HUOM! Olet Oamkin vanhassa blogissa. Siirry uuteen blogiimme tästä »
Oamkin blogeja http://blogit.oamk.fi/oamk/?tempskin=_atom Kooste Oamkin blogeista b2evolution 2018-04-19T19:25:25Z Selja Ahava: Ennen kuin mieheni katoaa Lukeminen kannattaa aina http://blogit.oamk.fi/kirjavinkit/selja-a-3 2018-02-13T12:55:00Z 2018-02-13T12:55:22Z Gummerus kustannus, 231 s.

Selja Ahavan ”Ennen kuin mieheni katoaa” on kirja transseksuaalisuudesta – tällä kertaa kuitenkin puolison näkökulmasta. Ahava kirjoittaa omaelämäkerrallisen kuvauksen siitä, miltä tuntuu, kun hänen pitkäaikainen aviomiehensä ja lastensa isä ilmoittaa täysin yllättäen haluavansa ollakin nainen. Kirjassa kuvataan täsmällisen riipivästi Ahavan järkytykseen ja siitä seuraaviin kuukausiin liittyviä tunnelmia ja ajatuskulkuja. Transseksuaalisuusteemansa lisäksi teosta voisi pitää myös erokirjana: Kuinka sisäistää, että se ihminen, jonka on luullut tuntevansa läpikotaisin, onkin yhtäkkiä aivan muuta kuin on kuvitellut?

Teoksessa on mielenkiintoinen rakenne, sillä siinä kuljetetaan myös rinnakkaisjuonta Kristoffer Kolumbuksen purjehduksista. Henkilökohtaisesti en pitänyt tästä ratkaisusta, vaikka vertaus sinällään lieneekin osuva. Sen sijaan Ahavan käyttämä kieli on runollisen kaunista ja viiltävän tarkkanäköistä.

Ennen kuin mieheni katoaa on Selja Ahavan kolmas teos. 

]]>
Lintulaudan elämää: opas talvisten pihalintujen tarkkailuun, Mauri Leivo Lukeminen kannattaa aina http://blogit.oamk.fi/kirjavinkit/kirjan-kansikuva2-png 2018-02-13T12:08:00Z 2018-02-13T12:26:30Z Kukapa meistä ei olisi joskus miettinyt nähdessään lintujen talviruokintapaikalla pyrähtelevän linnun, että onkohan tuo se sama lintu, joka myös viime talvena kävi kotipihamme talviruokailulla?  Tähän monen mieltä askarruttaneeseen kysymykseen saa vastauksen mainiosta Mauri Leivon Lintulaudan elämää kirjasta. Ja kyllä, talvisilla lintulautavierailuilla todetuista ikäennätyksistä, rengaslöytöaineiston mukaan on todettu todellisia lintulautojen ikäkonkareita, kuten variksen joka on käynyt talvisin samalla talviruokintapaikalla peräti 17:sta vuotta.

Kirja sisältää runsaasti kiinnostavia tietoiskuja talvisten lintujen lajistosta, ekologiasta ja elämästä. Kirjasta saa myös hyviä vinkkejä lintujen talviruokintaan, että tietoa talvilintujen ruokintapaikkojen karvaisista kuokkavieraista. Kirja pureutuu myös lintujen ääntelyyn ja käyttäytymiseen. Kirjasta saa myös hyvää tietoa, linnuista ja ”lintulautailusta” harrastuksena. Kirja on selkeä, kansantajuinen ja hienoilla oivaltavilla valokuvilla kuvitettu teos.  Mielestäni juuri talvi on oiva aika aloittaa lintuharrastus. Talvella lintujen määrä on rajallinen ja linnut on helppo bongata kotipihan lintujen talviruokintapaikalta, on helppo oppia tunnistamaan uusia lajeja.  Tätä kirjaa voi suositella uuden harrastuksen tueksi. Huomaa, että kirjan tekijä on hyvin perillä talvilintujen elämästä, onhan kirjan tekijä porvoolainen biologi, kirjoittaja ja valokuvaaja, jolla on yli neljänvuosikymmenen kokemus lintuharrastuksesta.

Mutta missähän talviset pihalinnut viettävät yönsä? Menevätköhän kaikki linnut sille kuuluisalla yöpuulle? No vastauksia myös näihin kysymyksiin saat Lintulaudan elämää kirjasta!

 

Tarja Frilander, KIR16KM

 

]]>
Will Grayson, Will Grayson Lukeminen kannattaa aina http://blogit.oamk.fi/kirjavinkit/will-grayson-will-grayson 2018-02-13T10:51:00Z 2018-02-13T11:00:01Z John Green, David Levithan – Will Grayson, Will Grayson

 

Eräänä yönä kaksi poikaa tapaavat kuin kohtalon asettamana. Heitä yhdistää sama nimi, Will Grayson. Heillä ei ole mitään muuta yhteistä, mutta yöllinen kohtaaminen muuttaa heidän molempien elämän.

Kirjassa joka toinen luku kertoo Will Graysonin ja joka toinen will graysonin näkökulmasta. Will Grayson haluaisi viettää elämäänsä varjossa ja osana massaa, mutta se osoittautuu vaikeaksi, kun paras ystävä sattuu olemaan Tiny, joka on Will Graysonin mukaan maailman isokokoisin, homoin ja huomiota herättävin poika, joka rakastuu joka päivä uuteen ihmiseen.

will grayson on masentunut poika, joka ei halua tunnustaa homouttaan. will oleskelee pakonomaisesti kaverinsa Mauran kanssa, joka tuntuu olevan hieman ihastunut williin. williä ei kiinnosta muu kuin Isaac, johon will tutustui netissä, jota hän päättääkin lähteä tapaamaan Chicagoon.

Kirjassa käsitellään itsensä ja oman paikkansa löytämistä. Kirjan keskeisimpiin teemoihin kuuluu myös rakkaus, ystävyys, identiteetti ja unelmat. Kirjan keskeisimmäksi tapahtumaksi nousee myös Tinyn omaelämäkerrallinen musikaali, joka hän on käsikirjoittanut, ohjannut, tuottanut ja, jonka pääosaa hän itse esittää.

Kaikki will graysonin näkökulmasta kirjoitetut luvut on kirjoitettu vain pienillä kirjaimilla, korostuksena will graysonin masentunutta ja välinpitämätöntä elämänasennetta. David Levithan on kirjoittanut will graysonin osiot ja John Green on kirjoittanut Will Graysonin osuudet.

 

Maija Koivulampi
KIR16SP

]]>
Onnen koukkuja Lukeminen kannattaa aina http://blogit.oamk.fi/kirjavinkit/onnen-koukkuja-2 2018-02-12T16:22:00Z 2018-02-12T16:31:18Z Onnen koukkuja

Grégoire Delacourt

Jocelyne on ollut naimisissa Jocelyn kanssa kaksikymmentäneljä vuotta. Jocelyne nimisen naisen mahdollisuus päätyä naimisiin Jocelyn nimisen miehen kanssa oli yksi miljoonasta ja se tapahtui Jocelynelle.  Heillä on kolme lasta, kaksi tyttöä ja poika. Toinen tyttäristä syntyi kuolleena. Nadègen kuolema on syvä ja käsittelemätön haava heidän elämässään.

Jocelyne oli töissä käsityöliikkeessä, jonka omistaja kuoli traagisesti tukehduttuaan omassa liikkeessään nappiin. Jocelyne ostaa liikkeen hänen kuolemansa jälkeen ja saa liikkeen menestymään.

Avioliiton alku oli hyvää aikaa. Nadègen kuolema oli kriisi ja jätti pysyvän jäljen heidän elämäänsä. Nyt Jocelyne on 47-vuotias, eikä ole tyytyväinen elämäänsä eikä itseensä. Lapset ovat lähteneet kotoa ja hän on kyllä onnellinen Jon kanssa, mutta elämä ei ole sitä mistä hän nuorena tyttönä haaveili ja uneksi, sitä että voisi päättää omasta elämästään.

Ystävät saavat Jocelynen ostamaan lottokupongin. Lottovoitto oli yksi mahdollisuus seitsemästäkymmenestäkuudesta miljoonasta ja se osui Jocelynen kohdalle. Hän voittaa lotossa, mutta ei lunasta voittoshekkiään vaan piilottaa sen vaatekomeroon. Hän tekee kyllä tarvelistoja, mielitekolistoja ja hullutuslistoja, mutta hänen ei kuitenkaan tee mieli niitä kaikkia asioita mitä olisi mahdollista hankkia. Rahalla ei saa rakkautta, eikä kuollutta äitiä takaisin. Hänen mielestään tarvitsemamme asiat ovat arjen pieniä unelmia.

Ainut jolle Jocelyne kertoo voitostaan, on hänen dementoitunut isänsä, joka ei muista asioita kuutta minuuttia kauempaa. Vaikka Jocelyne on voittanut lotossa ja voisi toteuttaa kaikki toivelistansa, hän tuntee, että elämä onkin hyvää juuri sellaisena kuin on, ilman rahoja. Liike menestyy ja Jocelyne alkaa kirjoittaa blogia joka saa suuren suosion. Elämä Jon kanssa tuntuu hyvältä, eikä Jocelyne osaa päättää lunastaako voiton vai ei. Sitten joku muu päättää hänen puolestaan.

Onnen koukkuja on sivumäärältään pieni ja nopeasti luettu kirja. Se herättää kuitenkin ajatuksia ja jää mieleen. Mikä on elämässä tärkeintä ja mistä onni löytyy? Onko jossain aina onnellisempi ja parempi elämä odottamassa kuin se mitä parhaillaan elämme? Miten parhaiten selviäisi koukuista joita elämä eteen viskaa?

 Pirjo S. KIR16KM

]]>
Adeno Lukeminen kannattaa aina http://blogit.oamk.fi/kirjavinkit/adeno-2 2018-02-11T18:31:00Z 2018-02-11T18:40:01Z Maija Haavisto – Adeno

Kirjan päähenkilö on kolmekymppinen Aava, joka rakastaa pelaamista ja vanhoja pelejä. Hän pitää omakotitalonsa alakerrassa omaa pelimuseota, missä asiakkaat voivat pelata erilaisia vanhoja pelejä, joita ei ole enää alkuperäisenä juuri mistään muualta saatavana. Pelit ovat poistuneet muodista jo aikoja sitten, sillä lisätyn todellisuuden pelit aiheuttivat niin paljon vahinkoa yhteiskunnassa, että niitä alettiin välttämään.

2050-luvun Helsingissä lähes kaikki ihmiset ovat terveitä, eikä Aavakaan ole koskaan ollut kipeä. Sairaudet ovat tabu yhteiskunnassa, missä lääketiede on kehittynyt huippuunsa. Ihmiset juovat vitaa joka räätälöidään jokaiselle ihmiselle henkilökohtaisesti sopivaksi. Vitan uskotaan olevan terveyden edistäjä ja ylläpitäjä. 

Aava huomaa, että media ei kerrokkaan totuutta kaikesta. Myöskään Aavan ihmissuhteet eivät ole niin vahvoja kuin hän on kuvitellut. Aava ei enää ole varma kehenkä tai mihinkä hän voi luottaa.

Adeno on kirja jonka lukee nopeasti hyvän ja koukuttavan juonen vuoksi. Se on mielenkiintoinen sekoitus nostalgiaa, nykyaikaa sekä tulevaisuutta. Esimerkiksi teknologia on kehittynyttä, mutta jotkut nykypäivän asiat ovat saaneet vain uuden nimen tai merkityksen.  Kirja on dystopia, kauhukuva tulevaisuudesta mutta siinä on myös seassa utopiaa eli haavekuvia tulevaisuudesta. Suosittelen kirjaa tieteiskirjallisuudesta kiinnostuneille, niille jotka eivät ole aikaisemmin lukeneet scifikirjoja sekä heille jotka lukevat mielellään Suomeen sijoittuvia kertomuksia.

Jonna K, KIR16KM

]]>
Antto Terras - Stockmann Yard Lukeminen kannattaa aina http://blogit.oamk.fi/kirjavinkit/antto-terras-stockmann-yard-1 2018-02-09T14:04:00Z 2018-02-09T14:10:01Z Antto Terras – Stockmann Yard

Tavaratalon myymäläetsivän – nyt tosin jo irtisanoutuneen- muistelmateos siitä, millaista myymäläetsivän työ pahimmillaan ja miksei parhaimmillaankin on. Tämä teos on varsinainen nauruhermoja kutkuttava eepos esimerkiksi kaikille kaupan alalla työskenteleville, jollainen siis olen itsekin toistaiseksi, ja luonnollisesti vartijana työskenteleville. Uskomattomia tarinoita siitä, kuinka röyhkeitä ja kuinka niin sanotusti tyhmiä varkaat voivatkaan olla.

Stockmann on oma erityinen maailmansa ja teos kertoo tarkkojakin yksityiskohtia asiakkaiden seurannasta, kiinniottotilanteista ja se kuvaa tilanteita, jotka ovat päättyneet onnellisesti, joko varkaan tai tavaratalon näkökulmasta. Hersyvällä huumorilla höystetty kerronta pitää otteessaan alusta loppuun.

Itse viihdyin kirjan parissa juuri siksikin, että luen paljon ja tämä kirjailija tarjosi täysin erilaisen lukukokemuksen kuin kaunokirjallisuus tai vaikkapa edes perinteinen suosikkigenreni, dekkarit.

 

Marjoe KIR16KM

]]>
3096 päivää Lukeminen kannattaa aina http://blogit.oamk.fi/kirjavinkit/3096-paeivaeae-3 2018-02-05T14:50:00Z 2018-02-05T14:50:45Z Kirjailija: Natascha Kampusch

Ilmestynyt: 2011 (Otava)216 s.

”Vasta nyt tunnen itseni tarpeeksi vahvaksi kertoakseni koko tarinan.”

2.3.1998 Natascha Kampusch on kymmenenvuotias, kun hänet siepataan matkalla kouluun. Natascha onnistuu pakenemaan sieppaajaltaan 23.8.2006. Kirjassa hän kertoo itse, mitä noiden kahdeksan vuoden aikana tapahtuu. Kirjassa käsitellään sieppausta, vankeusaikaa, Nataschan suhdetta sieppaajaansa ja sitä, miten hän selvisi kahdeksan vuoden kidutuksesta. Vapauduttuaan sieppaajastaan Nataschaa kuitenkin odottaa uusi painajainen, kun media hyökkää hänen kimppuunsa.

Natascha on sanonut haastatteluissa kirjoittaneensa kirjan siksi, että se auttoi häntä ottamaan etäisyyttä menneisyyteensä. Tärkein syy on kuitenkin se, että hän haluaa kirjan avulla oikaista ihmisten käsityksiä hänestä. Kirja sopii niille, jotka eivät karta rankkojakaan asioita lukiessaan ja ovat kiinnostuneita elämäkerroista. Kirjan lukeminen aiheuttaa melkoista tunteiden vuoristorataa; sääliä, inhoa ja raivoa.

Nataschan tarinasta on tehty myös elokuva 3096 päivää (2013)

Anniina, KIR16Sp

]]>
Lars Kepler - Hypnotisoija Lukeminen kannattaa aina http://blogit.oamk.fi/kirjavinkit/lars-kepler-hypnotisoija-3 2018-02-05T10:42:00Z 2018-02-05T10:42:23Z Ruotsin Tumbassa asuva perheen isä löydetään raa'asti murhattuna urheilukentän pukuhuoneesta. Myöhemmin hänen vaimonsa ja nuorempi tyttärensä löytyvät kuolleina kotoaan. Perheen teini-ikäinen poika Joosef on elossa. Hän on kuitenkin pahasti loukkaantunut ja shokissa.

Rikoskomisario Joona Linna pyytää traumoihin erikoistunutta lääkäriä Erik Maria Barkia hypnotisoimaan pojan, jotta murhaajan henkilöllisyys selviäisi. Bark suostuu, vaikka menneisyytensä tapahtumien vuoksi hän on vannonut, ettei enää koskaan hypnotisoisi ketään. Hypnoosin käyttö on nimittäin kymmenen vuotta aiemmin vahingoittanut merkittävästi hänen uraansa sekä melkein tuhonnut hänen avioliittonsa ja uskottavuutensa.

Lars Kepler on kirjailijanimi, jonka takana on ruotsalainen kirjailijapariskunta Alexander Ahndoril ja Alexandra Coelho Ahndori. He ovat julkaisseet Lars Keplerin nimellä seitsemän dekkaria. Hypnotisoija ilmestyi vuonna 2009, ja sitä on myyty pelkästään Ruotsissa yli 400 000 kappaletta, ja sen käännösoikeudet on myyty 35 maahan. Kirjoissa päähenkilönä toimii suomalaistaustainen Joona Linna. Muita Keplerin teoksia ovat esimerkiksi Paganini ja paholainen, Tulitodistaja ja Nukkumatti.

 

Kirja oli ehdottomasti yksi viimevuotisista suosikeistani, ja niin paljon kuin Henning Mankellin tuotannosta pidänkin, on pakko sanoa, että tämä kirja päihitti lukemani Wallanderit. Pidin kiejan rakenteesta kovasti: kymmeniä sivuja kului alussa niin, ettei vuorokausi vaihtunut, ja kun vaihtui, paljon asioita tapahtui vain muutaman päivän sisällä. Yhdessä vaiheessa palattiin ajassa kymmenen vuotta taaksepäin, ja takauma kuvattiin Erik Maria Barkin näkökulmasta, kun taas muualla kirjassa oli kaikkitietävä kertoja. Lisäksi kirjassa katsottiin tapahtumia muidenkin henkilöiden näkökulmasta: Joonan, Erikin sekä tämän vaimon, pojan ja appiukon.

Hienoa oli myös se, miten huomaamatta juonessa aletaan pian jahdata ihan muita henkilöitä kuin alkuperäistä rikollista. Ensin etsitään Tumbassa kuolleen perheen murhaajaa, mutta kesken kaiken lukija tajuaa, että kirjassa jahdataankin Erikin pojan Benjaminin sieppaajaa. Lukija alkaa myös huomaamattaan juosta juonen kanssa kilpaa ja arvuutella sieppaajaa ja murhaajaa sekä seuraavaa uhria. Kliseisesti sanottuna: kirja on äärimmäisen taitavasti rakennettu, se on kaikin puolin sivistävä sekä hyytävä tavalla, johon vain ruotsalaiset dekkaristit pystyvät! Tätä on siis vaikea laskea kädestä. ;)

 

Iita Salmela,

KIR16SP

]]>
Lars Kepler - Hypnotisoija Lukeminen kannattaa aina http://blogit.oamk.fi/kirjavinkit/lars-kepler-hypnotisoija-2 2018-02-05T10:36:00Z 2018-02-05T10:36:55Z Ruotsin Tumbassa asuva perheen isä löydetään raa'asti murhattuna urheilukentän pukuhuoneesta. Myöhemmin hänen vaimonsa ja nuorempi tyttärensä löytyvät kuolleina kotoaan. Perheen teini-ikäinen poika Joosef on elossa. Hän on kuitenkin pahasti loukkaantunut ja shokissa.

Rikoskomisario Joona Linna pyytää traumoihin erikoistunutta lääkäriä Erik Maria Barkia hypnotisoimaan pojan, jotta murhaajan henkilöllisyys selviäisi. Bark suostuu, vaikka menneisyytensä tapahtumien vuoksi hän on vannonut, ettei enää koskaan hypnotisoisi ketään. Hypnoosin käyttö on nimittäin kymmenen vuotta aiemmin vahingoittanut merkittävästi hänen uraansa sekä melkein tuhonnut hänen avioliittonsa ja uskottavuutensa.

Lars Kepler on kirjailijanimi, jonka takana on ruotsalainen kirjailijapariskunta Alexander Ahndoril ja Alexandra Coelho Ahndori. He ovat julkaisseet Lars Keplerin nimellä seitsemän dekkaria. Hypnotisoija ilmestyi vuonna 2009, ja sitä on myyty pelkästään Ruotsissa yli 400 000 kappaletta, ja sen käännösoikeudet on myyty 35 maahan. Kirjoissa päähenkilönä toimii suomalaistaustainen Joona Linna. Muita Keplerin teoksia ovat esimerkiksi Paganini ja paholainen, Tulitodistaja ja Nukkumatti.

 

Kirja oli ehdottomasti yksi viimevuotisista suosikeistani, ja niin paljon kuin Henning Mankellin tuotannosta pidänkin, on pakko sanoa, että tämä kirja päihitti lukemani Wallanderit. Pidin kiejan rakenteesta kovasti: kymmeniä sivuja kului alussa niin, ettei vuorokausi vaihtunut, ja kun vaihtui, paljon asioita tapahtui vain muutaman päivän sisällä. Yhdessä vaiheessa palattiin ajassa kymmenen vuotta taaksepäin, ja takauma kuvattiin Erik Maria Barkin näkökulmasta, kun taas muualla kirjassa oli kaikkitietävä kertoja. Lisäksi kirjassa katsottiin tapahtumia muidenkin henkilöiden näkökulmasta: Joonan, Erikin sekä tämän vaimon, pojan ja appiukon.

Hienoa oli myös se, miten huomaamatta juonessa aletaan pian jahdata ihan muita henkilöitä kuin alkuperäistä rikollista. Ensin etsitään Tumbassa kuolleen perheen murhaajaa, mutta kesken kaiken lukija tajuaa, että kirjassa jahdataankin Erikin pojan Benjaminin sieppaajaa. Lukija alkaa myös huomaamattaan juosta juonen kanssa kilpaa ja arvuutella sieppaajaa ja murhaajaa sekä seuraavaa uhria. Kliseisesti sanottuna: kirja on äärimmäisen taitavasti rakennettu, se on kaikin puolin sivistävä sekä hyytävä tavalla, johon vain ruotsalaiset dekkaristit pystyvät! Tätä on siis vaikea laskea kädestä. ;)

 

Iita Salmela,

KIR16SP

]]>
Hirviön sydän Lukeminen kannattaa aina http://blogit.oamk.fi/kirjavinkit/hirvioen-sydaen-5 2018-02-02T14:34:00Z 2018-02-04T07:27:10Z src="/hirvin-s_serena_9789513242732-1.jpg" alt=""

Serena Valentino: Hirviön sydän                                                                    

 

Monet muistavat Disneyn tarinan ”Kaunottaresta ja hirviöstä”. Onko kukaan miettinyt, miksi hirviö on hirviö? Miten hän muuttui hirviöksi?

Tämä kirja, kuten muutkin sarjan kirjat, kertovat tarinalle taustan, miksi nämä henkilöt ovat niitä mitä he ovat. Tämän kirja sarjan avulla pääsemme kurkistamaan tarinan taakse, sinne menneisyyteen, ennen kuin tarina oli alkanutkaan. Ehkä ymmärrämme näistä tarinoita enemmän, tai joitakin tapahtumia paremmin. Nämä kirjat eivät ole tarkoitettu ihan pienemmille lukijoille, vaikka löytyvätkin lastenpuolen kirjahyllystä.

Hirviön sydän kirjassa käsitellään tarinaa Hirviön näkökulmasta eli Prinssin silmin, jonka ympärillä parveili kauniita Prinsessoja ja Ylhäisten tyttäriä. Kuinka hurmaavia katseita kaikki lähiseutujen Prinsessat loivatkaan Prinssiin tanssiaisissa ja kuinka he kilpailivat saadakseen tanssia Prinssin kanssa. Prinssi elää elämäänsä metsästäen hyvän ystävän Gastonin kanssa ja etsiskellen puolisoa itselleen kauhun sekaisin tuntein.

 Prinssi oli menossa naimisiin kuvan kauniin Circen kanssa, kunnes paljastuukin jotain, prinssin mielestä kauhea asia, Circen elämästä.  Kuten saduissa tapana on, Circe ei ole kuitenkaan se ihana prinsessa vaan joku ihan muu. Circen sisarukset suuttuivat, kun Prinssi purkaa kihlauksen, ja … Siitä miten tarina jatkuu, saat lukea itse.

 Ja nämä kirjat, ovat sopivia bookfacen tekoon.

 

Miia O. KIR16KM

]]>
Ursula K. Le Guin: Kahdesti haarautuva puu Lukeminen kannattaa aina http://blogit.oamk.fi/kirjavinkit/ursula-k-le-guin-kahdesti 2018-02-02T11:58:00Z 2018-02-02T12:00:01Z

Kirjan tarina sijoittuu Hainilaismaailmankaikkeuteen, johon sijoittuvat myös kirjailijan aiemmat kirjat Pimeyden vasen käsi, Osattomien planeetta ja Maailma, vihreä metsä. Päähenkilönä on aasialaistaustainen Sutty, joka on lähetetty Terrasta Akan planeetalle tarkkailijaksi. Hän saa tehtäväkseen tarkkailla ja kerätä tietoa jo lähes kadonneesta vanhasta kulttuurista. Tämän hän joutuu tekemään salassa ja varoen, sillä Korporaatio on kieltänyt vanhat tavat ja kirjallisuuden rangaistuksen uhalla.

Tarina on kuvaus matkasta salatun tiedon maailmaan. Se kertoo ihmisyyden eri puolista, ja siitä kuinka kulttuurien ristivaikutus voi tuhota arvokasta perimää ja tietoa. Tarinan edetessä Suttyn oma tausta avautuu, samoin kuin kielletyn tiedon laajuus elämän eri osa-alueissa ja sen vaikutus Akan asukkaisiin. Kirja ottaa kantaa poliittisiin ja uskonnollisiin teemoihin ja niiden vaikutukseen planetaarisessa kulttuurissa.

Kirja on hyvin mielenkiintoinen varsinkin kirjastoalaa opiskeleville, sillä tieto ja sen saatavuus on hyvin keskeisessä roolissa tässä tarinassa. Mikäli pidät kevyemmästä scifistä, joka ei keskity taisteluun vaan ihmisyyteen, on tämä kirja sinulle.

Minna Rytky, KIR16SP

]]>
Jean M. Untinen-Auel: Maan lapset -romaanisarja: Luolakarhun klaani Lukeminen kannattaa aina http://blogit.oamk.fi/kirjavinkit/jean-m-untinen-auel-maan 2018-01-31T18:03:00Z 2018-01-31T18:28:10Z Suositeltavaa kirjaa miettiessäni mieleeni tulee ainakin Maan lapset- sarja. Maan lapset on jääkauden esihistorialliseen Eurooppaan sijoittuva romaanisarja, jonka on kirjoittanut yhdysvaltalainen kirjailija Jean M. Untinen-Auel.

Romaanisarjaan kuuluu 6 teosta (Luolakarhun klaani 1981, Hevosten laakso 1982, Mammutin metsästäjät 1985, Tasangon vaeltajat 1990, Luolien suojatit 2002, Maalattujen luolien maa 2011). Itse pidän ehkä eniten ensimmäisestä osasta (Luolakarhun klaani), josta tarina alkaa.  

Teosten tapahtumat sijoittuvat jääkausien väliseen ajanjaksoon noin 35 000 vuotta sitten Euroopassa. Kertomus alkaa Ayla- nimisestä tytöstä (Cro-Magnon-ihmisestä, nykyihminen), joka viisivuotiaana menettää maanjäristyksessä perheensä. Neandertali-ihmiset, joita kutsutaan Klaaniksi löytävät Aylan ja Klaanin parantajanainen Iza ottaa tytön hoitoonsa. Aylalla ei ole Klaanin parissa helppoa, sillä klaanikansa ei puhu samaa kieltä kuin Ayla ja käyttää viestinnässä pääasiassa viittomia. Aylan näkökulmasta klaanikansalla on myös outoja käyttäytymissääntöjä, joita hänen on vaikea ymmärtää. Ayla opettelee puhumaan ja elämään klaanikansan tavoin, mutta joutuu jatkuvasti kamppailemaan oman erilaisuutensa kanssa.

Kirja on hyvin mielenkiintoinen ja sisältää tarkkoja kuvauksia esihistoriallisesta elämästä: työkalujen valmistuksesta metsästykseen, klaanikansan omista käyttäytymissäännöistä erilaisiinmenoihin ja rituaaleihin sekä yksityiskohtaisia kuvauksia kasvillisuudesta ja luonnon tapahtumista. Teoksen henkilöhahmot ovat myös hyvin värikkäitä persoonia ja niiden keskinäiset suhteet ovat kiinteitä. Teos ja koko kirjasarja on kaikenkaikkiaan mielestäni erittäin rikas lukukokemus.

 

Kirjan lisäksi haluan kertoa myös kirjalijan taustoja, mikä lisää ainakin omalla kohdallani arvostusta teoksiin.

Kirjailija syntyi 1936 Chicagossa, mutta hänen sukujuuret ulottuvat Suomeen: kaikki hänen neljä isovanhempaansa ovat suomalaissiirtolaisia. Jean Auel työskenteli 1960- luvulla sähköalan yrityksessä Portlandissa suorittaen samalla MBA-tutkinnon. Auel kuitenkin irtisanoutui työstään ”löytääkseen jotain sopivampaa”. Sopivampaa työtä ei kolmessa kuukaudessa ollut vielä löytynyt. Auel sattui lukemaan arkeologisen jutun, jossa kuvailtiin neandertal-ihmisen luurankoa, jolta oli amputoitu toinen käsi. Ajatus, että alkuihminen olisi pystynyt suorittamaan kirurgisia leikkauksia, pani Auelin mielikuvituksen liikeelle. Tästä heräsi idea novellin, jossa päähenkilö olisi esihistoriallisella ajalla elävä tyttö.

Kirjoittamispäätöksen tehtyään Auel tajusi, ettei hänellä ollut koulutusta eikä tietoja maapallon ja ihmisen historiasta eikä myöskään kokemusta kirjoittamisesta. Auel ryhtyi opiskelemaan kirjoittamista ja kävi kirjoitustaidon kursseilla. Lisäksi hän uurasti 16-tuntisia työpäiviä kirjastossa, hakeutui elefantin metsästystä ja ihmisen esihistoriaa käsitteleville kursseille, opetteli parkitsemaan nahkoja, tekemään kiviaseita ja työkaluja, sytyttämään nuotion ilman tulitikkuja, rakensi omin käsin lumimajan jossa yöpyi, keräsi ja tutki parantavia ja ruoaksi kelpaavia luonnonkasveja.

