HUOM! Olet Oamkin vanhassa blogissa. Siirry uuteen blogiimme tästä »
Oamkin blogeja

« Edellinen 1 ... 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95 ... 353 Seuraava »

Mitä opin ja miten opin - ajatuksia opintojen alusta

kapaalim Kirjoittanut Rad_opettaja   blogissa Säteilevää – Oamk Radiografian ja sädehoidon tutkinto-ohjelman blogi
Julkaistu 18.3.2015, klo 15:29

Kuinka turvallinen säteilyn käytön harjoittelu aloitetaan Oamk:issa -kirjoituksessa kuvasimme lyhyesti säteilyn käyttöön liittyviä ammattiopintoja ensimmäisenä opiskelusyksynä. Opintojaksojen 'Lääketieteellisen säteilyn turvallinen käyttö' ja 'Lääketieteellisen säteilyn turvallinen käyttö, harjoittelu' myötä opiskelijat siirtyvät ratkomaan itsenäisiä harjoitustehtäviä simulaatiotilaan. Tässä kirjoituksessa yksi opiskelijoista kuvaa oppimaansa. Nämä ovat ehkä tuttuja ajatuksia monelle muullekin?

Aikaisemmat kokemukset ovat osoittaneet, että opin parhaiten tekemällä, eikä tämäkään kerta ole ollut poikkeus.  Opintojakson alkaessa tuntemukseni siitä tuntuivat vaihtuvan joka toinen päivä, mutta kyseessä taisi kuitenkin olla erinäisten onnistumisten ja epäonnistumisten sarja, jotka koettelivat haurasta opiskelijamieltä ja –egoa. Tehtävien kirjo oli runsas ja kattava, minkä vuoksi onnistunut ryhmätyöskentely oli kriittistä oppimisen ja tekemisen kannalta. Pienryhmässä kaikilla tuntui olevan oma käsityksensä ja teoriansa siitä mitä mikäkin röntgenlaitteen nappi tekee, miten röntgenputki tulisi suunnata, kuinka asetella potilas ja millä arvoilla paukutella, mutta eriävät näkemyksemme eivät milloinkaan äityneet ongelmiksi asti. Katsonkin, että opintojaksosta saa sitä enemmän irti mitä paremmin osaa työskennellä ryhmässä. En tietenkään tarkoita sivuuttaa oman motivaation ja panoksen tärkeyttä.

Opintojakson alussa tunnelma oli vähintäänkin hämmentävä ja tohdinko esitellä ryhmämme sielunmaiseman kömpelön metaforan kautta. Kuvitelkaamme, että satamassa on kuusi miestä, jotka kiertävät laivoja hakien töitä. Yksi laivojen kapteeneista ottaa kaikki kuusi miestä laivaansa ja onkin jo siinä samassa valmis lähtemään merelle lyhyen rupattelun jälkeen. Kapteeni ilmoittaa tuoreelle miehistölle, että he ovat matkalla saarelle. Miehistölle näytetään kuvia saaresta ja kerrotaan minkälaista floraa ja faunaa sieltä löytyy. Laivan saavuttua määränpäähänsä, kapteeni jättää miehistön saarelle, toivottaa heille onnea ja lupaa palaavansa parin kuukauden päästä. Miehistö, joista kukaan ei ollut ennen edes nähnyt kookospähkinää, kököttää nyt tyhmistyneenä eksoottisella trooppisella saarella palmupuiden ympäröimänä.

Röntgenluokassa ei ehkä ollut palmupuita, mutta sitäkin enemmän apinoita. Tottakai nyt on helpompi puida asiaa jälkiviisaasti, mutta alun ongelmat ja kankeudet johtuivat pääosin siitä, ettei meillä ollut kurssia (tahaton sanaleikki) ennen kuin päätimme sen itse. Tietynlainen varautuneisuus oli myös alussa läsnä, kun noviiseille annettiin vapaat kädet kalliiden ja potentiaalisesti vaarallisten laitteiden kanssa. Jokainen eksponointi oli tarkkaan harkittu, mikä näkyi blendauksen viilauksessa, mikä saattoi kestää joskus tovinkin. Kilovoltit eli jännite tai opiskelijaystävällisemmin ”jänö” laskettiin tarkkaan ja mAs vieläkin tarkemmin, jotta "fantomi ei muuttuisi hohtavaksi", ja mikä vieläkin tärkeämpää, jotta kuvitteellinen potilaamme saisi parasta mahdollista hoitoa, mikä oli ja on yhä edelleen ammatillinen tavoitteemme.

