Siviilipalvelusmiehen syksyiset aatokset ja paatokset

Taidettiin elää syksyä 2002, kun postilaatikkoon tipahti kirje, jonka kuoreen oli leimattu Suomen leijona. Ahdistuskäyrä huipussa avasin kuoren vanhempieni edessä. Kakistelin kirjeen avattuani, etten eettistä vakaumustani noudattaen tulisi armeijaan menemään. Hyväksyntä asiaan tuli ilman tappeluita ja nimeni säilyi testamentissa.

Lukuisten lykkäyksien ja toilailujen jälkeen lopulta päädyin viime keväänä Lapinjärven siviilipalveluskeskukseen. Kuukauden kestäneen koulutusjakson jälkeen löysin itseni Oamkin Kulttuuriyksikön tutuilta käytäviltä; olinhan valmistunut medianomiksi täältä pari vuotta aiemmin.

Opiskelujeni aikana toimin myös pari vuotta AV-puolen assistentin tehtävissä, joten olin päässyt kurkistamaan oppilaitoksen arkeen myös palkallisena projektityöntekijänä. Nyt siviilipalvelustehtävät tarjosivat kolmannen erilaisen näkövinkkelin talon toimintaan.

Olen nyt muutamien kuukausien aikana ehtinyt olemaan mukana niin Oulun Juhlaviikkojen verkkotoimituksen ohjaamisessa, erilaisten toimistotöiden parissa kuin monenlaisia pikkunakkeja napsivana yleismies-Turusena. Tulevana kuukautena tehtävät Spoon River -kamarioopperan äärellä tulevat viemään entistä enemmän aikaa.

Sahaaminen erilaisista tehtävistä toisiin avartaa silmiä sille, kuinka monenlaista osaamista ja asiantuntijuutta näiden seinien sisäpuolella on. Ei tarvitse kuin ottaa inventaariolaite kouraan ja lähteä kaappaamaan koodit yksikön käytävien varrelle levittäytyneestä taidekokoelmasta, niin kerkeää matkan varrella näkemään viestinnän opiskelijoiden visuaalisen silmän terävyyden, musiikkipuolen laajan osaamiskirjon ja tanssijoiden iloisen liikkeen.

Kun tällainen määrä erilaista taitoa ja luovaa vimmaa on pakkautunut näinkin lähekkäin, piilee siinä voimavara, jonka näkisi mielellään ryöpsähtelevän rohkeina yhteistyöprojekteina eri osastojen ja taiteen alojen välillä.  Tänä syksynä Spoon Riverissä tullaan näkemään jokaisen osaston opiskelijoiden ponnistusten tuloksia, mikä vallan lämmittää 27 vuotta sykkinyttä sydäntäni. Tällaisia ja vaikka hullumpia yhteistyön hedelmiä tarvitaan lisää. Poimitaanko nämä hedelmät Kultturellin linjastoilta, jossa meistä miltei jokainen perätysten tarjottimiamme liu’utetaan, vai miten? Ei sen niin väliä, kunhan tuoreet ideat jalostetaan käyttöön heti. Tässäpä minun paatokselliset 2382 merkkiä tämän blogin hyväksi.

Henri Turunen

Etäisiä muistoja elokuulta

Outi 30.8.2011: 2010 päättyneen Vi r Music –hankkeen jälkimainingit velloivat ankarina Kööpenhaminan ukkosmyrskyissä elokuun lopussa kun Riitan ja Jaanan kanssa osallistuimme Tanskan Kuninkaallisen Musiikkikorkeakoulun järjestämään musiikin etäopetusseminaariin. Osallistujajoukko oli huomiota herättävän kansainvälinen ja arvovaltaisten puheenvuorojen joukossa kuultiin myös Oamkin näkökulma musiikin etäopetukseen. Opin että musiikin etäopetus ei ole enää muutaman yltiöpäisen pedagogi-teknologin hullu idea, vaan muuttumassa arkipäiväksi useimmissa kansainvälisesti tunnustetuissa musiikkikorkeakouluissa.

