HUOM! Olet Oamkin vanhassa blogissa. Siirry uuteen blogiimme tästä »
Oamkin blogeja

« Edellinen 1 ... 78 79 80 81 82 83 84 85 86 87 88 ... 353 Seuraava »

Ruohonjuuritasolla Edinburghissa

keke Kirjoittanut Arkista kestävyyttä   blogissa Arkista kestävyyttä
Julkaistu 16.6.2015, klo 16:43

 

Ruohonjuuritasolla Edinburghissa
Ruohonjuuritasolla Edinburghissa
Ruohonjuuritasolla Edinburghissa


 

TESS hankkeen edettyä puoleen väliin oli aika katsoa, mitä tähän mennessä on saatu aikaan. Toukokuun viimeisellä viikolla otimme suunnaksi Edinburghin, johon kollegamme James Hutton Institutesta olivat järjestäneet hankkeen mid-term conferencen sekä partneritapaamisen, johon osallistuisivat kaikki 8 tutkimuspartneriamme eri Euroopan maista.

 

Matka Oulusta Edinburghiin kulki Helsingin ja Lontoon kautta, pituutta matkalle tuli näin melkein 9 tuntia. Onneksi lennot olivat aikataulussa ja vaihdot sujuivat. Olo oli silti aika väsynyt, kun illalla viimein saavuimme hotellillemme, joka sijaitsi Edinburghin vanhassa kaupungissa. Totesimme, että hotellin valinta oli sujunut ainakin siinä mielessä nappiin, että kaikki Edinburghin yliopiston rakennukset, joissa konferessi ja kokoukset järjestettiin sijaitsivat lähes hotellin naapurissa.

Ensimmäisenä aamuna ennen varsinaisen työskentelyn alkua meillä oli muutama tunti aikaa kierrellä kaupungilla. Suuntasimme aluksi kulkumme Holyrood Parkiin, joka sijaitsee lähellä vanhaa kaupunkia. Kyseinen kukkula olikin hieman haastavampi kiivetä, kuin kartta oli antanut ymmärtää, mutta näköala ylhäältä oli kiipeämisen arvoinen. Kukkulan juurella sijaitsee muuten myös Skotlannin parlamenttitalo.

Ensimmäisen päivän työpajan aiheena oli kevään aikana tehtyjen haastatteluiden analyysin suunnittelu ja artikkelien alustavien teemojen muotoileminen.  Tämä oli minulle ensimmäinen kerta kun pääsin tapaamaan muita TESS tiimiläisiä eri maista, ja oli hauska saada vihdoin kasvot kaikille nimille ja talven ja kevään aikana lähetetyille sähköpostiviesteille.

Toisena päivänä ohjelmassa oli hankkeen mid-term conference. Päivän aikana kuultiin mielenkiintoisia puheenvuoroja. IPCC:n jäsen, professori Ottmar Edenhofer Potsdam Institute for Climate Impact Research:ista antoi globaalin näkökulman kasvaviin hiilidioksidipäästöihin. Pam Warhurst piti eläväisen esitelmän Incredible Edible kaupunkiviljely-projektista, jossa on vahvasti mukana myös yhteisöllisyyden vahvistaminen. Kersty Hobson Oxfordin yliopistosta puhui yhteisöpohjaisten aloitteiden vaikutusten mittaamisesta ja sen haasteista. Kuulimme myös Pete Northin Liverpoolin yliopistosta puheenvuoron liittyen asuinympäristöjen viihtyisyyteen ja vaurauden tai hyvinvoinnin tarkasteluun uudesta näkökulmasta. Viimeisenä runoilija Emily Hinshelwood luki meille päivän aikana kirjoittamansa runon "Transition", joka onnistui hienosti tiivistämään konferenssin sanoman: Believe in the Power of Small Actions.

