« Edellinen 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 ... 342 Seuraava »

Näkökulmaa laajentamassa: Röntgenhoitajan monipuolinen työnkuva

kapaalim Kirjoittanut Rad_opettaja   blogissa Säteilevää – Oamk Radiografian ja sädehoidon tutkinto-ohjelman blogi
Julkaistu 20.3.2017, klo 09:27

Näkökulmaa laajentamassa: Röntgenhoitajan monipuolinen työnkuva

Kymmenen Turvallisuuskulttuurin kehittäminen -opintojaksolle osallistuvaa opiskelijaa halusi laajentaa näkökulmaansa röntgenhoitajan työnkuvaan ja turvallisuuskulttuuriin. Niinpä lähdimme katsomaan, millaista on turvallisuuskulttuuri ydinvoimalassa ja Eläinsairaalassa. Opinnoissahan keskitymme paljolti lääketieteelliseen säteilynkäyttöön ja ihmisten tutkimiseen ja hoitamiseen.  

Loviisan ydinvoimalaan tutustuminen oli ainutlaatuista; kuinka moni pääsee elämänsä aikana tutustumaan ydinvoimalaan ja näkemään vähän pintaa syvemmälle?  Loviisan ydinvoimalassa on heti valvontaportilla hyvät kokous- ja luentotilat.  Jokainen sai omalla valokuvalla varustetun kulkuluvan (pitää olla kaikilla, että pääsee ydinvoimalan alueelle). Timo Kontio perehdytti sanoin, kuvin ja videoin ydinvoimalan toimintaan. Tiukat turvallisuusjärjestelyt, suunnitelmallisuus, valvonta ja vahva turvallisuuskulttuuriin sitoutuminen tulivat esille joka vaiheessa. Alueella liikkuu päivittäin 600-700 työntekijää ja vuosihuoltojen aikana tulee noin tuhat henkilöä lisää (joukossa myös ulkomaalaisia).  Pääsimme myös ydinvoimalan alueelle tutustumaan tiloihin, jolloin koko voimalan laajuus ja turvallisuuskulttuurin näkyvyys tuli konkreettisesti esille: kaikilla pitää olla huomioliivit, turvakengät ja kypärä, jossa on myös suojalasit.  Loviisassa työskentelee röntgenhoitajia säteilyvalvontatehtävissä ja röntgenhoitajan tutkintoa  pidetään hyvänä perustutkintona ydinvoimalan säteilyvalvojan tehtäviin. Suomalaista osaamista arvostetaan kovasti myös ulkomailla. Kiitokset Timolle, päivä oli ikimuistoinen.

Näkökulmaa laajentamassa: Röntgenhoitajan monipuolinen työnkuva

Myös eläinsairaalaan tutustuminen oli mielenkiintoinen kokemus. Röntgenhoitaja Taina Mäki kertoi eläinten kuvaamisesta ja tutustutti meitä sairaalan tiloihin. Eläinsairaalassa kuvataan hevosia, koiria, kissoja, marsuja, hiiriä eli kaikkia lemmikkejä, mutta myös hyötyeläimiä. Eläimille on omia ”vuodeosastoja”, joissa heitä tarkkaillaan ja hoidetaan. Kuvantamislaitteet ovat samoja kuin ihmisiä kuvattaessa eli eläinsairaalassa on natiivi-, osastokuvaus-, ultraääni-, TT-, MRI ja läpivalaisulaitteet.  Röntgenhoitajat tekevät siellä samaa työtä ja miettivät käyttämiään säteilyarvoja lähes samalla tavalla kuin terveydenhuollossa toimivat röntgenhoitajat. Eläimiä kuvattaessa tarvitaan usein kiinnipitäjiä ja siksi röntgenhoitajat ovat kehittäneet erittäin paljon erilaisia apuvälineitä ja telineitä alkaen vessapaperirullasta (hiiren kuvaaminen) erilaisiin hihnoihin ja vaahtomuovimuotteihin. Apuvälineiden avulla eläin voidaan immobilisoida, jolloin kiinnipitämistä ei tarvita.

