« Edellinen 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 ... 346 Seuraava »

Vastatuuleen

osako Kirjoittanut osako   blogissa Haikuja kellarista - Oamkin opiskelijakunta OSAKOn blogi
Julkaistu 19.4.2017, klo 09:34
 

Jipii, viikko sitten alkoi vihdoin virallises­ti se odotettu lukuloma – luennot ja seminaarit ovat nyt siis takana, ja enää jäljellä häämöttävät vain tentit kolmen viikon päässä. Vaikka opiskelu on selvästi täällä rutinoituneempaa ja luentoja ei saanut skippailla miten haluaa, niin olen kyllä pitänyt siitä ja on ollut kivaa vaihtelua amk-opintoihin, että olen yksin vastuussa arvosanoistani. Minulle ei ole osunut ainuttakaan ryhmätyötä tänä lukuvuonna! Tosin eiköhän kotikouluun palatessa taas sekin muutu. :-D Sitäkin radikaalimpi muutos tulee varmasti tottua taas Suomen säähän. Hassua että siellä on vielä lähiaikoinakin satanut lunta, ja täällä on saanut nauttia viime aikoina jopa +20C -keleistä. Toisaalta olen kyllä talven aikana ikävöinyt todella paljon lunta – mielestäni Englannin pimeät ja sateiset talvikuukaudet olivat masentavampi näky kuin Suomen lumiset maisemat, ja vaikken yleensä ole kaamosmasennuksesta kärsinyt, niin täällä nuo pimeimmät kuukaudet tuntuivat kyllä pitkiltä.

Olen kuullut aiemmin muilta vaihdossa olleilta, että yleensä juuri tammikuussa iskee se pahin koti-ikävä, jos on iskeäkseen. Veikkaankin, että jos olisin lähtenyt pelkästään syyslukukaudeksi vaihtoon, en varmaan olisi edes kärsinyt koti-ikävästä – joulukuu menee aina niin nopeasti jouluhulinan keskellä, ja muutenkin aika vain kului kuin siivillä koko syyslukukauden. Koti-ikävä iski tammikuun lopussa ja sitä kesti aika pitkälle maaliskuuhun. Ehkä se johtui kaamosmasennuksen lisäksi osittain siitäkin, etteivät asiat menneet täysin nappiin muutenkaan. Ihmiset, jotka tuntevat minut, tietävätkin kyllä huonon tuurini – Murphyn laki on aikalailla enemmän sääntö kuin poikkeus elämässäni. (Oikeastihan se on vain karman keräämistä Eurojackpotin voittoa varten.) Täällä eläessä tuo on pätenyt asumisolosuhteisiin: minulla on ollut sen verran ongelmia vuokranantajan kanssa nyt keväällä, että lasken tällä hetkellä vain päiviä siihen, että pääsen takaisin Suomeen. :-D

 

Kotikatu aka Broomfield Road! Montakohan piuhaa yhdestä tolpasta lähtee näihin taloihin… :-D

Tammikuun lopussa vuokranantajani havaitsi talotarkastuksen yhteydessä huoneeni ikkunankarmeissa hometta, mutta hän kehotti vain pyyhkimään sen pois talouspaperilla päivittäin. Jos ikkunankarmien ja ikkunan väliseen pieneen rakoon jää hometta, niin ”se on niin pieni määrä, ettei se voi aiheuttaa terveydelle haittaa”. Lisäksi hänen mielestään uudet ikkunankarmit maksettaisiin minun takuuvuokrastani, koska home on tullut siitä, että olen kuivattanut huoneessani vaatteita pyykkitelineellä, vaikka hän itse antoi siihen luvan. Siitä vasta riemu repesikin kun ehdotin, voisiko taloon hankkia terveystarkastajaa katsomaan, että mahtaako talossa olla muualla hometta... Kaiken kukkuraksi vuokranantajani mainosti olevansa vuokranantaja tiukemmasta päästä homeasioiden suhteen verrattuna muihin täällä päin. En todellakaan halua tietää millaisia muut sitten ovat. :-D No, hänen miehensä tuli käymään pari viikkoa tuon jälkeen ja oli sitä mieltä, että huoli oli turhaa ja ikkunankarmit ovat vain kuluneet vuosien saatossa eikä niissä ole edes hometta. Olen edelleenkin vähän ymmälläni tästä tulkinnan erilaisuudesta! Niin tai näin, kevät on mennyt vähän kurjasti sairastellessa ja olosuhteet ovat vaikuttaneet terveyteeni, sillä kärsin jatkuvasta yskästä kotona oleskellessa. Lisäksi en ole esim. ikinä aikaisemmin sairastanut silmätulehdusta, mikä on yksi homeen oirehtimistapa, mutta viikko sitten olin siitäkin antibioottikuurilla. Vaikka yliopistojen tarjoamat asuntolat kalliimpia ovatkin, niin en voisi alleviivata, kuinka paljon kadun sitä etten itse hakenut sinne. Olen kyllä kuullut, että sielläkin on joissakin hometta – haha, missähän täällä ei olisi hometta, lienee parempi kysymys. :-D Luulen kuitenkin, että yliopiston henkilökunta ajattelee opiskelijoiden terveyttäkin eikä pelkästään rahaa näissä asioissa.

