print
Terveisiä päiväntasaajalta

1 2 Seuraava »

Kommellusten kautta kotiin

hrauatmaa Kirjoittanut Helena Rauatmaa   blogissa Terveisiä päiväntasaajalta
Julkaistu 31.12.2010, klo 15:11

Hei taas! Vihdoinkin olen takaisin Suomessa ja turvallisesti kotisohvalla. Minulla oli tarkoitus kirjoitella tämä viimeinen blogi jo aikaisemmin, mutta valitettavasti loppuajasta tuli hieman mutkia matkaan. Viimeiset päiväni Tansaniassa ja kotiinpaluu Suomeen eivät siis sujuneetkaan ihan niin kuin olin suunnitellut. Ensinnäkään en sen kummemmin enää reissannut viimeisen virallisen viikkoni aikana, vaan sen sijaan vietin melkein kaiken aikani jo kodilta tuntuvalla Bahari beachilla kavereiden kanssa mitä millonkin tehden. Olen muun muassa opetellut perusteellisesti pelaamaan paikallista lautapeliä baota. Lisäksi olen uinut meressä kuin viimeistä päivää ja nauttinut paahtavasta säästä. Viimeisinä päivinä mietin vain, etten kerta kaikkiaan ole vielä valmis lähtemään takaisin Suomeen.

No mutta niinhän siinä sitten kävi, että minun ja kaverini Aijan lento Lontooseen tiistaina 21. päivä oli peruttu Euroopan lumimyrkyjen takia. Olin viettämässä viimeistä iltaani lähibaarissa paikallisia kavereitani hyvästelemässä, kun kuulin tutultani etten luultavati pääsisi lentämään seuraavana päivänä. Huhuista huolimatta menimme saamulla lentokentälle tarkistamaan tilanteen, ja kun lopulta kuulin viralliset uutiset lentokentän henkilökunnalta, olin yhtä aikaa harmissani ja iloinen. Tajusin, että mitä luultavammin en pääsisi lentämään kotiin jouluksi ja samalla iloitsin siitä, että saisin viettää ylimääräisen viikon Tansaniassa. Oikeastaan olin myös innoissani siitä, että saisin kerrankin viettää joulun jossain muualla kuin Suomessa. Meille varattiin uusi lento viikon päähän tiistaille.

Lennon peruuntumisen takia British Airways tarjosi meille yön hulppeassa New Africa hotellissa ihan Dar es Salaamin keskustassa. Oma hotellihuone tuntui kerta kaikkiaan luksukselta Bahari Beachin asunnon jälkeen. Ilmastointi, kunnon sänky, televisio, lämmin vesi ja takuuvarma sähkö olivat jotain mihin ei edellisessä asumuksessa oltu totuttu. Päivä New Africassa kului lähinnä lepäillessä ja tulevaa viikkoa mietiskellessä. Mukavuuttamme lisäsi palveluun kuuluvat lounas ja illallinen. Seuraavana päivänä muutimme Aijan suomalaisen ystävättären asunnolle Masakiin, joka on tunnettu rikkaiden valkoisten alueena. Viimeinen viikko poikkesi siis täydellisesti aikaisemmista viikoistamme. Hieno kämppä ja länsimaiset ruokakaupat saivat minut välillä unohtamaan, että olin vielä Tansaniassa!

Jouluaaton vietimme asunnolla leffoja katsellessa ja perinteisesti hyvin syöden. Illan pelasti suomalaiset tutut, jotka toivat meille kinkkua, karjalanpiirakoita ja ruisleipää! Alkoi joulu tuntua joululta. Mukava oli huomata, että suomalaisetkin osaavat pitää yhtä kun maailmalla ollaan. Joulupäivä kului hyvässä seurassa, kun brittiläiset kaverimme tulivat laittamaan jouluruokaa englantilaisten tyyliin. Joululaulut soivat ja ulkona paistoi aurinko täydeltä teholta. Tämä oli suomalaiselle hassu yhdistelmä ja olo oli hieman hämmentynyt.

