« Edellinen 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 ... 348 Seuraava »

MILLÄ TAVALLA JATKUVAN KEHITTÄMISEN KEHÄ NÄKYY OMASSA TYÖSSÄSI?

laatuleipuri Kirjoittanut Vieraileva leipuri   blogissa Laatuleipuri
Julkaistu 20.4.2017, klo 10:44

Kulttuurin osaston huhtikuun henkilöstökokouksessa pohdimme otsikossa mainittua teemaa. Tässäpä nopean kyselyn tulos toteutettuna AnswerGarden.ch-nettikyselyllä. Sanapilvestä nousee esille mm. prosessin jatkuvuus, palautteen tärkeys, vuorovaikutus, yhteistyö ja reflektointi. Myös Oamkin arvot, yhteisöllisyys, kehittymishalukkuus, työelämäkumppanuus ja tuloksellisuus, ovat näkyvillä.

 

Pohjana kyselylle toimi henkilöstöintra Heimossa sekä www.oamk.fi –sivustolla oleva laadunhallintaan liittyvä materiaali mm. jatkuvan kehittämisen kehä - laatuympyrä. Saimme myös kunnian katsoa lehtori Jukka Savilammen tekemät uunituoreet laatuvideot, joiden virallinen julkaisu on ”Hyvien käytänteiden kierrätysaamun” ohjelmassa 24.4. klo 8.30-10.00. Idea videoihin lähti kampusopoltaimme keväällä 2016. Heillä oli virinnyt idea, että videoiden avulla laatuasiat voisivat tulla tutummaksi opiskelijoille ”Opiskelijana ammattikorkeakoulussa”- opintojakson Moodle-kurssialustalla. Ensi syksynä sekin on siis mahdollista.

  

Kokouksessa kävimme läpi myös kuluvan vuoden tavoitteita viestimisestä laadun osalta. Pääajatushan on, että lähdetään viemään laatuasiaa esille oamkilaisten kautta. Henkilökunta ja opiskelijat tuovat kasvot näkyviin, arkistavat asioita omassa työssään ja opinnoissaan. Teemana on positiivisesti onnistuminen.

Lisäksi kokouksessa oli esillä sisäinen auditointi palauteseminaareineen sekä marraskuussa toteutettava ulkoinen auditointi. Olipa asialistalla introjen uudistustyökin sekä niihin liittyvät ajankohtaistiedotteet.

Tilaisuudessa esiteltiin tutkintovastaaviemme, Pekka Isomursun, Kristiina Puolitaipaleen, Riikka Kaskenviidan ja Niina Vahtolan, toimesta opiskelijakyselyn tuloksia sekä raportteja valittujen kehittämiskohteiden osalta. Tutkinto-ohjelmatiimeissä oli käyty vilkasta ja antoisaa keskustelua opiskelijakyselyn tiimoilta. Esiin oli noussut myös kehittämisehdotuksia kyselyn toteutukseen liittyen.

Mitä sinä vastaisit kysymykseen? MITEN VARMISTAT KÄYTÄNNÖSSÄ OMAN TYÖSI LAATUA JA TYÖSSÄ ONNISTUMISTA?

Paulina Melakari-Mustonen,
Kulttuurin osaston laatukoordinaattori

Vastatuuleen

osako Kirjoittanut osako   blogissa Haikuja kellarista - Oamkin opiskelijakunta OSAKOn blogi
Julkaistu 19.4.2017, klo 09:34
 

Jipii, viikko sitten alkoi vihdoin virallises­ti se odotettu lukuloma – luennot ja seminaarit ovat nyt siis takana, ja enää jäljellä häämöttävät vain tentit kolmen viikon päässä. Vaikka opiskelu on selvästi täällä rutinoituneempaa ja luentoja ei saanut skippailla miten haluaa, niin olen kyllä pitänyt siitä ja on ollut kivaa vaihtelua amk-opintoihin, että olen yksin vastuussa arvosanoistani. Minulle ei ole osunut ainuttakaan ryhmätyötä tänä lukuvuonna! Tosin eiköhän kotikouluun palatessa taas sekin muutu. :-D Sitäkin radikaalimpi muutos tulee varmasti tottua taas Suomen säähän. Hassua että siellä on vielä lähiaikoinakin satanut lunta, ja täällä on saanut nauttia viime aikoina jopa +20C -keleistä. Toisaalta olen kyllä talven aikana ikävöinyt todella paljon lunta – mielestäni Englannin pimeät ja sateiset talvikuukaudet olivat masentavampi näky kuin Suomen lumiset maisemat, ja vaikken yleensä ole kaamosmasennuksesta kärsinyt, niin täällä nuo pimeimmät kuukaudet tuntuivat kyllä pitkiltä.

