HUOM! Olet Oamkin vanhassa blogissa. Siirry uuteen blogiimme tästä »
Oamkin blogeja

« Edellinen 1 ... 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95 96 ... 353 Seuraava »

OSASTO ry:n vastine varhaiskasvatustieteen opiskelijoiden kannanottoon varhaiskasvatuslakiehdotuksesta

osako Kirjoittanut osako   blogissa Haikuja kellarista - Oamkin opiskelijakunta OSAKOn blogi
Julkaistu 9.3.2015, klo 14:18

Oulun ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden koulutusalajärjestö OSASTO ry:n vastine yliopistojen varhaiskasvatustieteen opiskelijoiden kannanottoon varhaiskasvatuslakiehdotuksesta

Lastentarhanopettajaksi opiskelevien ainejärjestöt tekivät uutta varhaiskasvatuslakia koskevan kannanoton (12.1.2015). Ainejärjestöt kritisoivat nykyisen päivähoitolain sallimaa käytäntöä, jonka mukaan lastentarhanopettajan pätevyyden voi saada kahdessa koulutuksessa. Ainejärjestöjen mielestä käytäntö on “yhteiskunnallisesti tehoton”. Kannanotossa todetaan, että koulutukset tuottavat erilaista osaamista ja etteivät ne valmista pätevyydeltään tasavertaisia lastentarhanopettajia. Ainejärjestöjen mukaan vain opettajankoulutuksen saaneet opettajat ovat päteviä lastentarhanopettajan tehtäviin. (Ebe ry, 2015. Viitattu 16.2.2015.)

Me OSASTO ry:ssä olemme samaa mieltä siitä, että korkeakoulut tuottavat erilaista osaamista. Tämä on mielestämme kuitenkin pelkästään myönteinen asia ajatellen lasten muuttuneita kasvuoloja ja perheiden yksilöllisiin tarpeisiin vastaamista varhaiskasvatuksen areenalla. Yhteiskunnan muutokset heijastuvat monin eri tavoin lasten ja lapsiperheiden elämään. Perherakenteet ovat monimuotoistuneet, ja työelämän epävakaus asettaa vaatimuksia perhe-elämälle. Erityisen tuen tarpeessa olevien lasten ja perheiden määrä on kasvussa, ja kansainvälistyminen vaatii päiväkodeilta moninaisten kulttuurien huomioon ottamista. Varhaiskasvatustyön toteuttamista perheiden yksilöllisten tarpeiden mukaisesti tarvitaan yhä enemmän. Tämän kaiken monimuotoisuuden keskellä vain yhden työtavan käyttäminen ei ole mahdollista. (Puroila, A. 2004, viitattu 17.2.2015.) Talentian mukaan sosiaalialan koulutustaustaisten ja kasvatusalan koulutustaustaisten varhaiskasvatuksen opettajien tasavertainen työskentely rinnakkain tukee parhaiten varhaiskasvatuslain kasvatus- ja opetustavoitteiden toteuttamista. (Talentia 2014, viitattu 17.2.2015.)

Talentia korostaa varhaiskasvatuksessa lapsen hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuutta eli ns. Educare-mallia, lasten ja perheiden osallisuutta, syrjäytymisen ehkäisemistä sekä vanhempien ja päivähoidon henkilöstön kasvatuskumppanuutta. Näihin tehtäviin sosiaalialan tietoperustasta ammentava varhaiskasvatuskoulutus antaa erinomaiset valmiudet. Varhaiskasvatuksessa tulee olla yhä enemmän osaamista perheen kanssa yhdessä toimimiseen, osallisuuden tukemiseen, varhaiseen tukemiseen ja perheen ohjaamiseen asiantuntijaverkoston palveluihin. Tällöin kasvatuskumppanuuden tärkeyden tunnistaminen ja perhetyön osaaminen korostuvat. (Talentia 2014, viitattu 17.2.2015.)

