HUOM! Olet Oamkin vanhassa blogissa. Siirry uuteen blogiimme tästä »
Oamkin blogeja

« Edellinen 1 ... 83 84 85 86 87 88 89 90 91 92 93 ... 353 Seuraava »

Milla Ollikainen: Veripailakat, Like 2013

kir9sn Kirjoittanut Lukeminen kannattaa aina   blogissa Kirjavinkit
Julkaistu 2.4.2015, klo 15:55

Milla Ollikaisen esikoisdekkari Veripailakat sijoittuu Suomen Lappiin, tarkemmin sanottuna Kolarin kuntaan, erityisesti Ylläksen hiihtokeskukseen ja sen ympäristöön. Hiihtokeskuksessa eletään keskellä kiivainta laskettelusesonkia, kun yhdestä sen gondolihissinvaunusta löytyy ruumis keskellä kirkasta päivää. Kuinka on mahdollista, että ihminen on surmattu raa´alla tavalla satojen turistien ja kymmenien rinnetyöntekijöiden keskellä, ilman että kukaan on nähnyt mitään? Surman selvittely jää paikallisten poliisivoimien vastuulle KRP:n miesten ollessa kiireisiä muualla.

Vanhempi konstaapeli Vuontisjärvi ja komisario Vasara keskustelevat murhapaikalla:

Vuontisjärvi yritti muistaa, milloin oli viimeksi tutkinut henkirikosta. Edellisestä oli Kolarissa lähes kymmenen vuotta, eikä hän silloinkaan ollut osallistunut tutkintaan mitenkään. Vasarasta hän ei ollut aivan varma, mutta juoppopuukotusta kummempaa hän ei saanut tämänkään uralta päähänsä.

”Kymmenentuhatta turistia, hullu tappaja ja kaks iänvanhaa poliisia”, Vasara sanoi. ”Olispa ees iänvanha tappaja ja kaks hullua poliisia.”

”Eikhän tässä hulluiksikin vielä keritä”, Vuontisjärvi vastasi.

Ollikaisen dekkari sisältää hienoa kuvausta Lappilaisesta maisemasta, myös ihmiskuvauksessaan hän on onnistunut mainiosti. Paikallisten ihmisten käyttämä murre elävöittää dialogeja mukavasti ja samalla se keventää synkän aiheen ympärille kietoutuvaa tarinaa.  Kuten hyvässä dekkarissa kuuluukin, myös Veripailakat-kirjassa jännitys säilyy aina teoksen viimeisille sivuille saakka. Mikä on murhan motiivi, tuleeko uhreja lisää, onko joku sittenkin nähnyt jotain ja on myös vaarassa? Veripailakat on kuitenkin myös erilainen dekkari. Tärkeintä siinä ei ehkä ole kuka sen teki, vaan miksi. Teoksessa ei myöskään mässäillä murhan verisillä yksityiskohdilla vaan se sisältää myös huumoria ja oivaltavaa yhteiskuntakritiikkiä. Näin ollen Veripailakat sopii hyvin myös hieman herkemmille dekkarien lukijoille.

Sari Puranen KIR3SN

Hae opiskelemaan röntgenhoitajaksi: yhteishaku 17.3.–9.4.!

kapaalim Kirjoittanut Rad_opettaja   blogissa Säteilevää – Oamk Radiografian ja sädehoidon tutkinto-ohjelman blogi
Julkaistu 2.4.2015, klo 15:17

 

Hae opiskelemaan röntgenhoitajaksi: yhteishaku 17.3.–9.4.!

Yhteishaku on parhaillaan käynnissä, uusi ryhmä röntgenhoitajaopiskelijoita aloittaa opintonsa ensi elokuussa. Haluatko mukaan? Hae meille opiskelemaan 9.4.2015 klo 15:00 mennessä, hakulomake täytetään osoitteessa OPINTOPOLKU.FI

Pääsykokeet järjestetään kesäkuun alussa, niitä odotellessa luettavaksi tutkinto-ohjelman tarkempi kuvaus ja opinnoista kertovat verkkoartikkelit:

Hae opiskelemaan röntgenhoitajaksi: yhteishaku 17.3.–9.4.!

Kiinnostus säteilyyn vei teknisen alan pariin

Opinnäytetyö oikeaan käyttöön

Liikkumatta ja hengittämättä, kiitos!

Säteilevä hoitotyön ala

Moniammatillisuus ei ole vain tapa tehdä töitä, se on tapa ajatella

Hyvää pääsiäistä!

Känkkäränkät kokoontuivat kampuksella

kirjasto Kirjoittanut Kirjasto   blogissa Rohkeasti kirjasto
Julkaistu 2.4.2015, klo 08:33

Oulaisten ammattiopiston ja Oamkin Oulaisten alueyksikön noidat, trullit ja känkkäränkät laittoivat vitsat viuhumaan ja munat jakoon.

