HUOM! Olet Oamkin vanhassa blogissa. Siirry uuteen blogiimme tästä »
Oamkin blogeja

« Edellinen 1 ... 47 48 49 50 51 52 53 54 55 56 57 ... 353 Seuraava »

Esa Mäkinen: Totuuskuutio (2015)

kir9sn Kirjoittanut Lukeminen kannattaa aina   blogissa Kirjavinkit
Julkaistu 14.2.2016, klo 17:26
Esa Mäkinen: Totuuskuutio (2015)

Esa Mäkisen romaani Totuuskuutio sijoittuu 2050-luvun Helsinkiin. Päähenkilö Tero Lilja työskentelee uutisten, artikkeleiden ja muiden Internetin sisältöjen “täsmäyttäjänä” Celsius -nimisessä yhtiössä, jolla on mediamonopoli. Uutisjuttujen muokkaaminen on tuttu teema Orwellin kuuluisasta dystopiasta. Isoveljen sijaan Lilja, tulevaisuuden Winston Smith, muokkaa niitä Jokuveljen, eli esimerkiksi yritysten ja julkkisten intressien mukaisiksi, jos he maksavat siitä Celsiukselle tarpeeksi.

Monialayrityksenä ja sähköisen valvonnan avulla Celsius kykenee valvomaan muun muassa ihmisten kulutuskäyttäytymistä. Oikeanlaisista valinnoista kertyy celsiuspisteitä, jotka määrittävät ihmisen aseman yhteiskunnassa. Ihmisiä myös kontrolloidaan ekofasistisesti hiilitilillä ja lapsiverolla.

Tero Lilja on kuitenkin suhteellisen tyytyväinen elämäänsä ja työhönsä, kunnes tapahtuu häntä henkilökohtaisesti koskettava tragedia, jonka syytä Celsius pyrkii täsmäyttämällä peittämään. Hän haluaa saada totuuden julki kaikin keinoin ja ryhtyy vastustamaan Celsiuksen toimintaa.

Mielestäni kirja on mielenkiintoinen, koska minua kiehtovat erilaiset tulevaisuusvisiot, erityisesti dystopiat. Sekin on kiehtovaa, että dystopioihin on usein sisällytetty piirteitä sekä epäkohtia niiden kirjoittamisajankohdan yhteiskunnasta. Tarkoituksena on luultavasti kiinnittää huomiota niihin ja varoittaa negatiivisista kehityskuluista, jotteivät epäkohdat pahenisi tulevaisuudessa.

Valitsin tämän kirjan esiteltäväksi myös siksi, että sen teema sopii Toimiminen tietoverkoissa -kurssille. On hyvä miettiä tietoverkkojen tulevaisuuden kehitystä ja pohtia siihen liittyviä kysymyksiä. Mistä oikeastaan tiedämme mikä verkosta lukemamme on oikeasti totta ja onko sillä enää tulevaisuudessa väliä. Kannattaa pohtia myös sitä, mitä intressejä Internetissä julkaistun tiedon takana on. Tärkeää ja mielenkiintoista on myös seurata, muuttuuko verkkoelämä Internetin alati lisääntyvän käytön myötä oikeaa elämää tärkeämmäksi ja sitä, kuinka tarkkoja tietoja jaamme ja joudumme jakamaan itsestämme erilaisissa netin palveluissa ja sovelluksissa.

Mikko Soini

KIR14SN

Simona Ahrnstedt: Sitoumuksia (2014)

kir9sn Kirjoittanut Lukeminen kannattaa aina   blogissa Kirjavinkit
Julkaistu 12.2.2016, klo 13:36

Sitoumuksia on historiallinen rakkausromaani, joka sijoittuu 1300-luvulle Itägöötanmaalle.  Päähenkilöinä on Markus Järn, karski soturi ja kuninkaan oikea käsi, sekä mahtimiehen kaunis tytär Illiana Henrikintytär. Markus Järnin tekemän erehdyksen seurauksena Illianan Henrikintyttären maine tahraantuu. Ja Markus Järn joutuu maksamaan kovan hinnan tapahtuneesta.

Sitoumuksia on täynnä jännitystä, romantiikka sekä intohimoa. Kirja on helppolukuinen ja imaisee mukaansa, eikä sitä voi laskea käsistä ennen kun viimeinen sivu on luettu.

”Illiana yritti olla vapisematta raskaan viitan alla, ei halunnut näyttää nöyryyttävää pelkoaan. Kultakannukset osoittivat että Järv oli ritari, kuninkaan ritariksi lyömä, ja hän oli vannonut suojelevansa heikkoja. Mutta silti. Järv eli Ahma. Mies oli legenda. Illiana oli kuullut tarinoita hänestä puolet elämästään.”

