HUOM! Olet Oamkin vanhassa blogissa. Siirry uuteen blogiimme tästä »
Oamkin blogeja

« Edellinen 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 ... 353 Seuraava »

Bone

kir9sn Kirjoittanut Lukeminen kannattaa aina   blogissa Kirjavinkit
Julkaistu 16.1.2018, klo 23:33

Kirjailija: Jeff Smith

Kustantaja: Cartoon Books, 1332 s.

Bone

Bone on alunperin 1991-2004 julkaistu sarjakuvasarja, joka on koottu yksiin kansiin luoden yhden rakastetuimmista sarjakuvaromaaneista. Suomessa Luupäät nimellä tunnetussa fantasia tarinassa seurataan kolmea serkusta, jotka on karkoitettu luumäeltä. Sympaattinen Leppo (Fone Bone), ahne Tahvo (Phoney Bone) ja hömelö Auvo (Smiley Bone) eksyvät maagiseen laaksoon, jossa vuorilla asuvat rottaolennot odottavat sopivaa hetkeä vallatakseen laakson takaisin itselleen. Jostain lukijalle ja luuserkuksille selittämättömästä syystä, rottaolennot ja heidän johtajansa palavat halusta saada Tahvon siepattua. 

Tarina suorastaan pursuaa rakastettavia hahmoja, mieltä lämmittävää huumoria, hurjia juonenkäänteitä sekä traagisia menetyksiä. Smithin kynänjälki saa hahmot eläviksi, jolloin yli 1300 sivuinen teos etenee useammin kuvilla kuin sanoilla. Luupäiden hauska maailma ja lupsakkaan näköiset hahmot luovat illuusion onnellisesta sadusta, en usko että kukaan voi aloittaa tätä kirjaa yllättymättä mitä kaikkea kansien välissä ehtii tapahtua.

-Kim R.  KIR16SP

Leijonankesyttäjä

kir9sn Kirjoittanut Lukeminen kannattaa aina   blogissa Kirjavinkit
Julkaistu 16.1.2018, klo 17:22
Leijonankesyttäjä

 

Camilla Läckberg: Leijonankesyttäjä

Gummerus 2015, 442 s.

Minulle ei koskaan riitä yksi kirja, vaan haluan koko sarjan. Näin kävi jälleen, kun tartuin sattumalta kirjastossa Camilla Läckbergin Leijonankesyttäjään. Kansi näytti kivalta ja takakannen teksti kuulosti mielenkiintoiselta. Jäin koukkuun ja tällä hetkellä luen Fjällbacka -sarjan seitsemättä osaa, eikä ole tuntunut vielä missään vaiheessa pakkopullalta. Sarjan tapahtumat sijoittuvat Ruotsin Fjällbackaan, josta myös itse kirjailija on kotoisin, joten paikkojen kuvailu kirjoissa on hyvin elävää.

Leijonankesyttäjä on sarjan yhdeksäs osa ja kirjan päähenkilöitä ovat kirjailija Erica Falck sekä hänen miehensä, poliisina työskentelevä Patrik Hedström. Useita nuoria tyttöjä on kadonnut lähiaikoina ja sattumalta yksi kadonneista ilmestyy metsästä päästyään karkuun kiduttajiaan. Kadonneiden tyttöjen tapaus vie kaiken Patrikin ajan, kun taas Erica työstää uutta kirjaansa, joka kertoo leijonankesyttäjämiehensä murhanneesta Lailasta. Läckberg saa kuitenkin kaikki sivujuonet nidottua hyvin yhteen ja pian myös Erica on avainasemassa kadonneiden tyttöjen tapausta tutkittaessa. Täysin realistinen kirja ei silti ole, sillä Patrik ei noudata poliisin vaitiolovelvollisuuttaan vaan hän kertoo surutta vaimolleen yksityiskohtia rikostutkimuksesta. Jos näitä pieniä yksityiskohtia ei jää liikaa miettimään, niin kirja on jännittävä ja viihdyttävä alusta loppuun saakka.

Camilla Läckberg osaa myös sulauttaa menneen ja nykyajan todella hyvin yhteen, eikä hän paljasta liikaa ennen viimeistä loppuratkaisua. Läckbergin kirjoissa murhaajaa voi koittaa veikkailla kirjan kuluessa, mutta todennäköisesti tulee silti yllättymään lopussa.

