HUOM! Olet Oamkin vanhassa blogissa. Siirry uuteen blogiimme tästä »
Oamkin blogeja

« Edellinen 1 ... 75 76 77 78 79 80 81 82 83 84 85 ... 353 Seuraava »

Kaarniranta, Sari: Kadonnu vierelläni (Myllylahti 2011)

kir9sn Kirjoittanut Lukeminen kannattaa aina   blogissa Kirjavinkit
Julkaistu 3.9.2015, klo 17:05

Kaarniranta, Sari : Kadonnut vierelläni (Myllylahti 2011)

Miten joku voi olla niin täydellinen? Tai siis kaikki naapurissa asuvat ihmiset. Kaunis, tehokas äidinkielen opettaja Kati. Jolla kaiken lisäksi on uusi ihana mies, nuori jääkiekkoilija Antti. Toinen naapuri yksinhuoltajaisä, pappi Tero. Aina niin herttainen ja avulias. Hetan elämä on täynnä lasten allergioita,  itkua, ruuanlaittoa ja kaupassa käyntiä. Miehen kanssakin on ongelmia, jotka johtavat terapeutilla käynteihin. Joidenkin mielestä Heta valittaa tyhjästä, Jukkahan on todellinen mieslöytö, oikea aarre. Heta on vain niin väsynyt.
Yhtenä toukokuisena aamuna kaikki muuttuu. Kati katoaa jälkiä jättämättä.  Kati ei ole hakenut lapsiaan kerhosta, ei ole mennyt töihin eikä palannut kotiin. Heta ei voi käsittää, mitä on tapahtunut. Aina niin täsmällinen ja huolellinen Kati on tehnyt jotain tällaista. Pikkuhiljaa etsiessään ja odotellessaan Katia kotiin palaavaksi, naapurien hienot korttitalot  alkavat sortua. Kaikki on ollut liian hyvää ollakseen totta. Järkytys on suuri, kun hän löytää Jukasta ja Katista Unkarin reissulla otettuja kuvia.
Löytyykö Kati ja millaista heidän ihanien naapureiden elämä oikeasti oli, selviää kun luet tämän kirjan vai selviääkö…

Yllättävän tuore ja pirteä suomalaisen esikoiskirjailija Sari Kaarnirannan kirjoittama jännityskirja. Luen yleensä ruotsalaisten naiskirjailijoiden kirjoittamia dekkareita. Jotkut eivät ehkä pidä tätä dekkarina, mutta mielestäni tämä toimi hyvin psykologisena jännityskirjana. Pidän yleensä hyvän kirjan kriteerinä sitä, että kirja ei saa viikkoa kauempaa lojua yöpöydällä. Tämä kirja oli pakko lukea kolmantena iltana loppuun. Innolla jään odottamaan kirjailijan uusia teoksia :-)

Marja Alatalo KIR4KA

Draamaa luokkahuoneessa

liike Kirjoittanut Liikkeessä   blogissa Liikkeessä
Julkaistu 2.9.2015, klo 09:51

Me opettajat saimme heti lukuvuoden alkajaisiksi mainoksen, jossa kerrottiin koulutuksesta nimeltä  ”Draamamenetelmät ja mielikuvatyöskentely korkea-asteen opetuksessa (4 op)”. Jostain syystä se herätti täällä Taloushallinnon bunkkerissa suunnatonta hilpeyttä. Ehkä meillä kaikilla oli pienoinen epäilys siitä, että draamamenetelmät eivät oikein istu esimerkiksi kirjanpidon tai verotuksen opetukseen. Mutta mitäpä jos me olemmekin aivan väärässä?

