HUOM! Olet Oamkin vanhassa blogissa. Siirry uuteen blogiimme tästä »
Oamkin blogeja

« Edellinen 1 ... 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 ... 353 Seuraava »

Opiskelijan ohjauksen tuulia Skotlannista

evirkkul Kirjoittanut evirkkul   blogissa Amok Adventures – opettajakorkeakoululaiset maailmalla
Julkaistu 17.5.2016, klo 14:52
Opiskelijan ohjauksen tuulia Skotlannista

Osana opinto-ohjaaja opintoja sain mahdollisuuden vierailla Aberdeenissa, Skotlannin öljykaupungissa. Kaupunki on maan kolmanneksi suurin, asukkaita on hieman yli 200 000. Ensimmäinen yliopisto on perustettu jo niinkin kauan kuin 1495, varsinainen Aberdeenin yliopisto on 1860-luvulta. Yliopiston kampus alue on kuitenkin vaikuttavan ja juhlallisen näköinen, vanhojen rakennusten ympäröimä miljöö. Kaupungin yleisilme on graniitinharmaa, sillä sen rakennukset on lähes poikkeuksetta tehty graniitista.
Kahden viikon aikana oli tarkoitus seurata ohjausalan opintoja, vierailla paikallisissa kouluissa sekä tutustua erilaisiin ohjausalan toimijoihin yliopistolla ja kaupungissa. Vierailuohjelma oli tehty valmiiksi ja tekemistä sekä näkemistä riitti. Skotlannin aksentti on vahva, joten jouduin kyllä kerran jos toistekin pyytämään toistamaan mutta hyvin kieleen pääsi perille. Ihmiset ovat ystävällisiä ja pyrkivät varmasti käyttämään ”english”iä.
Heti alkajaisiksi pääsi seuraamaan opiskelijaryhmän ohjausopintoja. Huomasi, että aiheet heillä oli laajempia ja ehkä syvällisempiä. Olihan heillä tosin laajempi näkökulmakin ohjaukseen kuin meillä. Me keskitymme opinto-ohjaukseen, heillä oli enemmän terapeuttinen näkökulma. He korostivat vahvasti ”person-centered” ohjausta ajatuksella, että jokainen on itse oman elämänsä paras asiantuntija. Lisäksi osana opintoja jokaisella oli oma ”supervisor” – se olisi lähinnä meidän työnohjaaja-käsitettä lähellä mutta varmasti hyvä ja tarpeen kun harjoittelee erilaisia ohjaustilanteita. Mutta oli erittäin mielenkiintoista ja opettavaista osallistua heidän keskusteluun ja osassa käytiinkin läpi suomalaisen ja skotlantilaisen ohjauksen eroja/yhtäläisyyksiä. 

Vierailuja oli järjestetty kahteen varsin erilaiseen secondary schooliin (lähinnä meidän yläaste), yliopiston Career Service eli uraohjauspalveluihin ja yliopiston ylioppilaskuntaan. Lisäksi vierailumahdollisuus Skills Development Scotland (SDS), jossa SDS:n ohjaaja käy 2-3 päivänä kouluissa kertomassa omien vahvuuksien tunnistamisesta, jatko-opinnoista, urapalveluista jne. SDS on paikka, jonne nuori, jolla ei ole jatko-opintoja, pääse uraohjaajan kanssa keskustelemaan erilaisista mahdollisuuksista ja osallistumaan eripituisiin työllistymistä edistäviin toimintoihin. Tässä olisi nuorisotyöttömyyden hoitamiseen uudenlaisia toimintamalleja.
Mielenkiintoisia poimintoja koulujen joistakin käytänteistä, joita voisi myös meillä miettiä kuten se, miten koulun arvot konkretisoituvat ilmoitustaululla lehtileikkeissä tai miten häiriköivät opiskelijat saadaan ”ruotuun” silloin kun opettajan äänen korottaminenkaan ei enää pure. ”Teachers have right to teach, students have right to learn”. Koulurauhaa oli heidän ”behaviour management”illa tässä koulussa parannettu.
Asunto järjestyi kätevästi yliopiston Hillhead asuntolasta, noin 20 minuutin kävelymatkan päästä Aberdeenin yliopistosta. Asuntola on tarkoitettu ensimmäisen vuoden ja vaihto-opiskelijoille (yhteiset keittiöt, WC-tilat sekä suihkut). Vaikka asuntolanhoitaja ilmoitti, ettei heillä valitettavasti ole petivaatteita eikä mitään keittiötarvikkeita, saimme tulessamme käärön, josta löytyi niin peti- kuin liinavaatteetkin. Hillheadin uusi vastaanottorakennus toimii 24/7, lisäksi alueella on pieni kauppa. Kahden viikon reissussa oli hyvä, että asuntolan alueelta löytyi myös pesulatilat: pesukoneet ja kuivausrummut.
Matka oli todella antoisa, järjestelyt toimivat hyvin ja tapaamamme yliopiston henkilökunta ja opiskelijat ystävällisiä. Tavoitteena onkin tämän pilottikäynnin jälkeen saada opiskelijavaihtoa lisää ja olimme iloisia, kun pari opiskelijaa ilmoittikin, että tulisivat vierailulle Suomeen.

