Sateinen ja sumuinen vaihtoviikko Antwepenissä

Kuvakollaasi Antwerpenistä

 

Myöhään sunnuntai-iltana saavuimme perille Erasmus opettajavaihtoviikon kohteeseen Belgiaan. Takana oli pitkä matka, kaksi lentokoneen vaihtoa ja junamatka Brysselistä Antwerpeniin. Jätimme tavarat hotellille ja lähdimme kaupungille etsimään avoinna olevaa ruokapaikkaa.  Illastimme viehättävässä espanjalaisessa ravintolassa.

 
Maanantai aamu alkoi sateisena ja usvaisena. Heti aamupalan jälkeen lähdimme koululle, joka sijaitsi aivan hotelliamme vastapäätä kadun toisella puolella. Muut Arteisis Plantijin kansainvälisen vaihtoviikon opettajat sekä isäntämme Wim Goomberg olivat jo meitä ala-aulassa vastassa.

Viikon ohjelma koostui neljästä eri samanaikaisesti toteutettavasta työpajasta. Aiheet työpajoihin,meidän lisäksemme, toivat tullessaan opettajat Haagista, Amsterdamista, ja Enchedestä. Aloitimme viikon oman opiskelijaryhmämme kanssa Oamkin ja opiskelumahdollisuuksien esittelyllä. Ja siitä jatkoimme työpajamme varsinaisella tehtävänannolla ”Making Unknown Known”. Projektin ideana oli löytää Wimin valitsemasta alueesta “Bermudan kolmiosta”, Antwerpenissä uusia, tuntemattomia, kuolleita paikkoja, ja tehdä ne tunnetuksi. 

 

Aamupäivän reippaan alku setin jälkeen jätimme opiskelijat työstämään ideoitaan itsenäisesti ja pidimme heihin loppupäivän etänä yhteyttä Facebookin kautta. FB-ryhmä osoittautui viikon aikana loistavaksi yhteydenpitovälineeksi niin keskeisen kommunikoinnin kuin tiedostojen jakamisen kannalta.

 

Cybornin VR-laitteistoa

 

Tiistaina meillä oli tiivis ohjelma. Heti aamusta meidät noudettiin hotellilta mukaan yritysvierailulle Cyborn nimiseen yhtiöön, jossa tehdään animaatiota, applikaatioita ja virtuaalisen todellisuuden sovelluksia.  Yhtiössä on työn alla kokopitkä lasten animaatioelokuva, Islantilais-Belgialainen tuotanto, - Ploey: You Never Fly Alone. Oli ilo tutustua todella lahjakkaisiin animaattoreihin. Esimerkkinä tuotantoyhtiön työjaosta; yksi animaattoreista keskittyy pelkästään lintuhahmojen höyhenten tekstuureihin ja toinen niiden liike-animaatioihin!

 

Iltapäivällä kokoonnuttiin yhteen opiskelijoiden kanssa ja aloitettiin opetus nimen ideoimisella, sekä logon suunnittelukilpailulla.”Making Unknown Known” –työpajamme projekti sai nimen AntX. Ryhmät jatkoivat omien aiheidensa ja logo-ideoiden työstämistä. Päivän lopuksi ryhmät esittelivät muille oman tuntemattoman paikkansa Antwerpenissä sovitun kolmion sisältä.

 

Robert Fillioun teos M HKAssa

 

Keskiviikko oli opetuksen etäpäivä ja pidimme yhteyttä opiskelijoihin Facebookin välityksellä. Logo ehdotuksesta pidettiin myös FB äänestys. Päivän aikana tutustuimme modernin taiteen museoon (M HKA), jossa oli esillä 1970-luvun valokuva- ja käsitetaidetta. Ehdimme myös käydä ostoksilla Antwerpenin vanhan kaupungin kävelykaduilla. Illalla menimme hyvin syöneenä hotellille nukkumaan. Belgiassa on varmaan mahdotonta saada huonoa ruokaa ja Antwerpen on ennen kaikkea ravintolakaupunki!

 

Torstaina opetimme jälleen koko päivän. Kun logo oli päätetty, niin jaoimme ryhmille AntX-projektin visualisointiin liittyvät tehtävät niin, että saatiin kaikki vaadittavat osa-alueet toteutettua: nettisivun koodaus, kartan suunnittelu, logon viimeistely, värien määrittely, graafiset elementit, paikkojen visualisointi katukuvassa, esite ja juliste. Noiden tehtävien rinnalla opiskelijat viimeistelivät oman kuolleen pisteensä visualisoinnin sekä nettisivukoodauksen. Eli työtä riitti yllin kyllin ja ryhmät joutuivat kommunikoimaan keskenään saadakseen yhteiset tehtävät toteutettua.