Olen kuullut aiemmin muilta vaihdossa olleilta, että yleensä juuri tammikuussa iskee se pahin koti-ikävä, jos on iskeäkseen. Veikkaankin, että jos olisin lähtenyt pelkästään syyslukukaudeksi vaihtoon, en varmaan olisi edes kärsinyt koti-ikävästä – joulukuu menee aina niin nopeasti jouluhulinan keskellä, ja muutenkin aika vain kului kuin siivillä koko syyslukukauden. Koti-ikävä iski tammikuun lopussa ja sitä kesti aika pitkälle maaliskuuhun. Ehkä se johtui kaamosmasennuksen lisäksi osittain siitäkin, etteivät asiat menneet täysin nappiin muutenkaan. Ihmiset, jotka tuntevat minut, tietävätkin kyllä huonon tuurini – Murphyn laki on aikalailla enemmän sääntö kuin poikkeus elämässäni. (Oikeastihan se on vain karman keräämistä Eurojackpotin voittoa varten.) Täällä eläessä tuo on pätenyt asumisolosuhteisiin: minulla on ollut sen verran ongelmia vuokranantajan kanssa nyt keväällä, että lasken tällä hetkellä vain päiviä siihen, että pääsen takaisin Suomeen. :-D

 

Kotikatu aka Broomfield Road! Montakohan piuhaa yhdestä tolpasta lähtee näihin taloihin… :-D

Tammikuun lopussa vuokranantajani havaitsi talotarkastuksen yhteydessä huoneeni ikkunankarmeissa hometta, mutta hän kehotti vain pyyhkimään sen pois talouspaperilla päivittäin. Jos ikkunankarmien ja ikkunan väliseen pieneen rakoon jää hometta, niin ”se on niin pieni määrä, ettei se voi aiheuttaa terveydelle haittaa”. Lisäksi hänen mielestään uudet ikkunankarmit maksettaisiin minun takuuvuokrastani, koska home on tullut siitä, että olen kuivattanut huoneessani vaatteita pyykkitelineellä, vaikka hän itse antoi siihen luvan. Siitä vasta riemu repesikin kun ehdotin, voisiko taloon hankkia terveystarkastajaa katsomaan, että mahtaako talossa olla muualla hometta... Kaiken kukkuraksi vuokranantajani mainosti olevansa vuokranantaja tiukemmasta päästä homeasioiden suhteen verrattuna muihin täällä päin. En todellakaan halua tietää millaisia muut sitten ovat. :-D No, hänen miehensä tuli käymään pari viikkoa tuon jälkeen ja oli sitä mieltä, että huoli oli turhaa ja ikkunankarmit ovat vain kuluneet vuosien saatossa eikä niissä ole edes hometta. Olen edelleenkin vähän ymmälläni tästä tulkinnan erilaisuudesta! Niin tai näin, kevät on mennyt vähän kurjasti sairastellessa ja olosuhteet ovat vaikuttaneet terveyteeni, sillä kärsin jatkuvasta yskästä kotona oleskellessa. Lisäksi en ole esim. ikinä aikaisemmin sairastanut silmätulehdusta, mikä on yksi homeen oirehtimistapa, mutta viikko sitten olin siitäkin antibioottikuurilla. Vaikka yliopistojen tarjoamat asuntolat kalliimpia ovatkin, niin en voisi alleviivata, kuinka paljon kadun sitä etten itse hakenut sinne. Olen kyllä kuullut, että sielläkin on joissakin hometta – haha, missähän täällä ei olisi hometta, lienee parempi kysymys. :-D Luulen kuitenkin, että yliopiston henkilökunta ajattelee opiskelijoiden terveyttäkin eikä pelkästään rahaa näissä asioissa.

Omalta osaltaan ketutuskäyrää ovat nostaneet myös yliopiston käytännöt. Toisaalta tämä oli kyllä omaakin syytä: olisi pitänyt uskoa heti alusta alkaen, että silloin kun sanotaan ettei moduuleja voi muuttaa, niin niitä ei voi muuttaa. :-D Sain mielestäni silti todella epäreilua kohtelua Coventryn kv-palveluilta. Moduulivalinnathan meillä piti tehdä jo viime touko-kesäkuussa. Sain vasta elokuussa viestin, ettei yhtä valitsemaani moduulia hyväksytty sen takia, että se ei mahtunut lukujärjestykseen, joten minun piti valita jokin muu sen tilalle mahdollisimman pian. Halusin vain saada moduulivalinnat nopeasti kuntoon ja vastasin viestiin ottavani erään espanjan kurssin ottamatta tarpeeksi selvää, mitä tasoa se vastaa. Tajusin virheeni heti seuraavana päivänä: Lower Intermediate Spanish vastasi tasoltaan kurssia, jonka olin jo suorittanut. Lähetin heti viestiä asiasta, mutta kuulemma valintani oli jo tehty ja se oli peruuttamaton eikä sitä voinut muuttaa.