Vi r Music –hankkeen perintönä Oamkin musiikin koulutusohjelma voisi profiloitua nimenomaan etäopetusharjoittelun ja –pedagogiikan uranuurtajana maailmassa. Kokemukset etäopetusharjoittelusta herättivät kiinnostusta siinä määrin että kahvitauot jäivät lyhyiksi lisäkysymysten tulvassa. Etäopetuksen pedagogisen tutkimuksen osalta yhteistyökuvioita viriteltiin mm. Aarhusin yliopiston kanssa, jossa on tekeillä aiheeseen liittyvä hanke. Oulun seudulla etäopetusharjoittelukumppanuuksia hiotaan musiikkioppilaitosten ja muiden toimijoiden kanssa. Varaudumme myös vastaanottamaan uusia ideoita mihin tahansa musiikin etäopetustoimintaan liittyen. Kööpenhaminasta lähtiessämme törmäsimme lentokentällä mainostauluun joka kiteytti seminaarin antia oivaltavalla tavalla.

Riitta 23.9.2011: 26.-27.8. järjestetyn seminaarin neljästä avainpuhujasta kaksi edusti Oamkin, Tokemin, Tromssan ja Luulajan yliopistojen sekä Särestö-Akatemian yhteistä Vi r Music -hanketta; kiitos Outille ja Danille hienoista esityksistä, jotka käsittelivät sekä musiikin etäopetuksen pedagogista että teknistä puolta. Oamkissa järjestetty musiikin etäopetusharjoittelu osana opiskelijoiden opintoja kiinnosti kovasti samoin kuin musiikin etäopetuksen erikoistumisopintojen opintosuunnitelma. Yksi hauskimmista kysymyksistä kuului, miten saimme ihmiset osallistumaan etätoimintaan hankkeen aikana. Emme kai antaneet vaihtoehtoja…

Kööpenhaminassa oli panostettu tekniseen henkilökuntaan ja laitteistoon, jotka mahdollistivat häiriöttömät yhteydet eri puolille maailmaa Shanghaihin, Clevelandiin ja Lontooseen. Kaikista suurimman vaikutuksen teki kuitenkin taas inhimillinen, jolle tekninen toteutus antoi puitteet. Lontoon sinfoniaorkesterin trumpetisti Rod Franks opasti tanskalaista opiskelijaa ja sai parilla neuvolla soiton kuulostamaan paljon paremmalta: ”Kuvittele, että sinulla on tennispallot olkavarsien alla. Ota ilmaa suupielistä ja pidä huulet koko ajan lähellä toisiaan, kun soitat.” Huippuopettaja näkee heti, mikä auttaa, ja ammattiopiskelija nappaa kopin. Franks kertoi myös orkesterin koesoitoista ja niihin valmistautumisesta. Jury on erityisen kiinnostunut siitä, mitä tapahtuu virheen jälkeen; keskittyykö kandidaatti tulevaan ja parantaa esitystään, vai jääkö hän suremaan virhettään ja hiipuu. Tämä muistuttaa aurinkokuningas Juhani Tammisen teesiä: ”Ei se, mitä teet, vaan se, miten reagoit.”

Taiteellisesti kaikista vaikuttavin oli alttoviulunsoiton opetussessio Shanghain ja Kööpenhaminan välillä. Opiskelijan täydellisen kaunis, puhdas esitys sai ihan uuden ulottuvuuden, kun mestari opasti hahmottamaan Max Regerin soolosarjan rakennetta erilaisten jousitusten, asemanvaihtojen, sormitusten ja sävyjen avulla. Kauniista tuli totta.

Outinkin mainitsema Aarhusin yliopiston aluillaan oleva tutkimus kiihotti mielikuvitusta. Etäopetuksessa on tekninen ja pedagoginen näkökulma, mutta niiden väliin jää harmaa, toistaiseksi tutkimaton alue. Mitä sieltä löytyy? Toivottavasti saamme alustavien keskustelujen mukaisesti olla mukana tässä tutkimustyössä.