Lähde: https://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512095643/leijonankesyttaja/

Ira-Maria, KIR16SP

Kevyesti kipsissä

kir9sn Kirjoittanut Lukeminen kannattaa aina   blogissa Kirjavinkit
Julkaistu 16.1.2018, klo 13:33
Kevyesti kipsissä

Kirjailija: Vaahtera, Veera
Kustantaja: Tammi, 2016
Sivuja: 243

Valitsin tämän kirjan tuoksun perusteella. Ollessani töissä, laitoin kirjoja hyllyyn, samalla niitä hieman pläräillen. Kohdatessani Veera Vaahteran Kevyesti kipsissä, nenäni tavoitti niin hyvän tuoksun, etten voinut laittaa kirjaa hyllyyn, vaan pidin sen vieressäni koko päivän ja viattomasti sitä välillä availlen. Sanottakoon, että kirja ei enää tuoksu siltä. Sanottakoon myös, etten tavallisesti kirjoja imppaile tai siis en ainakaan vietä päiviäni kirjoja haistelemalla.
Kuitenkin, haisteltuani kirjaa pitkin päivää (kerrottuani vielä toverilleni tästä mystisen hyvästä tuoksusta), luin mistä kirja itseasiassa kertoo. Päätin lainata teoksen. Kannet ovat mielestäni oikein lähestyttävät ja takateksti hyvä. Kesti kuitenkin puoli vuotta ja lähestyvä eräpäivä, ennen kuin viimein luin tämän kirjan.

Kevyesti kipsissä kertoo naisesta nimeltä Lotta. Lotta työskentelee kirjaston vahtimestarina ja hänen päivänsä kuluu kirjoja lukemalla. Lotta välttelee sosiaalisia tilanteita ja piiloutuu välillä vessaan lukemaan, kun ei vain halua olla ihmisten kanssa.
Kirjan alussa Lotta jää kuitenkin auton alle ja hänen kämpässään on vesivahinko. Lotan täytyy muuttaa sisarensa Memmun ja hänen avovaimonsa Katan luokse. Asioita alkaa tapahtumaan, kuvioihin ilmaantuu niin Jiri kuin Ollekin.
Mielestäni Kevyesti kipsissä on mielenkiintoinen ja hauska kasvutarina. Lukiessa kirjaa eteenpäin, Lotta muuttuu vessaan piiloutuvasta ihmisestä ihmiseksi, joka ei välttele työtovereitaan tekemällä pakoreitti suunnitelmia.

Ollessani ihan alussa, olin hieman, että jaahas, mitähän sitä on tullut aloitettua, mutta odottelin niitä hilpeänhauskoja asioita, mitä takakansi oli luvannut. Eräänä yönä minulla olikin oikein hauskaa ja olin sitä mieltä, että tämä on oikein hyvä. Aamulla taas olin eri mieltä. Mutta kukapa ei kyseenalaistaisi lukuvalintaa, kun päähenkilö itse miettii "Mikä ihme oli joskus saanut minut tarttumaan romaaniin?". Sitä mietin itsekin. 

 Lukiessani kirjaa loppuun, olin kuitenkin erittäin tyytyväinen ja pidin tarinasta. Minulle jäi positiivinen olo kirjasta ja suosittelen kyllä muillekin. Kevyttä lukemista, rentoa ja hauskaa, välillä miettii, miksi edes tätä luen, ärsytystä, kun sanotaan Elsa jääprinsessa ja monenmoisia kohtia: eikä, tämä on niin loistava, pitää laittaa kaverille kuva. Ja nyt minulla on tunne (vaikka välillä en pitänytkään tästä kirjasta), että voisin sen omaan hyllyyn hommata, voidakseni sitä välillä selailla ja lukea ne hyvät kohdat uudestaan. 

Tämä oli ensimmäinen Veera Vaahteran kirjoittama kirja, jonka luin ja en kieltäydy kohdatessani muita hänen kirjojaan. 

Tämän kirjoitettuani, selailin Goodreadsissa olevia arvosteluja, Veera Vaahtera onkin Pauliina Vanhatalo, jännittävää.

