HUOM! Olet Oamkin vanhassa blogissa. Siirry uuteen blogiimme tästä »
Oamkin blogeja

« Edellinen 1 ... 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49 50 ... 353 Seuraava »

Maanjäristyksiä ja Kirsikankukkia

osako Kirjoittanut osako   blogissa Haikuja kellarista - Oamkin opiskelijakunta OSAKOn blogi
Julkaistu 31.3.2016, klo 15:45

 

Enää alle viikko jäljellä lähtöön ja jännitys vain tiivistyy. Olo oli todella rauhallinen siihen saakka, kunnes todellisuus kirjaimellisesti vavahdutti: koin elämäni ensimmäisen maanjäristyksen viikkoa ennen saapumista maanjäristyksien kotimaahan! Pienen järkytyksen jälkeen naurahdin itselleni. ”Tähän kannattaa varmaan totutella.” 

Luleån tienoilla sattunut, Pohjois-Suomeakin ravisuttanut harvinainen maanjäristys ei ollut kuitenkaan ainoa asia joka kunnolla herätti tulevaan lähtöön. Sain viimein opiskelijaviisumin käsiini.

Japaniin turistina mentäessä ei viisumia tarvita, ellei aio oleskella maassa yli 90 vuorokautta. Minun tapauksessani oleskelen maassa yli 4 kuukautta ja paikallisen yliopiston opiskelijana, joten viisumi on pakollinen. Ihan noin vain sitä ei myönnetäkään: ensin tulee anoa ”lupaa” viisumin hakemiseen Japanin maahanmuuttovirastolta. Tämä lupa on hienommalta nimeltään Certificate of Eligibility. COE hakemus tulikin sähköisen hyväksymiskirjeen mukana ja se piti täytellä ja lähettää takaisin Nagoyaan passikuvan ja passin kopion mukana. Tähän prosessiin tulee varata aikaa, sillä käsittely maahanmuuttovirastossa kestää oman aikansa. Itselläni se kesti päivälleen kaksi kuukautta, kun sain sähköpostissa ilmoituksen, että sertifikaatti on valmis ja lähetetään pikapostissa Suomeen.

Nyt käsissäni on siis ”viisumiin oikeuttava kuponki” kuten siskoni sanoikin, vaikka tämä kuponki ei olekaan mikä tahansa A4 paperille printattu tekstiseinä, vaan japanilaiseen tyyliin kauniisti koristeltu sertifikaatti joka on painettu paksummalle paperille ja jossa on hakijan kuvan lisäksi hänen tietonsa ja maahanmuuttoviranomaisten virallinen lausunto maahantulosta. COE ei kuitenkaan yksinään oikeuta maahanpääsyyn. Siihen kelpaa ainoastaan valmis, Japanin suurlähetystöstä haettu viisumi yhdessä sertifikaatin kanssa.

Suomen Japanin suurlähetystö sijaitsee Helsingissä, joten jos tulee pitemmän matkan takaa kuten minä Oulusta, kannattaa lähetystöön soittaa ja ilmoittaa milloin saapuisi viisumia hakemaan. Saman puhelinsoiton aikana sain myös ohjeet hakupapereiden täyttöön ja mitä tarvitsen mukaaani: voimassaolevan passin, ylimääräisen passikuvan, COE-sertifikaatin, 21€ käteistä sekä tietysti itse hakemuksen täytettynä. Tämä prosessi (toisin kuin COEn hakeminen) kesti vain hetken, kokonaisuudessaan noin 45 minuuttia.

Aluksi harmittelin kovasti, kun pitää lähteä niinkin kauas hakemaan viisumia, mutta koska siskoni lähti myös mukaan, saimme viettää vielä yhden ”siskopäivän” Helsingissä. Paluulentomme oli vasta illemmalla ja lähetystössä meni niin lyhyen aikaa, joten meille jäi reippaasti aikaa tehdä viime hetken ostoksia.