Yliopistojen varhaiskasvatustieteen opiskelijoiden mukaan korkeakoulutetun varhaiskasvatushenkilöstön osuus päiväkotien henkilöstöstä täytyy olla suurempi. Heidän väittämänsä mukaan näillä näkymin Suomen päiväkotien henkilöstöstä alle 30 %:lla on korkeakoulututkinto. Talentian mukaan nykyisin kolmasosalla lastentarhanopettajista on sosiaalialan tutkinto, joista yleisin tutkinto on sosionomi (AMK) (32 %). Varhaiskasvatukseen suuntautuneet sosionomit työskentelevät lastentarhanopettajina rinnakkain kasvatustieteen kandidaatin (16 %) tutkinnon ja kasvatustieteen maisterien (4 %) tutkinnon sekä opistotutkinnon (37 %) suorittaneiden lastentarhanopettajien kanssa. (Talentia 2014, viitattu 17.2.2015.) Näiden lukujen valossa näyttäisi siltä, että sosionomit (AMK) ovat suuri ja tärkeä osa Suomen päiväkotien resursseja. Kannanotossa ollaan huolissaan korkeakoulutettujen lastentarhanopettajien vähäisestä määrästä, mutta meidän puolellamme ihmetystä herättää se, kuinka tilanteessa auttaisi sosionomien (AMK) lastentarhanopettajan pätevyyden poistaminen.

Varhaiskasvatuksessa tarvitaan vahvaa moniammatillista korkeakoulutettua osaamista. Lastentarhanopettajan titteli sosionomin koulutuksessa on merkittävä houkutin varhaiskasvatukseen suuntautumiseen. Jotta pystytään turvaamaan, että varhaiskasvatuksessa on tulevaisuudessa riittävästi korkeakoulutettuja varhaiskasvatuksen ammattilaisia, pitäisi sosionomeilla olla ehdottomasti jatkossakin mahdollisuus suorittaa lastentarhanopettajan pätevyys.

Oulun ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden koulutusalajärjestö ry

 

LÄHTEET
Ebe ry 2015. Kannanotto varhaiskasvatuslakiehdotukseen. 12.1.2015. Viitattu 16.2.2015.
Puroila. A.-M. 2004. Työ varhaiskasvatuksessa muuttunut yhä vaativammaksi. Lastentarhanopettajaliitto 2004. Viitattu 17.2.2015.
Talentia 2014. Talentian lausunto varhaiskasvatusta koskevan lainsäädännön uudistamistyöryhmän esityksistä. Viitattu 17.2.2015.
Talentia 2015. Päivähoitolakia uudistetaan. Viitattu 17.2.2015.

Kehityskeskusteluissa on vastuu jokaisella

jopaaso Kirjoittanut Jouko Paaso   blogissa Joukolta joukoille
Julkaistu 4.3.2015, klo 11:49

Olemme uudistaneet kehityskeskustelumme käytänteet. Jatkossa kehityskeskustelu sisältää henkilökohtaisen ja ryhmäkohtaisen osuuden. Tavoitteena on saada kehityskeskusteluista toimivampia ja hyödyllisempiä.

Olen saanut palautetta siitä, että aiemmin käytössä ollut kehityskeskustelulomake on koettu kahlitsevana ja raskaana – jopa hyödyttömänä. Tällaiset kehityskeskustelut eivät palvele ketään. Oamk voi kehittyä vain jokaisen työntekijän roolia ja panosta kehittämällä ja hyödyntämällä. Esimiesten merkitys korostuu, sillä heidän on osattava jalkauttaa yhteiset kehittämistehtävät jokaisen työntekijän vastuualueelle sopiviksi. Työntekijät voivat puolestaan miettiä, miten he voivat omalla työllään vastata kehittämishaasteisiin.

Keskusteluiden on johdettava yhdessä sovittuihin toimenpiteisiin, tästä huolehtivat niin työntekijä kuin hänen esimiehensä. Strategiamme sekä siihen lisätyt tämänhetkistä toimintaympäristömme tilaa kuvaavat tarkennukset ovat hyvä keskusteluiden lähtökohta, erityisesti ryhmäkeskusteluissa. Yhdessä hallituksen ja johtoryhmän kanssa tarkentamamme strategiakalvot ovat kaikkien esimiesten käytettävissä.

Asiantuntijaorganisaatiossa en halua sanella täsmällistä tapaa, miten kukin esimies ja alainen keskustelut käyvät. Itse aloitan kehityskeskustelut hallintoyksikössä ja johtoryhmässä tunnin mittaisella ryhmäkeskustelulla. Sen jälkeen käyn puolesta tunnista tuntiin kestävän henkilökohtaisen keskustelun jokaisen kanssa. Sen tukena on Elbitistä löytyvä kehityskeskustelulomake, jonka olen avannut työntekijän täytettäväksi etukäteen. Keskustelun aikana kirjaan siihen esiin nousseet asiat. Keskustelun päätteeksi molemmat hyväksymme ja allekirjoitamme lomakkeen.

