HUOM! Olet Oamkin vanhassa blogissa. Siirry uuteen blogiimme tästä »
Oamkin blogeja

« Edellinen 1 ... 46 47 48 49 50 51 52 53 54 55 56 ... 353 Seuraava »

Hilde Hagerup: Voikukkien laulu (Tammi 2005)

kir9sn Kirjoittanut Lukeminen kannattaa aina   blogissa Kirjavinkit
Julkaistu 16.2.2016, klo 19:14

Hilde Hagerupin Voikukkien laulu kertoo murrosiän kynnyksellä olevasta Gerdistä.

Norjalaisen Gerdin isä on kuollut veneonnettomuudessa. Gerd sekä hänen sisarensa Siv kipuilevat ja surevat molemmat omilla tavoillaan. Siv laulaa kauniisti, väärissä paikoissa ja jatkuvasti. Gerd kulkee vauhdilla, tahattomasti ja tahallisesti ongelmia aiheuttaen. Koko perhe on hukassa isän kadottua ja pitkälti vanhuudenvauhkon isoäidin armoilla. Kirjan tapahtumia kuvataan Gerdin näkökulmasta ja hänen ajatuksiaan ja tunteitaan käsitellään aidon tuntuisesti.  Ne palauttavat elävästi mieleeni oman ajatteluni saman ikäisenä. Gerdin maailmaa koettelee isän kuoleman lisäksi myös kylään muuttava varakas perhe, joka väheksyy Gerdin perhettä. Uusi tyttö ystävystyy Gerdin parhaan kaverin kanssa, ja pian vanhoja kaavoja muuttaa ikään tyypillinen ystävyysdraama, mustasukkaisuus ja kateus. Kirjan lopun tapahtumat ovat varsin säyseitä, mutta ne saavat silti selkäpiin karmimaan.

Kirjan tunnelma on tiivis ja ajaton, tuntuu ettei kesä lopu koskaan. Kun Gerdin kädet tahmaantuvat mehujäästä, voi melkein tuntea omienkin käsien kostuvan. Tarina kulkee sujuvasti ja karun kauniisti. Ajatuksia ja motiiveja käydään läpi häpeilemättömästi, mutta kuitenkin ilman teennäisyyttä.

Tämä on ollut minun lempikirjani siitä asti kun se ilmestyi suomeksi, eli jo kymmenisen vuotta. Jaksan edelleen lukea sen vuosittain, ja joka kerralla tuntuu että saan siitä jotain uutta. Vaikka kirja onkin nuorten kirja, uskon että muutkin vähän vanhemmat voivat pitää kirjasta. Suosittelen kirjaa erityisesti tunteista kiinnostuneille lukijoille. Voikukkien laulu palkittiin ilmestymisvuonnaan 2002 Sonja Hagemann –palkinnolla.

 

Tiina KIR14S

Aaltola & Keto: Eläimet yhteiskunnassa

kir9sn Kirjoittanut Lukeminen kannattaa aina   blogissa Kirjavinkit
Julkaistu 15.2.2016, klo 20:41

Eläimet yhteiskunnassa on Elisa Aaltolan ja Sami Kedon vuonna 2015 toimittama tietokirja, joka koostuu 18 erilaisesta artikkelista. Mukana keskustelemassa eläinten yhteiskunnallisesta asemasta on mm. suomalaisia taiteilijoita, aktivisteja, tietokirjailijoita ja tutkijoita. Ilmestymisensä aikaan kirja oli paljon esillä mediassa Jenni Haukion kohua herättäneen runon Suojele älä tuhoa vuoksi.

Elisa Aaltola on eläinoikeuksien saralta tunnettu filosofian dosentti, joka on kirjoittanut myös kirjan Johdatus eläinfilosofiaan (2013). Keto puolestaan on ekologi, joka työskentelee ympäristönsuojelun parissa ja toimii empatiatutkijana.

Ainutlaatuinen kirja käsittelee monipuolisesti kysymystä siitä, millaista on olla toislajinen eläin yhteiskunnassa, jossa

  • esim. sika, nauta tai broileri on hyödyke ja juridisesti objekti?
  • ihminen on kategorisoinut eläimet tuotanto-, koe-, tai turkiseläinten joukoiksi? 
  • on perinteisesti hyvin tiukka jako lemmikkien ja muiden eläinten välillä? 
  • tiede ja taide kykenevät kuvaamaan vain ihmisen tulkintoja eläimistä?

Kirja on jaettu toimivasti erilaisiin teemoihin, jotka sitovat artikkeleita toisiinsa. Lukijan eteen tuodaan kaunistelematta niin mediaeläin, yhteiskuntaeläin, taide-eläin, pyhäeläin, tiede-eläin, aktivismieläin kuin filosofiaeläinkin. Näiden teemojen kautta tarkastelussa on mm. eläinperäisten tuotteiden nationalistinen mainonta, tuotantoeläinten hyvinvointitutkimus, eläintilojen salakuvaaminen ja sittemmin sulkemispäätöksen saaneen Särkänniemien delfinaarion toiminta.