Omalta osaltaan ketutuskäyrää ovat nostaneet myös yliopiston käytännöt. Toisaalta tämä oli kyllä omaakin syytä: olisi pitänyt uskoa heti alusta alkaen, että silloin kun sanotaan ettei moduuleja voi muuttaa, niin niitä ei voi muuttaa. :-D Sain mielestäni silti todella epäreilua kohtelua Coventryn kv-palveluilta. Moduulivalinnathan meillä piti tehdä jo viime touko-kesäkuussa. Sain vasta elokuussa viestin, ettei yhtä valitsemaani moduulia hyväksytty sen takia, että se ei mahtunut lukujärjestykseen, joten minun piti valita jokin muu sen tilalle mahdollisimman pian. Halusin vain saada moduulivalinnat nopeasti kuntoon ja vastasin viestiin ottavani erään espanjan kurssin ottamatta tarpeeksi selvää, mitä tasoa se vastaa. Tajusin virheeni heti seuraavana päivänä: Lower Intermediate Spanish vastasi tasoltaan kurssia, jonka olin jo suorittanut. Lähetin heti viestiä asiasta, mutta kuulemma valintani oli jo tehty ja se oli peruuttamaton eikä sitä voinut muuttaa.

Seuraavan kerran asiaa puitiin ensimmäisellä kouluviikolla syyskuun lopussa. Ennen kuin sain allekirjoituksen Erasmus-papereihini, minulta kysyttiin, oliko moduulivalinnoissa mitään häikkää. Selitin tilanteeni ja minulle sanottiin, että ”We can’t do anything about it right now but we’ll look into it”. Tarvitseeko mainita, etten kuullut asiasta pihaustakaan sen jälkeen… Oletin siis, ettei asialle voinut kerta kaikkiaan tehdä mitään. Kun espanjan opiskelu sitten lopulta alkoi tammikuun lopussa, opettaja kysyi, olemmeko oikeassa paikassa. Selitin hänellekin tilanteeni, johon hän sanoi, että moduulin vaihtaminen – jonka piti olla mahdottomuus – onnistuu helposti parin ensimmäisen viikon aikana, kunhan vain saa hyväksynnän tähän moduulien ohjaajilta (siltä, jolta olisin siirtymässä pois ja siltä, jolle haluaisin siirtyä). Lähetin viestiä Coventryn kv-vastaaville, ja sain vastaukseksi että tämä on liian myöhäistä tehdä toisella viikolla. Liian myöhäistä – senhän piti olla mahdotonta alusta alkaen? Vastasin viestiin aika kipakasti saamastani informaation ristikkäisyydestä, ja pyysin, että voisinko edes välttää läsnäolopakon, kun osaan opiskellut asiat jo ennestään – puhumattakaan siitä, miten fantastista on istua maanantaiaamuna klo 9 turhan panttina luennolla, joka aiheuttaa ikävän hypyn seuraavalle, klo 16 alkavalle luennolle. Minulle annettiin mahdollisuus tulla keskustelemaan asiasta International Office Managerin kanssa parin päivän päästä. Ihmettelin kovasti, miten palvelua tuntui saavan vain olemalla tarpeettoman tyly.

Saavuttuani tapaamiseen tämä henkilö jota tulin tapaamaan, huikkasi minulle tasan klo 9, että ”voinko odottaa hetken” ja palasi juoruamaan työkavereidensa kanssa – henkilökunnan tilojen ovi oli auki, joten kuulin kaiken odotustilaan. Se että jouduin odottelemaan 10 minuuttia ”turhan” takia tuntui jo hieman epäkunnioittavalta – erityisesti sen jälkeen, kun hän sitten saapui ja kertoi tismalleen samat asiat, jotka olin saanut tietää ensimmäisessä sähköpostissa. Moduulien vaihtaminen oli täysi mahdottomuus, koska järjestelmät olivat lukkiutuneet viime perjantaina. ”Sitä ennen olisit voinut vaihtaa moduuliasi milloin tahansa”. Eikä myöskään unohdettu huomauttaa, että jos minua ei näy espanjan tunneilla maanantaiaamuisin klo 9, niin lennän ulos kaikilta muiltakin moduuleilta, vaikka osaisin asiat kuinka sujuvasti. En vieläkään ymmärrä, minkä takia minulle ei voitu yksinkertaisesti ilmoittaa samaa asiaa sähköpostitse siitä että järjestelmät ovat lukkiutuneet, vaan jouduin heräämään klo 7 raahautuakseni ajoissa tapaamiseen, johon toinen osapuoli saapui myöhässä, ja joka kesti korkeintaan 10 minuuttia. En tiedä olisinko saanut sen parempaa kohtelua jossakin muualla Briteissä, mutta tästä kokemuksesta Coventryn kv-palveluiden kanssa jäi kyllä lievästi sanottuna ruskea maku suuhun. Opetuksena tästä joka tapauksessa painottaisin, että jos kukaan tätä lukeva aikoo hakea tai haki nyt kevään haussa tänne vaihtoon, niin pitäkää mielessä, että moduulivalinnat ovat sitovia ja miettikää tarkkaan, mitä moduuleja valitsette. Lisäksi täytyy mainita, että olen erittäin tyytyväinen saamaani opetuksen tasoon Coventryssä! Opiskelu tuntuu paljon mukavammalta, kun professorit ovat ainakin omien moduulieni kohdalla olleet todella päteviä, mutta myös viihdyttäviä.

