Buenos tardesta vaan!

AEC:n vuosittainen kongressi järjestettiin tänä vuonna Espanjan Valenciassa 10.-13.11. Tapahtuman isäntänä toimi Conservatorio Superior de Música ”Joaquin Rodrigo” de Valencia. AEC on eurooppalainen kulttuurin ja koulutuksen verkosto, joka on perustettu vuonna 1953. Verkosto koostuu ensisijaisesti eurooppalaisista musiikkikorkeakouluista. Nykyään AEC:ssa on 273 jäseninstituutiota 55 maassa, Euroopan lisäksi myös esim. USA:ssa, Koreassa ja Australiassa. AEC tukee jäseniensä kansainvälistä yhteistyötä, koordinoi erilaisia projekteja, jotka liittyvät musiikin korkeakoulutukseen, järjestää vuosittain kongressin ja useita seminaareja sekä edustaa jäseniään kansallisella, eurooppalaisella ja kansainvälisellä tasolla.

Valencian kongressissa oli yli 300 osallistujaa ja minulla oli ilo olla mukana yhtenä Suomen edustajista. Oulun seudun ammattikorkeakoulun lisäksi suomalaisia oli Sibelius-Akatemian ja Metropolian delegaatioissa. Muita tuttuja löytyi mm. Pohjoismaista ja Italiasta. Uusiakin verkostoja punoin mm. Itävallan edustajien kanssa.

Conservatorio Superior de Música ”Joaquin Rodrigo”

Kongressin ohjelma oli hyvin tiivis ja runsas. Vapaa-aikaa minulle jäi ensimmäisen päivän aamuna ja viimeisen päivän iltana. Olen ylpeä, etten hukannut itseäni retkillä vanhaan kaupunkiin tai Välimeren rannalle.

Vanhan kaupungin keskustaa ja ihana valo

Äkkiä rannalle

Kongressin teema oli ”The Musician in Society: Future Challenges”. Aihe sopi hyvin keskusteluun, jota käydään Suomessakin musiikista terveyden ja sosiaalisten olojen edistäjänä. Kongressissa heränneitä ajatuksia voi hyvin soveltaa kulttuurialalle laajemminkin.

Paolo Zuben Brasiliasta kertoi projektista, jossa vähäosaisille 6-18-vuotiaille lapsille ja nuorille järjestetään musiikin koulutusta. Heille annetaan ryhmäopetusta 1-4 kertaa viikossa kaksi tuntia kerrallaan. Tunneilla opiskellaan soittamista, laulamista, musiikin teoria-aineita, yhteislaulua ja -soittoa. Projekti hankkii lapsille soittimet. Brasilian 200 miljoonasta asukkaasta n. 30% elää köyhyysrajan alapuolella. Suuri osa nuorista keskeyttää koulun, tytöt yleensä teiniraskauksien ja pojat joko töiden takia tai siksi, että koulunkäynti ei kiinnosta. Musiikin avulla lapset ja nuoret pysyvät pois kaduilta, motivoituvat opiskelemaan ja samalla voimautetaan kokonaisia perheitä.

Musiikki elämään -hankkeemme innoittamana osallistuin “Ageing with and through Music” –case tutkimusten esittelyyn. Antonio Najeros Murciasta Espanjasta esitteli “Music for and with Elderly People” -projektia. Murcian seudulle on asettunut paljon eri kansallisuuksia edustavia eläkeläisiä, jotka elävät pienissä yhdyskunnissa omiensa keskellä. Musiikin avulla on rakennettu siltoja näiden ryhmien välille. Menetelminä ovat olleet mm. konsertit (musiikin saavutettavuus), workshopit (luodaan omia soittimia) ja paikallisen kulttuuriperinnön säilyttäminen. Toiminnan lähtökohtana ovat korkean iän tuoman elämänkokemuksen arvostus, vuorovaikutus, uudet taidot ja uudet polut. Hankkeen avulla kehitetään Murcian musiikkikorkeakoulun opintotarjontaa – opintosuunnitelmaan kuuluu mm. 2 ECTS pisteen laajuinen ”Solidarity action” –opintojakso.

