Mangustiveljekset Timo ja Teemu

Kulttuurialan yksikön opiskelijavalinnat näyttävät onnistuneen mitä parhaimmin. Kolmen ja puolen päivän orientaatio-opintojen jälkeen uudet opiskelijat esittäytyivät torstaina 25.8. henkilökunnalle ja toisilleen konserttisalissa. Esityksistä olisi hyvin voinut koota kolmanneksen Oamkin avajaisohjelmasta ja loput pikkujouluihin. Erilaisuus on rikkaus, karaktäärien kirjo kirkkomuusikosta mediatuottajaan muodostaa sen kasvualustan, jossa luovuus kukkii.

Nautin tänään ammattimaisesta jazz-esityksestä, jonka kruunasi ainoan uuden tanssinopiskelijamme koreografia. Tanssinopettajakoulutuksessa ei ollut tänä vuonna sisäänottoa. Klassisen musiikin opiskelijoista löytyi mukavasti puhaltajia oboesta huiluun ja saksofoniin. Opin, että medianomille tärkeintä on IDEA ja ahneus. Journalistien avaruusseikkailu ja kuvallisten muotinäytös kirvoittivat makeat naurut.

Suosikkejani objektiivisesti tarkasteltuna olivat mangustiveljekset Timo ja Teemu sekä Lapin poika, joka talutti koirasutta.

Tärkeintä on olla aito eikä sekään kai ole kovin tärkeää. Tärkeintä on olla.

Riitta 25.8.2011

Yhteisöllisyyttä ja vaahteranlehtiä

Jokainen koulumaailmassa työskentelevä tietää, että pikkuhiljaa oma aikakäsitys muuttuu lukuvuoden mittaiseksi. Vuosi alkaa elokuussa, eikä joulu- ja tammikuun välissä oikeastaan ole mitään kovin merkityksellistä juhlimisen aihetta; lukukausihan siinä vain vaihtuu mutta vuosi pysyy samana. Siis se lukuvuosi.

Syksyisin, kun uusien opiskelijoiden saapumista valmistellaan ja uuden lukuvuoden tavoitteita ja etappeja tarkastellaan, palaa mieleeni usein oma opiskeluaikani. Erityisesti ne syyskuun ensimmäiset opiskelupäivät, kun kesän jälkeen opiskelijaelämä ja opiskelijan arki alkoivat taas täydellä teholla.

Syksyn alku Jyväskylän Seminaarinmäen kampuksella tuntui aina hyvin erityiseltä.  Muistan valtavat hehkuvanpunaisten ja keltaisten vaahteranlehtien röykkiöt sekä syksyn kirpeät aamut pyöräillessäni ensimmäisille luennoille. Tietoa luentojen alkamisesta tai luentosaleista ei löytynyt intrasta tai sähköpostista; tiedot etsittiin itse paksusta painetusta oppaasta, josta löytyi oman tiedekunnan koko  lukuvuoden opetustarjonta suurpiirteisesti ja suurin piirtein.  Jos muutoksia tai lisäyksiä aikatauluihin tuli, ne piti itse ymmärtää etsiä opetusta tarjoavan laitoksen ilmoitustaululta. Lukujärjestyksestä ei voinut valittaa, koska sellaista ei tietenkään ollut.  Koska suurella osalla opiskelijoista ei ollut vielä sitä ensimmäistäkään käsipuhelinta, josta alettiin käyttää sittemmin nimitystä kännykkä, ei luentojen perumista tekstiviestitse olisi pystynyt mielessään edes kuvittelemaan.

Tiedotuksellinen vallankumous tapahtui toisena opiskeluvuotenani, kun meille ilmoitettiin, että erillisellä yliopiston ATK-keskukselle osoitettavalla anomuksella olisi mahdollista saada käyttöönsä  tunnukset pine-sähköpostiohjelman käyttöä varten. Samana syksynä myös yliopiston kirjasto siirtyi mullistavasti  tietokoneaikaan ja pahvisista tiedonhakukortistoista  luovuttiin. Kirjoihin tuli viivakoodit ja kirjaston oville hälyttimet.  Tietoyhteiskuntamurroksessa tunsin olevani se joka viimeisenä mutta myös ensimmäisenä sai kokea kahden erilaisen opiskelijamaailman.

