« Edellinen 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 ... 342 Seuraava »

Avoimia työpaikkoja ultraääni- ja magneettihoitajille

kapaalim Kirjoittanut Rad_opettaja   blogissa Säteilevää – Oamk Radiografian ja sädehoidon tutkinto-ohjelman blogi
Julkaistu 1.3.2017, klo 09:02

Työpaikkailmoituksia seuraava on saattanut huomata, että terveysalan organisaatiot etsivät ultraääni- ja magneettihoitajia.  Kumpaakaan em. nimikettä ei löydy laista terveydenhuollon ammattihenkilöistä (559/1994), joka luettelee suomalaiset terveydenhuollon tutkinnot. Myöskään Opintopolku.fi –sivulta ei löydy näihin nimikkeisiin liittyvää koulutusta. Miten siis voi opiskella tai pätevöityä ultraääni- tai magneettihoitajaksi?

Tällä hetkellä ultraäänihoitaja tarkoittaa useimmiten joko röntgenhoitajaa tai kätilöä, joka on suorittanut sonograferin erikoistumisopinnot (30 op) tutkintonsa jälkeen. Näitä opintoja ovat tarjonneet Oulun Ammattikorkeakoulu ja Metropolia Ammattikorkeakoulu. Ultraäänitoiminta on laajaa, jonka vuoksi erilaisen tutkintotaustan omaavat ovat laajentaneet osaamistaan omalla alueellaan. Siten kätilöt ovat perehtyneet erikoistumisopinnoissa raskaudenajan ultraäänitutkimuksiin ja röntgenhoitajat muun muassa alavatsan alueen ultraäänitutkimuksiin. Tällä hetkellä sonograferiopinnot voi opiskella täydennyskoulutuksen kautta.

Magneettihoitajille ei ole ollut vastaavia erikoistumisopintoja, mutta röntgenhoitajakoulutusta järjestävät ammattikorkeakoulut ja Suomen Röntgenhoitajaliitto ovat tarjonneet eri laajuisia ja sisältöisiä täydennyskoulutuksia röntgenhoitajille. Magneettitutkimusten osaajaksi kehittyminen vaatii pitkän perehdytysajan ja työpaikkailmoituksissa mainitaan usein hakijalta edellytettävän magneettitutkimusympäristössä hankittua työkokemusta.

Ultraääni- ja magneettihoitaja eivät siis ole tutkintoja ja pätevöityminen on tapahtunut röntgenhoitajan tai muun terveydenhuoltoalan tutkinnon jälkeen opiskelun ja työkokemuksen kautta. Ultraääni- ja magneettihoitajanimikkeille ei ole määritelty yhtenäisiä pätevyysvaatimuksia, vaan työnantaja voi määritellä pätevyysvaatimukset työhönottotilanteessa haluamallaan tavalla.

Miksi röntgenhoitajan rinnalle on otettu käyttöön nämä uudet nimikkeet? Vastavanlaisia esimerkkejä löytyy muualtakin terveysalalta. Röntgenhoitajien osalta asiaan on vaikuttanut kuvantamislaitteiden voimakas kehittyminen. Kuvantamistutkimuksilla saadaan entistä tarkempaa tietoa potilaan oireiden syistä tai sairauden paranemisesta, tämä on tullut esille erityisesti magneettitutkimusten osalta. Kaikilta tutkimuksen toteuttamiseen osallistuvilta henkilöiltä vaaditaan yhä spesifimpää osaamista ja tämän seurauksena onkin tehty ”työnjakoa” eri kuvantamismenetelmien hallitsemiseksi.  Myös keskustelu tehtävienjaosta terveydenhuollon sisällä on vauhdittanut röntgenhoitajien työnkuvan laajenemista ultraäänitutkimuksiin. 