Kenilworth Castle

 Vaikka tarkoitukseni lienee kannustaa ihmisiä lähtemään vaihtoon, koen, että haluan kertoa vaihtokokemuksistani rehellisesti ilman sokerikuorrutteista kaunistelua, ja että tänne vaihtoon tulevat voisivat oppia meikäläisen virheistä. Vastoinkäymisethän on tehty selätettäväksi, eivätkä nämäkään vastoinkäymiset edes ole valtavan suuria, jos laittaa ne oikeaan mittakaavaan. Espanjan moduuli kaikessa turhuudessaan on jo onneksi ohi, ja toivon kovasti ettei tästä homeelle altistumisesta jäisi pitkäaikaisempia vaikutuksia. Uskomatonta, että jo viiden viikon päästä olen Suomessa! On jo niiin ikävä kunnollista leipää(!!) ja saunaa! Suomeen palattuani kirjoittelen tänne vielä kuulumisistani ja pohdin mitä vaihtovuodesta kaiken kaikkiaan jäi käteen – toivottavasti terveempänä ja paremmalla mielellä! :)

Kesä tulossa
Viimeiset viikot täällä
Mieli rikkaampi

- Noora

Työympäristöryhmässä mukana olleen Rakennusarkkitehtiopiskelijan ajatuksia

sussuc Kirjoittanut Susanna   blogissa Yhteiskampus
Julkaistu 14.4.2017, klo 11:19

Lähdin mukaan Yhteiskampus 2020 hankkeeseen siksi, että minua kiinnosti nähdä oikean rakennushankeen kulkua. Uskon, että tämä olisi sopiva lisä opintojen ohelle.Lisäksi porukkaan vielä tarvittiin yksi lisää.

Ensimmäisenä päivänä (9.2) muistan ajatelleeni, että voi ei mihin oikein lähdin mukaan ja taisin harkita, että jos vain lopettaisin. Opinnot ovat vielä sen verran pienimuotoiset minun kohdallani, etten kokenut olevani tarpeellinen. Ensimmäisen tapaamisen lopussa olin kuitenkin toisella mielellä, päädyinkin tuottamaan yllättävän paljon ideoita uutta kampusta varten.

Aloitimme työtilojen suunnitteluryhmässä tietysti homman etenemisen esittelyllä ja yleiskatsauksella. Minä näin seinillä paljon muistilappuja, ja punaisia tarratäpliä, myös tekstiä. Olen jo aikaisemmin aloittanut ideointia samalla systeemillä ja ajattelin, että osaisinkin tämän homman ehkä kuitenkin. Aloimme kirjoittaa huonoimpia skenaarioita ja parhaimpia skenaarioita lapuille. Mietimme myös muita asiaan liittyviä juttuja ja samalla kävimme läpi kirjoittamiamme asioita, joista poiki lisää ideoita. Minä itse yritin miettiä asioita opiskelijan näkökulmasta katsoen. Kirjoitin niitä asioita mitä itse olin huomannut ja niitä mistä olimme keskustelleet ystävienkin kanssa. Oli mukava huomata, että minunkin ideat otettiin mukaan muiden joukkoon, eikä mitään heitetty pois!

Toisessa kokoontumisessa (16.2) kävimme läpi aikaisemman kerran kerättyä materiaalia. Tapaaminen oli enemmänkin luentomainen ja ideointia ei tehty.

Kolmannessa kokouksessa (23.2) oli taas vähän erilaista, kävimme edelleen läpi ensimmäisen kerran materiaalia. Ideoitiin myös uutta siitä mitä tarvitsisimme uudelle kampukselle. Tarvitsemmeko opiskelualueita ja tiloja sekä mitä tiloja opettajat tarvitsevat. En kokenut tarvitsevani uusia tiloja, mutta nyt käytyäni yliopistolla viikon ajan, ymmärsin, että uudet tilat voisivat tuoda muutoksen mikä olisi hyväksi myös ammattikorkeakoulun opiskelijoille. Ajatellen tietysti rakennusarkkitehtien koulutusta, yhteistyötehtävien tekeminen koulun tiloissa onnistuisi mukavammin yhteistiloissa, pajatilatkaan eivät olisi pahitteeksi. Näitä en ole kuitenkaan vielä ehdottanut yhteiskampus projektissa, mutta ajattelin että voisin ehdottaakin.

Olemme miettineet minkälainen työskentely olisi parhainta opettajille, tehtäisiinkö omia työhuoneita enää ollenkaan? Ilman omia työhuoneita, yhteistyö lisääntyisi muiden opettajien kanssa. Näen kyllä hyvää tässä ideassa, vaihtelu voi olla hyväksi. Jos opiskelijoilla taas olisi yhteistiloja enemmän, työskentely kampuksen alueella lisääntyisi, eikä tarvitsisi välttämättä tehdä kotona niin paljon kuin tulee tehtyä.

Hiihtoloman jälkeisessä työryhmäkokoontumisessa (16.2) seinille oli laitettu ensimmäisiä pohjapiirroksia ja aamulla oli ollut avoimet ovet opiskelijoille. Tuntui todella tärkeältä, että opiskelijat saivat sanoa mielipiteensä ja tuoda ideoita esille!