 

Työpäivän jälkeen osallistuimme vielä Let´s Talk Design -tapahtumaan, jossa oli puhujina luovien alojen toimijoita eri maista. Illan anti oli todella mielenkiintoinen, mutta päivä pitkä. Oli aivan pakko päästä äkkiä hotellille ja nukkumaan.

 

AntX visualisoinria

 

Perjantaina aamulla oli kaikkien ryhmien esitykset, joiden jälkeen seurasimme vielä Amsterdamin projektien esittelyt. Opiskelijaryhmien tuotokset viikon työpajoista oli todella hienoa nähtävää, niin sisällöltään, kuin visuaalisilta ilmeiltään.
Ryhmämme

 

KV-viikosta jäljellä oli enää viimeinen yhteinen kokoontuminen lounaalle muiden opettajien kanssa sekä projektin arvosanojen antaminen. Kurssi arvioitiin meille erikoisella asteikolla; 0-20 ja opintopisteitä viikosta kertyi 3. Arviointia varten olimme saaneet mielenkiintoisen Exel-taulukon, jonka täyttämiseen ja opiskelijoille palautteen lähettämiseen meni iltapäivä.

 

Tunnelmat viikosta olivat positiiviset. Kurssi oli antoisa ja opettavainen. Vaikka viikko oli aika raskas ja matkustuspäivät pitkät, oli tämä reissu kaiken kaikkiaan voimauttava kokemus. Siitä sai paljon uusia ideoita omaan opetukseen.

 

Nina Patrikka ja Karoliina Niemelä

Lopetetaanko tanssinopettajakoulutus?

(Julkaistu Kalevassa 10.8.2016)

Ouluko tanssikaupunki? Kalevassa oli torstaina 4.8. juttu ammattikorkeakoulun leikkauksista ja Kalevan tietojen mukaan tanssinopettajan tutkinto-ohjelma on lakkautettavien listalla. Tutkinto-ohjelmien karsintojen perusteena on koulutustarve alueella, työllistyminen, vetovoima ja vastaava tarjonta muissa korkeakouluissa. Tanssinopettajakoulutuksen tilanne näiden suhteen on erinomainen.

Oamkin tanssinopettajien työllistyminen on viime vuosina ollut 100%. Kaleva on uutisoinut aiemmin kahteen otteeseen tanssikoulujen huomattavasta määrän kasvusta Oulun alueella. Monissa uusissa tanssikouluissa yrittäjinä ja työntekijöinä on Oamkin tanssinopettajankoulutuksen kasvatteja. Tanssiyrittäjyyden kasvu on ollut samansuuntaista myös muualla Suomessa.

Opetus- ja kulttuuriministeriön Suomi osaamisen kasvu-uralle. Ehdotus tutkintotavoitteista 2020-luvulle -raportin tehneen työryhmän esitys kulttuurialan koulutuksen aloituspaikkojen valtakunnalliseksi vähennystarpeeksi on 37% ja ammattikorkeakouluissa 41%. Samassa yhteydessä kuitenkin todetaan, että teatterin ja tanssin aloittajamääriin tarvittaisiin suhteellisesti lähes 30% lisäys.

Tätä taustaa vasten tuntuu absurdilta lukea tai olla osallisena keskusteluissa, joissa tanssin tutkinto-ohjelmaa ollaan pahimmillaan lakkauttamassa. Taloudellisesti vaikeina aikoina kulttuuri nähdään helppona säästökohteena, mutta miksi säästää alalta jossa yrittäjyys on vahvassa kasvussa ja työllistyminen huipussaan?

Oamkin tanssinopettajan tutkinto-ohjelman suuntautumisvaihtoehtoja ovat kansantanssi, paritanssi, showtanssi ja baletti. Kansantanssi ja paritanssi huolehtivat ainoina kansallisen elävän kulttuurin perimästä. Showtanssi on suosituin suuntautumisvaihtoehto, mikä johtuu urbaanien tanssilajien ja näiden kilpailutoiminnan räjähdysmaisesta kasvusta viimeisen 10 vuoden aikana. Baletinopettajaopiskelijoiden opetusharjoituskoulun kautta on päässyt useita nuoria tanssijan ammatilliseen koulutukseen.