Anne Jurvakainen

Biopohjaisten muovien käyttö ja tunnettuus

keke Kirjoittanut Arkista kestävyyttä   blogissa Arkista kestävyyttä
Julkaistu 16.5.2016, klo 12:38

Muovit ovat tärkeä osa jokapäiväistä elämäämme, koska monet välttämättömyystarvikkeet on valmistettu muovista. Muovi on kevyttä, suhteellisen kovaa, ja se soveltuu monenlaisiin käyttökohteisiin. Muovien valmistus ja käyttö eivät ole kuitenkaan ongelmattomia. Tavanomaiset muovit ovat raakaöljypohjaisia, eli niiden valmistukseen tarvitaan fossiilista raaka-ainetta. Muovit saattavat sisältää monenlaisia eläville organismeille haitallisia lisäaineita, kuten hormonihäiritsijöitä. Hormonihäiritsijät voivat päätyä ihmisen elimistöön elintarvikkeiden kanssa kosketuksissa olevien muoviesineiden kautta. Muovien poltossa voi muodostua terveydelle vaarallisia kaasuja, kuten syanivetyä, joka voi tappaa jo pieninä annoksina. Kestävästä muoviroskasta on muodostunut vakava ekologinen ongelma, koska kaikki muovit eivät päädy kierrätykseen tai kaatopaikalle. Luonnossa muovin hajoaminen mikromuoveiksi kestää vuosisatoja. Mereen päätynyt muovi on jo aiheuttanut merieläimille ja -organismeille tuhoa ja osa muovin haitallisista lisäaineista voi päätyä kalojen mukana ihmisten ruokapöytään. 

Biopohjaisten muovien valmistaminen ei ole teollisuudelle uusi asia, koska esimerkiksi puupohjaisen muovin valmistuksessa oltiin jo pitkällä ennen kuin halpa raakaöljy syrjäytti biopohjaiset raaka-aineet. Muovien terveysvaikutukset, raakaöljytoimitusten epävakaus ja hinnan vaihtelut yhdessä ympäristökysymysten kanssa ovat herättäneet uudelleen kiinnostuksen biopohjaisia muoveja kohtaan. Biopohjaisia muoveja voidaan valmistaa monenlaisista maa- ja metsätalouden sivuvirroista sekä niitä voidaan syntetisoida kemiallisesti esimerkiksi bakteereista. Sellunkeiton sivutuotteena syntyy monia biomuoviin soveltuvia raaka-aineita, kuten ligniiniä, hemiselluloosaa ja mustalipeää. Monet maatalouden sivuvirrat, kuten proteiini ja tärkkelys soveltuvat raaka-aineiksi biopohjaisiin muoveihin. Biopohjaisten raaka-aineiden käyttöä on jarruttanut niiden suhteellisen korkea hinta verrattuna raakaöljypohjaisiin muoveihin. Asiaa tarkemmin tutkiessa on hyvä huomioida, että biomuovi-määritelmää voidaan käyttää myös raakaöljypohjaista muoveista, joihin on lisätty tietty osa uusiutuvaa raaka-aineitta, kuten tärkkelystä.  

Oulun ammattikorkeakoulun luonnonvara-alan ja rakennustekniikan opiskelijat ja henkilökunta tuntevat melko heikosti biopohjaisia muoveja sekä niiden käyttöä. Opinnäytetyössä tehdyn kyselyn tulosten mukaan vastaajilla on halukkuutta valita biopohjainen vaihtoehto, mutta siitä ei olla valmiita maksamaan enempää kuin tavanomaisesta muovituotteesta. Vastaajat olivat halukkaita valitsemaan biopohjaisen vaihtoehdon halvan kappalehinnan tuotteissa, mutta yllättävän harva valitsisi biopohjaisen kauppakassin tavanomaisen muovipussin sijaan. Syynä voi olla huonot kokemukset biopussien kestävyydestä, jolloin kuluttaja voi tulla epäluuloiseksi myös uusia, kestävämpiä biopohjaisia muovilaatuja kohtaan. Turvallisuuteen liittyviä muoveja ei mielellään valittaisi biopohjaisena vaikka ne olisivat saman hintaisia tavanomaisen vaihtoehdon kanssa.