Hilma M. KIR16SP

Kaikki kaikessa

kir9sn Kirjoittanut Lukeminen kannattaa aina   blogissa Kirjavinkit
Julkaistu 10.1.2018, klo 20:53

Maddy sairastaa SCID-tautia, jonka ansiosta hän on allerginen miltein koko maailmalle. Sairauden kurissa pitämiseksi Maddyn koti on täysin steriili ja laitteistettu. Maddy on lukenut paljon ja tietää paljon – mutta on sairautensa takia kokenut vain vähän. Naapuriin muuttava Olly saa Maddyn ajatukset sekaisin. Ennen tilanteensa kanssa sinut ollut Maddy alkaa kaipaamaan jotakin mikä näyttää mahdottomalta saavuttaa.

”Olin onnellinen ennen kuin tutustuin Ollyyn. Mutta nyt olen elossa, ja se on eri asia.”

Kirjan pohjalta on tehty samanniminen elokuva.

Jenna Ojala KIR16KM 

Hyi, joku insinööri!

osako Kirjoittanut osako   blogissa Haikuja kellarista - Oamkin opiskelijakunta OSAKOn blogi
Julkaistu 29.11.2017, klo 11:29

Meillä kaikilla on ennakkoasenteita ja ennakkoluuloja niin toisen alan opiskelijoita kuin oman alan opiskelijoita kohtaan tullessamme opiskelemaan. Saatamme suhtautua ennakkoluuloisesti jopa ammattikorkeakouluun itseensä. Tämä on luonnollista.

Osa ennakkoluuloista voi pitää paikkansa tiettyjen henkilöiden kohdalla: kulttuurin opiskelija voi todellakin olla taiteellinen, mutta ihan yhtä hyvin voi olla tekniikan opiskelijakin. Osa ennakkoluuloista liittyy alojen tiettyihin ominaispiirteisiin, sillä totta kai sosiaali- ja terveysalalle hakeutuu sinne soveltuvia ihmisiä ja musiikkipedagogeiksi musikaalisia ihmisiä.

Silti osa ennakkoluuloista on aivan turhia ja niiden ei kannata antaa ohjata liiaksi omaa käyttäytymistään tai sitä, kehen tutustuu. Se, että toinen opiskelee tanssijaksi, koodariksi, kätilöksi, vaatii tietynlaista asennetta ja elämäntapaa. Tämä ei estä sitä, etteikö kyseinen henkilö voisi olla kiinnostunut elokuvista, musiikista, politiikasta, urheilusta tai ihan mistä tahansa. Tämä ei tarkoita sitä, ettei toiseen kannattaisi tutustua. Älä anna ennakkoluulojen estää sinua löytämästä insinööristä tai medianomista elämäsi rakkautta tai parasta ystävää.

Yksi hienoimmista ja arvokkaimmista asioista opiskelijakunnassa toimiessani onkin ollut se, että olen päässyt tutustumaan muiden alojen opiskelijoihin ja saanut elinikäisiä ystäviä sekä verkostoja.

Omalla kohdallani yhteistyö muiden alojen kanssa on ollut heti alusta lähtien itsestäänselvyys, sillä oma edustajistoryhmäni on ollut aina joko pienin tai pienimpiä koko edustajistossa.  Jos olemme halunneet saada asioita läpi, on yhteistyötä täytynyt tehdä. Vaikka se on ollut käytännön tasolla pakko, se ei ole ollut sitä kuitenkaan henkisesti. Yhteistyö insinöörien, tradenomien, sotelaisten ja kaikkien muiden kanssa on tehnyt esityksistä ja päätöksistä parempia.

Yhteistyö on rikastuttanut elämääni uusilla ystävyyksillä sekä lisännyt kykyäni ymmärtää muita ihmisiä, heidän motiivejaan ja koko yhteiskuntaa. Se on mielestäni yhtä tärkeää kuin opiskelemani tutkinto.

Se tradenööri
muun värisis haalareis
onkin ihminen.


Valtteri Törmänen

OSAKOn puheenjohtaja ja kulttuurin opiskelija, jonka kaveripiiristä löytyy insinöörejä, tanssijoita, kanteleensoittajia sekä kaikkien muidenkin koulutusalojen ammattilaisia. 

« Edellinen 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 ... 353 Seuraava »