Opintoreissumme vastasi hyvin Turvallisuuskulttuurin kehittäminen -opintojakson sisältöä. Kyselimme ja pohdimme vierailemissamme paikoissa säteilyn käyttöä turvallisuuskulttuurin näkökulmasta. Matkan kruunasi hyvä illallinen RIS- ja PACS- asioiden äärellä Commitin toimitusjohtaja Markku Myllylän kanssa. Iso kiitos hänelle!

Tällaiset silmiä avaavat reissut ovat hyvin tärkeitä, jotta voimme tietää minkälaisia vaihtelevia mahdollisuuksia röntgenhoitajilla on työllistyä. Röntgenhoitaja voi toimia ammattitaitoaan vastaavassa tehtävässä muuallakin kuin terveyskeskuksessa tai sairaalassa ihmisten kuvantamisessa ja hoidoissa. Voimalaitokseen ja eläinlääketieteellisen kuvantamiseen tutustuminen antoivat monelle meistä uusia ideoita uran suhteen.

Osaamisperusteisuus opettajankoulutuksessa - kokemuksia ja pohdintaa

amok Kirjoittanut Amok   blogissa Amokin aakkoset
Julkaistu 17.3.2017, klo 13:03

Työelämän tutustumisjakso innosti hakemaan Oulun ammatilliseen opettajakorkeakouluun

Kasvatustieteiden opiskeluistani on kulunut 20 vuotta, jonka jälkeen olen koko työurani toiminut erilaisissa opetus- ja ohjaustehtävissä.

Pari vuotta sitten silloinen esimieheni kannusti minua hakemaan 25 op:een laajuisiin yliopistopedagogisiin opintoihin. Opintojen harjoittelujaksoon kuului kahden päivän mittainen työelämään tutustumisjakso (TET). Suoritin oman TET:ni Oulun ammatillisessa opettajakorkeakoulussa (Amokissa). Päivien aikana tutustuin Amokin opetustarjontaan ja kuulin ensimmäisen kerran uudesta osaamisperusteisesta opettajankoulutuksesta, jossa jokainen opiskelija suunnittelee tuutorinsa ohjauksessa yksilöllisen, omaa osaamistaan ja tarpeitaan vastaavan opintopolun, joka tähtää opettajan pedagogiseen pätevyyteen. Mielenkiintoni heräsi oitis ja ajattelin, että tämähän on juuri minua varten: ei opiskelua opiskelun takia, vaan osaamisen tunnistamista, kokemuksen hyödyntämistä ja osaamisen täydentämistä juuri oman tarpeen mukaan.

Koska minulla on pitkä historia erilaisissa opetuksen ja ohjauksen työtehtävissä,  osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen sopi minulle mainiosti. Ensimmäinen ajatukseni oli, että tästähän minä nappaan helposti opintopisteet ja opettajan paperit taskuun. No, näinhän se ei mennyt! Huomasin ja ymmärsin sen onneksi hyvissä ajoin. 


HOPSista se alkoi

Opiskelu alkoi henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman (HOPSin)  työstämisellä. HOPSissa tunnistin ja arvioin omaa osaamistani, itse asiassa itsearviointi ja osaamisen osoittamisen dokumentointi on jatkunut koko opintojen ajan. HOPSin tekeminen on ollut työlästä, mutta samalla antoisaa. Aluksi meni oma aikansa, ennen kuin HOPSissa arvioinnin kohteena olevat eri osaamistavoitteet avautuivat kunnolla. Niitä sai lukea monta kertaa ja lisäksi pohtia ääneen mm. kollegoiden kanssa. Ensimmäinen versio HOPSista olikin melko "köykäinen". Vasta tuutorin kanssa käydyn perusteellisen keskustelun jälkeen ymmärrys osaamisperusteisuudesta syveni ja oma ajatusprosessi pääsi kunnolla vauhtiin.


Osaamisperusteisuus opettajankoulutuksessa - kokemuksia ja pohdintaa
 

Visualisointini HOPSin työstämisestä.


