HUOM! Olet Oamkin vanhassa blogissa. Siirry uuteen blogiimme tästä »
Oamkin blogeja

« Edellinen 1 ... 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69 70 ... 353 Seuraava »

Pari muuttujaa

aijasa Kirjoittanut Aija Saari   blogissa Opena Ugandassa
Julkaistu 22.11.2015, klo 15:15

”Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma”, muistan isäni sanoneen. Pitää hyvin paikkansa ihan kaikessa elämässä. Meidän tilanteemme Opettajat ilman rajoja –vapaaehtoisina Rwamwanjan pakolaissetlementissä on muuttunut. Tällä hetkellä asumme pääasiassa Kampalassa ja teemme tehtäväämme neuvonantajina parhaan kykymme mukaan etänä. Asuminen setlementissä arvioitiin meille liian turvattomaksi. Turvallisuusuhkaa eivät aiheuttanut pakolaiset, vaan paikalliset muiden organisaatioiden kollegat. Näen tässä tilanteessa paljon samankaltaisuutta kuin pakolaiskeskustelussa kotona Suomessa. Tietyn haavoittuvassa asemassa olevan ihmisryhmän auttaminen aiheuttaa kateutta ja negatiivisia tunteita paikallisväestössä. Näin se vaan on; ihmiset ovat ihmisiä kaikkialla. Itse en epäile hetkeäkään etteikö tilanteeseen olisi vaikuttanut myös rasismi, miesten ja naisten epätasa-arvo, politiikka ja korruptio. Monimutkainen ja vaikeaselkoinen tilanne, jonka lopputulemana Kirkon Ulkomaanavun Ugandan maatoimisto pyysi meitä pakkaamaan tavaramme ja siirtymään Kampalaan. Työmme kuitenkin jatkuu pääkaupungista käsin ja pian olemmekin taas matkalla Rwamwanjaan päiväreissulle. Luvassa on siis lukemattomia tunteja autossa istumista.

Meille vapaaehtoisille ensireaktio muuttuneeseen tilanteeseen oli luonnollisesti julmettu turhautuminen. Pettymyksen aiheuttaminen meille tärkeiksi tulleille nuorille tuntui ja tuntuu edelleen kovin pahalta. Onneksi meillä on kuitenkin monenlaisia tapoja pitää yhteyttä ja varmasti myös tapaamme toisiamme päiväreissuilla setlementissä. Tilanteeseemme vaikuttavat asiat ovat niin isoja, että ne eivät ratkea päivässä, vuodessa tai edes vuosikymmenessä. Tässä kohtaa on vain pakko hyväksyä tosiasiat ja sopeutua muuttuneeseen tilanteeseen. Positiivista tässä on se, että vihdoinkin voin purkaa laukkuni jonnekin ja asettua Kampalan tukikohtaan. Jokainen reppureissaaja tietää, miten hyvältä tuntuu tyhjentää laukku ja työntää likaiset vaatteet pesukoneeseen. Ristiriitaisissa tunnelmissa siis.

Minä lähdin tuulettamaan ajatuksiani reissulle Adjumaniin Pohjois-Ugandaan 20 kilometrin päähän Etelä-Sudanin rajasta. Adjumanissa on rypäs pakolaisleirejä, joita asuttavat Etelä-Sudanista jalkaisin Ugandan puolelle tulleet pakolaiset. Adjumanin alueen asukkaille sota ei ole vierasta. Viimeisten noin kuudenkymmenen vuoden aikana ihmiset ovat siirtyneet pakoon väkivaltaa puolin ja toisin Ugandan ja Etelä-Sudanin väliä. Tällä hetkellä rauha löytyy Ugandan puolelta.

Adjumanissa ilmasto ja ympäristö on kovin erilaista kuin Rwamwanjassa. Minulle näkemäni pyöreät heinäkattoiset savimajat sekä kokemani porottava aurinko ja kuumuus ovat sitä ihan oikeaa Afrikkaa. Tunsin oloni jotenkin kotoisaksi Adjumanissa, vaikkakin lähellä oleva humanitaarinen kriisi oli myös aistittavissa ja nähtävissä.