Luolakarhun klaani, joka on Maan Lapset -sarjan ensimmäinen osa, ilmestyi englanniksi (The clan of the cave bear) 1980 ja suomennoksena 1981. Kirjalijan taustatyöt selittänevät osaksi sen, kuinka teokset voivat antaa niin todenmukaisen kuvan neandertalinihmisten ja Cro-Magnonin ihmisen elämästä jääkauden välisellä ajanjaksolla noin 35 000 vuotta sitten

Miia H Kir16km

]]>
Antropologi Marsissa -seitsämän paradoksaalista tositarinaa Lukeminen kannattaa aina http://blogit.oamk.fi/kirjavinkit/antropologi-marsissa-seitsaemaen-paradoksaalista-tositarinaa 2018-01-28T10:02:00Z 2018-01-28T10:10:01Z

 

Tieteen popularisointi voi parhaimmillaan tuoda lähellemme asioita, joita emme pelkän teoriatiedon luettuamme kykenisi ymmärtämään. Eräs todellinen onnistuja tässä on brittiläinen neurologian professori Oliver Sacks, joka on kirjoittanut useita teoksia, jotka koostuvat hänen potilaidensa tapauskertomuksista. Enlanninkielinen alkuperäisteos  An Anthropologist on Mars: Seven Paradoxical Tales julkaistiin jo vuonna 1995, mutta teoksen suomenkielinen painos ilmestyi vasta vuonna 2006 Selja Kerttulan kääntämänä.

"Mies joka luuli vaimoaan hatuksi" on Sacksin ensimmäinen ja lienee tunnetuin teoksensa. Vähintään yhtä mielenkiintoinen on hänen seuraava kirjansa. Tarinoissa Sacks raottaa arkea, jota elää ihminen, joka on neurologisesti erilainen. Kirjassa kurkistetaan mm. autistisen, lähimuistinsa menettäneen, näkövammaisen ja ns. idiot savantin elämään.

Sacksin kertomukset ovat kaukana tosi tv-tyyppisestä tirkistelystä. Kertomuksissa hän jakaa tarninan ollen ikäänkuin osa potilaansa arkea tasa-arvoisesti ilman lääkäristatusta. Sacksista paistaa paitsi tieteellinen, myös inhimillinen halu ymmärtää ihmistä ja hänen kokemustaan maailmasta.

Sacksin tapauskertomukset antavat lukijalle mahdollisuuden ymmärtää erilaisuutta. Tarinoista käy ilmi kuinka moni tavoin ihminen sopeutuu elämään käyttäen erilaisia tapoja aistia tai kommunikoida. Herää ajatus, missä määrin inhimillistä tai edes järkevää on pyrkiä hajottamaan yksilön ominainen tapa toimia ja selvitä. Kertomusten tärkein viesti on kuitenkin ajatus siitä, ettei "tavanomaisuus" ole itseisarvo, joka tekee elämästä automaattisesti laadukkaampaa.

Outi Lintula, KIR16SP

 

]]>
Neljäntienristeys Lukeminen kannattaa aina http://blogit.oamk.fi/kirjavinkit/neljaentienristeys 2018-01-27T22:06:00Z 2018-01-27T22:24:28Z
Neljäntienristeys

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys

WSOY 2014

Tommi Kinnusen esikoisteos oli positiivisesti yllättävä lukukokemus. Kirja sijoittuu pääosin 1900-luvun Kuusamoon ja käy läpi useamman henkilön elämäntarinan. Neljäntienristeys on ikään kuin neljän elämän yhtymäkohta ja sukuromaani.

Romaanin alussa kerrotaan nuoresta pitäjänkätilö Mariasta, joka on vahva ja itsellinen naishahmo. Marian aviottomana syntyneen Lahja-tyttären elämäntaival ei ole lähtökohtaisesti kovin helppo, eikä hän myöskään halua tehdä samoja virheitä kuin äitinsä. Hän haluaa pysyvän aviomiehen, jotta hänen asemansa tuossa ajassa paranee. Lahja haluaa kerätä elämäänsä kaiken sen, minkä äiti omasta painolastistaan hylkäsi. Tämä ei kuitenkaan ole avain onneen.

Romaanissa uppoudutaan myös Lahjan aviomiehen elämänpolkuun, joka ainakin minussa herätti kaikista voimakkaimpia tunteita surumielisyydellään. Onnin elämästä löytyy iso arka asia, jota hän joutuu pakenemaan jatkuvasti. Lahja ja Onni ovat vain aviopari, sillä syvempää yhteyttä heiltä ei löydy. Lahja pettyy Onniin sekä itseensä, joten hän katkeroituu ajan kuluessa.

Kirjassa tunteet ja katkeruus seuraavat kohti seuraavaa sukupolvea. Lahjan miniä perheineen joutuu jakamaan talonsa katkeran anopin kanssa, mikä on kaikkea muuta kuin helppoa. Romaani oli kirjoitettu taitavasti ja se sai lukijan pohtimaan, mikä johtui mistäkin. En siis ihmettele laisinkaan, että tämä kirja oli ilmestymisvuonnaan Finlandia-palkintoehdokkaana.

Laura K. KIR16SP

]]>
Frankesteinin kummajainen - jännittävää lukemista lapsille Lukeminen kannattaa aina http://blogit.oamk.fi/kirjavinkit/frankesteinin-kummajainen 2018-01-26T16:17:00Z 2018-01-26T16:20:01Z  

 

Nelli Rapp, alaluokkalainen tyttö, on käynyt Hirviöakatemian. Hän on oppinut, että maailma on täynnä uhkaavia vaaroja kuten kummituksia, frankesteinilaisia, ihmissusia ja viemärihirviöitä. Akatemiassa hän on oppinut tunnistamaan vaaralliset otukset ja taistelemaan niitä vastaan. Hänestä on tullut kauhuagentti numero 10. Nelli odottelee malttamattomana ensimmäistä tehtäväänsä ja lopulta saakin sen. Hirviöakatemiaan on mennyt tieto, että Nellin kotikaupungissa asustava ulosottomies Sakari Kivelä on frankesteinilainen toisin sanoen frankesteinin kummajainen. Frankestenilaiset on koottu erillisistä ruumiinosista ja kasvatettu eristyksissä kylmäverisiksi. Heidän aivonsa eivät ole yhteydessä sydämeen, joten he saattavat olla täysin tunteettomia. Epäillään, että kyseinen frankestenilainen syö koiria ja muita lemmikkieläimiä. Se ei tunnu Lontoo-koiran omistavasta Nellistä yhtään mukavalta. Siispä hän ryhtyy hoitamaan tehtäväänsä eli tarkkailemaan ulosottomies Kivelää. Tartu kirjaan, niin saat tietää kuinka sitten käy…

Kirja on toinen osa suositun ruotsalaisen lastenkirjailijan Martin Widmarkin kirjoittamasta ja Christina Alvnerin kuvittamasta kauhuagentti Nelli Rapp-sarjasta. Frankesteinen kummajainen on ilmestynyt vuonna 2003. Kirja on tarkoitettu lukemaan oppineille lapsille. Se sisältää paljon kuvia ja teksti on isoa ja helppolukuista. Tarina on sopivasti jännittävä, mutta päättyy onnellisesti.  Itse luin kirjan esikoululaiselle ja tokaluokkalaiselle ja myös he pitivät siitä. Tarkoituksena on jatkaa sarjan lukemista. Suosittelen kirjaa kaikille seikkailumielisille lapsille ja lapsenmielisille aikuisille.

Lotta Kir16sp

]]>
Pirunkehto: suomalaisen black metallin tarina Lukeminen kannattaa aina http://blogit.oamk.fi/kirjavinkit/pirunkehto-suomalaisen-black-metallin-tarina 2018-01-25T17:00:00Z 2018-01-25T17:24:15Z

 

Tero Ikäheimonen
Svart Publishing (2016)

Pirunkehto on ulkomuodoltaankin vaikuttavan näköinen, 512-sivuinen kuvitettu teos, joka kokoaa yhteen suomalaisen black metallin tarinan. Aiheesta ei ole Suomessa aiemmin kirjoitettu kirjaa, joten se oli varsin odotettu julkaisu. Teos rakentuu laajan haastatteluaineiston pohjalle, jota Ikäheimonen keräsi vuosien 2014-2016 välisenä aikana. Englanninkielinen käännös ”The Devil’s Cradle” julkaistiin vuonna 2017 ja se otettiin innolla vastaan ulkomailla.

Tunnetuimpien yhtyeiden lisäksi kirja avaa ideologiaa ja kulttuuria äärimmäisen musiikin taustalla sekä esittelee myös yhtyeitä, jotka eivät ole saavuttaneet julkaisuillaan suurta suosiota, mutta joilla on ollut vaikutus genren kehittymiseen. Kirjassa pääosassa ovat nimenomaan musiikin tekijät, joiden antamien haastattelujen pohjalta moni tarina kuullaan ensimmäistä kertaa. Black metallista käsitteenä sekä siihen kuuluvista tai kuulumattomista arvoista on yhtä monta näkemystä kuin on tekijääkin, ja siksi kirja on silmät avaava teos äärimmäiseen musiikkiin ja siihen vahvasti liittyvään äärimmäiseen elämänfilosofiaan.

Pirunkehto on ehdoton lukukokemus genren kuuntelijoille. ”Tervetuloa matkalle pimeyteen.”

Olli U. KIR16SP

]]>
Minimalism - live a meaningful life kirjailijoilta Joshua Fields Millburn & Ryan Nicodemus Lukeminen kannattaa aina http://blogit.oamk.fi/kirjavinkit/minimalism-live-a-meaningful-life 2018-01-25T09:26:00Z 2018-01-25T09:44:08Z
Minimalism - live a meaningful life    kirjailijoilta Joshua Fields Millburn & Ryan Nicodemus

Kirja, jota suosittelen on kahden miehen kirjoittama kasvutarina ja samalla minimalismin kautta itseapu-kirja, jossa jokainen elämänalue kolutaan läpi yksinkertaistamalla asioita. Yksinkertaistaminen ei tarkoita kaiken uudistamista tavaroita roskiin heittämällä ja vaihtamalla kaikkea ei-mihinkään. Lähestyminen on omalle elämälle sopivien muutosten tekemisessä niin, että onnellisuus voi toteutua omassa elämässään. Merkityksen etsiminen elämässä  ja onnellisuus, kestävyys - ekologisuus  ja rakkaus elämää kohtaan ( ei pelkästään omaansa) ovat tärkeitä esiin nostettuja arvoja. Miehet kertovat osin yhteistä kasvutarinaansa, johon liittyy repaleinen lapsuus, huumausaineet ja kovapalkkainen työ johtoasemassa. Lisäksi velka, ostaminen elämän täyttämiseksi ja valheelliset unelmat tulee ruodittua empiirisenä kokemuksena. Kirja ei ole kuitenkaan englanniksi raskas luettava, ei sisältönsä eikä kielensä vuoksi. Miesten aitous ja elämänsä läpikäyminen - jalostaminen konkreettisina tekoina ja ajatuksina, jotka johtavat muutoksiin esimerkinomaisesti ovat rohkaisevia! Onnellisuus, joka lähtee itsestä ja jota jaetaan muille maailmassa on mielestäni kirjan ydin, jos sen osaa nähdä.

Upea kirja! Heillä on yhdessä ja erikseen kirjoitettua, palkittua kirjallisuutta saatavilla, myös äänikirjana ilmatteeksi luettavissa. He ovat aktiivisia sosiaalisessa ja muussa mediassa. Lisää heidän työstään löytyy sivulla https://www.theminimalists.com

- S.Hongisto, kir16km

 

 

]]>
Siuntio Silosäkeen tarinat Lukeminen kannattaa aina http://blogit.oamk.fi/kirjavinkit/siunti 2018-01-20T12:01:00Z 2018-01-23T10:19:44Z
Siuntio Silosäkeen tarinat

Kirjailija: J.K. Rowling, suomentaja: Jaana Kapari-Jatta

Kuvittaja: Tomislav Tomic

Tammi 2017, 144 s.

Siuntio Silosäkeen tarinat on viiden sadun kokoelma velhomaailman perinteisistä suosikkisaduista, jotka kaikki velhot ja noidat tuntevat: aivan kuten me jästit tunnemme kaikki Prinsessa Ruususen tai Tuhkimon. Kirja on uusintapainos vuonna 2009 julkaistusta versiosta, ja uuteen versioon on lisätty Tomislav Tomicin kaunis mustavalkokuvitus. Kirjan satuihin kuuluvat Velho ja pomppiva pata, Oivan onnen alkulähde, Tietäjän karvainen sydän, Tanili Kanilin käkättävä kanto sekä Tarina kolmesta veljeksestä. Siuntio Silosäkeen tarinat -kirja mainittiin myös Harry Potter -sarjan viimeisessä osassa, Harry Potter ja kuoleman varjelukset, jossa erityisesti Tarina kolmesta veljeksestä -sadulla oli kirjan tapahtumien kannalta ratkaiseva osa. Tarinat muistuttavat hyvin paljon jästien satuja opetuksellisuudessaan, ja kaikkien satujen viesti on selvä: taikuus aiheuttaa yhtä monta ongelmaa kuin se ratkaiseekin.

Jokaisen sadun lopuksi Albus Dumbledore tarjoaa saduista analyysin, jotka syventävät satujen merkitystä ja sitovat ne historialliseen yhteyteen. Siuntio Silosäkeen kerrotaan kirjassa eläneen 1400-luvulla, jolloin noitien ja velhojen sekä jästien keskinäinen suhde oli vihamielinen mm. noitavainojen vuoksi. Satujen ja Dumbledoren muistiinpanojen avulla J. K. Rowling tarjoaa jästeille ainutlaatuisen tilaisuuden kurkistaa niin velhojen ja noitien lapsuusmaailmaan kuin myös koko velhomaailman historiaan. Sadut ovat lisäksi loistavia iltasatuja myös jästeille luettaviksi.

Kustantajan sivuilta löytyi tieto, jonka mukaan ”vuonna 2007 J. K. Rowling kirjoitti seitsemän yksittäiskappaletta The Tales of Beedle the Bard -kirjaa. Hän kirjoitti ja kuvitti ne käsin kuultopaperille, ja kirjat sidottiin ruskeisiin marokiininahkaisiin kansiin ja koristeltiin erilaisilla puolijalokivillä. Kuusi niistä kirjailija antoi henkilöille, jotka ovat olleet läheisimmin tekemisissä Harry Potter -kirjojen kanssa viimeisten 17 vuoden aikana. Seitsemännen kirjan J. K. Rowling antoi Children's High Level Group -järjestölle, ja se huutokaupattiin 13. joulukuuta 2007 Sothebyn huutokaupassa 1,95 miljoonalla punnalla, mikä rikkoi useita ennätyksiä: se oli korkein huutokaupassa maksettu hinta uudesta käsikirjoituksesta, korkein hinta J. K. Rowlingin teoksesta ja korkein hinta lastenkirjasta. Voittohuudon teki Amazon.”

Merja S, KIR16SP

]]>
Brandon Sanderson: Viimeinen valtakunta Lukeminen kannattaa aina http://blogit.oamk.fi/kirjavinkit/brandon-sanderson-viimeinen-valtakunta 2018-01-17T19:44:00Z 2018-01-17T19:50:01Z
Brandon Sanderson: Viimeinen valtakunta

Brandon Sanderson: Viimeinen valtakunta
Jalava 2017, 608 sivua

Brandon Sandersonin Viimeinen valtakunta on Usvasyntyinen-trilogian ensimmäinen osa. Se on kiehtova ja jännittävä kertomus hyvän ja pahan taistelusta Viimeisessä valtakunnassa, jossa taivaalta sataa tuhkaa ja aurinko on verenpunainen. Toivoa ei juuri näy heille, jotka ovat joutuneet pahan vallan alle. Pieni joukko varkaita ja katujen kasvatteja kuitenkin yrittää päästä pahuuden otteesta irti. Mukaan joutuu myös nuori Vin-tyttö, joka ajautuu onnettomasta katuelämästä osaksi vastarintaliikettä. Heitä johtaa usvasyntyinen Kelsier, joka punaisen auringon alla johdattaa joukkonsa uhkarohkeaan hyökkäykseen Viimeisen valtakunnan pahaa Lordihallitsijaa vastaan.

Olen lukenut fantasiaa ennenkin, mutta viime vuosina olen melkein erkaantunut koko genrestä. Tämä kirja kuitenkin palautti uskoni fantasiaan. Kirja valitsi minut eikä toisinpäin. Se suorastaan käveli luokseni. Vähemmän runollisesti sanottuna: asiakas palautti tämän kirjan, minä luin takakannen ja lainasin kirjan itselle saman tien. Näyttää siltä, että asiakas tietää parhaiten; luin kirjan melkein yhteen menoon. Sen henkilöt ja tapahtumat vain vetivät mukaansa, tuntui kuin olisin itse varkaana mukana taistelemassa pahuuden voimia vastaan. Tarinassa ei melskaa lohikäärmeitä tai perinteisiä velhoja. Tarinan sankarit ovat melkein tavallisia ihmisiä, mitä nyt osalla on salaisia voimia. Ehkä siksi heihin oli niin helppo samaistua. Tai sitten itselläkin on usvasyntyisen voimat…

Trilogian toinen osa, Ylenemisen kaivo, ilmestynee huhtikuussa 2018.

Irene N, KIR16KM

]]>
Niemi Lukeminen kannattaa aina http://blogit.oamk.fi/kirjavinkit/niemi 2018-01-17T10:26:00Z 2018-01-17T10:30:01Z

 Juha Hurme:Niemi

Teos 2017, 448 s.

Juha Hurmeen Niemi voitti kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon 2017, kirja olisi voinut mielestäni olla hyvin myös tietokirja-luokassa.

Kirja kertoi mielenkiintoisella ja hauskalla tavalla historiaa maailmankaikkeuden synnystä alkaen, elämän kehittymisen, evoluution sekä ihmisen kehityksen ja historian kautta aina 1800-luvulle saakka. Erityisesti keskitytään erääsen pohjoisella pallonpuoliskolla sijaitsevaan Niemeen, tällä Niemellä sijaitsee nykyinen Suomen valtio. Niemen historiassa käsitellään aikaa ennen Venäjän valtaa ja Suomen itsenäisyyden aikaa.

Kirjassa keskitytään sivistykseen, kulttuuriin, tieteisiin ja filosofiaan niin maailmanlaajuisesti kuin Niemellä ja käsitellään muun muassa suomalaista kansanrunoutta, suomen kielen kehitystä ja Suomen kansainvälistä historiaa. Sotiminen ja uskonnolliset asiat jäävät teoksessa vähemmälle huomiolle, kirkollisia henkilöitä toki sivutaan, onhan heillä tärkeä roolinsa muun muassa lukutaidon kehityksessä.

Teoksessa tulee vastaan runsas määrä historiallisia henkilöitä Aristeteleen ja Galileo Galilein kautta Mikael Agricolaan, Gezeliuksiin ja kirja-Mattiin eli Matti Pohtoon, oli mukava törmäillä luennoilta tuttuihin henkilöihin. Pientä miinusta on annettava siitä, että kirjastoja teoksessa ei käsitellä vaikka niillä on tärkeä asema sivistyksen tuojina ja kulttuurin vaalijoina. Tästä huolimatta kirjaa voi suositella hyvänä tietopakettina kaikille historiasta yleisesti ja Suomen kulttuurihistoriasta erityisesti kiinnostuneille. Paljon asiaa tiiviissä paketissa ja vielä miellyttävää lukea.

 

Susanna L, KIR16SP

]]>
Bone Lukeminen kannattaa aina http://blogit.oamk.fi/kirjavinkit/bone 2018-01-16T21:33:00Z 2018-01-16T21:40:01Z Kirjailija: Jeff Smith

Kustantaja: Cartoon Books, 1332 s.

Bone

Bone on alunperin 1991-2004 julkaistu sarjakuvasarja, joka on koottu yksiin kansiin luoden yhden rakastetuimmista sarjakuvaromaaneista. Suomessa Luupäät nimellä tunnetussa fantasia tarinassa seurataan kolmea serkusta, jotka on karkoitettu luumäeltä. Sympaattinen Leppo (Fone Bone), ahne Tahvo (Phoney Bone) ja hömelö Auvo (Smiley Bone) eksyvät maagiseen laaksoon, jossa vuorilla asuvat rottaolennot odottavat sopivaa hetkeä vallatakseen laakson takaisin itselleen. Jostain lukijalle ja luuserkuksille selittämättömästä syystä, rottaolennot ja heidän johtajansa palavat halusta saada Tahvon siepattua. 

Tarina suorastaan pursuaa rakastettavia hahmoja, mieltä lämmittävää huumoria, hurjia juonenkäänteitä sekä traagisia menetyksiä. Smithin kynänjälki saa hahmot eläviksi, jolloin yli 1300 sivuinen teos etenee useammin kuvilla kuin sanoilla. Luupäiden hauska maailma ja lupsakkaan näköiset hahmot luovat illuusion onnellisesta sadusta, en usko että kukaan voi aloittaa tätä kirjaa yllättymättä mitä kaikkea kansien välissä ehtii tapahtua.

-Kim R.  KIR16SP

]]>
Leijonankesyttäjä Lukeminen kannattaa aina http://blogit.oamk.fi/kirjavinkit/leijonankesyttaejae 2018-01-16T15:22:00Z 2018-01-16T15:22:28Z
Leijonankesyttäjä

 

Camilla Läckberg: Leijonankesyttäjä

Gummerus 2015, 442 s.

Minulle ei koskaan riitä yksi kirja, vaan haluan koko sarjan. Näin kävi jälleen, kun tartuin sattumalta kirjastossa Camilla Läckbergin Leijonankesyttäjään. Kansi näytti kivalta ja takakannen teksti kuulosti mielenkiintoiselta. Jäin koukkuun ja tällä hetkellä luen Fjällbacka -sarjan seitsemättä osaa, eikä ole tuntunut vielä missään vaiheessa pakkopullalta. Sarjan tapahtumat sijoittuvat Ruotsin Fjällbackaan, josta myös itse kirjailija on kotoisin, joten paikkojen kuvailu kirjoissa on hyvin elävää.

Leijonankesyttäjä on sarjan yhdeksäs osa ja kirjan päähenkilöitä ovat kirjailija Erica Falck sekä hänen miehensä, poliisina työskentelevä Patrik Hedström. Useita nuoria tyttöjä on kadonnut lähiaikoina ja sattumalta yksi kadonneista ilmestyy metsästä päästyään karkuun kiduttajiaan. Kadonneiden tyttöjen tapaus vie kaiken Patrikin ajan, kun taas Erica työstää uutta kirjaansa, joka kertoo leijonankesyttäjämiehensä murhanneesta Lailasta. Läckberg saa kuitenkin kaikki sivujuonet nidottua hyvin yhteen ja pian myös Erica on avainasemassa kadonneiden tyttöjen tapausta tutkittaessa. Täysin realistinen kirja ei silti ole, sillä Patrik ei noudata poliisin vaitiolovelvollisuuttaan vaan hän kertoo surutta vaimolleen yksityiskohtia rikostutkimuksesta. Jos näitä pieniä yksityiskohtia ei jää liikaa miettimään, niin kirja on jännittävä ja viihdyttävä alusta loppuun saakka.

Camilla Läckberg osaa myös sulauttaa menneen ja nykyajan todella hyvin yhteen, eikä hän paljasta liikaa ennen viimeistä loppuratkaisua. Läckbergin kirjoissa murhaajaa voi koittaa veikkailla kirjan kuluessa, mutta todennäköisesti tulee silti yllättymään lopussa.

Lähde: https://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512095643/leijonankesyttaja/

Ira-Maria, KIR16SP

]]>
Kevyesti kipsissä Lukeminen kannattaa aina http://blogit.oamk.fi/kirjavinkit/veera-vaahtera-kevyesti-kipsissae 2018-01-16T11:33:00Z 2018-01-16T11:40:01Z
Kevyesti kipsissä

Kirjailija: Vaahtera, Veera
Kustantaja: Tammi, 2016
Sivuja: 243

Valitsin tämän kirjan tuoksun perusteella. Ollessani töissä, laitoin kirjoja hyllyyn, samalla niitä hieman pläräillen. Kohdatessani Veera Vaahteran Kevyesti kipsissä, nenäni tavoitti niin hyvän tuoksun, etten voinut laittaa kirjaa hyllyyn, vaan pidin sen vieressäni koko päivän ja viattomasti sitä välillä availlen. Sanottakoon, että kirja ei enää tuoksu siltä. Sanottakoon myös, etten tavallisesti kirjoja imppaile tai siis en ainakaan vietä päiviäni kirjoja haistelemalla.
Kuitenkin, haisteltuani kirjaa pitkin päivää (kerrottuani vielä toverilleni tästä mystisen hyvästä tuoksusta), luin mistä kirja itseasiassa kertoo. Päätin lainata teoksen. Kannet ovat mielestäni oikein lähestyttävät ja takateksti hyvä. Kesti kuitenkin puoli vuotta ja lähestyvä eräpäivä, ennen kuin viimein luin tämän kirjan.

Kevyesti kipsissä kertoo naisesta nimeltä Lotta. Lotta työskentelee kirjaston vahtimestarina ja hänen päivänsä kuluu kirjoja lukemalla. Lotta välttelee sosiaalisia tilanteita ja piiloutuu välillä vessaan lukemaan, kun ei vain halua olla ihmisten kanssa.
Kirjan alussa Lotta jää kuitenkin auton alle ja hänen kämpässään on vesivahinko. Lotan täytyy muuttaa sisarensa Memmun ja hänen avovaimonsa Katan luokse. Asioita alkaa tapahtumaan, kuvioihin ilmaantuu niin Jiri kuin Ollekin.
Mielestäni Kevyesti kipsissä on mielenkiintoinen ja hauska kasvutarina. Lukiessa kirjaa eteenpäin, Lotta muuttuu vessaan piiloutuvasta ihmisestä ihmiseksi, joka ei välttele työtovereitaan tekemällä pakoreitti suunnitelmia.

Ollessani ihan alussa, olin hieman, että jaahas, mitähän sitä on tullut aloitettua, mutta odottelin niitä hilpeänhauskoja asioita, mitä takakansi oli luvannut. Eräänä yönä minulla olikin oikein hauskaa ja olin sitä mieltä, että tämä on oikein hyvä. Aamulla taas olin eri mieltä. Mutta kukapa ei kyseenalaistaisi lukuvalintaa, kun päähenkilö itse miettii "Mikä ihme oli joskus saanut minut tarttumaan romaaniin?". Sitä mietin itsekin. 

 Lukiessani kirjaa loppuun, olin kuitenkin erittäin tyytyväinen ja pidin tarinasta. Minulle jäi positiivinen olo kirjasta ja suosittelen kyllä muillekin. Kevyttä lukemista, rentoa ja hauskaa, välillä miettii, miksi edes tätä luen, ärsytystä, kun sanotaan Elsa jääprinsessa ja monenmoisia kohtia: eikä, tämä on niin loistava, pitää laittaa kaverille kuva. Ja nyt minulla on tunne (vaikka välillä en pitänytkään tästä kirjasta), että voisin sen omaan hyllyyn hommata, voidakseni sitä välillä selailla ja lukea ne hyvät kohdat uudestaan. 

Tämä oli ensimmäinen Veera Vaahteran kirjoittama kirja, jonka luin ja en kieltäydy kohdatessani muita hänen kirjojaan. 

Tämän kirjoitettuani, selailin Goodreadsissa olevia arvosteluja, Veera Vaahtera onkin Pauliina Vanhatalo, jännittävää.

Hilma M. KIR16SP

]]>
Kaikki kaikessa Lukeminen kannattaa aina http://blogit.oamk.fi/kirjavinkit/kaikki-kaikessa 2018-01-10T18:53:00Z 2018-01-10T19:00:01Z Maddy sairastaa SCID-tautia, jonka ansiosta hän on allerginen miltein koko maailmalle. Sairauden kurissa pitämiseksi Maddyn koti on täysin steriili ja laitteistettu. Maddy on lukenut paljon ja tietää paljon – mutta on sairautensa takia kokenut vain vähän. Naapuriin muuttava Olly saa Maddyn ajatukset sekaisin. Ennen tilanteensa kanssa sinut ollut Maddy alkaa kaipaamaan jotakin mikä näyttää mahdottomalta saavuttaa.

”Olin onnellinen ennen kuin tutustuin Ollyyn. Mutta nyt olen elossa, ja se on eri asia.”

Kirjan pohjalta on tehty samanniminen elokuva.

Jenna Ojala KIR16KM 

]]>
Hyi, joku insinööri! osako http://blogit.oamk.fi/haikujakellarista/hyi-joku-insinoeoeri 2017-11-29T09:29:00Z 2017-11-29T09:30:01Z Meillä kaikilla on ennakkoasenteita ja ennakkoluuloja niin toisen alan opiskelijoita kuin oman alan opiskelijoita kohtaan tullessamme opiskelemaan. Saatamme suhtautua ennakkoluuloisesti jopa ammattikorkeakouluun itseensä. Tämä on luonnollista.

Osa ennakkoluuloista voi pitää paikkansa tiettyjen henkilöiden kohdalla: kulttuurin opiskelija voi todellakin olla taiteellinen, mutta ihan yhtä hyvin voi olla tekniikan opiskelijakin. Osa ennakkoluuloista liittyy alojen tiettyihin ominaispiirteisiin, sillä totta kai sosiaali- ja terveysalalle hakeutuu sinne soveltuvia ihmisiä ja musiikkipedagogeiksi musikaalisia ihmisiä.

Silti osa ennakkoluuloista on aivan turhia ja niiden ei kannata antaa ohjata liiaksi omaa käyttäytymistään tai sitä, kehen tutustuu. Se, että toinen opiskelee tanssijaksi, koodariksi, kätilöksi, vaatii tietynlaista asennetta ja elämäntapaa. Tämä ei estä sitä, etteikö kyseinen henkilö voisi olla kiinnostunut elokuvista, musiikista, politiikasta, urheilusta tai ihan mistä tahansa. Tämä ei tarkoita sitä, ettei toiseen kannattaisi tutustua. Älä anna ennakkoluulojen estää sinua löytämästä insinööristä tai medianomista elämäsi rakkautta tai parasta ystävää.

Yksi hienoimmista ja arvokkaimmista asioista opiskelijakunnassa toimiessani onkin ollut se, että olen päässyt tutustumaan muiden alojen opiskelijoihin ja saanut elinikäisiä ystäviä sekä verkostoja.