Oman osaamisen reflektointi oli silmiä avaava ja opettavainen prosessi

Oli hienoa huomata itsearviointia tehdessäni, kuinka paljon osaamista vuosien varrella on karttunut, ja ylipäätään huomata, mitä kaikkea työuran aikana olen ehtinyt tehdä. Joskus olisi hyvä muutenkin pysähtyä tarkastelemaan omaa työhistoriaansa. Jos vuodesta toiseen elää samassa "työputkessa", voi käydä niin, että oma tekeminen ja osaaminen alkaa  tuntua yksipuoliselta, harmaalta puurtamiselta. Itse huomasin HOPSia täyttäessäni, että jotkut vaativat tehtävät ja kokemukset olivat vuosien saatossa kokonaan unohtuneet. Kun työtehtäviään joutuu tietoisesti analysoimaan, eri vivahteet ja värisävyt palaavat takaisin. Se vahvistaa ammatillista itsetuntoa.

HOPSin myötä omia työtehtäviä tuli tarkasteltua eri näkökulmista, jolloin niistä löytyi uusia ulottuvuuksia ja sitä kautta myös "piilossa ollutta", tiedostamatonta osaamista. Esimerkkinä piilo-osaamisestani voin mainita monipuolisen verkosto-osaamisen ja erilaisten oppijoiden kohtaamisen, jotka kuuluvat opettajaopintojen arvioinnin kohteisiin. Toisaalta oli hyvä tunnistaa myös ne osa-alueet, jotka vaativat lisäosaamista; minulla osaamisen täydentämisen paikka oli erityisesti lakiosaamisessa.


Osaamista voi osoittaa itselle sopivammalla tavalla

Se, että oman osaamisen voi osoittaa itselle parhaimmin sopivalla tavalla, on aivan loistavaa! Olen tottunut tuottamaan tekstiä, joten blogin kirjoittaminen on ollut luonteva tapa osoittaa osaamista. Tutkimus- ja kehittämisosaamisen osoitin AC-opetustuokiona. Ajattelin, että kyseinen teema blogikirjoituksessa käsiteltynä olisi puiseva niin kirjoittajalle kuin lukijallekin. Opetustuokio sopi aiheeseen mielestäni paremmin, mutta silti yllätyin, kuinka aktiivisesti opettajaopiskelijaryhmä lähti tuokioon ja keskusteluun mukaan. Sain opettajana hyvän "draivin" päälle ja innostuin kokeilemaan muutamia aktivointimenetelmiä ja pikkutehtäviä ihan ex tempore. Etukäteen kuivakalta tuntuva asia sai ryhmän aktiivisuuden myötä siivet.

 

Osaamisperusteisuus opettajankoulutuksessa - kokemuksia ja pohdintaa

Osaamisen osoittaminen verkkokokousistunnossa.



HOPSista ja blogireflektoinneista syntyy opettajan osaamisportfolio

HOPS ja blogityöskentelyn lisäetu on siinä, että jatkossa HOPSia yhdessä blogin kanssa voi hyödyntää myös opettajan osaamisportfoliona. Opettajan osaamisalueet on koottu kattavasti yhteen taulukkoon, ja linkit omiin osaamista osoittaviin dokumentteihin ovat helposti saatavilla ja päivitettävissä.


Tarja Tervola,

Amokin opettajaopiskelija

Mitä, jos osaamista ei ole?

amok Kirjoittanut Amok   blogissa Amokin aakkoset
Julkaistu 3.3.2017, klo 14:44

Ei hätää, sillä kouluun tullaan oppimaan. Niin myös osaamisperusteiseen koulutukseen. Lähipäivät tarjoavat oivan mahdollisuuden yhdessä oppimiseen. Koolla on monipuolisesti osaava joukko opiskelijoita, eri ammattialojen osaajia, joiden kanssa tiedon jakaminen, toisilta oppiminen, on koettu erittäin antoisaksi. Myös tuutorit tuovat asiantuntijoina esille pedagogiikkaa, tutkimusta, lakia, oppilaitosten toimintaa ja kaikkea sitä, mihin opiskelijat osaamisensa täydentämistä tarvitsevat. Tarjoumapäivistä ja valinnaisista opinnoista voi opiskella asioita, joita tuntee tarvitsevansa ammatillisena opettajana kehittymiseen.