Osaamisperusteisen hops-keskustelun toteuttaminen

amok Kirjoittanut Amok   blogissa Amokin aakkoset
Julkaistu 27.2.2017, klo 13:24

Kuvaamme blogissa kuvitteellisen opiskelijan Maijan kanssa toteutuneen ohjauskeskustelun. Suunnitelmallinen ohjauskeskustelu on yksi osaamisperusteisen opinto-ohjaajankoulutuksen työskentelytapa.

Toimimme ammatillisessa opinto-ohjaajankoulutuksessa tuutoreina. Aamumme alkaa yhteisellä keskustelulla päivän työtehtävistä. Meillä on hops-keskustelu opinto-ohjaajaopiskelijamme Maijan kanssa iltapäivällä. Hän opiskelee osaamisperusteisessa opinto-ohjaajaryhmässämme. Ryhmä on aloittanut opintonsa keväällä 2015. Tämä on ensimmäinen osaamisperusteinen opinto-ohjaajaryhmä Amokissa, ehkä koko Suomessa. Olemme tiimiopettajapari; suunnittelemme, toteutamme ja arvioimme koulusta yhdessä, toki muita asiantuntijoita hyödyntäen. Myös hops-keskustelut toteutamme yhdessä, se on opiskelijan etu ja meidän ilomme. Meillä on käytössä hops-ajanvarauskalenteri, johon olemme laittaneet ohjausaikoja tarjolle. Haluamme välittää ajatusta, että ohjausta on tarjolla ja ohjaamme mieluusti. Opiskelija valitsee ajanvarauskalenterista itselleen sopivan ajankohdan ja kirjaa kyseiseen kohtaan nimensä. Kätevä ja toimiva tapa, kaikkien näkökulmasta.

Valmistaudumme tulevaan hops-keskusteluun. Molemmat katsomme hops-ajanvarauskalenteristamme, minkä aiheen Maija on kirjoittanut keskustelun aiheeksi. ”Tilannekatsaus” lukee ajanvarauskalenterissa. Oikeastaan valmistautuminen käsillä olevaan ohjauskeskusteluun on alkanut jo viime viikolla. Maijasta tiedämme ennestään, että hänellä on ollut haasteita opiskelun sovittamisessa yhteen työn ja harrastusten kanssa. Olemme lähettäneet hänelle kuvassa olevan tehtävän. Hänkin siis valmistautuu ohjauskeskusteluun. Peavyn (2001, 74) elämän suuntaa kartoittava tehtävä (kuvio 1.) pysäyttää Maijan pohtimaan ja palastelemaan osaamisperusteisiin opintoihinsa vaikuttavia tekijöitä. Sen voi tehdä vain hän itse.

Oma valmistautumisemme sisältää myös tutustumisen Maijan hopsiin ja hänen tähän mennessä laatimiinsa osaamisen osoittamisiin. Lisäksi ennen ohjausta me tuutorit rakennamme keskustellen yhteistä ymmärrystä ja kokonaisuutta opiskelijan tilanteesta sekä hänen osaamisestaan. Suunnittelemme lähtevämme voimavara- ja ratkaisukeskeisesti ohjauksessa liikkeelle, avoimin kysymyksin ja rohkaisevin mielin eteenpäin. Nämä kaikki asiat ovat ohjauskeskustelun suunnittelua ja siihen valmistautumista. Käytännössä tämä on myös tiimiopettajuutta parhaimmillaan.

Osaamisperusteisen hops-keskustelun toteuttaminen

Kuvio 1. Elämäni suunta -tehtävä (mukaillen Peavy 2001, 74)

Ohjauskeskustelu on käsillä ja siirrymme ohjaustila ”Unelmaan” – Amokin pieneen, mutta rauhalliseen ohjaustilaan. Olemme varanneet aikaa ohjaukseen puolitoista tuntia. Haluamme toteuttaa rauhallisen ja kiireettömän ohjauskeskustelun; aikaa, kunnioitusta ja huomioita välittäen. Ohjauksessa voi tulla esille monia opiskelijan henkilökohtaisia asioita. Ohjaustila Unelmassa sellaisten asioiden käsittely on mahdollista, oven voi sulkea ja keskustelu jää seinien sisälle. Se on osaltaan tärkeää luottamuksellisen ohjaussuhteen rakentamisessa.

