« Edellinen 1 ... 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 ... 342 Seuraava »

Tulevien alumnien pikkujoulujen viettoa

alumnit Kirjoittanut Alumnit   blogissa Oamkin alumnit
Julkaistu 11.2.2017, klo 11:49

Oletko järjestämässä opiskelijatapahtumaa, luokkakokousta tai työelämätapahtumaa? Alumniyhdistys antaa avustusta erilaisiin alumnien ja opiskelijoiden järjestämiin tapahtumiin. Joulun aikaan avustimme optometristien ja tradenomien pikkujouluja. Alta voit kyseisistä tapahtumista:

 

Optometristipikkujoulut

Järjestimme Oulun ammattikorkeakoulun optometristiopiskelijoiden perinteiset pikkujoulut marraskuun lopulla. Juhlien tarkoitus on tuoda yhteen eri vuosikurssien opiskelijat, jotta pääsemme tutustumaan toisiimme ja pitämään yhdessä hauskaa. Olemmehan mitä suuremmalla todennäköisyydellä toistemme työkavereita tulevaisuudessa.

Juhlapaikkana toimi Tetran tilat Oulun ydinkeskustassa ja järjestämisestä vastasimme jälleen me ensimmäisen vuoden opiskelijat. Pääsimme luokkamme kanssa jatkamaan jo mukavasti alkanutta ryhmäytymistämme ja kaikista paljastui uusia kykyjä kuten mestarileipureita, kekselijäitä visualisteja, tehokkaita organisaattoreita, mainioita markkinoijia ja sanavalmiita viihdyttäjiä. Juhlia järjestäessä tekemisen määrä ja työläys aina yllättävät, mutta yhdessä touhuaminen oli hauskaa. Jännitimme, saammeko lippuja kaupaksi, riittääkö ruoka, onko koristeita tarpeeksi ja saadaanko tila näyttämään juhlavalta sekä ennen kaikkea saadaanko kaikki tehtyä ajoissa. Viimeiset joulutortut valmistuivat hetki ennen ensimmäisen juhlavieraan saapumista ja paikalla meitä oli loppujen lopuksi viitisenkymmentä.

Loistava juontajamme piti huolta, että kellään ei ollut juhlissa tylsää. Ohjelmassa oli kilpailuja, leikkejä ja tehtäviä, joihin kaikki osallistuivat innokkaasti. Tutustuimme toisiimme ja pöytäseurueet sekoittuivat eli pikkujoulut tekivät tehtävänsä. Saimme paljon kiitosta juhlista ja kehuivatpa jotkut jopa parhaiksi optometristipikkujouluiksi tähän mennessä. ;) Ensi vuonna pääsemme itse vieraiksi, joten sitä innolla odotellessa!

 

Tradenomipikkujoulut

Nyt on ensimmäinen syksy koulua painettu, paljon uutta opittu ja uusiin ihmisiin tutustuttu. Elokuussa koulun alkaessa oli kaikki aivan uutta ja kaikki luokkakaverit olivat täysin uusia kasvoja.   Osakon tuutoritoiminta on mahdollistanut luokallemme tuutorit, jotka ovat tutustuttaneet meitä uusia opiskelijoita toisiimme sekä järjestäneet paljon tapahtumia meille syksyn aikana jotta kaikki saisivat kavereita. Syyslulukauden kruunasi luokkamme pikkujoulut, joita olivat sponsoroimassa Otro ry sekä Oamkin alumnit. Suuret kiitokset että mahdollistitte pikkujoulumme!
- Lik16spb

Opettajaopiskelija voi osoittaa osaamistaan monella eri tavalla

amok Kirjoittanut Amok   blogissa Amokin aakkoset
Julkaistu 10.2.2017, klo 17:21

Osaamisperusteisen opiskelun ja oppimisen lähtökohdat 

Oulun ammatillisessa opettajankoulutuksessa painottuu opiskelijoiden osallisuus omien opintojensa suunnittelussa ja toteutuksessa. Opettajaopiskelija ottaa vastuun opintonsa tavoitteiden asettamisesta, opintojensa suunnittelusta ja toteutuksesta sekä osaamisensa osoittamisesta. Osaamisperusteisessa koulutuksessa opiskelijan opintopolku rakentuu yksilöllisesti: Opintojen alussa opiskelija laatii oman henkilökohtaisen opintosuunnitelman (HOPSin), jonka mukaan hän opinnoissaan etenee. Kun opiskelija toteaa osaamisensa olevan riittävää suhteessa johonkin koulutuksen osaamistavoitteeseen, hän suunnittelee, miten hän osoittaa osaamisensa. (Amok OPS  2016–2017.)

