« Edellinen 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 ... 348 Seuraava »

Luottamus tänään ja huomenna

amok Kirjoittanut Amok   blogissa Amokin aakkoset
Julkaistu 12.5.2017, klo 10:27

Oletteko koskaan laskeneet, minä vuonna kouluttamamme opettajat tai heidän opiskelijansa ovat vielä työelämässä?  Laskelma osoittaa selvästi +/- 2060-luvulle. Se tarkoittaa, että työmme ei saa suuntautua eiliseen eikä tähän päivään, vaan kauas tulevaisuuteen. Tosin Goethe sanoi, että ihminen, joka ei tunne ihmiskunnan historiaa edeltävien 3000 vuoden ajalta, elää kädestä suuhun! Paitsi tulevaisuuden ennakointia, meidän on siis otettava oppia myös menneestä.

Miltä näyttää Suomi sadan vuoden päästä, pohtii Turun yliopiston tulevaisuudentutkimuksen professori Sirkka Heinonen. Tulevaisuus ei ole ennustettavissa. Käsityksiä siitä, mitä todennäköisesti tulee tapahtumaan, voidaan kuitenkin muodostaa. Tulevaisuuteen voidaan kyllä vaikuttaa valinnoilla. Seuraavassa kurkistus muutamiin tutkimustuloksiin.

Työstä tutkija toteaa, että etätyö yleistyy niin, että suurin osa työstä tehdään muualla kuin perinteisellä työpaikalla. Automatisaatio ja robotisaatio korvaavat jopa kolmanneksen työstä, mikä synnyttää työttömyyttä ja toisaalta syrjäytymisen uhkaa. Palkkatyön käsite haudataan, ja tilalle nousee mielekkään työn ja toiminnan käsite. Olemme menossa kohti merkitysyhteiskuntaa, jossa ihminen hakee merkityksiä kaikista toimistaan. Tulevassa elämystaloudessa tuotteet, palvelut ja niiden kysyntä liittyvät elämyksiin.

Koulutuksesta tulee kaikkiallista. Opettajat ovat valmentajia ja mahdollistajia. Opiskelijat voivat itse tuottaa oppimateriaalit ja opettavat toisiaan. Työssä oppiminen yleistyy, erityislahjakkuuksien erityisasema tunnustetaan, ja erityisoppimista vaativien opiskelijoiden tarpeet otetaan paremmin huomioon.

Käteistä rahaa ei ole sadan vuoden kuluttua paljonkaan käytössä. Raha muuttuu virtuaaliseksi. Kun vertais- ja jakamistalous yleistyy, lähestytään vaihdantataloutta, jossa vaihdetaan hyödykkeitä, ei rahaa. Maksuvälineet voivat myös muuttua rahasta joksikin muuksi. Esimerkiksi luottamus ja autenttisuus ovat jo nyt havaittavissa olevia vaihdantavälineitä.

Luottamus näkyy tänä päivänä laajemmin esimerkiksi matkailussa. Airbnb-palvelu, joka tukee matkailijan asettumista vuokrakoteihin, perustuu luottamukselle: että vieras on vastuullinen toisen omaisuuden käytössä. Myös autenttisuus, aitous on jo nostanut päätään: lähiruokaa suositaan ja ”ikään kuin elämä” on saanut kritiikkiä.

Lähivyöhykkeellä, ihmissuhteissa luottamus on ikiaikainen, keskeinen tänään ja huomenna. Se ei ole itsestäänselvyys: se on rakennettava ja sitä on vaalittava. Kukaan ei voi ostaa eikä lainata luottamusta itselleen vaan se on ansaittava tai lunastettava kunkin ihmisen omalla käyttäytymisellä.

Mitä luottamus oikein on? Se on sitä, että toisen kanssa voi olla oma itsensä. Voi jakaa sen, mitä tahtoo, myös kipeitä asioita. Kaikkea ei kuitenkaan ole pakko kertoa. Meillä on kaksi korvaa ja yksi suu; on tärkeää osata kuunnella aidosti toista ja pitää välillä oma suu kiinni. Luottamus synnyttää vastuullisuutta kanssakulkijoista ja halun olla luottamuksen arvoinen. Se tarkoittaa myös, että on valmis tulemaan avuksi tarpeen tullen.