”Tunnit on peruttu. Ainakin joka toinen tunti – koko kevään ajan ”

Kirjaston känkkäränkät pohtivat vauhdittaako asiakkaiden tiedonhakua kepillä vai porkkanalla. Vastaus tähänkin pulmaan oli tietenkin suklaa.

Etsivät löysivät. Mystiset Leevi ja YKL-luokitus tulivat tutummaksi.

Trullit, noidat ja känkkäränkät vetätyvät pääsiäisen viettoon. Mukavaa pääsiäistä!

 

Terry Pratchett: Viikatemies

kir9sn Kirjoittanut Lukeminen kannattaa aina   blogissa Kirjavinkit
Julkaistu 31.3.2015, klo 18:17

Asiat Kiekkomaailmassa joutuvat hieman vinksalleen, kun persoonan itselleen kehittänyt Kuolema vapautetaan virastaan korkeampien tahojen päätöksellä. Kun sielut jäävät johdattamatta tuonpuoleiseen, ovat kaaoksen ainekset kasassa.


Samaan aikaan kun Näkymättömän Yliopiston johtavat velhot pyrkivät avittamaan henkensä heittämisessä epäonnistuneen kollegansa poismenoa, vetäytyy Kuolema viettämään eläkepäiviä työmieheksi maaseudun rauhaan - hänellä kun viimeinkin on omaa aikaa. Ongelmat löytävät kuitenkin tiensä niin pieneen maalaiskylään kuin Ankh-Morporkin kaupunkiin. Kuinka käy eksyneiden sielujen, mikä on Kuoleman kohtalo ja mitä ovat nuo omituiset metallilangasta valmistetut pienten pyörien päällä kulkevat korit, joita alkaa yhtäkkiä ilmestyä kaikkialle?


Viikatemies jatkaa Terry Pratchettin Kiekkomaailmasta kertovaa kirjasarjaa taatulla laadulla. Hulvattomat hahmot vilistävät hurmaavassa sekasorrossa huumoria ja kaiken kulttuurin kattavia viittauksia säästelemättä, ja vakavat aiheet on sulautettu tarinaan aivan yhtä saumattomasti kuin absurdimmatkin elementit. Yhdistelmä huumoria, eläväistä kerrontaa ja jopa filosofista pohdintaa imaisee mukaansa, ja tekee liki mahdottomaksi kirjan laskemisen pois käsistä ennen takakannen saavuttamista.


- Milla Järvelä, KIR3SN

Uutta ajateltavaa

hulda Kirjoittanut hulda blogissa Alan agrologiksi
Julkaistu 30.3.2015, klo 16:14

Kiirettä pitää opiskelujen kanssa, mutta silti oli aikaa käydä jokin aika sitten pikaisesti Vantaalla. Vantaalla oli kaksi päiväinen MTK*:n agrologiopiskelijoille suunnattu seminaari. Seminaari oli mielestäni todella hyvä ja täynnä ajankohtaista tietoa maatalouden saralta. (*MTK = Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto)

Puhujat olivat lähinnä MTK:lta ja aluksi se vähän häiritsi, mutta kun päästiin asiaan, ei MTK:n ”mainostamista” edes huomannut. Koko seminaarin parasta antia oli paneelikeskustelu jossa keskustelemassa oli kaupan alan edustat S- ja K-ryhmistä, viljelijöitä, opiskelija sekä totta kai MTK:n edustaja. Keskustelussa käsiteltiin ruuan hintaa ja hinnan tuottajien osuutta.

Tämä reissu oli valinnainen kolmannen ja neljännen vuoden opiskelijoille. Jokaiselle opiskelualueelle sai uutta näkökulmaa ja ajateltavaa. Oli myös todella kiva nähdä tuttuja kasvoja muista kouluista. Tapahtumassa olivat edustettuina lähes kaikki suomenkieliset agrologikoulut sekä muutamat opiskelijat Viiksistä.

Seminaaripäivät olivat pitkiä, varsinkin kun oma lentoni Helsinkiin lähti jo aamulla ennen seitsemää. Onneksi ilta oli vapaata, jolloin kävimme kaveriporukan kanssa syömässä. Osa tietenkin lähti jatkamaan iltaa jopa Helsinkiin asti, mutta itse menin ajoissa nukkumaan. Majoituspaikkamme oli Sokos Hotelli Vantaa, aivan Heurekan vieressä.

Tälläisiin erilaisiin tilaisuuksiin kannattaa tarttua ja samalla saa syvennettyä omaa ammattitaitoa sekä luotua laajempaa tuttava verkostoa. Itse ainakin lähden mukaan kaikenlaisiin tapahtumiin, sillä pelkkä koulussa opiskelu tuntuu välillä todella puuduttavalta. Nyt taas jaksaa opiskella muutaman viikon ennen kesän haasteita :)

 

« Edellinen 1 ... 83 84 85 86 87 88 89 90 91 92 93 ... 353 Seuraava »