Tietyt tehtävät teimme ryhmänä yhdessä, kun taas niitä edeltävien tehtävien osalta jaoimme vastuuta. Ryhmätyöskentelyssä koin pääseväni käsittelemään röntgenputkea, kääntelemään fantomnukkea, asettelemaan kuvalevyjä ja eksponoimaan hyvissä määrin ettei koskaan tullut tunnetta, että en saisi tehdä tarpeeksi tai että tekisin liikaa ja muut eivät saisi puolestaan tehdä tarpeeksi. Yhteistyöskentely sujui vaivattomasti ja jokainen otti vuorollaan jonkin asian hoidettavakseen ilman sen ihmeellisempää työnjakoa. Yhdelle ryhmän henkilölle haluaisin antaa kiitokset näin hänen selkänsä takana, sillä hänellä on hyvä kyky pysyä keskittyneesti itse aiheessa, mikä motivoi samanlaiseen mentaliteettiin jopa minunlaiseni henkilön, jolla on keskimääräisesti sekunnin vasteaika. Hänellä oli myös hyvä tapa ”potkia” muita persuuksille, jos motivaatio alkoi rönsyillä, mikä oli perjantai iltapäivinä tyypillistä.

Meillä oli radiografian taskuatlas mukana jokaisella kuvauskerralla, mutta en itse käyttänyt sitä, sillä halusin oppia hahmottamaan thorax, lanne, ranne, kallo, jne. kuvausten rajaukset silmämääräisesti. Tietysti tarkistin kirjasta jälkeenpäin menikö rajaus oikein vai ei. Se on hyvin samanlaista kuin videokameraa käyttäessä: silmälle on annettava aikaa harjaantua – sitä näkee metsän ennen puita. Röntgenputken liikuttelusta on tullut luontevaa ja tietokoneen käyttö monine toimintoineen on simppeliä hommaa, mutta on myös monia asioita, joissa koen tarvitsevani vielä harjaannusta ja niitä ovat mm.

- SID-arvon mittaaminen lihasmuistiin (muistan yleensä vasta juuri ennen eksponointia)

- Oikean hilan valinta

- Suodatus kuvattavan ja kuvauskohteen perusteella

Tiedostan omat puutteeni ja työstän niitä parhaani mukaan. Stressiä en ole siitä kuitenkaan koskaan ottanut, sillä olenhan vasta opintojen alussa ja uskon oppivani kaiken edellä mainitun ensimmäisen harjoittelujakson aikana. Tulevat kollegat tulevat opettamaan minulle varmasti paljon ja asiakkailta opin varmasti vielä enemmän.

Ainoa asia johon kurssi ei meitä valmentanut on potilaan kohtaaminen ja vuorovaikutus potilaan kanssa. On varmasti hyvin erilaista kuvata elävää ja liikkuvaa potilasta kuin mykkää nukkea. Olen miettinyt monesti millä tavalla otan potilaan vastaan ja kuinka saan hänet tekemään kanssani yhteistyötä. Tulen luultavasti kokeilemaan monia erilaisia lähestymistapoja, mutta kuvittelisin tyylini eräänlaiseksi Patch Adams -malliseksi, mutta vähemmän fyysistä komediaa ja enemmän lääketieteellistä hoitoa.

Opintojakso antoi minulle enemmän itsevarmuutta teknisellä tasolla, mutta hoitotasolla minun on ensiksi päästävä käsiksi potilaisiin. Mielestäni opintojakso oli erittäin onnistunut niin toteutukseltaan kuin ryhmämme puolesta. 10/10 kävisin uudestaan.