Seuraavan kerran asiaa puitiin ensimmäisellä kouluviikolla syyskuun lopussa. Ennen kuin sain allekirjoituksen Erasmus-papereihini, minulta kysyttiin, oliko moduulivalinnoissa mitään häikkää. Selitin tilanteeni ja minulle sanottiin, että ”We can’t do anything about it right now but we’ll look into it”. Tarvitseeko mainita, etten kuullut asiasta pihaustakaan sen jälkeen… Oletin siis, ettei asialle voinut kerta kaikkiaan tehdä mitään. Kun espanjan opiskelu sitten lopulta alkoi tammikuun lopussa, opettaja kysyi, olemmeko oikeassa paikassa. Selitin hänellekin tilanteeni, johon hän sanoi, että moduulin vaihtaminen – jonka piti olla mahdottomuus – onnistuu helposti parin ensimmäisen viikon aikana, kunhan vain saa hyväksynnän tähän moduulien ohjaajilta (siltä, jolta olisin siirtymässä pois ja siltä, jolle haluaisin siirtyä). Lähetin viestiä Coventryn kv-vastaaville, ja sain vastaukseksi että tämä on liian myöhäistä tehdä toisella viikolla. Liian myöhäistä – senhän piti olla mahdotonta alusta alkaen? Vastasin viestiin aika kipakasti saamastani informaation ristikkäisyydestä, ja pyysin, että voisinko edes välttää läsnäolopakon, kun osaan opiskellut asiat jo ennestään – puhumattakaan siitä, miten fantastista on istua maanantaiaamuna klo 9 turhan panttina luennolla, joka aiheuttaa ikävän hypyn seuraavalle, klo 16 alkavalle luennolle. Minulle annettiin mahdollisuus tulla keskustelemaan asiasta International Office Managerin kanssa parin päivän päästä. Ihmettelin kovasti, miten palvelua tuntui saavan vain olemalla tarpeettoman tyly.

Saavuttuani tapaamiseen tämä henkilö jota tulin tapaamaan, huikkasi minulle tasan klo 9, että ”voinko odottaa hetken” ja palasi juoruamaan työkavereidensa kanssa – henkilökunnan tilojen ovi oli auki, joten kuulin kaiken odotustilaan. Se että jouduin odottelemaan 10 minuuttia ”turhan” takia tuntui jo hieman epäkunnioittavalta – erityisesti sen jälkeen, kun hän sitten saapui ja kertoi tismalleen samat asiat, jotka olin saanut tietää ensimmäisessä sähköpostissa. Moduulien vaihtaminen oli täysi mahdottomuus, koska järjestelmät olivat lukkiutuneet viime perjantaina. ”Sitä ennen olisit voinut vaihtaa moduuliasi milloin tahansa”. Eikä myöskään unohdettu huomauttaa, että jos minua ei näy espanjan tunneilla maanantaiaamuisin klo 9, niin lennän ulos kaikilta muiltakin moduuleilta, vaikka osaisin asiat kuinka sujuvasti. En vieläkään ymmärrä, minkä takia minulle ei voitu yksinkertaisesti ilmoittaa samaa asiaa sähköpostitse siitä että järjestelmät ovat lukkiutuneet, vaan jouduin heräämään klo 7 raahautuakseni ajoissa tapaamiseen, johon toinen osapuoli saapui myöhässä, ja joka kesti korkeintaan 10 minuuttia. En tiedä olisinko saanut sen parempaa kohtelua jossakin muualla Briteissä, mutta tästä kokemuksesta Coventryn kv-palveluiden kanssa jäi kyllä lievästi sanottuna ruskea maku suuhun. Opetuksena tästä joka tapauksessa painottaisin, että jos kukaan tätä lukeva aikoo hakea tai haki nyt kevään haussa tänne vaihtoon, niin pitäkää mielessä, että moduulivalinnat ovat sitovia ja miettikää tarkkaan, mitä moduuleja valitsette. Lisäksi täytyy mainita, että olen erittäin tyytyväinen saamaani opetuksen tasoon Coventryssä! Opiskelu tuntuu paljon mukavammalta, kun professorit ovat ainakin omien moduulieni kohdalla olleet todella päteviä, mutta myös viihdyttäviä.

