Lontoo

Kirkkomusiikin taso Lontoon pääkirkoissa pitää itse kokea paikanpäällä. Sitä ei voi tällaisilla maallisilla kirjaimilla kuvata. Poikakuorot ovat maailman huippua, samoin urkurit, ja esiintyvät päivittäin, ja ilmaiseksi. Kirkkomusiikin opiskelijat olivat tutustumassa minun johdollani tähän aiheeseen viikon mittaisella opintomatkalla.

Kun menet seuraavan kerran Lontooseen, kannattaa suunnata Big Benin lähellä olevaan Westminster Abbey - kirkkoon, vaikkapa iltapäivällä viiden aikaan. Silloin on Evensong.

Ohjelmassamme oli muun muassa:

  • nelikätis-pianokonsertti
  • klassisen kitaran konsertti
  • anglikaaninen messu
  • katolinen messu
  • kamarimusiikkikonsertti Royal Festival Hallissa (huippu 5/5)
  • St. Paul Cathedral'ssa Evensong
  • Händelin kotimuseo
  • vilkaisu Covent Gardenin Kuninkaalliseen oopperataloon
  • Royal Academy of Music - oppilaitosvierailu
  • kansallisgalleria
  • oma konserttimme merimieskirkolla
  • museoita
  • muutamia urkukonsertteja
  • Buckinghamin palatsin vahdinvaihtoseremonia soittokuntineen
  • Flashmob kuorolaulua kaduilla, sillalla, junassa...

Mutta tuo Westminster Abbeyn miljöö ja kirkkomusiikin taso, se oli vaikuttavin kokemus. Saisipa sen jotenkin siirrettyä tänne Ouluun. Koska se ei ole mahdollista, niin juuri siksi teimme matkan.

t. Ismo

Lontoo

Lontoo

Lontoo

An der schönen blauen Donau

Tämä Johann Strauss nuorempaakin innoittanut, vihreään enemmän kuin siniseen vivahtava Tonava ei toki ollut matkamme kohde vaan Sankt Pölten, joka on Ala-Itävallan osavaltion pääkaupunki sekä samalla Itävallan vanhin kaupunki. Asukkaita kaupungissa on n. 50 000. Noin 60 kilometrin junamatka Wienistä St. Pölteniin taittui mukavasti puolessa tunnissa. Wienin läntisen rautatieaseman, Westbahnhofin ystävällinen lipunmyyjä myi meille kahdelle ryhmälipun, joten matkakustannuksetkin jäivät pieniksi ;-) 

St. Pöltenin raatihuoneen aukio. 

Vierailumme kohde oli Sankt Pöltenin ammattikorkeakoulu - Fachhochschule St. Pölten (https://www.fhstp.ac.at/en ). Koulutusalat ovat: Rail Technology and Mobility, Health Sciences, Computer Science and Security, Media and Digital Technologies, Media and Economics, and Social Sciences. Opiskelijoita oppilaitoksessa on n. 2300. Oppilaitos tarjoaa sekä Bachelor- että Master-tason opintoja. 
Olimme etukäteen sopineet tapaavamme kansainvälisyyspalveluiden toimijoita sekä oppilaitoksessa toimivan SKILL-osaston toimijoita. Saimme tutustua ystävällisen ja avoimen henkilökunnan johdolla oppilaitoksen pääkampuksen tiloihin, jotka vaikuttivat moderneilta, valoisilta ja värikkäiltä.

 

St. Pöltenin ammattikorkeakoulu tarjoaa 30 opintopisteen laajuisen European Project Semester:n kaksi kertaa vuodessa. Kevään kokonaisuus alkaa helmikuussa ja päättyy kesäkuussa - haku on juuri meneillään. Kaikki hakijat haastatellaan Skypen välityksellä. Lisätietoa https://www.fhstp.ac.at/en/international/incoming-students/european-project-semester-eps  