Parhaimmillaan etäopetussessiossa kaikki ulkoinen unohtuu ja ihmisten ja musiikin vuorovaikutus valtaa mielet. Menetelmää voidaan käyttää normaalin kontaktiopetuksen lisänä perusasteen, ammatillisen ja korkea-asteen opinnoissa. Sen avulla voidaan järjestää mestarikursseja eri puolilta maailmaa. Etänä voidaan järjestää orkesterien koesoittojen tai oopperan koelaulujen ensimmäiset kierrokset. Euroopan musiikkikorkeakoulujen liiton edustaja Jeremy Cox innostui ajatuksesta, että opiskelijavaihdotkin voitaisiin tulevaisuudessa järjestää etänä omalta kotipaikkakunnalta. Toivottavasti ei kuitenkaan sentään – vaihdoissa on kyse niin paljon muustakin kuin soittotunneista!

Seminaarin esitykset osoitteessa https://intraweb.oamk.fi/tyokalut/tyoryhmat/index.php?tyoryhma_id=354, työryhmän muut asiakirjat nro 2-5 (staffin tunnuksilla).

Jaana 26.9.2011: Oamkn musiikinkoulutuksen Vi r Music -hankkeen etäopetusjuna oli jo tehnyt ansiokkaan ja monipuolisen matkan, johon oli kuulunut pimeitä tunneleita, vaarallisia mutkia, huikeita näköaloja mutta myös tyytyväisiä matkustajia. Sen päättymisen myötä etäopetusjuna oli seissyt asemalla jo vähän aikaa. Nyt oltiin starttaamassa Tanskan Kuninkaallisen Musiikkikorkeakoulun järjestämään seminaariin hakemaan uutta virtaa musiikin etäopetukseen.

Junassa istuivat kokeneet konkarit Outi ja Riitta, ja minä liityin matkaseurueeseen, ei niin kokeneena matkustajana, mutta sitäkin innostuneempana. Omat kokemukseni olivat kertyneet lähinnä etäopetuskoulutuksesta ja -seminaareista sekä opetusharjoittelun seuraamisesta. Ennen matkan alkua mielessäni käväisi toissakeväinen Triesten opettajavaihtoreissu, josta tuhkapilven vuoksi muodostui aikamoinen seikkailu, ennekuin olin takaisin Oulun maaperällä. Siitäkin selvittiin, joten menoksi.

Ensimmäiset kommellukset alkoivat jo Oulussa, kun saimme tietää, että jatkolentomme Helsingistä Kööpenhaminaan oli peruttu. Uskoimme vakaasti, että seuraavalla iltalennolla olisimme menossa kohti Kööpenhaminaa. Toisin kuitenkin kävi ja yövyimme lentokenttähotellissa ja matka jatkuin vasta varhain seuraavana aamuna. Pääsimme perille ja laskimme, että ennättäisimme juuri ja juuri käväistä hotellilla viemässä matkatavarat ennen seminaarin alkua. Riitan aikaisemman kokemuksen ja hyvän suuntavaiston mukaan hotelli oli aivan musiikkikorkeakoulun vieressä, jossa seminaari pidettiin. Niinpä me tytöt kiltisti seurasimme Riittaa ja neljänkymmenen minuutin hikisen aamukävelyn jälkeen meillä oli edelleen laukkumme ja hotelli oli jossakin aivan lähellä. Ei auttanut muu kuin suunnata askeleet kohti musiikkikorkeakoulua.

Tämän jälkeen kaikki sujui hienosti suunnitelmien mukaan ja saimme nauttia todella hienosta ja monipuolisesta ohjelmasta, niin kuin Riitta on yllä kertonut. Etäopetus antaa monipuolisia mahdollisuuksia järjestää kansainvälistä opetusta, vaihtaa taiteellisia kokemuksia, tehdä tutkimustyötä ja jäämme mielenkiinnolla odottamaan minkälaisia uudenlaisia näköaloja ja maisemia eteemme avautuu. Matkailu avartaa ja opimme tälläkin reissulla kaikenlaista uutta. Niin kuin kollega Tanskasta totesi: Terveyseksi!

 

 

Kristiansand, Final report 24.9.2011

Tietenkään vaihtoon ei lähdetä pelkästään tilastoja parantamaan tai tunnollisuutta osoittamaan. Antoisinta kulttuurihypyssä on ihmisten kohtaaminen, ja eduksi on, jos kotimatkalle lähtee mukaan evästä sekä korkeakoulujen välisen yhteistyön että oman koulun toimintojen kehittämiseksi.