Usein saattaa kuulla vähätteleviä kommentteja ruohonjuuritason toiminnasta: miten me voisimme täällä vaikuttaa mihinkään, kun suuret saastuttajamaat ja päättäjät eivät tee mitään. Meidän pienet tekomme saattavat vaikuttaa merkityksettömiltä. Näin varmasti osittain onkin, mutta hiilijalanjäljen lisäksi tällaisen toiminnan tarkastelussa tulisi huomioida myös sen sosiaaliset vaikutukset. Yhteisöjen voimaannuttaminen ja paikallisten ihmisten hyvinvointiin liittyvät vaikutukset voivat tällaisessa toiminnassa olla merkittäviäkin. Ihmisillä on tarve tehdä itse ja tuntea voivansa vaikuttaa jokapäiväiseen elämäänsä. Lisäksi osa pienistä toimijoista voi kasvaa ajan kuluessa suureksi ja näin ollen vaikutuksetkin kasvavat merkittävästi. Suomesta esimerkkinä voisi mainita Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskuksen, joka alkuvaiheessaan oli vain paikallisten ihmisten tavaranvaihtopäivä, mutta nykyisellään kierrättää n. 3 miljoonaa tavaraa vuodessa ja työllistää yli 400 ihmistä. Näitä kasvutarinoita me tutkimme TESSissä tavoitteenamme löytää menestystekijöitä ja keinoja, jolla ruohonjuuritason toimintaa voidaan tukea paikallisella ja kansallisella tasolla.

Seuraava partneritapaaminen järjestetäänkin sitten tammikuussa 2016 Suomessa! Sitä odotellessa voi vaikka käydä katsomassa millaisia vaikutuksia hiilijalanjälkeen elämäntapaan liittyvillä valinnoilla on. 

Johanna Pihlajamaa/projektisuunnittelija TESS/Luonnonvara-alan osasto 

Kirjaston vuosi 2014 numeroina

anliikan Kirjoittanut Anu   blogissa Rohkeasti kirjasto
Julkaistu 12.6.2015, klo 12:55
Kirjaston vuosi 2014 numeroina

Keväisin kirjastoissa kootaan kiivaasti edellisen vuoden numerodataa taulukoiksi ja tunnusluvuiksi. Tehtävään uppoaa viikko jos toinenkin, joten kerromme mielellämme numeroista työpaikkakokouksen ulkopuolellakin.

Vuoden 2014 lopussa Oulun ammattikorkeakoulun kirjastossa oli yli 250 000 painettua ja elektronista kirjaa, mikä jaettuna kaikkien oamkilaisten kesken tekee 28 kpl henkilöä kohden. Aiempina vuosina painettuja kirjoja on ollut enemmän kuin e-kirjoja, mutta nyt suhde on melko tarkalleen 50:50. Tätä käännettä on odotettu jo vuosia, ja nyt se sitten tapahtui!

Kirjastoissa vierailtiin viime vuonna yhteensä 249 400 kertaa, mikä tarkoittaa, että keskimääräinen asiakkaamme kävi kirjastossa jopa 3 kertaa kuukaudessa. Verkkosivuillamme vierailtiin yhtä usein ja Leevin puolella peräti kerran viikossa. Lainauksia kertyi koko vuodelta keskimäärin n. 11 kpl asiakasta kohden, mikä on huipputulos vertaistemme* joukossa. E-kirjoja oli katsottu yhteensä 148689 kertaa, eli keskimäärin jokainen oamkilainen on lukenut 1,4 e-kirjaa kuukaudessa.

Jos palvelumme olisi maksullista, kuukausihinta olisi tarkalleen 14,20€ asiakasta kohden. En tiedä teistä, mutta ei minusta ollenkaan kohtuuton kustannus.

Tarkemmat tilastot kirjaston käytöstä löytyvät Tieteellisten kirjastojen yhteistilasto-palvelusta

* Jamk, Metropolia, Savonia, Tamk ja Turun AMK.

