HUOM! Olet Oamkin vanhassa blogissa. Siirry uuteen blogiimme tästä »
Oamkin blogeja

« Edellinen 1 ... 59 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69 ... 353 Seuraava »

Elämä on tässä ja nyt

liike Kirjoittanut Liikkeessä   blogissa Liikkeessä
Julkaistu 30.11.2015, klo 10:46

On niin helppoa elää tulevassa. On myös niin helppoa elää menneessä. Vaikeinta tuntuu olevan tässä hetkessä eläminen. On kyseessä sitten menneiden murehtiminen tai tulevaisuuteen haikailu, lopputulos on sama – nykyhetken menettäminen todellisen läsnäolon puutteen takia.

Opiskeluaika on usein hektistä ja myös raskasta, kun deadlinet painavat päälle ja aikaansaamattomuus lannistaa mieltä. Liian usein tekee mieli lykätä tehtäviä tulevaisuuteen, jos niitä ei ole ihan pakko saada tehtyä tänään. Paine kasvaa, kun asiat kasaantuvat. Nykyhetkestä voi olla vaikea nauttia, kun tieto tulevasta tehtävävuoresta on mielen pinnalla jatkuvasti. Siksi tärkeään rooliin astuukin päivittäinen tekeminen; jokapäiväinen tasaisesti jakautunut tehtäväannos auttaa pitämään arjen tasapainossa. Kun arki on ennustettavaa ja tasaista, voi siitä myös aidosti nauttia.

Usein ongelmaksi voi muodostua myös se, että esimerkiksi köyhänä opiskelijana haaveillaan työelämään siirtymisen jälkeisestä vauraudesta. Ajasta, jolloin kaikki on valmista ja täydellistä. Ajasta, jolloin elämän todellinen eläminen voi vasta alkaa. Omakotitalosta. Uudesta farmari-Volvosta. Isosta perheestä. Suomalaisesta unelmasta.

Elämä ei kuitenkaan koskaan ole valmis. Ei edes toteutuneissa haavekuvitelmissa. Aina löytyy epätäydellisyyttä, jota ei voi täydellisesti paikata edes materiaalisten ja taloudellisten resurssien ollessa kunnossa.

”I have realized that life is a blessing and a trial, life comes and goes before You know.”

Joseph A. Kisselburgh, The Send – Cosmos – Fire Colors

Pysähdy hetkeksi. Mieti, mitä kaikkea sinulla on. Mieti, mitä kaikkea sinulla ei ole. Tekisikö se, mitä sinulla ei ole, sinut todella onnelliseksi? Onnellisuus ei löydy rahasta ja materiasta, vaan jostain ihan muualta.

Rauha. Ympäröivät ihmiset. Terveys. Arjen askareet. Pimenevät syysillat. Joulunodotus. Nämä ovat asioita, joista olen itse kiitollinen. En tarvitse enempää. Pimenevässä ja viileässä syysillassa ulkoileminen tähtitaivaan ja kuunvalon alla on asia, joka saa minut syttymään elämälle. Mikä parasta, minun ei tarvitse tehdä sen eteen mitään. Kaikki puitteet on valmiiksi asetettu.

Artturi Härkönen, liiketalouden opiskelija

Notes

l4heso00 Kirjoittanut sofia   blogissa Alan agrologiksi
Julkaistu 28.11.2015, klo 12:02

Terveisiä jälleen Fairbanksin kampukselta, kinosten ja viikoittain kovasti vaihtelevien lämpötilojen keskeltä.

Tänään ajattelin postata kuvan muistiinpanovihkostani.

 

Notes

Sehän on päivänselvää, että opiskelussa pitää löytää se oma tapa oppia. Puolentoista tunnin luento kahdeksalta aamulla voi olla silloin tällöin vaikea... Olen kyllä vuosia aiemmin jo huomannut, että luennoilla korvat avautuvat paremmin vastaanottavaisemmiksi opettajan luennoimiselle, jos kädet saavat touhuta jotain samalla. Piirtäminen toimii. Vihkoni eivät pahemmin ole täyttyneet kirjoitetuista muistiinpanoista viime aikoina. Mutta kuvista kyllä, muistiinpanoja nekin. Raapustellessa keskittyminen ei niinkään ole piirustuksessa, vaan keskittymisestä kuunteluun tulee helpompaa. Jälkeenpäin parhaimmillaan kuvien katsominen muistuttaa siitä mitä luennolla tulikaan kuultua. Ja sitten voi kirjoitellakin.