Vastaajien mukaan paras tapa lisätä tietoutta biopohjaisista muoveista sekä niiden käytöstä (Kuvio 1) olisi opettaa niistä oppilaitoksissa. Biomuovien raaka-aineisiin, valmistukseen ja käyttöön liittyvät asiat voitaisiin yhdistää eri opintojaksoihin, jolloin erillisiä opintojaksoja ei aiheesta välttämättä tarvita. Materiaalia opetukseen on helposti saatavilla internetistä. Biopohjaisten muovien valmistusta on kokeiltu myös Suomessa, ja kehitys menee nopeaa vauhtia eteenpäin, joten valmistuvien opiskelijoiden olisi hyvä olla ajan tasalla tekniikan viimeisimmästä kehityksestä. Biopohjaiset muovit voivat avata uusia mahdollisuuksia Suomen teollisuudelle ja taloudelle, koska osaamista löytyy ja materiaaleja säästäviä ratkaisuja on kehitelty aiemminkin. Oulun ammattikorkeakoulu voisi olla osallisena kehitystyössä ja opiskelijat voisivat tehdä erilaisia selvityksiä lähiraaka-aineista, joita biopohjaisiin muoveihin olisi saatavilla Pohjois-Pohjanmaalla taikka suorittaa erilaisia maatumiskokeita biopohjaisille muoveille. Osa Oulun ammattikorkeakoulun luonnonvara-alan ja rakennustekniikan osaston opiskelijoista voi työskennellä biomuoviteollisuudessa tulevaisuudessa. 

Johanna Moilanen,
Opiskelija
Luonnonvara-ala, Maaseutuelinkeinot  

 

Eskimo_1 

KUVIO 1. Näissä polyeteenipohjaisissa Eskimo- pakastuspusseissa ei tuoteselosteen mukaan ole BPA:ta. Kuva: Johanna Moilanen

 

 

Turussa kansainvälisyysideoita etsimässä

osako Kirjoittanut osako   blogissa Haikuja kellarista - Oamkin opiskelijakunta OSAKOn blogi
Julkaistu 12.5.2016, klo 10:01

Kalenteriin pari kuukautta sitten ilmestynyt merkintä korkeakoulujen kv-kevätpäivät Turussa oli pitkään sellainen mysteeri, ettei siitä oikein tiennyt mitä se pitää sisällään. Ennakko-odotus oli se, että suomalaisten korkeakoulujen ja opiskelijakuntien kv-henkilöstö kokoontuu yhteen kuulemaan puheenvuoroja ja keskustelemaan sekä verkostoitumaan. Nyt, vietettyäni kaksi tiivistä päivää Turussa kv-vastaavamme Patrician kanssa, olen hieman viisaampi. Ja ennakko-odotus piti varsin hyvin paikkansa.

Yksi keskeinen päivien teema oli lisääntynyt maahanmuutto ja siihen liittyvät haasteet. Miten maahanmuuttajien aiempi osaaminen voitaisiin tunnustaa ja miten heidät saisi sitä kautta nopeammin osaksi suomalaista yhteiskuntaa? Mikä korkeakoulujen rooli tässä on? Näiden puheenvuorojen ehdottomasti kiinnostavinta antia oli belgialaisen Rik Torfsin luento maahanmuuton eettisistä ja taloudellisista kysymyksistä sekä paneelikeskustelu, jossa turkkilainen Meyda Yegenoglu  kertoi Turkin kiristyneestä ilmapiiristä ja sitä seuranneesta tieteentekijöiden ulkomaille muutosta.

Oman työn kannalta parhaaseen antiin kuuluivat kv-markkinointia ja kv-alumnitoimintaa käsittelevät sessiot, joista löytyi sellaisia pointteja, joita OSAKO ja Oamk voisivat myös hyödyntää omassa toiminnassaan. Luentojen ulkopuolella keskustelimme parin etelän opiskelijakunnan kanssa siitä, miten voisimme yhteistyössä toteuttaa kv-opiskelijoiden työelämäorientaatiota ja alumnitoimintaa.

Tiiviistä aikataulusta huolimatta ehdimme myös ihastella maisemia Jokirannassa ja Vartiovuorenmäellä sekä nauttia kakkukahvit kenties siisteimmässä kahvilassa ikinä.