Mielenkiinnolla olen seurannut muiden vaihtareiden kokemuksia omissa vaihtokohteissaan, hieman huokaillen sitä, milloin itse pääsee lähtemään. Yleisesti vaihto-opiskelu alkaa tammi-helmikuussa, mutta Japanissa lukuvuosi alkaa huhtikuussa joten meidän vaihtomme vasta alkaa, kun muut alkavat jo suunnitella kotiinpaluuta. Huhtikuu onkin juuri täydellinen aika saapua Japaniin, sillä kirsikankukat ovat täydessä kukassa ja kauneimmillaan juuri tuolloin. Kukinnan, eli Hanamin, näkeminen on ollut yksi elämäni suurimpia haaveita jo lapsesta asti ja tänä vuonna tuo haave toteutuu! Kukinta alkoi tänä vuonna noin viikkoa normaalia aiemmin Nagoyassa - sormet ristiin että ehdimme ajoissa perille ennen kuin kukkaset varisevat maahan!

Nyt taidan rauhoittua viimeisiin matkavalmisteluihin ja hermoiluun. Vaikka kaikki viralliset asiat on hoidettu, on silti vielä paljon käytännön asioita hoidettavana. Ensi viikolla julkaisen myös uuden videoblogini, joka kulkee nimellä Elisa no Shashin = Elisan valokuva. Ensimmäinen jakso on rento esittely Suomesta, joka toimii samalla yhtenä orientaatiotehtävistäni. Stay tuned ;)

Nähdään Japanissa!

Elisa Kinnunen
Japanin Nagoyassa vaihdossa oleva Oamkin viestinnän opiskelija

Tulevaisuus lainassa

osako Kirjoittanut osako   blogissa Haikuja kellarista - Oamkin opiskelijakunta OSAKOn blogi
Julkaistu 24.3.2016, klo 12:38

OSAKOn hallituksen naiset ja edustajiston varapuheenjohtaja kävivät maanantaina 21.3 Linnanmaalla kuuntelemassa alueen kansanedustajien näkökulmia opintotukeen OYY:n järjestämässä paneelikeskustelussa. Paneelissa opintotuesta keskustelivat kansanedustajat Hanna Sarkkinen (vas.), Mari-Leena Talvitie (kok.), Tytti Tuppurainen (sd.) ja Mirja Vehkaperä (kesk.). 

Opintotukikeskustelu käy kuumana. Se herättää opiskelijoissa paljon ajatuksia ja tunteita, koska kyse on opiskelijan toimeentulosta. Hallitusohjelmassa asetetuissa tavoitteissa opintotuesta pitäisi säästää 70 miljoonaa euroa vuosien 2017–2019 aikana ja yhteensä 150 miljoonaa euroa pitkällä aikavälillä. Tätä tavoitetta kutsutaan myös opintotuen sopeutukseksi. Opintotuen selvitysmies Roope Uusitalon raportissa leikkaus toteutettaisiin muun muassa vähentämällä opintorahaa, rajaamalla opintotukikuukausia, pienentämällä ja rajoittamalla opintolainahyvitystä sekä lisäämällä opintolainan osuutta.

Nykyinen opintotukimalli ei ole paras mahdollinen, mutta ei se siitä ainakaan leikkaamalla parane. Koulutus ja sivistys ovat pienen yhteiskunnan turva. Kysymys kuuluukin, miksi juuri niistä leikataan? Onko oikein ottaa kaikkein köyhimmiltä? Vastaus molempiin on kieltävä. Mutta sitten tulee niitä ainaisia muttia. Lääkkeeksi opiskelijan riittämättömään toimeentuloon ehdotetaan opintolainaa ja työntekoa. Opiskelu on satsaus tulevaisuuteen, joten opintolainaa suositellaan ottamaan. Esimerkkinä käytetään sitä, että ottavathan aloittavat yrityksetkin lainaa. Tai aina voi mennä töihin ja tienata opintojen ohessa. Onhan ennenkin opiskeltu, käyty töissä ja hoidettu perhe samalla. Se on ahkeran suomalaisen normaalia arkea.