Mietitäänpä vähän… Laskentatoimen perusteissahan voisi tehdä niin, että opiskelijat jaetaan pituuden mukaan kolmeen ryhmään: pitkiin, keskimittaisiin ja lyhyisiin. Pitkät saavat kunnian toimia tiliristikkoina: heidän otsaansa täpätään post-it –lappu johon on kirjoitettu tilin nimi ja he menevät seisomaan kädet sivulle ojennettuna luokan seinustalle. Lyhyet opiskelijat puolestaan ovat rahasummia, joita kutakin on kaksi kappaletta. Keskikokoiset puolestaan ovat kirjanpitäjiä, jotka ohjaavat rahasummia juoksemaan tilin debet- tai kredit –kainaloon. Siis tyyliin: ”200 Kassatilin debetiin ja toinen 200 Myyntitulojen kreditiin!” - ja rahasummat ampaisisivat kilvan matkaan! Tästä tosiaan pitäisi kehitellä jonkinlainen kilpailu: mikä joukkue saa nopeimmin tilit selviksi? 

Verotuksessa taas voitaisiin isoimmat opiskelijat nimetä verottajiksi. He pukeutuisivat karhupukuun ja tulisivat pienyrittäjiä esittävien opiskelijoiden yritysten ovelle koputtelemaan. Siinä sitten yhdessä kiisteltäisiin siitä, mitkä kulut ovat vähennyskelpoista ja mitkä eivät. Molemmat osapuolet tekisivät kilpailevia laskelmia maksettavaksi tulevan veron määrästä. Erimielisyydet voisi ratkaista esimerkiksi kättä vääntämällä.

Niin ja tilintarkastuksen opetukseen draamaa saataisiin aikaan vallan helposti! Puolet ryhmästä olisi katalan kirjanpitäjän roolissa ja toinen puoli esittäisi virkaintoisia tilintarkastajia. Siinä sitten kilpailtaisiin siitä, kuinka hyvin kirjanpitäjät onnistuvat pimittämään virheitä ja koiruuksia tilikirjoihinsa - ja kuinka hyvin tilintarkastajat puolestaan löytävät huomautettavaa tilinpäätöksistä. Tässähän olisi suorastaan opintojaksojen rajat ylittävä, integroitu ja sulautuva oppiminen kyseessä!

Tätähän voisi jatkaa ihan loputtomiin – mutta nyt täytyy kyllä lopettaa ja alkaa kurssianomusta väsäämään!

Ulla Reinikainen, Taloushallinnon lehtori

Marko Hautala: Käärinliinat (2009)

kir9sn Kirjoittanut Lukeminen kannattaa aina   blogissa Kirjavinkit
Julkaistu 1.9.2015, klo 21:57

Marko Hautala oli minulle tuntematon kirjailija, nappasin Käärinliinat kirjaston hyllystä sen kummemmin edes takakannen esittelyä lukematta.  Lukukokemus oli kuitenkin niin voimakas, että aion myöhemmin lukea Hautalan muutkin kirjat.

 Olavi Finne on vanha mies, joka surmaa julmalla tavalla pienen sukulaispoikansa ja joutuu mielisairaalaan. Tarinan edetessä kirjassa väläytetään Finnen nuoruuden aikaisia tapahtumia sota-ajalta, jolloin lukija alkaa vähitellen saada käsityksen asioista, jotka ovat aiheuttaneet miehen mielen järkkymisen.

 Olavi Finne saa omahoitajakseen kolmikymppisen Mikael Siinnon, jonka elämä tuntuu pysähtyneen avopuolison sairastuttua vakavasti. Mikael kärsii myös työpaikalla kokemansa väkivaltaisen tilanteen aiheuttamasta traumasta. Vähitellen Mikael alkaa kiinnostua omituisen potilaansa tarinoista, saaden niistä jonkinlaista toivoa omaan ankeaan elämäntilanteeseensa.  Työympäristön paineet, mielisairaalan karu arki ja ihmismielen häilyväisyys vääjäämättä johtavat kohti odottamatonta loppuratkaisua.

