemuksenjakamisen kotijoukoille. Taas eläköön insinöörit!

 


Keskiviikkoaamu tarjosi taas pomppuisen 70 centin bussikyytinsä VSM:n lauteille. Owen kehitteli syyn olla tulematta paikalle, joten luokkatilan oven auki saaminen aiheutti härdelliä koulun vahtimestarien arkipäivän ratoksi. No, onneksi pari tuttua opiskelijaa osasi rauhoitella vakseja heille tutuilla monenkirjavilla slaavilaisilla suhuässillään. 

Vastuullani olevat luennot sujuivat jo paremmin, olinhan nyt jo tutustunut oppikirjan sisältöön etukäteen. Ilman erikseen järjestämääni jumppaa opiskelijat hoksasivat tunnin alussa itse ruveta kääntelemään pöytiä hyväksinäkemiinsä asentoihin. Soittelin heille Spotifysta (Hurraa insinöörit!) hieman taustamusaksi Jamiroquaita, joka johdattelikin meidät parahilleen aiheeseemme, pienten luovien tiimien johtamiseen. Tässä aihepiirissä vierähtikin seuraavat kolme tuntia pieniä harjoituksia tehden, välillä tutkimuksesta teoriaa tankaten ja kinkkisiä kysymyksiä yhdessä ääneen pohtien. 

Palautelappujen perusteella heillä ei ollut sisältöön mitään lisättävää. Sain kuitenkin vaikuteIman, seeä tseasiassa palautteen antaminen ei tainnut kuulua heidän koulunsa kulttuuriin. Elleivät he sitten sitten kirjoittaneet palautettaan blankoille lapuille valkoisella musteella. No, pitää olla tähänkin tyytyväinen. Illalla saapuikin pimeään Bratislavaan Räisäsen Teppo, kollegamme liiketalouden yksiköstä. Tai ainakin näin saapunut SMS (hyvä insinööri Matti Makkonen! Kaenuulainen muuten..) väitti niin, näimme vasta aamulla mehukoneen äärellä.

Torstai sujahti Tepon kanssa lähiympäristöä haravoidessa. Tosin syksy teki vielä tuloaan, ja lehdet olivat tiukasti puissa, mutta lämmintä onneksi oli +15C. Paikalliset linnat ja -rauniot osasivat näköjään odottaa meitä, koska niin auliisti paikalliset möivät pääsylippujaan. Onneksi Teppo osasi liiketalousmiehenä laskea paikallisen euron kurssin, joten emme päässeet matkabudjettia sössimään. Sovimme hyvissäajoin treffit aikaiselle perjantaiaamulle, jotta saisimme aikaan edessä olevaan konferenssiimme laadukkaan esityksen.

 


Perjantaiaamuna hikoilin taas läppärin äärellä. Ensimmäinen tutkimuspaperini, ensimmäinen konferenssini (joka tosin myöhemmin selvisi olevan workshop) ja heti pääsin lauteille ensimmäisenä ja vielä Key Note-speakerina! Aargh, en tajunnut Tepon osuudesta paperiimme juurikaan mitään, omasta osuudestani toki voisin puhua ja debatoida vaikka loppuviikon. Esitykseni painottuikin sattuneesta syystä LAB-mallin myymi.. ei kun esittelyyn ja Oulu Game LAB tuli oikeinkin tutuksi yleisölle. Sekös siten nostatti paljon kiinnostuneita kysymyksiä sekä esityksen aikana, jälkeen ja myöhemmin yhteisellä illallisella. Totesin Tepolle esitykseni jälkeen hikipisarat selkäpiitä valuen, että vasta kun ihminen on käynyt reilusti epämukavuusalueellaan ja mielellään heikoilla jäillä sukkasilla sutien, alkaa oppimaan itsestään. 