Opiskeluni alusta asti kuitenkin erityisesti juuri Seminaarinmäki historiaa ja sivistystä huokuvine vanhoine punatiilirakennuksineen ja niiden kunnioitusta herättävine nimineen tekivät lähtemättömän vaikutuksen meikäläiseen maalaistyttöön. Miten hienoa olikaan opiskella rakennuksessa nimeltään Musica, jota vastapäätä sijaitsi vanha narisevaportainen Historica.  Jyväskylän yliopistosta tuli heti ensimmäisistä päivistä lähtien oma henkinen kotini ja olin hyvin ylpeä saadessani olla osa tuota sukupolvien ja loputtomien paradigmojen ketjua.

Kotiyliopistossani jokainen opiskelija tiesi kuuluvansa yhteisöön jolla on vahva merkitys koko suomalaisen ja suomenkielisen sivistyksen kehtona. Asia oli jotenkin niin itsestään selvä ainakin humanistisen kampuksen puolella, ettei siinä paljon brändäystä tai markkinointisuunnitelmia tarvittu asian vakuuttamiseksi.  Siihen aikaan ei vielä juurikaan puhuttu korkeakoulujen profiloitumisesta, mutta silti tiesin yhtenä niistä pienimmistäkin mikä on opinahjoni profiili ja että siitä kuuluu syystäkin olla ylpeä.

Ammattikorkeakouluilla on Suomessa sangen lyhyt historia yliopistoihin verrattuna. Silti ammattikorkeakouluilta odotetaan myöskin vahvaa profiloitumista ja koulutusohjelmilta selkeää osaamistavoitteiden  määrittelyä.

Yhteishenki, profiloituminen ja yhteisöllisyys eivät kuitenkaan synny käskystä tai vailla todellisuuspohjaa. Siltikin juuri nuo käsitteet ovat tässä ajassa avainasioita siihen miltä tulevaisuutemme näyttää yhä kiristyvässä korkeakoulujen välisessä kilpailussa. Jos olemme oamkilaisia, mitä oikeastaan olemme? Jos olemme kulttuurialan yksikkönä osa Oamkia, mitä sitten olemme?

Kun silloin lähes parikymmentä vuotta sitten kävelin nuorena, tiedonjanoisena ja kenties vähän naiivin onnellisenakin  oman opiskelukampukseni kujia ja käytäviä pitkin, tunsin voimakkaan yhteisöllisyyden tunteen kaikkien niiden ventovieraidenkin vastaantulijoiden kanssa. Ehkäpä se oli vain onnea opiskelupaikan saamisesta tai uuden opiskelijan idealistisuutta, mutta kokemuksena se oli minulle kuitenkin todellinen.

Opiskeluaika jättää meihin lähtemättömän vaikutuksen.  Aika ehkä kultaa muistoja, tunnustetaan, mutta tunnelmat, hetket, onnistumiset ja epäonnistumiset tuosta erityisestä ajasta pysyvät vahvasti mielissämme ja vaikuttavat vielä vuosienkin päästä tekemisiimme.

Tehdään yhdessä opiskelijoillemme ainutlaatuinen lukuvuosi ja kulttuurialan yksiköstä ainutlaatuinen opiskelupaikka!