Jaakko Yli-Juonikas - Vanhan merimiehen tarina

kir9sn Kirjoittanut Lukeminen kannattaa aina   blogissa Kirjavinkit
Julkaistu 5.6.2015, klo 15:04

 

 

Jaakko Yli-juonikkaan neljäs romaani on lukijoita vedättävä ja aivopoimuja venyttävä pieni kirjanen jossa on tarkoituksella mahdollisimman tylsähköt kannet ja takakansitekstit. Kirjan teksti on tyylilajiltaan "arkiproosaa" tai "harrastajakirjallisuutta", mikä selittyy sillä että kirja on muodoltaan ikään kuin keskushenkilöidensä, vaikeasti vammaisen teini-ikäisen Annikan ja hänen äitinsä ja isänsä, ryhmäkirjoittama päiväkirjamainen harrastusprojekti, jossa nämä vuorotellen kertoilevat tekemisistään ja ajatuksistaan vähän kuin siskosvihkossa.  Homman juju on kuitenkin siinä, että Annika ei liikunta- ja puhekyvyttömyytensä vuoksi pysty ollenkaan viestimään muiden kanssa, paitsi kirjoittamalla, ja sekin onnistuu vain läheisen henkilön avustamana, ns. fasilitoimalla. Ikävä kyllä fasilitointimenetelmän luotettavuuteen liittyy epävarmuuksia, joita varsinkin kirjan sisäisen maailman (samoin kuin oikean maailman) "skeptikot" ovat jatkuvasti nostamassa esille, ja jotka panevat vaakalaudalle kaiken Annikan nimissä kirjoitetun tekstin ja myös hänen tietoisuutensa. Ohjaileeko fasilitoija  avustamansa henkilön kättä näppäimistön päällä sitä itse tiedostomatta, ja voisiko siten olla niin, että Annikan kommunikointi ja persoona ovat vain tämän vanhempien luomaa illuusiota? Onko älykkäänä ja runoilevanakin esiintyvä Annika todellisuudessa sittenkin vain vihannes ilman toivoa sisäisestä elämästä?  


Kirjan arvoituksellisuus lisääntyy koko ajan sen edetessä ja se saavuttaa samalla myös melkoisen vaikuttavia traagisuuden asteita perheen elämän luisuessa yhä pahemmin pois raiteiltaan epäilyksien kasvaessa. Mutta ehkä tässäkin on jo liikaa sanottu ajatellen niitä jotka eivät vielä ole kirjaa lukeneet? Vanhan merimiehen tarina on teos joka on paras lukea ilman ennakko-odotuksia. Suuri osa viehätyksestä syntyy siitä, että lukijana tuntuu kuin Yli-Juonikas olisi koko ajan monta askelta edellä, asettamassa ansoja ja hienovaraisia harhautuksia tai johtolankoja lukijalle.  


Suosittelen kirjaa niille, jotka eivät välitä - tai ehkä jopa pitävät - siitä, että kirja jää vaivaamaan mieltä pariksi päiväksi lukemisen jälkeen. Se on myös mukavan nopea lukea sekä kekseliäisyydessään ja tietyssä koomisuudessaan virkistävä tapaus.


- Ville (KIR3SN)

 

Ulkomaisten e-artikkeleiden haku ei ole koskaan ollut näin helppoa

anliikan Kirjoittanut Anu   blogissa Rohkeasti kirjasto
Julkaistu 27.5.2015, klo 10:36

Niin kauan kuin elektronisia aineistoja on ollut tarjolla niiden löytäminen on ollut oma erityinen päänsärkynsä. Tuskan helpottamiseksi kirjastot ovat tarjonneet asiakkailleen monenlaisia työkaluja e-artikkeleiden paikantamiseen. Uusin niistä on Primo Central Index.

Aikojen alussa (eli 2000-luvun alkupuolella*) elektronisia julkaisuja haettiin vain ja ainoastaan tietokantojen omista hakuliittymistä (eli kirjastoslangilla natiiveista). Tämä tarkoitti sitä, että tietokannat avattiin vuoronperään ja samat haut tehtiin joka liittymässä erikseen. 

Vuonna 2003 tuli Nelliportaali, joka on kovassa käytössä edelleen. Nelliportaali ei ole ollut käyttöliittymältään ongelmaton alun perinkään, mutta siinä oli edelliseen nähden huomattavasti etuja. Tärkein niistä oli, että Nelliportaali mahdollisti saman haun tekemisen useasta tietokannasta yhtäaikaa.