Mutta mitä jos opintolaina ja sen maksaminen kummittelee mielessä koko opintojen ajan? Opintolainan ottamiseen ei kannusta se tieto, että tulevaisuuden epävarmassa työllisyystilanteessa laina pitää kuitenkin maksaa takaisin. Nuoren aikuisen oman asunnon ostaminen ja perheen perustaminen lykkääntyvät kun ensin täytyy löytää tarpeeksi hyvä työpaikka, jotta saa maksettua opintolainansa takaisin.

Entä jos opiskelija uupuu suorittaessaan opintoja ja käydessään töissä samanaikaisesti? Kokopäiväisen opiskelun ja töiden yhteensovittaminen on haastavaa ja vuorokaudesta uhkaavat loppua tunnit kesken. Töitä tehdessä opinnot kärsivät aina jonkin verran ja saattavat jopa viivästyä tahattomasti, koska superihmisiä ei ole olemassa.

Olemme huolissamme opiskelijoiden tulevaisuudesta. Varsinkin niiden opiskelijoiden tulevaisuudesta, jotka opiskelevat esimerkiksi a) tutkintoon, jota ei arvosteta tarpeeksi, b) epävarmasti työllistävälle alalle ja c) matalapalkkaiselle alalle. Miten opiskelija maksaa kymmenien tuhansien eurojen opintolainansa takaisin, jos hän päätyy valmistumisensa jälkeen työttömäksi tai osapäivätöihin? Kysymmepä vain.  

Tanja Savolainen
OSAKOn hallituksen koulutuspoliittinen vastaava

Yöunet menee
Tulevaisuus mielessä
Otanko lainaa?

5 tapaa, joilla Leevi on nyt parempi!

anliikan Kirjoittanut Anu   blogissa Rohkeasti kirjasto
Julkaistu 23.3.2016, klo 10:16
5 tapaa, joilla Leevi on nyt parempi!
5 tapaa, joilla Leevi on nyt parempi!
5 tapaa, joilla Leevi on nyt parempi!
5 tapaa, joilla Leevi on nyt parempi!
5 tapaa, joilla Leevi on nyt parempi!

Linz -Grüß Gott, Frittatensuppe, Knödel und Leberkäse

evirkkul Kirjoittanut evirkkul   blogissa Amok Adventures – opettajakorkeakoululaiset maailmalla
Julkaistu 22.3.2016, klo 12:04

 

Mukavuusalueen ylittäminen on muodikasta. Niinpä minäkin ryhdyin tuumasta toimeen. Lähtöä edeltävänä iltana mietin, että hulluko olen kun kotoa lähden. Mutta sisäinen palo oppia ja kokea oli voimakkaampi. Niinpä lähdin 24.2. aamutuimaan lennolle kohti kolmen viikon seikkailua, jonka arvelin olevan kuin kepin isku jäähän: railot voivat ulottua pitkälle ja avata uusia väyliä. Tämä tunne rinnassa olen edelleen reissun jälkeenkin.

 

Kolmen viikon reissuni päätarkoitus oli seurata opetusta, oppia uutta pedagogiikasta ja verkottua. Kaikki nämä toteutui ja paljon muutakin reppuun tarttui. Linzin Pedagoginen korkeakoulu otti minut hellästi huomaansa ja ohjelmaa oli järjestetty todella runsaasti.

Ensimmäinen päivä kului Christianin Nightingale – projektin videon tekemisessä ympäri Linziä. Näin paljon sellaista, mitä normaalituristi ei koskaan näe. Päivä oli pitkä, antoisa ja minä pääsin näyttelemään videolle: aivan huippukokemus. 