Tanssinopettajaopiskelijat harjoittelevat opettamista Oulun peruskouluissa. Lukuvuoden kestävää viikoittaista tanssinopetusta saa noin 500-1000 lasta ja nuorta. Valtakunnallisesti merkittävää Arktiset Askeleet tanssitapahtumaakaan ei olisi ilman tanssinopettajaopiskelijoiden panostusta.

Olisi sääli, jos tulevaisuudessa ei olisi pedagogisesti päteviä tanssinopettajia huolehtimassa kulttuuristamme, lapsista ja nuorista sekä liikuttamassa ikääntyvää aikuisväestöä. Tanssi osana kulttuuria lisää tutkitusti fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia, koska tanssia kulutetaan itse tekemällä ja osallistumalla.

Tanssi yleisten oppimisvalmiuksien edistäjänä on tieteellisesti todistettu moneen kertaan. Lasten ja nuorten kohdalla tanssi edistää sosiaalisuutta, empatiakykyä, turvallisuuden tunnetta, matemaattisia valmiuksia, -musiikillisia, -kielellisiä, liikunnallisia taitoja ja positiivista elämän asennetta. Oman kehonsa kanssa toimeen tuleminen vaikuttaa kaikilla elämän alueilla.

Tanssinopettajan tutkinto-ohjelma tulee säilyttää, sillä Suomi tarvitsee hyviä kulttuurin ja hyvinvoinnin tekijöitä ja osaajia tasapainottamaan lisääntyvän liikkumattomuuden elämäntyyliä.

Koulutuksen puolesta on adressi osoitteessa: http://www.adressit.com/oamkin_tanssinopettajakoulutus_sailytettava

Anssi Kirkonpelto, tanssin tutkinto-ohjelman tiimipäällikkö

Verkostoituminen ja yhteistyö ovat tärkeä osa kansainvälisyyttä

Erasmus henkilöstövaihtoviikko antaa hienon mahdollisuuden nähdä ja kokea uutta yhdessä muiden ammattikorkeakoulujen kollegoiden kanssa. Vierailimme Puolassa, Wroclaw University of Technologyn järjestämällä vaihtoviikolla 6.-10.6.2016. Innostuimme vaihtoviikosta nähtyämme Oamkin kv-vaihdon nettisivuilla tiedon Puolassa järjestettävästä Design Thinking -workshopista. Design Thinking onsuunnitteluprosessi, jonka ideologiaan kuuluu käytännönläheinen tapa kehittää tuotetta/palvelua yhdessä asiakkaan. Aihe oli kiinnostava ja ajankohtainen työtehtäviimme liittyen, joten päätimme hakea vaihtoviikolle mukaan.

Lisäksemme Wroclawiin oli saapunut vieraita yhteensä kymmenestä maasta. Vastaanottava korkeakoulu oli valmistellut vaihtoviikolle mielenkiintoisen ohjelman. Yhden workshop-päivän lisäksi viikko sisälsi Puolan kielen tehokurssin, kampukseen ja kaupunkiin tutustumista sekä vierailun Hydropoliksessa - näyttelyssä joka painottui kaikkeen veteen liittyvään (http://hydropolis.pl/?lang=en). Viikkomme kruunautui viimeisenä päivänä toteutettuun päiväretkeen lähelle Tšekin rajaa, Ala-Sleesian alueelle. Matkamme vei Ala-Sleesian linnojen alueelle, Srebrna Góran linnakkeelle. Linnat rakennettiin keskiajalla, usein vaikeakulkuisiin kalliojyrkänteisiin, ruhtinaiden toimipaikoiksi. Seuraavien vuosisatojen aikana niitä laajennettiin ja uudelleen rakennettiin. Tämän lisäksi vierailimme Duszniki Zdrójn kaupungissa sijaitsevassa historiallisessa puusta rakennetussa paperimyllyssä, joka toimii nykyään museokäytössä. Tehdas ja mylly on rakennettu 1600-luvulla ja se on yksi Euroopan harvinaisimmista. Paperitehdas valmistaa vielä nykyäänkin paksua käsintehtyä paperia vanhan ohjeen mukaan. Pääsimme myös itse kokeilemaan paperin tekoa tällä historiallisella menetelmällä!