Ohjaustilanteen alussa luodaan hyvän ja avoimen ilmapiirin lähtökohdat. Aloitamme ohjauskeskustelun Maijan kanssa virittävillä lämmittelykysymyksellä: ”Millainen päivä sinulla on tänään ollut?”. Kun Maijan tämän hetkinen tilanne ja olotila ovat selvillä, siirrymme käsittelemään aihetta, jonka vuoksi Maija on tullut ohjaukseen. ”Halusit siis keskustella opintojesi tilanteesta. Mistä tarkalleen ottaen haluaisit nyt jutella?” Pyrimme näin yhdessä tarkentamaan ohjauskeskustelun tavoitetta. Samalla tuomme esille keskustelullemme varatun ajan. Nämä kaikki asiat jäsentävät ohjauksen yhteisiä työskentelyperiaatteitamme. Maija haluaa aloittaa keskustelun tehtävästä, jonka olemme hänelle lähettäneet ohjauskeskusteluun valmistautumiseksi. Käsittelemme Maijan laatimaa harjoitusta. Hän näyttää ja kertoo samalla, mitä asioita hän on kirjannut ympyrätehtävän lohkoihin. Me pyrimme aktiivisesti kuuntelemaan ja antamaan hänelle aikaa rauhassa sanoittaa oma tilanteensa.

Keskustelemme yhdessä opiskelijan tulevaisuuden suunnitelmista ja toiveista sekä lyhyellä että pidemmällä tähtäimellä. Kokoamme pääkohtia hänen kertomuksestaan, tämäkin on yksi ohjauskeskustelun toteuttamisen väline. Seuraavaksi Maija tuo esiin arjen kiireensä ja ajan riittämättömyyden työn, kodin, harrastusten ja opiskelun yhteensovittamisessa. Tuomme tuutoreina keskusteluun uuden ratkaisukeskeisen näkökulman: ”Positiivisesti katsottuna kiire ja ruuhka kertovat sinun elämäsi rikkaudesta ja monipuolisuudesta”. Tällöin opiskelija toteaakin olevansa joustava ja vahva arjen moniottelija. Vahvistamme opiskelijan myönteistä minäkuvaa ja pystyvyyttä: ”Tällaisen kuvan mekin olemme sinusta saaneet”. Maija toteaa vielä ympyrätehtävää katsellessaan, että hän toivoisi enemmän tukea lähiyhteisöltään kotona ja työssä: ”Ehkä minun pitäisi kertoa tästä jumitilanteesta esimiehelleni” ja ”pitäisi pyytää apua läheisiltä arjen pyöritykseen”. Maija alkaa pohtia myös mahdollisuutta ”laittaa osa harrastuksista tauolle opintojen ajaksi”. Kannustamme opiskelijaa hänen ideoidessa itselleen ajankäytön viikkosuunnitelmaa: ”Hyvä, tämä on ensimmäinen askel esteiden raivaamiseksi”. Seuraavaksi Maija ehdottaa hopsin tarkistusta ja esittää muutamaan kohtaan aikataulun tiukentamista, sillä ”nyt aion raivata itselleni opiskeluaikaa”.

Yhteistä aikaamme on vielä hetki jäljellä. Kysymme hopsin käsittelyn jälkeen Maijalta, ”Onko sinulla vielä muita asioita mielessä, joista haluaisit keskustella?” Valmistelemme myös opiskelijaa ohjauskeskustelun päättymiseen kysymällä: ”Olemmeko nyt käsitelleet niitä asioita, joiden vuoksi tulit ohjaukseen?” Keskustelemme ohjauskeskustelun lopussa siitä, mitkä ovat opiskelijan seuraavat ”stepit” oman päämääränsä suhteen, ja että opiskelija muotoilisi itselleen konkreettiset lähiajan toimintaohjeet. Ohjauskeskustelun jäntevä päättäminen on oleellinen vaihe ohjauskeskustelussa. Pyydämme myös palautetta ohjauskeskustelusta: ”Millainen olotilasi oli asteikolla 1-10 tänne tullessasi ja millainen se on nyt keskustelun lopussa?” (kuvio 2.). 