Uusi blogin kirjoittaja esittäytyy!

l2ispa00 Kirjoittanut l2ispa00 blogissa Alan agrologiksi
Julkaistu 17.3.2015, klo 14:30

Heissan,


olen Pauliina, 23-vuotias kolmannen vuoden agrologi opiskelija Siikalatvalta. Olen lähtöisin pieneltä maatilalta, jossa olen lapsosesta asti tehnyt erinäisiä maatilantöitä liittyen enimmäkseen lehmien hoitoon. Se lienee yksi syy miksi hain tänne OAMKiin opiskelemaan kolmisen vuotta sitten.


Toinen oli se, että tuolloin puhuttiin paljon ettei biologille olisi töitä, mikä olisi ollut toinen ammattivaihtoehtoni. ”Agrologilla o aina töitä!”, puhuttiin, joten päätin hakea agrologiksi, vaikken tiennyt mitä agrologit edes tekee oikeastaan paitsi maaseutuun ja ympäristöön liittyen jotain. Se riitti minulle.  Ajattelin, että saisin opiskella itselle tärkeitä asioita: eläimiä (varsinkin lehmiä) ja ympäristöä. Eli niitä samoja asioita joita olisin joka tapauksessa lukenut yliopistolla, mutta nyt mahdollisesti tehden enemmän käytännön töitä ja vieläpä valmistuisin kaksi vuotta aiemmin kuin yliopistossa, oujjee.


Pakko sanoa, että kaikkein parasta agrologina olemisessa on se, että mitä kaikkea VOIN tehdä. Seriously, voin olla maanviljelijä tai joku muu yrittäjä, työskennellä neuvojana tai opettajana, tutkijana tai hankkeessa hankkeen vetäjänä, valvojana… Melkein mitä vaan! Voin opiskella sellaisia asioita mitkä itse koen mielenkiintoisimmiksi: kotieläinten hoitoa, yrittäjyyttä, ympäristöä jne. ja näin rakentaa oman agrologi profiilini. Jos jokaisen meidänkin luokkalaisen laittaisi riviin ja kysyisi ”mitä nää oot opiskellu”, en usko että kahta samalaista työprofiilia tulisi! Jokainen voi spesifioitua miten tahtoo. Allekirjoittanut onkin juuri spesifioitunut nautojen hoitoon, hyvinvointiin ja ruokintaan, ympäristö asioihin ja yrittäjyyteen. Lisäksi minulla on luonnollisesti perustiedot mm. kasvien viljelystä.


Opiskelu täällä antaa mahdollisuuden opiskella laajasti maaseutuelinkeinoihin liittyviä asioita, joita voi tahtoessaan vielä syventää. Oma tavoitteeni on korkea, ja tahdon täältä valmistuttuani lähteä vielä opiskelemaan Helsingin yliopistoon agronomiksi eli maisterin tutkinnon. Kun valmistun, olen jo periaatteessa suorittanut kandin, joten siitä on hyvä lähteä maisteria suorittamaan, olettaen että pääsee sisälle!

Suosittelen agrologiksi opiskelua kaikille niille, joita luonto, luonnonvarat (metsä, marjat jne) ja/tai perinteinen maatalous kiinnostaa tavalla tai toisella.

Hauskoja kevän alkamispäviä!

Terkuin, Pauliina

Kokoelmia siirretään Teuvo Pakkalan kadun kirjastossa

kirjasto Kirjoittanut Kirjasto   blogissa Rohkeasti kirjasto
Julkaistu 17.3.2015, klo 12:54
Kokoelmia siirretään Teuvo Pakkalan kadun kirjastossa

Tepan kirjastossa on käynnissä kokoelmien siirto. Yleiskokoelman kirjat siirtyvät kevään aikana Professorintien kirjastoon. Muutos liittyy viime vuonna käynnistyneeseen Oamkin kirjastoverkon uudistamiseen.

Kurssikirjat, niiden lukusalikappaleet sekä lehdet säilyvät edelleen kirjastossa.

Vanhat, kansitetut opinnäytetyöt löytyvät jatkossa varastosta, josta ne ovat saatavissa pyynnöstä käyttöön. Uudemmat opinnäytetyöt syksystä 2010 lähtien löytyvät jatkossakin Leevi-tietokannan kautta elektronisina.