Luottamukseen liittyy ihmisen kunnioittaminen hänen lähtökohdistaan riippumatta. Jos toinen on erilainen kuin minä, on muistettava, että minä itse en ole mittapuu. Erilainen ei ole vähempiarvoinen. Kun kohtaamme ihmisiä, jotka ovat eri mieltä, meillä ei ole oikeutta väheksyä tai mitätöidä heitä sen vuoksi.

Yhdessä tekeminen auttaa luottamuksen syntymistä. Kokemukset voivat olla näennäisesti samanlaisia, mutta tapa kokea ne tai suhtautua haasteisiin on yksilöllinen. Siinä voimme tukea toisiamme vertaisina, vaikka erilaisina. Vain luottamuksen ilmapiirissä voi tapahtua henkistä ja ammatillista kasvua. Luottamus on toiminnallisesti siis sitä, mitä teemme ja miten suhtaudumme kanssakulkijoihimme.

Miten luottamuksen ilmapiirin saisi syntymään ja pysymään omassa oppimisorganisaatiossa? Ensiksikin toimintaperiaatteiden tulisi olla johdonmukaisia, kaikkia työyhteisön jäseniä tulisi kohdella tasapuolisesti ja annetuista lupauksista pitää kiinni. Työyhteisön jäsenten tulisi voida kokea olonsa turvalliseksi ja että heistä välitetään, eli hyväksytään kukin ihminen omana itsenään. Lisäksi oppimisyhteisössä tulisi arvostaa osaamista ja kehittää sitä edelleen. Hienoa on, jos ihmisten omat ja työyhteisön arvot ja tavoitteet ovat yhdensuuntaisia.

Mentorit voivat olla avainasemassa työyhteisön hyvinvoinnin ja luottamuksen edistäjinä nyt ja tulevaisuudessa, huolehtia uusien opettajien kotoutumisesta opettajayhteisöön ja tukea uransa lopulla olevien jaksamista luottamuksen ja sydämellisyyden hengessä.  Thomas Carlyle (1795-1881) kysyi ja vastasi: Miten on ystävyys mahdollista? Siten, että molemmin puolin suositaan hyvää ja totta.

Luottamus tänään ja huomenna

 

Yliopettaja emerita Säde-Pirkko Nissilä
Oulun ammattikorkeakoulu
Ammatillinen opettajakorkeakoulu

Nick Cave – Bunny Munron kuolema

kir9sn Kirjoittanut Lukeminen kannattaa aina   blogissa Kirjavinkit
Julkaistu 9.5.2017, klo 13:14

Bunny Munro on keski-ikäinen kaupparatsu ja pelimies, jonka elämä pyörii seksin ympärillä. Bunny pakenee vastuutaan perheestään kauppamatkoilleen, jättäen masentuneen vaimonsa Libbyn ja poikansa Bunny Juniorin pärjäämään keskenään. Kun Libby tekee itsemurhan, joutuu Bunny ottamaan vastuun pojastaan. Hän ottaa pojan mukaansa irstailun täytteiselle kauppamatkalleen, jonka päässä häntä odottaa kuolema.

 Bunny Munro on ehkä iljettävin antisankari mihin olen törmännyt. Hän kauppaa kauneudenhoitotuotteita naisille ja koittaa päästä mahdollisimman monen pöksyihin työnsä ohessa. Hän on pakkomielteinen seksimaanikko joka hakee myös rentoutusta alkoholista ja muista päihteistä. Häntä ei kuitenkaan voi olla säälimättäkään, sillä hän myös yrittää olla isä pojalleen – kehnosti, mutta kuitenkin.

Tarina on mustan ja groteskin huumorin siivittämä kertomus yhden sikamaisen irstailijan matkasta kohti ansaittua, likaista loppuaan. Tai se olisi sitä, jos mukana ei olisi myös vastaparia: viatonta, isäänsä ihailevaa ja autossa tietosanakirjaa lueskellen odottavaa Bunny Junioria, jonka 9-vuotiaan näkökulma tuo tarinaan herkempää syvyyttä.