Opettajaopiskelijamme Heli Mäkisalo kuvaa omia kokemuksiaan osaamisen osoittamisesta suhteessa joihinkin opettajaopintojen osaamistavoitteisiin

Opettajaopiskelija voi osoittaa osaamistaan monella eri tavalla

Opettajaopiskelija osaamisen osoittajana

Olen 32-vuotias perheellinen opettajaopiskelija ja työskentelen Helsingissä Stadin aikuisopistossa kauneudenhoitoalan ammatinopettajana. Aloitin opettajaopinnot Oulun ammatillisessa opettajakorkeakoulussa (Amok) syksyllä 2016. Osaamisperusteinen opettajankoulutus mahdollistaa nopean etenemisen opinnoissani, koska minulla on jo aiemmin hankittua osaamista. Tavoitteenani on saada opettajan pedagoginen pätevyys keväällä 2017.  

Olen koulutukseltani meikkitaiteilija-maskeeraaja, kosmetologi, estenomi ja näyttötutkintomestari. Ammatillisen opettajan työtehtävissä olen toiminut sekä yksityisellä että kunnallisella puolella yhteensä kolme vuotta. Olen opettanut ammatillisessa peruskoulutuksessa ja aikuisopistossa. Vuodesta 2010 olen tehnyt töitä myös omalla toiminimellä meikkaaja-maskeeraajana, konsulenttina sekä kosmetologina.

Etukäteisvalmistelut

Koska osaamista voi osoittaa usealla eri tavalla, suunnittelin HOPSiini mahdollisimman erilaisia osaamisen osoittamisen tapoja. Aluksi perehdyin koulutuksen osaamistavoitteisiin, joihin osaamiseni liittyi. Opiskelin ensin tavoitteisiin liittyvää teoriatietoa itsenäisesti ja yhdessä pienryhmäni kanssa. Keräsin myös työssäni syntyneitä, jo olemassa olevia dokumentteja osaamisen osoittamiseni tueksi. Tarvittaessa hankin vielä lisää osaamista osallistumalla ryhmämme verkkoistuntoihin ja Amokin järjestämille lähipäiville, haastattelemalla oman alani opettajia ja hyödyntämällä verkostojani.

Osaamisen osoittaminen dokumentein

Ensimmäisenä lähdin osoittamaan osaamistani dokumenttien avulla. Se tarkoitti kohdallani sitä, että esitin tuutorilleni opetus- ja ohjaustyöstäni sekä eri koulutuksista saamiani todistuksia ja lausuntoja. Esimerkiksi näyttötutkintomestarin todistuksella osoitin osaamistani suhteessa koulutuksen arviointiosaamisen tavoitteisiin. Pelkällä todistuksella en kuitenkaan voinut osoittaa koko arviointiosaamistani, koska todistus ei kerro esimerkiksi sitä, miten osaan arviointityöni käytännössä.

Osaamisen osoittaminen videoilla, äänitteillä ja kuvin

Osaamistani osoitin myös videoimalla työtäni. Videoin opiskelijani luvalla hänen ammattiosaamisen näyttöönsä liittyvän palautekeskustelun ja arvioinnin. Tällä osoitin arviointiosaamistani.

Haastattelin myös oppilaitoksemme näyttötutkintoon osallistuvia opiskelijoita siitä, millä tavalla heidän mielestään näyttötutkinnot on järjestetty ja millä keinoin opettajat ovat ohjanneet näyttötutkintoihin. Osallistuin myös itse oman oppilaitokseni näyttötutkintoihin ”opiskelijan”-roolissa. Tarkkailin arvioijien työtä ja haastattelin heitä. Tästä tein yhteenvedon blogiini. Hyödynsin arviointiosaamisen osoittamisessa myös valokuvia, joita täydensin kirjallisilla pohdinnoilla.