Adjumanissa pääsin mukaan erityisopetuksen projektin loppuseminaariin. Oli ilo kuulla, miten paikallisia opettajia oli koulutettu ja valmennettu erityistä tukea vaativien oppilaiden kanssa työskentelyyn lyhyen mutta tehokkaan projektin aikana. Projektin koulutusten jälkeen oli kourallinen opettajia ilmoittautunut myös erityisopetuksen jatko-opintoihin, mikä on hieno juttu, koska erityisopettajista on alueella huutava pula. Opastusta tarvitsevat myös erityisoppilaiden vanhemmat ja viranomaiset. Yleisesti ottaen vammaisten oikeuksia ja ihmisarvoa poljetaan valitettavan usein jopa heidän perheenjäseniensä toimesta.

Kirkon Ulkomaanavun toimesta on tehty myös tutkimusta erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden tilanteesta Adjumanissa, mikä oli mielenkiintoista kuultavaa. Alustavat tutkimustulokset kertovat, että vammaisten lasten syntyvyys on yleisempää pakolaisperheissä kuin paikallisväestön keskuudessa. Molemmissa ryhmissä yleisimmäksi vamman aiheuttavaksi syyksi arvioitiin sairaudet ja niistä johtuneet komplikaatiot. Edelleen uskotaan myös noituuden olevan vammojen taustalla. Yleisimpiä vammoja tutkimuksen mukaan ovat aisteihin liittyvät vammat. Avustavien laitteiden puute on suuri haaste. Myös vammaisten lasten keskuudessa on edelleen yleisempää, että tytöt jäävät kotiin, eivätkä pääse kouluun. Monenlaiselle asennekasvatukselle on siis tarvetta. Minulle itselleni pikainen matka Adjumaniin oli tervetullut tuulahdus muuta ajateltavaa sekä mielenkiintoista kuultavaa ja nähtävää. Ehdottomasti parinkymmenen autossa istutun tunnin arvoinen reissu. Ammatillisesti myös tähänastisen Ugandan matkani parhainta antia.

Projekti Rwamwanjassa on edennyt nyt viikon ilman minun ja Sarin fyysistä läsnäoloa. Olemme pitäneet yhteyksiä oppilaiden haastatteluja tekeviin kollegoihimme ja homma etenee. Töihin valituille opettajille ja assistenteille on ilmoitettu valinnasta. Etenkin assistenteiksi valituille kongolaisille pakolaisille tuleva vakituinen palkkatyö on melkoinen juttu ja vaikuttaa suoraan monen ihmisen elämisen tasoon. Olen hyvin tyytyväinen heidän puolestaan. Oppilasvalinnoista Rwamwanjan toimiston väki alkaa ilmoitella ensi viikolla. Minun ja Sarin ensi viikko kuluu jälleen tienpäällä.

Olen miettinyt paljon, miksi palaan Afrikkaan kerta toisensa jälkeen. Kun hyppään moottoripyörätaksin kyytiin (Äiti, älä suutu!), elämä tuntuu jotenkin niin ”normaalilta”. Sitten on hetkiä, jolloin en voi ollenkaan ymmärtää, mitä ja miksi ympärilläni tapahtuu. Viha-rakkaussuhde, sitä kai tämä on. Parhaita hetkiä minulle kuitenkin ovat ne, kun en oikeasti muista, että olen erivärinen kuin muut, eikä kenenkään tarvitse siitä huomauttaa.

 

 

 

 

Amokin aakkoset - Jarmo Salon viikko

amok Kirjoittanut Amok   blogissa Amokin aakkoset
Julkaistu 19.11.2015, klo 16:03
Tervehdys. Olen Jarmo Salo ja olen toiminut yliopettajana vuodesta 1999, eli lienen opettajakunnasta ollut pisimpään Amokin palveluksessa. Antoisia ovat vuodet olleet ja erinomaiset työtoverit myöskin.  Olen myös Amokin työyhteisövaltuutettuna ja kanssani voi ottaa puheeksi työyhteisöömme ja sen toimintaan liittyviä asioita.