Osaamisperusteisen hops-keskustelun toteuttaminen

Kuvio 2. Palautteen pyytäminen ohjauskeskustelusta

Sovimme myös ohjausprosessin jatkosta: ”Mitä ajattelet siitä, jos tulisit kolmen viikon päästä puhumaan kanssamme ajankäytönsuunnitelmasi onnistumisesta?”. Ohjauksessamme haluamme varmistaa, että seuraava tapaaminen tulee sovittua. Maijan tilanteen huomioiden on tärkeää, että ohjaussuhde jatkuu tavoitteellisesti. Ohjaamme häntä lopuksi orientoitumaan päivän muihin tehtäviin ja tapahtumiin kysymällä ”Mitä sinulla on seuraavaksi tulossa tänä päivänä?” Sen jälkeen hyvästelemme Maijan.

Jäämme hetkeksi ohjaustilaan ja jaamme tuntemukset Maijan kanssa käydystä keskustelusta. Tuomme molemmat omia näkökulmia ohjauskokemuksestamme. Pyrimme arvioimaan omaa toimintaamme ja rakentamaan siitä yhteisen ymmärryksen. Maija näytti lähtevän ohjauksesta uudenlaisen opiskeluotteen kanssa. Ohjauskeskustelustamme jäi meille tuutoreille lämmin tunne, Maijan osaamisperusteiset opinnot etenevät varmasti.

Lähde:

Peavy, R.V. 2001. Elämäni työkirja. Suomentanut Petri Auvinen. Helsinki: Psykologien kustannus.

AMOKin lehtori Tiina Laajala 
AMOkin yliopettaja Pirjo-Liisa Lehtelä 

Timisoara - vilkas ja viihtyisä opiskelijakaupunki Romaniassa

osako Kirjoittanut osako   blogissa Haikuja kellarista - Oamkin opiskelijakunta OSAKOn blogi
Julkaistu 21.2.2017, klo 12:31

Halpa hintataso, vilkas opiskelijaelämä, historiaa huokuva kaupunki... Kävimme Romanian kolmanneksi suurimmassa kaupungissa Timisoarassa viime syyskuussa, kun kiersimme Itä-Eurooppaa mediaprojektimme myötä. Kaupunki yllätti meidät täysin, sillä verrattuna muuhun Romaniaan se oli huomattavan vilkas paikka. Opiskelijoita ei vielä syyskuussa kauheasti näkynyt, sillä monessa yliopistossa syyslukukausi alkoi vasta lokakuun puolella.

Noin viidesosa Timisoaran 300 000 asukkaasta on opiskelijoita, joten opiskelijaelämää kaupungista takuulla löytyy. Jo ennen lukukauden alkua paikalliset opiskelijakylät kuhisivat opiskelijoita. Ja voi, minkälaisia nuo kylät olivatkaan. Kahviloita, ravintoloita ja baareja vieri vieressä, hintataso suomalaisittain naurettavan halpa.

Reissukaksikko

Timisoara on pullollaan katutaidetta, sekä opiskelijakylissä että niiden ulkopuolellakin.
 
Opiskelijakylää.
 

Opiskelijakylien läheisyydessä oli paljon puistoja, joissa voi kellahtaa vaikkapa riippumattoon pänttäämään.

Julkisia yliopistoja kaupungissa on neljä. Oululaisia opiskelijoita niistä kiinnostanevat kaksi: tekniikan opiskelijoita kouluttava Universitatea 'Politehnica' din Timisoara ja kulttuurialan opiskelijoille suunnattu Universitatea de Vest din Timisoara. Lisäksi viime lokakuussa kaupungissa käynnistyi Oulusta oppia ammentanut GameLAB Timisoara.