Opetuksen osalta saimme tietää, että opetusta kehitetään ja tuetaan SKILL-osaston (palvelu ja osaamiskeskus: Innovatiivinen opetus ja oppiminen) toimesta. Erittäin innostunut ja motivoitunut ( http://skill.fhstp.ac.at/kontakt/ ) osasto tarjoaa tukea sekä opetushenkilökunnalle, että opiskelijoille. Työryhmään kuuluu yksi päätoiminen ja kaksi osa-aikaista toimijaa. Lisätietoa osoitteesta https://www.fhstp.ac.at/en/campus/innovative-teaching-studying/innovative-teaching-and-studying  ja blogi, jossa on esimerkkejä http://skill.fhstp.ac.at/  

Meille esiteltiin mm. Flipped Classroom/Inverted Classroom -idea. Tästä on esimerkki blogissa http://skill.fhstp.ac.at/2015/09/neurologisch-inverted-classroom-zu-neurologie-im-studiengang-phyiotherapie/ Lisäksi saimme kuulla, että oppilaitoksessa käytetään Moodle-oppimisalustaa ja kokeillaan erilaisia, ilmaisia sovelluksia opetuskäyttöön kuten Hackpad (https://hackpad.com/), joka on samantapainen kollaboratiivinen kirjoitusalusta kuin OneDrive. 

Tarjolla on myös opetushenkilökunnalle koulutuspaketti (http://skill.fhstp.ac.at/wp-content/uploads/2015/06/ZHD_2015_2016.pdf ) didaktiseen pätevöitymiseen sekä vuosittain järjestettävä Tag der Lehre eli nk."Teaching Day", jossa jaetaan tietoa opetukseen liittyvistä uusista innovaatiosta ja kokemuksista. Seuraava tällainen online-tyyppinen seminaari on 15.10.2015 (saksankielinen).  

Esimerkki opetustilasta. ATK-luokka, jossa oli käytössä kahden videotykin systeemi. Tässä luokassa opettajat voivat tehdä myös verkkomateriaalia (tallentava kamera, interaktiivinen valkotaulu, tietokonejossa mm. Camtasia-ohjelma). 

Voimme lämpimästi suositella oppilaitosta sekä opiskelijoille, että henkilökunnalle vaihtokohteena. Katja Kurastolta on saatavissa lisämateriaalia ja tietoa kohteestamme. 

Lisäksi Itävallan pääkaupunki Wien ihastutti meitä kauneudellaan sekä lukuisilla nähtävyyksillään. Tästä esimerkkinä Wienin liepeillä oleva Schönbrunnin linna. (http://www.schoenbrunn.at/en.html ).  

 
Ja toki kävimme nauttimassa aidot Sacher-leivoksetkin Café Sacher:ssa (http://www.sacher.com/sacher-cafes/sacher-cafe-vienna/ ). 

 

 

Danke schön /fh/// St. Pölten und warmen Herbst! 

 

Maarit ja Paulina 

 

Eurooppalaiset musiikkikorkeakoulut koolla Kreikassa

Euroopan konservatorioliiton (AEC) kv-asioiden koordinaattorit pitävät vuosikokoustaan syksyisin eri puolilla Eurooppaa. AEC:n jäseninä on yli 300 musiikkikorkeakoulua 57 eri maasta. Vuoden 2015 kokouspaikaksi valikoitui Ionian University, joka pitää majaansa lomamatkakohteena tunnetulla Korfun saarella.

Pitkälle syksyyn ehtineelle suomalaiselle matka oli paluu kesäisiin lämpötiloihin, mutta myös jälleennäkeminen monien jo tutuksi käyneiden kv-koordinaattoreiden kanssa. AEC :n kokoukset nähdään useimmissa eurooppalaisissa musiikkikorkeakouluissa paitsi uuden tiedon saamisen ja kokemusten vaihtamisen, myös verkostoitumisen ja uusien yhteistyökumppaneiden  kohtaamispaikkana. Ns. ”networking day” pitää sisällään yhteisen tutustumismatkan johonkin lähialueen kohteeseen, tällä kertaa laivareissun Korfun rannikolla upeassa auringonpaisteessa.