 

Jarmo Salo esittäytyy 

Koulutukseltani olen keittiömestari ja kasvatustieteiden lisensiaatti ja filosofian tohtori. Olen myös tehnyt ammattikalastaja ja kirvesmiehen, hirsirakentajan ja torikauppiaan töitä. Tutkimustyötäkin osaan kenties tehdä tarvittaessa. Ammatinopettajana olen toiminut noin 20 vuotta ja ns. työelämässä 45 vuotta.  Toimin Näyttötutkintomestari-koulutusohjelman tutkintovastaavana, eli työni liittyy yhdessä näyttötutkintomestaritiimin kanssa kehittää koulutusohjelmaamme ja toimia myös arkisessa ohjaustyössä opiskelijoidemme parhaaksi.

Kulunut viikko on ollut ns. normaali. Maanantaina tein näyttötutkintomestariohjelmaan liittyviä hallinnollisia töitä ja valmistauduin tulevaan opetustyöhön. Maanantaina tiimimme matkusti Rovaniemelle, jossa meillä oli Lapin ryhmämme kanssa yhteisopiskelupäivät. Aiheenamme oli aina niin ajankohtainen asia, kun henkilökohtaistaminen. Tiistaina ja keskiviikkona perehdyimme yhdessä opioskelijoidemme kanssa siihen, mitä henkilökohtaistaminen näyttötutkinnoissa on ja miten sitä toteutetaan siitä annetun asetuksen mukaan. Kollegani Päivi oli kyseisten aihealueiden asiantuntijana ja me kollega Hannun kanssa olimme ikään kuin ulkopuolisina kommentaattoreina.

Yleensä emme ole lähiopiskelupäivinä koolla koko tiiminä, vaan meitä on aina mukana kaksi asiantuntijaa, mutta nyt olimme koko tiiminä mukana sen vuoksi, että me testasimme uutta toimintatapaa ja myöhemmässä debrieffiingissä, joka tapahtui kotimatkallamme autossa,  havaitsimme uuden toimintatavan olevan käyttökelpoinen ja tarkoitukseen sopiva. Olemme toimineet näyttötutkintomestariohjelmassa tiimiopettajuuden periaatteella jo 15 vuotta ja ohjelmamme on ollut osaamisperustainen ja puhtaasti henkilökohtaistettu jo vuodesta 2005, eikä takaisin entiseen ole paluuta. Osaamisperustaisuus, ohjauksellisuus ja henkilökohtaistaminen ovat tulevaisuuden opetus / kasvatustyön keskeisiä kulmakiviä ja mielestäni ne ovat ne suuntaviivat, jolle pääosin tulevaisuuden ammatillinen koulutus entistä enemmän perustuu.

 

Osaamisperusteisuuden mahdollisuudet

Tänään torstaina päivä on mennyt taas kerran hallinnollisissa töissä, on ollut laskutuksia, laskujen tarkastuksia, laskujen tekoa ja aina niin antoisaa todistusten allekirjoituksia. Myös ohjaustyötä on ollut,  ja saatujen palautteiden arviointia. On antoisaa saada opiskelijoiden antamia palautteita, joista taas kerran ilmenee se, että tekemämme työ on relevanttia. Onneksi mukana on aina myös rakentavia parannusesityksiä, joita otamme mielellämme vastaan.  Todistuksien allekirjoitukset ovat aina antoisia, koska ne todistavat sen, että työmme on ollut tuloksellista ja ammatilliset oppilaitokset ja elinkeinoelämä saavat asiantuntevaa henkilöstöä riveihinsä ja ne kykenevät entistä paremmin vastaamaan tulevaisuuden työelämän asettamiin osaamisvaatimuksiin.

Huomenna meillä on juhlapäivä. 45 tulevaa Näyttötutkintomestaria saa diplominsa ja todistuksensa arvokkaassa juhlassa, jossa on mukana edustus Opetushallituksesta, Oulun ammattikorkeakoulusta ja Osaosta sekä näyttötutkintomestareiden alumneilta. Jään odottamaan huomista juhlaa, samalla onnittelen valmistuvia Mestareita ja heidän taustaorganisaatioitaan ja kiitän OAMK: ta ja Opetushallitusta siitä, että meihin ja tekemäämme työhän luotetaan ja sitä arvostetaan.