24.8.2011 Hanna Ylönen, opintoasiainpäällikkö

Makkaraa ja yksi hymyilevä muumio

Viimeisetkin Kulttuurialan yksikön henkilökunnasta aloittivat työvuotensa maanantaina 15.8., kun kokoonnuimme yksikön työpaikkakokoukseen ja kehittämispäivään vanhaan tuttuun viestinnän suurryhmätilaan. Pientä paniikkia aiheutti aamulla viikonlopun aikana toteutettu tietokoneiden päivitys, jonka johdosta en päässyt omalle työkoneelleni ollenkaan, eikä muidenkaan it-elämä  sujunut ilman ongelmia. Onneksi kuitenkin kokoustilan kone toimi ja sain Heimosta tykitettyä kokousdokumentit esille.

Päivän teemoja olivat ydinprosessien ajankohtaiset asiat, ympäristöasiat ja vuorovaikutus ja yhteisöllisyys. Mitä paremmin tunnemme toisiamme ja tehtäviämme ja mitä enemmän olemme tekemisissä toistemme kanssa, sitä vähemmän syntyy vääriä tulkintoja ja ennakkoluuloja, oletan. Yhteisen tietoisuuden lisäämiseksi ja yksikön toiminnan tunnetuksi tekemiseksi myös sidosrymien suuntaan arvottiin jokaiselle henkilökunnan edustajalle lukuvuoden ajalle oma viikko, jolloin tuottaa tähän blogiin tekstiä, videota, kuvaa, ääntä, runo tai jotakin muuta, joka liittyy jollakin tavalla omaan työtehtävään. Porukkamme luovuuden ja rohkeuden tuntien uskon, että mielenkiintoisia tarinoita on tulossa.

Kehittämispäivän viimeisessä sessiossa jakaannuttiin silmien värin perusteella kymmeneen 3-4 hengen ryhmään etsimään tietoja Heimosta ja Oivasta. Ydinprosessien omistajat ja laatukoordinaattori olivat etukäteen miettineet kysymyksiä, joiden vastaukset työryhmät tallensivat Heimoon kultt/henkilöstön työryhmän muihin asiakirjoihin yhteisesti esiteltäväksi.

Vastauksia etsittiin ja myös löydettiin mm. seuraaviin kysymyksiin:

Tutustu OSEKK:n Perehdyttäminen ja ohjaus –prosessikaavioon. Montako toimintoa perehdyttäjälle on osoitettu kaaviosssa?

Keneltä saan tietoa tki-hankkeen rahoitusmahdollisuuksista?

Kemi-Tornion amk:ssa viestintää opiskeleva kummityttösi haluaa ehdottomasti saada siirto-opiskelupaikan Oamkista tammikuun 2012 alusta lukien. Onko tämä mahdollista, voinko luvata tammikuuksi paikan? Onko siirto-opiskeluhaulle olemassa jokin erikseen määritelty hakuaika ja montako kertaa vuodessa haku järjestetään?

Kysyttiinpä myös Kultturellin seuraavan päivän ruokalistaa, jota ei tosin löytynyt, koska ao. viikolla ainoastaan Kotkanpoika oli auki.

Työskentelyn tiimellyksessä yksi työryhmä ehti hävittää kaikki päivän dokumentit Heimosta, mutta hyvä selitys löytyi: testasimme näin systeemin haavoittuvuutta.

Toiminnallinen päivä sai hyvää palautetta, ja samalla linjalla jatketaan edelleen.

Opiskelijoiden tuloon valmistautumisen ohessa yksikön henkilökunnalle järjestettiin kuluneen viikon aikana  EA1 -koulutus, jossa opittiin mm., että suurin syy liikenneturmakuolemiin on tukehtuminen. Tämä voidaan monesti estää pienellä toimenpiteellä kääntämällä uhrin päätä taaksepäin, jolloin hengitystiet avautuvat. Ja sitten soitetaan 112.

Kuva: Tunnistatko ensiapukoulutuksen hymyilevän muumion (KULTU-painoalakoordinaattori Jussi Haukkamaa)?

 

Maanantai-iltana grillailtiin pihviä, makkaraa ja maissia Riitan ja Joukon takapihalla hämärtyvässä elokuun illassa.

Kuva: Hanna, Jaana ja suolatikut.