Kenilworth Castle

 Vaikka tarkoitukseni lienee kannustaa ihmisiä lähtemään vaihtoon, koen, että haluan kertoa vaihtokokemuksistani rehellisesti ilman sokerikuorrutteista kaunistelua, ja että tänne vaihtoon tulevat voisivat oppia meikäläisen virheistä. Vastoinkäymisethän on tehty selätettäväksi, eivätkä nämäkään vastoinkäymiset edes ole valtavan suuria, jos laittaa ne oikeaan mittakaavaan. Espanjan moduuli kaikessa turhuudessaan on jo onneksi ohi, ja toivon kovasti ettei tästä homeelle altistumisesta jäisi pitkäaikaisempia vaikutuksia. Uskomatonta, että jo viiden viikon päästä olen Suomessa! On jo niiin ikävä kunnollista leipää(!!) ja saunaa! Suomeen palattuani kirjoittelen tänne vielä kuulumisistani ja pohdin mitä vaihtovuodesta kaiken kaikkiaan jäi käteen – toivottavasti terveempänä ja paremmalla mielellä! :)

Kesä tulossa
Viimeiset viikot täällä
Mieli rikkaampi

- Noora

Työympäristöryhmässä mukana olleen Rakennusarkkitehtiopiskelijan ajatuksia

sussuc Kirjoittanut Susanna   blogissa Yhteiskampus
Julkaistu 14.4.2017, klo 11:19

Lähdin mukaan Yhteiskampus 2020 hankkeeseen siksi, että minua kiinnosti nähdä oikean rakennushankeen kulkua. Uskon, että tämä olisi sopiva lisä opintojen ohelle.Lisäksi porukkaan vielä tarvittiin yksi lisää.

Ensimmäisenä päivänä (9.2) muistan ajatelleeni, että voi ei mihin oikein lähdin mukaan ja taisin harkita, että jos vain lopettaisin. Opinnot ovat vielä sen verran pienimuotoiset minun kohdallani, etten kokenut olevani tarpeellinen. Ensimmäisen tapaamisen lopussa olin kuitenkin toisella mielellä, päädyinkin tuottamaan yllättävän paljon ideoita uutta kampusta varten.

Aloitimme työtilojen suunnitteluryhmässä tietysti homman etenemisen esittelyllä ja yleiskatsauksella. Minä näin seinillä paljon muistilappuja, ja punaisia tarratäpliä, myös tekstiä. Olen jo aikaisemmin aloittanut ideointia samalla systeemillä ja ajattelin, että osaisinkin tämän homman ehkä kuitenkin. Aloimme kirjoittaa huonoimpia skenaarioita ja parhaimpia skenaarioita lapuille. Mietimme myös muita asiaan liittyviä juttuja ja samalla kävimme läpi kirjoittamiamme asioita, joista poiki lisää ideoita. Minä itse yritin miettiä asioita opiskelijan näkökulmasta katsoen. Kirjoitin niitä asioita mitä itse olin huomannut ja niitä mistä olimme keskustelleet ystävienkin kanssa. Oli mukava huomata, että minunkin ideat otettiin mukaan muiden joukkoon, eikä mitään heitetty pois!

Toisessa kokoontumisessa (16.2) kävimme läpi aikaisemman kerran kerättyä materiaalia. Tapaaminen oli enemmänkin luentomainen ja ideointia ei tehty.

Kolmannessa kokouksessa (23.2) oli taas vähän erilaista, kävimme edelleen läpi ensimmäisen kerran materiaalia. Ideoitiin myös uutta siitä mitä tarvitsisimme uudelle kampukselle. Tarvitsemmeko opiskelualueita ja tiloja sekä mitä tiloja opettajat tarvitsevat. En kokenut tarvitsevani uusia tiloja, mutta nyt käytyäni yliopistolla viikon ajan, ymmärsin, että uudet tilat voisivat tuoda muutoksen mikä olisi hyväksi myös ammattikorkeakoulun opiskelijoille. Ajatellen tietysti rakennusarkkitehtien koulutusta, yhteistyötehtävien tekeminen koulun tiloissa onnistuisi mukavammin yhteistiloissa, pajatilatkaan eivät olisi pahitteeksi. Näitä en ole kuitenkaan vielä ehdottanut yhteiskampus projektissa, mutta ajattelin että voisin ehdottaakin.

Olemme miettineet minkälainen työskentely olisi parhainta opettajille, tehtäisiinkö omia työhuoneita enää ollenkaan? Ilman omia työhuoneita, yhteistyö lisääntyisi muiden opettajien kanssa. Näen kyllä hyvää tässä ideassa, vaihtelu voi olla hyväksi. Jos opiskelijoilla taas olisi yhteistiloja enemmän, työskentely kampuksen alueella lisääntyisi, eikä tarvitsisi välttämättä tehdä kotona niin paljon kuin tulee tehtyä.