 
 
Puola oli meille molemmille maana täysin uusi. Saavuimme jo vaihtoviikkoa edeltävänä sunnuntaina, joten meillä oli aikaa tehdä tuttavuutta Wroclawin kaupungin kanssa. Kuvan kaunis arkkitehtuuri ja historiallinen ympäristö loivat hienot puitteet aurinkoiselle vaihtoviikollemme. Lisäksi Puolan edukas hintataso sopii hyvin niin ruoasta, juomasta kuin ostoksistakin kiinnostuneille. Kävipä vaihtoviikko ihan urheilustakin, sillä kaupunki ja sen ympäristö tulivat viikon aikana tutuksi 72 kävelykilometrin voimin.
 
Viikon aikana meille annettiin hyvät mahdollisuudet verkostoitumiseen toisten korkeakoulujen kollegoiden kanssa. Markkinoimme Oulua ja ammattikorkeakouluamme ilmeisesti niin hyvin, että saimme suurimman osan vieraista innostettua tulemaan Ouluun vierailulle. Tämän myötä saimmekin ajatuksen kutsua heidät vieraaksemme omalle henkilöstövaihtoviikollemme. Suosittelemme henkilöstövaihtoviikkoa kaikille sitä vähänkään harkitseville. Pieni breikki omasta arjesta avartaa ja antaa uusia näkökulmia tulevaan! 


Aurinkoa kesään toivottavat
Kulttuurin osaston suunnittelijat Milla-Maija Kemppainen ja Paula Ylipulli


 
 


TUNNELMIA JA MIETTEITÄ ARKTISTEN ASKELTEN JÄLKEEN

TUNNELMIA JA MIETTEITÄ ARKTISTEN ASKELTEN JÄLKEEN

Arkiset askeleet 2016 -tapahtumasta on kohta kaksi viikkoa  ja tapahtuman aikana mieleen tulleita asioita on ehtinyt pohdiskella moneltakin eri kantilta. Tässä blogitekstissä on koottuna joitakin ajatuksia, joista juttelimme tapahtuman jälkeen pidetyssä Oulun läänin Tanssialan Tuki ry:n palautepalaverissa ja joiden toivoisin lähtevän elämään laajemminkin tanssin kentällä. 

Arktiset askeleet on valtakunnallinen tanssitapahtuma, joka tanssittiin ensimmäisen kerran vuonna 1985 ja joka on nyt vakiinnuttanut paikkansa yhtenä merkittävimmistä vuosittaisista tanssitapahtumista. Tapahtumassa vuorottelevat vuorovuosin alle kouluikäisten ja alakouluikäisten sekä sitä vanhempien tanssijoiden katselmukset. Tapahtuman päätavoite on toimia tanssikasvatuksellisena alustana osallistuville tanssijoille, heidän huoltajilleen ja opettajilleen sekä tanssiyleisölle. Tapahtumaviikonloppu tuo Ouluun joka vuosi 400-500 osallistujaa eri puolilta Suomea.

Vuoden 2016 lastentanssitapahtuma tanssittiin Oamkin Kotkantien kampuksella 31.3.-3.4.2016. Viikonloppuun lunastettiin yli 500 osallistujapassia, työntekijöissä oli mukana n.40 ammattilaista, opiskelijaa ja talkooväkeä. Kotkantiellä kävi siis melkoinen kuhina koko viikonlopun ajan.

Arktisten askelien tuotantosuunnitelmaan on kirjattu tapahtuman strategiset suuntaviivat: arvot, missio, visio sekä tavoitteet ja päämäärät. Vaikkakin suurin osa viikonlopun ajasta täyttyi tanssinriemusta nauttimisesta, takaraivossa pyöri myös koko ajan monenlaista ajatusta sekä omasta onnistumisesta järjestelyjen suhteen että osallistujien tavasta ottaa asioita vastaan. Olemmeko onnistuneet luomaan osallistujille ja yleisölle tavoitteidemme mukaiset puitteet? Minkälaista vastakaikua saimme järjestelyihin liittyvistä ratkaisuista? Mitkä ovat niitä asioita, joita olisi hyvä nostaa esille tuleville tanssinopettajillekin pohdittaviksi?

Näitä asioita olemme pohdimme ääneen  jo tapahtumaviikonloppuna yhdessä lähes korvaamattoman tapahtumatuottajan, Mira Kolasen, kanssa ja näitä ajatuksia jaan tässä blogikirjoituksessa. Jatkossa kursiivilla kirjoitettu teksti on lainausta suoraan tuotantosuunnitelmasta.