Rosie Perkins (Englanti) ja Evert Bisschop Boele (Hollanti) esittelivät hankettaan ”Healthy ageing through music and the arts”. Musiikin ammattilainen tarvitsee nykyaikana portfolioonsa monipuolista osaamista; yrittäjyyttä, poikkitaiteellisuutta, kansainvälisyyttä, uusia yleisöjä, uusia käytänteitä. Healthy ageing -hankkeessa edistetään musiikin avulla elämisen laatua sekä iäkkäiden itsenäisyyttä ja aktiivisuutta. Hankkeessa on mm. järjestetty vuorovaikutteisia luovia työpajoja muusikoille, dementikoille ja hoitajille. Työpajoissa on edistetty etenkin dementikkojen, mutta miksi ei muidenkin osallistujien emotionaalisen, sosiaalisen ja fyysisen potentiaalin esille tulemista.

Musiikin koulutuksen haasteena on pitää yllä korkeaa taiteellista tasoa ja yhdistää siihen erilaisia kompetensseja, jotka auttavat valmistuvia opiskelijoita monipuolisen työuran luomisessa. Musiikin ammattilaisten tulee koko ajan uudistua ja olla vaikuttamassa omalla panoksellaan yhteiskuntaan. Erilaisia rahoituslähteitä tulee etsiä, sekä julkisia että yksityisiä. Muusikon paras työkalu on ”communication” (viestintä, tiedonvälitys, [viesti]yhteys, kommunikaatio, yhteydenpito).

Lauantaina pidettiin AEC:n yleiskokous, jossa päivitettiin neuvoston kokoonpano. Toistaiseksi Pohjoismaita edustavat Eirik Birkeland Norjasta ja Mist Thorkelsdottir Islannista. Ensi vuonna jälkimmäinen on erovuorossa, ja suomalaisten kesken jo mietimme strategiaa oman edustajamme saamiseksi neuvostoon.

AEC:n neuvosto

Seminaariohjelman lomassa kuultiin paikallisen korkeakoulun edustajien musiikkiesityksiä, mutta kaikista suurimman vaikutuksen tekivät autenttinen flamencoesitys Café del Duendessa ja berliiniläisen vanhan musiikin orkesterin konsertti Palau de la Músicassa.

Palau de la Música

Palau de les Arts Reina Sofia

Kauas on pitkä matka aina jollekin, ensi vuoden kongressi järjestetään Pietarissa teemana ”Artistic integrity” (taiteellinen tinkimättömyys). 20.11.2011 Riitta

Uusi tehtävä, uudet haasteet

Aloitin syyskuussa Kulttuurialan yksikön ympäristövastaavana ja uuden tehtävän myötä olen päässyt osallistumaan jo moneen mielenkiintoiseen tilaisuuteen. Eräs niistä oli 13.10. järjestetty OSAKO:n ympäristöpäivä, jonka yhteydessä järjestettiin paneelikeskustelu johon minun lisäkseni osallistuivat Oulun kaupunginhallituksesta Hanna Sarkkinen, Oulun yliopiston ylioppilaskunnasta Antti Pekkala sekä Satu Seppälä Oulun seudun ympäristötoimesta. Paneelissa pohdittiin mm. seuraavia kysymyksiä: Miksi ympäristötyö pitäisi kokea tärkeäksi? Kenen vastuulla ympäristökasvatus on, ja kenen/keiden vastuulla sen pitäisi olla? Millä keinoilla voitaisiin tavoittaa kaikki opiskelijat?

Jyrki Kataisen hallitusohjelmassa on asetettu erääksi tavoitteeksi kehittää suomalaisista maailman ympäristötietoisin kansakunta. Kulttuurialan yksikössä olemme olleet osaltamme pyrkimässä kohti tätä tavoitetta luomalla WWF:n Green Office-ohjelman mukaisen ympäristöohjelman, jolla tavoittelemme Green Office-merkkiä yksiköllemme. Merkin saadakseen toimiston täytyy täyttää tietyt kriteerit. Minun ja yksikön ympäristötiimin vastuulla on, että tämän vuoden loppuun mennessä nuo kriteerit täyttyvät.