Työryhmäkokoontumisessa jatkoimme sitten pohjapiirrosten kehittämistä keskustelemalla niistä. Itse olin kysellyt yliopistollakin pienimuotoisesti siitä mitä he toivoisivat ja toin muistamiani seikkoja esille kokouksessa. Olin itse ainakin tyytyväinen jo niihin pohjapiirroksiin mitä seinille oli laitettu, vaikka ne olivatkin vasta ensimmäiset vedokset. Ehkä en osaa vielä olla tarpeeksi kriittinen?

Pidin pohjapiirroksista ja siitä mielikuvasta millaista yliopiston tiloissa tulee näyttämään, että otti hieman päähän, etten pääse sinne opiskelemaan koska valmistun, ennenkö muutto tapahtuu. Tämä voi kuitenkin olla myös hyväkin asia minun kannaltani!

Tässä kokouksessa (23.3) katseltiin Archicad piirustusta suoraa tekeillä olevasta tiedostosta. Uusimpia pohjapiirroksia oli myös laitettu seinille esille. Omia ajatuksiani olivat tällä hetkellä, että olisin kaivannut opiskelijakaveria näihin kokouksiin niin olisi voinut tulla enemmänkin ideoita yhdessä. Koin, että opettajilla sekä muulla henkilökunnalla oli enemmän ideoita, pyyntöjä ja vaatimuksia kuin minulla opiskelijana.

Muistan, että suurimpana keskustelunaiheena ja huolena oli se, että saako opettajat oman työhuoneen, minne laitetaan omat tavarat ja kaikki paperit ja muut jutut joita tarvitsee työnteossa. Esille otettiin myös se, että onko tulevaisuudessa sitten yhtä paljon paperia vielä vai onko ne sähköisessä muodossa? Entäs ne tilat missä on vain opettajia joihin ei ole opiskelijoilla pääsyä? Keskustelun aiheena oli myös se, onko tiloja, joissa on opettajia sekä opiskelijoita. Tilat missä olisi opettajia valmiina auttamaan opiskelijoita oli myös yksi puheenaihe. Nyt tajusinkin, etten tainnut tuoda ajatustani esille siitä, että pidin tätä ideaa todella hyvänä, harmi!

Odotin tältä prosessilta ehkä enemmän aktiivista tekemistä ja vähemmän pelkkää keskustelua. Ehkä tästä näkee kuitenkin minun kokemattomuuttani kokoustilanteista. Aina oppii jotain uutta, ihan vain kirjoittamalla tätä blogia ja miettimällä asiaa! Ensimmäiset kerrat jäivät mieleen, kun pääsin kirjoittamaan lappuihin tekstiä ja kertomaan omia ajatuksia. Oli helpompi tuoda ideoita esille kirjoittamalla niitä paperille ja kuulla jonkun toisen lukevan niitä ääneen.

Koin kuitenkin myös iloa ja ylpeyttä siitä, että pääsin mukaan tähän projektiin, varsinkin kun opintoni ovat puolivälissä ja kesätöitä en ole vielä saanut tältä alalta. Tunsin saavani arvokasta kokemusta, vaikka kyseessä ei edes ollut varsinainen työpaikka. Tämä projekti oli suurempi mihin kuvittelinkaan pääseväni mukaan edes ideoimaan!

Tietysti tämä taisi olla poikkeustapaus, mutta mielestäni tämä oli oikein hyvä ja kekseliäs keino lähteä liikkeelle ja kysyä suoraa heiltä jotka tulevat tiloja oikeasti käyttämään. Koin olevani tärkeä osa tätä ideointiryhmää, kun ideoitani ja ajatuksiani kuunneltiin, kun toin niitä esille!

Yhteenvetokerta Linnanmaalla (30.3) tämä kokoontuminen pidettiinkin koko porukan voimin, eli kaikki työryhmät olivat mukana yhtä aikaa. Käytimme tilana kunnostettua auditoriota, jossa oli kiva uusi idea käynyt suunnittelijan mielessä. Ajattelinkin että jännä, kuinka joillekin tulee yksinkertainen mutta kiva idea mieleen mitä toiset eivät välttämättä edes ajattele! Huoneessa oli todella toimiva akustiikka. Miinuksena kuitenkin se, että valkokankaat olivat kyllä suuret, mutta sinne heijastetut diat näkyivät todella pienenä.

Aloitimme käymällä läpi opiskelijakyselyn tuloksia, mietin että olisi pitänyt itsekin vastata mutta en ollut vastannut. Vastaukset olivat mielenkiintoisia. Tykkäsin joistakin ideoista mitä oltiin tuotu esille, muun muassa siitä, että uudella kampuksella olisi mukavat ulkotilat käytettävissä. Joku oli myös ehdottanut, että olisi hyvä, jos saisi käyttöönsä atk luokassa monta näyttöä eikä vain yhtä. Itse taas ajattelin sitä, että olisi hyvä, jos tietokoneet olisivat nopeita, ettei tarvitsisi jumittaa pitkään yhdessä asiassa.

Edelleen koin, että projektissa oli kiva olla mukana, varsinkin kun näitä mahdollisuuksia ei kovin usein avaudu.