 Tanssitapahtumaan sisältyvän katselmuksen tavoitteena on ollut alusta asti arvioida teoksia kokonaisuuksina. Arvioinnissa kiinnitetään huomiota myös luovuuteen ja omaperäisiin oivalluksiin sekä yksilöllisiin suorituksiin, ei pelkästään tekniseen suoritukseen ja näin huomioidaan myös tapahtuman tanssikasvatusfilosofia.

Nyky-yhteiskuntaa ei suotta kutsuta kilpailuyhteiskunnaksi. Ihmisillä tuntuu olevan kummallinen tarve asettaa asioita paremmuusjärjestykseen ja olla nopeampia ja tehokkaampia kuin joku toinen. Siksi on tärkeää, että on olemassa myös arviointitilanteita, joissa arvioitava asia otetaan sellaisena kuin se on, laittamatta sitä paremmuusjärjestykseen jonkun toisen kanssa. Tämä on asia, jota emme varmaan voi Arktisissa askelissa liikaa korostaa sekä osallistujille että yleisölle. Esiraadissa pyritään pitämään huoli siitä, että varsinaiseen katselmukseen tulee valituksi mukaan teoksia mahdollisimman monesta eri tanssityylistä, monesta eri tanssiyhteisöstä ja eri puolilta Suomea. Varsinaisen katselmuksen raati pyrkii valitsemaan loppunäytökseen mahdollisimman laajan kattauksen erilaisia, mieleenpainuvia tanssiteoksia. Stipendejä ja kunniakirjoja jaetaan sekä tanssillisista ansioista että vaikkapa heittäytyvästä esiintymisestä, hyvästä puvustuksesta tai yhteisöllisyydestä. Jos ja kun jokin esitys saa stipendinä suuremman summan kuin toinen, tämä tarkoittaa vain sitä, että tässä esityksessä moni arvioinnin lähtökohtana ollut asia on toiminut hyvin. Siitä huolimatta se esitys, jonka ansiona oli vaikkapa hyvä puvustus on katselmuksen näkökulmasta ihan yhtä arvokas ja  ansaitsee paikan vaikkapa loppunäytöksessä. Ainoa (varsin ikävä) rajoite on aika….kaikkia ei voi ottaa mukaan loppunäytökseen, vaan voi valita vain n. 60 min edestä esityksiä. Arktiset askeleet -tapahtuma ei ole kilpailu vaan katselmus, jossa jokainen mukana oleva teos on yhtä arvokas.

 Kuvassa on stipendillä palkittu Juuso Qvick tanssimassa omaa koreografiaansa Tuska


Tapahtuma kunnioittaa tanssin monimuotoisuutta, toisia ihmisiä ja toisia tanssilajeja.

Arktiset askeleet alkoi torstai-iltana Ookko nää Oulusta -näytöksellä. Tässä näytöksessä esiintyvät oululaiset tanssikoulut ja -yhteisöt. Kutsu lähtee kaikille tiedossamme oleville alan oululaisille yhteisöille ja näytöksen kokonaiskesto jaetaan mukaan ilmoittautuneiden kesken. Näytöksen tuotto jaetaan stipendeinä viikonlopun katselmuksen loppunäytöksessä, ensisijaisesti oululaiselle tanssille. Paikalliset tanssikoulut ja -yhteisöt ovat ottaneet tämän näytöksen vastaan vaihtelevasti, tänä vuonna mukana oli 9 eri tanssikoulua tai -yhteisöä. Näytöksessä yhteisöt pääsevät tuomaan osaamistaan esille ja tanssinharrastajat saavat mahdollisuuden harjoitella tanssijuuteen liittyviä taitoja. Yleisöä tässä näytöksessä oli tänä vuonna harmittavan vähän ja jäimmekin Miran kanssa miettimään, mistä johtuu että varsinkin isompien lasten vanhemmista osa tuo lapsensa esiintymään, mutta ei tule itse katsomaan näytöstä. Onko lapsen harrastus ulkoistettu niin voimakkaasti, että siihen liittyvät esiintymisetkin kuuluvat harrastuksen tuottajan eli tanssikoulun hoidettaviksi. Eivätkö lapset halua läheisiään mukaan yleisöön? Viiden lapsen äitinä ja lukuisia lapsiryhmiä opettaneena uskallan kyllä väittää, että jokaiselle lapselle on tärkeää, että katsomossa istuu ”oma ihminen”. Tämä tarve ei häviä lapsen kasvaessa murrosikäiseksi eikä edes aikuisena. Tämä voi myös peilautua takaisin: tunsin itseni etuoikeutetuksi kun nuorin tyttäreni (20v) halusi matkustaa katsomaan minun harrastukseeni liittyvää julkista esiintymistä toissa kesänä, ei siksi että varsinainen substanssi olisi kiinnostanut vaan siksi, että hän tiesi että minuakin aikuisena ihmisenä jännittävän astua tietyn kynnyksen yli ja että se on helpompaa, kun tietää, että yleisön joukossa on oma henkinen tukipilari.  Kyse on välittämisestä ja tehdyn työn kunnioittamisesta.  