 

Eurooppalaiset musiikkikorkeakoulut koolla Kreikassa
 

Tämän vuoden erityisiä puheenaiheita olivat valmistuneiden musiikinopiskelijoiden kansainväliseen urakehitykseen liittyvän tiedon keruu sekä sitä tukevat toimet, strategiset kv-kumppanuudet, länsimaisten korkeakoulujen globaali vastuu kehittyvien maiden kulttuuritoiminnan tukemisessa sekä – kuten arvata saattaa – musiikkialan toimijoiden mahdollisuus tukea maahanmuuttajien kotouttamista ja kulttuurien keskinäistä vuoropuhelua Euroopassa.

Videotervehdyksiä nähtiin mm. Glomus-hankkeen kansainvälisestä koulutustapahtumasta Borneolla viime kesänä sekä musiikin perusopetuksen uraauurtavasta käynnistämisestä Kabulissa. Ingrid Maria Hanken Norjan kuninkaallisesta musiikkiakatemiasta esitelmöi musiikinopiskelijoidensa jokavuotisista opetusharjoitteluperiodeista pakolaisleirillä Libanonissa. Inspiroitumista ei voinut välttää.

Vuonna 1992 perustettu Ionian Universityn musiikin koulutus on varsin nuori tulokas eurooppalaisten musiikkikorkeakoulujen joukossa. Koulutus on lähinnä yhden henkilön, musiikin koulutuksen dekaani Xanthoudakis Charalamposin tehokkaan toiminnan tulos – legendan mukaan hän päätti opiskelijoidensa kanssa marssia instrumentteineen Kreikan puolustusministeriön hallitsemaan, puoliksi tyhjillään olevaan rakennukseen Korfun kaupungin vanhassa linnakkeessa ja asettua sinne soittamaan päiväkausiksi. Patarummut ja muut paukuttimet asetettiin puolustusministeriön toimistojen seinien toiselle puolelle. Musiikillinen ilonpito poiki puhelun puolustusministerille, jolle työntekijät valittivat huonontuneita työoloja. Charalamposia uhattiin vankilatuomiolla. Musiikin koulutus kuitenkin jäi valloittamaansa linnakkeeseen – tosin tänäkin päivänä talo on virallisesti Kreikan puolustusministeriön hallinnassa. Tämän elävän legendan perässä uskalsi marssia Korfun hämärillä kujilla lauantai-iltana kokousväen yhteiseen jamisessioon.

Ensi vuoden AEC-kokous järjestetään syyskuussa 2016 Krakovassa. Sitä ennen kv-matka jatkuu lokakuun puolivälissä Kööpenhaminaan Nordplus-verkoston kokoukseen, yhdessä pohjoismais-baltialaisen musiikkikorkeakouluperheen kanssa.

Outi Rahko, musiikin kv-täti

Keholukutaito on kansalaishyve

Keholukutaito on kansalaishyve

Syksyn edetessä tanssitunnit, työpajat ja koulutukset ovat jälleen pyörähtäneet täysillä käyntiin. Vaikka ympärillä luonto luopuu kauneudesta, on tässä vuodenajassa aina runsaasti uuden alkua: Kokoonnutaan saman teeman äärelle, kysytään kysymyksiä, pohditaan ydinasioita, innostetaan ja innostutaan. Tanssityöläiselle syksy on mahtavaa aikaa!

Kehollisen ymmärtämisen ja vuoropuhelun taidot ovat arvokkaita. Et ainoastaan opi lukemaan toisen ruumiillisia viestejä, vaan kehität samalla oman kehon herkkyyttä olla fyysisesti läsnä erilaisissa tilanteissa.

Sirpaleinen aika, toimintojen pinnallisuus ja digitaalisuuden mukanaan tuoma minän jakaantuminen simultaanisesti tähän ja muualle saavat ruumiin levottomaksi. Jokin herätyskello sisällämme laukeaa ja havahdumme alkuvoimaiseen tarpeeseen palata kotiin. On löydettävä yhteys itseen ja sitä kautta toiseen.