Mietin sitä, että tämä prosessi on minun silmissäni lähtenyt lennokkaasti vauhtiin, mutta suunnittelijat itse kertovat, että työtä riittää vielä rutkasti. Itse vain näin edessäni valmiin näköisiä piirroksia ja mietin, että mitä siinä sitten vielä on tehtävää. Oletan, että ehkä määräyksiä, ohjeita, lupia ja hienosäätöä riittää, vaikka muille jakaa?

Jatkoimme kokouksessa eteenpäin hauskalla paneelikeskustelulla, jossa oli myös opiskelija mukana. Paneelikeskustelu olisi saanut kyllä kestää kauemmin, mutta idea oli kiva, se oli lähtenyt TV-ohjelmasta ”Pitäisikö olla huolissaan?”. Mielestäni nyt kun muistelen, niin vastaukset olivat aika positiiviseen suuntaan meneviä, vaikka varsinkin yksi kysymys oli hyvinkin, ehkä hieman pessimistisen realistinen rahankäyttöön liittyen.

Lopuksi kiersimme OAMK:in tulevat tilat yliopistolla ja kuulimme suunnitelmista niiden oikeassa ympäristössä. Kierros oli minun mielestäni mielenkiintoinen.

Nykyiset yliopiston tilat olivat kivan näköiset varsinkin niistä kohdista mistä tähän laitoin kuvia ja ne kaikki tilat mitä muutetaan, tulisi minun mielestäni muuttaa niin, että ammattikorkeakoulu erottuu edukseen. Uusien tilojen tulee näyttää Oulun ammattikorkeakoululta ja olla motivoiva ympäristö opiskelijoille! Unohtamatta OAMK:in oranssia sekä muita värejä!

Osaamisen kehittäminen opetusharjoittelussa

amok Kirjoittanut Amok   blogissa Amokin aakkoset
Julkaistu 13.4.2017, klo 11:00

”Uusi ei synny vain uudesta vaan myös vanhan näkemisestä uudessa valossa”. Näillä Søren Kierkegaardin lainasanoilla aloitti Jenny omaa opetusharjoittelua reflektoivan kirjoituksensa tällä viikolla.

Opetusharjoittelua on kuvattu kirjallisuudessa muun muassa opettajankoulutuksen kulmakiveksi sekä teorian ja käytännön kohtaamisen nivelkohdaksi. Opettajankoulutuksen opetussuunnitelmissa opetusharjoittelulle on annettu keskeinen asema. Osaamisperusteisessa opettajankoulutuksessa opetusharjoittelu antaa mahdollisuuden ammattipedagogisen osaamisen hankkimiseen sekä toisaalta oman osaamisen näkyväksi tekemiseen aidoissa ammatillisen kasvatuksen ja koulutuksen oppimisympäristöissä. Monet opettajaopiskelijat kuvaavat ohjattua opetusharjoittelua parhaaksi osioksi koko opettajankoulutuksessa. Sitä se on myös omasta mielestäni – yksi parhaista osioista. 

Opetusharjoittelussa ei kehity vain opiskelijat vaan se tarjoaa mahdollisuuden kaikkien opetusharjoitteluverkostossa toimivien henkilöiden sekä laajemmin myös eri organisaatioiden toiminnan kehittämiseen. Ammatillisessa opettajankoulutuksessa opiskelijat ovat oman alansa asiantuntijoita ja tuovat oppilaitoksiin uutta ainutlaatuista näkökulmaa. Parhaimmillaan opettajaopiskelijoiden ja ohjaajien vastavuoroinen ohjauskeskustelu tekee näkyväksi kokemusten tuomaa hiljaista tietoa ja piilossa olevia käsityksiä. Näissä keskusteluissa epäilemättä nähdään ja luodaan myös jotain uutta.

Kierkegaardin mietteen, että uutta näkee ja uutta syntyy, voi todeta, kun vaan katsoo, kokee ja pohdiskelee yksin ja muiden kanssa. Tämän viikon kahdessa ohjaustapaamisessa oli hienoa kokea inspiroivia yhteisöllisiä ohjauskeskusteluja ammattipedagogisesta osaamisesta. Keskustelut näiden kahden opettajaopiskelijan, heidän opetusharjoittelua ohjaavien opettajien ja tuutorin kesken käytiin eri kokoisten kahvikupposten ääressä. 

Osaamisen kehittäminen opetusharjoittelussa

Kumpikin opettajaopiskelijoista oli edennyt pedagogisissa opinnoissaan henkilökohtaisen osaamisen kehittämisen ja sen näkyväksi tekemisen polkunsa mukaan. Omalta osaltani voin todeta jälleen kerran nähneeni jotain vanhaa ja uutta uudenlaisessa valossa. Kiitokset antoisista keskusteluista Jennylle, Merville, Sadulle ja Päiville!