Tapahtumassa on esillä joukko erilaisia tanssilajeja, jotka kaikki ovat yhtä tärkeitä. Erilaisuus hyväksytään ja sitä arvostetaan.

Arktiset askeleet on onnistunut tuomaan osallistujille nähtäväksi ja koettavaksi tanssin monikulttuurisen kentän. Lauantain avajaisissa tanssin lehtori Heli Kuula piti puheen, jossa hän kertoi 25-vuotta täyttävän tanssinopettajakoulutuksen alkuperäisestä visiosta. Hän sanoi mm. ”Koulutuksemme alkuperäisenä visiona on toiminut monikulttuurisuus. Olemme tietoisesti halunneet saattaa kulttuuritaustoiltaan erilaiset tanssilajit yhteen. Työskentelytapamme ei ole missään vaiheessa ollut erilaisten kulttuuristen ilmiöiden vastakkainasettelu, vaan tietoinen ja soveltuvin osin tarkoituksenmukainen yhteensovittaminen. Haluamme soveltuvin osin hitsautua ja tukeutua toisiimme sekä joidenkin osa-alueiden kohdalla tietoisesti eriytyä ja vahvistaa kunkin tanssikulttuurin persoonallista identiteettiä.”

Tämä tanssialojen monikulttuurisuus tuli viikonlopun tapahtumassa ihailtavalla tavalla esille muutaman mukana olleen yhteisön toimintana — kunpa jokaisen osallistuvan yhteisön opettajat kannustaisivat oppilaitaan samanlaiseen avarakatseisuuteen. Arktisissa askelissa varsinainen tanssikatselmus on vain yksi osa tapahtumaa, tämän lisäksi osallistujien saatavilla on monenlaista tekemistä, joiden kautta pääsee tutustumaan muihin tanssilajeihin ja saa varmasti myös ihan uusia tanssiystäviä. Yhteisöillä oli viikonloppuna mahdollisuus olla mukana kaupungin keskustassa järjestetyssä tanssikulkueessa sekä osallistua oululaisten tanssikoulujen ja/tai Oamkin opiskelijoiden pitämiin eri tanssilajien työpajoihin. Useimmilta osallistuvilta yhteisöiltä näihin oheistapahtumiin osallistui yksittäisiä oppilaita, mutta mukana oli pari tanssikoulua, joiden opettajat olivat selvästi ohjeistaneet oppilaansa osallistumaan mukaan ja vielä osallistumaan heille ihan uusien tanssilajien työpajoihin. Nämä opettajat ovat oivaltaneet tapahtuman monikulttuurisuuden ja haluavat kasvattaa oppilaistaan laajakatseisia tanssinkokijoita. Oli upeaa seurata showtanssin harrastajien riemua kansantanssin ja latinoshown työpajoissa - epämukavuusalueella  oleminen on haastavaa, mutta kun siitä selviää, onnistumisen tunne on sitäkin suurempi. Lapsen tanssikäsitys on luonnollisesti vielä suppea, eikä lapsi itse osaa lähteä sitä laajentamaan vaan tarvitsee rohkaisua tutustua erilaisiin tanssityyleihin ja tapoihin lähestyä tanssia. Tässä tarvitaan usein opettajan tai  vanhempien apua, Arktiset askeleet tarjoaa tähän loistavat puitteet, koska tarjolla on niin monenlaista. Pitää vain osata ja uskaltaa tarttua outoihinkin asioihin!

 Arktiset askeleet -tanssitapahtuman arvot pohjaavat yhteisöllisyydestä ja tanssikasvatuksellisuudesta.