Tämä kirja oli lukukokemuksena vaikuttava tunteiden vuoristorata, joka tarjoaa lukijalleen niin räkäisiä nauruja kuin myös syvällisempiä pohdintoja moraalin ja syyllisyyden äärellä. Hyvin omaperäinen kuolema nauratti. Suosittelen kirjaa kaikille mustan huumorin ystäville, jotka tahtovat lukemaltaan myös syvyyttä. Jos pidät Nick Caven musiikista tai Bukowskin kirjallisuudesta, kannattaa tarttua tähän kirjaan.

Reeta Kostiainen, KIR15SP

Cecilia Ahern - Ihmemaa

kir9sn Kirjoittanut Lukeminen kannattaa aina   blogissa Kirjavinkit
Julkaistu 9.5.2017, klo 12:36

Me kaikki tiedämme tarinan sukkia syövästä pesukoneesta. Kun sukkaparin laittaa pesukoneeseen, niin sieltä ulos tulee vain toinen. Toinen sukka on kadonnut omille teilleen, eikä sitä löydy mistään. Cecelia Ahernin romaanissa ”Ihmemaa” käsitellään juuri tätä asiaa, minne kaikki kadonneet tavarat päätyvät.

Sandy Short etsii työkseen kadonneita ihmisiä ja kadonneiden asioiden löytäminen on hänelle lähestulkoon pakkomielle. Tutkiessaan yhden henkilön katoamista Sandy yllättäen huomaa olevansa itsekin kadonnut.  Hän ei tiedä missä on, vaan tuntuu joutuneen paikkaan, jonne kaikki kadonneet asiat päätyvät. Paikkaan, joka tuntuu olevan oman maailmamme rinnakkaismaailma.  Sieltä löytyvät hänen tavaransa, jotka ovat joskus kadonneet ja joita hän on etsinyt turhaan. Siellä myös asuvat ne ihmiset, jotka ovat joskus kadonneet jälkiä jättämättä ja joita Sandy on etsinyt. Mutta vaikka se on paikka, jonne kadonneet asiat päätyvät, niin ei sieltä kuitenkaan kaikkea kadonnutta löydy. Kaikki kadonnut ei oikeasti ole kadonnutta.

Kirja oli hyvin mukaansa tempaava ja sitä oli hyvin miellyttävää lukea. Siinä oli jokin koukku, joka melkeinpä vaati lukemaan vielä seuraavankin sivun, vaikka oli jo väsynyt ja teki mieli mennä nukkumaan.  Kuitenkin sitä vain halusi tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu tai mitä uutta tulee ilmi. Kirjan tapahtumia miettiessä huomaa, ettei siinä paljoa tapahtumia loppujen lopuksi ollut. Pyörittiin koko ajan kahden asian ympärillä ja mietittiin asioita uudesta näkökulmasta. Kuitenkaan kirja ei päässyt yllättämään tylsyydellä, sillä tylsä se ei ollut.

Toinen asia, mikä jäi kirjassa hieman häiritsemään, oli sen ennalta arvattavuus.  Välillä tuntui, että olin lukenut tämän kirjan aikaisemminkin, jotenkin kaikki oli niin tuttua. Juoneen olisi kaivannut hieman yllätyksellisyyttä. Mieleeni jäi eräs kohtaus, joka tapahtui aika lähellä kirjan keskikohtaa. Minulle tuli vahva tunne, että kirjan keskikohdassa kohtaus tulisi jatkumaan näin. Olin oikeassa, niin siinä kävikin. Ennalta-arvattavuus oli hieman häiritsevää, sillä se vei osan lukuilosta mukanaan. Miksi muutoin niin ihanassa kirjassa oli niin tavallinen juoni? Kirjan henkeen olisi sopinut jokin hyvin erikoinen ja ennalta-arvaamaton taoahtuma; jotain, mitä ei olisi osannut odottaa. Loppujen lopuksi koko kirja päättyi niin, miten olinkin sen olettanut päättyvän. Mikä kyllä oli harmi.