Itselleni kirjan parasta antia ovat ehdottomasti useammankin lukukerran kestävät Antti Nylénin kirjoittama, suomalaista eläinoikeuskeskustelua kuvaava artikkeli Vyöhyke, runouden ja tieteellisten eläinkokeiden yhteiskuntavaikutusten analyyseja yhdistelevä Lea Roholan Kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii ja Kristo Muurimaan salakuvausta ja eläinaktivismia käsittelevä Yöllä minä otan kuvia teidän sioistanne. Viimeisiltä sivuilta löytyvä Jenni Haukion runo Suojele, älä tuhoa tuo kirjan kauniisti päätökseen.

Miksi sitten kukaan haluaisi lukea kirjaa aiheesta, jolle muuten olisi niin helppo sulkea silmät? Vastaisin, että Eläimet yhteiskunnassa kannattaa lukea, koska se on ajankohtainen ja aihe koskettaa meistä jokaista jollain tasolla (olipa eläin sitten edessämme lautasella tai tuhisemassa sohvamme nurkassa). Lisäksi teos puhuttelee, ärsyttää, pistää kyseenalaistamaan, auttaa ymmärtämään, haastaa ja viihdyttää lukijaansa. Voiko kirjalta oikeastaan enempää pyytääkään?

Eveliina L, KIR14SN

Puoli vuotta opiskelua röntgenhoitajaksi takana, mitä kuuluu?

kapaalim Kirjoittanut Rad_opettaja   blogissa Säteilevää – Oamk Radiografian ja sädehoidon tutkinto-ohjelman blogi
Julkaistu 15.2.2016, klo 16:23

Puoli vuotta opiskelua röntgenhoitajaksi takana, mitä kuuluu? Ensimmäisen vuoden röntgenhoitajaopiskelijat vastasivat.

Opiskelun alku on ollut mielenkiintoista ja erittäin vaihtelevaa. Opiskelumotivaatiota ovat pitäneet yllä heti ensimmäisillä viikoilla alkaneet sekä teorian että käytännön ammattiopinnot. Opetusta olemme saaneet niin perushoitotaidoista, kuten katetroinnista, nenämahaletkun laitosta, pistämisestä ja kanyylin laitosta, kuin säteily- ja atomifysiikastakin. Välillä fysiikan teoria osuus on pölissyt yli, mutta mahdollisuus käytännönharjoitteluun omassa röntgenluokassa on selkeyttänyt asioita ja luonut lisää uskoa ja motivaatiota omaan opiskeluun. Opetussuunnitelmassa kurssit on sijoitettu niin, että kursseilla opittuja asioita on ollut helppo soveltaa muillakin kursseilla oleviin asioihin ja jopa omaan arkielämään.  

 Lähes kaikille on tullut yllätyksenä röntgenhoitajien opintojen ja ammattiosaamisen laajuus ja varsinkin hoitotyön opiskelun osuus. Röntgenhoitajat eivät ole vain asiakkaita ohjeistavia koneiden käyttäjiä. He ovat hoitajia, jotka ovat opiskelleet ja harjoitelleet niin pistämistä kuin vuodepotilaan hoitoakin. Opintoja on nyt takana puoli vuotta ja kevään harjoittelupaikat on jo varattu. Pääsiäisen jälkeen lähdemme kymmenen viikon harjoittelujaksolle, josta kolme viikkoa vietämme vuodeosastoilla ja seitsemän viikkoa työskentelemme röntgenissä.

Opiskelu on tuntunut mielekkäältä, koska heti alusta asti on ollut selvää ja helppoa ymmärtää mihin ammattiin tulemme valmistumaan. Röntgenhoitajat todellakin siis opiskelevat elämää, eivätkä opettajia varten. Oman mausteensa opintoihin ovat tuoneet anatomian ja fysiologian opinnot, joissa tutustutaan ihmiskehon toiminnan salaisuuksiin. Kielikin alkaa pikkuhiljaa taipua latinan kieleen. Luita, jänteitä, verisuonia, sisäelimiä ja lihaksia on opiskeltu jo latinaksi niin että sanat pyörivät päässä välillä unissaankin. Jatkossa jää nähtäväksi kuinka hyvin sisukset tunnistaa oikeista röntgen- ja magneettikuvista. Lopullinen työpaikkamme voi olla esimerkiksi leikkaussalissa, päivystyksessä, sädehoidossa, röntgenissä, magneetissa tai monessa muussa mielenkiintoisessa paikassa. Alallamme on myös mahdollisuus jatko-opintoihin, joten lopulta voimmekin olla esimerkiksi opettajia tai sonograafereita. 