Minulla oli ilo keskustella matkan aikana suunnittelija Torstein Uno Reed Rakvaagin kanssa tutkimusorganisaatiosta ja ulkoisesta rahoituksesta, dekaani Alf Kjetil Iglandin ja tiedekunnan johtaja Jan Oddvar Skidslandin kanssa organisaatiosta ja strategiasta sekä suunnittelija Heidi Kristensenin ja konsultti Inga Rostløkkenin kanssa opintoasioista, valintakokeista ja koulutuksen trendeistä. Budjetista ja sen rakentamisesta sain tietoa suunnittelija Torgeir Albertilta ja kansainvälisistä asioista suunnittelija Tonje Nielsen Rörlyltä. Luonnollisesti opin paljon myös vanhalta ystävältäni, pianisti, første amanuensis, musiikin kv-koordinaattori Tellef Juvalta.

Konkreettisimmat tulokset neuvotteluille olivat Agderin yliopiston vahva tahtotila yhteiseen kansainväliseen hanketoimintaan ja mahdollisuus opiskelijavaihdon lisäämiseen musiikin koulutusohjelman kanssa. Agderin yliopistossa on paljon laulunopiskelijoita, jotka hakevat yleensä vaihtoon Salzburgiin tai muihin eurooppalaisiin maineikkaisiin korkeakouluihin. Kun he eivät välttämättä tule niihin valituksi, vaihto jää kokonaan toteutumatta. Mainostin, että meillä on vahva lauluosasto, hyvä opetus, mukavat opiskelukaverit, hyvät harjoittelumahdollisuudet, kiinnostavia projekteja, ilmainen opetus, opiskelija-asuntola ja hyvä huolenpito. Pubeja ja jatsiakin kaupungista löytyy. Oamkin ja Agderin musiikin koulutuksilla on ollut jo pitkään säännöllistä opettajavaihtoa erityisesti pianonsoiton ja laulun saralla ja muutama opiskelijavaihtokin takavuosina, mutta opiskelijavaihtoa kannattaisi ehdottomasti hyödyntää nykyistä enemmän puolin ja toisin.

Agderin yliopiston taiteen tiedekunta tarjoaa 3-vuotista bachelor-, 2-vuotista master- ja 3-vuotista tohtorikoulutusta. Sen lisäksi on tarjolla puoli- ja yksivuotisia koulutuspaketteja, jotka monesti sisältävät opettajakoulutuksen osia. Tiedekunta ottaa mielellään ulkomaalaisia maisteriopiskelijoita music management -, music performance - ja fine arts -maisteriohjelmiinsa, jotka ovat englanninkielisiä. Näistä voisi löytyä hyvä vaihtoehto jatko-opintoihin myös Oamkista valmistuneille musiikkipedagogeille ja muusikoille, koska Suomessa mahdollisuudet suorittaa musiikin ylempää korkeakoulututkintoa ovat vähäiset.

Norjassa on kova kilpailu sekä klassisista että rytmimusiikin opiskelijoista. Koulutusta tarjotaan kuudessa musiikkiyliopistossa. Suomessa on yksi musiikkiyliopisto, Sibelius-Akatemia, ja musiikin ammattikorkeakoulutusta annetaan 11 koulutusohjelmassa kymmenessä ammattikorkeakoulussa. Agderin yliopiston musiikin koulutuksessa on 45 aloituspaikkaa, joista 13 on rytmimusiikin, 8 klassisen musiikin ja 16 pedagogiopiskelijoille – viimeksi mainitut voivat olla noista molemmista musiikin genreistä. Painotus on siis enemmän rytmimusiikin suuntaan, kun meillä se on klassiseen musiikkiin päin. Musiikin valintakokeissa ei tehdä kansallista yhteistyötä toisin kuin muilla aloilla, mikä vaikeuttaa valintakoeprosessia.