Jotenkin kirja oli hieman ristiriitainen. Vaikka se olikin ennalta-arvattava, niin silti se ei ollut tylsä. Ahernin kirjoitustyyli oli jotenkin niin lumoavaa, että haluaisin vain kadota jälleen tuohon taianomaiseen maailmaan ja unohtaa kaiken muun ympäriltäni. Pitäisi tarttua Ahernin muihin kirjoihin ja lukea, että ovatko ne yhtä lumoavia kuin Ihmemaa.

 

         Katja Seppä, KIR15SP

”Kehittämisestä ei voida tinkiä”

maisola Kirjoittanut Marianne Isola   blogissa Laatuleipuri
Julkaistu 8.5.2017, klo 10:39

Oamkin viides sisäinen auditointi järjestettiin tammi-helmikuussa 2017, ja nyt on aika käsitellä tuloksia. Palauteseminaarissa Kotkantien kampuksella keskityttiin erityisesti sidosryhmien kanssa tehtävän yhteistyön kehittämiseen.

Hallintojohtaja Marja Sarajärvi avasi tilaisuuden. Hän kertoi, että auditointiin oli helppo saada mukaan auditoijia – hän oli itsekin ensimmäistä kertaa mukana. Auditointi vahvisti hänen omaa käsitystään siitä, että Oamkissa sitoudutaan asioihin ja halutaan tehdä niitä mahdollisimman hyvin. Ihmiset olivat haastatteluissa avoimia ja kertovat missä mennään: ”yhteistyöstä jäi erittäin hyvä tuntuma”.  Marja kertoi myös, että ulkoinen auditointi on lähestymässä. Kenenkään ei tarvitse ”päntätä”, vaan riittää että tuntee oman työnsä ja välineet sen kehittämisen. Oamkissa on viime aikoina panostettu laatujärjestelmän näkyvyyteen ja arkiseen sovellettavuuteen Heimossa, näin varmistetaan yhtenäiset käytännöt.

Seuraavaksi auditointiryhmien puheenjohtajat nostivat lyhyesti esille huomioitaan sisäisen auditoinnin toteuttamisesta. Kari Kiviniemi kertoi, miten työ organisoitiin ja toteutettiin tehokkaasti pareittain. Myös Inkeri Hedemäki kehui hyvin valmistautunutta ryhmäänsä. Raija Rajala kertoi, miten aivan uudenlaiseen tutkinto-ohjelmaan tutustuminen avasi silmiä, mutta hyödynnettäviä käytäntöjä löytyi silti. Raili Hokajärvi avasi yamk-tutkintojen sidosryhmäyhteistyön olevan erilaista kuin muualla, sillä opiskelijat ovat samalla myös sidosryhmien edustajia.  Sami Niemelä hoksautti, että aktiivisia opiskelijoita pitäisi saada koulutuksen suunnitteluun mukaan entistä enemmän, innokkuutta kehittää yhdessä kuulemma löytyy. Paula Syri nosti esille monialaisen ryhmän edut; mielenkiintoisia keskusteluja eri alojen käytänteistä käytiin jo valmisteluvaiheessa.

 

Laatukoordinaattorit Sari Ahvenlampi ja Marianne Isola kävivät läpi tutkinto-ohjelmien itsearviointien ja sisäisten auditointien pohjalta määriteltyjä, koko Oamkia koskevia kehittämiskohteita. Osa asioista on havaittu itse jo aiemmin, ja kehittämistyö on aloitettu. Esimerkiksi Sari kertoi, että henkilöstön osallisuutta on lisätty usean asian suunnittelun kohdalla, ja tilojen ja välineiden kehitystyö on meneillään. Osaan asioista paneudutaan kunnolla tulevana lukukautena. Marianne nosti esille mm. Oivan oppimispalautteen kehittämisen, viestinnän monikanavaistamisen, ops-uudistukset sekä AHOT-linjausten päivityksen.

