Is and Love

Fruktbar

5 epler

5 appelsiner

2 sitroner

250 gr tørka aprikoser

250 g  rosiner

Kutt frukten i biter og fyll på med vann till det dekker frukten

Låt stå till neste dag

Sil ut saften og hell på karaffel eller en fin flaske

Ha i masse isbiter!

Server frukten med iskrem!

Tredje bok i serien "Skrifter fra Drømmeplassen", © DURUM 2008

Riitta

OPETTAJUUS PUNTARISSA

Jokaisen pedagogin on hyvä aika ajoin arvioida omia opetustapojaan ja -menetelmiään. Mikä olisikaan parempi tapa kuin käydä opettajavaihdossa, tavata itselle upouusia opiskelijoita kykenemättä juurikaan etukäteen henkisesti valmistautumaan hyvin erilaisten persoonien kanssa työskentelyyn. Tänään oli taas sellainen päivä Kristiansandissa: kohtasin aivan uudenlaisia opiskelijan ongelmia soittamisessa, kommunikoinnissa, asenteissa ja motivaatiossa - mielenkiintoista ja äärimmäisen haastavaa. Tämä on kuitenkin opettajan jokapäiväistä leipää, ilman näitä kokemuksia ja haasteita tätä työtä tuskin elinikäisesti motivoituneena pystyisi tekemäänkään.

Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Monet opettajuuden ihanuudet ja ihan uudet haasteet ovat tulleet ja täyttäneet elämän ylenmäärin viime vuosina. Byrokratia lisääntyy, koulutukseen suunnattu raha vähenee, tuloksellisuudelle asetetut mittarit osoittavat vähintään koilliseen ja työstä saatu palaute on useimmiten minimaalista. Viime aikoina on koulutusta kuristettu lisää, ja jonkinasteinen halvaantumisraja on varmaan kohta saavutettu. Kulttuurialalla opettajien työaikaan mahtuvan tutkimus- ja kehitystyön (tai taiteellisen työn) osuus pienenee sitä mukaa kuin opetuksen määrää ja koulutuksesta valmistuvien tutkintojen tavoitelukuja kasvatetaan. Tämä on siinä mielessä huolestuttava suuntaus, että opettajien luovuus ei ylenmääräisten velvoitteitten betonikujalla kukoista. Esimerkiksi monet kulttuurialan soitonopettajat esiintyvät itse yhä vähenevässä määrin. Ei ole voimia. On siis melkein unohdettu, mistä opettajan uudet aatteet ja inspiraatio opetustyöhön ammennetaan. Taiteen parissa tapahtuva opetustyö kaipaa uudistumista, mikä on mahdollista vain keskittymällä olennaiseen. Voisikohan Oamk olla sellainen laitos, jossa näin tehdään? Voisimmeko olla esimerkkinä muille?

Mikä tekee opettajan onnelliseksi? Hymy, joka viipyy opiskelijan huulilla uuden oivalluksen jälkeen. Onnistunut rubato Chopinin Nocturnossa. Aktiivinen opiskelija, joka kysyy kokeneemmalta neuvoa. Ryhmätunnin yhteistyö ja yhdessä oivaltaminen. Havainto siitä, että jotain on tullut tehdyksi oikein. Kollegan positiivinen kommentti työn tuloksista. Lounashetken luova keskustelu. Se, että on työtä, josta pitää.

Kristiansandissa on ollut sateista viime päivät. Kadulla soittaneet puhaltajat kuitenkin säästyivät instrumentteineen kastumiselta, ja saimme hetken kuulostella lauantain iltapäiväkävelyn yhteydessä Stargate-elokuvan hymniaihetta. Vasket soivat ulkoilmassa komeasti.

 

Jouko Tötterström

Kelpaisiko sapattivapaa viiden vuoden välein?

Henkilöstövaihdossa tehtäviä työtunteja ei ole määritelty etukäteen, mutta työskentelypäiviä tulee kertyä vaihdon aikana viisi ja kaksi matkapäivää päälle. Jouduin muuttamaan alkuperäistä sunnuntaista lauantaihin suunniteltua aikataulua kotikoulun velvoitteiden vuoksi torstaista keskiviikkoon. Tunnollisena tyttönä olen tutkinut viikonlopun aikana Agderin yliopiston www-sivuja (http://www.uia.no/en), niin että olisin valmiimpi tapaamaan taiteen tiedekunnan edustajia alkavalla viikolla. Keskustelun aiheita tulevat etukäteen esittämieni toivomusten mukaisesti olemaan koulun strategia, tiedekunnan toiminta yleisesti, opinto-organisaatio ja koulutuksen ajankohtaiset trendit, budjetin laatiminen ja kansainvälinen toiminta. Onpa minulla mielessäni yhteistyöehdotuksiakin, mutta niistä myöhemmin.