 Käärinliinat on rankkaa, mutta koukuttavaa luettavaa. Kirja on taitavasti kirjoitettu, tarina etenee verkkaisesti, mutta suorastaan pakottaa jatkamaan lukemista.  Ihmismielen oudot aivoitukset, mielisairaalan kliininen miljöö ja lähestyvän kuoleman odotus välittyvät ahdistavan vahvana kirjan kerronnassa. Painostava tunnelma saa lukijan odottamaan loppuratkaisua, mutta millaista, se selviää viime lehdillä. Käärinliinat luettuani tiedän kuitenkin sen, että seuraavaksi luen kevyttä ”hömppää”, ehkä huumoria tai romantiikkaa.  Ahdistavuuskiintiöni on nimittäin joksikin aikaa täytetty.  

Marjaana Turpeinen  (Kir4ka)

Antoine Laurain: Punaisen muistikirjan nainen

kir9sn Kirjoittanut Lukeminen kannattaa aina   blogissa Kirjavinkit
Julkaistu 1.9.2015, klo 21:34

Pariisissa syntyneen Antoine Laurainin viidennen romaanin (2015) tapahtumat sijoittuvat myös romanttiseen Pariisiin. Romaani on romantiikan, komedian ja jännityksen sekoitusta, joka pitää mukavasti otteessaan alkuhetkistä saakka. Tarinan juoni pohjautuu naiseen, jolta varastetaan käsilaukku, ja hänen tilanteensa seuraamiseen. Toisaalla seurataan kirjakaupassa töissä olevaa miestä, joka löytää aiemmin mainitun naisen käsilaukun ja yrittää saada selville kuka omistaa kyseisen käsilaukun. Tarina herättää miettimään kertovatko omistamamme esineet meistä ihmisinä ja saako niiden perusteella selville meistä enemmän kuin tiedämmekään. Voiko yksi traaginen tapahtuma muuttaa koko elämän suunnan? Antoine Laurainin miehinen tyyli kirjoittaa on uskomattoman kaunista, herkkää ja jopa satumaista. Tätä kirjaa lukiessa alkaa uskoa hyvyyteen ja kirja on todellinen löytö kaikille suurien tunteiden, jännityksen ja hyvän kirjallisuuden ystäville.

-Miia-

Puoliksi paha

kir9sn Kirjoittanut Lukeminen kannattaa aina   blogissa Kirjavinkit
Julkaistu 1.9.2015, klo 17:23
"Juju on siinä, ettei piittaa. Kivusta eikä mistään muustakaan."

Puoliksi paha on fantasiaa ja jännitystä sekoittavan mukaansa tempaavan trilogian avausosa. Puoliksi pahan käännösoikeudet myytiin ennätykselliseen määrään kielialueita jo ennen kirjan julkaisua - tapaus joka vei kirjan kirjoittajan Sally Greenin Guinnessin ennätystenkirjaan.

Kirjan päähenkilön elämää käydään läpi mielenkiintoisella tavalla: Ensin tutustumme 16-vuotiaaseen Sam'in, joka on vaikeassa tilanteessa: suljettuna häkkiin. Miksi hän on siellä ja kuka tai ketkä hänet sinne ovat sulkeneet? Pian saamme kuulla tarinan siitä mitä on tapahtunut. Sam on puoliksi valkoinen ja puoliksi musta noita, josta kukaan ei oikein tiedä kuinka häneen pitäisi suhtautua. Edes hänen oma perheensä ei hyväksy Samia täysin. Sam kaipaa myös tutustua isäänsä, vaikka tietää tämän olevan pahamaineisin musta noita, jonka historia tuntee - satojen valkoisten noitien murhaaja. Muun yhteisön selvitys siitä onko Sam riittävän hyvä, johtaa karmaiseviin toimenpiteisiin - pääseekö Sam pakoon jahtaajiaan ja löytääkö hän itse totuuden itsestään?

Toinen osa Puoliksi villi ilmestyi vuoden 2015 keväällä ja kirjasarjasta on tekeillä myös elokuva. Ota selvää mistä kirjasta kaikki pian puhuvat.

Jenna Ojala (kir4ka)

 

« Edellinen 1 ... 75 76 77 78 79 80 81 82 83 84 85 ... 353 Seuraava »