Kaikki Oamkin kirjaston aineisto löytyy Leevi-tietokannan kautta, jossa niihin voi tehdä aineistopyyntöjä ja varauksia eli pyytää materiaalia Teuvo Pakkalan kadun kirjastoon noudettavaksi. Ja muistathan, että kirjaliikenne Oamkin kirjastojen välillä on ilmaista!

Vaihtoehtoja ja vaihtelua opiskeluun: röntgenhoitajaopiskelijat ja ECR

kapaalim Kirjoittanut Rad_opettaja   blogissa Säteilevää – Oamk Radiografian ja sädehoidon tutkinto-ohjelman blogi
Julkaistu 12.3.2015, klo 21:30

Vaihtoehtoja ja vaihtelua opiskeluun: röntgenhoitajaopiskelijat ja ECR

rising stars

Vaihtoehtoja ja vaihtelua opiskeluun: röntgenhoitajaopiskelijat ja ECR

Syksyllä 2014 opettajamme heitti meille ehdotuksen posterin tekemisestä ECR:ään (European Congress of Radiology;  www.ecr.org): ehdotus alkuun hieman hämmensi meitä, ja ehkä vähän naurattikin. Mekö muka? Hämmentyneinä lupauduttiin kuitenkin ottamaan haaste vastaan, ja sen parissa saimmekin tunteja ja taas tunteja kulumaan syksyn edetessä. Jossain vaiheessa tuli puheeksi, josko myös itse lähtisimme paikan päälle ECR:ään keväällä 2015. Kun sitten saimme tiedon posterimme hyväksynnästä ECR EPOS näyttelyyn, alkoi matkan suunnittelu joulun alla ihan toden teolla. Rahoitus järjestyi yllättävän helposti mahdollisille sponsoreille lähetettyjen kirjeiden avulla.

Vaihtoehtoja ja vaihtelua opiskeluun: röntgenhoitajaopiskelijat ja ECR

Keskiviikkona 4.3.2015 suuntasimme ensimmäisen kerran metrolla Austria International Centeriin ja ECR:ään, jossa oli n. 20 000 muutakin osallistujaa. Kävimme kuuntelemassa muun muassa Susanne Kivistön esitystä (OYS:in päivystysröntgen) ilmahilatutkimuksesta.

 

Vaihtoehtoja ja vaihtelua opiskeluun: röntgenhoitajaopiskelijat ja ECR

Torstaina aamulla oli EFRS HENRE educational wing students’ sessio, jossa Kirsillä oli suullinen esitys. Samassa tilaisuudessa suullisen esityksen piti myös opettajamme Anja.

Vaihtoehtoja ja vaihtelua opiskeluun: röntgenhoitajaopiskelijat ja ECR

Jännitys purkautui illalla Visus Sky partyissa. Tämä ilta jäi varmasti meidän kaikkien mieleen yhtenä tähtihetkenä reissusta: maukasta ruokaa, juomaa, hyvää seuraa, uusia tuttavuuksia, huikeat näköalat (21. kerros!), ja kaikin puolin iloinen meininki.

 

Vaihtoehtoja ja vaihtelua opiskeluun: röntgenhoitajaopiskelijat ja ECR

Osallistuimme luennoille keskiviikosta sunnuntaihin. Luennot alkoivat aamulla 8:30 ja loppuivat illalla 17:30. Osa oli  opetustyyppisiä, kutsuttaja puheenvuoroja ja toinen puoli tieteellisiä esityksiä. Rinnakkaisia luentoja oli yli kymmenen, joten valinnan varaa ja aiheita riitti.