Hiihtoloman jälkeisessä työryhmäkokoontumisessa (16.2) seinille oli laitettu ensimmäisiä pohjapiirroksia ja aamulla oli ollut avoimet ovet opiskelijoille. Tuntui todella tärkeältä, että opiskelijat saivat sanoa mielipiteensä ja tuoda ideoita esille!

Työryhmäkokoontumisessa jatkoimme sitten pohjapiirrosten kehittämistä keskustelemalla niistä. Itse olin kysellyt yliopistollakin pienimuotoisesti siitä mitä he toivoisivat ja toin muistamiani seikkoja esille kokouksessa. Olin itse ainakin tyytyväinen jo niihin pohjapiirroksiin mitä seinille oli laitettu, vaikka ne olivatkin vasta ensimmäiset vedokset. Ehkä en osaa vielä olla tarpeeksi kriittinen?

Pidin pohjapiirroksista ja siitä mielikuvasta millaista yliopiston tiloissa tulee näyttämään, että otti hieman päähän, etten pääse sinne opiskelemaan koska valmistun, ennenkö muutto tapahtuu. Tämä voi kuitenkin olla myös hyväkin asia minun kannaltani!

Tässä kokouksessa (23.3) katseltiin Archicad piirustusta suoraa tekeillä olevasta tiedostosta. Uusimpia pohjapiirroksia oli myös laitettu seinille esille. Omia ajatuksiani olivat tällä hetkellä, että olisin kaivannut opiskelijakaveria näihin kokouksiin niin olisi voinut tulla enemmänkin ideoita yhdessä. Koin, että opettajilla sekä muulla henkilökunnalla oli enemmän ideoita, pyyntöjä ja vaatimuksia kuin minulla opiskelijana.

Muistan, että suurimpana keskustelunaiheena ja huolena oli se, että saako opettajat oman työhuoneen, minne laitetaan omat tavarat ja kaikki paperit ja muut jutut joita tarvitsee työnteossa. Esille otettiin myös se, että onko tulevaisuudessa sitten yhtä paljon paperia vielä vai onko ne sähköisessä muodossa? Entäs ne tilat missä on vain opettajia joihin ei ole opiskelijoilla pääsyä? Keskustelun aiheena oli myös se, onko tiloja, joissa on opettajia sekä opiskelijoita. Tilat missä olisi opettajia valmiina auttamaan opiskelijoita oli myös yksi puheenaihe. Nyt tajusinkin, etten tainnut tuoda ajatustani esille siitä, että pidin tätä ideaa todella hyvänä, harmi!

Odotin tältä prosessilta ehkä enemmän aktiivista tekemistä ja vähemmän pelkkää keskustelua. Ehkä tästä näkee kuitenkin minun kokemattomuuttani kokoustilanteista. Aina oppii jotain uutta, ihan vain kirjoittamalla tätä blogia ja miettimällä asiaa! Ensimmäiset kerrat jäivät mieleen, kun pääsin kirjoittamaan lappuihin tekstiä ja kertomaan omia ajatuksia. Oli helpompi tuoda ideoita esille kirjoittamalla niitä paperille ja kuulla jonkun toisen lukevan niitä ääneen.

Koin kuitenkin myös iloa ja ylpeyttä siitä, että pääsin mukaan tähän projektiin, varsinkin kun opintoni ovat puolivälissä ja kesätöitä en ole vielä saanut tältä alalta. Tunsin saavani arvokasta kokemusta, vaikka kyseessä ei edes ollut varsinainen työpaikka. Tämä projekti oli suurempi mihin kuvittelinkaan pääseväni mukaan edes ideoimaan!

Tietysti tämä taisi olla poikkeustapaus, mutta mielestäni tämä oli oikein hyvä ja kekseliäs keino lähteä liikkeelle ja kysyä suoraa heiltä jotka tulevat tiloja oikeasti käyttämään. Koin olevani tärkeä osa tätä ideointiryhmää, kun ideoitani ja ajatuksiani kuunneltiin, kun toin niitä esille!

Yhteenvetokerta Linnanmaalla (30.3) tämä kokoontuminen pidettiinkin koko porukan voimin, eli kaikki työryhmät olivat mukana yhtä aikaa. Käytimme tilana kunnostettua auditoriota, jossa oli kiva uusi idea käynyt suunnittelijan mielessä. Ajattelinkin että jännä, kuinka joillekin tulee yksinkertainen mutta kiva idea mieleen mitä toiset eivät välttämättä edes ajattele! Huoneessa oli todella toimiva akustiikka. Miinuksena kuitenkin se, että valkokankaat olivat kyllä suuret, mutta sinne heijastetut diat näkyivät todella pienenä.