Kansainvälisyys on yksi Agderin yliopiston strategian painopisteistä ihan niin kuin meilläkin. Opiskelijavaihdon vuositavoite on molempiin suuntiin 10% opiskelijamäärästä. Tutkinnosta 30 op pyritään järjestämään englanniksi kaikille opiskelijoille. Tämän edistämiseksi opettajille järjestetään englannin kielen opetusta. 10 000 opiskelijan yliopisto järjestää kv-toimintaa samankokoisella henkilökunnalla kuin Oamk. Tämä onnistuu tehokkailla prosesseilla; yhtenä esimerkkinä ”service market”, erityinen vastaanottoaika, jolloin kv-opiskelijaneuvontaa annetaan. Samoin kv-infot järjestetään kertaluontoisena kaikille yhtä aikaa. Tämä järjestely toimii hyvin, ja näin henkilökunnan muu työaika on saatu rauhoitettua asiakaspalvelulta.

Yliopiston rahoitus koostuu kolmesta modulista: perusrahoitus, tulokset ja strateginen toiminta. Lisäksi tiedekunta voi hakea erillisrahoitusta esim. investointeihin. Yliopisto vastaa keskitetysti ylläpitokustannuksista. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että kun Suomessa yhtenä tuloksellisuusmittarina ovat suoritetut opintopisteet, Norjassa lasketaan, kuinka moni opiskelija on saapunut tenttiin. Tiedekunnan taloudellinen tilanne ei ole tällä hetkellä kovin hyvä, koska tulostavoitteita ei ole saavutettu. Apuna on hyvinä vuosina kerätty rahasto.

Yliopistossa järjestetään sisäinen auditointi joka vuosi ja ulkoinen joka viides vuosi. Auditoinneissa tarkastellaan, miten edellisellä kerralla ilmenneitä kehittämiskohteita on parannettu. Tuloksettomaksi havaitusta sähköisestä opiskelijapalautteen keräämisestä on siirrytty suulliseen palautteeseen (mid term ja final evaluation). Laadunvarmistuksessa tarvitaan sekä opiskelijoiden että henkilökunnan panosta. Asenteitakin on täytynyt joiltakin osin tarkistaa. 

Vaihdosta Koto-Ouluun ”omiin töihin”

14. kerran opettajavaihto Kristiansandiin on kotimatkaa vailla. Huomenna jatkuu aherrus Oamkissa. Tosin vaihtomatkan aikana on loistavan nykytekniikan ansiosta tullut ohjatuksi opinnäytetöitä Optiman kautta, pidetyksi yhteyttä töiden merkeissä opiskelijoihin ja kollegoihin sähköpostin ja Facebookin kautta sekä tietysti kirjoitetuksi näitä blokikirjoituksia.

Eilen pidettyäni viimeisen tunnin ja kiitettyäni opiskelijoita aktiivisesta osallistumisesta  kurssilleni he antoivat opettajalle parhaan mahdollisen kiitoksen aplodeeraamalla lämpimästi. Palaute oli positiivista, ja sain opiskelijoilta tietää, että tehdystä työstä oli välitöntä hyötyä. Tällaista en ole tähän mennessä kokenut yhdessäkään vaihtopaikassa aikaisemmin. Olen ylipäätään muutenkin sitä mieltä, että avoimuus ja suora välitön palaute on asiallisesti tehtynä tarpeellista, ja siitä on nopeammin hyötyä kaikkien kannalta kuin kurssien lopuksi kerätystä kirjallisesta palautteesta.

Nykyajan yksi suuri laatusana on läpinäkyvyys. Kannatan opetuksen kohdalla tätä. Se merkitsee minulle vuorovaikutusta, opetettavien asioitten loogista käsittelyä ottamalla myös yksilöt huomioon sekä sitä, että tavoitteista pidetään kiinni. Näen, että opetus on avointa, ja mitään jääkiekkovalmentajien termillä salaista pelikirjaa ei ole. Opetuksessa jaetaan kaikki itselle saatavissa oleva tieto, kokemukset ja taito opiskelijoille. Eräs Sibelius-Akatemian laulunopettaja totesi leikillään hyvän opetuksen seurauksista, että opiskelijat menevät jopa joskus taidoissaan ohi opettajastaan ja että ”pitää alkaa opettamaan väärin”, jotta oma leipä olisi turvattu. :-) Tuskinpa sentään.