Eikä tässä vielä kaikki, Timisoara on myös valittu Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuodelle 2021.

Timisoarassa käydessään ei kannata missata Mokumin kahvia. Vapaasti käännettynä mokum tarkoittaa turvapaikkaa.
 

Timisoaran vanhakaupunki on koristeellinen, mutta myös Neuvostoliiton vaikutus näkyy arkkitehtuurissa. 

Toki tässä tulee muistaa, että meidän visiittimme kaupunkiin kesti ainoastaan pari päivää. Uskaltaisimme silti suositella Timisoaraa vaihtokohteena. Itse opiskelusta emme varsinaisesti tiedä mitään, mutta maana Romania on ehdottomasti kokemisen arvoinen. 

kysymys sulle
miksi et kokeilisi
jotain uutta 

Anna-Reetta Kytölahti ja Salla Simonaho
journalistiopiskelijoita Oamkista

Ilo osata - asiantuntijuuden aakkosia

amok Kirjoittanut Amok   blogissa Amokin aakkoset
Julkaistu 17.2.2017, klo 15:47

Ihastelin taitavasti tehdyn kuistin komeita listoja ja niiden viimeisteltyä työtä, jiiriit olivat kohdallaan ja kokonaisuus ilo silmälle. Kysyin kirvesmieheltä, miten hän on hankkinut osaamisen, jonka tuloksena on tyytyväisyys työn jälkeen. Hän totesi kyseessä olevan ammattiylpeyden; ammattimies ei jätä jälkeensä huonoa työtä. Hän lisäsi vielä, että kokonaisuutta täytyy pystyä tyytyväisenä katsomaan itsekin. Keskustelumme jatkui ammattiylpeyden avaamisesta konkretiaan ja ammattimiehen osaamisen muodostumiseen. "Kyllähän siinä on kyse asiantuntijuudesta, joka kehittyy kokemuksen myötä. Yrityksen ja erehdyksen kautta kokemus karttuu, täytyy myös ymmärtää, mitä tekee. Siihen tarvitaan tietoa matematiikasta, eri materiaaleista, koneiden hallinnasta ja ihmissuhdetyötähän kaikki lopunperin on. Monenlaista tietoa täytyy hallita. Ja aina välillä täytyy miettiä, tuumaustauot yleensä varmistavat etenemisen oikean suunnan."

Ilo osata - asiantuntijuuden aakkosia

Keskustelumme oli minulle opettavainen. Mieleeni palautui integratiivisen pedagogiikan (Tynjälä 2008) teoreettinen kuvaus osaamisesta, joka muodostuu useiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta: tiedollisesta osaamisesta, taidollisesta osaamisesta, arviointiosaamisesta ja sosiaalikulttuurisesta osaamisesta. Tynjälä kuvaa näiden tekijöiden kautta asiantuntijuuden olemusta, jollaisesta yllämainitussa esimerkissä on kyse. Tästä asiantuntijuuden olemuksesta keskustelemme usein opiskelijoiden kanssa. Etsimme vastauksia kysymyksiin: Milloin ammattihenkilö kokee olevansa asiantuntija? Mistä asiantuntijan tunnistaa? Miten asiantuntijaksi voi oppia? Miten asiantuntijuutta opetetaan?

Yleensä todetaan, että asiantuntija on alansa huippuosaaja. Tynjälä kuvaa tällaista osaajaa ekspertiksi, jolle on tyypillistä hyvät ongelmanratkaisutaidot, joustavuus, luovuus ja innovatiivisuus. Pedagogisesti asiantuntijuutta tuetaan parhaiten autenttisissa oppimisympäristöissä, joissa on koko ajan läsnä teorian ja käytännön soljuva vuoropuhelu, tutkivassa roolissa olevat opiskelijat sekä oppimista edistävä sosiaalinen ilmapiiri. On ilo oppia ilmapiirissä, jossa kannustetaan, tuetaan, osaamista jaetaan, onnistumisista iloitaan ja vahvuuksia arvostetaan. Monesti oppimisen ilo löytyy myös osaamisen puuttumisen tunnistamisesta; ei löydetä enää työkaluja, miten toimia tai on kokemus siitä, että ei ymmärrä riittävästi käsiteltävää asiaa. Asiantuntijaksi kehittymisen oivaltaminen kiteytyykin juuri itsereflektioon ja siitä syntyneeseen uuteen oppimiseen - hämmennyksistä havahtumiseen, onnistumisista vahvistumiseen ja osaamisesta iloitsemiseen.