Kuva: Grillaaminen on vakavaa puuhaa. Anssi ja Jouko viilenevässä illassa.

Viikon kunniamaininnan saavat Pertti Sillanpää mukaansatempaavasta ympäristöesityksestä maanantain kokouksessa ja aina hymyilevä ja ystävällinen Ilkka Käyhkö it-palveluista kuluneen viikon tietokoneongelmien ratkomisesta.

Riitta 21.8.2011

Kevätjuhlakirje 27.5.2011

 Hyvät ystävät,

on Kulttuurialan yksikön historian 12. kevätjuhlan aika. Takana on kova talvi, mutta kesätuulia jo haistellaan. Päällimmäisenä lukukaudesta jää mieleen valmistujaistalkoot, joiden eteen sekä opiskelijat että henkilökunta ovat tehneet voimia säästämättä töitä. Opinto-ohjausta on annettu ja otettu vastaan, Valtti-hanketta on hyödynnetty, opinnäytetöitä on kirjoitettu töiden ohjaajien ja kielen tarkistajien tiukkojen katseiden alla, opintosuorituksia on kirjattu rekisteriin, tutkintokollegio on kokoontunut ja tutkintotodistuksia on työstetty ja allekirjoitettu. Välillä on menty jaksamisen äärirajoilla, mutta palkintona työstä 32 opiskelijaa saa tutkintotodistuksensa ajalla 1.1.-31.5.2011.

Tutkinnon suorittaneista on tutkinnon hakuhetkellä työllistynyt 69%  ja opinnäytetöistä on hankkeistettuja 78%. Kesäkuulle tutkintoa on hakenut 28 opiskelijaa. Kevätlukukauden aikana tulee valmistumaan yhteensä 60 opiskelijaa, mikä on 75% yksikön vuoden 2011 tutkintotavoitteesta. Koulutusohjelmittain tutkinnot jakaantuvat tässä vaiheessa niiden koon mukaisesti seuraavasti: musiikin ko 25%, tanssinopettajan ko 20% ja viestinnän ko 55%.

Sydämelliset onnittelut kaikille uusille musiikkipedagogeille, muusikoille, tanssinopettajille ja medianomeille! Onnittelut myös musiikin ammatilliset erikoistumisopinnot menestyksekkäästi suorittaneille!

Olemme opetelleet olemaan oamkilaisia erillisten koulutusohjelmien tai suuntautumisvaihtoehtojen edustajien sijaan. Välietappina tuolla matkalla on yhteinen tekeminen yksikkömme sisällä. Tässä aktiivisena suunnannäyttäjänä on toiminut opiskelijayhdistys Kultti ry puheenjohtajansa Daniel Walleniuksen johdolla. Kultti on tehnyt arvokasta työtä sekä opiskelijoiden yhteisöllisyyden että heidän vaikutusmahdollisuuksiensa parantamiseksi. Tästä yksi esimerkki on toukokuun tanssiaiset, joista toivottavasti tulee perinne. Yksikön sisällä olevaa monialaisuutta on hyödynnetty mm. yhteisissä produktioissa, joista mainittakoon hevimusiikkia ja tanssia yhdistävä Kuolema tekee taiteilijan, joka esitettiin teatteri Riossa kolme kertaa täydelle salille. Viestinnän opiskelijat kehittivät ja toteuttivat Veikko Mynttisen johdolla tapahtuman visuaalisen ilmeen.

Rehtori Jouko Paason mobilisoima kehittämisen aikakausi alkaa tuottaa tulosta. Pedagogista osaamista kehitetään ammatillisen opettajakorkeakoulun johdolla. Oppimispalautetta kerätään ja analysoidaan. Hankesuunnittelussa on otettu käyttöön uusia työkaluja. Strategian painoalat näkyvät ydinprosessien toiminnoissa. Tärkeimpiä kansainvälisiä partnereita on kartoitettu. Yrittäjyyteen panostetaan mm. yksikköön perustetun opiskelijoiden osuuskunnan kautta. Green Office –ympäristöstandardi on tavoitteena vielä tämän vuoden aikana. Sidosryhmäyhteistyön kautta kehitetään sekä opetusta että tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa.