Lopun workshopin sain kommentoida muiden esityksiä. Aika paljon kertoivat esityksien sisällöt Slovakian talouden tilasta ja ominaispiirteistä. Tuotekehitysalihankintaa, tuotantoa ja isojen firmojen organisoitumista käsittelevät tutkimukset olivat esityksissä otsikoina, joten luovan talouden haasteet eivät vielä ole heille arkipäivää, ajattelin. Tai niinhän minä alkuun mieleni pahoitin, sillä lauantaina alkoi luovan porukan esiinmarssi. Oopperalaulajat kertoivat omista projekteistaan, sekä keskustan tuntumaan vanhan kauppahallin tiloihin pumpsautetusta luovan tekemisen ja projektien tilasta. Tästä kalpenee tänään Oulu, meille kans, yskäisin ja ymmärsin tauolla keskustelevani näiden todella jääräpäisten ja asiaansa uskovien, sekä yrittelijäiden ihmisten kanssa. Heillä on visio rakentaa Bratislavasta uuden teollisuuden airut, jossa teknologia ja todella korkeatasoinen, mutta perinteikäs kulttuurillinen osaaminen yhdistyvät. Mielenkiintoisia kontakteja meille, kunhan heillä olisi vain resursseja rakentaa kanssamme esim. uusia LABeja. Katsotaan, mitä aika tuo, LinkedIn-kavereita ollaan.

Konffa päättyi jo puoleltapäivin, joten suunnistimme todistamaan vielä yhtä linnarauniota Tonavan varrella. Napoleon-kehvelin reissullaan kohti Venäjää kivikasaksi tykittämä Devin-linnoitus oli aikalaiskuvien mukaan kohtuullinen turva paikallisille, sijaitsihan se logistiikan ja valloitusstrategian oppikirjamaisessa sijainnissa. Kummako tuolta kukkulalta olisi vahtia ja tullata Tonavan tavaraliikennettä, sekä kaataa tervaa ja mätiä rusakkoja potentiaalisten valoittajien niskaan. Lauantai-iltan huuma koostui pakkaamisesta ja viimehetken tuliaisten arpomisesta, mutta jäi onneksi aikaa myös itselle. Siunatut munkit, kehittämänne vaalean oluen panemisen taidolle on ikuinen kysyntä!

 

Sunnuntaivuorossaan sama bussikuski osasi kuljettaa meidät samalla bussilla takaisin samalle Wienin lentokentälle, josta lento lähtisi Suomeen samalla Embrearilla, tn. samanikäinen pasta-annos uudelleen lämmitettynä, ehkä. Onneksi kotona odottivat samat vaimo ja poika. Sama avainkin kävi ulko-oveen.

Teidän,
Kari-Pekka, KooPee, Heikkinen

Korkean paikan leirillä opittua

Tonava virtaa itään ja laskee Mustaanmereen.

 

OKM:n rahoittamassa korkeakoulujohtamisen ohjelmassa oli vuorossa ulkomaan vierailu. Kolmetoistahenkinen seurue Metropoliasta, Turun ammattikorkeakoulusta ja Oamkista lensi maanantai-iltana 29.9. sinivalkoisin siivin tutustumaan Itävallan koulutusjärjestelmään. Humak jätti matkan väliin.

Bundesministerium für Wissenschaft, Forschung und Wirtschaft

 

Pääsimme kolmen päivän aikana vierailemaan seuraavissa kohteissa: Bundesministerium für Wissenschaft, Forschung und Wirtschaft, Finpro, Wirtschaftsuniversität Wien, Fachhochschule Campus Wien, Universität für Bodenkultur ja Fachhochschule Krems. Itävallan ilmapiiri vaikutti dynaamiselta: korkeakoulujen opiskelijamäärät ovat kasvussa, valmistuneista opiskelijoista työllistyy välittömästi 95-99%, maan työttömyysprosentti oli heinäkuussa 4,9, korkeakoulukampukset ovat joko uusia ja arkkitehtonisesti mielenkiintoisia tai historiallisia ja arkkitehtonisesti mielenkiintoisia.

Wirtschaftsuniversität Wien

 
 

Itävallan koulutusjärjestelmä poikkeaa jonkin verran suomalaisesta. Peruskoulun jälkeen 14-15-vuotiaat nuoret jatkavat joko lukioon tai ammatilliseen koulutukseen, joka tapahtuu valtaosin yrityksissä. Työelämässä oppimisen lisäksi ammatillisen toisen asteen opintoihin sisältyy suppea teoriaosuus, joka toteutetaan koulussa. Yritykset kilpailevat parhaista opiskelijoista ja opiskelijat, muutkin kuin parhaat, työllistyvät valmistuttuaan entisiin opinahjoihinsa.