 

AMOKin lehtori,

Sirpa Perunka

Osaamisperusteisen arvioinnin ja digitaalisten osaamismerkkien vaikutus opiskelijan motivaatioon

amok Kirjoittanut Amok   blogissa Amokin aakkoset
Julkaistu 7.4.2017, klo 13:28

Tässä blogisarjassa on päästy lukemaan erilaisia kokemuksia ja näkemyksiä osaamisperusteisuudesta ammatillisen opettajankoulutuksen monimuotoisessa arjessa. Itse olen viimeisen vuoden istunut ja ajatellut aika konkreettisestikin ”in the box” - oikein pinnistellyt pysyäkseni tutkimukseni viitekehyksen sisäpuolella. Niinpä kurkkaus blogin viimeisiin postauksiin hymyilytti, paitsi osaavien kollegoiden kiinnostavina kirjoituksina, myös välittöminä näkökulman muutoksina sinne laatikon toiselle reunalle ja vielä sen yli. Kiljan Päivi kirjoitti pari viikkoa sitten siitä, miten henkilökohtaistaminen tukee osaamisperusteisuutta. Itse olin ajatellut aloittaa tämän kirjoituksen kertomalla siitä, miten osaamisperusteisuus mahdollistaa opintojen entistä paremman henkilökohtaistamisen ja räätälöinnin (customization). On tärkeää, että voimme tunnistaa ja tunnustaa eri tavoin saavutettua osaamista. Yhtä tärkeää on, että meitä on monta katsomassa samaa aihetta eri suunnista. Arvioimassa ja kehittämässä jo olemassa olevia käytänteitä sekä luomassa kokonaan uusia ratkaisuja.

 

Osaamisperusteisen arvioinnin ja digitaalisten osaamismerkkien vaikutus opiskelijan motivaatioon

Omassa väitöskirjatyössäni tarkastelen osaamisperusteisen arvioinnin ja digitaalisten osaamismerkkien merkityksiä ja niihin liittyviä prosesseja ammatillisessa opettajankoulutuksessa. Tutkimukseni kohteena ovat jo työelämässä toimivien ja vasta pedagogisia opintojaan suorittavien opettajien kokemukset Oppiminen Online pelillistetystä osaamisen kehittämisohjelmasta. Oppiminen Onlinen osallistujat ovat innostuneet ylittämään omat oppimistavoitteensa ja määrittäneet tavoitteita tulevalle osaamiselleen. Tutkimukseni tarkoitus on kuvata, mitkä seikat osaamisperusteisessa arviointiprosessissa kannustavat osaamisen kehittämiseen, opitun työelämässä soveltamiseen ja osaamisen jakamiseen työyhteisössä sekä verkostoissa. Seuraavassa nostan esille alustavia tuloksia vapaamuotoisesti ja valikoiden motivaation näkökulmasta.

Osaamisperusteinen arviointi vahvistaa opiskelijan käsitystä omasta osaamisestaan ja motivoi siten soveltamaan saavutettuja tietoja ja taitoja työelämässä. Digitaaliset osaamismerkit tekevät näkyväksi jo saavutetun osaamisen ja auttavat osallistujia hahmottamaan, miten edetä oman osaamisensa kehittämisessä. Meille suomalaisille tuntuu olevan erityinen haaste luottaa omaan, olemassa olevaan, mutta tuoreeseen – uuteen – osaamiseen. Haastattelemani opettajat ja opettajaopiskelijat kuvaavat osaamisen tunnistamisen ja digitaalisen osaamismerkin saamisen positiivisena kokemuksena, joka vahvistaa käsitystä omasta osaamisesta. Osaamismerkin saaminen on kuin konkreettinen todiste siitä, että osaaminen on sillä tasolla, että sitä saa ja voi hyödyntää työelämässä. Positiivisen vahvistamisen lisäksi visualisointi tuntuu kuvaavan hyvin myös kehittämistarpeita, jotka osallistuja on jo aavistanut aiemmin. ”Tiesinhän minä, että kehitettävää on” – oli monelle konkreettinen sysäys tarttua digipedagogiikan haasteisiin. Osaamismerkit havainnollistavat tavoitteet henkilökohtaistetuksi opintopoluksi, joka tarjoaa selkeän suunnan miten edetä ja saavuttaa haluttu osaamistaso. Uuden oppimista innostaa, kun ymmärtää mitä osaa jo - mikä on se perusta, jolta omaa osaamista ponnistaa kehittämään edelleen kohti tavoiteltua, toivottua osaamista. Oman työn, työyhteisön ja ammatin opetuksen kehittäminen konkreettisesti osana täydennyskoulusta motivoi jatkamaan ja siirtymään haasteesta seuraavaan.

 

Osaamisperusteisen arvioinnin ja digitaalisten osaamismerkkien vaikutus opiskelijan motivaatioon

Kuva: Pauliina Mäkelä

Oppiminen Onlinen toteutuksessa vapaus oppia on jokaisen opiskelijan omissa käsissä. Ajasta ja paikasta riippumaton tapa opiskella toteutuu, kun riittävän pieniksi palasteltuihin merkkeihin ehtii tarttua ja innostua tauolla tai vaikkapa illalla peiton alla. Yksi tärkeimmistä motivaatiotekijöistä on mahdollisuus valita, missä järjestyksessä osaamista näyttää ja opintoja suorittaa tai suorittaako opintoja lainkaan annetun oppimateriaalin avulla. Haastateltavien opintopolut olivat hyvin erilaisia, sillä etenkin jo työelämässä toimiville oli kertynyt erilaista osaamista. Silti moni yllättyi siitä, miten perusosaaminen olikin jo hallussa. ”Hei mähän osaan tämän” pisti opiskelijat laittamaan itsensä likoon ja testaamaan, mihin asti olemassa oleva kokemus, tiedot ja taidot kantavat. Motivaatiota kasvatti se, että merkkien laajuus oli vaihteleva samoin kuin vaadittujen todisteiden muoto. ”Nälkä kasvoi syödessä” kuvasi haastatteluaineistossa paitsi haastavia tehtäviä ja osaamisen näyttämistä myös koko osaamisen kehittämisohjelman pelillistettyä toteutusta. Toiselle kokemus pelistä oli merkkien keräilyä ja dokumentointia itsenäisesti, itsensä haastaen, toiset taas saivat motivaationsa paitsi joukkuekilpailusta, niin erityisesti leikillisestä kisailusta joukkueen sisällä, toinen toistaan vastaan.