Agderin yliopistossa on kuusi tiedekuntaa: Economics and Social Sciences, Fine Arts, Health and Sport, Humanities and Education, Engineering and Science ja Teacher Education. Koulutusta annetaan 3-vuotisella bachelor-, 2-vuotisella master- ja 3-vuotisella tohtorikoulutustasoilla. Yliopistolla on kaksi kampusta: Kristiansadissa ja Grimstadissa. Vuonna 2004 Agderin yliopistolle myönnettiin ensimmäisenä korkeakouluna Norjassa ECTS label ja koululle myönnettiin samana vuonna myös Diploma Supplement Label.

Yliopiston päätehtävät ovat tutkimus ja tutkimuslähtöinen koulutus. Suurin osa opintojaksoista opetetaan norjaksi, mutta varsinkin maisteritasolla ja ulkomaalaisille vaihto-opiskelijoille on tarjolla englanninkielistä opetusta.

Taiteen tiedekunta vastaa draaman, musiikin ja muotoilun koulutuksesta ja tutkimuksesta. Opiskelijat voivat valita opintotarjonnasta erilaisia kokonaisuuksia ja pätevöityä näin erilaisin painotuksin. Koulutus antaa valmiudet työskennellä lastentarhoissa, esikouluissa, peruskouluissa, kulttuurikouluissa ja esiintyvinä taiteilijoina. Musiikin koulutuksessa on suurin piirtein saman verran opiskelijoita kuin Oamkissa, mutta painotus on modernissa musiikissa (=rytmimusiikki) ja klassinen osasto on pienempi päin vastoin kuin meillä. Taiteen tiedekunta tarjoaa hyvät mahdollisuudet sekä opettajille että opiskelijoille kansainväliseen vaihtoon.

On mielenkiintoista nähdä käyttännössä, miten Bolognan prosessin mukainen toiminta oikeasti yhtenäistää koulutusta Euroopassa. Hyvin samanlaisia käytäntöjä näkyy olevan täällä kuin kotosuomessakin. Tämä tieto motivoi omassakin työssä.

Olen aiemminkin kuullut norjalaisilta heidän sapattivuosijärjestelmästään. Michael Strobelt Tromssan yliopistosta tunnusti joskus puolileikillään, että hän ei halua kateuden pelossa aina edes kertoa ulkomailla tästä mahdollisuudesta. Norjalaiset korkeakouluopettajat voivat pitää 4-7 vuoden välein sapattivuoden täydellä palkalla. Tänä aikana he voivat esim. työskennellä jossakin ulkomaisessa korkeakoulussa tai syventyä omaan taiteelliseen tai tutkimustyöhön. Kysyin perjantaina, onko järjestelmä käytössä Agderin yliopistossa. Kyllä se on, mutta sapattivuodelle pääsevät vain kaikista ansioituneimmat opettajat hakemuksesta ja hyvin perusteluin. Mikään vapaavuosi sapatti ei ole. Voisin kuvitella, että tällainen mahdollisuus auttaa jaksamaan eläkkeelle asti, joka koittaa Norjassa muistaakseni 70-vuotiaana.

Aurinkoisen perjantain jälkeen täällä on satanut melko yhtäjaksoisesti. Hotellikuolemaa olen estänyt viikonlopun aikana ulkoilemalla, hotellin kuntosalilla, käymällä läpi kaikki työsähköpostit elokuun puolivälistä alkaen ja hyvällä ruoalla. Täytyy myöntää, että norjalaiselle kalaruoalle vetää vertoja ainoastaan aito italialainen keittiö.