Vaihtoehtoja ja vaihtelua opiskeluun: röntgenhoitajaopiskelijat ja ECR

Kokonaisuutena reissusta jäi käteen paljon enemmän, kuin koskaan olisi voinut etukäteen uskoa. Pääsimme kuulemaan monia mielenkiintoisia luentoja ja luennoitsijoita, joiden artikkeleita olemme lukeneet (ja tenttineet), oppimaan uutta, kertaamaan jo tuttua, kuulemaan uusia tutkimustuloksia, kiertämään näyttelyä ja tutustumaan uusiin laitteisiin; ja ehkä parasta, tutustumaan uusiin ihmisiin ympäri maailmaa. Kielitaito pääsi myös testiin matkan aikana. Ja toki Wien oli kaupunkinakin näkemisen arvoinen!  Mieleenpainuvin luento mielestämme oli Philipsin satellite symposium -luento protonikaappauksesta.

Vaihtoehtoja ja vaihtelua opiskeluun: röntgenhoitajaopiskelijat ja ECR

Mielenkiintoisia luentoja olisi ollut paljon enemmän, kuin mille ehdimme edes osallistua. Kongressialueella kiertelimme myös näyttelyä ja vierailimme mm. Philipsin osastolla juomassa hyvää kahvia ja kyselemässä DoseAware -mittareista, jotka liittyivät oleellisena osana posteriimme. Paljastuikin, että heillä on uusi mittausohjelmisto DoseWise jo kehiteltynä ja saimme tutustua siihen.

 

Vaihtoehtoja ja vaihtelua opiskeluun: röntgenhoitajaopiskelijat ja ECR

Ei olisi voinut hiihtolomalta enempää odottaa, kaikki odotukset ylittyivät! Voimme lämpimästi suositella reissuun lähtemistä, jos ikinä mahdollista! Ja kai tässä uskaltaa jo posterin tekemistäkin suositella, loistava mahdollisuus ja kokemus. Nämä hetket eivät varmasti unohdu koskaan. Kiitos kaikille mukana olleille.

Vaihtoehtoja ja vaihtelua opiskeluun: röntgenhoitajaopiskelijat ja ECR

postauksen laativat röntgenhoitajaopiskelijat Piia, Kirsi ja Minna ja ope Anja

Risto Isomäki - Kurganin varjot (2014)

kir9sn Kirjoittanut Lukeminen kannattaa aina   blogissa Kirjavinkit
Julkaistu 10.3.2015, klo 13:48

Kurganin varjot on Isomäen uusin romaani. Teoksessa on sekoitettu sopivasti fiktiota ja tieteellistä faktaa. Niin kuin aiemmissakin Isomäen ekoromaaneissa, ilmastonmuutoksen uhkakuvat ovat käymässä toteen. Päähenkilöinä kirjassa on pariskunta Irina ja Alex. Irina  on venäläinen ja Alex on venäläissuomalainen. Kirjan tapahtumat sijoittuvat lähitulevaisuuteen.

Alexin mielenkiinnon kohteena on muinaiset hautakummut, kurganit. Irina on meribiologi ja hän on kiinnostunut Mustastamerestä, joka alkaa käyttäytyä oudosti. Delfiinejä ja kaloja kuolee joukoittain ja kalastusveneen pohja maalautuu mustaksi. Irina alkaa kollegansa Jurin kanssa tutkimaan asiaa tarkemmin. Alexin jo melkein luopuessa kaivauksista, hän tekee upean löydön. Arkeologia ja merentutkimus on keskeisessä asemassa kirjassa, mutta myös kielitieteellisistä teorioista kerrotaan.

Isomäen romaanit ovat aina mielenkiintoisia ja erittäin koukuttavia. Kirja koukuttaa lukemaan yhdeltä istumalta, sillä lukemista ei voi lopettaa jännittävien käänteiden vuoksi.

Risto Isomäki on vapaa kirjailija ja tiedetoimittaja, joka kirjoittamisen lisäksi toimii erilaisissa kansainvälisissä ekologisissa kehityshankkeissa. Hänen tunnetuin romaaninsa Sarasvatin hiekkaa (2005) käsitteli tsunamien uhkaa ydinvoimaloille ja sen ennustukset kävivätkin toteen Fukushimassa Japanissa. Romaaniensa lisäksi Isomäki on julkaissut tietokirjoja.

Tiina K. (Kir3SN)

« Edellinen 1 ... 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95 ... 353 Seuraava »