Tällä hetkellä elämme aikaa, jolloin ihmiset ovat ehkä aiempaa tietoisempia ympäristöasioista ja kestävästä kehityksestä, mutta suurella osalla tämä tieto ei vielä ulotu tekojen tasolle. Miten sitten saataisiin esimerkiksi opiskelijat osallistettua ympäristötyöhön? Uskon, että ympäristötekojen hyödyt pitäisi voida kokea henkilökohtaisesti, jotta ihmiset kiinnostuisivat tekojensa seurauksista. Millaisia tällaiset hyödyt sitten voisivat olla? Tässä muutamia esimerkkejä:

  1. Työ- tai koulumatkojen kulkeminen kävellen tai pyörällä auton sijaan parantaa fyysistä kuntoa, piristää mieltä ja säästää rahaa.
  2. Jätehuoltokustannukset ovat menoja, johon asiakkaan on helppo vaikuttaa sekajätteen määrää vähentämällä. Suurin osa kiinteistöjen tuottamasta jätteestä on nimittäin erilaista pakkausjätettä, jonka lajittelu on helppoa.
  3. Harrastukset kuten musiikki, tanssi, teatteri tai elokuvissa käynti eivät vaadi jatkuvasti uusia välineitä, mutta niiden avulla saa paljon iloa elämään ja voi tuottaa sitä myös muille.
  4. Kirpputoreilta ja netistä voi löytää laadukkaita käytettyjä tavaroita ja vaatteita edullisesti ja samalla luontoa säästäen. 

Ihmiset kuvittelevat usein, että toimiakseen ympäristöystävällisesti heidän täytyy luopua jostakin. Todellisuudessa huomioimalla tekojensa ympäristövaikutukset voi pikemminkin parantaa omaa elämänlaatuaan! Mitä muita tapoja parantaa elämänlaatua toimimalla ympäristöystävällisesti keksitte? Vinkkejä otetaan vastaan!

Johanna Pihlajamaa

Otteita kapteenin lokikirjasta

Viikko 44, 65°01' N, 25°28' E, matkalla pimeydessä kohti tuntematonta…

Lomaviikon jälkeen alkoi vuoden viimeinen kuudennes ennen laskeutumista joulun viettoon. KULTU-tapahtumatuottajamme Jenny Kilponen vaihtaa työpaikkaa 7.11. ja kuluneen viikon maanantaina selviteltiin vielä viimeisiä yksityiskohtia, miten hänen jättämänsä aukko täytetään. Onneksi yksiköstä löytyy osaamista – Mira Kolanen ottaa tuottajan tehtävät haltuunsa ja Miran töitä siirtyy opintotoimistossa Minna Moilaselle ja joiltakin osin myös tanssin osastolle.

Tiistaina kävin musiikin osastokokouksessa kertomassa ajatuksia opettajan työnkuvan muutoksesta ja tehtävien suuntaamisesta entistä enemmän sellaiseen toimintaan, mitä meiltä edellytetään ja mistä rahat tulevat. Tämä tavoite koskee luonnollisesti koko yksikköä.

Opetustyö 50%

Muu integroituen opetukseen 50%

Osaston perusrahoituksesta

Hankkeet (suunnittelu, asiantuntijatehtävät)

Painoalat, TKI

Erillisrahoitus (tuloksellisuus, tapahtumatuotannot, opinto-ohjaus)

Täydennyskoulutus (mapa)

Kv, yrittäjyys

 

Oamkin kulttuurialan koulutuksen aloituspaikat vähenevät OKM:n esityksen mukaan laskentatavasta riippuen 35-50 paikalla vuonna 2013, jäljelle jää 80 aloituspaikaa. Rehtori on asettanut työryhmän, jonka tehtävänä on tehdä esitys ratkaisuista, joilla turvataan kulttuurialan osaaja- ja osaamistarpeet Pohjois-Suomessa. Työryhmän puheenjohtaja on vararehtori Risto Kimari ja jäseninä siinä ovat opintoasiain johtaja Anne Anttinen, liiketalouden ja kulttuurialan yksiköiden yksikönjohtajat, kirjasto- ja tietopalvelun ko:n osastonjohtaja ja ko-vastaava sekä musiikin, tanssinopettajan ja viestinnän koulutusohjelmien osastonjohtajat. Työryhmä kokoontui ensimmäisen kerran tiistaina ja esitys tulee olla valmiina marraskuun loppuun mennessä. Myös rehtori Jouko Paaso osallistui tähän ensimmäiseen kokoukseen, joka sujui hyvässä hengessä.

Tiistaille osui vielä Oulun seudun koulutuskuntayhtymän tarkastuslautakunnan kokous, johon minut oli pyydetty esittelemään yksikkömme toimintaa. Kokouksen alussa keskusteltiin tuloksistamme ja tehdyistä kehittämistoimenpiteistä. Suurelta osin tulokset ovat kelvollisia, mm. työllistyminen (73%), suoritetut tutkinnot, opintojen eteneminen, läpäisy. Tarkastelussa oli opintojen keskeyttämisten lisääntyminen ja määräaikaisten suuri osuus henkilökunnassa. Molempiin ollaan reagoimassa.