Oppiminen Onlinen kehitystyö jatkuu edelleen. Digitaalisten osaamismerkkien lisäksi olen saanut täksi kevääksi aitiopaikan tutkia digitalisaation astetta ammatillisessa koulutuksessa. Opetushallitus selvittää parhaillaan digitalisaation vaikutuksia ammatilliseen koulutukseen kahdessa eri hankkeessa, joiden yhteisenä tavoitteena on tuottaa tietoa ammatillisen koulutuksen reformin edistämiseksi ja kartoittaa tulevaisuuden tarpeita. Sinä voit vaikuttaa vastaamalla valtakunnalliseen digitalisaatiota ja työelämäyhteistyötä koskevaan kyselyyn 13.4. mennessä. Kysely on suunnattu ammatillisen koulutuksen opetus- ja ohjaushenkilöstölle.

Tutkijankammio kutsuu jälleen kyselyn sulkeuduttua, mutta ensimmäisiä tuloksia esittelemme jo toukokuussa. Opetushallitus järjestää ”Ammatillisen koulutuksen DIGITALISAATIO – NYT" -seminaarin Tampereella 16.5.2017 ja lisäksi kaksi seminaaria syksyllä 2017. Seminaareissa levitetään DIGAM -tutkimuksen  ja DIGIOPE -selvityksen tuloksia sekä muuta tietoa ja kokemuksia digitalisaation vaikutuksista ammatilliseen koulutukseen. Selvitys valmistuu joulukuussa 2017.

 

AMOKin lehtori,

Sanna Brauer

Learning about different operating environments and good practices

luova Kirjoittanut Luova   blogissa Luovalla päällä
Julkaistu 5.4.2017, klo 14:41

In the School of Natural Resources at Oulu UAS the course International Operating Environment is offered in English for incoming exchange students. The aim of the course is that students familiarize themselves with a chosen sector in the field of natural resources and compare the Finnish operating environment with that of their home country. Also the students are expected to find good practices they see worth transferring from one country to another.

In autumn term 2016 there were four exchange students who chose this course in their study programme. During the course they gathered information from Finnish farms and other enterprises, talked to experts in the field and studied published materials. At the end of the course they compiled a written report on their findings and gave a presentation.

Learning about different operating environments and good practices

From left to right Kristyna Dyntarova, Tamás Banyai, Jiri Zhor, Katarzyna Tokarz

Tamás Banyai compared the feeding systems and fodder preparation of dairy cows on Finnish and Hungarian farms. Among other information sources he spoke to an expert in Finnish fodder company and visited dairy farms and interviewed the farmers.

Total mixed ration (TMR) is the practice of weighing and blending all feedstuffs into a complete ration which provides adequate nourishment to meet all the needs of dairy cows. Hungarian dairy farms often use TMR, especially the bigger ones. However, only 20% of Finnish dairy farms use TMR. Partial mixed ration (PMR) is for only sustaining the cows and concentrate must be given according to cows’ other needs. In Hungary the main protein sources are soy and sunflower seed, in Finland it is rape seed. Finnish dairy farmers use more protein supplement than Hungarian ones in average.

The main difference between Hungarian and Finnish grain feeding is the species of grains. In Hungary the most frequently used grains are corn and wheat. Finnish dairy farmers fodder barley as the main starch source. There is also difference in grain conservation. In Hungary grain seeds are stored whole, cleared and dried with about 12-14% water content. With this moisture, microbes cannot start to digest them. They can keep good for months or years. In Finland crimping is the mode of conservation. Hungarian dairy farmers feed several types of fermented forage such as maize silage, sorghum silage, grass silage and alfalfa pre-wilted silage. The most commonly used is maize silage. In Finland it is grass silage. The favourite species of grass is timothy and Finnish farmers often grow it in monoculture.

Another significant difference is the mode of fermentation. Maize contains much more starch than timothy, the microbes can digest it easier, and the fermentation is more stable. In Finland the temperature is not high enough for smooth fermentation, so farmers have to use several chemicals to advance the process. They add short carbon chain acids and microbes to the raw matter before the fermentation. These chemicals and their producing technology is very developed in Finland.

Kristyna Dyntarova compared Finnish and Czech biodynamic farming. Besides studying published information sources, she visited a biodynamic farm near Tampere and made a questionnaire to Finnish and Czech biodynamic farmers and to university students who study organic farming.