Yhteisö koostuu yksilöistä, joita yhdistää yhteinen tehtävä tai päämäärä. Yhteisössä ihmiset toimivat tavalla tai toisella yhdessä, mutta yhteisön olemassa olo ei kuitenkaan ole tae yhteisöllisyydestä. Arktiset askeleet -tapahtuman järjestäjänä toimivat Oulun läänin Tanssialan Tuki ry ja Oulun ammattikorkeakoulun tanssinopettajakoulutus. Opettajakoulutuksessa yhteisöllisyyteen kasvattaminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta opiskelijoilla on valmistuessaan taito toimia aktiivisena osana tulevaa työyhteisöään ja jotta heillä on valmius kasvattaa omia tanssioppilaitaan yhteisöllisyyteen sekä oman tanssiryhmän ja -koulun sisällä että koko tanssin kentällä.

Meillä on tapahtumassa pyrkimys kohdella jokaista tapahtumassa mukana olevaa työntekijää tasavertaisena toimijana ja antaa opiskelijoille mahdollisuus harjoitella opiskeluvuosiensa aikana mahdollisimman monenlaisia tapahtumaan liittyviä työtehtäviä. Toivomme tämän pyrkimyksen aiheuttavan ”lumivyöryn”, jossa jokainen työntekijä pitää jokaista osallistujaa tasavertaisena ja arvokkaana ja vastaavasti toisinpäin. Pieneltäkin tuntuva työtehtävä on tapahtuman onnistumisen kannalta merkityksellinen ja samalla tavalla jokainen osallistuja, huoltaja ja opettaja on osaltaan luomassa tapahtuman kokonaishenkeä. Ihana esimerkki yhteisöllisyyden arvostamisesta oli tänä vuonna tapahtumaan vuokratun Oulun Palloseuran linja-autonkuljettaja Tapio Pääkkö, joka paitsi että hoiti tehtävänsä moitteettomasti, osoitti suurta joustavuutta ja avuliaisuutta ja sujahti huomaamatta yhteisön jäseneksi näin toimiessaan. Hän olisi voinut tehdä vain sen mitä pyydetään osallistumatta ”Arktis-hengen” luomiseen — näin olisi suurin osa palkatuista kuljettajista luultavasti toiminut.

Viikonlopun tapahtuma oli kokonaisuutena erittäin onnistunut, voimme ylpeinä todeta että onnistuimme järjestelyissä. Väkimäärän mahduttaminen saliin on suurin konkreettinen haaste, mutta senkin osalta meillä on jo seuraavaan tapahtumaan tulossa uudenlaisia ratkaisuja. Täydellistä tapahtumaa tuskin saamme koskaan luotua, emmekä itse asiassa haluakaan, koska pienet säröt ja kolot tekevät elämästä paljon mielenkiintoisempaa eikä tapahtuma pääsisi kehittymään, jos pohdittavia ja mietittäviä asioita ei olisi olemassa. Pienten tanssijoiden jalkojen vipinä ja heidän silmiensä säihke tanssikulkueessa, työpajoissa ja oman esityksen tiimellyksessä ovat ne asiat, jotka säilyvät mielessä pisimpään ja joista saadun energian voimalla olimme jo maanantaiaamuna suunnittelemassa vuoden 2017 tapahtumaa.

Blogin kirjoitti

Liisa Kontturi-Paasikko, Arktiset askeleet tapahtumanjohtaja

 

Kuvassa on pupuraadin suosikkiesitys, Tanssikeskus City Dancen Viikingit  

 


 

 

 

 

Muurahaisten startup-kuhina

Törmäsin sananlaskuun, jota jäin miettimään: “Mene, laiskuri, muurahaisen luo, katso sen aherrusta ja ota opiksesi. Ei sillä ole ketään käskijää, ei herraa eikä hallitsijaa, ja silti se kerää kesällä ruokansa ja täyttää varastonsa korjuun aikaan.” Muurahaiset ovat eläneet jo 100 miljoonaa vuotta maapallollamme, siis jo hyvän aikaa ennen ns. ajattelevaa ihmistä. Aina mukautuen mantereensa vallitseviin olosuhteisiin. Ilman näkyviä johtajia.