Heimon uudistustyö käyntiin

heimo Kirjoittanut Virpi Ilmakangas   blogissa Heimon herätys
Julkaistu 15.2.2016, klo 15:19

 

Oamkissa on vihdoin päätetty käynnistää Heimon uudistaminen. Oivan uudistaminen on ollut jo pidempään käynnissä. Tämän blogin avulla haluan pitää uudistustyöstä kiinnostuneita ajan tasalla työn vaiheista. Toivon myös, että se on myös yksi kanava henkilöstölle kertoa mielipiteensä uudistuksesta sekä esittää toiveita Heimoon liittyen. Uudistuksen aikana henkilöstö voi vaikuttaa toki muillakin tavoilla, mutta blogi on aina auki ja sinne voi julkaista mielipiteensä saman tien.

Projektin vetäjänä toimin minä eli Virpi Ilmakangas. Työskentelen Viestintäpalveluissa viestintäsuunnittelijana. Päätehtäväni on työyhteisöviestintä, jossa yksi tärkeimmistä välineistä on intra. Minulle saa soittaa, laittaa viestiä tai vetää hihasta, jos mieleesi juolahtaa Heimoon liittyvää asiaa.

Blogiin kirjoittaa myös copywriterimme Anne Peltola. Hän osallistuu uudistustyöhön sisällöntuotannon asiantuntijana.

 

Katsotaan jos myöhemmin saisimme myös muita tähän työhön osallistuvia jakamaan näkemyksiään Heimon uudistamisen vaiheista.

 

Oamkin sisäisessä auditoinnissa viestinnän tärkeimmäksi kehittämiskohteeksi nousi intran kehittäminen, joten tärkeällä asialla ollaan! Intra koskettaa meitä kaikkia oamkilaisia, siksi haluan pitää teidät ajan tasalla ja kuulla mielipiteenne.

 

Heimon herätysterveisin

Virpi

Amokin aakkoset: Viikko paluumuuttaja Kari Kiviniemen matkassa

amok Kirjoittanut Amok   blogissa Amokin aakkoset
Julkaistu 15.2.2016, klo 14:27

Paluumuuttajan aakkostelua

Olen Kari Kiviniemi, ammatillisen opettajakorkeakoulun yliopettaja, jälleen. Olen vuoden alussa tehnyt tehtävään toisen tulemiseni viiden vuoden tauon jälkeen ja ensimmäiset työviikot ovat menneet opettajankoulutuksen nykytilanteeseen perehtyessä ja tulevia opetuksia suunnitellessa. Taustaltani olen kasvatustieteilijä ja opettajankouluttajana olen työskennellyt niin yliopistossa kuin ammattikorkeakoulussakin 1990-luvun alusta lähtien.

Ei näytä opettajankoulutuksemme kehitys ainakaan jämähtäneen paikoilleen poissa ollessani, sillä viidessä vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon. On perustettu englanninkielinen opintoryhmä ja nykyisin Oulun ammatillisessa opettajankoulutuksessa järjestetään myös opinto-ohjaajakoulutusta sekä erityisopettajankoulutusta. Opetussuunnitelma on mennyt tällä välin uusiksi moneen kertaan ja parhaillaankin olemme tekemään opettajaopintoihin kohtuullisen isoja uudistuksia. 


AC-webinaarissa maanantaina

Maanantaina osallistun Tiiun e-ryhmän Adobe Connect-istuntoon. Sijaistan Tiiua ensi viikolla ja olemme sopineet, että osallistun ryhmän istuntoon jo nyt. Webinaareiksi näitä seminaari-istuntoja voisi myös kutsua. Opettajankoulutuksessamme e-ryhmissä opiskelu merkitsee sitä, että opettajaopiskelijat perehtyvät pienryhmissä tiettyihin teemoihin ja opettavat vastuullaan olevan teeman myös opiskelijatovereilleen AC-istunnoissa. Yhteistoiminnallisen oppimisen ideahan tällaisessa työskentelyssä on taustalla. Illan teemana on erityiskasvatus ja aihepiiriin perehtyneet opiskelijat tarkastelevat asiaa niin ammatillisen peruskoulutuksen kuin ammattikorkeakoulujenkin näkökulmista. Asiallisestihan ilta etenee. Kurkelan Laurin kanssa tällaista verkko-opetukseen perustuvaa toteutusmallia aikanaan kehittelimme ja alkuun Oulun opettajankoulutuksessa pistimme. Mukava havaita, ettei e-opintojen toteuttaminen ole ollut henkilöistä kiinni vaan toteutus on vuosien mittaan laajentunut ja kehittynyt. Yhä useammat talomme opettajankouluttajista ovat myös sitoutuneet e-työskentelyyn.