Opintojen alussa tehtävä oman osaamisen arviointi on monelle opiskelijalle uudenlainen tapa aloittaa opinnot. Usein kuuleekin tässä vaiheessa opiskelijoiden tuskailua ”minä en osaa mitään”. Se ei pidä koskaan paikkaansa, ja senkin jokainen opiskelija huomaa, kun on toden teolla alkanut miettiä omaa osaamistaan. Osaamista on kertynyt elämän varrella monenlaisista asioista, kuten opiskelusta, harrastuksista, ihan kaikesta, mitä on elämässä kokenut ja tehnyt. Hiljainen tieto pitää vain kaivaa esille. Se on reflektointia, jota joutuu alussa opiskelemaan, jos se ei ole ollut tapa tutkiskella omaa toimintaansa. Kun tuo reflektointi lähtee käyntiin, osaamista kyllä löytyy. Löytyy myös niitä kohtia, joihin tarvitsee oppia jotakin lisää kehittyäkseen osaavaksi ammatilliseksi opettajaksi.

Ammatillisen koulutuksen osaamisperusteisuus edellyttää osaamisperusteista toimintatapaa opettajilta. Kun itse käy prosessin läpi omissa opinnoissaan, huomaa mikä siinä on olennaista, tärkeää ja vaikeaakin. Nuorella, joka tulee ammatilliseen oppilaitokseen peruskoulusta, ei ole kykyä tunnistaa osaamistaan, siihen tarvitaan opettajan ohjausta. Nuorilla voi olla monenlaista osaamista esimerkiksi omien harrastustensa kautta, ja nekin on huomioitava silloin, kun ne sopivat ammattitaitovaatimuksiin. Samalla tavalla osaamista on tutkailtava erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden kanssa. Lähdetään tutkimaan osaamista ja vahvuuksia, ei puutteita eikä ongelmia. Sitä on osaamisperusteinen toiminta, ja senkin ammatilliseksi opettajaksi opiskeleva meillä oppii.

AMOKin lehtori
Pirkko Kepanen 

Koko kirjoitus »

Verkostoitumista ja vau-elämyksiä

osako Kirjoittanut osako   blogissa Haikuja kellarista - Oamkin opiskelijakunta OSAKOn blogi
Julkaistu 3.3.2017, klo 14:09

Kävin liikunnasta vastaavana OSAKOn hallituksen jäsenenä OLL:n vuoden ensimmäisessä sektoritapaamisessa Tampereella 23.-24.2.2017. Siellä… HETKONEN!! Palataanpa vähän taaksepäin. Siis mikä ihmeen Olli? Ei Olli, vaan OLL eli Opiskelijoiden Liikuntaliitto.

Opiskelijoiden Liikuntaliitto ry eli tuttavallisemmin OLL on vuonna 1924 perustettu valtakunnallinen opiskelija- ja korkeakoululiikunnan edunvalvonta- ja palvelujärjestö. Järjestö siis edustaa kaikkia Suomen korkeakouluopiskelijoita. OLL vaikuttaa, palvelee, kouluttaa, tutkii ja toimii niin kansallisilla kuin kansainvälisilläkin kentillä opiskelijaliikunnan puolesta. OLL:n tavoitteena on, että opiskelijat liikkuisivat terveytensä kannalta riittävästi, ja siksi he pyrkivät edistämään opiskelijoiden hyvinvointia ja liikuntakulttuuria. OLL:n sektoritapaamisissa käsitellään korkeakoululiikunnan ajankohtaisia aiheita ja jaetaan parhaita käytänteitä opiskelijaliikunnan toimintakentältä.

Sektoritapaamisen ensimmäinen päivä vietettiin Tampereen yliopiston tiloissa.  Kävimme läpi, mitä sisältää OLL:n vuosi 2017. Mielenkiintoisimpia aiheita olivat varmasti uuden korkeakoululiikuntabarometrin tekeminen ja Liikkuva koulu -hankkeen laajeneminen korkeakouluihin. Lisäksi kävimme läpi ideaa liikunnanedistämissuunnitelmasta eli toisin sanoen LESU:sta. Vähän liikkuvien opiskelijoiden liikuntasuhdetta selvittävän kvalitatiivisen tutkimuksen tulosten läpikäynnin jälkeen teimme myös workshopin, jossa ideoimme viidelle eri ihmistyypille houkutteita liikunnalliseen elämäntapaan. 