Koulutuksen osaamistavoitteiden mukaista toteutusosaamista osoitin videoimalla opetusta. Pyysin opiskelijaa ottamaan älypuhelimellani videokuvaa, kun opetin ehostusta. Osoitin samalla videolla myös digiosaamistani, kun liitin videoni piilotettuna ja tietysti  opiskelijan luvalla YouTubeen tuutorin arvioitavaksi. Kannattaa siis hyödyntää erilaisia dokumentteja monen osaamistavoitteen osoittamisessa. Videot, äänitteet sekä valokuvat pohdintoineen ovat erinomaisia tapoja tuoda osaamista näkyväksi.

Opettajaopiskelija voi osoittaa osaamistaan monella eri tavalla

Opetuksen toteutusosaamisen dokumentointi videoimalla.

Osaamisen osoittaminen verkossa pareittain

Osoitin osaamistani myös Adobe Connect (AC) -verkkokokousympäristössä sekä yksin että yhdessä opiskelijakaverin kanssa, pelkästään tuutorille tai siten, että koko opintoryhmäni oli läsnä. Esimerkiksi suunnitteluosaamista osoitimme siten, että minä ja opettajaopiskelijatoverini kokosimme yhteisen teoriaosuuden oppimiskäsityksistä ja teorioista. Kerroimme vuorotellen, miten teoriat näkyvät kummankin omassa opetuksen ja ohjauksen suunnittelussa. Tiimityöskentelymalli osoittautui erinomaiseksi menetelmäksi. Vertaispalautteen mukaan se piti opettajaopiskelijoiden mielenkiinnon erinomaisesti yllä.

Samalla tämä osaamisen osoittamisen tilaisuus oli oppimiskokemus muille opintoryhmämme opiskelijoille, sillä he saivat harjoitella osaamisen tunnistamista, eli saimmeko tuotua osaamisemme vakuuttavasti esille.

Osaamisen osoittaminen suullisesti

Osoitin yksin osaamistani tuutorilleni AC:llä muun muassa kansainvälisyys- ja monikulttuurisuusosaamisen osalta. Tähän liitin yhden tutkimus- ja kehittämisosaamistavoitteen ”Tiedät ammatillisen koulutuksen/korkeakoulun tutkimus- ja kehittämistoiminnan painopistealueet”. Osaamisen esille tuominen suhteessa useampaan osoittamistavoitteeseen oli järkevää, koska nämä liittyivät työpaikassani hyvinkin oleellisesti toisiinsa. Näin sain samalla kerralla näytettyä osaamistani moneen osaamistavoitteeseen.

Osaamista voi osoittaa myös kasvokkain tuutorin kanssa keskustelemalla. Kävin tuutorini luona, ja avasimme HOPSiani. Olin valmistellut näyttöni tutkimus- ja kehittämisosaamisestani. Esittelin tuutorilleni tietokoneella, miten olin suunnitellut omassa työssäni verkko-opintokokonaisuuden opiskelijoilleni ja kerroin, miten olen sitä kehittänyt havaintojeni ja opiskelijapalautteiden perusteella. Keskustelimme HOPSin muidenkin osa-alueiden tiimoilta työstäni. Kerroin, mitä ja miten teen työssäni asiat, ja tuutori teki tarvittaessa tarkentavia kysymyksiä. Tämä tapa osoittaa osoittamista tuntui mukavalta. Juttelen mielelläni ja koska opetan työkseni, tuntui yhteinen keskustelu tuutorin kanssa hyvin luonnolliselta.

Opettajaopiskelija voi osoittaa osaamistaan monella eri tavalla

Kansainvälisyys-ja monikulttuurisuusosaamisen osoittaminen verkkokokousympäristössä.

Osaamisen osoittaminen blogissa

Teoreettista ymmärrystä ja sen käytäntöön soveltamista osoittava osaaminen oli minulle luontevaa näyttää blogipohdinnoilla. Tiivistin blogiin asiat, mitä jo osasin, mitä olen oppinut ja miten käytän osaamista työssäni. Osa koulutuksen osaamistavoitteista on sellaisia, että ne tulee lisäksi osoittaa aidossa oppimisympäristössä.

Opettajaopiskelija voi osoittaa osaamistaan monella eri tavalla

Helin blogi.