Omalla kohdallani yhteistyö muiden alojen kanssa on ollut heti alusta lähtien itsestäänselvyys, sillä oma edustajistoryhmäni on ollut aina joko pienin tai pienimpiä koko edustajistossa.  Jos olemme halunneet saada asioita läpi, on yhteistyötä täytynyt tehdä. Vaikka se on ollut käytännön tasolla pakko, se ei ole ollut sitä kuitenkaan henkisesti. Yhteistyö insinöörien, tradenomien, sotelaisten ja kaikkien muiden kanssa on tehnyt esityksistä ja päätöksistä parempia.

Yhteistyö on rikastuttanut elämääni uusilla ystävyyksillä sekä lisännyt kykyäni ymmärtää muita ihmisiä, heidän motiivejaan ja koko yhteiskuntaa. Se on mielestäni yhtä tärkeää kuin opiskelemani tutkinto.

Se tradenööri
muun värisis haalareis
onkin ihminen.


Valtteri Törmänen

OSAKOn puheenjohtaja ja kulttuurin opiskelija, jonka kaveripiiristä löytyy insinöörejä, tanssijoita, kanteleensoittajia sekä kaikkien muidenkin koulutusalojen ammattilaisia. 

]]>
Lasten röntgenpäivä Rad_opettaja http://blogit.oamk.fi/sateilevaa/lasten-rtgpaeivae-lokakuu 2017-10-17T08:39:00Z 2017-10-17T08:40:01Z Röntgenhoitajaopiskelijat järjestivät keväällä Kellon päiväkodin lapsille toiminnallisen röntgenpäivän, päivän järjestämisellä on jo vuosien perinne Oulun ammattikorkeakoulussa.

Lasten röntgenpäivä

Päivän aikana lapset tutustuivat erilaisiin kuvantamislaitteisiin, ja opettelivat ihmisen anatomiaa röntgenkuvien, luurangon ja elinmallin avulla. Lisäksi lapset askartelivat omat pikkuluurangot ja kuuntelivat sairaala-aiheisia satuja. Leikinomainen tutustuminen röntgentutkimussimulaatioon tarjosi lapsille mahdollisuuden kysellä vapaasti kuvauksesta, säteilystä ja laitteista.

Lasten röntgenpäivä

Lasten röntgenpäivä

Lasten röntgenpäivä

Lasten röntgenpäivä

Lapsilla oli mukana omat pehmolelunsa, joista otettiin tietenkin röntgenkuvat. Röntgenkuvat omista leluista toimitettiin lapsille myöhemmin.

 

Lasten röntgenpäivä

Päivän järjestäminen oli osa lapsen kuvantamisen opintojaksoa. Röntgenhoitajaopiskelijat harjoittelivat päivän aikana lapsen kohtaamista ja ohjaamista, säteilystä ja laitteista kertomista lapsentasoisesti sekä tapahtuman suunnittelua ja toteuttamista. Päivä oli hienosti järjestetty ja sai paljon kehuja päiväkodista. Lapset olivat muistelleet päivää pitkään!

]]>
Vaihdossa päiväntasaajan lämmössä Rad_opettaja http://blogit.oamk.fi/sateilevaa/vaihdossa-paeivaentasaajan-laemmoessae 2017-09-28T09:19:00Z 2017-10-17T08:42:12Z
Vaihdossa päiväntasaajan lämmössä

Lähdin keväällä 2017 tekemään harjoitteluvaihtoa Kenian Kakamegaan Oulun ammattikorkeakoulun yhteistyökoulun Masinde Muliron yliopiston kautta. Yliopistolla ei tarjottu röntgenhoitajan koulutusta ja lähimmät alaa tarjoavat yliopistot olivat Kisumussa sekä Eldoretissa. Jäin pienen jännityksen varaan, minkälaista harjoittelua kohteessa pystyy edes tekemään, sillä aiemmin röntgenhoitajia ei ole ollut kohteessa. 

Vaihdossa päiväntasaajan lämmössä

Masinde Muliro tarjoaa hoitoalan koulutusta ja kylläpä siellä on tainnut muutama liiketalouden opiskelijakin käydä vaihdossa. Tarkoituksena oli, että Keniasta olisi myös tullut 3 opiskelijaa Ouluun, mutta ilmeisesti heidän rahoituksessa oli hieman ongelmia, joten tällä kertaa Ouluun ei tullutkaan ketään. Itse lähdin matkaan kahden kätilöopiskelijan kanssa. 

Vaihdossa päiväntasaajan lämmössä

Ainakin Kakamegan alueella yksityisen ja julkisen puolen puitteet menivät hieman toisinpäin kuin Suomessa. Yksityisen sairaalan laitteet olivat huomattavan paljon vanhempia, kuin julkisen puolen. Suureksi yllätyksekseni julkisesta sairaalasta löytyi melkein koko kuvantamisen kirjo. Löytyi suoradigiröntgenlaitteet, mammografia, ultraääni, TT, magneetti, OPTG, C-kaari sekä osastokone. Se, kuinka usein mitäkin laitetta käytettiin, oli eri juttu. Natiivi- sekä ultraäänilaitteet olivat alituiseen käytössä, kun muihin tutkimuksiin löytyi potilaita harvakseltaan. Tämä toki selittyy sillä, että muiden modaliteettien kustannukset ovat valtaväestölle suhteellisen korkeat. Sädehoitoa ja isotooppeja tarjotaan oikeastaan vain Nairobin alueella, sillä vain pienellä osalla ihmisistä on siihen Keniassa varaa. 

Vaihdossa päiväntasaajan lämmössä

Keniassa suurin osa röntgenhoitajista tekee ultraäänitutkimuksia, mikä eroaa tietenkin suomalaisen röntgenhoitajan työnkuvasta. Keniassa radiologeja ei ole niin paljon saatavilla kuin Suomessa, joten heidän puutetta on siten paikkailtu röntgenhoitajien ultraääniosaamisella. Tie röntgenhoitajaksi eroaa Keniassa aika paljon suomalaisesta. Rönäriksi voi opiskella joko diplomin, korkeamman diplomin, korkeakoulututkinnon sekä tulevaisuudessa maisteritutkinnon avulla. Kullakin tasolla voi itse valita, mihin modaliteettiin haluaa erikoistua paitsi diplomitasolla, jolla vain käydään yleisesti kaikki modaliteetit diagnostisen kuvantamisen puolella läpi. Jotta voisi tehdä ultraääniä, on oltava korkeampi diplomi, ainakin teoriassa. Julkisella puolella diplomitason suorittaneet työntekijät voivat silti joutua opettelemaan ultraäänitutkimuksien salat. 

Vaihdossa päiväntasaajan lämmössä

Kenialaiset ovat hyvin uteliaita ihmisiä ja valkoihoisen näkeminen Kakamegassa on vielä ollut suht harvinaista, joten kukin meistä sai kovasti katseita ja juttuseuraakin olisi riittänyt vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Monet halusivat tietää eroista meidän maidemme ja kulttuuriemme kesken ja olivathan ne välillä suuria. Paljoa Keniassa ei kuitenkaan kehityksessä perästä tulla, sillä Kenia on kuitenkin noussut suht hyviin asemiin moniin naapurimaihinsa verrattuna. Maalaisjärkeä tulee käyttää liikkuessa, huutelut ja utelut kuuluvat kulttuurii ja liikenne on aika kaaosmaista. Kaikesta tietenkin yritetään ottaa valkoihoisilta korkeampaa hintaa, joten hyville tinkaustaidoille tulee tarvetta. 

Mielestäni ilmapiiri Keniassa on hyvin iloinen, lämmin ja vastaanottavainen ja luonto on aivan uskomaton. Ilmasto on todellakin lämmin, joten jos Suomenkin kesän kuumimmat päivät ovat täyttä tuskaa, ei harjoittelumaa päiväntaasaajalta ole ehkä se juttu. Jos kuitenkin olet yhtään kiinnostunut työskentelemään afrikkalaiseen työtapaan tai harjoittelu muuten vaan niillä hoodeilla kiinnostaa, kannattaa pistää reippaasti hakemusta eteenpäin! Täältä jos jostain saat erilaista näkökulmaa asioihin, mitä harvemmin tulisi mietittyä kotimaassa. Aina on helpompi lähteä kaksistaan, jolloin saa toisistaan tukea ja turvaa, sillä jotkin kohtaamasi tilanteet on helpompi setviä sellaisen ihmisen kanssa, joka ymmärtää tilanteen. Jos tulee jotain kysymyksiä mieleen, saa minuun olla yhteydessä! 

Röntgenhoitajaopiskelija

Juulia Rajamäki

]]>
Tunnelmia Preludin järjestämisen jälkeen osako http://blogit.oamk.fi/haikujakellarista/tunnelmia-preludin-jaerjestaemisen-jaelkeen 2017-09-25T10:33:00Z 2017-09-25T10:40:01Z Opiskelijoiden syyslukukausi alkoi aiempien vuosien tapaan koulutusalajärjestöjen järjestämillä aloittavien ja jatkavien bileillä. Näiden juhlien joukossa olivat myös OSAKOn Tour d’Oulu ja Preludi. Preludi on vuoden suurin OSAKOn järkestämä tapahtuma, sillä Preludi järjestetään yhdessä Oulun ammattikorkeakoulun lukuvuoden avajaisten kanssa Ouluhallissa. Myös kaksi aiempaa Preludia järjestettiin samalla kaavalla yhteistyössä Oulun ammattikorkeakoulun kanssa.

Tammikuussa, kun kahden aiemman vuoden tapahtumavastaava Valtteri aloitti perehdytykseni, mieleeni istutettiin tärkeä ajatus – aloita järjestelemään tapahtumaa mahdollisimman ajoissa.  Tämän neuvon myötä syyskuussa järjestettävä Preludi synnytti jo alkuvuodesta jännitystä ja pieniä paineita. Paineita kasvatti entisestään ajatus siitä, että olin ensimmäinen jatkaja Valtterin roolissa uudistettua tapahtumaa järjestäessä. Uutena hallituksena emme kuitenkaan huomanneet ottaa aikaa Preludin suunnittelulle ennen Talvirieha-laskiaistapahtumaa, joten helmi-maaliskuun taitteessa saimme sovittua syyskuisen perjantain tapahtumapäiväksi. Päivän tuli kuitenkin sopia Oamkille ja Ouluhallin varauskalenteriin, ja  tästä syystä tapahtuma aikaistettiin yhdellä päivällä torstaille.

Alkukeväällä jatkunut Preludin suunnittelu hidastui, kun OSAKOn Wappu-tapahtuman järjestely alkoi vaatia paljon aikaa meiltä ja muilta järjestöiltä. Näihin aikoihin aloimme myös tavata henkilöitä, jotka vastasivat lukuvuoden avajaisista Oamkin puolelta. Tapaamiset rytmittivät tapahtumapäivän suunnittelua ja sen osien toteutusta, kuten messualueen, eli Oamk-kylän järjestämistä. Pian ensimmäisten tapaamisten jälkeen aloitimme silloisen kulttuurisihteeri Vallon ja pääsihteeri Korhosen kanssa mainosmyynnin Oamk-kylään, sekä saimme hallituksen kesken sovittua Preludin artistit ja jaoimme loput tapahtumaa koskevaa työt.

Preludin suuruisen tapahtuman järjestäminen oli meille kaikille uutta ja ihmeellistä, sillä tuhansia ihmisiä yhteen tuovat tapahtumat ovat melko harvinaisia. Yhdessä tehden ja pohtien saimme kuitenkin aikaan mahtavan juhlan, josta pääsi nauttimaan suuri määrä ihmisiä. Koko kuusihenkinen hallitus ja kolme työntekijäämme tekivät kovasti töitä tapahtuman eteen niin ennen tapahtumaa kuin tapahtumapäivänä, ja se totisesti kannatti. Suuret kiitokset ansaitsee myös koko Oamkin väki - ilman heidän panostaan juhlasta ei olisi saatu yhtä upeaa. Yhteistyöllä saa aikaan parhaat tulokset ja yhteistyössä on todellakin voimaa!

Lopuksi haluamme kiittää kaikkia tapahtumaan osallistuneita ja toivomme, että piditte juhlista Preludi tulee taas ensi vuonna - ole siis valmis!

Juho Hirvelä, OSAKOn hallituksen jäsen
Essi Lassila, OSAKOn hallituksen puheenjohtaja 

]]>
Harjoittelu, jonka aikana löysin itsestäni agrologin Luova http://blogit.oamk.fi/alan-agrologiksi/harjoittelu-jonka-aikana-loeysin-itsestaeni 2017-09-20T07:45:00Z 2017-09-20T07:50:01Z Alkuvuoden 2017 aikana suoritin toisen ammattikorkeakouluharjoitteluni jyväskyläläisessä energiatekniikan yrityksessä BioGTS Oy:ssä. BioGTS suunnittelee ja valmistaa Jyväskylän tehtaallaan biokaasulaitoksia ja biodiesellaitoksia. Harjoittelun aikana tehtäviäni oli tutkimus- ja koekäytössä olevien pilot-kokoluokan biokaasureaktoreiden hoito ja seuranta, käynnissä olevien biokaasulaitosten etävalvonta, sekä ympäristöjärjestelmän suunnitteluun ja laatimiseen osallistuminen. Lisäksi olin mukana siellä missä minua tarvittiin. Milloin hankin syötteitä erilaisiin koeajoihin, milloin tein tiedonhakua esimieheni puolesta.

 

                                  Heinänhakureissulla helmikuussa 2017. Heinä syötettiin nälkäiselle biokaasureaktorille.


Olen opinnoissani painottanut metsätalouden, ympäristönsuojelun, liiketalouden ja bioenergian tuotannon kursseja. Harjoittelupaikan hankkiminen näiden aiheiden ympäriltä tuntui siis luontevalta ratkaisulta. Kun olin edellisenä kesänä tehnyt ensimmäisen harjoitteluni biokaasun tuotannon parissa MYSSY-hankkeessa, tarkemmin ottaen biokaasun tuotannon esivalmistelussa, oli nyt mielenkiintoista päästä toiselle puolelle pöytää - laitosvalmistajan saappaisiin. Vaikka suurin osa työtehtävistäni sujuikin omissa oloissani tietokoneen ääressä tai koelaitoksilla askarrellen, pääsin mukaan myös kahteen asiakasprojektiin.

                          Lannanhakureissulla keväällä 2017. Myös separoitu lietelanta syötettiin nälkäiselle biokaasureaktorille.

 Ja niille opiskelutovereilleni, jotka epäilevät olenko koko opintojeni aikana käynyt kertaakaan tilalla tai lapioinut: kyllä olen. Kun tarvitsimme koelaitoksen syötteeksi separoitua naudan lantaa, järjestin asian paikallisen tilallisen kanssa. Ja sain lapioida reippaasti, jotta tarvittavat kuutiot lantaa siirtyivät traktorin lavalta kuorma-auton kyytiin. Lapion varteen pääsin myös päivittäin syöttäessäni syötteitä koereaktoreille. Kun tarvitsimme syöteseoksiin olkea, heinää, hevosen lantaa tai milloin mitäkin biokaasulaitoksessa tyypillisesti syötteenä käytettävää, lankesi syötteen hankkiminen talon ainoan agrologin eli minun harteille. Yllättävää kyllä, suurin oppiminen ja oivaltaminen harjoittelun aikana olikin oman ammattiylpeyden löytäminen.

                                                                  Työasu koelaitoksilla.

Kaisa Miettunen, 4. vuoden agrologiopiskelija



]]>
Parasta A-ryhmää! Anu http://blogit.oamk.fi/kirjasto/parasta-a-ryhmaeae 2017-09-14T07:22:00Z 2017-09-14T07:40:01Z
Parasta A-ryhmää!

Viime keväänä toteutetun kirjastojen käyttäjäkyselyn perusteella Oulun ammattikorkeakoulun kirjaston asiakkaat ovat varsin tyytyväisiä kirjastopalveluihinsa. Kyselyssä pyydettiin arvioimaan muun muassa kirjastotilojen, aukioloaikojen, painettujen ja sähköisten kokoelmien sekä asiakaspalvelun toimivuutta.

Kirjastopalveluja arvioitiin sekä kokonaisuutena että eriteltynä, ja molemmista arvostelukohdista Oamkin kirjasto sai parhaat arvosanat verrattaessa sekä kansalliseen keskiarvoon että muiden monialaisten ammattikorkeakoulujen kirjastoihin.

Tästä voimme päätellä, että joko meillä on todella tyytyväiset asiakkaat tai sitten meillä vain osataan tämä kirjastopalvelujen tuottaminen todella hyvin!

Kiitokset vielä kaikille vastanneille. Me kirjastopalveluissa puolestaan pyrimme pitämään teidät jatkossakin tyytyväisenä. 

]]>
Osaamisperusteinen ohjaus haastaa opettajan kohtaamaan jokaisen opiskelijan yksilöllisesti Amok http://blogit.oamk.fi/amokin-aakkoset/osaamisperusteinen-ohjaus-haastaa-opettajan-kohtaamaan 2017-08-24T06:11:00Z 2017-08-24T06:20:01Z
Tässä pieni häivähdys ammatillisen opettajan arjesta, kun hän pohtii ammatillisen kasvun tukemista ja huoleen tarttumista osaamisperusteisessa koulutuksessa. Ohjaus rakentuu yksilöllisesti opiskelijan kanssa laaditun henkilökohtaisen opintosuunnitelman mukaan. Jokaista opiskelijaa tuetaan saavuttamaan koulutukselle asetetut osaamistavoitteet. 

 

Yksilöllisen kehittymisen näkeminen auttaa opettajaa ammatillisen kasvun tukemisessa

Tänään perjantaina klo 11:45 istuin syventyneenä rutiineihin ja huomasin tutun hahmon vilkuttavan ikkunan takaa. Vinkkasin tulemaan sisälle. Opiskelijani tuli työhuoneeseeni ja ilmoitti saaneensa työpaikan onnistuneen työelämään tutustumisen johdosta. Opiskelija oli käsin kosketeltavan innostunut onnistuessaan tavoitteessaan saada uusi suunta elämäänsä. Kuinka onnellinen olinkaan hänen vuokseen! Opiskellessaan hän teki selväksi mitä hän halusi ja vaati ohjauksen mukautumista tarpeisiinsa.

Aika ajoin pohdin, onko minun tehtävä vastata yksittäisen opiskelijan tarpeisiin. Tämän opiskelijan tapaaminen muistutti minua jälleen osaamisperusteisen opetuksen merkityksestä. Jos minulla on kykyä ja halua nähdä ja pysähtyä hetkeksi, kuunnella opiskelijan tarpeita ja ohjata ja tukea sekä luottaa ja olla rohkea - niin kyllä! Onnistuin ohjauksessa ja voin ilman aplodeja todeta: minä onnistuin ”tönäisemään” oikeaan suuntaan.

Osaamisperusteinen ohjaus haastaa opettajan kohtaamaan jokaisen opiskelijan yksilöllisesti

Huoleen tarttuminen vähentää huomisen murheita

Tällä viikolla kävi eräs toinen opiskelija keskustelemassa kanssani. Olen ollut pitkään huolissani hänestä. Opiskelut eivät etene. Miten voisin auttaa ja tukea häntä? Vai voinko? Hän puhuu hiljaa ja tuijottaa pöytää… Katsomme toisiamme. Minä ja erityisopettaja. Etsimme yhteistä kieltä. Tilanne ja näyttämö eivät tue meitä. Opettaja auktoriteettina työpöydän takana. Yritämme olla ihmisinä, tasavertaisina. Kuinka vajavaisia olemmekaan? Tarjoamme mitä meillä on. Opiskelija poistuu tilanteesta.

Pohdimme kahdestaan, onnistuimmeko?  

Osaamisperusteinen ohjaus haastaa opettajan kohtaamaan jokaisen opiskelijan yksilöllisesti

Näitä asioita pohtivat AmO Ismo Molkoselkä tuutoreidensa Sirpa Perungan ja Iiris Hapon kanssa.


]]>
Kehittyvät korkeakoulut muutoksessa Sari Ahvenlampi http://blogit.oamk.fi/laatuleipuri/2017/08/14/kehittyvaet-korkeakoulut-muutoksessa 2017-08-14T10:30:00Z 2017-08-14T10:40:01Z
Kehittyvät korkeakoulut muutoksessa

Kesäkuussa Karvi järjesti korkeakoulujen laatujärjestelmien seuranta- ja kehittämisseminaarin, jossa esiteltiin toisen auditointikierroksen tuloksia ja keskusteltiin uudesta auditointimallista. Vuosina 2012 – 2014 auditoidut korkeakoulut esittelivät siellä myös laatujärjestelmiensä kehittämistyötä.

Toisen auditointikierroksen yhteenvetoa oli mielenkiintoista kuunnella, kun olimme juuri kevään työstäneet Oamkin itsearviointiraporttia. Meillähän auditointivierailu on nyt loppusyksystä 14.–16.11. ja tällä hetkellä auditointimateriaali on juuri tullut painosta.

Korkeakouluja on tällä hetkellä auditoitu 30, joista noin puolet kansainvälisiä. Näistä neljä korkeakoulua on mennyt uusinta-auditointiin. Yhteenvedossa vahvuuksiksi nostettiin muun muassa strategian ja laadunhallinnan vahva kytkös ja laatukulttuurin vahvistuminen, esimerkiksi Kajaanin ammattikorkeakoulussa on TKI-kahvila, jossa henkilökunta voi esitellä vapaamuotoisesti projektin tuloksia sekä projektien toteuttamiseen liittyviä hyviä käytänteitä. TKI-kahvilan toiminnan nähdään edistävän osaamisalueiden ja yksiköiden rajat ylittävien strategialähtöisten hankkeiden syntyä.

Vapaamuotoisia eri teemoista sovittuja tapaamisia voisi ajatella meilläkin ideointia ja hyvien käytänteiden jakamista varten. Näin saisimme koulutusosastoille yhteistä keskustelua Oamkin yleisten koulutusten tai hyvien käytänteiden kierrätysaamujen lisäksi.

Erityisen kiinnostava oli mielestäni korkeakoulujen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden laadunhallinta. Toisen kierroksen auditointiraporttien tuloksia on peilattu ensimmäisen auditointikierroksen yhteenvetoihin ja muihin aiempiin tutkimuksiin ja selvityksiin. Hannele Seppälän mukaan vaikuttavuuden lähtökohtana toimivat organisaation sisäiset rakenteet eli toimintaa ohjaavat tavoitteet, toimintamallit ja prosessit, jotka tukevat jatkuvaa kehittämistä. Yhteiskunnallinen vaikuttavuus ja aluekehitystyö on arvioitu edistyneeksi ainoastaan kahdelle ammattikorkeakoululle, suurin osa auditoiduista on arvioitu kehittyneeksi ja jokunen korkeakoulu on saanut arvion alkava.

Edistyneessä laadunhallinnassa on näkyvillä seuraavia asioita: yhteys strategiaan ja painoaloihin, läpileikkaavuus toiminnassa, rohkeus ja joustavuus tavoitteiden asettamisessa, ympäröivän yhteiskunnan korkeat odotukset (ja niihin vastaaminen), luottamus ja dialogin arvostaminen sekä yhteistyön ja verkoston hyödyntäminen, osallisuus ja sitoutuneisiin tavoitteisiin sekä arvioinnin ja seurannan monet kanavat.  

Oamkin yhteiskunnallista vuorovaikutusta erityisesti sidosryhmäyhteistyön systematisoinnin ja vaikuttavuuden seurannan suhteen on kehitetty viime lukuvuoden aikana. Sidosryhmäsuunnitelma on uudistettu ja sidosryhmät on luokiteltu asiakkaisiin, rahoittajiin sekä koulutus- ja tutkimuskumppaneihin. Oamkin alueellisesta vaikuttavuudesta on Taloustutkimus tehnyt kesällä kyselyn, jonka tulokset saamme nyt syksyllä käyttöön.

Kolmannella auditointikierroksella yhteiskunnallinen vuorovaikutus ei ole erillinen alue, vaan sillä on vahva linkki tutkimukseen, koulutukseen ja strategiaan. Mafi Saarilammen mukaan strategiset kumppanit ovat mukana yhteiskehittämisen näkökulmasta: yhdessä rakennetaan toimintaa ja hyödynnetään erilaisia verkostoja. Johto on avainasemassa luomassa toimintakulttuuria, joka tukee kokeilukulttuuria ja uusia innovaatioita.

Kolmas auditointimalli on valmis ja siitä on ilmestynyt auditointikäsikirja. Uutta mallissa on vertaisoppiminen. Tavoitteena on saada vertaispalautetta omasta organisaatiosta ja rakentaa sosiaalisia verkostoja. Kumppani voi olla korkeakoulu tai muu yhteistyöorganisaatio, mutta Karvi suosittelee, että se on kansainvälinen. Tavoitteena muutenkin on lisätä kansainvälisiä auditointeja tulevaisuudessa. Itsearviointi tulee jatkossa olemaan julkinen ja se kirjoitetaan digitaaliselle alustalle, jonne myös arviointiraportti aikanaan tulee. Arvioinnissa käytetään kehitystasoja erinomainen, hyvä ja riittämätön. Läpäisyyn vaaditaan tasoa hyvä jokaisella arviointialueella. Jos kehittämistoimet ovat erityisen onnistuneita, voidaan korkeakoululle myöntää Excellence-laatuleima. Siinäpä tavoitetta meillekin. Sitä ennen on kuitenkin auditointi toisen kierroksen mallilla. Siihen menemme hyvillä mielin: paljon olemme tehneet viime vuosina ja auditoinnissa saamme palautetta siitä, miten voisimme kehittää asioita vielä paremmaksi.

Tutustu seminaarin materiaaleihin: https://karvi.fi/2017/06/21/korkeakoulujen-laatujarjestelmien-seuranta-ja-kehittamisseminaarissa-monipuolisia-esityksia-tutustu-esityksiin/

Kuvassa Vaasan ammattikorkeakoulun laatujärjestelmän vahvuudet. Strategisen johtamisen ja laatujärjestelmän yhteys nähtiin vahvaksi, aivan kuten toisen kierroksen yhteenvedossakin todettiin.

Koko kirjoitus »]]>
Ktrr kun ottaa päähän! Vieraileva leipuri http://blogit.oamk.fi/laatuleipuri/2017/08/02/ktrr-kun-ottaa-paeaehaen 2017-08-02T07:15:00Z 2017-08-02T07:20:01Z Organisaation laatujärjestelmän taustalla on organisaation strategia. Monien organisaatioiden strategiat pyrkivät olemaan ajan hermoilla. Jotta niiden kieli olisi mahdollisimman dynaamista, visionääristä, tulevaisuutta haistelevaa, jne., on niiden sisällöissä usein niin sanottuja muotisanoja, jotka antavat lukijalle sen tunteen, että organisaatio on kehityksen virrassa hyvin mukana.

Ketterä-sana on tällainen muotisana, mikä esiintyy monien organisaatioiden strategioissa. Se esiintyy yhden kerran Oulun ammattikorkeakoulun (Oamk) strategiassa 2017-2020. Se mainitaan kohdassa Profiili: Toiminnallemme on luonteenomaista työ- ja elinkeinoelämää uudistava ketterä kokeilukulttuuri sekä tarkoituksenmukaisesti hyödynnetty digitalisaatio.

Ketterä-sanan alkuperä kiinnosti, joten kokeilin Kysy kirjastonhoitajalta –palvelua. Sain sitä kautta seuraavan vastauksen: Vilkasliikkeistä, nopeajalkaista, sukkelaa yms. merkitsevä ketterä on murresana, josta on enemmän havaintoja itä- kuin länsimurteissa. Sillä on useita rinnakkaisia muotoja, kuten kettara, kettelä ja kettärä. Samansuuntainen merkitykseltään on myös sana keppelä monine rinnakkaismuotoineen.

Ketterän alkuperä on kuitenkin epäselvä. Sanan ainoa vastine suomen sukulaiskielissä on karjalan samaa merkitsevä ketterä. Nykysuomen etymologisen sanakirjan mukaan sana vaikuttaa rakenteeltaan johdokselta, mutta sopivaa kantasanaa ei kuitenkaan tunneta. Kirjakielen puolelta ketterän ensimmäinen kirjattu esiintymä on G. E. Eurénin Suomalais-ruotsalaisessa sanakirjassa 1860.

Ketterä-sanan käyttöä on pohtinut myös Talouslehden toimittaja Pekka Seppänen kirjoituksessaan Sanoilla on merkitystä. Artikkeli on peräisin jo vuodelta 2009! Seppäsen mielestä aikaansa seuraavan organisaation pitäisi käyttää ketterä-sanan englanninkielistä vastinetta agile.  Ketteryys on vastaavasti agility.

Koirien agilitykilpalut ovat suosittuja, Yleensä niissä pärjää pienehkö ketterä koira. Miten eri korkeakoulujen välisessä agilitykilpailussa pärjäävät pienet korkeakoulut verrattuna isoihin korkeakouluihin?

Artikkelissaan Seppänen etsii ketterä-sanalle uutta vastinetta. Hän toteaa: Kaikkein muodikkaimmat yritykset eivät enää puhu ketteryydestä. Eturivin powerpointeissa ei lue agility, vaan serendipity 

Seppänen suomentaa serendipityn haahuiluksi. Hän toteaa, että sanakirjasta ei löydy suomenkielistä vastinetta. Oamkissakin käytössä oleva MOT-kielikone kääntää sen sattumaksi.  Serendipity kuvaa sitä, että aktiivisesti jotain tiettyä etsiessä löytääkin jotakin aivan muuta. Kyse ei ollut vahingoista, vaan aktiivisen työskentelyn mahdollistamista sattumista. Tällaisten haahuilujen seurauksena ovat syntyneet esimerkiksi mikroaaltouuni, teflon ja penisilliini.

Onko viime aikoina kansainvälistä mainettakin niittänyt OAMK LABs -oppimismalli syntynyt haahuilun kautta? Ovatko siinä toimivat henkilöt työskennelleet aktiivisesti opetuksen kehittämisen kanssa ja ovat tiettyä juttua etsiessään löytäneetkin joitakin aivan muuta, mitä ovat etsineet?