Luennon ei tarvitse olla tylsä, vaikka sitä on vaikea kuunnella. Itselläni ajatukset saattavat vain takertua johonkin yksityiskohtaan, minkä seurauksena opettajan ääni vaimenee ja ajatukset huitelevat jo ties missä. Tämä erityisesti silloin, kun istun paikallani katsoen puhujaa. Silloin on hyvä löytää tapa, jolla oppia ja muistaa paremmin kuullut asiat. Me raapustajat kuulemme kyllä.

 

Emergentin tuloksen ammatti

askarjal Kirjoittanut Asko Karjalainen   blogissa Askon apajalta
Julkaistu 26.11.2015, klo 13:05

Jutellessani opetuksen johtajien kanssa olemme usein päätyneet pohtimaan opetustyön luonnetta. Opettajan työ on jollakin erityisellä tavalla kuormittavaa. Tämän omalaatuisen tuntemuksen voi jokainen opettaja tai kouluttaja kokea työtä tehdessään. Kuormittumisen aiheuttajaa on kuitenkin vaikea määritellä.  Työssä on myös hetkiä, jolloin yhteistyö opiskelijoiden kanssa antaa energiaa ja opettaja kokee virkistyvänsä. Silloin kun kuormittavuus nousee päällimmäiseksi, se ei välttämättä ilmene työuupumuksena vaan monenlaisina toisen tason oireina työyhteisössä.

Voisiko tämä ilmiö johtua siitä, että opettajan työn tulosta ei voi suoraan havaita? Opettajan ammatti on emergentin tuloksen ammatti. Emergenssi on hieno vierasperäinen sana, jolle on vaikea löytää hyvää käännöstä. Tässä yhteydessä tarkoitan kuitenkin sitä, että opettaja ei koskaan näe suoraa yhteyttä omien ponnistelujensa ja opiskelijan oppimistuloksen saati vieläpä koko koulun tuloksellisuuden välillä. Opettaja saa työstään tuloksellisuuden kokemuksia lähinnä opiskelijapalautteen avulla ja opiskelijan onnistuneen kohtaamisen kautta opetustilanteissa.

Tavallisessa työssä työntekijä saa aikaan jotakin ilmeistä tulosta. Kaivinkoneen kuljettaja kaivaa 500 metriä tieojaa. Kirjakauppias myy kirjan. Autonasentaja tekee asiakkaan autoon määräaikaishuollon. Kaikissa tämän kaltaisissa tehtävissä työ itsessään, ja ilman viivettä, antaa työntekijälle kokemuksen onnistumisesta. Työn tulos on ilmeinen myös sivusta seuraajalle ja työnjohdolle.

Opettaja näyttää, kertoo, ryhmäyttää, keskustelee, antaa tehtäviä, vastaa kysymyksiin ja ohjaa. Mikä on tulos?

Jonkin opintojakson läpäisee 20 % tai 95 % opiskelijoista. Koulun valmistuneiden määrä nousee 10 %, pysyy ennallaan tai laskee 10 %. Yksittäinen opettaja ei voi tietää omaa merkitystään koulun parantuneeseen tai heikentyneeseen tulokseen. Siihen ei pysty myöskään oppilaitosjohto. Yhteys ei ole ilmeinen. Opettajan työllä kyllä on merkitystä, mutta se välittyy havaittavaksi tulokseksi monen laadullisen siirtymän kautta ja ilmeisesti hyvin arvaamattomilla tavoilla. Opettajan työn tulos voi ilmetä jonkin opiskelijan kohdalla heti tai vasta vuosien päästä. Tulos voi olla myös laadullisesti huikean jalostunut ja arvoltaan miljardiluokkaa. Opettaja ei vain voi sitä tietää.