  

Matroona ja soppatykki

Riitta 18.9.2011

 

 

 

Kristiansand - vuosittainen vaihtokohde

14 vuotta sitten etsimme sopivaa vaihtopaikkaa, jossa olisi samanhenkisiä pianopedagogeja. Meille oli pianistivaimoni Riitan kanssa silloin tärkeää, että vaihtopaikassa olisi pianoduoa soittavia opettajia, koska olimme tuolloin voimakkaasti vihkiytyneet pianotaiteen jalolle alueelle, jota kutsutaan epävirallisesti nelikätissoitoksi. Silloisen KV-koordinaattorin Yrjö Mikkosen avustuksella löytyi Etelä-Norjasta Kristiansandista konservatorio, jonka opinto-ohjelmassa oli pianoduolinja.

Tämän jälkeen kaikki sujui nopeasti: otin sähköpostitse yhteyttä Tellef Juvaan, ja saimme sovituksi pianoduollemme opetus- ja konserttivaihdon. Viimeisiä vaihdon yksityiskohtia hioessamme minun piti soittaa kollegalleni Kristiansandiin, ja yllätys oli melkoinen, kun naiseksi kuvittelemani henkilö olikin mies. Norjalainen etunimi hämäsi. Sittemmin olen oppinut, että Janne on Norjassa ja Tanskassa naisen nimi.

Ensimmäisestä vaihdosta Norjaan on seurannut paljon hyvää. Opettajavaihto Kristiansandissa sijaitsevan Agderin yliopiston ja Oamkin kulttuurialan yksikön välillä on jokavuotista, yhteydenpito kuukausittaista ja syntyneet ystävyysssuhteet elinikäisiä. Suomalainen luonteenlaatu käy hyvin yksiin norjalaisen kanssa - meillä on samanlainen temperamentti ja ajattelutapa. Opetustapamme eroavat hieman toisistaan, mutta juuri sen verran, että yhteisymmärryksen lisäksi molemmat osapuolet oppivat joka kerta jotain uutta. Tällä vaihtokerralla on tarkoitus saada mukaan Agderin musiikin koulutuksen opetussuunnitelma, jota on mielenkiintoista verrata omaamme.

Eilen opettaessani paikallisia pianonsoiton opiskelijoita minulla oli kotoinen ja mukava olo. Opiskelijat olivat ryhmänä kuuntelemassa toistensa tunteja, ja opetustilanne vastasi aika paljon sitä, mitä omilla ryhmätunneillani olen pitänyt hyvänä asiana. Opiskelijat oppivat koko ajan toisiltaan ja tukevat toisiaan, ja kysymys on enemmänkin modernista tiimityöstä kuin vanhanmallisesta oppimestariopettamisesta. Opettaja on edelleen tuntitilanteessa kokenein ja eniten oman erityisalansa asioista perillä oleva henkilö, jonka apuun ja tukeen voi luottaa. Olen kuitenkin soitonopetuksen ryhmätyössä nähnyt paljon läpinäkyvyyttä ja oikeanalaista avoimuutta.

Eilen täällä oli vielä kaunis kesäpäivä, mutta tänään näyttää siltä, että sää kääntyy märäksi, ja taivas on jossain harmaan ja paksun pilvikerroksen takana piilossa. Yliopistolta hotellille kävellessäni päivä oli huikaisevan kaunis. Tämä yhdistettynä opiskelijoiden hyvään asenteeseen ja opinhaluun antoi hyvän olon ja mielen, joka on ilahduttanut minua vielä tänäänkin.

Kirkkoaukion pikku torilla oli syksyn vihannestarjonta parhaimmillaan. Alla kuva, joka saa kotikokin näpit syyhyämään.

 

Vaihdossa kokee uusia elämyksiä, tunteita. Lisäksi itsestään voi löytää opettajana uusia ulottuvuuksia, kun asioita ei voikaan puhaltaa ulos omalla äidinkielellään. Sanottava pitää siksi muotoilla fokusoidumpaan ja tiivistetympään muotoon.

Jouko Tötterström

Kv-tilastoja parantamassa

Oamkin opettaja- ja henkilöstövaihdon toteutumat ovat valtakunnallisesti tarkasteltuna vähäiset. Kansainvälisyys on yksi strategiamme kehittämisteemoista, ja ajattelinkin parantaa omalta osaltani tilastoja viikon henkilöstövaihdolla Norjan eteläisimmässä kärjessä Kristiansandissa. Kaupunki on ennestään tuttu opettajavaihdon merkeissä, mutta tutustuminen Agderin yliopistoon hallinnollisessa mielessä on uutta.