Tukeeko Oamk toiminnassaan työntekijöidensä haahuilua? Heijastuisiko haahuilun lisääminen tuloksellisuuden paranemiseen, josta nyt paljon puhutaan taloudellisten resurssien vähentyessä koko ajan?

Olemme tietotuotantotiimissä saaneet olla tekemisessä OAMK LABs –haahuilijoiden tuotosten kanssa, kun olemme miettineet, miten OAMK LABs –opinnot saadaan sijoitettua oikeaan kohtaan opiskelijoiden opintosuoritusotteelle ja minkä ohjauksen alan alle kukin suoritettu opintopiste laitetaan, sillä OAMK LABs –opinnot ovat monialaisia. Pitäisikö kaikkiin osaamisperusteisiin opetussuunnitelmiin lisätä Haahuilu-moduuli, jotta OAMK LAbs –opinnot saataisiin helpommin sijoitettua oikeaan kohtaan?

OAMK LABs –koulutus sijaitsee Kotkantien kampuksen 1. kerroksen C-siivessä. Tervetuloa tutustumaan!

OAMK LABs –opiskelijoista on noin 40% ulkomaalaisia, mikä on huomattava osuus, sillä kaikista Oamkin opiskelijoista heitä on vain noin 3%. Herää kysymys: mikä Oamkin käytävillä haahuilevia ulkomaalaisia opiskelijoita viehättää haahuiluopinnoissa? Vastaavasti voidaan kysyä, miksi suomalaisia opiskelijoita eivät haahuiluopinnot kiinnosta?

Työhuoneeni sijaitsee Kotkantien käytävällä, jonka varrella ovat OAMK LABs- toiminnot. Tämä näkyy ja kuuluu jokapäiväisessä työssäni. Suurin osa käytävällä vastaantulevista on ulkomaalaisia. Lisäksi työhuoneeni seinän läpi kuuluu ääniä, jotka ovat usein tunnistettavissa nauruksi. Kttr! Heillähän on hauskaa. Synkkänä suomalaisena kuuntelen ja ajattelen, että se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa.

Suomalainen luterilainen kansanperinnehän on aina arvostanut kärsimystä.  Menestyminen tai terve itsetunto ovat halveksuttavia asioita. Suomessa on monia sanontoja, mitkä viittaavat synkkään sielunmaisemaamme: Tradenomistakin tulee mies, muttei tyhjän naurajasta. Kenen laatuleipää syöt, sen lauluja laulat. Otsasi hiellä pitää sinun opintopisteitä ansaitsevan. Mikä laulaen tulee, se lakkautuksien kautta menee. Parempi pii pivot-taulussa kuin kymmenen potenssiin nolla. Kuolema kuittaa univelan.

Lopuksi palaan vielä kirjoitukseni otsikkoon Ktrr kun ottaa päähän! Joitakin ketterä-sanan liiallinen käyttö ärsyttää. Siitä on voinut tulla kirosana. Toisaalta se sopiikin hyvin kirosanaksi. Siinä on monta kovaa konsonanttia. Sen toinen tunnetumpi vastine on prkl. Jos haluamme vastaisuudessa kiroilla laadukkaasti, välttäkäämme prkl:n käyttöä ja käyttäkäämme ketterää ja tai sen lyhennettä ktrr esimerkiksi tähän tapaan: Ktrr että osaa olla hyvää laatuleipää!

Seppo Pakanen
ketterästi omia tehtäviä väistelevä laatukoordinaattori
Tietotuotantotiimi

]]>
Kesäisen valon linnassa – IAML:in 66.vuotuinen kongressi Latviassa 18.-22.6.2017 Kirjasto http://blogit.oamk.fi/kirjasto/kesaeisen-valon-linnassa-n-iaml 2017-06-29T07:33:00Z 2017-06-29T08:00:01Z International Association of Music Libraries, Archives and Documentation Centres (IAML) järjesti vuosittaisen kongressinsa tänä vuonna upeissa puitteissa, Latvian uudessa Kansalliskirjastossa, joka tunnetaan nimellä Castle of Light. Tämän Riiassa sijaitsevan huikean, vuonna 2014 valmistuneen rakennuksen on suunnitellut latvialaissyntyinen, Yhdysvalloissa asuva arkkitehti Gunnar Birkerts. Kongressi tarjosi siis elämyksen myös visuaalisesti korkeatasoisen ohjelman lisäksi.

 

Läheisen sijainnin ansiosta kongressiin osallistui tänä vuonna ennätysmäärä suomalaisia edustajia, kaikkiaan 15 henkilöä, joista kolmella oli esitys ohjelmassa. Itse olin tällä kertaa opintomatkalla, kuulemassa musiikkikirjastojen tulevaisuuden kehityssuunnista ja myös verkostoitumassa kansainvälisten kollegoiden kanssa. Kävin mielenkiintoisia keskusteluja mm. yhdysvaltalaisen kirjastoväen kanssa mm. nuottiaineiston hankinnan problematiikasta. Ilokseni muutama muisti minut vielä IAMLin vuoden 2014 kongressista Antwerpenistä, jossa esittelin omaa projektiani Digitaalista nuottikirjastoa. Oli mukava kuulla että en tee työtäni turhaan!

 Ohjelmaan sisältyi alun perin tutustuminen Latvian musiikkiakatemian kirjastoon, mutta se peruttiin viime hetkellä ennen kongressin alkua. Päätimme kuitenkin muutaman suomalaisen kollegan kanssa käydä paikan päällä katsomassa, josko pääsisimme kurkistamaan sisälle. Saimme yllätysvierailustamme huolimatta lämpimän vastaanoton ja lyhyen esittelyn sekä nuotti, äänite- että kirjakokoelmasta, jotka kaikki sijaitsivat erillisissä tiloissa. Alla olevasta kuvasta voi päätellä, että henkilökunnalta vaaditaan hieman myös akrobaatin taitoja, kun he hakevat nuotteja lähemmäs kolmen metrin korkeuteen nousevista hyllyistä:

 

Viikko sisälsi hienoja kulttuurielämyksiä, kuulimme säveltäjä Eriks Ešenvaldsin esityksen kuinka kirjastot ovat tarjonneet hänelle inspiraatiota multimediasinfoniansa "Northern Lights" säveltämistyön yhteydessä. Oheisohjelmassa oli myös State Choir LATVIJAn konsertti, jota muistellessa iho nousee vieläkin kananlihalle. Uskomattomia sävellyksiä ja huipputulkintoja! Hymy korvissa palasin takaisin Suomeen juhannuksen viettoon, oli kerrassaan antoisa matka.
 

Tiina Tolonen
Kotkantien kirjasto

]]>
Kyliä ja hiiliviisautta Luova http://blogit.oamk.fi/luovallapaalla/kyliae-ja-hiiliviisautta 2017-06-19T08:30:00Z 2017-06-19T08:40:01Z Suoritin viimeisen harjoitteluni tammi-helmikuussa 2017 Maaseudun sivistysliitossa Pohjois-Suomen aluepiirissä. Pääsin harjoittelun aikana tutustumaan 5E- ja Hyvän mielen paikat –hankkeisiin. Eniten herätystä koin kylätoiminnan puolelta ja siitä, kuinka aktiivisia kyliä Suomesta löytyy! Yhtenä esimerkkinä tästä on Paltamon kuusi kylää, jotka ovat mukana Elävä ekomuseo –kehittämishankkeessa, jonka tarkoituksena on muun muassa kerätä talteen kylien historiaa ja rakentaa opastettuja reittejä kylille. Keski-Suomesta puolestaan löytyy Onnenlaakson kyläyhdistys, joka on muun muassa kunnostanut venemajan, kosteikon ja pitäneet erilaisia tapahtumia kylällä. Eivätkä nämä teot ole jääneet huomioimatta, sillä Onnenlaakso sai vuonna 2016 Vuoden maisemateko-tunnustuksen. 

Mielestäni erityisen ilahduttava on se, että kyläläiset ovat myös yhdessä alkaneet miettimään energian kulutusta ja hiilijalanjäljen suuruutta sekä tekemään tekoja niiden pienentämiseksi. Hyvänä esimerkkinä tästä voidaan pitää Iitä, joka on yksi Suomen 34 HINKU-kunnasta sekä Pohjois-Iin kyläyhdistystä, joka on toiminnassaan ottanut huomioon hiilijalanjäljen pienentämisen. HINKU-sanana tarkoittaa kohti hiilineutraalia kuntaa. Tavoitteena on, että hankkeeseen sitoutuneet kunnat vähentävät hiilipäästöjen 80 % vuoteen 2030 mennessä vuoden 2007 tasosta. 

Harjoittelun aikana havahduin itsekin vielä enemmän miettimään sitä, mitä itse voisin tehdä ollakseni hiiliviisas. Pieninä arkipäivän ekotekoina voin mainita jätteiden kierrättämisen, turhien valojen sammuttamisen sekä lamppujen vaihtamisen led-valoihin. Ollessani helmikuun alussa Saarijärvellä Hiiliviisaat kylät –seminaarissa kuulin omavaraiseläjän mietteitä. Hänen periaatteena oli, ettei jätteitä saa syntyä vaan kaikki tulisi mahdollisimman hyvin kierrättää. Tämä ekoeläjä oli muun muassa poistattanut kodistaan jääkaapin, vesivessan, pesukoneet sekä sähkökiukaan. Ruuan hän säilytti kellarissa, minkä lisäksi hän pyrki kasvattamaan itse mahdollisimman paljon kasviksia ja vihanneksia. Vesivessan hän oli vaihtanut kuivakäymälään, jonka jätteen hän pystyi hyödyntämään. Hänellä ei ollut käytössään autoa, vaan käytti joko julkisia kulkuvälineitä tai kimppakyytiä tarvittaessa.

Kuunnellessani tämän omavaraiseläjän mietteitä pohdiskelin sitä, kuinka eri tavoin voi olla hiiliviisas. Yleisesti hyvinä ekotekoina voitaisiin pitää esimerkkinä kierrättämistä, julkisen liikenteen hyödyntämistä, energiansäästämistä sekä lähiruuan suosimista. Kaikille ei sovi samat tavat vähentää hiilipäästöjä, mutta jokainen varmasti löytää omat keinonsa olla hiiliviisas. Ja onneksi apua löytyy paljon esimerkiksi netistä. Esitänkin lopuksi ajatuksia toivottavasti herättävän kysymyksen. Millä tavoin sinä voit olla hiiliviisas? 

Aija Sarajärvi, valmistumisen kynnyksellä oleva agrologi

]]>
Kanadan kesä Luova http://blogit.oamk.fi/alan-agrologiksi/kanadan-kesae 2017-06-17T09:15:00Z 2017-06-17T09:20:01Z Suoritin kolmen kuukauden mittaisen maatilaharjoittelun viime kesänä Kanadassa. Maatila, jossa harjoittelun tein, oli ennestään tuttu, sillä olin siellä jo pari vuotta takaperin viettänyt neljä kuukautta. Noiden neljän kuukauden aikana sain kokea Saskatchewanin lämpimän ja pitkän syksyn, joka kuitenkin nopeasti muuttui hyytävän kylmäksi talveksi. Viimekesän harjoittelun aikana taas vietin tilalla kolme kesäistä kuukautta ja näin paljon erilaisia asioita, kuin talvella pääsin näkemään. 
Eksynyt vasikka.

Tila sijaitsee Kanadassa Saskatchewanin provinssissa Outlookin kylässä.  Tilalla kasvatetaan lihakarjaa laidunruokintaperiaatteella. Lihakarjan lisäksi heiltä löytyy munivia kanoja, tipuja, tyhjänpanttina puuhaavia karjuja sekä pari emakkoa, neljä hevosta, poni, aasi, viisi lammasta ja koira sekä kissa. Tila noudattaa pitkälti luomuviljelyn ja kasvatuksen periaatteita, mutta he eivät ole rekisteröityneet luomutilaksi sen aiheuttamien rajoituksien takia.

Lapset harjoittelevat lassoamista.

Hiehot karkuteillä. 

Yksi löysi oman aitauksen

Tilalla pääsin tekemään monipuolisesti tilan töitä. Peltotöitä riitti ja yhden pellon muokkaamiseen menikin aikaa, sillä yhden pellon koko saattoi olla 60 hehtaaria. Vaikka koneet olivat suuria, tuntui kuin olisi ruokalusikalla peltoa muokannut. Yhteensä tilalla oli maata 900 hehtaaria, josta kuitenkin suuri osa oli eläinten laidunnettavana.

Peltotöissä

Heinänniiton aikaan paalasin heinää, sekä kuljetin paaleja talvea varten pelloille. Tilalla lehmät ruokitaan laitumelle myös talviaikaan eivätkä he kuljeta lehmiä tilan läheisyyteen kuten lähes kaikki muut tilalliset tekevät. Peltotöiden lisäksi huolehdin hevosista ja niiden laitumista, ruokin pikkupossuja sekä kanoja ja keräsin munia kanoilta.

Hevosia tarkastamassa
Porsaan ruoka-aika

Kanojen häkkiä siirrettiin eri kohtaan tuoreen ruohon loppuessa. 

Ehkä mieleenpainuvin tapahtuma koko kesän ajalta oli vasikoiden polttomerkkaus. Ensinnä lehmät vasikoineen paimennettiin suurelta laitumelta pieneen aitaukseen, jossa ne voitaisiin erotella. Emät siis eroteltiin vasikoista, sillä vain vasikoille tehtiin toimenpiteet, kuten polttomerkittiin vasikka tilan omalla tunnuksella, rokotettiin, laitettiin korvamerkit ja sonnivasikat kuohittiin. Käytännössä tämä onnistui niin, että vasikka lassottiin takajaloista ja kiinnitettiin kaulasta maahan kiinnitettyyn naruun. Tämän jälkeen vasikka ei juuri voinut pyristellä vastaan ja toimenpiteet voitiin suorittaa. Näkemäni ja vasikan huudon perusteella voin sanoa, että oli varmasti erittäin kivulias kokemus. Hajukaan ei ollut paras mahdollinen, kun vasikoiden nahkan käry leijui ilmassa. Tämä oli kuitenkin tilallisten mielestä helpoin, varmin ja halvin tapa merkata tilan vasikat niin, että merkkaus pysyy ja ne voidaan vielä aikuisenakin tunnistaa. 

Hevosten avulla lehmät koottiin laitumelta pienempään aitaukseen.

 
Vasikat kiinni.
Polttomerkkaus. 
Kuohitseminen.
Lounastauko.

 

Suosittelen lämpimästi kaikkia lähtemään vaihtoon tai harjoitteluun ulkomaille. Toisin kuin Suomessa, Kanadassa ei ole määräyksiä ja rajoituksia joka asiaa koskien, joten siellä pääsee vapaammin tekemään sellaisia juttuja, mitä Suomessa ei pääsisi ilman kokemusta, koulutusta tai lupia tekemään. Sain esimerkiksi ajaa rekalla sekä kuljettaa lehmiä karjavaunussa. Ainakin itselleni oli erittäin avartava kokemus nähdä, miten elämä kulkee toisella puolen maapalloa. Koulun asettamien tavoitteiden lisäksi ulkomailla oppii paljon muutakin hyödyllistä.

Kesä ohi ja aika palata Suomeen.

Jenny Jurvakainen, 3. vuoden agrologiopiskelija



]]>
Hälsningar från Österbotten Luova http://blogit.oamk.fi/alan-agrologiksi/haelsningar-fran-oesterbotten 2017-06-17T08:38:00Z 2017-06-17T08:40:01Z Opiskelen agrologiksi neljättä vuotta. Suoritin toisen harjoitteluni talvella työpaikallani pohjanmaalaisella emolehmätilalla. Työnkuvani on hyvin monimuotoinen; työnjohtoa, suunnittelua, käytännön töitä sekä paperitöitä. Tilalla työskentelee itseni lisäksi myös ulkomaalaisia työntekijöitä päivittäisten askareiden parissa.

Pohjoisemmasta ”maitosuomesta” kotoisin olevalle maisemanvaihdos rannikkoseudulle, perunapeltojen ja kasvihuoneiden keskelle, on tuonut erittäin paljon uusia näkökulmia ja uutta tietoa maatalouden eri osa-alueista. Olen oppinut hyvin paljon lisää niin perunantuotannosta kuin emolehmistäkin. Aivan uutena asiana on tullut myös kananmunan tuotanto. Tilalla on myös pieni lattiakanala jossa kanat kulkevat vapaana.

Vaihteleva ja vaativa työnkuva on toisinaan ollut raskasta, mutta myös erittäin palkitsevaa. Harvemmin ensimmäisenä tehtävänä on sertifikaatin hankkiminen tilalle, mutta läpäistyn tarkastuksen jälkeen voi tuntea onnistuneensa työssään!

Aina ei tarvitse lähteä edes Suomen rajojen ulkopuolelle nähdäkseen jotain uutta!

Sampsa Heikkilä, 4. vuoden agrologiopiskelija

]]>
Harjoittelussa Turkan ratsurinteellä Luova http://blogit.oamk.fi/alan-agrologiksi/harjoittelussa-turkan-ratsurinteellae 2017-06-16T09:14:00Z 2017-06-16T09:20:01Z Suoritin ensimmäisen työharjoitteluni Turkan ratsurinteellä kesällä 2016. Harjoittelussa Turkan ratsurinteellä sain tutustua monipuolisesti sekä hevostallin että viljatilan toimintaan.

Harjoittelussa työskentelin pääsääntöisesti aamutallivuorossa, ja osallistuin tallitöiden ohella viljatilan töihin. Tallityöt ja työskentely hevosten kanssa oli jo ennestään tuttua, mutta harjoittelussa sain kertausta ja lisää varmuutta hevosten kanssa työskentelyyn. Sain seurata hevosyrittäjyyden arkea ja siihen liittyviä päätöksentekoja. Pääsin myös päivittäin seuraamaan hevosten luonnollista käyttäytymistä niiden ulkoillessa päivät laumoissa suurissa tarhoissa, sekä kesän alkaessa vehreillä laitumilla.

Turkan ratsurinteellä on hevosia varsoista vanhuksiin. Laajan ikärakenteen lisäksi hevosia on eri käyttötarkoituksiin, kuten harraste- ja kilparatsuja sekä siitoshevosia. Tämän ansiosta työtehtävät tallilla olivat monipuolisia. Pääsinkin opettelemaan varsan käsittelyä ja hoitoa, sekä seuraamaan niiden kasvua ja kehitystä. Osallistuin varsan koulutukseen ajo-opetuksessa sekä pienen varsan talutuksessa.

Talliarjen lisäksi sain osallistua talutusratsastusten järjestämiseen sekä tamma- ja varsanäyttelyihin. Talutusratsastusta järjestettiin erilaisissa tapahtumissa, jolloin pääsin kertaamaan hevosen lastausta ja kuljetusta, sekä harjoittelemaan asiakaspalvelua. Hevosnäyttelyissä toimiminen oli minulle uutta, joten tamma- ja varsanäyttelypäivä jäi erityisesti mieleen. Pääsin seuraamaan myös kengittäjän ja eläinlääkärin toimintaa, kuten tiineystarkastuksia ja kavioiden vuolua.

Viljatilan töistä minulla ei ollut aiempaa kokemusta, mutta Turkalla pääsin osallistumaan niihinkin töihin. Sain opetusta esimerkiksi kasvinsuojeluaineiden käytöstä, sekä pääsin seuraamaan ruiskutusten tekoa. Sain kertausta traktorin käsittelystä, ja pääsinkin itse tekemään suorakylvöjä sekä karhitsemaan peltoa.

Harjoittelu Turkan ratsurinteellä kerrytti monipuolisia taitoja työelämää varten. Turkalla oli ilo työskennellä maalaismaisemassa tyytyväisten ja ihmisystävällisten hevosten parissa. Hyvä talli-ilmapiiri luotettavine hevosineen tekivät harjoittelupäivistä mukavia, sekä hevosten laaja ikärakenne ja eri käyttötarkoitukset kartuttivat kokemusta monenlaisten hevosten kanssa työskentelystä. Työskentely hyvin toimivassa talliympäristössä oli mielekästä ja innostavaa tulevaa työelämää ajatellen.

Eveliina Saukko, 3. vuoden agrologiopiskelija

]]>
Työharjoittelua hankkeiden parissa Luova http://blogit.oamk.fi/alan-agrologiksi/tyoeharjoittelua-hankkeiden-parissa 2017-06-16T08:25:00Z 2017-06-16T09:14:31Z Minulla oli agrologiopinnoissani viimeinen vuosi käynnissä, vailla kuitenkin työharjoittelupaikkaa sekä opinnäytetyön aihetta. Mutta onnekseni olin mukana eräällä opintojaksolla, jossa hanketyön asiantuntija kävi opiskelijoille esittelemässä hanketoimintaa. Tartuin häntä hihasta, ja niin oli pian minullakin harjoittelupaikka.

Pääsin siis työharjoitteluun vuoden vaihteessa kolmeksi kuukaudeksi Haapaveden-Siikalatvan seudun kuntayhtymään, tutustumaan hanketyöhön. Hankkeet, joiden parissa työskentelin, liittyivät maaseutujen kehittämiseen. Pääasiassa osallistuin Kylillä kelpaa -hankkeen toimintaan. Tässä hankkeessa tavoitteena on ollut lisätä kylien elinvoimaisuutta sekä nuorten aktivoiminen yhdistys- ja vapaaehtoistoimintaan. Isoimpana työtehtävänäni oli osallistua kyselyn tekoon, mikä koski Siikalatvalta poismuuttaneita asukkaita. Kyselyn osalta minun tehtäväni oli suunnitella kyselyn sisältöä, tehdä kyselyn postittamiseen liittyviä tehtäviä sekä koota kyselyn tulokset. Välistä autoin toisia hanketyöntekijöitä heidän vetämissään hankkeissa, ja osallistuin joidenkin tilaisuuksien järjestämiseen tai niissä toimimiseen.

Harjoittelussani oli muutakin kuin vain tietokoneella näpyttelyä. Pääsin mukaan kuulemaan ja näkemään hankkeiden eri vaiheista mm. hankkeiden suunnittelusta, niiden hakemisesta ja rahoituksesta. Osallistuin hankkeiden erilaisiin tilaisuuksiin ja tapahtumiin, kuten tupailtoihin, kyläpajoihin ja kokouksiin. Pääsin myös mukaan hanketoimijoille suunnattuun verkostoitumispäiville Tornioon. Siellä oli paljon meidän alan ja alueen toimijoita, mikä oli myös minulle mahdollisuus hyödyntää se ja verkostoitua.

Parasta työharjoittelupaikassani oli, että harjoitteluni sisällössä huomioitiin alani opinnot sekä tuleva työllistymiseni, ja sitä varten siihen haluttiin sisällyttää erilaisia kokemusta antavia työtehtäviä ja osallistumisia. Sain olla tekemisissä oman alani muidenkin organisaatioiden ja toimijoiden kanssa, mistä voi olla hyötyä jatkossa töitä hakiessa.

Hyvää harjoittelupaikassa oli totta kai se, että nyt sain kokemusta ja tietoa itse hanketoiminnasta, josta olisin kiinnostunut työllistymistäkin ajatellen. Itse ainakin opin hanketyöstä enemmän tällä tavoin, työharjoittelun kautta, kun taas jos asiat olisi pitänyt opetella pelkästään luentojen kautta. 

Positiivista oli myös se, että harjoittelija otettiin mielellään vastaan ja minua ohjattiin työssä aina kun sitä tarvitsin. Harjoittelupaikassani työporukka oli todella mukava ja yhteistyö sujui hyvin! Harjoittelun päätteeksi sain palkkiota tehdystä työstä, mikä on toki hyvä etu opiskelijalle. Toiseksi, sain sen kaipaamani opinnäytetyön aiheen harjoitteluni kautta, joten valmistumiseni ei jää ainakaan siitä kiinni.

Jos hanketoiminta ja maaseutujen parissa työskentely kiinnostaa, kannatan ehdottomasti harjoittelua Haapaveden-Siikalatvan seudun kuntayhtymässä!

Teksti: Essi Vakkuri, 4. vuoden agrologiopiskelija 

--

Haapaveden, Siikalatvan ja Pyhännän välinen kuntayhtymä on perustettu vuonna 1996, ja sen alkuperäinen nimi oli Siikalatvan seutukunta, joka vaihtoi nimensä Haapaveden-Siikalatvan seudun kuntayhtymäksi vuonna 2000. Tuolloin Haapavesi ja Rantsila liittyivät Kestilän, Pulkkilan, Piippolan ja Pyhännän seuraksi kuntayhtymään ja seutukuntaan. Kuntayhtymän toiminta-ajatus on edistää Haapaveden-Siikalatvan seudun elinvoiman säilymistä ja kehittämistä. Elinkeinojen kehittämisessä kuntayhtymän keskeisintä toimintaa ovat EU -rahoitteiset kehittämishankkeet. Kuntayhtymän toimintaan kuuluvat myös alkavien ja toimivien yritysten yritysneuvonta sekä alueellinen edunvalvonta.

Käyhän tutustumassa kuntayhtymän sivuilla tai kuntayhtymän Facebook -sivuilla                       

Tässä myös Kylillä kelpaa -hankkeen Facebook -sivut 

]]>
Opiskelijavaihto Itävallassa perheen kanssa evirkkul http://www.esavirkkula.com http://blogit.oamk.fi/amok-adventures/opiskelijavaihto-itaevallassa-perheen-kanssa 2017-06-15T12:25:00Z 2017-06-15T12:30:01Z Amokin sivuilta silmiini ponnahti kohta kansainvälisyys, joka sai minut pohtimaan: Opiskelijavaihtoon?

Ehkä viittä vaille nelikymppinen on jo liian vanha sellaiseen.. ja eihän minulla perheellisenä ole mitenkään mahdollisuutta lähteä lukukaudeksi kauas pois. No, tarkempi tutkailu kuitenkin selvensi minulle, että vaihtoon tai tässä tapauksessa opetusharjoitteluun voi lähteä myös lyhyemmäksi aikaa.

Halusin kuukaudeksi saksankieliseen maahan kieltä kehittämään, joten Amokin kv-koordinaattori ehdotti Linzissä olevaa Pädagogische Hochschule Oberösterreich –opettajakorkeakoulua. Koska kyseessä oli perhematka, löysin Airbnb:n kautta mukavan 2 makuuhuoneen asunnon Linzin keskustasta. Asunto oli kalustettu ja hyvin varusteltu lapsiperheen tarpeisiin ja mukavuutena myös nopea langaton netti, joka mahdollisti mieheni etätyöskentelyn.

Niinpä sitä sitten lähdettiin mieheni ja kolmen alle kouluikäisen lapsen kanssa Itävaltaan kuukaudeksi. Ennen matkaa kaikki järjestelyt hoituivat muutamalla sähköpostilla. Linzin kv-koordinaattori kyseli toiveitani ja suunnitteli minulle ohjelman, joka piti sisällään 5 vierailua ammatilliseen oppilaitokseen, opettajakorkeakoulun luentoja, Erasmus-opiskelijoiden englanninkielisiä pienryhmätunteja sekä paikallisten opettajaopiskelijoiden näyttötuntien seuraamista ja palautekeskusteluihin osallistumista.

Paikan päällä opettajat olivat kiinnostuneita suomalaisesta koulutusjärjestelmästä, osaamisperusteisuudesta ja osalle myös Oulun Amok oli tuttu.

Ihmetyksiä Itävallassa

Eipä tartte mennä juuri merta edemmäs kalaan, niin löytyy jo tosi erilainen ammatillinen koulutusjärjestelmä. Itävallassa on ns. Dual System, mikä vastaa lähinnä Suomen oppisopimuskoulutusta. Voidakseen opiskella ammatillisessa oppilaitoksessa opiskelijan täytyy ensin hankkia työpaikka. Sitten maakunnan opetustoimi (Landes Schulrat) jakaa opiskelijat alueen ammatillisiin oppilaitoksiin alojen mukaan. Opiskelijat eli jo 15-vuotiaat nuoret ovat työsuhteessa työpaikkaansa, noudattavat normaalia 40h/vk työaikaa, saavat 5 viikkoa kesälomaa ja ansaitsevat työstään harjoittelupalkkaa, joka on alasta riippuen 500-800€/kk ensimmäisenä vuonna ja 600-1000€ kolmantena vuonna. Etuna Itävallan järjestelmässä on se, että opiskelijoiden mukaan juuri työpaikka motivoi suorittamaan koulutuksen loppuun. Lisäksi nuorisotyöttömyys on alhaisempaa, sillä yleensä opiskelija jatkaa samassa työpaikassa valmistumisensa jälkeen.

Kohteliaita opiskelijoita ammattiopistovierailulla

Opettajakorkeakoulun johtaja oli järjestänyt minulle tutustumiskäyntejä alueen eri ammatillisiin oppilaitoksiin. Jokaisessa koulussa rehtori vastaanotti minut lämpimästi aamukahvin kera ja tarjolla oli myös mukava päiväohjelma koululla ja lounas rehtorin kanssa. Sain kuulla, että Linzin 10 ammattioppilaitosta ovat itsenäisiä, aloittain jaoteltuja yksiköitä, joissa jokaisessa on oma johto ja toimintatavat, yhteistyötä koulujen välillä ei juuri ole. Jokaisessa koulussa rehtorin esitellessä minulle koulurakennusta, opiskelijat tervehtivät vastaan tullessa aina meitä: Grüs Gott! joka on itävaltalainen yleinen tervehdys. Kun kysyin tästä, eräs rehtori kertoi, että kohteliaisuus on yksi heidän koulussa vaadittava taito. Opiskelijoiden on oltava kohteliaita asiakaspalvelijoita työpaikoilla, joten samaa vaaditaan myös koulussa.

Pääsin eri opettajien mukana osallistumaan niin teoriaopetukseen kuin käytännön työn harjoitteluun. Pidin jopa opettajan pyynnöstä extempore englannin tunnin keskustellen opiskelijoiden kanssa vaihto-opiskelusta, koulutuksesta ja Suomesta. Jokaisessa koulussa kun opettaja tuli luokkaan, opiskelijat nousivat seisomaan. Tämä oli myös osa kohteliaisuus-käytäntöä. Luokissa en nähnyt mitään ongelmia työrauhan suhteen ja opiskelijat olivat hyvin kiltin oloisia ja aktiivisia tunnilla. Opiskelijoiden hyvää käytöstä ihmettelin myös opettajille. Kysyin, miten toimitaan, jos häiriökäyttäytymistä ilmenisi: siitä ilmoitetaan myös työnantajalle, sillä koulujakso on myös palkallista aikaa. Tämä keino takaa usein työrauhan.