Aloitimme käymällä läpi opiskelijakyselyn tuloksia, mietin että olisi pitänyt itsekin vastata mutta en ollut vastannut. Vastaukset olivat mielenkiintoisia. Tykkäsin joistakin ideoista mitä oltiin tuotu esille, muun muassa siitä, että uudella kampuksella olisi mukavat ulkotilat käytettävissä. Joku oli myös ehdottanut, että olisi hyvä, jos saisi käyttöönsä atk luokassa monta näyttöä eikä vain yhtä. Itse taas ajattelin sitä, että olisi hyvä, jos tietokoneet olisivat nopeita, ettei tarvitsisi jumittaa pitkään yhdessä asiassa.

Edelleen koin, että projektissa oli kiva olla mukana, varsinkin kun näitä mahdollisuuksia ei kovin usein avaudu.

Mietin sitä, että tämä prosessi on minun silmissäni lähtenyt lennokkaasti vauhtiin, mutta suunnittelijat itse kertovat, että työtä riittää vielä rutkasti. Itse vain näin edessäni valmiin näköisiä piirroksia ja mietin, että mitä siinä sitten vielä on tehtävää. Oletan, että ehkä määräyksiä, ohjeita, lupia ja hienosäätöä riittää, vaikka muille jakaa?

Jatkoimme kokouksessa eteenpäin hauskalla paneelikeskustelulla, jossa oli myös opiskelija mukana. Paneelikeskustelu olisi saanut kyllä kestää kauemmin, mutta idea oli kiva, se oli lähtenyt TV-ohjelmasta ”Pitäisikö olla huolissaan?”. Mielestäni nyt kun muistelen, niin vastaukset olivat aika positiiviseen suuntaan meneviä, vaikka varsinkin yksi kysymys oli hyvinkin, ehkä hieman pessimistisen realistinen rahankäyttöön liittyen.

Lopuksi kiersimme OAMK:in tulevat tilat yliopistolla ja kuulimme suunnitelmista niiden oikeassa ympäristössä. Kierros oli minun mielestäni mielenkiintoinen.

Nykyiset yliopiston tilat olivat kivan näköiset varsinkin niistä kohdista mistä tähän laitoin kuvia ja ne kaikki tilat mitä muutetaan, tulisi minun mielestäni muuttaa niin, että ammattikorkeakoulu erottuu edukseen. Uusien tilojen tulee näyttää Oulun ammattikorkeakoululta ja olla motivoiva ympäristö opiskelijoille! Unohtamatta OAMK:in oranssia sekä muita värejä!

Osaamisen kehittäminen opetusharjoittelussa

amok Kirjoittanut Amok   blogissa Amokin aakkoset
Julkaistu 13.4.2017, klo 11:00

”Uusi ei synny vain uudesta vaan myös vanhan näkemisestä uudessa valossa”. Näillä Søren Kierkegaardin lainasanoilla aloitti Jenny omaa opetusharjoittelua reflektoivan kirjoituksensa tällä viikolla.

Opetusharjoittelua on kuvattu kirjallisuudessa muun muassa opettajankoulutuksen kulmakiveksi sekä teorian ja käytännön kohtaamisen nivelkohdaksi. Opettajankoulutuksen opetussuunnitelmissa opetusharjoittelulle on annettu keskeinen asema. Osaamisperusteisessa opettajankoulutuksessa opetusharjoittelu antaa mahdollisuuden ammattipedagogisen osaamisen hankkimiseen sekä toisaalta oman osaamisen näkyväksi tekemiseen aidoissa ammatillisen kasvatuksen ja koulutuksen oppimisympäristöissä. Monet opettajaopiskelijat kuvaavat ohjattua opetusharjoittelua parhaaksi osioksi koko opettajankoulutuksessa. Sitä se on myös omasta mielestäni – yksi parhaista osioista. 

Opetusharjoittelussa ei kehity vain opiskelijat vaan se tarjoaa mahdollisuuden kaikkien opetusharjoitteluverkostossa toimivien henkilöiden sekä laajemmin myös eri organisaatioiden toiminnan kehittämiseen. Ammatillisessa opettajankoulutuksessa opiskelijat ovat oman alansa asiantuntijoita ja tuovat oppilaitoksiin uutta ainutlaatuista näkökulmaa. Parhaimmillaan opettajaopiskelijoiden ja ohjaajien vastavuoroinen ohjauskeskustelu tekee näkyväksi kokemusten tuomaa hiljaista tietoa ja piilossa olevia käsityksiä. Näissä keskusteluissa epäilemättä nähdään ja luodaan myös jotain uutta.