Kirja on yksi omista suosikeistani. Suosittelen sitä kaikille, jotka pitävät historiallisesti rakkausromaaneista. Kirjassa on enemmän romantiikkaa kuin historiaa. Suosittelen myös lukemaan muut Simona Ahrnstedtin kirjat. Häneltä on ilmestynyt suomeksi kaikkiaan kolme kirjaa, kaikki ovat historiallisia rakkausromaaneja. Kirjat: Skandaalinkäryä (2015), Sitoumuksia (2014) sekä Unelmia ja yllätyksiä (2013). Kaikki kirjat ovat itsenäisiä, mutta yhteinen tekijä niissä kaikissa on kuvitteellinen Wadenstiernan linna.

-Anu L-

KIR14SN

 

R.I.P. 2014–2015

osako Kirjoittanut osako   blogissa Haikuja kellarista - Oamkin opiskelijakunta OSAKOn blogi
Julkaistu 11.2.2016, klo 13:07

Näin tuutorirekrytoinnin aikana on aina kivaa muistella takkatulen ja kuuman kaakaokupin äärellä omaa tuutorointivuottani. Olin nimittäin yhden vuoden perustuutorina lukuvuonna 2014–2015. Olen ehkä vähän erilainen tuutori kuin muut, sillä lähdin tuutoroimaan vasta kolmantena opiskeluvuotenani. Muistankin kuin eilisen päivän, kun rakas ystäväni Eemeli houkutteli minut lähtemään tuutoroimaan. Sen jälkeen olikin sokka irti ja hurahdin myös järjestötoimintaan.

Mikä sai minut lähtemään tuutoriksi? Palava halu auttaa uusia opiskelijoita? Not. Mikä sitten? Yksinkertaisimmillaan halusin vain tutustua uusiin ihmisiin. Ja niitähän riitti. Reipas 30 samanhenkistä ihmistä pölähti syyslukukauden alussa opiskelemaan tietotekniikkaa ja imemään sitä tietoa jota minulla oli annettavana. Halusin myös saada jonkinlaista vastapainoa opiskeluilleni ja sitähän riitti, kohtuudella luonnollisesti. Oli tuutoroitavien tapaamisia, kahvittelua, tuutoroitavien illanviettojen järjestelyä, tapahtumiin houkuttelua ja paljon muuta, ainakin jonkin verran. Raatamaan en joutunut hetkeäkään. Kovin homma on ehkä raportin kirjoittaminen saadakseni ne kolme opintopistettä tuutoroinnista. En ole sitä vieläkään saanut kirjoitetuksi, edes aloitetuksi.

Tuutorointi voi joillekin olla jännittävää ja ehkä hieman sekavaakin aikaa. Yritäpä siinä muistaa toisten ihmisten nimiä, kun yhtäkkiä eteen työnnetään 30 ihmistä joilla kaikilla on eri nimet. Kun tässä takkatulen äärellä muistelen omaa nuoruuttani tuutorina, tulee ensimmäisenä mieleen aloituspäivä sekä ne kerrat, kun kävimme kollegojeni kanssa moikkaamassa tuutoroitaviamme heidän luokissaan. Sekä tietenkin tuutorikahvit, jolloin sai opiskelijoiden lemppariherkkua eli ilmaisen kahvin ja pullan. Lempiherkku tuossa on tuo ilmainen. Oi voi… Olisinpa taas tuutorina!

Ennen kun nukahdan tähän takkatulen äärelle, voisin kertoa muutaman kivan pointin miksi juuri sinun kannattaa lähteä tuutoroimaan. Muutakin kuin ilmaisen ilmaisen.

Muistanet oman koulunaloituksesi. Voinet myös nyökytellä, kun sanon, että tuutoroinnilla on iso merkitys siihen miten uusi opiskelija, mahdollisesti aivan uudessa kaupungissa kaukana pois kotoa, kokee opiskelun ylipäänsä. Tuutoroinnin onnistuttua opiskelu voi näyttää huomattavasti mukavammalta asialta kuin se ehkä voisi olla. On myös mahdollista, että opiskelija keskeyttää pienemmällä todennäköisyydellä, jolloin Oulun ammattikorkeakoulu ja Oulun kaupunki todennäköisesti kiittävät sinua. Onnistuneella tuutoroinnilla saatat saada myös jonkun ihmisen hymyilemään ennen nukkumaan menoa. Ja jos karma on olemassa, voit sinäkin saada hymyn huulillesi. Minä ainakin olen saanut!