Ammatillinen opettaja Itävallassa

Maakunnan opetustoimi valitsee ammatilliset opettajat maakunnan sisäisen odotuslistan (Warteliste) kautta. Opettajaksi haluavat saavat pisteitä työkokemuksen, koulutustaustan, perhestatuksen ja muiden tekijöiden mukaan ja kun ammatillinen oppilaitos tarvitsee opettajaa, listan kärjessä olevat ehdokkaat pääsevät rehtorin haastatteluun. Tämän jälkeen valittu opettaja aloittaa työt lyhyen perehdytyksen jälkeen ja on suotavaa aloittaa myös ammatillisen opettajan opinnot opettajakorkeakoulussa. Opintoihin on usein mahdollista käyttää yksi palkallinen lukuvuosi ja loput työn ohessa. Ammatillisen opettajan tutkintoa ei siis voi suorittaa ilman työpaikkaa opettajana. Ammatillisen opettajan työ on intensiivistä, kun 10 viikon jaksoissa vaihtuu opiskelijat, joille pitäisi opettaa koko vuoden asiat siinä ajassa. Mutta kesäloma on mukavat 13 viikkoa.

Miksi Linz?

Koska Itävalta on kaunis maa ja Linz eloisa kehitykseen satsaava kaupunki. Opettajakorkeakoulu järjesti yksilöllisen ohjelman minua varten ja tunsin itseni tervetulleeksi. Linz on sopivan kokoinen (200 000 asukasta), paljon tekemistä ja nähtävää ja hyvät yhteydet niin Wieniin, Salzburgiin kuin alppimaisemiin. Tyttäreni lähtöpäivän kysymys kiteytti ajatuksemme: Voitaisko me jäädä tänne?

Tiina Takalammi

]]>
Pensasmustikan tuotantomahdollisuudet Pohjois-Suomessa Luova http://blogit.oamk.fi/luovallapaalla/pensasmustikan-tuotantomahdollisuudet-pohjois-suomessa 2017-06-08T06:45:00Z 2017-06-08T06:50:01Z Pensasmustikat ovat Pohjois-Amerikasta peräisin olevia luonnonmustikkamme sukulaisia. Niiden marja eroaa luonnonmustikasta koon, sisuksen (valkoinen sisus, joka ei värjää) ja makeuden perusteella. Pensasmustikan marjat ovat selvästi makeampia kuin tavallisen mustikan. Pensasmustikan marjat kestävät hyvin kuljetusta ja säilytystä. Pensasmustikka on kylmänarka laji ja alkuperäiset korkeakasvuiset lajikkeet menestyvät vain eteläisessä Suomessa. Kotimaiset ja matalakasvuiset lajikkeet voivat menestyä myös pohjoisessa Suomessa. Pienilmastoltaan kasvupaikan tulisi olla suotuisa: tuulilta suojainen, lämmin, aurinkoinen ja päivänpuolelta loivasti viettävä rinne on ihanteellinen. Sadon kypsyessä esiintyvät hallat tuhoavat sadon helposti. Pensasmustikan juuristo ei kestä seisovaa vettä, vaan tukehtuu helposti. Pensasmustikkalajikkeista parhaiten menestyviä Pohjois-Suomessa ovat Alvar, Aino, Jorma, Sine, Siro ja North Blue. Näistä kaikkein talvenkestävimpiä ovat Aino ja Sine. Pensasmustikka tarvitsee viljelyssä pölytykseen vähintään kaksi lajiketta.
 

Pensasmustikalle paras kasvualusta on hikevät hietamaat. Savimailla pensasmustikan menestymien on epävarmaa. Savipitoisten maiden pH on yleensä myös liian korkea ja niiden kosteusvaihtelut ovat liian suuria. Vähän savinen maa hiekalla ja turpeella kevennettynä sopii viljelyyn, jos lämpöolot ovat sopivat. Todennäköisesti vanhat turvesuot eivät sovellu pensasmustikan viljelyyn. Turvesoiden happamuus saattaa olla sopiva, mutta kosteutta voi olla liikaa ja suot ovat usein hallanarkoja. Lisäksi loppukesällä turpeesta ja muusta eloperäisestä maasta voi vapautua liikaa typpeä pensasmustikoiden käyttöön, jolloin ne jatkavat kasvuaan ja niiden talvenkestävyys heikkenee. Pensasmustikalla on käytetty kuorihumusta maanparannusaineena. Kun kuorihumusta käytetään maanparannusaineena, lisämäärä ammoniumsulfaattia on laitettava kuorihumuksen sekaan. Pensasmustikat ovat tuleentuneet ja talvehtineet tässä seoksessa hyvin. Kuorihumuksen positiivisen vaikutuksen oletetaan olevan sen typpeä kuluttavassa ominaisuudessa, jolloin kasvu on hillitympää ja valmistautuminen talveen on varmempaa. Satokausi vaikuttaa myös alkavan aikaisemmin, jos kasvu ei ole liiallista.

Pensasmustikka tarvitsee happaman kasvualustan pH 4,5–5,5. Pensasmustikalle sellaisenaan eivät yleensä sovi peltoviljelyssä olleet lohkot. Vanhojen viljelysmaiden pH:ta voidaan alentaa sopivaksi muokkaamalla kalkitsematonta hapanta turvetta rivien kohdalle.

Pensasmustikan lannoitustaso on alhainen. Voimakkaan typpilannoituksen aiheuttama liika rehevyys huonontaa talvenkestävyyttä. Perusparannukseen kannattaa käyttää kipsiä eli kalsiumsulfaattia, jotta kalsiumia saadaan riittävästi kasvualustaan.

Oikealla lannoituksella voi vaikuttaa istutuksen jälkeen happamuuteen. Maan pH:ta eivät nosta sulfaattipohjaiset lannoitteet, joten ne sopivat pensasmustikan vuotuislannoitukseen. Pensasmustikalle suositellaan, että typpi annetaan ureana tai ammoniumsulfaattina, fosfori superfosfaattina ja kalium kaliumsulfaattina. Pensasmustikalla tulee välttää klorideja ja nitraatteja sisältäviä lannoitteita, sillä kloridit ja nitraatit saattavat olla pensasmustikalle myrkyllisiä ja nitraatilla on taipumusta myös nostaa maan pH:ta.

Luomuviljelijä voi käyttää pensasmustikalla kevätlannoitukseen kompostiuutetta, hyvin maatunutta kompostia tai ilmastettua, laimennettua virtsaa. Maan pH:n säilyttämisessä saattaa auttaa rikkiä sisältävä täydennyslannoitus.

Viljeltäviltä pensasmustikoilta on löydetty mykorritsoja eli sienijuuria. Fosforin otossa mykorritsaa on pidetty erittäin tärkeänä, sienijuuren on myös todettu auttavan kasvia vedenotossa ja parantavan kasvin kuivuudenkestävyyttä. Tutkimuksissa on todettu, että usein mykorritsasienet puuttuvat ostotaimista ja niiden leviäminen viljelmälle on tärkeää ja suositellaan, että tuodaan maata tavallisen metsämustikan kasvupaikoilta.

Runsas lumipeite on pensasmustikalle hyväksi. Lumen kerääntyminen kasvupaikalle viivästyttää pensasmustikoiden kasvuun lähtöä keväällä ja vähentää näin hallanvaurioita ja parantaa pensaiden talvenkestävyyttä. Tuulisilla paikoilla lumen suojaava vaikutus on vähäisempi ja pakkasen aiheuttama kylmävaikutus lisääntyy. Tuulensuojaistutuksia tulisi harkita vähänkin suuremmilla aukeilla. Pölyttäjähyönteiset viihtyisivät tällöin myös paremmin alueella.

Kausihuone- ja tunneliviljelyssä pensasmustikan kukinta tapahtuu kaksi viikkoa aikaisemmin kuin avomaalla. Pensasmustikka tuottaa satoa vajaata viikkoa aikaisemmin lämmittämättömän muovisuojuksen alla kuin avomaalla ja satokehitys on sen jälkeen tasaisempi kuin avomaalla. Muovisuojuksen alla pensasmustikka on myös melko ongelmaton kasvitautien ja tuholaisten suhteen. Kausihuoneissa ja tunneleissa pensasmustikan tuleentumien on myös hyvä.

Pensasmustikan sadonkorjuu ajoittuu heinäkuun ja lokakuun väliin, pääsato on elo-syyskuussa. Pensasmustikan marjoja poimintaan useampaan kertaan, sillä tertussa olevat marjat kypsyvät eri aikaan. Poimintakertoja pensasmustikalla on 1–2 viikossa. Marjan on oltava täysin sininen korjuuhetkellä.

Pensasmustikan marjojen poimintaa on vaikea koneellistaa tai tehostaa, sillä marjat ovat kooltaan pieniä ja tertut kypsyvät eri aikaan. Osa pensasmustikkalajikkeista on liian matalia ja herkkiä vaurioitumaan konekorjuussa. Konekorjuu sopii korkeille pensasmustikkalajikkeille. Koneellakin pensasmustikan marjoja poimitaan useita kertoja. Ongelmana konekorjuussa on myös raakojen marjojen kariseminen pois pensaista.

Laura-Tuulikki Pieniniemi, valmistuva agrologiopiskelija

 Pensasmustikka, lajike: Sine (kuva Laura-Tuulikki Pieniniemi) 

 

 
]]>
Opetusharjoittelu Tansaniassa - Mitä on hyvä tietää? evirkkul http://www.esavirkkula.com http://blogit.oamk.fi/amok-adventures/opetusharjoittelu-tansaniassa-mitae-on-hyvae 2017-06-02T10:54:00Z 2017-06-02T11:00:01Z Suoritin opetusharjoitteluni Tansaniassa, Moshin kaupungissa aivan Afrikan korkeimman vuoren Kilimanjaron juurella. Opetusharjoitteluni kesti kuusi viikkoa. Olin kolme viikkoa The Moshi Institute of Tecnology -oppilaitoksessa, kaksi viikkoa Gabriella Rehabalitation Center -kuntoutuskeskuksessa ja viikon niin sanotussa lapsivankilassa.

Afrikka meni sieluuni

Kokemukseni harjoittelusta ulkomailla olivat pelkästään myönteisiä. Tutustuin tansanialaiseen kulttuuriin, sain uusia ystäviä, vahvistin englannin kielen taitoani, näin unohtumattomia maisemia… Sanotaan, että Afrikka menee sieluusi, ja näin minullekin kävi. Ennen lähtöäni etsin tietoa Tansaniasta sekä virallisemmilta sivuilta että sosiaalisesta mediasta. Mikään ei kuitenkaan valmistanut minua siihen, mikä minua Tansaniassa odotti. 

Miten voit valmistautua Tansanian matkaasi?

Aloita matkasi suunnittelu ajoissa, mielellään useita kuukausia ennen harjoittelua. Ammatillisen opettajakorkeakoulun (Amok) kv-koordinaattori tukee ja neuvoo sinua apurahan ja matkakorvausten hakemisessa. Amok myös vakuuttaa sinut mahdollisten sairauksien ja yllättävien tapahtumien varalta. Harkitse, tarvitsetko laajemman matkavakuutuksen. Tansaniassa ei kokemukseni mukaan hyväksytä koululta annettua ns. vakuutuskorttia, joten maksat itse kustannukset, joista saat korvauksen vakuutusyhtiöltä myöhemmin.

Ota selvää tarvittavista rokotuksista ja muista suosituksista. Malariaan sairastuminen on todellinen riski Tansaniassa, joten malaria-rokotus on ehdottomasti otettava! Älä valitse halvinta mahdollista rokotusta vaan paras mahdollinen. Aloita maitohappobakteerien syöminen pari viikkoa ennen lähtöäsi ja varaa niitä riittävä määrä myös mukaasi. Näin vähennät riskiä sairastua ikävään vatsatautiin.

Varaudu poikkeuksellisiin olosuhteisiin: peseydyt ja pyykkäät ehkä kylmällä vedellä, kuumuus ja kosteus ja toisaalta taas sateet voivat aiheuttaa ongelmia, sähköt katkeavat usein, netti ei toimi, jaat ehkä yllättäen huoneesi usean ulkomaalaisen kanssa.

Vaikka Moshi on turvallinen kaupunki, pimeän tullen et voi yksin liikkua jalkaisin. On myös oltava tarkkana omien tavaroiden suhteen eikä kannata kuljettaa suuria summia rahaa mukana. Tansanian shillinkejä ei saa muualta kuin Tansaniasta, eurot eivät yleensä ole käypää valuuttaa, USA:n dollarit vastaavasti ovat. Pankkikorttia käytin vain rahannostoon, koska se ei käynyt maksuvälineeksi missään. Länsimaalaisena sinuun suhtaudutaan pääosin myönteisesti, mutta esimerkiksi kaupoissa sinulta voidaan pyytää ylihintaa. Kannattaakin aluksi mennä ostoksille jonkun paikallisen kanssa.

Tansanialaisen kulttuurin ymmärtäminen voi tuottaa vaikeuksia: Masai-heimo moniavioisuus, ruumiillisen kurittamisen hyväksyminen, erilaiset hygieniaolosuhteet, koneiden ja laitteiden puute, kiireettömyys (lue: aikataulut eivät välttämättä pidä). Pukeutumisessa kannattaa huomioida, että olkapäät ja polvet on hyvä pitää peitettyinä, kunnioitettavaa ei myöskään ole pitää liian tiukkoja housuja (esimerkiksi farkut eivät ole sopivia useilla työpaikoilla).

Pedagogiset puitteet

Opetusvälineinä oli pääsääntöisesti vain valkotaulu ja yksi tussi. Kerran pääsin käyttämään tietokonetta ja sain näytettyä muutaman dian. Sähköisten laitteiden varaan ei kuitenkaan kannattanut opetustaan suunnitella. Koululla oli vain kaksi diaprojektoria, eikä niistäkään välttämättä ollut apua – sähkökatkosten takia. Oppikirjoja oli vain opettajalla. Oppilaat kirjoittivat ”book”-vihkoihinsa kaiken, mitä opettaja taululle kirjoitti.

Opetustilat olivat pienet, joten liikkumistilaa ei juurikaan jäänyt, kun kaikki oppilaat olivat paikalla. Tosin sitäkin sattui, ettei paikalla ollut yhtään oppilasta: aamulla oli ehkä satanut, julkinen liikenne ei ehkä toiminut, oppilaita tarvittiin jossakin muualla… Olipa syy mikä tahansa, ei siitä nostettu isoa meteliä, odoteltiin ja katseltiin kaikessa rauhassa.

Karibu sana!

Tervetuloa uudelleen – nämä sanat korvissani ja mielessäni jätin hyvästit Tansanialle. Oli ihana tulla läheisten luo kotiin. Mielessäni on kuitenkin jo haave Tansaniaan paluusta!

Toivotan sinulle yhtä upeaa opetusharjoittelumatkaa kuin itselläni oli!

Saara Kotajärvi
Amo
PS. Voit kurkata opetusharjoittelutunnelmista lisää blogistani http://opeksikuitenkin.blogspot.fi/

]]>
Back where I belong osako http://blogit.oamk.fi/haikujakellarista/back-where-i-belong 2017-05-31T10:00:00Z 2017-05-31T10:10:01Z Palasin Suomeen jo reilu viikko sitten, ja vieläkin tuntuu että olen vähän hämilläni siitä, kun muutkin ihmiset ympärilläni puhuvat ja ymmärtävät suomea! Vaikea sanoa kadulla ”an­teeksi”, kun huulilta on jo ehtinyt lipsahtaa ”sorry”, puhumattakaan siitä montako kertaa olen meinannut jäädä auton alle, kun olen ollut hieman sekaisin siitä, että taas pitää tottua eri­puoleiseen liikenteeseen.
 
Täytyy sanoa, että kuluneen viikon aikana tapahtuneesta ”liikenteen vaarantamisestani” huolimatta vaihtovuosi kehitti erityisesti vastuullisuuttani sekä itsenäisyyttäni. Olen mielettö­män iloinen, että tapojeni vastaisesti osasin olla hukkaamatta mitään koko vuoden aikana! Tämä on oikeasti saavutus ottaen huomioon, että olen esimerkiksi hukannut 3 takkia erään vuoden aikana. KYLLÄ, TAKKIA – you wonder how it’s possible? So do I. Muutenkaan en ole ollut siitä vastuullisimmasta päästä, mutta on ilo huomata, miten paljon olen kehittynyt pärjäämään omillanikin niin, että löydän perille uusiin paikkoihin hukkaamatta tavaroitani ja eksymättä. Tuntuu ettei pelkää mitään. (Paitsi hämähäkkejä, mutta asuinpaikkani Englan­nissa toimi aika hyvänä siedätyshoitona senkin suhteen!)
 

Eräs huomattava asia mitä vaihdosta jää käteen on kielitaidon parantuminen ja varmentu­minen. Siinä mielessä vähän harmittaa, etten lähtenyt johonkin sellaiseen maahan, jossa kielitaitoni olisi tarvinnut enemmän kehittämistä. Lisäksi suomen kielen puhetaitoni on heikentynyt en­tisestään, mutta olin aika puolikielinen jo sinne mennessäkin. :-D

Olen myös tyytyväinen siihen, että sain tietää millaista Englannissa asuminen oikeasti on. Olen haaveillut pitkään siellä opiskelemisesta ja asumisesta, ja katsellut sekä kuunnellut vierestä muutamien kavereiden elämää siellä osittain naama vihreänäkin. Olen kiitollinen, että sain tämän 8-9kk aikana paremman ja realistisen kuvan siitä, miten elämä oikeasti siellä sujuu, etenkin kun asuin yksityisellä vuokranantajalla asuntolan sijasta. Aloin arvostaa Suo­mea ihan eri tavalla ja sain varmuuden siitä, ettei Briteissä pitkäaikaisesti asuminen ole var­maankaan tarkoitettu meikäläiselle, vaikka lomaillessa siellä viihdynkin. :) Halu nähdä maa­ilmaa ei silti ole tyrehtynyt mihinkään!

Opiskelusta Briteissä minulla jäi vähän ristiriitaiset fiilikset. Pidän siitä, että Suomessa opis­kelu on rytmitetty neljään tai viiteen jaksoon – mielestäni Briteissä tenttiviikot olivat aika­moista helvettiä, kun lukea pitää joulu- ja pääsiäislomat, ja asioita pitää kerrata koko puolen vuoden edestä. :-D Mutta joillekin se sopinee paremmin kuin toisille. Henkilökohtai­sesti pidän enemmän siitä, että Suomessa tentit eivät ole yhtä stressaavia, vaikka sinänsä Suomessa opiskellessa taas tuntuu olevan paljon enemmän ryhmätöitä ja muita tehtäviä luomassa stressiä (joita minulla ei siis ollut Englannissa koko lukuvuoden aikana kuin _vain yksi 1200 sanan essee_). Toisaalta ehkä olin vain onnekas, koska esimerkiksi toisella OAMK-vaihtarilla Jennalla oli 5000 sanankin kurssitöitä rustattavana. Mielestäni opiskelu itsessään oli paljon mielenkiintoisempaa Englannissa. Kuten sanottu, olen joskus pohtinut tutkintoni suorittamista Briteissä kokonaan ja vaihtovuosi tarjosi siihen haluamani realistisemman näkökulman. Odotukseni eivät ehkä täyttyneet kaikissa asioissa, mutta sain merkittäviä vastauksia oman elämäni kannalta suuriin kysymyksiin!

 

Oli tosi mukavaa päästä myös käymään vaihtovuoden lopuksi Lontoossa, jossa käymisestä olen haaveillut aina. Mielestäni yksi parhaista puolista vaih­toon lähtemisessä oli se, että matkustaminen Englannin sisällä ja sieltä muuallekin Euroop­paan on halvempaa kuin Suomessa. Niistä matkoista jäi myös varmaankin vaihtovuoden parhaat muistot.

Hyvästit ei oo
ikinä kiva juttu
Siis näkemisiin

- Noora

Noora Wesin on OSAKOn Going Abroad -apurahan saaja, joka on Coventryssa viettämänsä lukuvuoden aikana jakanut kuulumisiaan Haikuja kellarista -blogissa. OSAKOn uusi "ulkomaankirjeenvaihtaja" on viestinnän opiskelija Noora Haapaniemi, joka on parhaillaan opiskelemassa Stuttgartissa, Saksassa.

]]>
Ammatillisen opettajan osaamisen kehittämisen merkitys ja näkökulmia tulevaisuuteen Amok http://blogit.oamk.fi/amokin-aakkoset/ammatillisen-opettajan-osaamisen-kehittaemisen-merkitys-7 2017-05-26T07:51:00Z 2017-08-23T09:47:03Z Osaamisen kehittämisen merkitystä ja vaikuttavuutta voidaan tarkastella ammatillisten opettajien, työyhteisön ja alakohtaisten verkostojen sekä johdon näkökulmasta. Osaava Verso -hankkeissa vuosina 2010–2016 mallinnettiin koulutuksenjärjestäjien strategiaan kytkeytyvää ammatillisten opettajien osaamisen kehittämisen kokonaisuutta. Hankeprosessin aikana kuvattiin opetushenkilöstön osaamisalueita ja kokeiltiin erilaisia osaamisen kehittämisen käytäntöjä sekä luotiin koulutuksenjärjestäjille toimintamalli ammatillisten opettajien osaamisen kehittämiseksi. Osaava Verso I-VI hankkeiden loppuraportissa ”Yhteiset askeleet Ammatillisten opettajien osaamisen kehittäminen ja johtaminen – Oppilaitosyhteisöjen käytäntöjä nyt ja tulevaisuudessa” kuvataan ammatillisten opettajien tulevaisuuden osaamisen ja asiantuntijuuden kehittäminen. (Paaso. A, Hätönen. H & Haapakoski. P. 2016.)

Ammatillisten opettajien tulevaisuuden osaamisen ja asiantuntijuuden kehittämisen malli yhdistää toteutuessaan ammatillisen opettajan yksilöosaamisen, työyhteisön asiantuntijuuden kehittymisen ja koulutusorganisaation strategisten tavoitteiden toteutumisen oppilaitoksissa.

 

Ammatillisen opettajan näkökulma

Ammatillisten opettajien osaamisen kehittymisen prosessi muodostuu osaamisen ennakoinnista, osaamisen määrittämisestä, osaamisen arvioinnista, osaamisen kehittämisestä, täydennyskoulutuksesta ja osaamisen kehittämisen seurannasta. Seuraavilla näkökulmilla on vaikutusta opettajien osaamisen kehittymiseen:

• henkilökohtainen osaaminen saadaan näkyväksi osaamiskartan ja siihen liittyvä arvioinnin avulla

• yksilön ja tiimin kehittämisalueet ja koulutustarpeet tunnistetaan

• opettajan osaamisen linkittäminen työyhteisön osaamiseen ja sen kehittämisen tarpeisiin on olennaista

• yhteisöllinen kehittämistapa on haasteellista nykyisten työjärjestelyjen vuoksi

• opettajien työajan määrittäminen kehittämiseen on haasteellista

• opettajan osaamisen kehittäminen edellyttää uudenlaisia kehittämisen muotoja

• hyviksi koetut työelämäjaksot tulisi toteuttaa säännöllisesti osana opettajan työuran aikaista kehittämistä.

 

Alakohtaisen verkoston näkökulma

Alakohtaiset verkostotapaamiset mahdollistavat yhteistyön kehittämisen eri koulutuksenjärjestäjien, oppilaitosten ja alakohtaisten toimijoiden kesken. Verkostoissa voidaan ennakoida kaikille yhteisiä kehittämishaasteita ja näkökulmia kuten

• tutkintojen osaamisvaatimukset ja tutkintojen perusteet tutuiksi

• työelämän osaamistarpeet esille

• alakohtaiset yhteistyömallit ja verkostotapaamiset

• hyvä tapa opettajien osaamisen kehittämiseen voisi olla saman alan tutkintoja opettavien opettajien yhteiset tapaamiset, esimerkiksi vuosittain

• hyvien käytäntöjen jakaminen.

 

Työyhteisön näkökulma

Työyhteisöosaamisen merkitys korostuu koulutusorganisaatioiden rakenneuudistusten ja ammatillisen koulutuksen reformin tavoitteiden myötä. Vaatimukset opetushenkilöstön kokonaisvaltaisesta, koko työuranaikaisesta osaamisen kehittämisen jatkumosta ja tiimityöstä tuovat omat haasteensa oppilaitosyhteisöjen osaamisen johtamiselle. Työyhteisöosaamisessa korostuvat

• johdon ja opettajien yhteistyö ja vuoropuhelu

• opettajien kehittymis- ja koulutussuunnitelmien merkitys osaamisen kehittämisessä

• koko työyhteisön osaamisen ja sen kehittämisen tavoitteiden yhdenmukainen suunta kaikkien tulee hallita tiettyjen työyhteisöosaamisen eri osaamisalueita.

 

Johdon näkökulma

Johdon sitoutuminen osaamisen kehittämiseen ja osaamisen johtamiseen näkyy organisaatioissa strategisten tavoitteiden toteutumisena ja myös koulutuksen vaikuttavuudessa ja tuloksellisuudessa. Oppilaitoksen johdon osallistuminen koulutuksiin ja työyhteisötilaisuuksiin edistää osaamisen kehittämisprosessien juurtumista oppilaitoksiin. Johdon tehtävänä on

• osaamisen johtaminen ja osaamisenhallinnan näkyväksi tekeminen

• osallistuminen osaamisen kehittämisen keskusteluihin, niiden alullepano ja niiden johtaminen

• systemaattinen strategisten tavoitteiden ja osaamisen linkittäminen kehityskeskusteluihin

• kehittämis- ja koulutussuunnitelmien merkityksen avaaminen osaamisen kehittämisessä

• esimiesten tukeminen toteuttamaan sovitut osaamisen kehittämisen toimenpiteet ja niiden toteutumisen seuranta

• osaamisen kehittämisen seurantatietojen keruu ja johtopäätösten tekeminen niiden pohjalta

• osaamisen kehittämisen ja johtamisen prosessin luonti, toteutuksen johto ja seurannan pohjalta uusien mallien kehittäminen

 

Yleiset suositukset Osaava Verso -mallin toteuttamiseksi

• On hyvä, jos osana osaamiskarttaa hyödynnetään valmiita aineistoja. Näitä julkisesti käyttöön tarjottavia aineistoja löytyy nyt osaavaopettaja.fi -sivustoilta.

• Opettajien alakohtaiset osaamisalueet on hyvä työstää yhteistoiminnallisesti alan opettajien yhteistyönä.

• Kuvausten laadinnassa kannattaa hyödyntää tutkinnon perusteita ja opetussuunnitelmia.

• Kuvauksissa on olennaista ottaa huomioon erityisesti tulevaisuudessa tarvittava osaaminen. Tässä auttavat esimerkiksi erilaisten opettajan työn ennakointihankkeiden ja selvitysten tulokset.

• Kuvausten yleisyys-yksityiskohtaisuus on syytä testata ensimmäisissä arvioinneissa. Olennaista on se, että kuvaukset ovat sisällöllisesti sellaisia, että niiden avulla voidaan nostaa esille selkeitä kehittämisalueita. Mikäli käytössä on osaamisen sähköinen järjestelmä, osaamiskartta luo myös tiedon siitä, millaisilla hakukriteereillä osaajia voidaan hakea.

• Osaamisen arviointikriteerit on hyvä kuvata riittävän laajalle asteikolle. Osaava Verso -hankkeissa on ollut käytössä pääosin viisiportainen asteikko.

• Henkilöstölle tulee tiedottaa hyvin sekä osaamisen arvioinnin tavoitteista, että sen käytännön toteutuksesta.

• Osaamiskartasta voidaan poimia erilaisia osaamisprofiileita eri henkilöstöryhmille, jotta kaikkien ei tarvitse arvioida koko osaamiskartan aineistoa. Myös tästä tulee tiedottaa henkilöstölle.

• Ennen osaamisen arviointeja kerätään opiskelijapalautteissa saadut aineistot. Niitä hyödynnetään kehityskeskusteluissa valittaessa osaamisen kehittämisen painopisteitä.

• Varsinkin ensimmäisten arviointien yhteydessä on tärkeää, että henkilö voi arvioida osaamistaan halutessaan myös niiden osaamisalueiden osalta, joita hänelle ei ole määritelty osaamisen tavoiteprofiiliin. Näin saadaan esille henkilöstöllä kokonaisuudessaan oleva osaaminen, ja myös tavoiteprofiileita voidaan tarkentaa.

• Ihanteellista olisi, että osaamisen arvioinnit ja niihin liittyvät keskustelut esimiehen kanssa toteutettaisiin suhteellisen tiiviissä organisaatiossa yhteisesti sovitussa aikataulussa.

On toivottavaa, että kehityskeskustelujen jälkeen toteutetaan ryhmissä yhteinen tilaisuus, jossa vielä käsitellään yhdessä tulevia kehittämistarpeita ja täsmennetään kehittämissuunnitelmia. Jo ennen kehityskeskusteluja on hyvä linjata kehittämisen linjauksia ja mahdollisia painopisteitä sekä antaa henkilöstölle linjauksia varsinkin organisaation kannalta keskeisistä kehittämisen painopisteistä.

• Henkilöstöä on hyvä ohjata kehittämisen vaihtoehtojen ja painotusten mietintään. On olennaista, että kehittämisen kohteita priorisoidaan ja mietitään sekä lyhyen että pidemmän ajanjakson kannalta.

• Kehittämisen alustavat suunnitelmat laaditaan yksilökohtaisissa kehityskeskusteluissa. Niiden jälkeen suositellaan pidettäväksi yhteinen keskustelu, jonka pohjalta suunnitelmat täsmennetään.

• On toivottavaa, että mikäli käytössä on sähköinen järjestelmä, se tarjoaisi hyvät raportointiominaisuudet sekä mahdollisuuden kehittämissuunnitelmien monipuoliseen laadintaan ja yhteenvetojen tekemiseen.

• Kehittämisen suunnitteluvaiheessa otetaan kantaa myös kehittämiseen tarvittaviin resursseihin.