Hakuprosessi oli ja on edelleen varsin haastava. Ensin täytyy osata valita aineistot tai tietokannat, joihin haku kohdistetaan. Asiakkaan avustamiseksi aineistot on jaoteltu nimen, aineistoryhmän tai -tyypin mukaan. Niitä voidaan hakea myös asiasanoilla tai sanahaulla aineistokuvauksesta. Koska sama haku hakee useista joskus hyvinkin erilaisista tietokannoista, hakulausekkeessa voi käyttää vain kahta hakusanaa. Lisäksi hakutulokset ovat erittäin suuria (satoja tuhansia), mikä vaikeuttaa etsityn tiedon tai dokumentin löytymistä (Lähde).

Jotain Nelliportaalin käytettävyysongelmista kertonee, että se jäi tyystin hyödyntämättä eräältäkin (peräti kirjastoalan *köhköh*) opiskelijalta opinnäytetyöhön liittyvässä tiedonhaussa vuonna 2006, vaikka se oli jo siihen aikaan kovasti käytettävissä Tampereen yliopistossa.

Kehitys kuitenkin kehittyy ja ajat muuttuvat, joten kymmenisen vuotta jälkeen Nelliportaalin syntymän korkeakoulukirjastoissa kurkotetaan jälleen kuuseen tähtiin. Leevin uuteen käyttöliittymään on nimittäin integroitu uusi hakemisto tieteellisiä artikkeleita, e-kirjoja ja julkaisuja eri kustantajilta: Primo Central Index.

Primo Central -hakukäyttöliittymä (eli uusi Leevi) on yksinkertaisuudessaan kaunis, hakulogiikka anteeksiantavan sumea ja haut räpsähtävät näytölle sekunnissa. Hakutulos on yhä massiivinen, mutta rajaamien on helppoa joko lisäämällä hakusanoja edellisten perään tai hyödyntämällä vasemman reunan rajausvalikkoa. E-aineistot ovat helposti saavutettavissa myös kotoa. Enää ei tarvitse huolehtia käytitkö oikeaa linkkiä, linkkipolkua tai oikean väristä lukkoa navigoidessasi hakuun. Riittää, kun kirjaudut sisään Leeviin sähköpostitunnuksillasi.


"Primo Central -hakukäyttöliittymä on yksinkertaisuudessaan kaunis,
hakulogiikka anteeksiantavan sumea ja haut räpsähtävät näytölle sekunnissa"

Kansalliskirjaston Finna-toimisto on luvannut, että PCI kattaa yli 90 prosenttia Nelliportaalin ulkomaisista aineistoista. Tunnustan, että olemme kirjastossakin jo löytäneet itsemme haaveilemasta ajasta, jolloin Nelliportaalin kymmeniä sekunteja kestävät haut ja tiedonhakuinfoissa käyttöliittymän ulkonäön herättämä tyrmistys diginatiivien kasvoilla sekä reaktion nostattama kuumotus informaatikon poskilla ovat vain hupaisia yksityiskohtia entisaikojen primitiivisestä kirjastoarjesta. (Wo)man can dream...

Anu Elsilä
informaatikko
Oulun ammattikorkeakoulun kirjasto 

* Allekirjoittaneen ajanlasku alkoi vasta 2000-luvun alussa, koska niihin aikoihin aloittelin kirjastoalan opintoja. Olen kuullut kerrottavan, että elämää oli kyllä ennen sitäkin, mutta ymmärtänette, etten yritä esittää tietäväni 90-luvun korkeakoulukirjastoelämästä yhtään mitään.