Korkeakoulusektori koostuu julkisista ja yksityisistä yliopistoista sekä ammattikorkeakouluista. Osa korkeakouluista on opiskelijoille maksullisia (EU:n kansalaisille 363,30 euroa vuodessa, kaukomaalaisille enemmän) ja osa ilmaisia. Suurimpaan osaan korkeakouluista ei ole valintakokeita, kaikki halukkaat pääsevät opiskelemaan eikä opiskeluaikaa ei ole rajoitettu.

Universität für Bodenkultur

 

Korkeakoulut ovat profiloituneet tiukasti. Taidealoja opiskellaan korkeakoulutasolla ainoastaan taideyliopistoissa. Korkeakoulut saavat toimilupansa akkreditoinnin kautta ja valtion rahoitus määräytyy lähinnä aloituspaikkojen mukaan. Valtiolta tuleva rahoitus kattaa ainoastaan 70% budjetista, loppusumma tulee kunnilta, yksityiseltä sektorilta ja lukukausimaksuista.

Mikä on Itävallan vaurauden salaisuus? Maan yrityksistä suurin osa on pieniä ja keskisuuria. Ne ovat monesti perheyrityksiä, jotka eivät irtisano henkilökuntaa tiukkoina aikoina. Suomessa isojen yritysten osuus on suuri ja niiden liikevaihto muodostaa suuremman osan kansantuotteesta kuin Itävallassa. Tämä johtaa siihen, että kun Suomen talouskäyrät nousevat ja laskevat jyrkästi, Itävallan talous pysyy vakaasti plussan puolella. Itävalta vie korkeasti jalostettuja tuotteita ja tärkeimmät viennin kohteet, myös koulutusviennin, ovat itäiset naapurimaat.

Finpro

 

Valmistuvien opiskelijoiden korkea työllistymisaste on seurausta korkeakoulujen ja työelämän tiiviistä yhteistyöstä. Korkeakoulujen edustajat käyvät jatkuvaa keskustelua yritysten kanssa ja levittävät tietoutta toiminnastaan ja valmistuvien opiskelijoiden osaamisprofiilista. Opiskelijat suorittavat harjoittelunsa yrityksissä. Uusia tutkinto-ohjelmia on mahdollista perustaa ministeriön myötävaikutuksella työelämän tarpeiden mukaan.

Kansainvälinen toiminta on vilkasta. Toisaalta englanninkielisten tutkinto-ohjelmien perustamista on hidastanut laki, jonka mukaan opetus on järjestettävä saksan kielellä, jos yksikin itävaltalainen opiskelija sitä pyytää.

eOppiminen ja erilaiset opetusmetodit ovat aktiivisessa käytössä. Esimerkiksi Wienin ammattikorkeakoulussa on viiden hengen pedagogistekninen tiimi auttamassa opettajia tehtävässään. Työnantaja järjestää opettajille jatkuvaa pedagogista täydennyskoulutusta, joka on erittäin suosittua. Toisaalta Itävallan korkeakouluissa opettajilta ei välttämättä edellytetä vastaavia pedagogisia opintoja kuin Suomessa.

Fachhochschule Krems

 

Korkeakoulutus, tutkimus ja talous on Itävallassa yhdistetty samaan ministeriöön. Tämä kolminaisuus vastaa suurelta osin maan hyvinvoinnista.

Lue myös Päivi Vesalan blogikirjoitus samasta matkasta (http://blogit.oamk.fi/liikkeessa/korkeakoulujohtamista-kehittaemaessae)!

Riitta Tötterström 8.10.2014

Juhannustervehdys Kulttuurialan yksiköstä

Suomen kilpailukyky ja sitä kautta meidän kaikkien hyvinvointi perustuu osaamiselle. Kehittyneet maat kuten Suomi erikoistuvat korkean jalostustason työtehtäviin, joissa voidaan hyödyntää koulutustason nousua. Korkeakouluyhteisöillä on tärkeä tehtävä tämän kulttuurisen ja taloudellisen kasvun alustana.