• Kehittämisen toteutumista seurataan. Tavoitteena on, että mikäli suunnitelmiin tulee muutoksia, myös niistä sovitaan yhdessä esimiehen kanssa ja muutokset kirjataan järjestelmään.

• Kehittämisen seurannan tulisi antaa tietoa sekä määrällisistä asioista että myös siitä, mihin asioihin ja osaamisalueisiin kehittämistä on kohdennettu.

Koulutuksenjärjestäjät ja oppilaitokset voivat hyödyntää Osaava Verso -mallia parhaaksi katsomallaan tavalla. Kuvattujen osaamisalueiden ja toimintamallin pohjalta voidaan laatia osaamiskuvauksia ja profiileja, joita työyhteisö voi käyttää tulevaisuuden kehittämislinjauksia laati­essaan ja henkilöstönsä osaamisen kehittämisessä.

Opetus- ja kulttuuriministeriö asetti tammikuussa 2016 Opettajankoulutusfoorumin uudistamaan opettajien perus-, perehdyttämis- ja täydennyskoulutusta. Tulevaisuuden haasteisiin ja yhteiskunnan nopeisiin muutoksiin pyritään vastaamaan uuden opettajankoulutuksen kehittä­misohjelman avulla. Opettajankoulutuksen kehittämisohjelman 2016 strategiset linjaukset määrittävät suunnan suomalaiselle opettajankoulutuksen ja opetushenkilöstön koko työuran aikaiselle osaamisen kehittämiselle. Linjaukset koskevat kaikkia opettajia. Opettajat tarvitsevat täydennyskoulutusta ja koko työuran aikaista osaamisen kehittämisen tukea. Ammatillista kehittymistä tukevan toiminnan tulee olla johdettua, vaikuttavaa, suunnitelmallista ja pitkäkestoista. Opettajien tulee voida aktiivisesti osallistua yhteistyöhön, verkottumiseen ja oppilaitosten toimintaympäristöjen ja -kulttuurien uudistamiseen.

Tavoitteena on koota opettajien suunnitelmalliseksi kokonaisuudeksi, ja osaamisen kehittämistä johdetaan tavoitteellisesti kehittymissuunnitelmia hyödyntämällä. Osaamistarpeita ennakoidaan ja erilaisia vertaistuen ja yhteistyön malleja voidaan hyödyntää verkostoitumalla ja rakentamalla yhdessä tekemisen kulttuuria. Oppilaitosten strategista johtamista tullaan vahvistamaan kehittämällä johtamisen koulutuksia. Tässä opettajankoulutuksen kehittämisohjelman mukaisessa työssä voidaan erinomaisesti hyödyntää Osaava Verso -hankkeissa ja oppilaitosverkostoissa tehtyä ja tässä julkaisussa kuvattua uraauurtavaa työtä.

Ammatillisen opettajan osaamisen kehittämisen merkitys ja näkökulmia tulevaisuuteen

Tutustu Osaava Verso I–VI -hankkeiden loppuraporttiin täältä!

 

Koulutuspäällikkö Aila Paaso
Oulun ammattikorkeakoulu
Ammatillinen opettajakorkeakoulu
Osaamisen kehittäminen ja henkilöstökoulutus

]]>
RehaSim- simulaatioympäristöt tarjoavat monipuolisen oppimis-, tuotetestaus- ja kehittämisympäristön yrityksille ja yhteisöille SimLab http://blogit.oamk.fi/oamk-simlab/rehasim-simulaatioympaeristoet-tarjoavat-monipuolisen-oppimis-1 2017-05-23T13:07:00Z 2017-05-23T13:07:28Z Mahdollistava Koti, RehaSim, on kodinomainen, esteetön ja turvallinen oppimisympäristö, joka muuntuu erilaisiin käyttötarkoituksiin. Mahdollistava koti on toiminut opiskelijoiden oppimisympäristönä vuodesta 2008. Kodin suunnittelussa ja toteutuksessa alkuvaiheessa korostui esteetön rakentaminen ja ympäristöratkaisut sekä kodinomaisuus; teknisistä ratkaisuista huolimatta Mahdollistavassa Kodissa on haluttu korostaa kodinomaisuutta. (Desing for all)

Nykyisin Mahdollistavassa Kodissa on esillä myös nykyteknologiaa hyödyntäviä ja muuntuvia asumisen esimerkkiratkaisuja, joiden avulla jokainen voi osallistua arjen toimintoihin toimintakykynsä mukaisesti. Oppimisympäristön taustalla on lähestymistapa yhteistoiminnallisesta oppimisesta. Opiskelijat voivat aidossa ympäristössä perehtyä välineisiin ja ratkaisuihin sekä pääsevät toimimaan ja harjoittelemaan välineiden käyttöä ja arjen toimintoja. Oppimisympäristöä ja oppimismahdollisuuksia opiskelijat kuvaavat mm. seuraavasti

”Kokeileminen antaa paitsi tietoa apuvälineen käytöstä ja mahdollistaa siten tiedon jakamiseen asiakkaalle, mutta voi se auttaa ymmärtämään myös asiakkaan käyttökokemusta paremmin.”

”Koen erityisen tärkeäksi, että mahdollistavassa kodissa pääsee itse kokeilemaan erilaisia arjen apuvälineitä ja ympäristön muutosratkaisuja. Omakohtainen kokemus tuotteen käytöstä taasen tuo arvokasta tietoa ja osaamista, jota asiakaslähtöisessä työssämme tarvitsemme.”

 Opiskelijat kokevat Mahdollistavan kodin tärkeäksi ja motivoivaksi ympäristöksi. Siellä he voivat harjoitella toimintoja oikeanlaisessa ympäristössä. Mahdollistavassa kodissa harjoitellaan simuloitujen tai aitojen asiakastilanteiden kautta käytännön työssä tarvittavia taitoja. Oppimistilanteissa harjoitellaan asiakkaan toimintakyvyn, apuvälinetarpeen ja toimintaympäristön arvioimista sekä toteutetaan erilaisia interventioita. Oppimistilanteissa voidaan arvioida ja kehittää moniammatillisia yhteistyötaitoja, asiakaslähtöistä työskentelyä, ammatillista käyttäytymistä, eettisyyttä, vuorovaikutustaitoja, terapeuttista päättelyä ja itsensä johtamista.

Oulu SoteLabs- hankkeessa yhtenä tavoitteena on kehittää sosiaali- ja terveydenhuollon sektoreihin keskittyvä innovaatio-, testaus- ja kehitysympäristö, joka mahdollistaa sosiaali- ja terveydenhuollon sekä lääketieteellisen teknologian tuotteiden ja palveluiden käyttäjälähtöisen kehittämisen.

Hankkeen myötä yhdeksi yhteistyökumppaniksi Mahdollistavan Kodin osalta on tullut Code-Q: jonka kanssa yhteistyö alkoi keväällä 2016. Yhteistyön aikana yrityksen edustaja on vieraillut Oamkissa kertoen opiskelijoille apuvälinekehityksestä ja hyvinvointiteknologiasta alana tuotekehittäjän sekä yrityksen näkökulmasta.

”Uskomme, että kun nämä opiskelijat pääsevät työelämään, apuvälineiden tarvitsijat saavat heille sopivia apuvälineitä ja ratkaisuja helpommin testattavaksi”.

 Yrityksestä kerrotaan, että opiskelijoiden palautetta ja ideoita tuotteesta voidaan hyödyntää tuotekehityksessä. Yritys toivoo erityisesti palautetta opiskelijoilta osana käyttäjäkokemuksia.

Opiskelijapalautteen ja uusien ideoiden myötä yritykset hyötyvät opiskelijoiden verkostoista. ”Tulevina uusina ammattialisina heidän kauttaan tieto ja tietoisuus erilaisista ratkaisuista jalkautuu alalle” kerrotaan SeniorTekistä.

 Mahdollistava Kodissa, RehaSimissä, mahdollistuu yritysyhteistyön kautta monialaisuus ja oppimisympäristönä moniammatillinen oppiminen. Mahdollistavaa Kotia kehitetään edelleen oppimis- ja tuotekehitysympäristönä yritysyhteistyötä lisäämällä. Tulevaisuudessa teknologiaa hyödynnetään entistä enemmän niin opiskelussa kuin kotiympäristöissä mm. etäteknologiaa käyttämällä.

Rentouttavaa ja mukavaa kesää kaikille.

Eliisa Niilekselä ja Marika Tuiskunen

]]>
Korkeakoulupedagogiikkaa yhteistyöllä Amok http://blogit.oamk.fi/amokin-aakkoset/korkeakoulupedagogiikkaa-yhteistyoellae 2017-05-19T05:20:00Z 2017-05-19T08:02:31Z Pentti johdattaa opiskelijoita matemaattisten yhtälöiden maailmaan yliopistossa. Vuosikurssi toisensa jälkeen hän kamppailee saman haasteen kanssa: kuinka saada opiskelijat ymmärtämään matemaattisen totuuden? Muutaman kilometrin päästä Pentin työhuoneelta ahertaa toinen matemaattisten aineiden opettaja Riikka. Hän ratkoo yhtälöitä paikkakunnan toisessa korkeakoulussa, ammattikorkeakoulussa. Riikka taisteli aikansa saman haasteen kanssa kuin Pentti, mutta onnistui löytämään Facebookista matemaattisten aineopettajien vertaisryhmän, josta hän sai konkreettisia vinkkejä opetukseen, ja nykyisin hänen opiskelijansa pääsevät matematiikan ongelmien ytimeen ja ymmärtävät niiden logiikan. Mutta miten Pentti ja Riikka löytäisivät toisensa ja voisivat yhdessä tuumailla ratkaisuja omien opiskelijoiden parhaaksi?

Korkeakoulupedagogiikkaa yhteistyöllä, eli KOPE-hanke pyrkii omalta osalta juuri tähän. Tavoitteena on kehittää ja parantaa korkeakoulupedagogista opetusta yli oppilaitosrajojen niin, että opiskelijat oppivat entistä paremmin ja syvemmin. Toivotaan siis, että Pentti ja Riikka kohtaavat tulevaisuudessa esimerkiksi KOPE-hankkeen koordinoimissa työpajoissa, joissa jaetaan korkeakoulupedagogisia opetuskokeiluja. Tai ehkä he päätyvät keskustelemaan samaan verkkoryhmään korkeakoulupedagogiikan verkkokurssilla, joka on syntynyt KOPE-hankkeessa.

Yhteistyöllä rakennettu korkeakoulupedagogiikka on win-win –tilanne kaikille. Saman pöydän ääreen kokoontuvat opettajat saavat yhdessä aikaan opetusta, joka innostaa ja motivoi opettajaa ja auttaa opiskelijat oppimaan. Kumppanuus korkeakoulupedagogiikan koulutuksissa, käytäntöjen jakamisessa, tutkimushankkeissa ja rakenteiden kehittämisessä on jokaiselle korkeakoululle kannattavaa. Se säästää rahaa, mutta myös kallisarvoista aikaa. Kaikilla korkeakouluilla on hyviä kokemuksia ja käytänteitä jaettavana, mutta myös haasteita, joihin toivotaan uusia ratkaisuja. Ennen kaikkea yhteistoiminta korkeakoulujen kesken saa opiskelijat tekemään elintärkeää tulosta eli oppimaan ja kehittymään oman alansa asiantuntijaksi.

KOPE-hankkeessa rakennetaan vuosina 2017-19 valtakunnallista korkeakoulupedagogista toimintamallia ja yhteistyötä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kesken. KOPE on yksi 17 Opetus- ja kulttuuriministeriön erityisavustusta saaneista korkeakoulutuksen kehittämishankkeista. Hanketta koordinoidaan Oulun ammattikorkeakoulun opettajakorkeakoulusta käsin ja osatoteuttajina ovat Oulun yliopisto ja muut Suomen neljä ammatillista opettajakorkeakoulua Jyväskylässä, Tampereella, Hämeenlinnassa ja Helsingissä. Valtakunnallista korkeakoulupedagogista yhteistyötä rakennetaan mm. korkeakoulupedagogiikan digitaalisten osaamismerkkien avulla, joilla jokainen opettaja voi kerätä itselleen osaamista omista tarpeistaan käsin. Lisäksi erilaisia korkeakoulupedagogisia yhteistyön toimintamalleja suunnitellaan, kokeillaan ja lopulta vakiinnutetaan alueryhmissä, joita koordinoivat ammatilliset opettajakorkeakoulut. Suunnittelutyö on juuri alkamassa ja syksyllä 2017 kerromme tarkemmin millaista korkeakoulupedagogista toimintaa on tarjolla. Pysy siis kuulolla!

Korkeakoulupedagogiikkaa yhteistyöllä

Lisätietoja KOPE-hankkeesta: hankejohtaja Asko Karjalainen (asko.karjalainen@oamk.fi), projektipäälliköt Tomi Guttorm (tomi.guttorm@oulu.fi) ja Merja Maikkola (merja.maikkola@oulu.fi) sekä Hanna Alaniska (hanna.alaniska@oamk.fi).

Hankkeen kotisivut rakentuvat osoitteeseen oamk.fi/korkeakoulupedagogiikka ja sosiaalisessa mediassa kohdataan #korkeakoulupeda ja #kope.

]]>
Suomen parasta opiskelukaupunkia rakentamaan! osako http://blogit.oamk.fi/haikujakellarista/suomen-parasta-opiskelukaupunkia-rakentamaan 2017-05-16T10:11:00Z 2017-05-16T10:20:01Z Kiinnostukseni kuntapolitiikkaa kohtaan juontaa juurensa yli 7 vuoden taakse. Tulin syksyllä 2009 valituksi Haukiputaan nuorisovaltuustoon, jonka toiminnassa pääsin perehtymään kuntapolitiikkaan aitiopaikalta, sillä tuolloin nuorisovaltuustollamme oli oma edustajansa kunnan sivistyslautakunnassa. Lautakunta käsitteli koulutukseen, varhaiskasvatukseen, liikuntaan, kulttuuriin ja nuorisoasioihin liittyviä kysymyksiä. Kaikki asioita, jotka olivat äärimmäisen mielenkiintoisia ja joihin oli nuorenakin helppo perehtyä!

Seurasin myös säännöllisen epäsäännöllisesti valtuuston toimintaa ja kokouksia, sillä aiheet olivat isoja: suunnitteilla oli useampi uusi koulurakennus sekä jättimäinen monikuntaliitos viiden muun Oulun seudun kunnan kanssa. Huomasin, että kuntatasolla päätetään valtavasti meidän jokaisen arkeen vaikuttavista asioista. Kuntapolitiikka alkoi kiinnostaa tosissaan – valtuutetun tehtävä ehti olla unelma ainakin 7 vuoden ajan.

Olin kuitenkin sen verran ujo, etten olisi ehkä lähtenyt ehdolle vuoden 2012 vaaleissa ilman ulkopuolista kannustusta. Mieleen on painunut ainakin nykyisen kansanedustajan (silloisen Oulun kaupunginvaltuuston varapuheenjohtajan) Mari-Leena Talvitien tsemppaavat sanat. Vuonna 2012 äänisaalis (79) ei vielä vienyt valtuustoon, mutta se riitti varajäsenyyteen Oulun teknisen liikelaitoksen (Tekli) johtokunnassa.

Neljä vuotta myöhemmin – viime syksynä – ehdolle lähteminen oli jo melkein itsestäänselvyys. Vuosien aikana olin ehtinyt tekemään kaikenlaista politiikan parissa, mutta veri veti nimenomaa kaupunginvaltuustoon. Opiskelukiireet ja työt veivät kuitenkin sen verran aikaa ja voimia, että kampanjan suunnittelu venyi ja venyi… Jouluna otin itseäni niskasta kiinni ja suunnittelin itselleni Facebook- ja verkkosivut. Ajattelin, että nyt on viimeistään aika polkaista kampanja käyntiin. Mutta. Koulu ja muut asiat veivät taas aikaa ja voimia.

Lopulta suunnittelin ja toteutin kampanjan pitkälti viimeisen kuukauden aikana aika tiivistahtisena rykäisynä. Sain ympärille ystäviä, tuttuja ja jopa tuntemattomia, jotka tarjoutuivat auttamaan kampanjan tekemisessä. Kiitos heistä jokaiselle – ilman lähipiirin vankkaa tukea tavoite ei olisi täyttynyt!

Vaalipäivänä jännitti. Jännitti ihan vietävästi. Ennakkoäänten julkaisun jälkeen jännitys vain yltyi. Nimittäin niiden perusteella olin 145 äänellä 11. eniten ääniä saanut Kokoomuksen 100 ehdokkaan listalla – ja näytti melko varmalta, että Kokoomus saisi 13 paikkaa uuteen valtuustoon. Illan päätteeksi äänimäärä kasvoi aina 319 ääneen saakka. Olin kiinni Kokoomuksen viimeisessä valtuustopaikassa, 300 äänen tavoite täyttyi ja edellisten vaalien äänimäärä nelinkertaistui. Tunne oli mahtava!

Jännitettävää riitti kuitenkin vielä tarkastuslaskentaan. Ensimmäinen varavaltuutettumme oli vain kahden äänen päässä saamastani äänimäärästä. Tarkastuslaskennassa löytyi vielä kaksi lisä-ääntä, jotka sinetöivät tuloksen: 321 ääntä ja valtuustopaikka.

Valtuustokausi alkaa vasta kesäkuun alussa, mutta jo nyt ovat käynnissä luottamuspaikkaneuvottelut, joiden lopputuloksena nimetään jäseniä ja edustajia kaupungin satoihin luottamustehtäviin. Valtuuston lisäksi luottamushenkilöitä valitaan muun muassa kaupunginhallitukseen, lautakuntiin, liikelaitosten johtokuntiin sekä kaupungin omistamien yhtiöiden (muun muassa Oulun ammattikorkeakoulu Oy) hallituksiin.

Itselleni tärkeimpiä asioita seuraavan neljän vuoden aikana ovat edullisen asuntorakentamisen, toimivien liikenneratkaisujen, elävämmän kaupunkikulttuurin, laadukkaan koulutuksen ja tasapainoisen kaupungin talouden edistäminen. Tavoitteeni on, että Oulu näyttäisi neljän vuoden päästä edes vähän enemmän Suomen 5. suurimmalta kaupungilta – ja olisi Suomen paras opiskelukaupunki!

Tulevan valtuuston nuorimpana jäsenenä koen velvollisuudekseni arvioida päätöksiä erityisen pitkällä aikajänteellä. Useat valtuuston päätöksistä vaikuttavat nimenomaan tulevien sukupolvien ja tulevien oululaisten arkeen. Kaupunkisuunnittelun ratkaisut, Oulun imagon kehittyminen, korkeakoulutuksen tulevaisuus ja kaupungin velkaantumisen taittaminen ovat kaikki keskeisiä kokonaisuuksia Oulun tulevaisuuden kannalta – erityisesti meidän sukupolvemme näkökulmasta. Työtä riittää.

Valtava kiitos vielä jokaiselle äänestäjälleni! Olkaa rohkeasti yhteydessä, kun koette sen tarpeelliseksi. En tehnyt ennen vaaleja juurikaan vaalilupauksia, mutta yhden lupauksen aion nyt vaalien jälkeen antaa: lupaan olla aktiivisesti läsnä opiskelijabileissä – saa tulla jututtamaan!

Niilo Heinonen
Rakennusarkkitehtiopiskelija
Oulun kaupunginvaltuuston jäsen 1.6. alkaen
OSAKOn vaalilautakunnan puheenjohtaja

]]>
Kolme vinkkiä onnistuneeseen opinnäytetyöhön Liikkeessä http://blogit.oamk.fi/liikkeessa/kolme-vinkkiae-onnistuneeseen-opinnaeytetyoehoen 2017-05-12T12:17:00Z 2017-05-12T12:20:01Z Opinnäytetyön teko voi alussa vaikuttaa ylitsepääsemättömältä prosessilta, mutta jokainen selviää siitä loppujen lopulta. Seuraavassa on kolme vinkkiä, miten opinnäytetyöprosessia saa hieman helpotettua, ja omaa työskentelyä tehostettua.

 Aikatauluta työsi

Tärkein yksittäinen neuvo mitä opinnäytetyöprosessiin ja työn tekoon voi antaa on työn aikataulutus. Opinnäytetyöprosessia aloittaessasi tee itsellesi alustava aikataulu sen suhteen, mitä haluat olla tiettyyn hetkeen mennessä saanut valmiiksi. Tarkista aikataulusi säännöllisin väliajoin varmistuaksesi, että olet pysynyt oikeassa tahdissa. Mikäli jossain vaiheessa jäät jälkeen aikataulusta, analysoi minkä takia näin on päässyt käymään. Ei kuitenkaan kannata säikähtää, vaikka et aina pysyisikään aikataulussa, sillä tutkimusprosessiin liittyy aina muuttujia, joihin et itse pysty vaikuttamaan. Aikataulun tekeminen antaa positiivisen paineen itsellesi saada työtä eteenpäin.

 Rajaa aiheesi

Toinen tärkeä neuvo opinnäytetyön tekemiseen on aiheen riittävä rajaaminen. Liian löysä rajaus aiheuttaa usein ongelmia, sillä työ lähtee rönsyilemään ja tuntuu ”leviävän käsiin”. Riittävän rajauksen avulla myös työn laatu paranee, sillä tällöin voit keskittyä tiettyyn aiheeseen laadukkaasti ja syvällisesti.

Rentoudu välillä

Opinnäytetyötä tehdessä on hyvä muistaa kuitenkin myös välillä rentoutua, ja päästä hetkeksi irti kaikkeen prosessiin liittyvästä. Kun prosessi alkaa turhauttamaan, eikä työ etene laisinkaan, on aika pitää tauko. Tauon aikana on hyvä irrottaa kaikki ajatukset opinnäytetyöstä, ja keskittyä johonkin aivan muuhun. Kun taas palaat opinnäytetyön pariin, olet täynnä virtaa ja mahdollisesti saanut uusia näkökulmia aiheeseen. Tällöin prosessi lähtee taas etenemään, ja uusien ajatusten myötä työn laatu paranee.

 

Samuli Uimaniemi, LIK14SNLJ

]]>
Luottamus tänään ja huomenna Amok http://blogit.oamk.fi/amokin-aakkoset/luottamus-taenaeaen-ja-huomenna 2017-05-12T07:27:00Z 2017-08-23T09:45:51Z Oletteko koskaan laskeneet, minä vuonna kouluttamamme opettajat tai heidän opiskelijansa ovat vielä työelämässä?  Laskelma osoittaa selvästi +/- 2060-luvulle. Se tarkoittaa, että työmme ei saa suuntautua eiliseen eikä tähän päivään, vaan kauas tulevaisuuteen. Tosin Goethe sanoi, että ihminen, joka ei tunne ihmiskunnan historiaa edeltävien 3000 vuoden ajalta, elää kädestä suuhun! Paitsi tulevaisuuden ennakointia, meidän on siis otettava oppia myös menneestä.

Miltä näyttää Suomi sadan vuoden päästä, pohtii Turun yliopiston tulevaisuudentutkimuksen professori Sirkka Heinonen. Tulevaisuus ei ole ennustettavissa. Käsityksiä siitä, mitä todennäköisesti tulee tapahtumaan, voidaan kuitenkin muodostaa. Tulevaisuuteen voidaan kyllä vaikuttaa valinnoilla. Seuraavassa kurkistus muutamiin tutkimustuloksiin.

Työstä tutkija toteaa, että etätyö yleistyy niin, että suurin osa työstä tehdään muualla kuin perinteisellä työpaikalla. Automatisaatio ja robotisaatio korvaavat jopa kolmanneksen työstä, mikä synnyttää työttömyyttä ja toisaalta syrjäytymisen uhkaa. Palkkatyön käsite haudataan, ja tilalle nousee mielekkään työn ja toiminnan käsite. Olemme menossa kohti merkitysyhteiskuntaa, jossa ihminen hakee merkityksiä kaikista toimistaan. Tulevassa elämystaloudessa tuotteet, palvelut ja niiden kysyntä liittyvät elämyksiin.

Koulutuksesta tulee kaikkiallista. Opettajat ovat valmentajia ja mahdollistajia. Opiskelijat voivat itse tuottaa oppimateriaalit ja opettavat toisiaan. Työssä oppiminen yleistyy, erityislahjakkuuksien erityisasema tunnustetaan, ja erityisoppimista vaativien opiskelijoiden tarpeet otetaan paremmin huomioon.

Käteistä rahaa ei ole sadan vuoden kuluttua paljonkaan käytössä. Raha muuttuu virtuaaliseksi. Kun vertais- ja jakamistalous yleistyy, lähestytään vaihdantataloutta, jossa vaihdetaan hyödykkeitä, ei rahaa. Maksuvälineet voivat myös muuttua rahasta joksikin muuksi. Esimerkiksi luottamus ja autenttisuus ovat jo nyt havaittavissa olevia vaihdantavälineitä.

Luottamus näkyy tänä päivänä laajemmin esimerkiksi matkailussa. Airbnb-palvelu, joka tukee matkailijan asettumista vuokrakoteihin, perustuu luottamukselle: että vieras on vastuullinen toisen omaisuuden käytössä. Myös autenttisuus, aitous on jo nostanut päätään: lähiruokaa suositaan ja ”ikään kuin elämä” on saanut kritiikkiä.

Lähivyöhykkeellä, ihmissuhteissa luottamus on ikiaikainen, keskeinen tänään ja huomenna. Se ei ole itsestäänselvyys: se on rakennettava ja sitä on vaalittava. Kukaan ei voi ostaa eikä lainata luottamusta itselleen vaan se on ansaittava tai lunastettava kunkin ihmisen omalla käyttäytymisellä.

Mitä luottamus oikein on? Se on sitä, että toisen kanssa voi olla oma itsensä. Voi jakaa sen, mitä tahtoo, myös kipeitä asioita. Kaikkea ei kuitenkaan ole pakko kertoa. Meillä on kaksi korvaa ja yksi suu; on tärkeää osata kuunnella aidosti toista ja pitää välillä oma suu kiinni. Luottamus synnyttää vastuullisuutta kanssakulkijoista ja halun olla luottamuksen arvoinen. Se tarkoittaa myös, että on valmis tulemaan avuksi tarpeen tullen.

Luottamukseen liittyy ihmisen kunnioittaminen hänen lähtökohdistaan riippumatta. Jos toinen on erilainen kuin minä, on muistettava, että minä itse en ole mittapuu. Erilainen ei ole vähempiarvoinen. Kun kohtaamme ihmisiä, jotka ovat eri mieltä, meillä ei ole oikeutta väheksyä tai mitätöidä heitä sen vuoksi.

Yhdessä tekeminen auttaa luottamuksen syntymistä. Kokemukset voivat olla näennäisesti samanlaisia, mutta tapa kokea ne tai suhtautua haasteisiin on yksilöllinen. Siinä voimme tukea toisiamme vertaisina, vaikka erilaisina. Vain luottamuksen ilmapiirissä voi tapahtua henkistä ja ammatillista kasvua. Luottamus on toiminnallisesti siis sitä, mitä teemme ja miten suhtaudumme kanssakulkijoihimme.

Miten luottamuksen ilmapiirin saisi syntymään ja pysymään omassa oppimisorganisaatiossa? Ensiksikin toimintaperiaatteiden tulisi olla johdonmukaisia, kaikkia työyhteisön jäseniä tulisi kohdella tasapuolisesti ja annetuista lupauksista pitää kiinni. Työyhteisön jäsenten tulisi voida kokea olonsa turvalliseksi ja että heistä välitetään, eli hyväksytään kukin ihminen omana itsenään. Lisäksi oppimisyhteisössä tulisi arvostaa osaamista ja kehittää sitä edelleen. Hienoa on, jos ihmisten omat ja työyhteisön arvot ja tavoitteet ovat yhdensuuntaisia.

Mentorit voivat olla avainasemassa työyhteisön hyvinvoinnin ja luottamuksen edistäjinä nyt ja tulevaisuudessa, huolehtia uusien opettajien kotoutumisesta opettajayhteisöön ja tukea uransa lopulla olevien jaksamista luottamuksen ja sydämellisyyden hengessä.  Thomas Carlyle (1795-1881) kysyi ja vastasi: Miten on ystävyys mahdollista? Siten, että molemmin puolin suositaan hyvää ja totta.

Luottamus tänään ja huomenna

 

Yliopettaja emerita Säde-Pirkko Nissilä
Oulun ammattikorkeakoulu
Ammatillinen opettajakorkeakoulu

]]>
Nick Cave – Bunny Munron kuolema Lukeminen kannattaa aina http://blogit.oamk.fi/kirjavinkit/nick-cave-n-bunny-munron 2017-05-09T10:14:00Z 2017-05-09T10:22:28Z Bunny Munro on keski-ikäinen kaupparatsu ja pelimies, jonka elämä pyörii seksin ympärillä. Bunny pakenee vastuutaan perheestään kauppamatkoilleen, jättäen masentuneen vaimonsa Libbyn ja poikansa Bunny Juniorin pärjäämään keskenään. Kun Libby tekee itsemurhan, joutuu Bunny ottamaan vastuun pojastaan. Hän ottaa pojan mukaansa irstailun täytteiselle kauppamatkalleen, jonka päässä häntä odottaa kuolema.

 Bunny Munro on ehkä iljettävin antisankari mihin olen törmännyt. Hän kauppaa kauneudenhoitotuotteita naisille ja koittaa päästä mahdollisimman monen pöksyihin työnsä ohessa. Hän on pakkomielteinen seksimaanikko joka hakee myös rentoutusta alkoholista ja muista päihteistä. Häntä ei kuitenkaan voi olla säälimättäkään, sillä hän myös yrittää olla isä pojalleen – kehnosti, mutta kuitenkin.

Tarina on mustan ja groteskin huumorin siivittämä kertomus yhden sikamaisen irstailijan matkasta kohti ansaittua, likaista loppuaan. Tai se olisi sitä, jos mukana ei olisi myös vastaparia: viatonta, isäänsä ihailevaa ja autossa tietosanakirjaa lueskellen odottavaa Bunny Junioria, jonka 9-vuotiaan näkökulma tuo tarinaan herkempää syvyyttä.