Viimeistä viikkoa varjosti hieman se, että kaverilleni tuli noidannuoli. Rannalla löhöilyt jäivät siis vähiin, mutta pääasia oli se, että pääsimme molemmat lopulta lentämään takaisin Suomeen. Tiistaina 28. päivä oli lopulta aika sanoa hyvästit Tansanialle. Paluulento sujui hyvin, mutta hieman haikeissa tunnelmissa. Tansania jäi taakse eikä tietoa ollut, milloin pääsisin seuraavan kerran vierailulle. Monia kokemuksia rikkaampana palasin takaisin Ouluun jännittävän lentokenttärumban jälkeen. Meinasin nimittäin jäädä molemmilta jatkolennoiltani. Ensin syynä oli se, että Dar es Salaamin lentokentällä oltiin möhlitty uuden lentolippuni kanssa. Minulle ei koskaan lähetetty vahvistusta uudesta lennostani, joten Heathrowlle päästessäni jouduin juoksemaan pää kolmantena jalkana selvitellessäni jatkolentoani ja oikeaa terminaalia. Helsinkiin kun oli lähdössä kahden eri lentoyhtiön koneita lähes yhtä aikaa. Lopun huipensi se, ettei minulle meinattu löytää lippua Helsinkiin lähtevään koneeseen, vaikka nimeni kyllä löytyi listalta. Meinasimpa sitten jäädä Lontooseen. Oulun koneesta meinasin myöhästyä yksinkertaisesti siksi, että edellinen kone oli pahasti myöhässä ja vaihtoaika muutenkin liian lyhyt.

Nyt kun olen muutaman päivän ollut Suomessa, voin sanoa että Afrikan lämpöön on jo kova ikävä. Ensimmäinen päivä meni pienessä shokissa, kun yritin tajuta kuinka pimeää tähän aikaan vuodesta täällä Suomessa voikaan olla, ja miten kylmä täällä on! Kun lopulta uskaltauduin ulos ja ihmisten ilmoille, kävin ostamassa kasan uusia lämpimiä talvivaatteita. Nyt on jo ihan hyvä fiilis ja on ollut ihana nähdä kavereita ja nauttia Suomen mukavuuksista, kuten esimerkiksi hyvästä ruuasta!

Viimeiset neljä ja puoli kuukautta ovat olleet kyllä unohtumattomia, enkä voi kuin lämpimästi suositella Tansaniaan matkustamista. Tulen ihan varmasti tulevaisuudessa matkustamaan uudestaan Afrikkaan, sen verran suuren vaikutuksen kokemukseni Tansaniassa minuun teki. Kaikista kommelluksista huolimatta matkani oli yksikertaisesti HUIPPU! Nyt on aika juhlistaa uutta vuotta ja sen jälkeen täytyy ryhdistäytyä ja alkaa suunnitella tulevaa vuotta. Innolla odotan, mitä vuosi 2011 tuo tullessaan. Ei muuta kun erinomaista uutta vuotta kaikille!

Kotiinlähtö lähestyy

hrauatmaa Kirjoittanut Helena Rauatmaa   blogissa Terveisiä päiväntasaajalta
Julkaistu 14.12.2010, klo 09:07

Tuntuu uskomattomalta, että minulla on enää  vajaa viikko aikaa nauttia Tansanian lämmöstä ja rennosta meiningistä! Aika on lentänyt vauhdilla näinä viimeisinä viikkoina, enkä saa millään itseäni tajuamaan, että kohta on aika palata kotiin. Viime viikon aikana moni vapaaehtoistyöntekijä ja työharjoittelija lähti jo kotimatkalle, ja on ollut surullista jättää hyvästejä.