Kierkegaardin mietteen, että uutta näkee ja uutta syntyy, voi todeta, kun vaan katsoo, kokee ja pohdiskelee yksin ja muiden kanssa. Tämän viikon kahdessa ohjaustapaamisessa oli hienoa kokea inspiroivia yhteisöllisiä ohjauskeskusteluja ammattipedagogisesta osaamisesta. Keskustelut näiden kahden opettajaopiskelijan, heidän opetusharjoittelua ohjaavien opettajien ja tuutorin kesken käytiin eri kokoisten kahvikupposten ääressä. 

Osaamisen kehittäminen opetusharjoittelussa

Kumpikin opettajaopiskelijoista oli edennyt pedagogisissa opinnoissaan henkilökohtaisen osaamisen kehittämisen ja sen näkyväksi tekemisen polkunsa mukaan. Omalta osaltani voin todeta jälleen kerran nähneeni jotain vanhaa ja uutta uudenlaisessa valossa. Kiitokset antoisista keskusteluista Jennylle, Merville, Sadulle ja Päiville!

 

Lehtori Sirpa Perunka
Oulun ammattikorkeakoulu
Ammatillinen opettajakorkeakoulu

Osaamisperusteisen arvioinnin ja digitaalisten osaamismerkkien vaikutus opiskelijan motivaatioon

amok Kirjoittanut Amok   blogissa Amokin aakkoset
Julkaistu 7.4.2017, klo 13:28

Tässä blogisarjassa on päästy lukemaan erilaisia kokemuksia ja näkemyksiä osaamisperusteisuudesta ammatillisen opettajankoulutuksen monimuotoisessa arjessa. Itse olen viimeisen vuoden istunut ja ajatellut aika konkreettisestikin ”in the box” - oikein pinnistellyt pysyäkseni tutkimukseni viitekehyksen sisäpuolella. Niinpä kurkkaus blogin viimeisiin postauksiin hymyilytti, paitsi osaavien kollegoiden kiinnostavina kirjoituksina, myös välittöminä näkökulman muutoksina sinne laatikon toiselle reunalle ja vielä sen yli. Kiljan Päivi kirjoitti pari viikkoa sitten siitä, miten henkilökohtaistaminen tukee osaamisperusteisuutta. Itse olin ajatellut aloittaa tämän kirjoituksen kertomalla siitä, miten osaamisperusteisuus mahdollistaa opintojen entistä paremman henkilökohtaistamisen ja räätälöinnin (customization). On tärkeää, että voimme tunnistaa ja tunnustaa eri tavoin saavutettua osaamista. Yhtä tärkeää on, että meitä on monta katsomassa samaa aihetta eri suunnista. Arvioimassa ja kehittämässä jo olemassa olevia käytänteitä sekä luomassa kokonaan uusia ratkaisuja.

 

Osaamisperusteisen arvioinnin ja digitaalisten osaamismerkkien vaikutus opiskelijan motivaatioon

Omassa väitöskirjatyössäni tarkastelen osaamisperusteisen arvioinnin ja digitaalisten osaamismerkkien merkityksiä ja niihin liittyviä prosesseja ammatillisessa opettajankoulutuksessa. Tutkimukseni kohteena ovat jo työelämässä toimivien ja vasta pedagogisia opintojaan suorittavien opettajien kokemukset Oppiminen Online pelillistetystä osaamisen kehittämisohjelmasta. Oppiminen Onlinen osallistujat ovat innostuneet ylittämään omat oppimistavoitteensa ja määrittäneet tavoitteita tulevalle osaamiselleen. Tutkimukseni tarkoitus on kuvata, mitkä seikat osaamisperusteisessa arviointiprosessissa kannustavat osaamisen kehittämiseen, opitun työelämässä soveltamiseen ja osaamisen jakamiseen työyhteisössä sekä verkostoissa. Seuraavassa nostan esille alustavia tuloksia vapaamuotoisesti ja valikoiden motivaation näkökulmasta.