Tämä kirja oli lukukokemuksena vaikuttava tunteiden vuoristorata, joka tarjoaa lukijalleen niin räkäisiä nauruja kuin myös syvällisempiä pohdintoja moraalin ja syyllisyyden äärellä. Hyvin omaperäinen kuolema nauratti. Suosittelen kirjaa kaikille mustan huumorin ystäville, jotka tahtovat lukemaltaan myös syvyyttä. Jos pidät Nick Caven musiikista tai Bukowskin kirjallisuudesta, kannattaa tarttua tähän kirjaan.

Reeta Kostiainen, KIR15SP

]]>
Cecilia Ahern - Ihmemaa Lukeminen kannattaa aina http://blogit.oamk.fi/kirjavinkit/cecilia-ahern-ihmemaa 2017-05-09T09:36:00Z 2017-05-09T09:40:01Z Me kaikki tiedämme tarinan sukkia syövästä pesukoneesta. Kun sukkaparin laittaa pesukoneeseen, niin sieltä ulos tulee vain toinen. Toinen sukka on kadonnut omille teilleen, eikä sitä löydy mistään. Cecelia Ahernin romaanissa ”Ihmemaa” käsitellään juuri tätä asiaa, minne kaikki kadonneet tavarat päätyvät.

Sandy Short etsii työkseen kadonneita ihmisiä ja kadonneiden asioiden löytäminen on hänelle lähestulkoon pakkomielle. Tutkiessaan yhden henkilön katoamista Sandy yllättäen huomaa olevansa itsekin kadonnut.  Hän ei tiedä missä on, vaan tuntuu joutuneen paikkaan, jonne kaikki kadonneet asiat päätyvät. Paikkaan, joka tuntuu olevan oman maailmamme rinnakkaismaailma.  Sieltä löytyvät hänen tavaransa, jotka ovat joskus kadonneet ja joita hän on etsinyt turhaan. Siellä myös asuvat ne ihmiset, jotka ovat joskus kadonneet jälkiä jättämättä ja joita Sandy on etsinyt. Mutta vaikka se on paikka, jonne kadonneet asiat päätyvät, niin ei sieltä kuitenkaan kaikkea kadonnutta löydy. Kaikki kadonnut ei oikeasti ole kadonnutta.

Kirja oli hyvin mukaansa tempaava ja sitä oli hyvin miellyttävää lukea. Siinä oli jokin koukku, joka melkeinpä vaati lukemaan vielä seuraavankin sivun, vaikka oli jo väsynyt ja teki mieli mennä nukkumaan.  Kuitenkin sitä vain halusi tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu tai mitä uutta tulee ilmi. Kirjan tapahtumia miettiessä huomaa, ettei siinä paljoa tapahtumia loppujen lopuksi ollut. Pyörittiin koko ajan kahden asian ympärillä ja mietittiin asioita uudesta näkökulmasta. Kuitenkaan kirja ei päässyt yllättämään tylsyydellä, sillä tylsä se ei ollut.

Toinen asia, mikä jäi kirjassa hieman häiritsemään, oli sen ennalta arvattavuus.  Välillä tuntui, että olin lukenut tämän kirjan aikaisemminkin, jotenkin kaikki oli niin tuttua. Juoneen olisi kaivannut hieman yllätyksellisyyttä. Mieleeni jäi eräs kohtaus, joka tapahtui aika lähellä kirjan keskikohtaa. Minulle tuli vahva tunne, että kirjan keskikohdassa kohtaus tulisi jatkumaan näin. Olin oikeassa, niin siinä kävikin. Ennalta-arvattavuus oli hieman häiritsevää, sillä se vei osan lukuilosta mukanaan. Miksi muutoin niin ihanassa kirjassa oli niin tavallinen juoni? Kirjan henkeen olisi sopinut jokin hyvin erikoinen ja ennalta-arvaamaton taoahtuma; jotain, mitä ei olisi osannut odottaa. Loppujen lopuksi koko kirja päättyi niin, miten olinkin sen olettanut päättyvän. Mikä kyllä oli harmi.

Jotenkin kirja oli hieman ristiriitainen. Vaikka se olikin ennalta-arvattava, niin silti se ei ollut tylsä. Ahernin kirjoitustyyli oli jotenkin niin lumoavaa, että haluaisin vain kadota jälleen tuohon taianomaiseen maailmaan ja unohtaa kaiken muun ympäriltäni. Pitäisi tarttua Ahernin muihin kirjoihin ja lukea, että ovatko ne yhtä lumoavia kuin Ihmemaa.

 

         Katja Seppä, KIR15SP

]]>
”Kehittämisestä ei voida tinkiä” Marianne Isola http://blogit.oamk.fi/laatuleipuri/2017/05/08/rkehittaemisestae-ei-voida-tinkiaer 2017-05-08T07:39:00Z 2017-05-18T12:20:01Z Oamkin viides sisäinen auditointi järjestettiin tammi-helmikuussa 2017, ja nyt on aika käsitellä tuloksia. Palauteseminaarissa Kotkantien kampuksella keskityttiin erityisesti sidosryhmien kanssa tehtävän yhteistyön kehittämiseen.

Hallintojohtaja Marja Sarajärvi avasi tilaisuuden. Hän kertoi, että auditointiin oli helppo saada mukaan auditoijia – hän oli itsekin ensimmäistä kertaa mukana. Auditointi vahvisti hänen omaa käsitystään siitä, että Oamkissa sitoudutaan asioihin ja halutaan tehdä niitä mahdollisimman hyvin. Ihmiset olivat haastatteluissa avoimia ja kertovat missä mennään: ”yhteistyöstä jäi erittäin hyvä tuntuma”.  Marja kertoi myös, että ulkoinen auditointi on lähestymässä. Kenenkään ei tarvitse ”päntätä”, vaan riittää että tuntee oman työnsä ja välineet sen kehittämisen. Oamkissa on viime aikoina panostettu laatujärjestelmän näkyvyyteen ja arkiseen sovellettavuuteen Heimossa, näin varmistetaan yhtenäiset käytännöt.

Seuraavaksi auditointiryhmien puheenjohtajat nostivat lyhyesti esille huomioitaan sisäisen auditoinnin toteuttamisesta. Kari Kiviniemi kertoi, miten työ organisoitiin ja toteutettiin tehokkaasti pareittain. Myös Inkeri Hedemäki kehui hyvin valmistautunutta ryhmäänsä. Raija Rajala kertoi, miten aivan uudenlaiseen tutkinto-ohjelmaan tutustuminen avasi silmiä, mutta hyödynnettäviä käytäntöjä löytyi silti. Raili Hokajärvi avasi yamk-tutkintojen sidosryhmäyhteistyön olevan erilaista kuin muualla, sillä opiskelijat ovat samalla myös sidosryhmien edustajia.  Sami Niemelä hoksautti, että aktiivisia opiskelijoita pitäisi saada koulutuksen suunnitteluun mukaan entistä enemmän, innokkuutta kehittää yhdessä kuulemma löytyy. Paula Syri nosti esille monialaisen ryhmän edut; mielenkiintoisia keskusteluja eri alojen käytänteistä käytiin jo valmisteluvaiheessa.

 

Laatukoordinaattorit Sari Ahvenlampi ja Marianne Isola kävivät läpi tutkinto-ohjelmien itsearviointien ja sisäisten auditointien pohjalta määriteltyjä, koko Oamkia koskevia kehittämiskohteita. Osa asioista on havaittu itse jo aiemmin, ja kehittämistyö on aloitettu. Esimerkiksi Sari kertoi, että henkilöstön osallisuutta on lisätty usean asian suunnittelun kohdalla, ja tilojen ja välineiden kehitystyö on meneillään. Osaan asioista paneudutaan kunnolla tulevana lukukautena. Marianne nosti esille mm. Oivan oppimispalautteen kehittämisen, viestinnän monikanavaistamisen, ops-uudistukset sekä AHOT-linjausten päivityksen.

Seuraavaksi ääneen pääsivät auditoidut tutkinto-ohjelmat. Raija Rajala kertoi, että kätilökoulutus on parhaillaan muutoksessa mm. uuden henkilöstön, sote-uudistuksen, määräaikaisten synnytyssairaalalupien, digitalisaatiokehityksen ja EU-direktiivien takia. Yhteistyötä kuitenkin tehdään tiiviisti sidosryhmien kanssa erityisesti harjoittelujen osalta. Opiskelijakoordinaattorijärjestelmä edistää yhden luukun periaatetta ja koordinaattori toimii opiskelijalle tukena ja turvana harjoittelun aikana. Yhteistyöhön halutaan uusia toimintatapoja, haasteena on saada sidosryhmät mukaan muun opintojen suunnitteluun ja toteutukseen, kuten tutkinto-ohjelmalle ehdotettiin. Seminaaripäivä osui kohdalleen, sillä 5.5. vietettiin teemapäivää ”International Day of the Midwife”!

Erkki Nuottila valaisi musiikin tutkinto-ohjelman sidosryhmäyhteistyötä. Yhteistyöverkosto on laaja ja monipuolinen, ja resurssien vähetessä on tarkoitus laittaa ”hynttyyt yhteen” useamman tapahtuman suunnittelun ja toteutuksen suhteen. Myös työyhteisöverkostoa ollaan laajentamassa ja opiskelijoita lähetetään entistä enemmän päiväkoteihin, päiväkeskuksiin ja hoitokoteihin. Auditointiryhmän palaute oli tutkinto-ohjelmalle positiivinen yllätys, Erkin mukaan itse huomaa omasta toiminnastaan lähinnä kehittämiskohteet. Sisäinen auditointi pysäytti miettimään, ja tutkinto-ohjelmassa kehittämiskohteeksi valittiin erityisesti tuutorointi sekä arvioinnin läpinäkyvyys, oikeidenmukaisuus ja kannustavuus.

Lopuksi KTKI-johtaja Päivi Vesala kertoi auditoinnin merkityksestä. Hänen mukaansa sisäiset auditoinnit tuottavat arvokasta tietoa, joka yleensä täydentää hyvin tutkinto-ohjelmien omia näkemyksiä kehittämisestä. Päivin mukaan kehittämisestä ei voida tinkiä vaikka resurssit pienenevät.

Marianne Isola
Laatukoordinaattori 

]]>
Jos ”maritit” jo kotisi ja elämäsi, olisiko nyt aika kokeilla ”kaizenia”? Vieraileva leipuri http://blogit.oamk.fi/laatuleipuri/2017/05/08/jos-rmarititr-jo-kotisi-ja 2017-05-08T05:24:00Z 2017-05-08T05:55:35Z Sanomalehti Kalevassa (27.4.2017) oli hiljattain mielenkiintoinen kirjoitus kaizen-filosofiasta. Kirjoituksen otsikko, Sushia ja maanjäristyksiä, viittasi syihin, jotka selittävät japanilaisten erilaista, länsimaista poikkeavaa suhtautumista laatuun. Maanjäristysten uhka on vaatinut koko yhteiskuntaa varautumaan ja harjoittelemaan toimintaa poikkeusoloissa. Raan kalan syöminen jo ennen jääkaappien aikaa on puolestaan pakottanut huolehtimaan siitä, että kalan käsittelyprosessi on kunnossa. Kalevan artikkelissa kerrottiin, kuinka japanilainen Kenichi Komatsu on ollut tuomassa Nokian tukiasematehtaalle Ouluun japanilaista laatufilosofiaa; jatkuvaa toiminnan parantamista ja kokonaisvaltaista laatukulttuuria, johon kaikki työpaikalla osallistuvat.

Kuten KonMari myös Kaizen siis juontaa juurensa Japaniin. Jos ”maritit” jo kotisi ja elämäsi japanilaisen ammattijärjestäjä Marie Kondon oppien mukaan, olisiko nyt aika kokeilla ”kaizenia”? Vai toteutatko sitä jo kenties omassa työssäsi, opiskelussasi tai muussa elämässäsi? Kaizen tarkoittaa jatkuvaa kehittymistä, ratkaisujen etsimistä ongelmiin ja etenemistä pienin askelin (Kai, suomeksi ’muutos’ ja Zen, suomeksi ’hyvä’). Kaizenissa paras viisaus ongelmien ratkaisuun löytyy ruohonjuuritasolta, sieltä missä työtä tehdään. Pelkät kehitysideat eivät riitä, vaan asioille pitää tehdä jotain.

Tätä päivää ja myös tulevaisuutta leimaavat jatkuvaa muutos ja muutosten yhä kiihtyvä tahti. Muutos vie asioita eteenpäin ja tuo mukanaan uusia mahdollisuuksia. Organisaatioiden on jatkuvasti kehityttävä, jotta ne pysyisivät mukana muutosten junassa.  Asiakkaat ovat vaativia: tuotteiden on oltava hyvälaatuisia ja palvelun on pelattava.

Joskus muutos heikentää organisaatioiden toimintaedellytyksiä. Johdon on tällöin sopeutettava toimintaa esimerkiksi tilasäästöin ja henkilöstömenoja pienentämällä. Tämä raskas prosessi on ollut Oamkissa läsnä kuluvan kevään ajan, ja toivon voimia jokaiselle, jonka työsuhteeseen tällä on vaikutusta.

Meillä Oamkissa henkilökunta, opiskelijat ja ulkoisten sidosryhmien edustajat osallistuvat toiminnan kehittämiseen. Pääsemme tavoitteisiimme, kun suunnittelemme, toteutamme, arvioimme ja kehitämme toimintaamme järjestelmällisesti ja jatkuvasti. Meillä laadukas toiminta on hyvin tehtyä arkista työtä.

Valmistaudumme parhaillaan laatujärjestelmämme ulkoiseen auditointiin, jossa ulkopuolinen arvioija tarkastelee laatujärjestelmäämme ja sen toimivuutta koko organisaatiossa. Itsearvioinnit, vertaisarviointi ja muun muassa vuosittainen opiskelijakysely ovat välineitä, joilla kehitämme toimintaamme. Jatkuva kehittyminen on läsnä jokapäiväisessä arjen työssä, ei yksistään kehittämispäivissä.

Organisaatiomme tavassa toimia löytyy yhtäläisyyksiä kaizen-filosofiaan. Menetelmän toimivuuden voi omakohtaisesti todeta myös yksilötasolla: omaan työhön liittyvien uusien taitojen opettelussa, opiskelijana ammattiosaamista hankkiessaan tai isompaa elämänmuutosta toteuttaessaan.

Omassa toiminnassani olen tiedostamattani harjoittanut kaizen-oppeja kampuksemme kuntosalilla. Yksittäisillä harjoituskerroilla ja edelleen lukemattomilla yksittäisten liikkeiden toistoilla olen kehittänyt lihaskuntoani ja samalla saanut uutta energiaa ja voimaa arjen työhön.

Opiskelija toteuttaa ”kaizenia” kehittämällä jatkuvasti ja asteittain omaa osaamistaan opintojakso kerrallaan, mikä takaa opintopisteiden kertymisen ja lopulta valmistumisen aikataulussa. Toimiva opiskeluprosessi puolestaan takaa hyvät oppimistulokset.

Työntekijän ”kaizenissa” asenne työntekoon ja laadun parantamiseen on keskeistä: jos on ongelmia, selvitetään mistä ne johtuvat ja miten ne voidaan ratkaista. Oman työn kehittäminen ja työssä tarvittavien uusien taitojen omaksuminen tapahtuvat pienten, toistuvien ponnistelujen kautta.

Koko organisaation menestyminen vaatii jatkuvaa kehittymistä, ”kaizenia”, kaikilla osa-alueilla: prosessien toimivuus, kustannustehokkuus, toimitusluotettavuus, työturvallisuus sekä tuotteiden ja palveluiden laatu. Kaikki lähtee siitä, että kehittämiselle on olemassa vahva johdon sitoutuminen ja tuki. Korkeakoulun menestyksen paras tae on se, että kaikki korkeakouluyhteisössä toimivat ovat motivoituneita parantamaan toimintaa ja osallistumaan kehittämiseen.

Japanilaisittain tarkasteltuna me Oamkissa teemme ”kaizenia”, jatkuvaa parantamista, pienin askelin, arjen työssä, yhdessä, joka päivä.

Kirsi Jokinen
lehtori
laatukoordinaattori
Kontinkankaan kampus, Sosiaaliala ja kuntoutus

]]>
Mistä tiedän, milloin osaamiseni on riittävää? Amok http://blogit.oamk.fi/amokin-aakkoset/mistae-tiedaen-milloin-osaamiseni-on 2017-05-05T08:37:00Z 2017-08-23T09:44:52Z Kysymys: Olen juuri aloittanut opintoni ammatillisessa opettajakorkeakoulussa ja olen jo perehtynyt koulutuksenne osaamistavoitteisiin ja arviointikriteereihin. Mielestäni minulla on jo ainakin osittain osaamistavoitteiden mukaista osaamista aiemman työkokemukseni vuoksi. En kuitenkaan ole täysin varma, onko osaamiseni riittävää. Tarvitseeko minun olla huolissaan? Nimimerkki Epätietoinen.

Mistä tiedän, milloin osaamiseni on riittävää?

Vastaus:

Hyvä nimimerkki Epätietoinen! Ei tarvitse olla huolissaan.

Olet itse asiassa jo aloittanut ensimmäisen tärkeän vaiheen osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen prosessissa pohtiessasi omaa osaamistasi suhteessa koulutuksemme oppimistavoitteisiin. Osaamisen itsearviointi on nimittäin keskeinen vaihe henkilökohtaistetussa opinpolussasi. Sen takia ammatillisessa opettajankoulutuksessa opiskelijoiden tulee opintojen alkuvaiheessa yleensäkin arvioida sen hetkistä osaamistaan suhteessa opettajankoulutuksen osaamistavoitteisiin henkilökohtaista opintosuunnitelmaa (HOPS) laatiessaan.

Mikäli sinulla on esimerkiksi pitkä opettajakokemus, sinulta oletettavasti myös löytyy osaamista, joka voidaan ottaa koulutuksessa huomioon. Pitkäänkään työkokemukseen vetoaminen ei sinänsä tosin koulutuksessamme vielä riitä, vaan osaaminen on myös osoitettava. Me opettajat nimittäin arvioimme joka tapauksessa opiskelijan osaamista ennalta määriteltyjen osaamistavoitteiden ja niihin liittyvien arviointikriteereiden perusteella. Siksi onkin hyvä, että olet perehtynyt jo myös noihin arviointikriteereihin. Osaamistavoitteet ja arviointikriteerit muodostavat siten viitekehyksen tai eräänlaisen peilin, johon nähden opiskelijat aiempaa kokemustaan jäsentävät.  Tavallaan opiskelijat tarkastelevat ja jäsentävät aiempia tekemisiään samalla uudenkaltaisesta näkökulmasta.

Jos koet omaavasi monipuolista kokemusta esimerkiksi oppimisen ja osaamisen arvioinnista, niin mietipä arviointiin liittyvää osaamistasi suhteessa arviointia koskeviin osaamistavoitteisiimme ja arviointikriteereihin. Samalla voit pohtia, millaisia arviointiin liittyviä dokumentteja osaamisestasi sinulla olisi jo valmiina tai millä muilla eri keinoilla voisit osaamisesi osoittaa. Voisitko esimerkiksi omien arviointiin liittyvien dokumenttiesi lisäksi ajatella kertovasi oppilaitoksenne arviointiin liittyvistä linjauksista ja omista arviointikäytännöistäsi omassa opintoryhmässäsi? Siten oman arviointiosaamisesi osoittaminen palvelisi samalla sellaisia opiskelijatovereitasi, joiden opetus- ja arviointikokemus on sinua vähäisempää. Usein osaamisalueen (esim. arviointiosaaminen) osaamista osoitetaan käytännössä usealla eri tavalla opintojen eri vaiheissa. Tarvittaessa myös tuutorin kanssa keskustelemalla on helppo täydentää osaamisensa osoittamista. Siinä mielessä on turha huolehtia, onko osaaminen jo riittävää.  

Haasteellisempaa tuo osaamisen osoittaminen on tilanteessa, jossa ei opiskelija eikä opettaja osaa heti tunnistaa kaikkea sitä osaamista, mitä opiskelijalla eri osaamistavoitteisiin liittyen on jo olemassa. Siksi tuota omaa aiempaa osaamistaan on hyvä pyrkiä huolella miettimään HOPSia laadittaessa. Opiskelijoilla saattaa olla vaikea löytää sidoksia aiemman osaamisensa ja koulutuksen osaamistavoitteiden välillä. Vaikka on ymmärrettävää, että sellaisenaan aiempi osaaminen vain harvoin täydellisesti vastaa esimerkiksi arviointiosaamiseen liittyvän osaamisalueen sisältöjä, niin toisaalta on hyvä pyrkiä tunnistamaan, millaiset omaan työ- ja kokemustaustaan liittyvät seikat osaamisalueeseen liittyvät. Mikäli tunnet epävarmuutta oman osaamisen tunnistamisen mahdollisuuksista, on näistä asioista syytä keskustella avoimesti oman tuutorin kanssa. Osaamisen tunnistaminen on siten prosessi, jossa opiskelija ja ohjaaja yrittävät yhdessä ymmärtää opiskelijan taustaa ja samalla niitä keinoja ja välineitä, joiden avulla osaaminen olisi tunnistettavissa. Osapuolten yhteinen ymmärrys opiskelijan omaamasta osaamisesta suhteessa koulutuksen osaamistavoitteisiin voi löytyä siten vasta vähitellen yhteisten keskusteluiden myötä. Osaamisperusteinen HOPS voikin täydentyä vähitellen opintojen kuluessa.  

Hyvä nimimerkki Epätietoinen. Kannustankin sinua ottamaan yhteyttä omaan tuutoriisi. Hänen kanssaan keskustellen teille varmastikin syntyy yhteinen ymmärrys siitä, millaista osaamista voisit osoittaa jo hyvin alkuvaiheessa opintojasi. Oman HOPSisi laadinnan yhteydessä teet samalla myös suunnitelman, millä tavoin osaamistasi näiltä osin osoitat. HOPSin laadinnan ja siihen liittyvän ohjausprosessin yhteydessä voitte keskustella tuutorin kanssa samalla siitä, minkä tavoitteiden suhteen sinun on vielä perusteltua täydentää osaamistasi ennen varsinaista osaamisen osoittamista. Menestystä opintoihisi!

 

Yliopettaja Kari Kiviniemi
Oulun ammattikorkeakoulu
Ammatillinen opettajakorkeakoulu

]]>
Yhteiskampus 2020 -työryhmä. Oppimisympäristöt maija http://blogit.oamk.fi/yhteiskampus/yhteiskampus-2020-tyoeryhmae-oppimisympaeristoet 2017-05-04T17:45:00Z 2017-05-04T17:50:01Z Tartuin tilaisuuteen lähteä mukaan Yhteiskampus 2020-työryhmään, koska koin sen mielenkiintoisena mahdollisuutena päästä seuraamaan, miten tällaista suurta hanketta lähdetään ideoimaan eteenpäin. Opiskelen kolmatta vuotta rakennusarkkitehdiksi, ja motivoiduin ajatuksesta päästä haistelemaan ilmapiiriä ”oikeissa” suunnittelutilanteissa.

Hanke on mittakaavaltaan suuri, yliopiston tontti on Oulun keskustan kokoinen. OAMK:n tulevat tilat 23 000 m2, joka on melkein puolet vähemmän mitä nykyiset tilat sisältävät. Tältä pohjalta ajateltuna on ymmärrettävää, että OAMK:n väen keskuudessa koettiin haastavana saada uudet tilat toimiviksi.

Työryhmien ensimmäinen kokoontuminen oli 9.2. Se oli hieman erilainen entä tulevat kokoukset, sillä siellä kaikki läsnäolijat osallistuivat toiminnallisesti. Vaihdeltiin rooleja ja kirjattiin ylös mieleen juolahtavia asioita. Aiheena kokoontumisessa oli tulevan uuden tilanteen uhat, mahdollisuudet ja visiot. Esiin tulleet huolet ja murheet olivat aiheellisia, koskien esimerkiksi tilojen riittävyyttä ja toimivuutta, sekä OAMK:n olemuksen hukkumista yliopiston kupeessa. Mahdollisuuksiakin uudessa nähtiin varovaisen toiveikkaasti. Koettiin jopa, että muutos voi jopa olla parempaan, ja OAMK:n maine ja näkyvyys voi parantua entisestään. 

Jatkossa kokoonnuttiin suurin piirtein joka torstai. Osa tapaamisista oli kaikille avoimia ja osassa käsiteltiin millaisia tarpeita opetustiloille, eli oppimisympäristöille tulisi määritellä. Projektin vetäjät esittelivät ajatuksiaan muun muassa monitilatoimistoista ja opiskelijoiden ja opettajien kohtaamispaikoista, sekä kuuntelivat osallistujia tarkasti. Vielä tässä vaiheessa ei suunnitelmia lyöty lukkoon, kerättiin vaan informaatiota tilojen suunnittelun pohjalle.

Työryhmien tavoitteena oli saada suunnittelijat (ja käyttäjätkin) ymmärtämään tilantarvitsijan toimintaa sekä löytämään hyviä olemassa olevia tiloja, jotta niitä voisi jossain muodossa siirtää uuteen paikkaan. Toisaalta mietittiin miten toimintaa voisi muuntaa tehokkaammaksi, eli pohdittiin pienemmän käyttöasteen tilojen yhdistämistä ja tiivistämistä. Haettiin yhteistä visiota ja otettiin talteen asioita ja ideoita, joita suunnittelussa voisi hyödyntää.

Uutena asiana ymmärsin, että oppimisympäristöt eivät koostu pelkästään luokkatiloista, vaan esimerkiksi välitila-alueet toimistojen ja muiden kiinteiden pisteiden välillä muodostuvat oppimisympäristöksi. Ja kun ryhdyin asiaa henkilökohtaisestikin ajattelemaan, ei omakaan oppiminen ole mitenkään sidoksissa luokkatiloihin. Näihin tiloihin tuleekin panostaa, kun toiminta sijoitetaan nykyistä tiiviimpään tilaan.

Mielenkiintoisin anti itselleni oli ehdottomasti seurata keskustelua, mikä tulevien käyttäjien ja tilojen suunnittelijoiden välille syntyi. Opettajilla ja henkilökunnalla oli kaikilla omia tarpeitaan ja kärkkäitäkin mielipiteitä tulevista tiloista yliopistolla. En saanut päähäni mitään uusia ideoita, joten omaksuin lähinnä kuuntelijan roolin, joka oli itselleni mielenkiintoinen sekin. Koin että ryhmät olivat hyvin vedettyjä ja sisälsivät paljon puheenvuoroja ja keskustelua. Suunnittelijoiden toiminta oli asiantuntevaa ja osallistuvaa, yritin ottaa oppia tulevaisuutta varten.

Sain myös kesätyön projektin parissa arkkitehtitoimistolta, joten kaiken kaikkiaan työryhmäkokemus oli minulle hyvin positiivinen.

]]>
Opiskelijat palautteen keräämisestä: ”Hyvä että kysytään” Marianne Isola http://blogit.oamk.fi/laatuleipuri/2017/05/03/opiskelijat-palautekyselyistae-rhyvae-ettae-kysytaeaenr 2017-05-03T12:01:00Z 2017-05-03T12:10:01Z Maanantaina 24.4. Kotkantien kampuksella jaettiin hyviä käytäntöjä opiskelijapalautteen käsittelemiseksi ja hyödyntämiseksi. Toimivia esimerkkejä saatiin niin sähkö- ja automaatiotekniikasta kuin tanssin tutkinto-ohjelmastakin. Hyvien käytäntöjen kierrätysaamuja järjestetään Oamkissa säännöllisesti kerran lukukaudessa.

Aluksi kehityspäällikkö Ismo Kinnunen ja laatukoordinaattori Marianne Isola nostivat esille keväällä 2017 pidetyn opiskelijakyselyn mielenkiintoisimpia tuloksia. Kysely oli tällä kertaa rakennettu Oamkin arvojen mukaisesti, ja niistä työelämäkumppanuus arvioitiin heikoimmaksi. Miksi työelämän tarpeisiin vastaamaan rakennettu ammattikorkeakoulu saa huonoimmat arvosanansa nimenomaan työelämäläheisyydestä? Tosin asian kehittämisessä on menty parempaa kohti, sillä arvio oli parantunut edelliseen kyselyyn (2015) verrattuna. Ohjaus työllistymiseen -kohdassa tyytyväisten osuus oli kasvanut 48 prosentista 62 prosenttiin. Koonti kyselyn tuloksista löytyy Heimosta: https://heimo2.oamk.fi/nain-toimimme/toiminnan-kehittaminen/palautejarjestelmat/opiskelijapalaute/

Hyvänä käytänteenä esiteltiin sähkö- ja automaatiotekniikan tutkinto-ohjelman ”puolikurssipalaute”. Koulutus- ja tki-johtaja Jouni Kääriäinen kertoi, että puolivälissä lukukautta tutkinto-ohjelman opiskelijat saavat sähköpostiinsa palautelomakkeen, jossa heiltä kysytään mielipiteitä meneillään olevista opintojaksoista. Tavoitteena on puuttua mahdollisiin ongelmakohtiin välittömästi, niin että opiskelijat huomaavat vaikutukset heti. Ktki-johtaja kokoaa saamansa palautteet ja käy niiden perusteella keskusteluja opettajien ja lähiesimiesten kanssa. Palautetta hyödynnetään myös kehityskeskusteluissa.

 Opiskelijoiden kanssa palautetta käydään läpi ryhmittäin, varsinkin jos joillakin ryhmillä on paljon sanottavaa samasta asiasta. Olennaista on saada opiskelijoille tunne, että voivat omalla panoksellaan oikeasti vaikuttaa asioihin. Puolikurssipalautetta käytetään Oivan oppimispalautteen rinnalla, ja palautteista keskustellaan myös tutkinto-ohjelmatiimin tapaamisissa.

Lehtori, tutkintovastaava Niina Vahtola kertoi, millä tavalla tanssin tutkinto-ohjelmassa opiskelijat on saatu vastaamaan valmistumisvaiheen kyselyyn. Niinan mukaan selkeät ohjeet ja aktiiviset opiskelijat ovat hyvä yhdistelmä. Tanssin tutkinto-ohjelmassa valmistuville opiskelijoille on laadittu ”Valmistumisen tarkistuslista”; se löytyy Facebookista. Lyhyestä pdf:stä opiskelija voi tarkistaa missä järjestyksessä asiat etenevät, kun valmistuminen lähestyy. Tutkinto-ohjelmassa on huomattu, että esim. valmistumisvaiheen kyselyssä työllistyminen on hankala määritellä, niinpä asiaa on aukaistu tekstissä. Jotta valmistuminen olisi mahdollisimman vaivatonta, opiskelijoiden tueksi on laadittu myös kolme lyhyttä videota, joissa valmistumisvaiheen asioita käydään läpi.