Jännityksestä osaamisen iloon

Ennen jokaista osaamisen osoittamista, osoittamistavasta riippumatta – jännitti. Eniten perhosia vatsassa oli, kun osoitin, että osaan reflektoida osaamistani hyödyntämällä teoriaa. Esimerkiksi ammatillisen oppilaitoksen kansainvälisyysstrategian selvittäminen teorioiden tasolla ei ollut lempijuttujani, vaikka se liittyykin käytännön tasolla työnkuvaani.

Mukavaa oli aina kertoa ja tuoda osaamista esille käytännön esimerkein, mutta kun tuutori pyysi perustelemaan ratkaisujani teoriasta tai tutkimustuloksista käsin, se tuntui minusta vaikealta. Osaamisen osoittaminen suullisesti tuntui joissakin tilanteissa helpommalta verrattuna kirjoittamiseen, koska silloin pystyin laajasanaisemmin kertomaan, miten asiat käytännössä oppilaitoksessamme hoituvat. Tuutorini kyseli tarkentavia kysymyksiä varmistaakseen osaamiseni suhteessa osaamistavoitteisiin. Olipa mukava samalla huomata, että osasin soveltaa oppimaani omaan työhöni.

Osaamisen osoittaminen oli “mehut vievää”, mutta siitäkin huolimatta ihanaa. Siinä sain näyttää osaamistani ja kun onnistuin, oli tunne mahtava.

Kirjoittanut AMOKin opettajaopiskelija Heli Mäkisalo
Toimittaneet AMOKin lehtorit Maarit Junkkari ja Maarit Räisänen

Saisiko olla ilmassa kasvatettua perunaa?

luova Kirjoittanut Luova   blogissa Alan agrologiksi
Julkaistu 10.2.2017, klo 12:19

Opiskelen agrologiksi kolmatta vuotta. Viime kesänä tein ensimmäisen työharjoitteluni Suomen siemenperunakeskukselle eli SPK:lle. Mukaani sain kolme luokkakaveriani, joten viihtyvyys oli taattu! Työtehtäviimme kuului useita erilaisia ja opettavaisia työvaiheita perunalajikkeiden terveen siemenaineiston ylläpidossa ja viljelyssä.

Työskentely sisälsi laboratoriossa kasvatettujen mikrotaimien istutusta kasvihuoneisiin, istutusten kastelua käsin, tihkuletkujen asennusta, tukiverkkojen laittoa, kasvun seurantaa ja hoitoa. Kesän aikana opin työskentelemään kasvihuoneessa omatoimisesti, ja huolehtimaan kasvien kasvusta. Pääsin tutustumaan myös laboratoriotyöskentelyyn, missä työvälineenä olivat mikroskoopit ja kirurgin työkalut.

Työtehtäviin kuului olennaisesti myös siemenperuna-aineiston tuotanto avomaalla ja siihen liittyvä hoitotyö ja kasvuston tarkkailu. Ennen harjoittelua minulla oli kokemusta perunan istutuksesta vain mummolan pieneltä kasvimaalta, jossa työvälineenä oli kuokka ja käsin vedettävä aura. SPK:lla opin istuttamaan siemenperunaa avomaalle perunanistutuskoneella, ja karheamaan peltomaan valmiiksi istutuksia varten. Huomasin että isossa kaavassa tehtävä istutus vaati tarkkuutta. Mutta mikäpä perunakoneen päällä istuessa hyvällä säällä ja mukavassa seurassa! 

 
 
 

SPK:lla sain myös loistavan tilaisuuden tutustua mielenkiintoiseen uutuuteen - nimittäin ilmassa kasvatettavan (aeroponisen) siemenperunan tuotantoon. SPK on kehittänyt uuden aeroponista kasvatusta soveltavan menetelmän, ja se näyttää tuottavan hedelmää (tai ehkä tässä yhteydessä mukulaa). Aeroponista menetelmää käytettäessä perunan juuret ja mukulat kasvavat pimeässä, suljetussa kammiossa. Perunan varsi pysyy valossa kammion yläpuolella. Juurille sumutetaan säännöllisin väliajoin ravintoliuosta, jonka koostumus vaihtelee muun muassa lajikkeen ja kasvuvaiheen mukaan.