Seuraavaksi pääsin mukaan Philippan englannin opettajille tarkoitettuun seminaariin, joka järjestettiin Schläglin munkkiluostarissa lähellä Tšekin rajaa. Olimme seminaarissa kolme päivää ja kaksi yötä. Munkkiluostari oli itsessään jo eksoottinen kokemus. Kävin myös munkkien aamuseremoniassa kirkossa ja lauloin saksankielisiä virsiä antaumuksella. Pääsin opettamaan englanniksi muita ja saamani palaute oli aivan ihanan kannustavaa ja tuli tunne, että olen oikealla matkalla näiden opintojeni suhteen.

Kahtena maanantaina olin Philippan mukana Gmundenissa, jossa hän käy arvioimassa englannin kielen opettajaopiskelijoita. Opettajan koulutushan on Itävallassa erilainen kuin Suomessa. He menevät ensin kylmiltään jonnekin opettamaan ja myöhemmin suorittavat pedagogisen pätevyyden. Kenenkään mielestä systeemi ei ollut oikein kiva. Lisäksi opettajien arvostus ei ole siellä samalla tasolla kuin Suomessa. Minäkin pääsin siis mukaan arvioimaan, mutta eniten antoi minulle toisten opettajaopiskelijoiden opetuksen seuraaminen. Konstit ovat tosiaan monet.

Seurasin myös Philippan ja Nielsin opetusta Pedagogisella korkeakoululla muutamana päivänä. Olin jo tuttujen englannin opettajaopiskelijoiden tunneilla ja sain monta uutta Facebook – ystävää. Nielsin kansainvälisen vaihtoryhmän tunnilla meitä oli kymmenestä eri maasta ja minä viihdyin ryhmässä erinomaisesti. 

Pääsin tutustumaan yhteensä kuuteen eri ammattikouluun, Berufsschuleen, ja minut otettiin kaikissa todella lämpimästi vastaan. Jännitin kovasti kaikkia vierailuja, mutta kaikki meni hienosti. Opiskelijat olivat kiinnostuneita Suomesta ja saivat hyvää englannin kielen harjoitusta kanssani. Eräs opiskelijaryhmä oli tehnyt minua varten Itävallasta esitelmän ja olin todella otettu moisesta aktiivisuudesta. Berufsschule 10 teki vierailuistani nettisivuilleen pienen artikkelin, tässä linkki. Pidän kovasti itävaltalaisesta ammattikoulujärjestelmästä, missä opiskelijat ovat töissä koko opiskelun ajan, käyden välillä koulussa eripituisia jaksoja tai yhden päivän viikossa.

Kyllä minulle jäi hyvä mieli koko reissusta, sain paljon uusia ystäviä, sain itseluottamusta, opin itsestäni paljon uutta, opettamiseen on läjä materiaalia mistä ammentaa ja haaveeni lähteä ulkomaille joskus töihin, ehkäpä opettamaan, sai pienen kipinän alleen. Auf Wiedersehen Linz!

- Irene Lankila -

 

Sisäinen viestintä ja Heimon kehittäminen tärkeitä kehityskohteita

laatuleipuri Kirjoittanut Vieraileva leipuri   blogissa Laatuleipuri
Julkaistu 21.3.2016, klo 08:35

 Olin mukana Oamkin sisäisessä auditoinnissa haastattelijana, mikä oli uusi ja mielenkiintoinen kokemus. Se oli hyvä näköalapaikka Oamkin nykytilaan ja antoi uusia ajatuksia muun muassa sisäisen viestintämme kehittämiseen. Sisäisen viestinnän välineistä erityisesti Heimo nostettiin esille tärkeänä kehittämiskohteena. Onneksi sen kehitystyö on jo hyvällä mallilla käynnissä ja suunnittelun tuloksia on tulossa henkilöstölle nähtäville vielä tämän kevään aikana.

 Auditoinnissa sisäinen viestintä koettiin laajemminkin kehittämiskohteeksi.  Haastatteluissa nousi esille, että keinoja avoimempaan viestintään on tarpeen pohtia. Erityisesti ylimmältä johdolta kaivattiin avoimempaa viestintää.  Avoin vuorovaikutus edistäisi yhteisöllisyyttä ja kehittäisi osaltaan myös yhteisen tekemisen ja kehittämisen kulttuuria. Kehittämiskohteissa nousi esille myös henkilöstön osallistamisen ja vuorovaikutusmahdollisuuksien lisääminen.