Keholukutaito tekee arjen kanssakäymisestä kokonaisvaltaista. Tässä ei tarvita kirjoja tai nettiavaruudesta ladattavia aplikaatioita. Riittää, kun lukualustana on ihme (lue ihmisen monisäikeinen keho) ja heti mielenkiintomme asettua mihin tahansa hetkeen saa uudet reunaehdot. Täytyy vain oppia tarttumaan ärsykkeisiin: Mikä on tuon henkilön liikkumisen rytmi, kuinka hän kannattelee ryhtilihaksiaan tai miksi kädet suuntaavat toistuvasti selän taakse? Kaikella on tarkoituksensa ja kaikkea tätä voi jokainen oppia lukemaan.

Viimeisen kuukauden aikana olen saanut hykerrellä tyytyväisyyttäni useamman kerran. Voihan SampoFolkJam – onneksi olet olemassa! Tanssipelipaketti on osoittautunut äärimmäisen tarpeelliseksi työvälineeksi keholukutaidon kartuttamisessa. Myös kaikenlaisen liikkeen opettamisen katsantokanta on SampoFolkJamin myötä pyörähtänyt päälaelleen. Pelien viitekehys tarjoaa leikillisen, mutta ryhdikkään lähtökohdan sukeltaa kehon kielen äärelle. Tanssipelit ovat hoksauttaneet sen, että yksinkertaisimmillaan liikkeen oppimiseen riittää ärsyke tai selkeästi määritelty tehtävä. Askelia ei aina tarvitse näyttää eteen tai viitata jo olemassa olevaan. Keskeistä on herättää tarkkaavaisuus ja sen rinnalla kehittää kykyä nähdä. Ja mikä parasta, pelaaja ei usein edes huomaa olevansa tanssin vietävissä, vaikka lopputulema on selkeästi tunnistettavissa tanssiksi.

Viimeaikaisten FolkJam -työpajojen vastaanotto puhuu puolestaan. Musiikkikasvattajat, liikunnanopettajat, tanssinopettajat ja kerhojen ohjaajat ovat olleet haltioissaan pelimateriaalista. Kiitos, kun innostutte yhdessä tekemisestä ja kokemisesta yhä uudelleen ja päästätte tanssin peremmälle.

Matka kotiin on tuottanut tulosta. Yhtäkkiä meille avautuu uusi lukemattomien viestien kanava ja oma keho ryhtyy kiivaaseen vuoropuheluun itsen ja ympäröivän kanssa.

Kehonlukutaito on eheyttävää ja kaikista parasta yksilönä kasvamisen taitoa!

Petri Kauppinen

Kirjoittaja on oululainen tanssitaiteilija, joka kuuluu FolkJam -tiimiin ja Oamkin tanssinopettajakoulutuksen opettajakuntaan.

Totuuden julistamisesta kuuntelemiseen

 

Epäonnistumiset työelämässä ja yksityiselämässä johtuvat siitä, että emme onnistu puhumaan ja ajattelemaan yhdessä. Emme etenkään kriittisinä hetkinä. Näin väittää William Isaacs kirjassaan Dialogi ja yhdessä ajattelemisen taito. Hän penääkin työelämään dialogia – keskustelun, vuoropuhelun ja yhdessä ajattelemisen taitoa.

Kyvyttömyys dialogiin, aitoon vuoropuheluun, näkyy juuri nyt yhteiskunnassamme. Huudetaan, ei kuunnella. Julistetaan omaa käsitystä, eikä yritetä ymmärtää siitä poikkeavia näkemyksiä.

Edelleen lukiossakin opiskellaan väittelytaitoja, mutta ei niinkään dialogia. Väittelyssä ja tavallisessa keskustelussakin on tavoitteena yksi oikea ratkaisu ja kilpaillaan siitä, kenen näkemys voittaa. Dialogissa puolestaan pyritään kilpailun ja alistamisen sijaan kuuntelemaan ja ymmärtämään.

Aidossa vuoropuhelussa yhden oikean ratkaisun sijasta tavoitteena on synnyttää uusia näkemyksiä ja nähdä monia ratkaisuja. Yhdessä ajattelemisen avulla saadaan esille kollektiivinen älykkyys, ja samalla vahvistuvat ihmisten väliset sidokset ja sitoutuminen yhteisiin tavoitteisiin.