 

Webinaariin valmistautumassa

Kokouspäivä tiistai

Tiistai menee kokousten merkeissä. Ensimmäinen kokouksemme liittyy opetussuunnitelman uudistamiseen. Vaikka talossamme on jo pitkään ollut käytössä ns. osaamisperustainen opetussuunnitelma, halutaan osaamisperustaisuuden ja henkilökohtaistetun opiskelun ideaa viedä yhä systemaattisemmin eteenpäin. Osastollamme on ollut jo jonkin vuoden ajan ns. HOPE-ryhmät, joissa henkilökohtaistamisen ideoita on kokeiltu ja Oulun näyttötutkintomestarikoulutuksessa henkilökohtaistettua konseptia on toteutettu ja kehitetty jo pitkään. Vanha slogan asiaan liittyen kuuluu, että vain osaaminen ratkaisee, osaamisen hankkimistavalla ei sen sijaan tulisi olla merkitystä. Siten esimerkiksi työkokemus ja ammatillisen opetuskokemuksen kautta hankittu osaaminen tulee ottaa huomioon opettajaopiskelijoiden henkilökohtaista opintopolkua hahmotettaessa ja osaamista tunnistettaessa ja tunnustettaessa. Iiriksen vetämässä kokouksessa tällaiset näkökulmat keskusteluttavat, samoin osaamisen tunnistamisen haasteellisuus. 

 
Henkilökohtaistettua ja osaamisperustaista opettajankoulutusta kehittämässä

Iltapäivän palaveri koski kasvatustieteen opintojen järjestämistä. Tuulikki on tätä monimuotoisesti, sekä lähi- että verkkototeutuksena järjestettyä, kokonaisuutta osastollamme tähän asti vetänyt. Syksystä lähtien toteutukseen tarvitaan uudet vetäjät ja toteutusvastuusta palaverin aikana yhteisymmärrykseen pääsemme.

 

Digitaalistuvan korkeakouluyhteisön johtamista ihmettelemässä 

Loppuviikko meneekin sitten ARENE:n (Ammattikorkeakoulujen rehtoreiden neuvosto) ja JAMK:n järjestämän ammattikorkeakoulujen pedagogista johtamista koskevan työseminaarin parissa. Johtajamme Askon sijasta tähän seminaariin olen osallistumassa. Keskiviikkona valmistelen omaa puheenvuoroani seminaariin ammattikorkeakoulumme LAB-konseptista. Varsinainen seminaari järjestetään torstaina ja perjantaina Jyväskylässä. 

 

Työseminaarissa olivat alustajina mm. toiminnanjohtaja Olli-Pekka Juoperi ja professori Anna-Maija Lämsä

Seminaarissa Arenen projektipäällikkö Hannele Seppälä esittelee mm. Arenen teettämää korkeakoulujen rakenteellisesta kehittämistä koskevaa raporttia, jossa arvioidaan korkeakouluverkoston tiivistyvän tulevien vuosien aikana korkeakoulujen työnjaon ja uudenlaisten yhteistyörakenteiden myötä. Päivien teemana on erityisesti digitalisaation johtaminen ja Ulla Mutka esittelee Jyväskylässä tehtyä tutkimusta oppilaitosten digitalisaatiota koskevasta tilanteesta. Tutkimuksen mukaan oppilaitokset ovat digitalisaation osalta hyvin eriarvoisessa asemassa. On taloja, joissa e-oppimista on kehitetty systemaattisesti vuosikymmeniä ja toisaalta yhteisöjä, joissa kehitys on vielä hyvinkin alkuvaiheessa. Seminaaripäivien yhteydessä on mukava tavata myös Anna-Maija Lämsä, entinen työhuonekollegani opettajakorkeakoulusta, joka nykyään toimii professorina Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa. Perjantaina jatketaan seminaaria oppimisbasaarin muodossa, jonka yhteydessä myös LAB-toimintamalli tulee esitellyksi muiden esitysten ohessa. 

 

Olipa sohjoinen keli

Työseminaarissa oli yllättävänkin mukava ja letkeä meininki, eikä turhaa pönöttelyä ilmennyt. Sen sijaan reissaaminen Jyväskylään ei tällä kertaa ollut mikään nautinto, sillä ajokeli oli räntäinen ja sohjoinen mennen tullen. Mutta niinpä sitä kuitenkin takaisin Ouluun päästiin muutaman tunnin ajorupeaman jälkeen. Toivottavasti kelit ovat paremmat Ouluun saapuville osallistujille syyskuussa, jolloin ammattikorkeakoulujen pedagogisesta kehitystyöstä vastaavat kokoontuvat jälleen työseminaariin. 


« Edellinen 1 ... 46 47 48 49 50 51 52 53 54 55 56 ... 353 Seuraava »