Mallini on esimiesten vapaasti hyödynnettävissä - tai jokainen voi keksiä itselleen sopivan tavan. Tärkeintä on, että kehityskeskustelut eivät jää sanahelinäksi. Tehdään niistä yhdessä dynaamisia kokonaisuuksia, jotka, paitsi kehittävät organisaatiotamme, koetaan hyödyllisiksi kunkin henkilön osalta.

Pohjola 2030 - Onko Oululla tulevaisuutta?

liike Kirjoittanut Liikkeessä   blogissa Liikkeessä
Julkaistu 4.3.2015, klo 08:27

Oululaiset opiskelijajärjestöt Oulu Student Entrepeneurship Society (OuluSES) ja Oulun yliopiston ylioppilaskunta järjestivät yliopistolla keskustelutilaisuuden pohjoisen Suomen tulevaisuudesta 26.2.2015. Nimekkäitä panelisteja olivat Riku Asikainen, Tero Ojanperä, Heidi Jaara, Janne Haverinen, Kristiina Pääkkönen ja Jorma Terentjeff.  

Tilaisuudessa pohdittiin sitä onko Oulun tulevaisuus autiona ammottava Teknologiakylä ja eläkeläisten kansoittamat kadut vai voimmeko kääntää suuntaa yrittäjyyttä tukemalla.

Oulun erityispiirteinä keskustelussa nähtiin vahva teknologiaosaaminen ja yhteisöllisyys, Oululaisten erikoinen mielenlaatu ja huumorintaju, sekä myös pohjoisen elämän leppoisuus jolloin on tilaa ja aikaa ajatella.

Johtopäätökseni keskustelusta oli että pelkkä yrittäjyyspöhinä ei riitä pohjoisten alueiden tulevaisuuden turvaamiseksi. Tarvitaan myös konkreettisia tekoja. Tarvitaan toimenpiteitä valtionhallinnolta byrokratian ja verotuksen keventämiseksi. Riku Asikainen asetti paikalliset byrokratiaongelmamme hienosti globaaliin perspektiiviin pohtimalla kuinka Suomalainen hallinto kuitenkin toimii ja yrityksen perustaminen on verrattain helppoa, eikä esimerkiksi yksityisomaisuutta varasteta valtionhallinnon toimesta.  Ratkaisuna työlainsäädännön raskauteen hän esitti kevennyksenä yksinkertaisesti lakien sivumäärän rajoittamista. Jorma Terentjeff kertoi kokemuksiaan hankerahoitusten ja -maksatusten hitauden aiheuttamista ongelmista. Heidi Jaara taas kertoi rahoituksen hankkimisen haasteista siinä kuinka pankit voivat kohdella naisia eri tavoin kuin miehiä. Kristiina Pääkkönen hoksautti että naisena voi myös olla helpompi erottautua massasta rahoituksia haettaessa.  Aloittavien yritysten rahoitusmahdollisuudet ovatkin muuttuneet nopeasti joukkorahoitusten myötä, joita Kristiinan johtama FundedByMe myös tarjoaa.

Keskustelussa korostui se kuinka tarvitaan paljon osaamispohjaa jolle innovaatiot voivat syntyä ja jonka avulla ne saadaan kaupallistettua. Janne Haverinen korosti että hänen perustamansa IndoorAtlasin tuote rakentui myös perustutkimukselle eikä innovaatio olisi voinut edes syntyä vain yrityksen sisäisestä osaamisesta. Heidi Jaara korosti innovatiivisuuden tärkeyttä myös kansainvälisten suhteiden ja myynnin hoitamisessa. Tarvitaan siis myös rohkeutta ja osaamista kansainvälistymiseen kuten Heidin luotsaaman Balmuirin esimerkki osoittaa.