Keskiviikkoaamu meni johtoryhmässä ja tki-tiimissä. Yksikön historian toinen sidosryhmäseminaari järjestettiin iltapäivällä. Tilaisuuteen oli ilmoittautunut etukäteen vain muutama henkilö, ja olikin iloinen yllätys, kun paikalle saapui odotettua runsaampi joukko kumppaneitamme. Kahviosta vain äkkiä lisää kahvikuppeja ja leivonnaisia! Kerroin tilaisuuden aluksi ajankohtaisia kuulumisia ja KULTU-painoalakoordinaattori Jussi Haukkamaa jatkoi toiminnan raportoinnilla. Yhteisen osuuden lopuksi keskustelimme vielä, miten saamme välitettyä paremmin tietoa toiminnastamme yhteistyötahoillemme. Kiinnostusta on, ja kohdennetut uutiskirjeet koettiin hyväksi välineeksi. Yhteisen osuuden jälkeen kokoonnuttiin vielä osastoittain, ja tilaisuuden päätteeksi vierailla oli mahdollisuus osallistua Spoon River –oopperan kenraaliharjoitukseen.

Torstaina tein liikkuvuusilmoitukset syksyn ulkomaanmatkoista. On tärkeää saada toiminnot tilastoihin, joiden perusteella meitä arvioidaan. Illalla oli Spoon River –oopperan ensi-ilta ja odotukset olivat kenraaliharjoituksen perusteella korkealla. On uskomattoman hienoa, miten opiskelijat ovat saaneet aikaan täysipainoisen kamarioopperan. Sävellys, ohjaus, laulusolistit, tanssijat, muusikot, projisointi ja valot, puvustus ja markkinointi muodostivat kudoksen, jossa syntyi uusi taidemuoto, uusia sisältöjä ja elämyksiä ja runsaasti tki-opintopisteitä. Yleisöä oli paikalla vajaa 100 henkeä ja E-concerthousen kautta esitystä seurattiin 839 tietokoneelta: Helsingissä 262, Oulussa 145, Turussa 62, Tampereella 57, Jyväskylässä 25, Kuopiossa 21, Espoossa 20, lisäksi ainakin Lahdessa, Joensuussa ja Seinäjoella. Maanosat USA 16, Aasia 8, Afrikka 2, maat Ruotsi 6, UK 2, Tanska 2, Norja 2. Kritiikistä kannattaa ottaa se, mikä kehittää eteenpäin, ja jättää loput omaan arvoonsa. Karavaani kulkee ja koirat haukkuvat.

Perjantaina hyvästeltiin Jenny ja suunniteltiin osastonjohtajien kanssa yksikön tulevia rekrytointeja. Tavoitteena on saada avattua tällä hetkellä määräaikaisena hoidettavia virkoja toistaiseksi täytettäviksi. Siinä onkin palapeliä kerrakseen, kun arvioidaan, mihin tulorahoitus tulevina vuosina riittää, mitkä ovat sellaisia tehtäviä, joita tarvitaan toistaiseksi ja mihin suuntaan koulutus ylipäänsä kehittyy.  Kuntayhtymän rekrytointiohjeistuksen mukaan avoimeksi tulevien virkojen hakuaika tulee olemaan maaliskuussa.

Lauantai oli juhlapäivä. Kirkkomusiikin suuntautumisvaihtoehtovastaava, lehtori Ari Rautakoski on opiskellut töiden ohessa teologian maisteriksi ja hänet vihittiin lauantaina papiksi. Osallistuin muutaman kollegan kanssa vihkiäisjumalanpalvelukseen Oulun tuomiokirkossa, kahvitilaisuuteen Piispan talossa ja kävin vielä iltapäivällä Arin kotona onnittelukäynnillä. Pappisvihkimys on mahdollinen korkeakoulun lehtorille, jonka opetusaineisiin kuuluu kirkollisia aineita ja tässä tapauksessa myös vastuu kirkkomuusikoiden kouluttamisesta. Yksikön osaaminen on laajentunut omalla sielunhoitajalla näinä välillä vaikeinakin aikoina. 

Mikäli haluat tietää, miten linja-autojen sisustus on muuttunut vuosien saatossa, kuuntele RadioTv Komboa (http://www.radiotvkombo.com/).