Osaamisperusteinen opettajankoulutuksemme antaa hienot mahdollisuudet asiantuntijuuden kehittymiselle. Tämä johtuu siitä, että koulutuksen tavoitteissa on keskiössä osaaminen, jota opiskelija peilaa omaan elämismaailmaansa niin teoreettisen tiedon kuin kokemuksellisen tiedon näkökulmasta. Peilaamisella tarkoitetaan juuri edellä mainittua itsereflektiota, joka mahdollisesti syventää ja laajentaa aikaisempaa osaamista ja tuo näkyväksi jo olemassa olevan osaamisen. On kyse osaamisen tunnistamisesta. Useat opiskelijat ovat kokeneet, että tunnistamisprosessi on ankkuroinut heidät keskittymään opiskelussa oleellisiin asioihin ja ilmiöihin. Osaamistavoitteet koetaan ohjaavina ja ammatillista kehittymistä edistävinä. Tavoitteet saavat sisällöllisesti uusia ulottuvuuksia, konkretisoituvat ja muodostavat versoja asiantuntijuuden kasvulle. Eräs opiskelija totesi valmistuessaan: "En tiennyt tietäväni kaikkea sitä, mitä tiesinkin. Nyt tiedän myös paljon uutta, mitä haluan tietää. On ollut ilo havaita osaavansa jo paljon."

AMOKin yliopettaja
Marja Koukkari 

Vieraileva kynä: Röntgenhoitajana sädehoidossa

kapaalim Kirjoittanut Rad_opettaja   blogissa Säteilevää – Oamk Radiografian ja sädehoidon tutkinto-ohjelman blogi
Julkaistu 15.2.2017, klo 11:27

Toivomme blogiin kirjoituksia myös Vierailevilta kyniltä. Saimme kirjoituksen sädehoidossa työskentelevältä röntgenhoitajalta.

Monet radiografian- ja sädehoidon tutkinto-ohjelmaan hakeutuvista kokevat olevansa teknisesti suuntautuneempia kuin mitä mielikuva esimerkiksi sairaanhoitajan ammatista antaa ymmärtää. Röntgenhoitajan ammattia varten fysiikan ja tekniikan oppiminen onkin iso osa peruskoulutusta. Koulutuksen ensimmäisen vuoden aikana tämä käy monelle hyvin ilmi, sillä säteilyn perusteiden ymmärtäminen vaatii useimmilta paljon uuden opiskelua.

Sädehoito on yksi säteilyn lääkinnällisen käytön muoto. Sädehoidossa röntgenhoitajan oma ammattitaito todella on käytössä isojen säteilyannosten ja tarkkojen hoitojen vuoksi. Tekniikka kehittyy jatkuvasti ja sädehoidossa työskenneltäessä pitääkin valmistautua oppimaan jatkuvasti uutta ja päivittämään omaa teknistä osaamista säännöllisesti. Röntgenhoitajilla on iso vastuu. Suurimman osan hoidoista röntgenhoitajat antavat siten, ettei lääkäri tai fyysikko ole välttämättä tavoitettavissa. Tällöin tulee osata arvioida potilaan hoitoasennon toistuvuutta ja analysoida hoidon tarkkaa osuvuutta. Kuten jo eläkkeelle jäänyt ylifyysikkomme sanoi, mikään tekniikka ei korvaa hereillä olevaa röntgenhoitajaa. 