Sarjakuvataiteilija Ville Ranta sanoi keväällä viisaasti radiohaastattelussa, että hän haluaa antaa ihmisille mahdollisuuden olla eri mieltä. Symbioosissa voi olla mukavaa, mutta kehittyminen vaatii kyseenalaistamista, vaihtoehtoisia ratkaisuja ja uusia toimintatapoja. Työelämä arvostaa muutoskykyisiä, kansainvälisiä, sosiaalisesti lahjakkaita tekijöitä, joilla on sekä syvää ammattiosaamista että yleistietoa. Digitalisoituminen ulottuu koko ajan uusiin ympäristöihin. Markkina-alueena on koko maailma.

Ammattikorkeakoulupäivillä Lahdessa kuultiin, että voittajan symboli ei ole enää leijona, vaan gaselli. Useimmilla gasellilajeilla on kevyt ruumiinrakenne ja erityisen sirot jalat. Ne ovat ketteriä ja reagoivat nopeasti.

Oulun ammattikorkeakoulu on selvinnyt viime vuosien aloituspaikkavähennyksistä, toimiluvan hakemisesta, organisaatiomuutoksesta ja sopeutustoimista. Kulttuurialan yksikkö jatkaa toimintaansa suurin piirtein entisellä volyymillä, mutta aiempaa tiukemmalla fokuksella. Nyt on aika keskittyä entistä vahvemmin ydintehtäviin eli opetukseen ja kehittämiseen.

Kulttuurialan yksiköstä on valmistunut kevätlukukauden aikana yhteensä 47 musiikkipedagogia, muusikkoa, tanssinopettajaa ja medianomia. Heistä noin 75 % on ilmoittanut olevansa työllistynyt siinä vaiheessa, kun he ovat hakeneet tutkintotodistusta. Osaamista on kartutettu joustavasti monialaisissa tiimeissä, työelämäyhteydessä, kansainvälisillä kentillä, erilaisissa projekteissa ja osin ihan perinteisestikin.

Tutkimus- ja kehittämishankkeissa on kehitetty paikallislehtien digitaalista palvelumallia, FolkJam-tanssiliikuntamuotoa, pelialaa, käyttäjälähtöisen kehittämisen menetelmiä ja palveluita, osallistavaa konserttitoimintaa, luovien alojen ja turismin tuottamisosaamista ja kansainvälistä orkesteritoimintaa. Avauksia on tehty myös maksullisten koulutusten suuntaan muun muassa ICT-osaajien kouluttamiseksi pilvipalveluiden liiketoimintaan ja muusikoiden oman myyntityön tehostamiseen sosiaalisen median avulla.

Kiitos kaikille yhteistyökumppaneille, elokuussa jatketaan!

Makeita mansikoita ja kesäkulttuuria!

Riitta Tötterström
Yksikönjohtaja
Kulttuurialan yksikkö
Oulun ammattikorkeakoulu

Polkupyöräilyä, taidetta ja teknologiaa Alankomaissa

Saavuimme Hollantiin, Enschedeen myöhään sunnuntai-iltana. Matka Oulusta määränpäähämme oli sujunut mutkitta. Maanantaiaamuna hollantilainen kolleegamme Hester van der Ent tuli hotellille näyttääkseen meille reitin Saxionin ammattikorkeakouluun. Hollantilaiseen tapaan mekin pyöräilimme työmatkat, hyvin varustellusta hotellista saimme pyörät vuokrattua Enschedessä olomme ajaksi. Hotellimme sijaitsi neljän kilometrin päässä Enscheden keskustasta, missä koulu sijaitsi. Koulurakennus oli uusi, vuonna 2010 rakennettu seitsemänkerroksinen, tiloiltaan hyvin toimiva talo.

Koululle saavuttuamme teimme pikaisen tutustumiskierroksen ja sitten pääsimme kiinni itse asiaan, eli miksi olimme Saxioniin tulleet. Vierailun kohteena oleva osastomme on nimeltään Art and Technology, eli taiteet ja teknologia. Toisen vuosikurssin opiskelijoilla oli meneillään Project Temptation, jonka tarkoituksena opiskelijan kantilta katsottuna ennen kaikkea hyödyntää projektissa kahden vuoden aikana oppimiaan tietoja ja taitoja. Kurssin ohjaavat opettajat olivat sopineet paikallisten yrittäjien kanssa, että opiskelijat tekisivät yrityksen toimipisteen eteen interaktiivisen taideteoksen, jonka tehtävänä oli houkutella asiakkaita ostoksille. Hester van der Ent oli yksi opiskelijaryhmien ohjaajista. Saimme kuulla useamman ryhmän valmennussession ja osallistua ohjaukseen. Opiskelijat kertoivat mieluusti meille teoksiensa idean ja esittelivät design-dokumenttinsa. Projektin dokumentoinnista opiskelijoilla oli erillinen välikatselmus, jossa käytiin tosi tarkkaan läpi teoksen ideasta toimintaan asti vaaditut dokumentit sekä ryhmän työskentelyn sisäinen arviointi. Ryhmiä oli kaksikymmentä ja opiskelijoita kuusi per ryhmä. Aikaa projektin toteutukseen oli 8 viikkoa. Pääsimme seuraamaan teosten rakentumista, konkreettisesta rakentamisesta aina interaktioiden koodaamiseen asti.