Viimeinen työviikko meni rennoissa merkeissä ja sen jälkeen olenkin vain nautiskellut ja tehnyt kaikkea kivaa. Esimerkiksi viikonloppuna kävin muutaman kaverin kanssa läheisellä saarella nimeltä Coral Island, jossa rentouduimme koko päivän. Snorklattiin, uitiin, löhöiltiin ja syötiin. Yksi yö viime viikolla kului Dar es Salaamin etelärannikolla Kipepeossa, jossa yövyimme pienissä majoissa merenrannalla. Mahtavan rento reissu sekin... Lista on vielä pitkä mitä täytyy ehtiä tehdä ennen 21. päivää, jolloin lennähdän takaisin Suomeen.

Viime viikolla kävin yksikseni Dar es Salaamin keskustassa tuliais- ja kangasostoksilla. Tuntui melko kivalta käppäillä yksikseen vilkkaassa keskustassa vapaana menemään minne lystää. Rehellisesti sanoen en kyllä olisi kolme kuukautta sitten vielä uskaltanut  yksin seikkailla Darin keskustassa. Silloin kaikki oli niin uutta, sekavaa ja jännittävää. Näiden kuukausien aikana olen hyvin ehtinyt tutustua kaupunkiin ja olenkin jo löytänyt muutamia lempipaikkoja, joissa tulee käytyä säännöllisesti. Itse asustelen siis noin tunnin matkan päässä keskustasta, ja kulkeminen tukkoiseen keskustaan tapahtuu yleensä minibusseilla. Dala dalakoiksi kutsutut ajoneuvot ovat varsin mielenkiintoinen kokemus. Ne useimmiten pakataan tupaten täyteen ihmisiä niin, että osa porukasta saattaa roikkua auton ulkopuolella, ja sisällä istutaan ja seisotaan kuin sillit purkissa.

Viime päivinä olen käynyt ahkerasti räätälillä teetättämässä vaatteita paikallisista kankaista. 14 eurolla teetätin vastikään muun muassa pitkät housut, shortsit, paidan ja mekon. Rahaa on uponnut myös paikalliselle wood-marketille, josta saa pilkkahintaan puusta tehtyjä koriste-esineitä, koruja, laukkuja ynnä muuta. Pakko myöntää, että tässä vaihessa on tullut myös hemmoteltua itseä käymällä kalliimmissa ravintoloissa syömässä länkkäriruokaa ja juomassa kunnon kahvia. Riisi ja pavut kun alkavat jo vähän tulla korvista ulos.

Pääsimpä myös osallistumaan hienompiin kekkereihin viime viikolla, kun Tansanian suurlähettiläs järjesti itsenäisyyspäivän juhlat kotonaan ja juhliin olivat luonnollisesti kaikki suomalaiset tervetulleita. Hyvän kokoinen joukko niin suomalaisia kuin muunkin maalaisia oli kerääntynyt kemuihin, jossa oli reippasti juomista tarjolla, sekä pikkupurtavaa kuten karjalanpiirakoita, pikkupitsoja ja juustoja. Tuntui hassulta olla niin monen suomalaisen ympäröimänä pitkästä aikaa! Itsenäisyyspäivän juhlien lisäksi kävimme kämppikseni Aijan kanssa suomalaisten pikkujouluissa. Se se vasta oudolta tuntuikin kun joukko suomalaisia veisasi joululauluja auringopaisteessa t-paidat päällä ja söi jouluruokaa. Olipa itse joulupukkikin eksynyt paikalle jakamaan lapsille lahjoja. Valitettavasti en itse oikein päässyt joulutunnelmaan mukavista juhlista huolimatta. Jouluun kun kuuluu lumi ja kylmä ilma, niin se vain on.

Vaikea vielä tässä vaiheessa sanoa miltä ensi viikon kotiinpaluu tuntuu, mutta varmasti tässä viikon aikana tajuan todella, että reissu täällä Tansaniassa alkaa olla lopuillaan. Nyt pitää ottaa kaikki ilo irti näistä viimeisistä päivistä! Kirjoittelen sitten kuulumisia seuraavan kerran koti-Suomesta lumen ja jään keskeltä. Onneksi kotona odottaa hyvä ruoka ja jouluaatto.