Aikoinani Sibelius-Akatemian opiskelijana ja vähän myöhemmin nuorena pianonsoiton opettajana ajattelin, että tärkeintä on tehdä työtä musiikin hyväksi. Opetustyö, oma pianismi ja osallistuminen musiikilliseen yhteisöön palveli abstraktiota, historiallista perinnettä, vuosisatojen saatossa sävellettyä elämysten jatkumoa. Myöhemmin opettajan työn varrella vähintään yhtä tärkeäksi tuli vuorovaikutus omien oppilaiden kanssa, molemminpuolinen kasvatustyö, joka syntyy musiikin avulla. Viime aikoina olen alkanut hahmottaa, että tehtävämme ammattikorkeakoulussa on laaja kuin itse elämä; palvella yhteiskuntaa, kehittää uusia menetelmiä, kouluttaa osaavaa työvoimaa perustamaan perheitä, maksamaan veroja, tuottamaan hyvinvointia, herättämään hämmennystä ja ihailua, olemaan osa historian jatkumoa, osa ihmiskuntaa.

Tänään kuitenkin lempisäveltäjäni on Frédéric Chopin ja lempisävellajini Fis-duuri. Aurinkoista ja virkistävää kesää kaikille!

Oulussa 27.5.2011, Riitta Tötterström, Kulttuurialan yksikönjohtaja

Petri Kuljun taidetta kevätjuhlasta, luonnos ja valmis:

https://picasaweb.google.com/kulju.petri/May302011?authkey=Gv1sRgCLCAldqvn_C

Arthur Rubinstein - Chopin Prelude, No. 13, Op. 28 in F sharp

http://www.youtube.com/watch?v=u3MqFP0-ekU

 

Pieninkin yhteinen jaettava

Mietin jo viime syksynä, että Kulttuurialan yksikön henkilökunnalla pitäisi olla yhteinen keskustelualusta sellaisten toimintaa ja yhteishenkeä edistävien ajatusten jakamiseksi, joita itse kukin saa eri seminaareissa, konferensseissa, hiihtoladulla, kahvijonossa tai vaikka imurin varressa. Idea hautautui muiden kiireiden alle, kunnes opintotoimiston julistus kevätkauden alkamiseksi 28.2. henkilökunnan intrassa toi taas mieleen, kuinka pienillä asioilla voimme kannatella toisiamme eteenpäin. Blogiin toivon mukaan kertyviä hyviä käytäntöjä ja tiedon sirpaleita voivat mielellään hyödyntää ja kommentoida myös opiskelijat ja muiden yksiköiden väki.

Japanin viimeaikaisia tapahtumia seuratessa on väistämättä tullut mieleen, että vaikka kärsimme välillä paukkupakkasista, lumitöistä, työkiireistä ja vastatuulesta, meillä on kuitenkin asiat hyvin. Saamme tehdä mielekästä työtä, nauttia työkavereiden oivalluksista ja opiskelijoiden nuoruuden innosta. Koulurakennuskin pysyy aika tukevasti paikallaan. Viime aikoina minua on erityisesti ilahduttanut Kultti ry:n toiminta opiskelijoiden vaikutusmahdollisuuksien parantamiseksi ja osastojen välisten raja-aitojen kaatamiseksi.

Jos tekee välillä tiukkaa, otetaan oppia pienen tanssijan sinnikkyydestä:

Kahden tai useamman kokonaisluvun pienin yhteinen jaettava on matematiikassa pienin kokonaisluku, joka on tasan jaollinen kyseessä olevilla luvuilla. Se on mahdollista määrätä jakamalla luvut alkutekijöihinsä ja kertomalla niiden tekijöiden korkeimmat potenssit.

Kertokaa tekin!

Riitta Tötterström