Seuraavaksi ääneen pääsivät auditoidut tutkinto-ohjelmat. Raija Rajala kertoi, että kätilökoulutus on parhaillaan muutoksessa mm. uuden henkilöstön, sote-uudistuksen, määräaikaisten synnytyssairaalalupien, digitalisaatiokehityksen ja EU-direktiivien takia. Yhteistyötä kuitenkin tehdään tiiviisti sidosryhmien kanssa erityisesti harjoittelujen osalta. Opiskelijakoordinaattorijärjestelmä edistää yhden luukun periaatetta ja koordinaattori toimii opiskelijalle tukena ja turvana harjoittelun aikana. Yhteistyöhön halutaan uusia toimintatapoja, haasteena on saada sidosryhmät mukaan muun opintojen suunnitteluun ja toteutukseen, kuten tutkinto-ohjelmalle ehdotettiin. Seminaaripäivä osui kohdalleen, sillä 5.5. vietettiin teemapäivää ”International Day of the Midwife”!

Erkki Nuottila valaisi musiikin tutkinto-ohjelman sidosryhmäyhteistyötä. Yhteistyöverkosto on laaja ja monipuolinen, ja resurssien vähetessä on tarkoitus laittaa ”hynttyyt yhteen” useamman tapahtuman suunnittelun ja toteutuksen suhteen. Myös työyhteisöverkostoa ollaan laajentamassa ja opiskelijoita lähetetään entistä enemmän päiväkoteihin, päiväkeskuksiin ja hoitokoteihin. Auditointiryhmän palaute oli tutkinto-ohjelmalle positiivinen yllätys, Erkin mukaan itse huomaa omasta toiminnastaan lähinnä kehittämiskohteet. Sisäinen auditointi pysäytti miettimään, ja tutkinto-ohjelmassa kehittämiskohteeksi valittiin erityisesti tuutorointi sekä arvioinnin läpinäkyvyys, oikeidenmukaisuus ja kannustavuus.

Lopuksi KTKI-johtaja Päivi Vesala kertoi auditoinnin merkityksestä. Hänen mukaansa sisäiset auditoinnit tuottavat arvokasta tietoa, joka yleensä täydentää hyvin tutkinto-ohjelmien omia näkemyksiä kehittämisestä. Päivin mukaan kehittämisestä ei voida tinkiä vaikka resurssit pienenevät.

Marianne Isola
Laatukoordinaattori 

Jos ”maritit” jo kotisi ja elämäsi, olisiko nyt aika kokeilla ”kaizenia”?

laatuleipuri Kirjoittanut Vieraileva leipuri   blogissa Laatuleipuri
Julkaistu 8.5.2017, klo 08:24

Sanomalehti Kalevassa (27.4.2017) oli hiljattain mielenkiintoinen kirjoitus kaizen-filosofiasta. Kirjoituksen otsikko, Sushia ja maanjäristyksiä, viittasi syihin, jotka selittävät japanilaisten erilaista, länsimaista poikkeavaa suhtautumista laatuun. Maanjäristysten uhka on vaatinut koko yhteiskuntaa varautumaan ja harjoittelemaan toimintaa poikkeusoloissa. Raan kalan syöminen jo ennen jääkaappien aikaa on puolestaan pakottanut huolehtimaan siitä, että kalan käsittelyprosessi on kunnossa. Kalevan artikkelissa kerrottiin, kuinka japanilainen Kenichi Komatsu on ollut tuomassa Nokian tukiasematehtaalle Ouluun japanilaista laatufilosofiaa; jatkuvaa toiminnan parantamista ja kokonaisvaltaista laatukulttuuria, johon kaikki työpaikalla osallistuvat.

Kuten KonMari myös Kaizen siis juontaa juurensa Japaniin. Jos ”maritit” jo kotisi ja elämäsi japanilaisen ammattijärjestäjä Marie Kondon oppien mukaan, olisiko nyt aika kokeilla ”kaizenia”? Vai toteutatko sitä jo kenties omassa työssäsi, opiskelussasi tai muussa elämässäsi? Kaizen tarkoittaa jatkuvaa kehittymistä, ratkaisujen etsimistä ongelmiin ja etenemistä pienin askelin (Kai, suomeksi ’muutos’ ja Zen, suomeksi ’hyvä’). Kaizenissa paras viisaus ongelmien ratkaisuun löytyy ruohonjuuritasolta, sieltä missä työtä tehdään. Pelkät kehitysideat eivät riitä, vaan asioille pitää tehdä jotain.