Junaillen Afrikassa

hrauatmaa Kirjoittanut Helena Rauatmaa   blogissa Terveisiä päiväntasaajalta
Julkaistu 29.11.2010, klo 11:22

Pitkästä aikaa uusi työviikko edessä! Ja ihmeekseni tajusin juuri, että tästä alkaa mahdollisesti myös viimeinen työviikkoni täällä Tansaniassa! Tarvittavat 14 työviikkoa ovat kohta takana, ja sitten voin nauttia vapaa-ajasta joulukuun loppuun asti.

Viime perjantaina palasin hauskalta ja välillä uuvuttavalta Sambian matkalta. Toipumiseen meni useampi päivä. Lähdimme kämppikseni Aijan kanssa matkaan toissa viikon tiistaina ja matka taittui rattoisasti junalla läpi Tansanian aina Sambiaan asti. Tazara -niminen juna oli yllättävän siisti ja toimiva kapistus. Rehellisesti sanoen odotin paljon raastavampia olosuhteita, Afrikassa kun ollaan... Hytti oli kohtuullisen siisti ja palvelu pelasi kiitettävästi. Ykkösluokan hytin jaoimme kahden sambialaisen tädin kanssa, jotka olivat epäonneksemme olleet Dar es Salaamissa shoppailemassa omia bisneksiään varten. Näin ollen hyttimme oli täynnä laukkuja, laatikoita ja muuta roinaa. Tilannetta ei helpottanut yhtään se, että leidit ostelivat matkan varrelta riisi- ja perunasäkkejä kotiin viemisiksi.  Meinasi käydä olot hieman ahtaiksi loppumatkasta.

Sambian puolella emme ikinä päässeet viimeiselle pääpysäkille Kapiri Mposhiin, koska jokin onnettomuus raiteilla esti meidän etenemisemme ja jouduimme jatkamaan matkaamme bussilla Mkushin pikkukaupungista. Loppujen lopuksi onneksi pääsimme Lusakaan, jossa vietimme yhden yön ja jatkoimme aamulle heti matkaa bussilla kohti Livingstonea. Kolmen matkustuspäivän jälkeen pääsimme vihdoinkin perille! Päätarkoitus oli nähdä kuuluisat Victorian putoukset. Meidän harmiksemme putoukset olivat melko yllättävä näky, koska kuivankauden takia kanjoni oli lähes tyhjillään, eikä isoista putouksista ollut tietoakaan. No, maisemat olivat onneksi upeat siitä huolimatta. Kävimme myös safariristeilyllä Zambezi joella ja poikkesimme syömässä eväitä Zimbabwen puolella. Muutaman päivän jälkeen jätimme Livingstonen jo taaksemme hyvin syöneinä ja levänneinä, ja lähdimme kotimatkalle. Yksi päivä kului taas Lusakassa, ja sitten olikin jo aika taas valmistautua tulevaan junamatkaan. Onneksi olimme ostaneet tarpeeksi syömistä ja juomista, koska junamme oli lopulta vuorokauden myöhässä. Syynä oli jälleen kerran onnettomuus, joka tukki tiemme. Hengailimme sitten viitisen tuntia pienessä Mangulan kylässä ennen kuin pääsimme jatkamaan matkaa. Kyllä, kahden yön sijasta vietimme ihanat kolme yötä Tazara-junassa. T.I.A – This is Africa, niin kuin tapaamme täällä sanoa. No mutta pääasiahan oli, että pääsimme lopulta turvallisesti takaisin Dar es Salaamiin. Voin sanoa että hyvä reissu on takana, vaikka suurin osa siitä oli junassa ja bussissa istumista.