Lopuksi vielä näyte eräästä näyttötutkintomestarikoulutuksesta, jonka toteutimme yhdessä Opetushallituksen ja Saamelaisalueen koulutuskeskuksen kanssa:

 

 

js

 

Kirjaston joulukalenterin 1. luukku: Kirjautuminen Leeviin Oamkin sähköpostitunnuksilla

kirjasto Kirjoittanut Kirjasto   blogissa Rohkeasti kirjasto
Julkaistu 17.11.2015, klo 11:23
Kirjaston joulukalenterin 1. luukku: Kirjautuminen Leeviin Oamkin sähköpostitunnuksilla

Luulitko, että olimme unohtaneet? Ehei, sillä kirjaston joulukalenteri on täällä taas. Luvassa on 17 luukkua: 1 jokaiselle joulukuun arkipäivälle.

Luukkujen teemaksi valitsimme tällä kertaa videot. Olemme tehtailleet vuoden aikana useita opasvideoita, ja haluamme luonnollisesti mainostaa niiden olemassaoloa. Aihe on itsessään melkoisen kuivasa (*köhköh*), mutta päätimme maustaa videoita lisäämällä niihin hieman joulumusiikkia.

Nyt on siis hyvä tilaisuus päivittää kirjastonkäyttötaitojaan nauttien samalla jouluisista sulosoinnuista. Pysykäähän kuulolla!

Luukku 1:

Urheilu-uran ja opiskelun yhdistäminen

liike Kirjoittanut Liikkeessä   blogissa Liikkeessä
Julkaistu 17.11.2015, klo 09:56

Usein kuulee väitteitä, että työt tai opiskelu vievät energian tai ajan panostaa riittävästi esimerkiksi urheiluun tai muihin harrastuksiin. Mielestäni on outoa kuulla tällaista esimerkiksi tavoitteelliselta urheilijalta, joka oikeasti tähtää lajissaan korkealle. Kyseessähän on ristiriita. Urheilija sanoo tähtäävänsä lajissaan huipulle, mutta ei ole valmis järjestämään päiväjärjestystään palvelemaan tavoitetta.

Väitän, että jokainen meistä voi päättää tasan tarkkaan, kuinka paljon aikaa tai energiaa mihinkin käyttää. Kyse on aivan ensiksi priorisoinnista. Esimerkiksi itse olen tehnyt selkeän päätöksen, että opiskelen urheilun ehdoilla. Tämän päätöksen myötä on ollut helppo tehdä valintoja ja mielestäni en ole joutunut opiskelun takia tekemään uhrauksia urheilu-urani eteen. Täytyy miettiä tavoitteita ja mitä niiden eteen on valmis tekemään. Kun tavoite on kirkkaana mielessä, yksittäisten valintojen tekeminen eri vaihtoehtojen välillä on yleensä helppoa. Itse käytän usein valintatilanteessa seuraavanlaista kysymystä: Viekö tämä minua lähemmäs tavoitetta vai kauemmas siitä?

Kun asiat on priorisoitu ja tavoitteet selkeät, tarvitaan suunnitelmallisuutta ja ajankäytön hallintaa. Lukujärjestys ja harjoittelu ovat siis sovitettava mahdollisimman hyvin yhteen. Henkilökohtaisesti minulla on oma viikkosuunnitelmani, jota noudatan. Sen noudattaminen ei vaadi erityistä itsekuria ja jättää vieläpä melko runsaasti vapaa-aikaa muihin asioihin. Koulun puolelta olen saanut apua opinto-ohjaajalta ja myös opettajat ovat olleet yhteistyöhaluisia ja näin ollen urheilun ja koulun yhdistäminen on ollut joustavaa.