Kuulostaa melko hienolta, eikö? Mieleesi tulee ehkä valkoiset laboratoriotakit, hengityssuojaimet, suojahanskat, kliiniset olosuhteet ja avaruusaluksia muistuttavat perunakapselit? Juuri kaikkea sitä se onkin. Aeroponisen siemenperunan kasvatus on tarkkaa ja räätälöityä työtä, eikä virheisiin ole varaa.  Viljely aloitetaan laboratorioissa mikrolisätyistä tautipuhtaista versoista. Versot ”istutetaan” varovasti kasvatuskammioihin, jonka jälkeen niitä hoidetaan ja valvotaan koko kasvuprosessin ajan. Lopputuloksena on puhtaita, ja etenkin tautipuhtaita minimukuloita.

Aeroponinen kasvatusmenetelmä on osoittautunut tehokkaaksi: sen on todettu nostavan mukuloiden määrän kasvia kohti jopa kymmenkertaiseksi tavalliseen avomaakasvatukseen verrattuna. Ja kulinaristeille ja kaikkeen uuteen epäilevästi suhtautuville voin kertoa, että ei ole syytä huoleen: avomaalla tehdyt kasvatuskokeet osoittavat, että aeroponisesti tuotettujen mukuloiden laatu on samalla tasolla kuin perinteisesti kasvatettujen. Ja voin omakohtaisesti todistaa väittämän todeksi: pääsin maistamaan aeroponisesti kasvatettua varhaisperunaa, ja olihan se hyvää!

Aeroposen siemenperunan istutusta

 

Vaikka siemenperunaa on kasvatettu aeroponisesti jo muutaman vuoden verran, käsitykseni on, että tietous sen olemassa olosta on kansan keskuudessa vielä hyvin vähäinen. Tiedon vähäisyys johtuu luultavasti syystä, että tällä hetkellä aeroponisesti kasvatetaan vain siemenperunaa, joita käyttävät vain perunan viljelijät.

Mielestäni on hauska leikkiä ajatuksella, että vielä joku päivä perunanviljelijät kasvattaisivat perunaa aeroponisesti täysikokoiseksi ruokaperunaksi, suoraan kuluttajille. Siis ilman että peruna koskettaisi ikinä multaa. Ilman multaa peruna ei tarvitsisi suojeluaineita, säästyisi kasvitaudeilta, ja olisi suojattuna myös vahingoittavilta sääolosuhteilta. Teoriassahan tämän pitäisi onnistua. Toki aeroponinen vaatisi suuria investointeja, mutta loppuen lopuksi kasvatustapa olisi kustannustehokas: aeroponista perunaa voisi kasvattaa led-valojen avulla ympäri vuoden, vaikka entisessä konehallissa! Olisi mielenkiintoista tietää, olisivatko viljelijät valmiita muuttamaan vuosisatoja samalla kaavalla suoritettua perunankasvatusta aeroponiseen malliin, tulokset kun kuitenkin lupailevat kymmenenkertaisia mukulalukuja! Ja sitten vielä toinen tärkeä aspekti - olisivatko kuluttajat valmiita ottamaan lautaselleen ilmassa alusta loppuun asti kasvatettua perunaa? Ehkä aeroponinen ruokaperuna voisi olla tulevaisuutta? Aika näyttää.

Milja Juola, Maaseutuelinkeinojen 3. vuoden opiskelija

Hiirirouva ja ruusupensaan viisaat

kir9sn Kirjoittanut Lukeminen kannattaa aina   blogissa Kirjavinkit
Julkaistu 9.2.2017, klo 12:01
 

Hiirirouva ja ruusupensaan viisaat on yhdysvaltalaisen Robert C. O'Brienin kirjoittama nuorten tieteisromaani. Kirja on pää osin seikkailu kertomus mutta se kertoo myös siitä mitä voi tapahtua kun ihmisen harjoittaman tiede ja luonto kohtaavat. Asia on kuitenkin kerrottu kirjassa siten, että siitä tulee osa seikkailu kertomusta.