Muurahaiskeon kuhina oli aistittavissa aiemmin syksyllä Helsingissä maailman suurimmassa startup-tapahtumassa, Slush:ssa. Itselleni Slushin ensikertalaisena kuhinasta jäi hieman kuhnurimainen olo. Varsinaisten korren kantajien, startup-yritysten, innokkuus rakentaa huomista on omaa luokkaansa. Vallitseviin olosuhteisiin ja etenkin huomisen olosuhteisiin mukautuminen oli luettavissa heidän kantamistaan keon korsista. Nämä startup-yritysten monialaisten tiimien kehittämät innovatiiviset ratkaisut koettelivat ymmärrykseni rajoja. Tiimit ovat kokeilemassa ylihuomista jo tänään.

Pienten startup-yritysten tohina Slushissa on tarttunut myös isompiin. Paikalla oli oman kekonsa rakentaneita isoja monikansallisia firmoja, jotka näin vakuuttavat olevansa mukana tulevaisuuden rakentamisessa. Ne haluavat oman osansa vallitsevan innokkuuden tuomasta kasvumahdollisuuksista esimerkiksi houkuttelemalla toimitiloihinsa pieninä tiimeinä toimivia startup-yrityksiä. Suomalaisista esim. Jolla ja Nokia tarjosivat rahaa, teknologiaa ja tilaa tiimeille. Näin toimimalla isommat yritykset hakevat myös itselleen uutta kasvua ja samalla haastavat omat sisäiset toimintatapansa sekä johtamisen mallinsa. Voin kuvitella monen suuremman yrityksen keskijohdon ja strategiaosaston jo pohtivan asemaansa.

Voisimmeko tämän blogin lukijoina ottaa jotain oppia Slushista? Minuun tekevät aina vaikutuksen nämä pienet, monialaiset ja -kansalliset inspiroituneet tiimit, joille kokeileva eteneminen on olennaista. Tiimien toimintamallina on haastaa vallitseva tila, ne nimittäin hakevat muutoksen tuomaa liiketoimintamahdollisuutta kokeilemisen kautta. Koska nykyistä todellisuutta on vaikea hahmottaa, ylihuomisen tarpeiden ymmärtäminen on lähes mahdotonta. Startup-yrittäjien tiimeille merkityksellistä ei ole niinkään strateginen suunnitelmallisuus, vaan tuloksellisuus, nopeus ja ympäristöön mukautuminen.

Johtamiselle edellä kuvattu toimintamalli asettaa erikoisen haasteen. Huipputiimien itsensä kertomana parasta olisi jos johtajaa ei olisi ollenkaan, mutta kyllä startup-yritykselläkin päätöksentekijänsä on. Yleisesti kyky tehdä parempia päätöksiä tapahtuu kokemuksen kautta, parhaiten kokemusta taas saa erehtymisen kautta. Niinpä tiimit kokeilevat ja ovat valmiit hylkäämään kokeilun, jos se ei toimi. Monialainen tiimi saa aikaan parempia tuloksia, jos yhteinen tekeminen saa suuremman merkityksen ja lisäksi jokainen pääsee toteuttamaan omaa intohimoaan.  

Tällä hetkellä Oulussa on 2012-2014 tapahtuneen ICT-murroksen takia erityisen paljon startup-yrityksiä. Näissä yrityksissä osataan aidosti hyödyntää monialaisuutta ja kokeilukulttuuria - taitoja, joita koulutetaan Oamk LABseissa (oamk.fi/labs). LAB studiomallia on kehitetty oppimiseen ja toteutettu edellä kuvatuilla periaatteilla jo neljättä vuotta. Malli on tukenut uuden tiedon ja uusien taitojen oppimista esimerkiksi pelialalta Oulu Game LABissä ja se soveltuu Oulun molempien korkeakoulujen opiskelijoille, kokeneemmille asiantuntijoille ja vaihto-opiskelijoille. Tiimit ovat perustaneet koulutuksen aikana tai sen jälkeen yli 10 uutta startup-yritystä. LAB-malli on jo nyt käytössä kuudessa kaupungissa Suomessa sekä ulkomailla ja kiinnostus näyttää edelleen kasvavan.

Tämän syksyn oamkilaisten blogikirjoitusten aiheina on ollut mm. valmius monialaiseen yhteistyöhön ja valmius tarjota digitaalisia opetusympäristöjä, englanninkielistä sekä elinikäistä oppimista. Onko meillä lisäksi valmiuksia itseohjautuvaan ja kokeilevaan toimintaan? Kommentoikaahan.

Kari-Pekka, KooPee, Heikkinen
Oamk LABs