Pedagogiikassa puhutaan yhteisöllisestä oppimisesta, jossa tietoa rakennetaan yhdessä. Sen nimeen moni vannoo. Yhdessä oppiminen on kuitenkin haasteellista, jos ei ole sisäistänyt dialogisuutta.

Isaacsin mukaan dialogi innostaa ihmisiä oppimaan yhdessä ja toisiltaan, koska siinä haetaan yhteistä kokemusta ja uutta ymmärrystä. Meidän tulisikin oppia luopumaan pyrkimyksestä saada muut ymmärtämään meitä ja lisäämään sen sijaan omaa ymmärrystämme niin itsestämme kuin muistakin.

Dialogi syntyy ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, ei ulkopuolisen tahon määrittämän säännöstön noudattamisesta. Se on keskustelua, jossa on ydin ja jossa ei valita puolta. Energia suunnataan näkemyseroista johonkin sellaiseen, mitä ei ole vielä olemassakaan. Hyväksynnän sijaan tavoitellaan uutta ymmärrystä, joka muodostaa perustan myöhemmälle ajattelulle ja toiminnalle.  

Dialogiin tarvitaan kykyä kuunnella toista ilman ennakkoasenteita. Kykyä keskittyä kuuntelemaan ja ymmärtämään, mitä toinen sanoo. Tarvitaan myös kunnioitusta ja sen hyväksymistä, että toiselta voi aina oppia jotain. Se ei tarkoita, että pitäisi olla samaa mieltä.

Kärsivällisyyttä tarvitaan siihen, että antaa itselleen aikaa oman mielipiteen muodostumiseen, eikä heti lyö lukkoon käsityksiään. On hyvä tiedostaa oman tietämättömyytensä. Se on etäisyyden ottamista ja uuden näkökulman ennakkoluulotonta hakemista. Dialogissa on tärkeää myös, se että puhuu aidosti omana itsenään, eikä käytä opittuja fraaseja.  On myös uskallettava esittää keskeneräisiä ajatuksia.

Oppimisen ja opettamisen näkökulmasta dialoginen lähestymistapa on metataitona merkitykseltään kivijalan luokkaa, ja siihen tulisi kiinnittää jatkuvaa huomiota. Kun ymmärrämme oppimisen konstruktivistisena yhteisenä tiedon rakentamisena, dialogi on mielestäni välttämättömyys. Opettajan tietämykseen yhdistyy tällöin opiskelijoiden osaaminen ja kokemukset, jolloin kaikkien oppiminen nousee uudelle tasolle.

Jos sen sijaan uskomme oppimiseen behavioristisena tiedonsiirtona viisaammalta tyhmemmälle, dialogia ei kaiketi tarvita. Optimitilanteessakin opiskelijat voivat saavuttaa vain opettajan jakaman tiedon tason.

Keskustelussa dialogi edellyttää kuuntelutaidon ja itsensä ilmaisemisen taidon lisäksi myös kykyä nähdä laajempia konteksteja ja todellisuuden moninaisuus. Ehkä vaikein ja kuitenkin olennaisin dialogin taito on kyky käsitellä omia tunteitaan. Jos ei tunnista itsessään liikkuvia tunteita, reagoi keskusteluun helposti tunteella ja provosoituu. Se estää kuuntelemista ja ymmärtämistä, eikä edistä rakentavaa keskustelua.

Aitoa vuoropuhelua tarvitaan oppimisessa, työelämässä, kaikissa ihmissuhteissa. Dialogi edellyttää turvallisuutta, joka perustuu arvostukseen, kunnioitukseen ja tasa-arvoisuuteen. Tällä hetkellä tuntuu, että ne ovat erityisen hukassa yhteiskunnallisessa keskustelussa. Siitä on niin sosiaalinen kuin journalistinenkin media täynnä esimerkkejä päivittäin.

Eivätkä dialogin puutostilat ole ihan tavattomia konkreettisessakaan elämässä. Jos haluamme oppia ja tarkistaa toimintatapojamme, dialogi on siihen oiva työkalu.

Pertti Sillanpää