Daniel Wallenius
Opiskelijakunta OSAKOn kulttuurisihteeri

Turku keväinen
Olet aina seikkailu
Tälläkin kertaa 

"Missä mää nukun?"

osako Kirjoittanut osako   blogissa Haikuja kellarista - Oamkin opiskelijakunta OSAKOn blogi
Julkaistu 4.5.2016, klo 15:38

Viime torstaina olikin merkkipäivä, sillä oli kulunut tasan kuukausi siitä, kun laskeudumme tälle ei-niin-autiolle saarelle. Nyt onkin siis hyvä palata ihan alkuun ja muistella mitä kaikkea sitä onkaan tullut tehtyä!

Japaniin saavuttaessa meitä oli kentällä vastassa Ogawa-san, Nagoya Zokei Universityn vaihtareista vastuussa oleva koordinaattori. Hänen johdollaan minä ja kolme muuta suomalaista hyppäsimme junaan, ja matka jatkui Kozojiin, pieneen Kasugain kaupunkiin kuuluvaan kaupunginosaan. Tunnelmat junamatkan aikana olivat epätodelliset: "Mitä ihmettä, täällä on tuollaisia japanilaisia kiekurapuita, miksi noi ajaa tien vasemmalla puolella, OLIKO TOI JUOMA-AUTOMAATTI KESKELLÄ EI MITÄÄN?" Mutta näky, joka ”järkytti” eniten, olivat ne vaaleanpunaisten pilvien peittämät puut, Sakurat.

 
Sakura, eli kirsikankukka, oli juuri lähestymässä täydellistä huippuaan juuri kun saavuimme. Niitä oli kaikkialla ja olin erittäin innoissani kun huomasin suurehkon sakuran kasvavan aivan asuinrakennuksemme vieressä! Nyt Vapun tienoilla kukat ovat jo kaunis muisto, vaikkakin nyt vuoronsa ovat saaneet magnoliapuun kukat ja muut erilaiset kukat.

Asuntoni on hyvin pieni, mutta sitäkin kodikkaampi! Pitkän ja väsyttävän lennon (9,5 h!) jälkeen olin kuitenkin järkytyksen partaalla huomatessani, että asunnosta puuttuu kuitenkin jotain hyvin oleellista:

”..Ogawa-san? Missä mää nukun?”

Paljas lattia kiilsi olemuksellaan sängyn kokonaan puuttuessa, jopa koordinaattori/opastajamme Ogawa oli hieman nolostunut kun hieman puutteellisella englannillaan ryhtyi selittämään ”kun se olisi tulossa tässä vasta ensi viikolla…”. Huokaisin kyllä helpotuksesta, kun hän myös kertoi järjestävänsä minulle futon-patjan vielä samana päivänä ja niin kävikin. Sängyn lisäksi asunnosta puuttuivat kaikki ruoantekovälineet ja netti. Kysyimme, että kai me saamme ruuanlaittovälineet koululta ja koskas me saisimme tänne netin? ”Laittakaa sähköpostia tälle ja tälle tyypille nii he tuovat kapustat ja kattilat.” …Ai siis sähköpostia? Kun ei ole sitä nettiä?

Tapasimme myös muut NZU:n vaihtarit, kaksi hongkongilaista ja yhden saksalaisen opiskelijan.  He olivat saapuneet jo päivää aiemmin ja asuvat viereisessä rakennuksessa. Mietinkin, että minkähän tähden meidät laitettiin ainoina vaihtareina naapuritaloon. Myöhemmin kuulimme myös entisten Oamkin vaihtareiden asuneen tässä samassa talossa, olemmekohan me suomalaiset jotenkin niin omanlaista sakkia että meidät laitetaan aina omaan lokeroon? ;)

Koulua edeltävät viisi päivää olivat omaa aikaa ja saimme rauhassa asettua taloksi ja tutustua ympäristöön. Kuljimmekin porukalla todella ahkerasti eri paikoissa samalla tutustuen paikalliseen superkuluvälineeseen, junaan! En koskaan oppinut reissuillani käyttämään Lontoon metroa, mutta jotenkin uskon jo osaavani käyttää Japanin junaverkostoa. Vapise VR!

Koulu alkoi 5.4 palaverilla, jossa meille ojennettiin vuokrasopimukset ja maksuohjeet vuokran maksuun (joka muuten täytyy maksaa kerralla koko oleskelun ajalta) sekä pääsimme tapaamaan opettajia. Kurssivalikoiman lisäksi kampukselta löytyi vielä yksi iloinen yllätys: WIFI (Kämpille kun nettiä ei vielä tuohon mennessä saatu).