Tiedonvaihtoa ja uusia ideoita ammattikorkeakoulupäivillä

osako Kirjoittanut osako   blogissa Haikuja kellarista - Oamkin opiskelijakunta OSAKOn blogi
Julkaistu 25.5.2015, klo 09:25

Osallistuimme tapahtumavastaavamme Valtteri Törmäsen kanssa 19.5- 20.5.2015 Tampereella järjestettyihin AMK- eli ammattikorkeakoulupäiville. Tapahtumaan osallistui ympäri Suomea osallistujia erityisesti opettajien, ammattikorkeakoulujen johdon, opiskelijakuntien ja opetus- ja kulttuuriministeriön väkeä. Myös ARENE eli ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto sekä ammattikeskusjärjestöt SAK ja Akava olivat hyvin edustettuina. Aiheita oli useita, mutta eniten keskustelua aiheuttivat lukukausimaksut ja innovaatiotoiminta.

Suurinta väittelyä kaikista aiheista käytiin ehdottomasti lukukausimaksujen kohdalla EU- ja ETA-maiden ulkopuolisille. Tähän keskusteluun yleisö osallistui hyvinkin aktiivisesti mukaan lukien myös opiskelijakuntamme tapahtuman twitteriseinän kautta, josta puheenjohtaja poimi kysymyksiä panelisteille. Paneelissa olivat SAMOKin puheenjohtaja Joonas Peltonen, STTK:n puheenjohtaja Antti Palola sekä Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder. Ennen paneelia asiasta piti puheenvuoron myös Opetus- ja kulttuuriministeriön kansliapäällikkö Hannu Sirén. Väittelyssä AKAVA ilmoitti linjakseen tukevansa lukukausimaksuja, joita myös ministeriön edustaja Hannu Sirén näki väistämättömänä. Puolestaan STTK:n Antti Palola sekä SAMOKin Joonas Peltonen vastustivat lukukausimaksuja. Erityisesti Joonas Peltonen vaikutti väittelyssä pätevältä ja osasikin tiedollaan jättää vanhemmat herrat välillä mykäksi.

Lisäksi puhuttiin paljon innovaatiotoiminnasta, johon opiskelijakunnat osallistuivat ennen kaikkea tuomalla esiin sen, että korkeakoulun sisällä olevia innovaatioita syntyy vain ottamalla opiskelijat mukaan kaikille päätöksenteon tasoille ja kannustamalla sekä tilojen että rahoituksen myötä opiskelijakuntien kehittymistä. Paljon puhetta käytiin myös siitä, miten yritysmaailman vaatimuksia voisi yhdistää korkeakoulujen opetukseen. Yleisesti erilaiset kokeilut kurssien kautta nousivat paljon kannatusta saavaksi lähtökohdaksi. Tällä tarkoitettiin yleisesti sellaisia uusia lähestymistapoja, joita yritykset eivät välttämättä itse uskaltaisi toteuttaa vaan uusien lähestymistapojen testailua tutkittaisiin korkeakoulujen kautta. Luonnollisesti myös projektityöskentely tuntui olevan päivän sana,  koska projektin tavoitteeksi, toisin kuin kokeilun, asetetaan aina onnistuminen.

 

Tapahtumassa oli myös rinnakkaissessioita, joissa pienimuotoisilla workshop-tyyleillä mietittiin ratkaisuja nykyisiin ammattikorkeakoulun ongelmiin, ennen kaikkea kansainvälisyyden kehittämiseen, mutta myös muun muassa viestintään, tutkimus-, kehitys ja innovaatiotoimintaan sekä digitalisaatioon.

Tapahtumien tärkein suola oli ennen kaikkea verkostoituminen ja ideoiden ja ajatusten vaihto muiden opiskelijakuntien kanssa! Tapahtumaan osallistui miltei kaikki Suomen ammattikorkeakoulun opiskelijakunnat, joten keskustelua pääsi käymään hyvinkin monien opiskelija-aktiivien kanssa hyvinkin monenlaisista aiheista. Jälleen monia uusia ideoita rikkaampana jatkamme loppukevättä opiskelijoiden edunvalvonnan parissa.

 

 

Uudet ideat

Toisille jaettavat

Yhteiseen hyötyyn

 

OSAKOn hallituksen puheenjohtaja

Juha Heikkinen

« Edellinen 1 ... 78 79 80 81 82 83 84 85 86 87 88 ... 353 Seuraava »