Tätä päivää ja myös tulevaisuutta leimaavat jatkuvaa muutos ja muutosten yhä kiihtyvä tahti. Muutos vie asioita eteenpäin ja tuo mukanaan uusia mahdollisuuksia. Organisaatioiden on jatkuvasti kehityttävä, jotta ne pysyisivät mukana muutosten junassa.  Asiakkaat ovat vaativia: tuotteiden on oltava hyvälaatuisia ja palvelun on pelattava.

Joskus muutos heikentää organisaatioiden toimintaedellytyksiä. Johdon on tällöin sopeutettava toimintaa esimerkiksi tilasäästöin ja henkilöstömenoja pienentämällä. Tämä raskas prosessi on ollut Oamkissa läsnä kuluvan kevään ajan, ja toivon voimia jokaiselle, jonka työsuhteeseen tällä on vaikutusta.

Meillä Oamkissa henkilökunta, opiskelijat ja ulkoisten sidosryhmien edustajat osallistuvat toiminnan kehittämiseen. Pääsemme tavoitteisiimme, kun suunnittelemme, toteutamme, arvioimme ja kehitämme toimintaamme järjestelmällisesti ja jatkuvasti. Meillä laadukas toiminta on hyvin tehtyä arkista työtä.

Valmistaudumme parhaillaan laatujärjestelmämme ulkoiseen auditointiin, jossa ulkopuolinen arvioija tarkastelee laatujärjestelmäämme ja sen toimivuutta koko organisaatiossa. Itsearvioinnit, vertaisarviointi ja muun muassa vuosittainen opiskelijakysely ovat välineitä, joilla kehitämme toimintaamme. Jatkuva kehittyminen on läsnä jokapäiväisessä arjen työssä, ei yksistään kehittämispäivissä.

Organisaatiomme tavassa toimia löytyy yhtäläisyyksiä kaizen-filosofiaan. Menetelmän toimivuuden voi omakohtaisesti todeta myös yksilötasolla: omaan työhön liittyvien uusien taitojen opettelussa, opiskelijana ammattiosaamista hankkiessaan tai isompaa elämänmuutosta toteuttaessaan.

Omassa toiminnassani olen tiedostamattani harjoittanut kaizen-oppeja kampuksemme kuntosalilla. Yksittäisillä harjoituskerroilla ja edelleen lukemattomilla yksittäisten liikkeiden toistoilla olen kehittänyt lihaskuntoani ja samalla saanut uutta energiaa ja voimaa arjen työhön.

Opiskelija toteuttaa ”kaizenia” kehittämällä jatkuvasti ja asteittain omaa osaamistaan opintojakso kerrallaan, mikä takaa opintopisteiden kertymisen ja lopulta valmistumisen aikataulussa. Toimiva opiskeluprosessi puolestaan takaa hyvät oppimistulokset.

Työntekijän ”kaizenissa” asenne työntekoon ja laadun parantamiseen on keskeistä: jos on ongelmia, selvitetään mistä ne johtuvat ja miten ne voidaan ratkaista. Oman työn kehittäminen ja työssä tarvittavien uusien taitojen omaksuminen tapahtuvat pienten, toistuvien ponnistelujen kautta.

Koko organisaation menestyminen vaatii jatkuvaa kehittymistä, ”kaizenia”, kaikilla osa-alueilla: prosessien toimivuus, kustannustehokkuus, toimitusluotettavuus, työturvallisuus sekä tuotteiden ja palveluiden laatu. Kaikki lähtee siitä, että kehittämiselle on olemassa vahva johdon sitoutuminen ja tuki. Korkeakoulun menestyksen paras tae on se, että kaikki korkeakouluyhteisössä toimivat ovat motivoituneita parantamaan toimintaa ja osallistumaan kehittämiseen.

Japanilaisittain tarkasteltuna me Oamkissa teemme ”kaizenia”, jatkuvaa parantamista, pienin askelin, arjen työssä, yhdessä, joka päivä.

Kirsi Jokinen
lehtori
laatukoordinaattori
Kontinkankaan kampus, Sosiaaliala ja kuntoutus

« Edellinen 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 ... 348 Seuraava »