Kun työn tulos ei ole ilmeinen, pieni epävarmuus saattaa nakertaa mielen pohjalla. Osaanko opettaa? Ymmärsivätkö opiskelijat? Poljenko paikallani? Onko tästä mitään hyötyä? Kokemus työssä onnistumisesta voi muotoutua hyvin tunnepitoiseksi ja herkäksi asiaksi. Epävarmuus tekee varovaiseksi myös kanssakäymisessä kollegoiden suhteen. Kun etsitään tapoja johtamisen ja esimiestyön keinoin edistää koulun toimintaa ja työyhteisön hyvinvointia, on tässäkin yksi pohdittava asia. Työssä onnistumisen ja työtaidoissa kehittymisen kokemus on opetustyön tekijöille erityisen tärkeää.

Harjoitteluni BusinessOulussa

liike Kirjoittanut Liikkeessä   blogissa Liikkeessä
Julkaistu 24.11.2015, klo 08:01

Yksi mielenkiintoisimpia kokemuksiani oli harjoittelujaksoni BusinessOulussa, Oulun kaupungin liikelaitoksessa. Työskentelin viestintä- ja markkinointiyksikössä yhteismarkkinoinnin parissa. Tehtäviini kuului muun muassa tapahtumaständien suunnittelua ja toteuttamista, sisällöntuottoa Oulu.com-sivustolle sekä 100 tekoa Oulusta – ohjelman päivittämistä uusin julkaisuin.  

Harjoittelun aikana pääsin mukaan myös erääseen yhteismarkkinoinnin hankkeeseen. Hankkeen ideana oli käydä viiden oululaisen urheilijan kanssa yhteismarkkinoinnin kumppaniyrityksissä vierailulla. Näistä kumppaniyrityksistä muutamia mainitakseni: LähiTapiola Pohjoinen, JOT Automation, Ericsson, Haltian sekä Nokia. Urheilijat kirjoittivat vierailuistaan lyhytmuotoisen blogitekstin, jonka me BusinessOulussa julkaisimme Oulu.com-sivustolla. Hankkeen tarkoituksena oli saada kumppaniyrityksille näkyvyyttä blogin välityksellä ja toisaalta urheilijoille luoda uusia kontakteja ja verkostoja.  

Erityisesti harjoittelusta jäi mieleen Oulu Gaala, jota juhlittiin yhteismarkkinoinnin kumppaniyritysten kesken. Vastasin Gaalassa olevasta ”business nurkkauksesta”, jonne hankin sopivat näytteilleasettajat.  Gaalan teemana oli tänä vuonna hyvinvointi ja isäntänä toimi Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri, lyhyemmin PPSHP. Gaala-ilta sujui rennoissa tunnelmissa ja vieraat olivat tyytyväisiä juhlaan. Oulu Gaalan ohella osallistuin myös muihin tapahtumiin, kuten Smart City Seminaariin sekä Midnight Pitch Festiin.  

Kaiken kaikkiaan harjoitteluni BusinessOulussa oli monipuolinen ja mukava kokemus. Vastuunsaaminen jännitti aluksi, mutta onnistuin suoriutumaan tehtävistäni ja saavuttamaan tavoitteeni. Ehdottomasti parasta harjoittelussa oli tiimimme – niitä nauruntäytteisiä kahvihetkiä lämpimästi muistellen.