Heimossa tärkeintä on laittaa perusasiat kuntoon

Heimon kehittämistyöhön pyritään osallistamaan henkilöstöä mukaan, jotta saadaan mahdollisimman moniulotteinen näkemys kehittämistarpeista ja löydetään niihin hyviä ratkaisuja. Kehittämistyöpajamme ja henkilöstölle tehdyn kyselyn perusteella vaikuttaa siltä, että tärkeintä Heimossa on tällä hetkellä kehittää Heimon sisällön löydettävyyteen käytettävyyteen ja sisällön laatuun liittyviä asioita. Kohtuullisen tärkeinä nähtiin myös yhteisöllisyyteen, yhteiseen kulttuuriin ja jakamiseen liittyvät kohteet. Tärkeintä on siis ensin laittaa perusasiat kuntoon ja tarjota käyttäjille ajankohtaista sekä oman työn kannalta hyödyllistä tietoa. Sen jälkeen siirtyä kehittämään yhteisöllisiä ja vuorovaikutuksellisia elementtejä.

Mitä yhteisöllisyys ja vuorovaikutus introissa on nykyään?

Nykyään puhutaan paljon sosiaalisesta intranetistä. Intranet on sosiaalinen silloin kun se perustuu yhteisölliseen viestintään ja tukee työntekijöiden välistä tavoitteellista yhteistyötä seuraavilla keinolla:

  1. Laajojen käyttöoikeuksien ansiosta työntekijöillä on mahdollisuus osallistua keskusteluun ja sisällön tuotantoon.
  2. Intrassa hyödynnetään yhteisöllisiä ominaisuuksia kuten kommentointi, blogit, sosiaaliset verkostot, wikit, tagit, kirjanmerkit ja feedit.
  3. Yhteisölliset toiminnot ovat käytössä ja käyttäjien tekemästä sisällöstä tehdään nostoja intran etusivulle.
    Lähde http://www.sosiaalinenintranet.fi/tietoa/

 Perinteinen intranet on yksisuuntainen tiedotuskanava, kun sosiaalisen intran ytimessä ovat ihmiset ja heidän tuottama sisältö ja vuorovaikutus. Tiedon nopean muuttumisen vuoksi uusin ja hyödyllisin tieto syntyy usein toisilta käyttäjiltä.

Mitä sosiaalisuus ja vuorovaikutus voisivat olla Heimossa?

Heimossa on jo käytössä sosiaalisia ominaisuuksia kuten blogit ja kommentointimahdollisuus sekä sen lisäksi henkilöstömme tuottaa sinne jo runsaasti tietoa kuten uutisia ja sisältösivujen tietoa. Tässä olemme askeleen edellä monia muita suomalaisia korkeakouluja. Kehitettäviä ominaisuuksia voisivat olla oman osaamisen ja kokemusten jakaminen sekä Oamkin yhteisten asioihin osallistuminen ja vaikuttaminen. Niiden kehittäminen ei ole pelkästään välineestä kiinni vaan vaatii myös organisaation toimintatapojen ja kulttuurin muutoksia. Kuten auditoinnissakin kävi ilmi, tällä hetkellä organisaation tiedottaminen vaikuttaa yksisuuntaiselta: ylhäältä alaspäin. Nähtäväksi jää millainen tahtotila organisaatiollamme on viestinnän ja sen välineiden kehittämiseen tulevaisuudessa sekä kuinka vuorovaikutteiseen ja avoimeen suuntaan haluamme kehittyä.

Heimon kehittämisen blogia voit seurata Heimon herätyksestä.

Virpi Ilmakangas
Viestintäsuunnittelija, jonka päävastuualueella on sisäinen viestintä

« Edellinen 1 ... 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49 50 ... 353 Seuraava »