Ennen muuta tarvitaan kuitenkin myös rohkeita yksilöitä ja rohkeita valintoja. Riku Asikainen luonnehti ideoiden maailmaa sanomalla: "Suurin osa teidän ideoista on täyttä sontaa!". Hän painotti että arvo ideoille syntyy vasta konkreettisen tekemisen kautta. Ja tämän tilaisuuden perusteella, opiskelijoiden tekemistä järjestelyistä päätellen nuorilla on hyvä meninki ja käytännön tekemistäkin osataan. Luulisin siis että meillä on Oulussa hyvinkin vielä toivoa!

Sanna Oja, Tuntiopettaja

Minustako röntgenhoitaja? Opinnoista kiinnostuneiden kolme tavallisinta kysymystä

kapaalim Kirjoittanut Rad_opettaja   blogissa Säteilevää – Oamk Radiografian ja sädehoidon tutkinto-ohjelman blogi
Julkaistu 26.2.2015, klo 12:37

Mielenkiinto röntgenhoitajakoulutusta kohtaan on kasvanut viime vuosina ja siitä kysytään yhä enemmän. Tässä kolme tavallisinta kysymystä vastauksineen.

Koulutuksesta tiedustelevat usein henkilöt, jotka ovat työskennelleet monia vuosia hoitotyössä. Terveys ei ole kuitenkaan kestänyt raskasta hoitotyötä, mikä ilmenee esimerkiksi erilaisina selkäongelmina. Henkilöt haluavat opiskella uuden ammatin terveysalalta. Uudelleen koulutusta mietittäessä on röntgenhoitajakoulutus noussut esille sopivana vaihtoehtona. Työn oletetaan olevan kevyempää kuin esim. lähihoitajan työ vanhustenhoidossa. Tämä on totta vain osittain, sillä myös röntgenhoitajan työ voi olla fyysisesti raskasta. Työ voi sisältää päivittäin potilaiden siirtämistä, kuvauslaitteiden liikuttelua ja ergonomisesti vaikeita työasentoja. Työn fyysinen kuormittavuus vaihtelee työpaikkakohtaisesti. Terveysongelmat eivät ole este opiskelijaksi hakemiselle, mutta työelämässä jaksamisen lisäksi kannattaa pohtia jo hakuvaiheessa, kuinka hyvin jaksaa opiskella koulussa ja olla harjoittelussa hyvin erilaisissa terveydenhuollon toimipisteissä.

Kyselyjä tulee myös, voiko opiskelemaan päästä esimerkiksi 40-vuotiaana? Usein kysyjät epäilevät olevansa liian vanhoja opiskelijaksi. Röntgenhoitajan niin kuin ei muihinkaan terveysalan amk-tutkinto-ohjelmiin ole yläikärajaa. Oulun ammattikorkeakoulussa opiskelevat röntgenhoitajaopiskelijat ovat tällä hetkellä iältään 20-40 –vuotiaita. Enemmistö opiskelijoista on lähellä 30 ikävuotta, mutta jokaisessa ryhmässä on ”nuoria” 20 –vuotiaita lukiosta suoraan tutkinto-ohjelmaan opiskelemaan tulleita. Syy siihen, miksi opiskelijoiden ikäjakauma on tällä hetkellä tämänkaltainen, on se, että hakijoissa on erittäin runsaasti ammatin vaihtajia. Esimerkiksi IT-alan irtisanomiset ja vaikeudet työllistyä sinne näkyvät tutkinto-ohjelmassamme.

Voiko röntgenhoitajaksi opiskella monimuoto-opintoina Oulun ammattikorkeakoulussa? Monimuoto-opiskelu käsitteenä ymmärretään monella tavalla, mutta useimmin kysyjät tarkoittavat opiskelua työn ohessa. Syksyllä 2015 aloittavien opiskelijoiden röntgenhoitajaopinnot Oulun ammattikorkeakoulussa on määritelty päiväopetukseksi, joka tarkoittaa, että opetus on pääsääntöisesti klo 8-17 välillä. Päiväopetus ei kuitenkaan sulje pois monimuotoisuutta. Opiskelu tapahtuu monella tavalla kuten ryhmätöinä, oppimisalustalla opiskeluna, projektityöskentelynä, luento-opetuksena, verkko-opintoina, seminaareissa, itsenäisesti työskennellen ym. Röntgenhoitajakoulutus niin kuin muutkin terveysalan koulutukset sisältävät harjoituksia, joita ei voi tehdä muualla kuin koulussa olevilla välineillä. Harvallapa meistä on kotona röntgenlaitteita tai hoitotoimenpidevälineitä, joilla harjoitukset voisi itsekseen toteuttaa. Pakollisia harjoituksia puoltavat myös potilaan ja opiskelijan turvallisuutta vahvistavat näkökohdat, joiden vuoksi harjoitukset tulevat säilymään koulussa ohjatusti suoritettavina opintoina.