Hyvin suunniteltu on hyvin suunniteltu, muttei puoliksikaan tehty. Toisin sanoen, jotta suunnitelma poikisi hedelmää, on myös alettava tekemään. Yleensä huipulle tähtäävä tekeminen vaatii kovaa työntekoa ja itsekuria. Väitän kuitenkin, että syvälle juurtunut prioriteettiajattelu ja sen pohjalta rakennettu suunnitelma pienentävät itsekurin merkitystä valtavasti. Samat asiat pätevät mielestäni kaikkeen muuhunkin kuin opiskeluun ja urheiluun.

Vesa Verronen, liiketalouden opiskelija ja jalkapalloilija

Tunnelmia tradenomikoulutuksen neuvottelupäiviltä

liike Kirjoittanut Liikkeessä   blogissa Liikkeessä
Julkaistu 13.11.2015, klo 13:59

Paikallisten mukaan Suomen Ateenassa eli Jyväskylässä järjestettiin 11.-12.11.2015 JAMKin vetämänä vuotuiset tradenomikoulutuksen neuvottelupäivät. Minulla oli mahdollisuus osallistua nyt toista kertaa tähän tapahtumaan. Jo viime vuonna Porvoossa huomasin, että tapahtuma on toimiva foorumi vaihtaa ajatuksia muiden tradenomikouluttajien kanssa, benchmarkata omaa tekemistä sekä kehittää koulutusta yhdessä eteenpäin.

 

Tänä vuonna tapahtumaan osallistui noin 80 henkilöä 23 eri ammattikorkeakoulusta. Kuulimme monta antoisaa asiantuntijapuheenvuoroa sekä järjestävän ammattikorkeakoulun JAMKin kuulumisia heidän koulutuksensa viime vuosien kehityssuunnista ja tulevaisuuden suunnitelmista.

 

Puheenvuoroista mieleen jäi erityisesti liiketalouden kehittämisryhmän puheenjohtajan, Haaga-Helian rehtori Teemu Kokon lause: "Nykyisessä epävakaassa taloudellisessa tilanteessa meidän on tärkeää luoda opiskelijoille tulevaisuuden uskoa ja optimismia.” Heräsin ajattelemaan, kuinka usein itse puhun opiskelijoille siitä, millaisessa lamassa olemme ja miten yritysten tilanne on haasteellinen. En varmaan osaa riittävästi kertoa, että tulevaisuus on omissa käsissämme ja meillä on mahtava mahdollisuus olla luomassa tulevaisuuden menestystarinoita.

 

Opetus- ja kulttuuriministeriöstä opetusneuvos Maija Innola kertoi korkeakoulujen tulevaisuuden näkymistä, ja hänen mukaansa meillä on tarve kansainvälisesti kilpailukykyisiin osaamiskeskittymiin sekä yhteistyöhön korkeakoulujen välillä. Omaa työtäni lähelle tuli hänen esiin tuomansa tarve opiskelijoiden yksilökohtaisten opintopolkujen mahdollistamisesta: meidän tulee hyväksyä alojen väliset siirtymät ja mahdollistaa opiskelijan aikaisempien opintojen huomiointi tutkinnossa. 

 

Kolmantena haluan nostaa esiin Edutan Kirsi Viitasen, jonka käytännönläheinen ja realistinen esittämisen tapa oli minun mieleeni. Kirsi puhui digitalisaation vaikutuksesta opetukseen. Hän lausui ääneen asian, jonka me käytännön opetustyötä tekevät olemme jo huomanneet: "Verkko-opetus voi tuoda säästöjä, mutta opetuksen resursoinnista ne säästöt eivät tule. Jos opettajien resursoinnista tingitään verkko-opetuksessa, opetuksen laadusta ei voida enää puhua."

 

Päivien aikana ehdimme myös tehdä yhdessä learning cafe -työskentelyä, nauttia JAMKin opiskelijoiden tekemästä iltaohjelmasta sekä verkostoitua keskenämme ja jakaa hyviä käytäntöjämme. Tästä on hyvä jatkaa työskentelyä OAMKin liiketalouden päivittäisen työn parissa. 

 

Liiketalouden tutkintovastaava Eija Rajakangas

« Edellinen 1 ... 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69 70 ... 353 Seuraava »