6.11.2011

Riitta Tötterström

Luovuus kukkikoon

Oulun seudun ammattikorkeakoulun kulttuurialan yksikössä tehdään taidetta. Yksikön päätehtävänä on kuitenkin kouluttaa musiikin, tanssin ja viestinnän ammattilaisia. Miten nämä kaksi asiaa voivat korreloida keskenään?

Kulttuurialan yksikössä on vuosittain mittava määrä erilaisia tapahtumia. Juuri nyt musiikin puolelta tulevat mieleen kalenterissa lähellä olevat Spoon River -kamariooppera ja Leevi Madetoja -pianokilpailu, tanssissa Arktiset askeleet ja tanssinäytökset sekä viestinnällä esim. monenlaiset kuvalliset työt elokuvista taidenäyttelyihin. Miten tällainen monitaiteellinen runsaudensarvi on yleensä mahdollinen? Mihin kaikki perustuu? Mitä ihmettä Kulttuurialan yksikössä oikein tapahtuu?

Kun taiteessa syntyy jotain uutta ja ainutlaatuista, on se aina luovan prosessin tulos. Tämä prosessi voidaan usein myös valjastaa opetussuunnitelman alaiseksi (tai toisin päin) niin, että se mitä opiskelija luonnostaan muutenkin suuren sisäisen palon seurauksena on tekemässä, sisältyy olennaisesti hänen opintoihinsa. Kun jollakulla on jumalallinen visio jostain elämää suuremmasta, pitää hänelle antaa keinoja sen toteuttamiseksi. Tätä tehdään päivittäin normaalin toiminnan ja opetuksen nimissä, mutta joskus on hyvä myös poiketa totutusta ja kokeilla jotain uutta. Voimme varmasti kehittää omia toimintamallejamme sellaiseen suuntaan, että se tukee opiskelijoita ja luovuutta mahdollisimman paljon.

Maailmankuulu viulupedagogi Leopold Auer oli kuuluisa opetusmetodistaan, jossa hän pyrki keskittymään jokaisen oppilaansa erityisosaamiseen ja sen vahvistamiseen maksimaalisesti. Tämän menetelmän kautta ilmeni, että oppilaitten heikommin hallinnassa olleet taidot kehittyivät eikä niihin tarvinnut erikseen kiinnittää kauheasti huomiota. Tätä kautta myös oppilaitten itsetunto epäilemättä kasvoi terveellä tavalla. Metodi poikkeaa radikaalisti siitä vanhanaikaisesta, mitä opettajat yleisesti ovat käyttäneet: katsotaan, missä on heikkouksia ja pyritään parantamaan taitoja ja osaamista niillä alueilla. Henkinen tuki on kaikkein tärkeintä, ja sen jälkeen tulee kaikki muu pakollinen. Minä uskallan edelleen ajatella näin ja pysyä idealistina, vaikka ajat ovat kovat, ja kulttuurikoulutukselle ei anneta armoa ainakaan ministeriön suunnalla.

Kulttuurialan yksikön henkilökunta on täynnä itseni kaltaisia idealisteja sekä opiskelijoissa että meissä opettajissa, ja juuri siinä on yhteinen suuri voimavara, jonka tukemana laiva seilaa myrskyisälläkin merellä. Tarvitsemme entistä enemmän ymmärrystä, yhteistyötä ja tukea toinen toisiltamme. Työuupumus voi iskeä kenelle tahansa, jos työn elämyksellinen ja luova puoli unohdetaan. Kaunis konsertti, hyvin toimitettu radio-ohjelma, liikuttava tanssinäytös, itsereflektoiva opinnäytetyö ja moni muu seikka heijastaa luovia voimavaroja, joita täällä on. Mitä elämä olisi ilman kaikkea tätä?

Taide on tehty kaiken kansan nähtäväksi ja kuultavaksi. Tätä periaatetta on hyvä noudattaa ja tuoda jatkossakin tapahtumiamme ja tekemistämme tykö muitten iloksi. Eilinen kulttuurialan sidosryhmäseminaari myös antoi uskoa siihen, että yhteistyö voimaannuttaa ja kehittää.

Elämä ilman taidetta ja sisältöä on merkityksetöntä.