Kaikki opiskelu ei tapahdu siis pelkästään ”luokassa istumalla” ja opiskella voi osittain myös muulloin kuin päiväaikaan. Itse asiassa monet opiskelijoistamme ovat osa-aikatyössä opintojen aikana ts. työn ja opintojen yhdistäminen on mahdollista myös päiväopetuksessa. Mutta luonnollisesti työn ja opiskelun yhteensovittamisessa opiskelijan oma joustavuus ja opiskeluun myönteisesti suhtautuva työnantaja ovat edellytys opiskelun onnistumiseksi.

Camilo José Cela: Pascual Duarten perhe

kir9sn Kirjoittanut Lukeminen kannattaa aina   blogissa Kirjavinkit
Julkaistu 24.2.2015, klo 14:45

Ikääntyvä espanjalaismies nimeltään Pascual Duarte kärsii vankeusrangaistustaan ja odottaa kuolemantuomiotaan. Vankilassa hän kirjoittaa paperille synkkää elämäntarinaansa. Nämä muistelmat muodostavat romaanin keskeisimmän osan.

Nimensä mukaisesti romaanissa kerrotaan ennen kaikkea Pascualin perheenjäsenistä: riitaisista vanhemmista, sisaruksista sekä omista ja pikkusiskon puolisoista. Pascualin elämässä paremmat ja huonommat ajat vuorottelevat vahvasti. Hyvä onni ei kestä kauaa, hän kokee menetyksiä yhden toisensa jälkeen. Pascualin äkkipikaisuus ajaa hänet vaikeuksiin ja tunnontuskiin. Mies ei istu vankilassa ensimmäistä kertaa.

Romaanin kieli on eloisaa ja vivahteikasta. Alkuteosta lukematta, espanjan kieltä taitamattomana uskallan väittää, että suomentaja Erkki Kirjalainen on hienosti onnistunut välittämään kirjan tunnelman suomeksi.

 Camilo José Cela (1916-2002) palkittiin kirjallisuuden Nobelilla vuonna 1989. Pascual Duarten perhe on hänen esikoisromaaninsa, joka ilmestyi 1942 ja suomeksi käännettynä 1973. Cela ehätti toimia myös mm. näyttelijänä ja härkätaistelijana (!). Työhistoriansa tavoin Celalla on runsas ja monipuolinen kirjallinen tuotanto, mutta tämän teoksen lisäksi vain kaksi hänen romaaniaan (Masurkka kahdelle kuolemalle ja Mehiläispesä) on suomennettu.

Lukukokemuksena kirja oli kerrontatyylistään ja tummasävyisyydestään johtuen hivenen raskas. Pidin kuitenkin kielen rikkauden ohella 1900-luvun alun espanjalaisen maaseudun ja sen ihmisten kuvauksesta sekä sieltä täältä pilkahtelevasta sysimustasta huumorista.

On hupaisaa - ja myös murheellista, kuten Jumala yksin tietää - pysähtyä miettimään että jos olisin vuosia sitten pinnistänyt muistiani yhtä kovasti kuin näinä päivinä, en istuisikaan nyt vankikopissa kirjoittamassa vaan paistattelisin parhaillaan päivää kotipihalla, kalastaisin purosta ankeriaita tai metsästäisin kukkulalla kaniineja. Tekisin kaikkea sellaista, mitä useimmat ihmiset tekevät vaikkeivät edes huomaa sitä, olisin vapaa kuten useimmat ihmiset, vaikkeivät he huomaa sitäkään, ja minulla olisi edessäni vielä Luoja ties kuinka monta elinvuotta, kuten useimmilla ihmisillä - jotka eivät tule ajatelleeksikaan että he voivat hiljalleen tuhlata ne... (Cela 1973, 56-57.)

Rosaliina (KIR3SN)

« Edellinen 1 ... 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95 96 ... 353 Seuraava »