Valitettavan usein kuulen Afrikasta puhuttavan yhtenä käsitteenä ihmisten välittämättä, että Afrikka on vain maanosa ja se koostuu useista eri maista. Ennen tapasin itsekkin puhua Afrikasta sen kummemmin ajattelematta, että maat sen sisällä eroaisivat sen suuremmin. Nyt kun olen reissannut niin Masai maassa, Sansibarilla kuin Sambiassakin, niin voin vakuuttaa, että eroja kyllä löytyy. Ei tarvitse edes välttämättä poistua maasta kun voi jo löytää isoja eroja tavoissa, uskonnossa ja niin edelleen. Paras tapa todeta tämä fakta on tietenkin reissata eri maissa ja tutustua paikallisiin kulttuureihin. Toivon mukaan pääsen vielä tulevaisuudessakin matkustamaan uusiin Afrikan maihin. Täällä kun on niin paljon näettävää ja koettavaa. Karibu!

Kannattaako ulkomaantyöharjoittelu?

hrauatmaa Kirjoittanut Helena Rauatmaa   blogissa Terveisiä päiväntasaajalta
Julkaistu 16.11.2010, klo 07:50

Joku saattaa ihmetellä, että miksi olen vaivautunut Tansaniaan asti työharjoitteluani suorittamaan. Koti-Suomi voi tuntua turvalliselta ja hyvältä vaihtoehdolta (en kiellä etteikö se olisi), mutta ulkomailla suoritettu työharjoittelu on taatusti paljon antoisampaa. Uusi kulttuuri, ihmiset, erikoiset työtavat, vieras kieli ja monet muut asiat tarjoavat arvokasta kokemusta.  Vaikka työharjoittelun suorittaminen muualla kun Suomessa vaatisi paljon aikaa ja rahaa, ei sen kannata estää lähtemästä, sanon minä. Ei pelkästään työnteko, vaan myös itsenäisesti matkustaminen ja vieraassa maassa asuminen, ovat varmasti asioita joita tulevat työnantajat arvostavat.

Täällä Tansaniassa kesä lähestyy ja päivät ovat paahtavan kuumia, nestehukka meinaa iskeä koko ajan ja yöllä ei saa nukuttua kunnolla. Mitä hauskaa tässä nyt sitten on? Ei ehkä juuri mikään, mutta kyllä hikoilu mielestäni kannattaa mahtavan kokemuksen vastineeksi. Tämän reilun kahden kuukauden aikana olen päässyt harjoittelemaan tansanialaiseen työympäristöön sopeutumista kantapään kautta, ja samalla testaamaan kärsivällisyyttäni. Tässä vaiheessa on pakko todeta, että Tansaniassa työskentely poikkeaa suomalaisesta työelämästä melko lailla. Töihin mennään kun siltä tuntuu ja hommat hoituvat ajallaan, jos silloinkaan... Hieman on ahkeralla suomalaisella ollut totuttelemista olemattomiin deadlineihin, vaihteleviin työaikoihin, sekä muuhun joskus hyvinkin sekavaan toimintaan! Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin oppinut mielettömästi. Eniten on ollut opettelemista uusissa työtavoissa ja erilaisten ihmisten kanssa työskentelyssä. Kansainvälisessä tiimissä työskentely on ollut haastellista, mutta sitäkin antoisampaa. Ja sanomattakin on selvää, että ulkomailla työskennellessä kielitaito paranee kohisten. Ilmeisesti englannin kieli on alkanu iskostua hyvin päähän, kun kämppis tänä aamuna kertoi, että olin puhunut unissani englanniksi. Varmasti hupaisaa kuunneltavaa. Paikallista kieltä kiswahilia on tosin tullut opittua harmittavan vähän...

Joskus tuntuu siltä, että täällä ollessani olen oppinut vapaa-ajalla enemmän kuin itse töissä. Uusien ihmisten tapaaminen ja paikalliseen kulttuurin tutustuminen ovat ainakin minulle olleet sitä parasta antia, ja opettaneet monia asioita. Mieleenpainuvimpia kokemuksia ovat olleet ihan yksinkertaiset asiat kuten paikallisten kavereiden kanssa kokkailut, rennot kahvituokiot meren rannalla ja paikalliset viikonloppumarkkinat.