 

Kirja kertoo maalaishiirestä nimeltä rouva Frisby. Hän asuu erään maalaistalon pellolla kolmen lapsensa kanssa. Eräänä keväänä hänen poikansa Timothy sairastuu vakavasti eikä näin ollen pysty liikkumaan. Tämän lisäksi heidän pitäisi muuttaa pois ennen kuin maatilan isäntä kääntää pellon siementen kylvöä varten. Rouva Frisby lähtee etsimään apua hänen poikansa pelastamiseksi ja saa kuulla, että maatilan ruusupensaassa asuvat rotat voivat auttaa häntä. Kaikki muut maatilan eläimet kuitenkin pysyttelevät poissa näiden rottien lähettyviltä, mutta tästä kaikesta huolimatta rouva Frisby lähtee tapaamaan rottia.

 

Robert C. O'Brien julkaisi kirjan 70- luvun alussa ja mielestäni tuon aikakauden teema näkyy kirjassa. Kirjan tarina ja teema ovat kuitenkin mielestäni sellaiset, että ne voivat puhuttaa jopa tänä päivänä. Niinpä se on mielestäni todella hyvä nuorten kirja ja voisin suositella sitä lähes kaikille. 

Kir15sp: Harri

Shari Lapena - Hyvä naapuri

kir9sn Kirjoittanut Lukeminen kannattaa aina   blogissa Kirjavinkit
Julkaistu 8.2.2017, klo 15:15
Shari Lapena - Hyvä naapuri

 

Shari Lapenan taitavasti rakennettu ja koukuttava psykologinen trilleri Hyvä naapuri (The Couple Next Door) on ollut myyntimenestys ympäri maailmaa. Suomeksi se ilmestyi tammikuussa 2017 Otavan kustantamana.

Kirjan alkuasetelma on mielenkiintoinen: Anne ja Marco Conti, kolmekymppinen pariskunta ja puolivuotiaan Cora-vauvan tuoreet vanhemmat, ovat naapurissa illalliskutsuilla. Cora nukkuu kotona, vain seinän toisella puolella. Coran huoneessa on itkuhälytin, ja vanhemmat ovat sopineet käyvänsä katsomassa lasta puolen tunnin välein. Kun alkoholin siivittämät juhlat päättyvät ja pariskunta palaa kotiin, he huomaavat järkytyksekseen talon etuoven olevan auki ja Coran pinnasängyn olevan tyhjä.

Kirja kuvaa todentuntuisesti lapsen katoamisen aiheuttamaa järkytystä ja hätää. Itsesyytökset eivät jätä Annea ja Marcoa rauhaan. Heidän maailmansa tuntuu luhistuvan silmissä. Poliisi, lehdistö ja jopa lähipiiri epäilevät vanhempia. Salaavatko vanhemmat jotain? Mitä todella tapahtui tuona yönä?

Hyvä naapuri on nopealukuinen ja viihdyttävä kirja, jota ei malttaisi laskea käsistä. Se on mitä parhainta lääkettä ”lukujumin” selättämiseen: kevyttä, helppoa ja sopivan jännittävää. Yllättävät juonenkäänteet pitävät lukijan varpaillaan ja saavat pohtimaan vuoron perään itse kunkin henkilöhahmon motiiveja.

Kirjaa on verrattu useaan otteeseen viime vuosien menestystrillereihin Kiltti tyttö ja Nainen junassa. Samankaltaisuutta edellä mainittuihin onkin havaittavissa: Shari Lapenan trilleri on myös täynnä yllättäviä käänteitä, hahmot eivät ole kovin mukavia ihmisiä, onnellisilta vaikuttavien perheiden kulissit alkavat kaatua ja salaisuudet paljastua pala palalta. Odotan mielenkiinnolla, päätyykö Hyvä naapuri esikuviensa lailla valkokankaalle lähivuosina.

Lapenan trillerillä on myös puutteensa: se ei ole kielellisesti kovin kummoinen, kerrontarakenne on välillä sekava ja paikoitellen juonenkäänteet luisuvat lähes epäuskottavuuden puolelle. En kuitenkaan antanut näiden seikkojen vaivata tai vaikuttaa itse lukukokemukseen, sillä Hyvä naapuri on ennen kaikkea viihdyttävä kirja, jota lukiessa aika rientää kuin siivillä. Suosittelen kirjaa kaikille, jotka etsivät nopeatempoista, koukuttavaa ja sopivan kevyttä luettavaa.

Tessa, KIR15SP

« Edellinen 1 ... 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 ... 342 Seuraava »