Jouko Tötterström

 

Musiikkia ja Mediaa Tampereella

Sain mahdollisuuden osallistua 22. kertaa järjestettävään Musiikki ja Media -seminaariin Tampereella. Kyseinen tapahtuma kokoaa yhteen n. 700 musiikki- ja media-alan ammattilaista kotimaasta ja myös ulkomailta. Osallistujalistalla on ihmisiä levy-yhtiöistä, musiikkitapahtumista sekä -festivaaleilta, radio- ja tv-yhtiöistä, musiikkilehdistä, musiikkialan korkeakouluista, ohjelmapalvelutoimistoista ja niin edelleen. Tapahtuma on lajissaan suurin Suomessa ja seminaaripuheissa korostettiin sen olevan merkittävä myös kansainvälisesti. 

Seminaari alkoi osaltani torstaina. Ensimmäisenä päivänä ohjelmassa oli paneelikeskustelu nimellä "Musiikki ja valta". Elinkeinoministeri Jyri Häkämies, kansanedustajat Pia Viitanen ja Mikko Alatalo sekä Tampereen apulaispormestari Olli-Poika Parviainen pohtivat musiikin ja muiden luovien alojen yhteiskunnallisesta ja taloudellisesta merkityksestä. Keskustelussa kävi selväksi, että luovien alojen innovaatioihin tulisi sijoittaa, eikä sitä pitäisi ajatella rahan haaskauksena. Häkämies väläytti, että haaveena olisi luoda samanlainen rahasto luoville aloille, kuin esimerkiksi kaivosteollisuudella on tällä hetkellä. Hänen mukaan myös ministeriössä työskenteleviä tulisi kouluttaa soveltamaan olemassa olevia työkaluja luovaan talouteen. Panelistien mukaan riskinottoja ja investointeja ei tehdä tarpeeksi ja puolestaan epäonnistumisiin pitäisi suhtaudua myönteisemmin.   

Musiikki ja Median virallisissa avajaisissa jaettiin Vuoden Musiikkialan Naisyrittäjän palkinto ensimmäistä kertaa.  Palkinnon vuonna 2011 sai ohjelmatoimisto Belides Oy:n toimitusjohtaja Maria Tarnainen. Voittaja kiitti puheessaan "hyvästä koulusta mm. Sielun Veljiä ja Ismo Alankoa", olihan hän aloittanut työnsä kyseisen bändin kanssa jo vuonna 1984. 

Onnellisten sattumusten kautta pääsin mukaan Music Export Finlandin vastaanotolle. Kourallinen seminaarivieraita kuljetettiin bussilla Tampereen keskustasta Ylöjärvelle Akun tehtaalle. Jossain Vermon raviradan lähellä bussikuskimme huomasi kääntyneensä väärään suuntaan. Huomattavan ahtaassa kohdassa, liikenteenjakajan ja grillikioskin kohdalla kuljettaja päätti kääntää linja-autonsa. Aloimme hitaasti peruuttaa kohti grillikioskia. Istuimme takapenkillä ja seurasimme etenemistä nenä kiinni takalasissa. Noin 30 senttiä ennen grillin lippakatton reunaa kuljettaja pysähtyi. Huokaisimme helpotuksesta silmänräpäykseksi, kunnes kuljettaja jatkoikin peruuttamista. Koko bussin takaosa huusi "STOOOP!" Samassa katon reuna taipui ikkunaa vasten ja bussin takalasi meni tuhansiksi palasiksi silmiemme edessä. Onneksi lasi oli turvalasia, joten loppumatkan seurasimme mosaiikkista takalasista. 

Juhlat Akun tehtaalla olivat kuitenkin viihtyisät. Toinen mukava sattumus tuli eteen, kun kanadalainen Alan tuli juttelemaan seurueeseemme. Hän esitteli itsensä ja sanoi minulle "Hei, sinä chekkasit itsesi tänne Four Squaressa!" Aloin taputtaa innoissani käsiä yhteen. Sosiaalisen median kautta verkostoituminen onnistuu myös näin päin! Alan kertoi olevansa suomalaiset sukujuuret omaava musiikkitoimittaja ja hän oli tullut Tampereelle verkostoitumaan ja tutustumaan isoisänsä kotimaahan. 

Illalla kävimme vielä Klubilla katsomassa The Melvins-orkesteria, joka ei välttämättä ollut aivan minun juttuni, mutta myönnettäköön että bändin kaksi rumpalia paukuttivat vaikuttavasti. Samalla tapasin myös Oamkin tamperelaisvahvistusta, DiMeKe-hankkeen Emmiä!

-Jenny