Minulla ei ole enää kovin montaa työviikkoa jäljellä ja  näin loppuajasta olenkin päättänyt hieman matkustella. Ensi viikolla onkin taas aika lähteä reissuun. Tällä kertaa vuorossa on Sambia, jonne matkaamme suomalaisen kaverini Aijan kanssa junalla. Itse junamatka kestää kaksi päivää ja paikan päällä Sambiassa yritetään päästä näkemään Victoria -putoukset! Viime viikko vierähti rentoutuessa Sansibarin saarella. Hyvin mielin päätän siis työt tältä erää. Ensi kertaan!

Mambo! Ja hurmaavat tansanialaiset

hrauatmaa Kirjoittanut Helena Rauatmaa   blogissa Terveisiä päiväntasaajalta
Julkaistu 1.11.2010, klo 11:13

Viikonlopun aikana täällä Tansaniassa käytiin presidentin- ja parlamenttivaalit. Kaikki sujui suhteellisen rauhallisesti, vaikka meitä länsimaalaisia varoiteltiinkin menemästä vilkkaille alueille. Päätinkin tällä kertaa kirjoittaa siitä, millaista porukkaa tansanialaiset oiken ovat. Harvalla varmaan on minkäänlaista käsitystä Tansaniasta tai sen asukkaista. Ennen Tansaniaan saapumistani minullakkaan ei juuri ollut käsitystä siitä, millainen maa Tansania tulisi olemaan. Nyt voin sen ainakin todeta, etten ole tähän mennessä ystävällisempää kansaa tavannut! Tuntemattomien ihmisten tervehdykset tuntuivat aluksi oudoilta, mutta nyt nämä yställiset eleet ovat jo itsestäänselvyys. Tansaniassa päivää ilman tervehdystä ”Mambo!” ei olekkaan. Välillä muistuu mieleen Suomi, jossa kadulla kävellessä vastaantulevia hädintuskin vilkaistaan, saati tervehditään (tuttuja lukuun ottamatta tietysti). Täällä päin voi rennosta alkaa jututtamaan ventovierasta, eikä tarvitse pelätä saavansa outoja katseita.

Valkoisen henkilön näkeminen kerää vieläkin paljon huomiota monissa paikoissa. Sanaa ”mzungu” (joka tarkoittaa valkoista henkilöä) kuulee huudettavan päivittäin. Aluksi jatkuva huomio oli häiritsevää, mutta nyt siihen on jo tottunut. Tansanialaiset ovat kuitenkin hyvin leppoisaa ja iloista kansaa. Eniten pidän paikallisista lapsista, jotka ovat aina niin hymyileviä ja iloisia. On mukavaa, miten tuntematon lapsi saattaa hyökätä syliin ilman minkäänlaista aristelua. Toinen asia mistä pidän kovasti, on tansanialaisten tapa nauttia musiikista ja tanssista. Heillä tosiaan on rytmi veressä!

Pakko kyllä myöntää, että joskus on ollut pinna kireällä kun olen esimerkiksi kiireessäni joutunut säheltämään paikallisen kauppiaan kanssa, joka välissä palvelee muita asiakkaita tai alkaa kysellä viereisestä kojusta seteleitä omien vaihtorahojen ollessa lopussa. Tansanialaisilla kun ei ole kiire minnekkään. Kaikki tapahtuu kuin hidastetussa elokuvassa. Täällä ei kertakaikkiaan voida ymmärtää länsimaalaisten kiireistä elämäntyyliä. Kerran paikallinen kaverini kommentoi kävelytyyliäni juoksuntapaiseksi...

Kaiken kaikkiaan tansanialaiset ovat hyvää ja miellyttävää seuraa. Perhe ja ystävät ovat heille tärkeitä, ja vieraista pidetään hyvää huolta. Täällä osataan ottaa ilo irti pienistäkin asioista, luonnollisesti. Ja vaikka moni asia täällä saattaakin olla huonosti, on silti monia asioita joista länsimaalaiset voisivat ottaa opikseen. Tämä reissu on todellakin ollut avartava kokemus ja antanut uutta perspektiiviä ajatteluuni.

1 2 Seuraava »