Uuteen Oivaan toivottiin yhtenäistä, kaikille suunnattua ”elämänmakuista” ohjetta asiasta, sillä jokainen tutkinto-ohjelman ei ole järkevää tehdä omia listojaan. 

Kierrätysaamussa keskusteltiin myös Oivan oppimispalautteen kehittämisestä. Nykyisellään järjestelmä ei palvele tutkinto-ohjelmia parhaalla mahdollisella tavalla, tämä on käynyt ilmi myös Oamkin sisäisten auditointien kautta. Keskeisiä ongelmakohtia on kaksi; palautejärjestelmä ei ole aina auki, ja palautteen käsittelyä ei ole systemaattisesti linjattu. Hyvän käytäntöjen kierrätysaamuun osallistuneet oamkilaiset halusivat käyttöön avoimen palautejärjestelmän, johon opiskelijat voisivat vastata milloin vain ja millä laitteella vaan. ”Mahdollisimman helposti tehtävä asia”, tiivisti eräs osallistuja. Siinäpäs onkin meille tehtävää! Myös palautteen käsittely vaatii systemaattisemman lähestymistavan.

Oivan oppimispalautteen kehittämiseen voi edelleen antaa ideoita Heimon kautta: https://heimo2.oamk.fi/ajankohtaista/uutiset/?kieli=fi&kid=6&id=54793

Oivan käyttö huolestutti kaikkia läsnä olevia. Opiskelijat tuntuvat käyttävän järjestelmää vaihtelevasti ja luottavan enemmän toisen käden tietoon. Oiva on kuitenkin paikka, josta kaikki opiskelijaa koskevat asiat löytyvät kattavasti. Viestintäkäytänteet ehdotettiin kirjattavaksi esim. järjestyssääntöihin opiskelijan velvollisuuksiin ja oikeuksiin.

Marianne Isola
Laatukoordinaattori 

]]>
Vinkkejä monikulttuurisuusosaamisen syventämiseen Amok http://blogit.oamk.fi/amokin-aakkoset/vinkkejae-monikulttuurisuusosaamisen-syventaemiseen 2017-04-28T11:27:00Z 2017-08-23T09:44:33Z Opetussuunnitelmamme yhtenä osa-alueena on kansainvälisyys- ja monikulttuurisuusosaaminen, jonka merkitystä nykyisessä kansainvälisessä toimintaympäristössä tuskin kukaan enää kiistää. Opettajana, erityisopettajana tai opinto-ohjaajana toimiessamme meidän täytyy esimerkiksi syventyä opiskelijoidemme erilaisiin kulttuuritaustoihin, jotta voisimme vahvistaa opiskelijan identiteettiä sekä tukea hänen kehitystään oppijana ja ihmisenä osana yhteisöä ja yhteiskuntaa.

Tuutorina toimiessani olen itsekin oppinut paljon opiskelijoiltamme ja olen ylpeä siitä, kuinka kansainvälisiä opiskelijamme ovat. Olen kuitenkin myös huomannut, että monilla opiskelijoistamme ei välttämättä ole juurikaan tietoa Euroopan unionin alueen ainoasta alkuperäiskansasta eli saamelaisista, joita Suomessa on arvioitu olevan noin 10 000. Toisaalta tämä ei ole mikään yllätys, sen verran vähän saamelaiskulttuuri tai saamelaiset ovat esillä suomalaisessa koulutusjärjestelmässä.

Vinkkejä monikulttuurisuusosaamisen syventämiseen

Meillä Amokissa on koulutusvastuualueena koko Pohjois-Suomi, mukaan lukien Suomen puoleinen saamelaisalue (Pohjois-Suomen lisäksi saamelaisia on Norjan, Ruotsin ja Venäjän alueella). Moni saamelainen asuu nykyään saamelaisalueen ulkopuolella, minkä lisäksi saamelaisalueelta tulee paljon nuoria opiskelemaan etelämmäksi, joten on erittäin todennäköistä, että Amokin opiskelijat valmistuttuaan toimivat myös saamelaisnuorten ja –aikuisten kanssa. 

Olen itse saamelaisena huolestunut siitä keskustelusta, mitä esimerkiksi mediassa (erityisesti sosiaalinen media) käydään saamelaisuuteen ja saamelaisten perustuslaillisiin oikeuksiin liittyen. Usein taustalla onkin tietämättömyys ja erilaiset ennakkoluulot. Opettajankouluttajana koen velvollisuudekseni omalta osaltani lisätä tietoisuutta kulttuuristamme. Tätä varten olen valmistellut opetusmateriaalia, jota olen kerännyt (ja kerään) eri puolilla saamelaisaluetta. Ja psykologina haluan tukea etenkin saamelaisnuoria kulttuurien välisissä kohtaamisissa, joissa valitettavasti tapahtuu yhteentörmäyksiä. Lapset ja nuoret ovat kulttuurimme tulevaisuus ja heidän hyvinvointinsa sekä voimavaransa takaavat myös kulttuurimme säilymisen elinvoimaisena.   

Kannustan Amokin opiskelijoita tutustumaan saamelaisten kulttuuriin, historiaan sekä oikeuksiin alkuperäiskansana. Valveutunut ja asiantunteva opetus- ja ohjaushenkilöstö on tärkeä tukiverkosto etenkin saamelaisnuorille, jotka tulevat opiskelemaan saamelaisalueen ulkopuolelle.   

Vinkkejä monikulttuurisuusosaamisen syventämiseen

Sámi oahpahusguovddáš eli Saamelaisalueen koulutuskeskus (SOGSAKK, www.sogsakk.fi) on 2. asteen oppilaitos, joka järjestää monialaista koulutusta saameksi ja suomeksi sekä edistää saamelaiskulttuuria koko saamelaisalueella. SOGSAKK on yksi Ammatillisen opettajakorkeakoulun yhteistyöoppilaitoksista. Kuvassa on saamenkäsityöalan (pehmeät materiaalit) lehtori Báršše-Piera Irma Anniina (Anniina Turunen), joka on valmistunut SOGSAKKin, Amokin ja Opetushallituksen yhteistyössä toteutetusta näyttötutkintomestarikoulutuksesta sekä suorittanut omat pedagogiset opintonsa Amokin verkko-opiskeluryhmässä. 


Lisää tietoa esim.

http://www.samediggi.fi/

Markelin, L. (2017). Saamelaiset, uhattu kansa?

 

Jovnna Ándde Arvi Tomi (Tomi Guttorm)
Oulun ammattikorkeakoulu
Ammatillinen opettajakorkeakoulu

 

]]>
Osallisuus osaamisperusteisuudessa Amok http://blogit.oamk.fi/amokin-aakkoset/osallisuus-osaamisperusteisuudessa 2017-04-21T11:26:00Z 2017-08-23T09:43:54Z Mitä osallisuus on?

Osallisuus on käsitteenä monisyinen ja sitä käytetäänkin hyvin erilaisissa asiayhteyksissä kuvastamaan toimintaa, joka jollain tapaa liittyy osallistumiseen tai vaikuttamiseen. Osallisuudesta ei ole olemassa täysin vakiintunutta ja yleisesti hyväksyttyä määritelmää, mutta suuntaviivoja sille mitä osallisuus on, voidaan kuitenkin vetää.

Osallisuus voidaan yhtäältä nähdä suhteena yksilön ja ryhmän, yhteisön tai yhteiskunnan välillä. Osallisuus voi silloin olla yhteiskunnallista vaikuttamista tai ainakin potentiaalisia mahdollisuuksia vaikuttaa päätöksentekoon, vallan jakamiseen ja toisaalta vastuun kantamiseen. Osallisuus voidaan nähdä myös sosiaalisina suhteina, jolloin osallisuus on vuorovaikutusta ihmisten välillä. Tällöin keskeisenä esiin nousevat yhdessä toimiminen, ryhmään tai yhteisöön kuuluminen ja tunne siitä, että on osa jotain suurempaa kokonaisuutta. (esim. Gretschel & Kiilakoski, 2012 ja Nivala & Ryynänen 2013.)

Osallisuutta voidaan ajatella myös oikeuksien ja vastuun näkökulmista. Osallisuus on oikeutta tulla nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi omana itsenään. Osallisuus on tällöin mukaan pääsemistä ja mukaan kuulumista. Toisaalta oikeus tuo mukanaan myös vastuun, jolloin osallisuus on vastuuta toisten huomioimisesta, kuulemisesta, kunnioittamisesta sekä kaikkien hyvinvoinnista. Osallisuus on erilaisuuden hyväksymistä ja kaikkien mukaan ottamista. (esim. Gretschel & Kiilakoski, 2012 ja Nivala & Ryynänen 2013.)

 

Osallisuus osaamisperusteisuudessa

Yksilön näkökulmasta osaamisperusteinen koulutusmalli on jo itsessään osallisuutta tukevaa. Osaamisperusteisuus toteutuu henkilökohtaistavana osaamisen tunnistamisen, hankkimisen ja tunnustamisen prosessina. Tällaisessa prosessissa toteutuu osallisuus opiskelijan omista lähtökohdista käsin: jokainen opiskelija tarvitsee erilaista osaamista saavuttaakseen tarvittavan osaamisen tason, joten opintopolkukin rakentuu jokaisen yksilöllisten tarpeiden mukaisesti. Henkilökohtaistaminen ja oppimisen omistajuus toteutuvat aidosti, sillä osaamisperusteisuudessa opiskelija on keskiössä.

Osaamisperusteisessa koulutusmallissa opiskelija suunnittelee itse opintopolkunsa, ja koulutuksen järjestäjä ottaa huomioon opiskelijan tarpeet ja tarjoaa oppimisympäristön sen mukaisesti. Oppimismuodot ja oppimisympäristöt suunnitellaan opiskelijan tilanteeseen ja tarpeisiin sopiviksi. Tässä prosessissa opiskelija saa aidon tunteen osallisuudesta opintoihinsa ja osaamisensa kehittymiseen. Opettaja toimii prosessissa tukijana ja tarjoaa ohjausta ja kumppanuutta opiskelijalle. Jokaisen opiskelijan osaamista arvostetaan ja hänet kohdataan yksilönä.

Osaamisperusteisuus toteutuu siis vahvasti yksilön lähtökohdista käsin. Ei pidä kuitenkaan unohtaa, että oppilaitos on myös aina yhteisö ja koostuu erilaisista toistensa kanssa vuorovaikutuksessa olevista yksilöistä ja ryhmistä. Opiskelija kehittää osaamistaan yksilöllisesti, mutta aina myös suhteessa toisiin ja yhdessä muiden kanssa. Ryhmien dynamiikkaan, vuorovaikutukseen ja jatkuvaan ryhmäyttämiseen on siis kiinnitettävä huomiota. Osallisuudessa tärkeää on, että yksilö saa tunteen kuulumisesta johonkin ryhmään tai yhteisöön ja että hän kokee tulevansa hyväksytyksi, nähdyksi ja kuulluksi juuri sellaisena kuin hän on.

Opiskelijoiden osallisuutta ei pitäisi nähdä vain ”suorituksena”, asiana joka kuitataan tehdyksi pienellä eleellä, kuten kysymällä opiskelijoiden mielipidettä jo valmiiksi tehtyyn ja jopa päätettyyn asiaan. Kokonaisvaltaisesti osallisuus on jotain paljon suurempaa, koko oppilaitosyhteisöä koskevaa. Osallisuus on asenne, joka jokaisen oppilaitoksessa työskentelevän tulisi omaksua. Oikeanlainen asenne johtaa tekoihin, joilla osallisuutta ja yhteisöllisyyttä voidaan tuoda näkyväksi. Osallisuutta tukevat toimintatavat vahvistavat opiskelijaryhmien ilmapiiriä ja sitä kautta parantavat niiden työ- ja toimintakykyä ja sosiaalista luottamusta. Tämä lisää viihtyvyyttä ja on todettu olevan keskeinen opiskelujen läpäisyä edistävä tekijä. Vahva sosiaalinen luottamus taas on keskeinen taustatekijä nuoren hyvinvoinnille ja yhteiskuntaan integroitumiselle. (Maunu, 2016.)

Ammatillisen koulutuksen tarkoituksena on tukea opiskelijan kasvua ammattilaisiksi. Yhtä lailla koulutuksen tarkoituksena on tukea erityisesti nuoren opiskelijan kasvua yhteiskunnan jäseneksi: osalliseksi, itseään kehittäväksi ja aktiiviseksi toimijaksi omassa elinympäristössään. Oppilaitoksilla on siis tärkeä merkitys nuoren toimijuuden tukemisessa ja elämään valmistamisessa. Osaamisperusteisessa koulutusmallissa opiskelija kehittyy taidoissa, jotka helpottavat hänen kiinnittymistään ympäröivään yhteiskuntaan oman alansa ammattilaisena ja tukevat aktiivista ja osallistuvaa toimijuutta. Koulutukseen osallistuminen myös ehkäisee syrjäytymistä laajassa mittakaavassa, kun koko oppimisyhteisön hyvinvointiin panostetaan.

 

Osallisuus osaamisperusteisuudessa

 

Osaamisperusteinen opettajankoulutus osallisuuden edistäjänä

Opettajat ovat keskeisiä toimijoita osallisuuden edistämisessä. Osallisuuden voidaan ajatella olevan opettajan toimintaa ohjaava arvo ja koko oppilaitosyhteisön kokonaisvaltaista hyvinvointia edistävä asenne. Hyvinvoiva ryhmä ja yhteisö toimii aina paremmin ja pienilläkin teoilla opettaja voi edistää jokaisen opiskelijan tunnetta siitä, että hän on tullut kuulluksi ja hyväksytyksi omana itsenään.

Osaamisperusteisessa opettajankoulutuksessa osallisuus toteutuu opiskelijan kohtaamisessa: jokaista opiskelijaa kunnioitetaan ja kuunnellaan, hänen vahvuuksiaan nostetaan esiin ja uutta osaamista kehitetään niistä käsin. Osaamisperusteinen opettajankoulutus mahdollistaa siten omakohtaisen kokemuksen osallisuutta edistävästä yhteisöllisestä toimintatavasta, joka vahvistaa opettajaopiskelijoiden valmiuksia toimia opettajana ammatillisen koulutuksen ja ammattikorkeakoulutuksen kentillä. Osaamisperusteisissa opettajanopinnoissa opiskelija saa omakohtaisen kokemuksen oppimisensa omistajuudesta, osaamisensa arvostamisesta ja yhteistoiminnallisuudesta. Tämän kokemuksen kautta opettajaopiskelija, mitä todennäköisimmin, siirtää oppimaansa tulevaan työhönsä opettajana.

 

Tuntiopettaja Laura Halonen
Oulun ammattikorkeakoulu
Ammatillinen opettajakorkeakoulu

 

Lähteet:

Gretchel, Anu & Kiilakoski, Tomi (toim.) 2012. Demokratiaoppitunti. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 118.

Karjalainen Asko & Co. 2016. Osaamisen opettaja. Tarinoita osaamisen opettajilta osaamisen opettajille. Oulun ammattikorkeakoulu. Ammatillinen opettajakorkeakoulu.

Maunu, Antti 2016. Yhteisöjen aika. Ryhmäilmiö-malli ja sosiaalipedagogiikka ammatillisissa oppilaitoksissa. EHYT katsauksia 1/2016.

Nivala, Elina & Ryynänen, Sanna 2013. Kohti sosiaalipedagogista osallisuuden ideaalia. Teoksessa Sosiaalipedagoginen aikakauskirja, Vuosikirja 2013. Kuopio: Suomen sosiaalipedagoginen seura ry., 9-41.

]]>
MILLÄ TAVALLA JATKUVAN KEHITTÄMISEN KEHÄ NÄKYY OMASSA TYÖSSÄSI? Vieraileva leipuri http://blogit.oamk.fi/laatuleipuri/2017/04/20/millae-tavalla-jatkuvan-kehittaemisen-kehae 2017-04-20T07:44:00Z 2017-04-20T07:50:01Z Kulttuurin osaston huhtikuun henkilöstökokouksessa pohdimme otsikossa mainittua teemaa. Tässäpä nopean kyselyn tulos toteutettuna AnswerGarden.ch-nettikyselyllä. Sanapilvestä nousee esille mm. prosessin jatkuvuus, palautteen tärkeys, vuorovaikutus, yhteistyö ja reflektointi. Myös Oamkin arvot, yhteisöllisyys, kehittymishalukkuus, työelämäkumppanuus ja tuloksellisuus, ovat näkyvillä.

 

Pohjana kyselylle toimi henkilöstöintra Heimossa sekä www.oamk.fi –sivustolla oleva laadunhallintaan liittyvä materiaali mm. jatkuvan kehittämisen kehä - laatuympyrä. Saimme myös kunnian katsoa lehtori Jukka Savilammen tekemät uunituoreet laatuvideot, joiden virallinen julkaisu on ”Hyvien käytänteiden kierrätysaamun” ohjelmassa 24.4. klo 8.30-10.00. Idea videoihin lähti kampusopoltaimme keväällä 2016. Heillä oli virinnyt idea, että videoiden avulla laatuasiat voisivat tulla tutummaksi opiskelijoille ”Opiskelijana ammattikorkeakoulussa”- opintojakson Moodle-kurssialustalla. Ensi syksynä sekin on siis mahdollista.

  

Kokouksessa kävimme läpi myös kuluvan vuoden tavoitteita viestimisestä laadun osalta. Pääajatushan on, että lähdetään viemään laatuasiaa esille oamkilaisten kautta. Henkilökunta ja opiskelijat tuovat kasvot näkyviin, arkistavat asioita omassa työssään ja opinnoissaan. Teemana on positiivisesti onnistuminen.

Lisäksi kokouksessa oli esillä sisäinen auditointi palauteseminaareineen sekä marraskuussa toteutettava ulkoinen auditointi. Olipa asialistalla introjen uudistustyökin sekä niihin liittyvät ajankohtaistiedotteet.

Tilaisuudessa esiteltiin tutkintovastaaviemme, Pekka Isomursun, Kristiina Puolitaipaleen, Riikka Kaskenviidan ja Niina Vahtolan, toimesta opiskelijakyselyn tuloksia sekä raportteja valittujen kehittämiskohteiden osalta. Tutkinto-ohjelmatiimeissä oli käyty vilkasta ja antoisaa keskustelua opiskelijakyselyn tiimoilta. Esiin oli noussut myös kehittämisehdotuksia kyselyn toteutukseen liittyen.

Mitä sinä vastaisit kysymykseen? MITEN VARMISTAT KÄYTÄNNÖSSÄ OMAN TYÖSI LAATUA JA TYÖSSÄ ONNISTUMISTA?

Paulina Melakari-Mustonen,
Kulttuurin osaston laatukoordinaattori

]]>
Vastatuuleen osako http://blogit.oamk.fi/haikujakellarista/vastatuuleen 2017-04-19T06:34:00Z 2017-04-19T06:40:01Z  

Jipii, viikko sitten alkoi vihdoin virallises­ti se odotettu lukuloma – luennot ja seminaarit ovat nyt siis takana, ja enää jäljellä häämöttävät vain tentit kolmen viikon päässä. Vaikka opiskelu on selvästi täällä rutinoituneempaa ja luentoja ei saanut skippailla miten haluaa, niin olen kyllä pitänyt siitä ja on ollut kivaa vaihtelua amk-opintoihin, että olen yksin vastuussa arvosanoistani. Minulle ei ole osunut ainuttakaan ryhmätyötä tänä lukuvuonna! Tosin eiköhän kotikouluun palatessa taas sekin muutu. :-D Sitäkin radikaalimpi muutos tulee varmasti tottua taas Suomen säähän. Hassua että siellä on vielä lähiaikoinakin satanut lunta, ja täällä on saanut nauttia viime aikoina jopa +20C -keleistä. Toisaalta olen kyllä talven aikana ikävöinyt todella paljon lunta – mielestäni Englannin pimeät ja sateiset talvikuukaudet olivat masentavampi näky kuin Suomen lumiset maisemat, ja vaikken yleensä ole kaamosmasennuksesta kärsinyt, niin täällä nuo pimeimmät kuukaudet tuntuivat kyllä pitkiltä.

Olen kuullut aiemmin muilta vaihdossa olleilta, että yleensä juuri tammikuussa iskee se pahin koti-ikävä, jos on iskeäkseen. Veikkaankin, että jos olisin lähtenyt pelkästään syyslukukaudeksi vaihtoon, en varmaan olisi edes kärsinyt koti-ikävästä – joulukuu menee aina niin nopeasti jouluhulinan keskellä, ja muutenkin aika vain kului kuin siivillä koko syyslukukauden. Koti-ikävä iski tammikuun lopussa ja sitä kesti aika pitkälle maaliskuuhun. Ehkä se johtui kaamosmasennuksen lisäksi osittain siitäkin, etteivät asiat menneet täysin nappiin muutenkaan. Ihmiset, jotka tuntevat minut, tietävätkin kyllä huonon tuurini – Murphyn laki on aikalailla enemmän sääntö kuin poikkeus elämässäni. (Oikeastihan se on vain karman keräämistä Eurojackpotin voittoa varten.) Täällä eläessä tuo on pätenyt asumisolosuhteisiin: minulla on ollut sen verran ongelmia vuokranantajan kanssa nyt keväällä, että lasken tällä hetkellä vain päiviä siihen, että pääsen takaisin Suomeen. :-D

 

Kotikatu aka Broomfield Road! Montakohan piuhaa yhdestä tolpasta lähtee näihin taloihin… :-D

Tammikuun lopussa vuokranantajani havaitsi talotarkastuksen yhteydessä huoneeni ikkunankarmeissa hometta, mutta hän kehotti vain pyyhkimään sen pois talouspaperilla päivittäin. Jos ikkunankarmien ja ikkunan väliseen pieneen rakoon jää hometta, niin ”se on niin pieni määrä, ettei se voi aiheuttaa terveydelle haittaa”. Lisäksi hänen mielestään uudet ikkunankarmit maksettaisiin minun takuuvuokrastani, koska home on tullut siitä, että olen kuivattanut huoneessani vaatteita pyykkitelineellä, vaikka hän itse antoi siihen luvan. Siitä vasta riemu repesikin kun ehdotin, voisiko taloon hankkia terveystarkastajaa katsomaan, että mahtaako talossa olla muualla hometta... Kaiken kukkuraksi vuokranantajani mainosti olevansa vuokranantaja tiukemmasta päästä homeasioiden suhteen verrattuna muihin täällä päin. En todellakaan halua tietää millaisia muut sitten ovat. :-D No, hänen miehensä tuli käymään pari viikkoa tuon jälkeen ja oli sitä mieltä, että huoli oli turhaa ja ikkunankarmit ovat vain kuluneet vuosien saatossa eikä niissä ole edes hometta. Olen edelleenkin vähän ymmälläni tästä tulkinnan erilaisuudesta! Niin tai näin, kevät on mennyt vähän kurjasti sairastellessa ja olosuhteet ovat vaikuttaneet terveyteeni, sillä kärsin jatkuvasta yskästä kotona oleskellessa. Lisäksi en ole esim. ikinä aikaisemmin sairastanut silmätulehdusta, mikä on yksi homeen oirehtimistapa, mutta viikko sitten olin siitäkin antibioottikuurilla. Vaikka yliopistojen tarjoamat asuntolat kalliimpia ovatkin, niin en voisi alleviivata, kuinka paljon kadun sitä etten itse hakenut sinne. Olen kyllä kuullut, että sielläkin on joissakin hometta – haha, missähän täällä ei olisi hometta, lienee parempi kysymys. :-D Luulen kuitenkin, että yliopiston henkilökunta ajattelee opiskelijoiden terveyttäkin eikä pelkästään rahaa näissä asioissa.

Omalta osaltaan ketutuskäyrää ovat nostaneet myös yliopiston käytännöt. Toisaalta tämä oli kyllä omaakin syytä: olisi pitänyt uskoa heti alusta alkaen, että silloin kun sanotaan ettei moduuleja voi muuttaa, niin niitä ei voi muuttaa. :-D Sain mielestäni silti todella epäreilua kohtelua Coventryn kv-palveluilta. Moduulivalinnathan meillä piti tehdä jo viime touko-kesäkuussa. Sain vasta elokuussa viestin, ettei yhtä valitsemaani moduulia hyväksytty sen takia, että se ei mahtunut lukujärjestykseen, joten minun piti valita jokin muu sen tilalle mahdollisimman pian. Halusin vain saada moduulivalinnat nopeasti kuntoon ja vastasin viestiin ottavani erään espanjan kurssin ottamatta tarpeeksi selvää, mitä tasoa se vastaa. Tajusin virheeni heti seuraavana päivänä: Lower Intermediate Spanish vastasi tasoltaan kurssia, jonka olin jo suorittanut. Lähetin heti viestiä asiasta, mutta kuulemma valintani oli jo tehty ja se oli peruuttamaton eikä sitä voinut muuttaa.

Seuraavan kerran asiaa puitiin ensimmäisellä kouluviikolla syyskuun lopussa. Ennen kuin sain allekirjoituksen Erasmus-papereihini, minulta kysyttiin, oliko moduulivalinnoissa mitään häikkää. Selitin tilanteeni ja minulle sanottiin, että ”We can’t do anything about it right now but we’ll look into it”. Tarvitseeko mainita, etten kuullut asiasta pihaustakaan sen jälkeen… Oletin siis, ettei asialle voinut kerta kaikkiaan tehdä mitään. Kun espanjan opiskelu sitten lopulta alkoi tammikuun lopussa, opettaja kysyi, olemmeko oikeassa paikassa. Selitin hänellekin tilanteeni, johon hän sanoi, että moduulin vaihtaminen – jonka piti olla mahdottomuus – onnistuu helposti parin ensimmäisen viikon aikana, kunhan vain saa hyväksynnän tähän moduulien ohjaajilta (siltä, jolta olisin siirtymässä pois ja siltä, jolle haluaisin siirtyä). Lähetin viestiä Coventryn kv-vastaaville, ja sain vastaukseksi että tämä on liian myöhäistä tehdä toisella viikolla. Liian myöhäistä – senhän piti olla mahdotonta alusta alkaen? Vastasin viestiin aika kipakasti saamastani informaation ristikkäisyydestä, ja pyysin, että voisinko edes välttää läsnäolopakon, kun osaan opiskellut asiat jo ennestään – puhumattakaan siitä, miten fantastista on istua maanantaiaamuna klo 9 turhan panttina luennolla, joka aiheuttaa ikävän hypyn seuraavalle, klo 16 alkavalle luennolle. Minulle annettiin mahdollisuus tulla keskustelemaan asiasta International Office Managerin kanssa parin päivän päästä. Ihmettelin kovasti, miten palvelua tuntui saavan vain olemalla tarpeettoman tyly.

Saavuttuani tapaamiseen tämä henkilö jota tulin tapaamaan, huikkasi minulle tasan klo 9, että ”voinko odottaa hetken” ja palasi juoruamaan työkavereidensa kanssa – henkilökunnan tilojen ovi oli auki, joten kuulin kaiken odotustilaan. Se että jouduin odottelemaan 10 minuuttia ”turhan” takia tuntui jo hieman epäkunnioittavalta – erityisesti sen jälkeen, kun hän sitten saapui ja kertoi tismalleen samat asiat, jotka olin saanut tietää ensimmäisessä sähköpostissa. Moduulien vaihtaminen oli täysi mahdottomuus, koska järjestelmät olivat lukkiutuneet viime perjantaina. ”Sitä ennen olisit voinut vaihtaa moduuliasi milloin tahansa”. Eikä myöskään unohdettu huomauttaa, että jos minua ei näy espanjan tunneilla maanantaiaamuisin klo 9, niin lennän ulos kaikilta muiltakin moduuleilta, vaikka osaisin asiat kuinka sujuvasti. En vieläkään ymmärrä, minkä takia minulle ei voitu yksinkertaisesti ilmoittaa samaa asiaa sähköpostitse siitä että järjestelmät ovat lukkiutuneet, vaan jouduin heräämään klo 7 raahautuakseni ajoissa tapaamiseen, johon toinen osapuoli saapui myöhässä, ja joka kesti korkeintaan 10 minuuttia. En tiedä olisinko saanut sen parempaa kohtelua jossakin muualla Briteissä, mutta tästä kokemuksesta Coventryn kv-palveluiden kanssa jäi kyllä lievästi sanottuna ruskea maku suuhun. Opetuksena tästä joka tapauksessa painottaisin, että jos kukaan tätä lukeva aikoo hakea tai haki nyt kevään haussa tänne vaihtoon, niin pitäkää mielessä, että moduulivalinnat ovat sitovia ja miettikää tarkkaan, mitä moduuleja valitsette. Lisäksi täytyy mainita, että olen erittäin tyytyväinen saamaani opetuksen tasoon Coventryssä! Opiskelu tuntuu paljon mukavammalta, kun professorit ovat ainakin omien moduulieni kohdalla olleet todella päteviä, mutta myös viihdyttäviä.

Kenilworth Castle

 Vaikka tarkoitukseni lienee kannustaa ihmisiä lähtemään vaihtoon, koen, että haluan kertoa vaihtokokemuksistani rehellisesti ilman sokerikuorrutteista kaunistelua, ja että tänne vaihtoon tulevat voisivat oppia meikäläisen virheistä. Vastoinkäymisethän on tehty selätettäväksi, eivätkä nämäkään vastoinkäymiset edes ole valtavan suuria, jos laittaa ne oikeaan mittakaavaan. Espanjan moduuli kaikessa turhuudessaan on jo onneksi ohi, ja toivon kovasti ettei tästä homeelle altistumisesta jäisi pitkäaikaisempia vaikutuksia. Uskomatonta, että jo viiden viikon päästä olen Suomessa! On jo niiin ikävä kunnollista leipää(!!) ja saunaa! Suomeen palattuani kirjoittelen tänne vielä kuulumisistani ja pohdin mitä vaihtovuodesta kaiken kaikkiaan jäi käteen – toivottavasti terveempänä ja paremmalla mielellä! :)

Kesä tulossa
Viimeiset viikot täällä
Mieli rikkaampi

- Noora

]]>