Syksyn mittaan vastassani tulee olemaan kovia haasteita musiikin koulutusohjelmassa. IX Leevi Madetoja -pianokilpailun valmistelut pitää saada päätökseen, suuri määrä opinnäytetöitä pitää saada ohjatuksi, jotta mahdollisimman moni valmistuisi, yksikkömme auditointi koskettaa välillisesti tai välittömästi sekä opettajana kehittymisen ja kasvun juna kulkee toivottavasti eteenpäin.

Kristiansandissa on pian uusien jo valmistuneiden yliopistotilojen lisäksi syytä suureen juhlaan, kun uusi kulttuuritalo satama-alueella valmistuu lähitulevaisuudessa. Talo on tarkoitus ottaa käyttöön ensi vuoden alussa, ja siihen on mahdollisuus käydä tutustumassa nettiosoitteessa http://www.kristiansand.no/en/Kultur-og-fritid/Kilden/.

Ohessa sateisena sunnuntaina ottamani kuva kulttuuritalo Kildenista.

 Jouko Tötterström

Steinway saliin, Bolognan prosessi käyttöön

Pääsin eilen opettamaan Agderin yliopiston uudessa konserttisalissa. Se sijaitsee vastikään valmistuneessa yliopiston uudessa musiikin koulutukselle tehdyssä rakennuksessa. Moni ratkaisu talossa on hyvin samankaltainen Oamkin kulttuurialan yksikön tilojen kanssa.Tosin norjalainen rakennustyön laatu on siinä suhteessa parempaa kuin meillä Suomessa, että äänieristys on täydellinen, eikä luokasta toiseen kuulu mitään. Flyygelinkuljetustaidoissa täällä ollaan sentään meitä jäljessä: tuliterän Steinwayn kansi oli onnistuttu rikkomaan kuljetuksen loppuvaiheessa. Niinpä instrumentti nökötti salissa ilman siipeä, jonka olisi voinut nostaa lentoon soiton ajaksi.

Minulla oli herkullinen tilaisuus ottaa ensituntumaa uudesta soittimesta ja salista ja havaita molemmat erittäin hyviksi. Opetuksen laatukin tietysti paranee käytettävissä olevien välineiden ja tilojen ansiosta jonkin verran. Näin tapahtuu myös Oulussa. Kulttuurialan yksikön käyttöön tehtyjen tilojen rakentamisen aikana nähty suunnittelu ja kuultu puhe siitä, minkälaisia erikoistiloja tarvitaan, otettiin onneksi huomioon, jolloin tiloista saatiin varsin toimivat ja ajanmukaiset. Myös Kristiansandissa voidaan nyt olla iloisia siitä, että yliopiston kampuksella on monialaista koulutusta ja asianmukaiset tilat.

Norjassa Bolognan prosessi on edennyt musiikin koulutuksen osalta niinkuin oli odotettavissa. Musiikkiopinnot koostuvat pääosin kahdesta moduulista, joista ensimmäinen on bachelor-tutkinto ja toinen master-tutkinto. Sama linjaus toimii kaikissa muissa pohjoismaissa paitsi Suomessa. Tässä riittää ainakin itselläni viikottaista ihmettelyä. Miksi ihmeessä Suomen musiikkikoulutuksen master-taso halutaan jumiuttaa vain Sibelius-akatemian hallintaan? Miten tämä logiikka toimii kansainvälistyvässä maailmassa? Mitä tämä merkitsee kv-yhteistyölle? Helsinki sai musiikkitalonsa klassisen musiikin kruunuksi. Nyt siellä on kaikki mahdollinen hyvä. Soisi kuitenkin, että veronmaksajien rahoja käytettäisiin varsinkin koulutuksen osalta enemmän Pohjois-Suomen hyväksi.

Oheisesta linkistä voi käydä katsomassa tietoja Kristinsandin uudesta ylpeydenaiheesta:

http://www.uia.no/en/portals/about_the_university/fine_arts/new_building_-_sigurd_koehns_house

Näitä tuumaili Norjassa tiistaiaamuna Jouko Tötterström