Oi takkatuli
Nojatuolissa istun
Katsellen sua

Joni Huttula
OSAKOn hallituksen jäsen
Sosiaalipoliittinen vastaava 

Laatukiertue Teuvo Pakkalan kadun kampuksella

laatuleipuri Kirjoittanut Vieraileva leipuri   blogissa Laatuleipuri
Julkaistu 11.2.2016, klo 11:12

Laatukiertue saapui Teuvo Pakkalan kadun kampukselle torstaina 11.2.2016. Heti aamusta työn touhussa, Oamkin sermiä kasaamassa ovat Tanja, Tomi, Jaakko ja Marianne.

 

Kaikki valmiina: sermi kasattuna ja kahvit keitettynä.  Osakolaisten Tanjan ja Tomin sekä Otron Jaakon työnkuva vaihtui Otron laatukahvin tarjoiluun, kysymyksen: ”Oletko jo vastannut opiskelijakyselyyn?” -tahdittamana.


 

Vastauksena kuului useammalta, siihenkö "Jouko wants to know"? Hienoa huomata, että opiskelijat tietävät mistä puhutaan.


Kahvikupposten ääreltä löytyi kyselyyn jo vastanneita liiketalouden tutkinto-ohjelman ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoita.


Inkeri Hedemäki
Lliiketalouden laatukoordinaattori


Mauri Paasilinna: Sotamorsian (2004)

kir9sn Kirjoittanut Lukeminen kannattaa aina   blogissa Kirjavinkit
Julkaistu 10.2.2016, klo 22:10

 

Sotamorsian on Mauri Paasilinnan neliosaisen Rovaniemi-sarjan ensimmäinen teos. Teokset ilmestyivät peräkkäisinä vuosina 2004-07 ja ne käsittelevät nuoren ylioppilaan Eila Leppäsen tarinaa jatkosodan pyörteissä. Kirjan alussa eletään kevättä 1941 ja pienen Rovaniemen elämänmeno mullistuu täysin, kun Suur-Saksan sotilaita alkaa tepastella paikkakunnalla. Eila on juuri saanut töitä kellosepänliikkeestä ja haaveilee vakaasta tulevaisuudesta yhdessä kihlattunsa Veikko Valkaman kanssa. Veikko on kuitenkin vain maatalon poika, joka on jättänyt koulut kesken ja ajelee ammatikseen kuorma-autoa ja jota Eilan vanhemmat katsovat hieman kieroon. Kun Veikko joutuu lähtemään takaisin sotimaan, hänen ja Eilan suhteensa alkaa rakoilla. Pelkästään sodassa olisi kestämistä riittämiin, mutta mukaan astuu myös komea saksalaiskapteeni Hans Schreiber ja Eilan elämä ei ole enää entisensä. Samaan aikaan kun Veikkoa raastavat rintaman tuottamat tuskat, Eilan mieltä painaa epävarmuus omasta ja heidän yhteisestä tulevaisuudestaan. Veikko olisi turvallinen ja vakaa valinta, mutta sydän vie häntä jatkuvasti Hansin suuntaan.

Pidin kirjasta paljon enemmän kuin odotin. Ajattelin kirjan kertovan romanttisen tarinan sodan pyörteissä elävästä naisesta ja näin ollen olevan suunnattu naislukijoille. Tarina pääsi kuitenkin yllättämään minut täysin ja olin vaikuttunut kuinka hyvin Paasilinna kuvaa tavallisten ihmisten elämää vaikeassa tilanteessa. Myös Rovaniemen kuvaus on mukaansa tempaavaa ja kun hän kuvaa myös rintaman tapahtumia aidontuntuisesti, voinkin suositella kirjaa kaikille 1940-luvun elämästä ja jatkosodasta kiinnostuneille. Tarina jakaa runsaasti huomiota myös Veikolle, joten pelkästä ihmissuhteiden kuvauksesta ei siis ole kyse.

Suosittelen lukemaan koko Rovaniemi-sarjan, jos Sotamorsian kiinnostaa vähänkään. Tarina pääsee vauhtiin oikeastaan vasta seuraavassa osassa, Korpivaelluksessa, ja juonenkäänteitä on ripoteltu mukavasti matkan varrelle, joten nälkä kasvaa niin sanotusti syödessä.

 

Tomi
KIR14SN 

« Edellinen 1 ... 47 48 49 50 51 52 53 54 55 56 57 ... 353 Seuraava »