Vieraileva kynä: Röntgenhoitajana sädehoidossa

Toisaalta varsinkin Oulun yliopistollisessa sairaalassa (OYS) röntgenhoitajana sädehoidossa toimiminen on hyvinkin hoidollista, mikä tulee monelle yllätyksenä. Potilassuhteet ovat kokonaisuudessaan pitkäaikaisia, 3-8 viikkoa, vaikkakin yksi hoitokerta vie keskimäärin varttitunnin. Tämä mahdollistaa joskus hyvinkin läheisen suhteen muodostumisen röntgenhoitajan ja hoidettavan välille.  Röntgenhoitajan on ymmärrettävä säteilyn sivuvaikutuksien lisäksi myös lääkehoidon sivuvaikutuksia, veriarvojen merkitystä ja sekä osattava antaa ohjausta niiden itsehoitoon liittyen.

 Tärkeintä on, että osaa kohdata potilaan psykososiaalisena kokonaisuutena. Röntgenhoitajan pitää osata arvioida, mitkä asiat potilaan elämässä vaikuttavat siihen, että hoito saadaan annettua suunnitellusti ja täten voidaan taata mahdollisuus mahdollisimman onnistuneeseen lopputulokseen. Siihen sisältyy muun muassa potilaan sosiaalisen turvaverkon kartoittamista, taloudellisten asioiden tila, leikkauksien aiheuttamien liikerajoituksien huomioiminen, sairauden vaikutus seksuaalisuuteen, parisuhteeseen sekä lasten hyvinvointiin.   

Vieraileva kynä: Röntgenhoitajana sädehoidossa

OYS:n sädehoidon yksikössä hoidamme potilaita kahdessa vuorossa, sillä vastuullamme on huolehtia lähes puolen Suomen syöpää sairastavista potilaista. Hoitokoneita meillä on neljä ja tietokonetomografialaite sädehoidon suunnittelukuvantamisen apuna. Tulevaisuudessa magneettikuvauksen (MRI) osuus hoidon suunnittelussa kasvaa entisestään ja sen vuoksi on jo vuoden 2017 aikana tulossa uusi MRI osittain OYS:n sädehoidon yksikön käyttöön otettavaksi.

Vieraileva kynä: Röntgenhoitajana sädehoidossa

Yksikössämme opiskelija pääsee oppimaan laadukasta ja turvallista sädehoidon antamista sekä yksilöllistä potilaan ohjaamista. Osastollamme on hyvät mahdollisuudet opiskella myös moniammatillista yhteistyötä, sillä potilaan hyvä hoito vaatii toimivaa yhteistyötä onkologin, fyysikoiden ja röntgenhoitajien välillä. Lisäksi opiskelija näkee tilanteita, joissa arvioimme,  onko potilaan hoidon kannalta olennaista tavata erityistyöntekijöitä kuten sosiaalityöntekijää, kuntoutusohjaajaa, ravitsemusterapeuttia tai psykiatrisen puolen ammattilaisia.

Sädehoidon yksikön porukan mielestä meillä on lähes täydellinen työpaikka: hyvä henki, mielekäs työ ja palkitsevaa vakavasti sairaan potilaan kohtaamista! Vastoin yleistä käsitystä, sädehoidon yksikössä on positiivinen ja toiveikas ilmapiiri, missä huumoria viljellään niin hoitajien kuin potilaiden kesken. Sen vuoksi ammattimme ei ole henkisesti niin raskasta kuin ulkopuoliset usein kuvittelevat: sädehoidon yksikössä annetaan parantavaan lopputulokseen johtavaa, tai huonoissa tilanteissa oireita helpottavaa ja elinaikaa lisäävää, sädehoitoa. Aina on toivoa ja meillä on hieno mahdollisuus välittää sitä konkreettisesti, ammattitaitomme mahdollistamalla turvallisella ja tarkalla sädehoidolla.   

Vieraileva kynä: Röntgenhoitajana sädehoidossa

« Edellinen 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 ... 342 Seuraava »