 Heidi Käsmä, LIK1SNLM1

 


J. P. Koskinen: Ystäväni Rasputin (2013)

kir9sn Kirjoittanut Lukeminen kannattaa aina   blogissa Kirjavinkit
Julkaistu 22.11.2015, klo 19:31

J. P. Koskinen on julkaissut kirjailijauransa aikana useita historiallisia romaaneja. Vuoden 2013 Finlandia-ehdokkaaksi yltäneessä Ystäväni Rasputin -romaanissa hän kuvaa Romanov-keisarisuvun viimeisiä vaiheita ja Venäjällä vallankumouksen aattona vallinneita poliittisia ja yhteiskunnallisia jännitteitä. Grigori Jefimovitš Rasputinia (1869—1916) on pidetty yhtenä Venäjän historian arvoituksellisimmista henkilöistä. Miten näkijänä ja parantajana mainetta saanut siperialaissyntyinen maalaismies onnistui saavuttamaan niin suuren vaikutusvallan Venäjän viimeisen keisarin hovissa? Syyn tähän on nähty olevan pitkälti siinä, että keisarinna Aleksandra uskoi Rasputinin kykenevän parantamaan kruununperijä Aleksein verenvuototaudin. Mitä suuremmaksi Rasputinin poliittinen valta kasvoi, sitä enemmän hän sai vastaansa vihamiehiä. Lopulta tämä koituikin hänen tuhokseen.

Romaanin minäkertojana toimii kuvitteellinen henkilö, nuori Vasili Brutšev, joka päätyy äitinsä kuoleman jälkeen Rasputinin oppipojaksi. Rasputinin mukana Vasili pääsee tutustumaan tsaariperheeseen ja ihastuu lähes ensisilmäyksellä perheen nuorimpaan tyttäreen, suurruhtinatar Anastasiaan. Vasili saa nähdä Rasputinin pyhän ja pimeän puolen, uskonnolliset hurmoshetket kirkossa, rukousten mahdin, toteen käyvät ennustukset, hillittömän juopottelun ja juhlimisen sekä rahan, lahjojen ja naisten virran. Rasputin kannatti hlystilaisen oppilahkon oppia, jonka mukaan Jumalan armon saattoi kokea vain rypemällä ensin kunnolla synnissä. Rasputin pyrkii pitämään Venäjän pois sodasta, sillä hänen ennustuksissaan sota tietää tuhoa keisariperheelle. Vasili horjuu Rasputinin suhteen uskon ja epäilyksen välillä, ja lopulta hänen todelliseksi päämääräkseen tulee Anastasian pelastaminen.  Vasili kiinnostuu myös bolševismista, mutta ei voi hyväksyä jumalankieltämistä. Romaanin lopussa Rasputinin meno yltyy yhä hurjemmaksi ja hillittömämmäksi – Venäjä on sodassa, ja Rasputin tietää tuhon olevan väistämättömästi edessä. Vaikka aikakauden historian tunteva lukija osaa odottaa romaanin lopun tapahtumia, Koskinen on kuitenkin onnistunut ujuttamaan loppuun myös yllätyksen.

Rasputinin ristiriitaisen ja arvoituksellisen hahmon kuvaus on romaanin parasta antia. Rasputin on samalla kertaa sekä karismaattinen hahmo, jonka luokse ihmiset rientävät avun- ja rukouspyyntöineen, että maaninen rietastelija, joka turmeltuu omasta vallastaan. Keisarille ja keisarinnalle hän osoittaa suorastaan lapsenomaista uskollisuutta, mutta on toisaalta hyvin selvänäköinen kummankin luonteen suhteen. Rasputin ei itse tajua, millaista vahinkoa hän aiheuttaa keisariperheelle muun muassa antamalla uteliaille lehtimiehille varomattomia haastatteluja. Romaani toimii hyvin myös Vasilin kasvutarinana. Koskinen onnistuu elävöittämään sivuhenkilöinä vilahtavia hahmoja, joihin kuuluvat Anastasia, keisarinna Aleksandra, keisari Nikolai, kruununperijä Aleksei, bolševismia kannattava lehdenmyyjä Ivan Jermakov ja hovineiti Anna Vyrubova, joka on haudattu Helsingin ortodoksiselle hautausmaalle. Itse olisin toivonut Koskisen taustoittavan enemmän syitä siihen, miksi Vasilista tuli lopulta bolševikki – hyppäys vuoden 1916 Vasilista vuoden 1918 Vasiliin tuntui mielestäni liian yllättävältä. 

 

Merja Muilu, KIR4KA

« Edellinen 1 ... 59 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69 ... 353 Seuraava »