Osaamisperusteinen arviointi vahvistaa opiskelijan käsitystä omasta osaamisestaan ja motivoi siten soveltamaan saavutettuja tietoja ja taitoja työelämässä. Digitaaliset osaamismerkit tekevät näkyväksi jo saavutetun osaamisen ja auttavat osallistujia hahmottamaan, miten edetä oman osaamisensa kehittämisessä. Meille suomalaisille tuntuu olevan erityinen haaste luottaa omaan, olemassa olevaan, mutta tuoreeseen – uuteen – osaamiseen. Haastattelemani opettajat ja opettajaopiskelijat kuvaavat osaamisen tunnistamisen ja digitaalisen osaamismerkin saamisen positiivisena kokemuksena, joka vahvistaa käsitystä omasta osaamisesta. Osaamismerkin saaminen on kuin konkreettinen todiste siitä, että osaaminen on sillä tasolla, että sitä saa ja voi hyödyntää työelämässä. Positiivisen vahvistamisen lisäksi visualisointi tuntuu kuvaavan hyvin myös kehittämistarpeita, jotka osallistuja on jo aavistanut aiemmin. ”Tiesinhän minä, että kehitettävää on” – oli monelle konkreettinen sysäys tarttua digipedagogiikan haasteisiin. Osaamismerkit havainnollistavat tavoitteet henkilökohtaistetuksi opintopoluksi, joka tarjoaa selkeän suunnan miten edetä ja saavuttaa haluttu osaamistaso. Uuden oppimista innostaa, kun ymmärtää mitä osaa jo - mikä on se perusta, jolta omaa osaamista ponnistaa kehittämään edelleen kohti tavoiteltua, toivottua osaamista. Oman työn, työyhteisön ja ammatin opetuksen kehittäminen konkreettisesti osana täydennyskoulusta motivoi jatkamaan ja siirtymään haasteesta seuraavaan.

 

Osaamisperusteisen arvioinnin ja digitaalisten osaamismerkkien vaikutus opiskelijan motivaatioon

Kuva: Pauliina Mäkelä

Oppiminen Onlinen toteutuksessa vapaus oppia on jokaisen opiskelijan omissa käsissä. Ajasta ja paikasta riippumaton tapa opiskella toteutuu, kun riittävän pieniksi palasteltuihin merkkeihin ehtii tarttua ja innostua tauolla tai vaikkapa illalla peiton alla. Yksi tärkeimmistä motivaatiotekijöistä on mahdollisuus valita, missä järjestyksessä osaamista näyttää ja opintoja suorittaa tai suorittaako opintoja lainkaan annetun oppimateriaalin avulla. Haastateltavien opintopolut olivat hyvin erilaisia, sillä etenkin jo työelämässä toimiville oli kertynyt erilaista osaamista. Silti moni yllättyi siitä, miten perusosaaminen olikin jo hallussa. ”Hei mähän osaan tämän” pisti opiskelijat laittamaan itsensä likoon ja testaamaan, mihin asti olemassa oleva kokemus, tiedot ja taidot kantavat. Motivaatiota kasvatti se, että merkkien laajuus oli vaihteleva samoin kuin vaadittujen todisteiden muoto. ”Nälkä kasvoi syödessä” kuvasi haastatteluaineistossa paitsi haastavia tehtäviä ja osaamisen näyttämistä myös koko osaamisen kehittämisohjelman pelillistettyä toteutusta. Toiselle kokemus pelistä oli merkkien keräilyä ja dokumentointia itsenäisesti, itsensä haastaen, toiset taas saivat motivaationsa paitsi joukkuekilpailusta, niin erityisesti leikillisestä kisailusta joukkueen sisällä, toinen toistaan vastaan.

Oppiminen Onlinen kehitystyö jatkuu edelleen. Digitaalisten osaamismerkkien lisäksi olen saanut täksi kevääksi aitiopaikan tutkia digitalisaation astetta ammatillisessa koulutuksessa. Opetushallitus selvittää parhaillaan digitalisaation vaikutuksia ammatilliseen koulutukseen kahdessa eri hankkeessa, joiden yhteisenä tavoitteena on tuottaa tietoa ammatillisen koulutuksen reformin edistämiseksi ja kartoittaa tulevaisuuden tarpeita. Sinä voit vaikuttaa vastaamalla valtakunnalliseen digitalisaatiota ja työelämäyhteistyötä koskevaan kyselyyn 13.4. mennessä. Kysely on suunnattu ammatillisen koulutuksen opetus- ja ohjaushenkilöstölle.

Tutkijankammio kutsuu jälleen kyselyn sulkeuduttua, mutta ensimmäisiä tuloksia esittelemme jo toukokuussa. Opetushallitus järjestää ”Ammatillisen koulutuksen DIGITALISAATIO – NYT" -seminaarin Tampereella 16.5.2017 ja lisäksi kaksi seminaaria syksyllä 2017. Seminaareissa levitetään DIGAM -tutkimuksen  ja DIGIOPE -selvityksen tuloksia sekä muuta tietoa ja kokemuksia digitalisaation vaikutuksista ammatilliseen koulutukseen. Selvitys valmistuu joulukuussa 2017.

 

Lehtori Sanna Brauer
Oulun ammattikorkeakoulu
Ammatillinen opettajakorkeakoulu

 

« Edellinen 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 ... 348 Seuraava »