OLL:n Tampereen sektoritapaamisen (23.-24.2.) osallistujat Tampereen yliopistolla

Torstai-iltapäivänä osallistujille tarjottiin kolmea eri liikuntamahdollisuutta ja illalla saunomista. Valitettavasti allekirjoittanut kuitenkin joutui jättämään nämä kovasti odotetut aktiviteetit välistä ja pysymään huoneessaan, koska vähäpätöisen flunssan oireet alkoivat ärhäkkäästi nostamaan kuumetta.

Toisena sektoritapaamisen päivänä pääsimme tutustumaan Tampereen ammattikorkeakoulun (Tamk) Y-kampukseen ja sen innovatiivisiin tiloihin. Päivän aikana osallistuimme OSM-kisojen (opiskelijoiden suomenmestaruuskisojen) palvelumuotoilu-workshoppiin, kuulimme mitä tapahtuu valtakunnallisessa liikuntapolitiikassa, kuinka markkinoida liikuntatapahtumaa ja saimme vinkkejä kuntavaikuttamiseen liikunnan saralla.

Tutustuimme myös Tampereella Unipoli Sporttiin. Kyllä siinä iski hyvinvointivastaavalla kateus päälle. Kokonainen uusi rakennus oli pyhitetty opiskelijaliikunnalle. Kuntosalit ja liikuntasalit tilavia ja aivan uusia. Kiipeilyseinässä (!!) oli eritasoisille kiipeilijöille hyvin vaihtoehtoja. Rakennus sijaitsi Y-kampuksen vieressä ja siellä pystyi käymään esimerkiksi luentojen välillä liikkumassa.

Sektoritapaaminen Tampereella ei kuitenkaan ollut vain koko ajan vihreänä kateudesta ihmettelyä ja kalvosulkeisia. Siellä pääsi ennen kaikkea tutustumaan muihin toimijoihin ja jakamaan sekä kuulemaan muiden korkeakoulujen opiskelija- ja ylioppilaskuntien ideoita ja toteutuksia korkeakoululiikunnan sekä opiskelijahyvinvoinnin saralta.

Sanna Kangasniemi
OSAKOn hallituksen jäsen, sosiaalipoliittinen vastaava

Ihminen ja arvot keskiöön sosiaali- ja terveydenhuollon koulutuksessa ja palveluissa - All Together Better Health – ATBH XIII konferenssikokemuksia

spuolakk Kirjoittanut SimLab   blogissa Oamk SimLab
Julkaistu 3.3.2017, klo 10:44

Joka toinen vuosi järjestettävät ”All Together Better Health” -konferenssit mahdollistavat maailmanlaajuisen vuoropuhelun eri maanosien maniammatillisten verkostojen ja kehittäjien kanssa sosiaali- ja terveysalan moniammatillisen osaamisen edistämiseksi.  Syyskuussa 2016 konferenssi pidettiin Oxfordin vanhassa koulukaupungissa, missä uusi collegekin perustettiin jo 1300-luvulla. Konferenssin teemana oli ”Values Based Interprofessional Education and Practice”.

Suomessa kuin muissakin maissa sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmiä ollaan uudistamassa vastaamaan paremmin ihmisten tarpeisiin nyt ja tulevaisuudessa. Ammattilaisten keskinäinen vuoropuhelu ja moniammatillinen tiimityö mahdollistavat parhaiten asiakkaiden ja potilaiden turvallisen ja laadukkaan palvelun. Nykyisen koulutusjärjestelmän haasteena on kehittää moniammatillista osaamista lisäävää opetusta, jotta arvoperusteinen ja potilaskeskeinen palvelu parantuu. 