There are more biodynamic farms in Finland than in the Czech Republic (in absolute numbers, but also with respect to the total population). Generally, there are no significant differences in the experience and opinions of Finnish and Czech biodynamic farmers towards biodynamic farming. Both farmers learn about biodynamics mostly from friends or from personal experience on a biodynamic farm, but Finns also mention books and school. Two thirds of Finnish farmers confirm that in Finland it is easy to find information about biodynamics, while in the Czech Republic it seems to be more problematic. In both countries the most important reason to start with biodynamics is the social aspect, but as biodynamic farming is holistic, it is hard to separate the reasons for starting biodynamic farming.

The main problem of biodynamics is converting from conventional/common organic farming, but Finnish also mention that it is hard to gain the favour of neighbourhood or to find young people interested in biodynamic farming. In both countries the most used form of promotion is through personal contacts, but also websites, Facebook pages and summer markets are popular. Two thirds of Finnish farmers have no problem with selling their products, in the Czech Republic it is a bit worse.

In general, there are greater differences among students. The overall awareness about biodynamics is much bigger in Finland – 77.8 % of Finnish students versus 40.5 % Czech students have heard about it. They both know it mostly from school, but Finnish also mention the internet or books. 57.1 % of Finnish students know the difference between biodynamic and common organic farming while in the Czech Republic it is only 29.4 % of students. What is relatively the same is the awareness about DEMETER brand. Both know it mostly from school, but in Finland also from shops. A big difference is in the awareness about Waldorf education – 66.7 % Finnish students versus 29.7 % Czech students. Finnish students know it mostly from friends or school while Czech students mostly from internet or friends. In Finland all respondents would like to know more about biodynamics while in the Czech Republic “only” 91.9 %.

Katarzyna Tokarz studied similarities and differences between Polish and Finnish biogas plants and their management.

The number of existing biogas plants in Finland is lower than in Poland but that is not surprising. In Poland there are 40 million people and climate is easier to manage plants like this. Transport distance of heat and electricity is shorter than in Finland which is an encouragement to build and control biogas plants.

Costs for building and maintaining a plant are not very different. Also the permissions and regulations for building a plant are largely similar.

One difference is the substrates used. In Poland it is mostly agricultural waste, manure and corn silage and maize, as in Finland most biogas comes from landfills and slurry purifications. The reason for this is the big difference is waste management. In Finland waste treatment is well developed, especially bio-waste dispose. In Poland most of biogas plants use manure and grass but they could also be changed to use biodegradable waste. Biogas plant in Liszkowo is an exception but still it is not enough for the amount of waste produced in Poland.

As for biogas policy and law, in Finland it is easier for plants to share energy for municipal inhabitants. Polish law still require some changes about providing energy from private biogas plants. In both countries the governments encourage and support biogas production and use.

Jiri Zhor’s topic was the size and business of farms in Finland and in the Czech Republic

The trend in the European sphere is to increase the size of farms in order to make the farms more profitable on the trade. The speed of decreasing number of farms and increasing the size of farms is different everywhere and is mostly based on the economics of the country. Although the trend is the same in all the countries of the EU, circumstances influencing the farms´ sizes differ.

The average size of farms in Finland was 44 hectares in 2015. In the same time period, it was 133 hectares in the Czech Republic, which is the highest average in the whole EU. This is a big difference between the two countries that are both members in the European Union.

This situation is largely made by the happenings in the EU. Trade of each country bases on the trade in the EU and it influences the development of agricultural sphere and farms as well. A big impact was the abolition of milk production quotas, why the milk prices have gone rapidly down in whole Europe. Many farmers were forced to stop animal breeding and milk production and sell or rent the land to other farmers. One dissimilarity was in the economic situation. Before milk quotas abolition, the milk price in Finland was around 0.45 €, which was really extraordinarily high in the comparison with other countries of the EU.

From the point of view of the size of farms, we can´t forget the historical aspect. In the Czech Republic (originally Czechoslovakia) there was a communistic regime till 1990s, which has led to privatization of land. This had the biggest and also artificial impact on the development of farms. Big agricultural coops were formed which are the base for the big average size of farms.

One difference between the countries is the nationally funded support for farmers. Finnish agricultural system is better funded than the Czech agricultural system thanks to better financial and economical position of the country.

The ability to sell the commodities in the European trade is different for these countries. The location of the countries plays a role. The Czech Republic is situated in the middle of Europe and thanks to economically better situation of countries bordering with Czech Republic it is a really good starting point for the trade and business. Austria and Germany are really attractive and sought-after countries with well working trade, where Czech farmers can get more money than on domestic market. On the other side the Finnish trade is influenced by the position in northern Europe. First of all, the weather and environment is different than in other parts of Europe. The Farmers then don´t reach high quality of plant commodities, which is bad for potential sell. Position in Northern Europe gives to Finland little disadvantage, such as worse contact to mid-European trade. Transport is really expensive nowadays, so farmers rather sell commodities to purchasers around their farm. Really bad impact for Finnish economic, not only in agricultural sector was and still is the embargo with Russia. The Czech Republic is not that much dependent on the Russian trade as Finland.

Writers

Arja Maunumäki, senior lecturer, Oulu UAS

Tamás Banyai, student, Szent István University, Budapest, Hungary

Kristyna Dyntarova, student, Mendel University in Brno, Czech Republic

Katarzyna Tokarz, student, West Pomeranian University of Technology, Szczecin, Poland

Jiri Zhor, student, Mendel University in Brno, Czech Republic

« Edellinen 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 ... 346 Seuraava »