Vierailumme aikana osallistuimme mm. Creative Thinking -luennolle sekä Cold Cees 2nd Go-NoGo -ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoiden projektin välikatselmukseen. Opiskelijat suunnittelivat ja toteuttivat 8 viikon aikana esittelytrailerin uudelle rikossarjan konseptille. Opiskelijoilta vaadittiin jälleen perusteellista dokumentointia ennen kuin he saivat luvan aloittaa trailerin kuvaukset. Moodboardin ja storyboardin lisäksi tuli kohtauksissa käytettävä äänimaailma olla mukana välikatselmuksessa.

Kolleegamme Hester ja Matthijs olivat viimeisellä Oulun vierailullaan tutustumassa Oulu Game Labiin, ja toivoivat meiltä esittelyä Game Labista. Niinpä pidimme esittelyn, ei pelkästään OGL:sta ja sen tuoteperheesta, vaan esittelimme kouluamme ja yksikköämme sekä tietysti Oulun kaupunkia. Esittelymme seurauksena usea opiskelija oli kiinnostunut mahdollisuudesta tulla Ouluun vaihtoon ja hakemaan mukaan OGL:n toimintaan.

Meille oli varattu yksikön johtajan Mettina Veenstran kanssa puolentoista tunnin mittainen keskustelutuokio, joka venyi kahteen ja puoleen tuntiin. Keskustelimme mm. Saxionin koulun onnistuneista käytänteistä opiskelijaprojekteissa yhdistää taide ja tekniikka sekä luovan talouden mahdollisuudesta luoda uutta liiketoimintaa. Saimme lahjaksi Mettinan kirjoittaman opaskirjan interaktiivisten teosten sijoittamisesta kaupunkitilaan. Keskustelun jälkeen totesimme, että mielellämme teemme yhteistyötä oppilaitostemme välillä, opiskelijoiden projektien sekä mahdollisten hankkeiden puitteissa.

Pääsimme tutustumaan 2000-luvulla Enscheden Roombeekin alueella tapahtuneen ilotulitetehtaan räjähdyksen jäljiltä rakennettuun älykkääseen kaupunginosaan. Alueelle oli onnistuneesti rakennettu vanhojen perinteisten tehdasrakennusten rinnalle uusia moderneja asuin- ja liikehuoneistoja. Alueella sijaitsee paikallinen taidekoulu ja -museo sekä Tetem-galleria, jossa pääsimme tutustumaan Abner Preisin näyttelyyn ”Born again”. Pukeuduimme eläinaiheisiin pukuihin ja pääsimme osallistumaan hyvällä konseptilla toteutettuun näyttelykokonaisuuteen.

Vierailu oli antoisa ja saimme paljon hyviä ideoita yhteisten projektien kehittämiseen koulussamme yli osastojen rajojen. Ajatuksia virisi paljonkin mm. oppilaitosyhteistyön tiimoilta omanlaisemme Temptation-projektin kehittämiseen. Yhteistyö opettajanvaihdossa jatkuu, ja näillä näkymillä saamme jälleen vieraita Saxionista ensi keväänä. Ennen kotimaahan paluuta ehdimme pikaisesti kokea Amsterdamin suurkaupungin vilinää. Matkasta jäi hyvä mieli, kyllä Erasmus-vaihtotoiminta on kannattavaa toimintaa.

Kesäisin terveisin
Karoliina Niemelä ja Milla-Maija Kemppainen
Erasmus-vaihdossa 1.-7.6.2014 Enschedessä Hollannissa.