Potilasturvallinen ja vaikuttava palvelu säästää myös yhteiskunnan kustannuksia. Suomessa potilasvahingoista aiheutuvat kulut pelkästään ovat yli 40 miljoonaa euroa vuodessa. Suurin yksittäinen syy on ammattilaisten huono keskinäinen kommunikointi.  Suomen sote-uudistuksessa päämääränä on turvata ihmisten palvelut myös tulevaisuudessa ja vähentää koko ajan kasvavia sosiaali- ja terveyskuluja jopa kolmella biljoonalla. Hyvin toimivan ja kommunikoivan moniammatillisen tiimiosaamisen lisäksi kustannustehokkuutta on arveltu saatavan esim. digitalisaation ja itsehoitopalvelujen avulla.

Oulu SoteLabs -projektissa tavoitteena on ollut moniammatillisen tutkinto-ohjelmien rajat ylittävän opetuksen kehittäminen. Tavoitteena on ollut myös yhteistyö yritysten kanssa uusien asiakaslähtöisten innovaatioiden kehittämisessä ja testaamisessa. Eri tutkinto-ohjelmien opiskelijoiden harjoitteluympäristöjä perusterveydenhuollossa on kehitetty yhteistyössä Oamk:n, Oulun yliopiston ja Oulun kaupungin Kontinkankaan moniammatillisen hyvinvointikeskuksen kanssa.     

Oulun ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysala sekä Oulun yliopiston lääketieteellinen tiedekunta ovat kehittäneet yhteistyötä ja moniammatillista koulutusta jo vuodesta 2005 lähtien. Verkostoituminen sekä Pohjoismaiden (NIPNET.org) että (EIPEN.eu) korkeakoulujen kanssa on antanut mallia, tukea ja ideoita moniammatillisen koulutuksen kehittämiseen.

Oulu SoteLabs projektin kehittämistyötä esitettiin Oxfordissa ATBH konferenssissa. Projektin keskeisenä tavoitteena on lisätä yhteistyötä työelämän, koulutusorganisaatioiden ja yritysten kanssa tulevaisuuden terveys- ja hyvinvointipalveluiden kehittämiseksi. Oulun yliopistollisen sairaalan koordinoimassa projektissa partnereina ovat Oulun kaupunki ja Oulun ammattikorkeakoulu (Oamk). Oamk:n yhtenä tavoitteena projektissa on ollut kehittää moniammatillista osaamista palveluiden laadun ja potilasturvallisuuden kehittämiseksi.  

ATBH konferenssiin osallistui Oamk:sta ja Oulun yliopistosta yhteensä neljä henkilöä. Suullisessa esityksessä ” Interprofessional training in outpatient primary health care” kerrottiin kokemuksia perusterveydenhuollossa toteutetuista moniammatillista harjoitteluista, joissa lääketieteen- ja hoitotyön opiskelijat työpareina ottivat vastaan potilaita Oulun Kontinkankaan hyvinvointikeskuksessa. Työparit suunnittelivat ja toteuttivat yhdessä terveyskeskusasiakkaiden vastaanoton, jossa potilaat olivat tyypin 2 diabeetikkoja, raskaana olevia naisia ja lapsipotilaita. Opiskelijat toteuttivat myös pientoimenpide vastaanottoa, jossa poistettiin esimerkiksi luomia ja patteja. Posteriesityksissä esiteltiin mm. optometristi opiskelijoiden selvitystä moniammatillisen silmäterveyden opetuksen kehittämiseksi, pilottitutkimusta moniammatillisesta syöpäpotilaan hoidosta Oulun yliopistollisessa sairaalassa ja kansainvälistä verkostoitumista moniammatillisen koulutuksen kehittämiseksi.

Konferenssin esitykset ja vuorovaikutteiset moniammatilliset työpajat ja kohtaamiset olivat ajatuksia herättäviä. Ihmiskeskeinen hoito- ja palvelu tuli esiin monesta näkökulmasta ja yhdistyivät tulevaan Suomen sosiaali- ja terveyspalveluiden reformin keskeisiin tavoitteisiin.

Pirjo Orell ja Tiina Tervaskanto-Mäentausta 

« Edellinen 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 ... 342 Seuraava »