Tänään perjantaina 16.9. minulla oli ilo keskustella yliopiston taiteen tiedekunnan tutkimusorganisaatiosta ja ulkopuolisen rahoituksen hankkimisesta rådgiver (neuvonantaja) Torstein Uno Reed Rakvaagin kanssa. Kaikista suurin haaste tutkimustoiminnassa on ulkopuolisen rahoituksen hankkiminen. Yliopisto saa valtiolta rahaa toimintaansa varten, josta osa on tarkoitettu jatko-opiskelijoiden stipendeiksi. Tämä rahoitus ei ole kuitenkaan riittävää, joten ulkopuolinen rahoitus on tarpeen. Rahoituskanavia ovat mm. Norjan tutkimusneuvosto, paikalliset yritykset tai EU. Jatko-opiskelijan opintoihin hyväksymisen ehto on, että tällä on rahoitus kunnossa joko valtion stipendillä tai omalla rahoituksella. Agderin yliopistossa ei suosita työn ohessa tapahtuvaa jatko-opiskelua, koska opinnot tulee saada päätökseen säällisessä ajassa (3 vuotta).

Jatko-opiskelijoiden lisäksi tutkimustyötä tekevät laitoksen opettajat. Lähtökohtaisesti puolet professoreiden ja lehtoreiden (förste amanuensis) työajasta on suunnattu tutkimustyöhön ja puolet opetustyöhön. Opettajat hankkivat itse rahoitusta tutkimustyölleen, joskin Uno auttaa heitä löytämään rahoituslähteitä. Yliopiston ja rahoittajien näkökulmasta on tärkeää, että tutkimusaiheella on laajempaa merkitystä yhteiskunnalle. Opettaja voi itse päättää, miten hän hyödyntää tutkimustaan opetustyössä. Tavoitteena on osaamisen kehittäminen sekä yliopiston sisällä että yhteiskunnassa.

Norjassa suositaan monialaisia isoja hankkeita samoin kuin omassa korkeakoulussamme. Taiteen tiedekunnassa koulutetaan klassisen musiikin ja rytmimusiikin osaajia, jotka työllistyvät lähinnä musiikin opetustyön parissa, ja opettajia peruskouluun. Tiedekunnassa tutkimus- ja kehitystoiminta on toistaiseksi melko vähäistä, ja useimmin se tarkoittaa erilaisten seminaarien tai kesäkurssien järjestämistä (esim. kesäsinfonia, musiikin kesäkoulu 10-15-vuotiaille nuorille). Tutkimuksen aiheena voi olla myös esimerkiksi, miten paikalliset kunnalliset musiikkikoulut toimivat ja minkälaisia vaikutuksia niillä on ympäristöön.

Pääsin kuuntelemaan nepalilaisten muusikoiden pitämää säveltapailutuntia (ear training) norjalaisille opiskelijoille. Yliopisto on rekrytoinut fk-ohjelman kautta kolme nepalilaista muusikkoa opettamaan ja osittain myös osallistumaan paikalliseen opetukseen. Nepalilaiset muusikot ovat oppineet kaiken kuullun kautta, he eivät käytä nuotteja, ja niinpä heillä onkin uskomaton kyky muistaa sävelkulkuja. Norjalaiset opiskelijat pystyivät hyvin toistamaan normaaliin duuriasteikkoon pohjautuvia melodianpätkiä, mutta heti, kun vastaan tuli vähän itämaisempia niekkuja, tuli vaikeuksia. Fk-ohjelman rahoittaa valtio ja se on osa kehitysmaihin tehtävää kehitystyötä. Samalla vaihdetaan kulttuurista osaamista.

Säätiedotuksen mukaan tänään on ainoa aurinkoinen päivä matkani aikana. Niinpä tarkoituksena on mennä vielä illalla lenkille kaupungin kyljessä olevalle ulkoilualueelle Baneheialle, jonka Tanska-Norjan kuningas Kristian IV lahjoitti Kristiansandin asukkaille, kun kaupunki perustettiin vuonna 1641. Todennäköisesti saan kulkiessani katsella norjalaisten eläkeläisten selkiä, kun he juoksevat minusta ohi.

Kaupungista löytyi hyvää lounas- ja ulkoiluseuraa, oululainen pianonsoiton yliopettaja, joka on samaan aikaan opettajavaihdossa Kristiansandissa.

 

Riitta