Kurssivalikoima oli laaja eikä meitä ei ole sidottu mihinkään tiettyyn koulutusalaan,vaan saimme valita eri yksiköiden väliltä mitä kursseja halusimme. Esimerkkeinä valitsemani perinteinen japanilainen maalaus, joka on Fine Arts puolelta ja animaatio, joka on Digital Media Design-puolelta. Loppujen lopuksi päädyin täällä opiskelemaan tuota japanilaista maalausta (Japanese painting), animaatiota (jonka opettaja, Sugiura-sensei, on muuten ollut Studio Ghiblillä töissä), keramiikkaa sekä korusuunnittelua.

Kaikki opettajat ovat uskomattoman mukavia ja avuliaita, vaikka he eivät juurikaan puhu englantia. He (ja kaikki japanilaiset yleensä) arvostavat suuresti yritystämme kommunikoida japaniksi ja tekevät kaikkensa että meillä olisi täällä mukava olla. Koko kansa on niin ystävällistä! Luulin aina, että kaikki vaan liioittelevat japanilaisten käytöstapoja ja ystävällisyyttä, mutta se pitää 100 % paikkansa. Vaikka ette puhuisikaan samaa kieltä, yrittää japanilainen silti olla avuksi, vaikka tarve vaatisi hakemaan lisäjoukkoja tulkkaamaan.

Meillä on myös oivana apuna NZU:n entinen opiskelija ja nykyinen koulun työntekijä (kuten assari meillä Oamkissa, sanoisin) ihana Erina-san, joka tulkkaa meille opettajien kysymykset ja on silloin tällöin myös luennoilla apuna. Erina-san puhuu hyvin englantia, joten jos tulet tänne vaihtoon ja kohtaat ongelmia, etsi hänet käsiisi!

Siitä lähtien onkin oikeastaan arki lähtenyt rullaamaan. Koulussa olemme päässseet tekemisen makuun, sain tänne ihan oikean sängyn, mikron (miten voikaan pieni ihminen olla näin onnellinen MIKROSTA) ja ruoanlaittovälineet. Olenkin nyt muutaman viikon harrastanut ruoanlaittoa kämpillä ja tehnyt eväät mukaan. Kouluruoka on kyllä hyvää ja suhteellisen edullista, mutta aika pian riisi/nuudelit ja uppopaistetut ruoat alkavat tehdä tiukkaa.

Tähän blogikirjoitukseen olisi ollut vielä vaikka ja mitä asiaa kerrottavana, kuten kirsikankukkajuhlat Komakivuorella ja teeseremonia koululla, mutta silloin tämä kirjoitus olisi ollut kilometrien mittainen. Näistä aiheista kiinnostuneet voivat kuitenkin käänytyä videoblogini puoleen! Kanavalla, joka löytyy youtubesta hakusanalla Elisa no Shashin, on jo muutama video ja tällä hetkellä työn alla onkin lyhyehkö esittely pienestä asunnostani.  

Nähdään taas!

Elisa Kinnunen
Japanin Nagoyassa vaihdossa oleva Oamkin viestinnän opiskelija 

Mitä ihmettä
Automaatti on läsnä
Kala tuijottaa. 

Nick Cave: Balladi pahasta olosta

kir9sn Kirjoittanut Lukeminen kannattaa aina   blogissa Kirjavinkit
Julkaistu 1.5.2016, klo 16:57

Olen jo kauan pitänyt Nick Caven musiikista ja sanoituksista ja joku aika sitten huomasin kirjastossa olevan saatavilla Nick Caven kirjoittama kirjaThe sick bag song eli suomeksi Balladi pahasta olosta. Lainasin kirjan heti, koska en ollut ikinä lukenut Nick Caven kirjoittamia kirjoja ja olin kiinnostunut kirjasta. 

Kirja yhdistelee mielestäni aika nerokkaasti Nick Caven kiertue-elämän, Caven ajatukset ja mielikuvituksen tuotteet yhteen. Kirjassa on Nick Caven ajatusten välissä myös kuvia lentokoneiden oksennuspusseista, mikä oli mielenkiintoinen ominaisuus kirjassa. Oksennuspusseihin Nick Cave on kirjoittanut ja piirtänyt mietteensä. Kirjasta tulee tunne, että sitä ei ole liikaa suunniteltu tai hiottu. Kirja oli mielenkiintoinen ja luen varmasti tämän jälkeen myös enemmän Nick Caven kirjoja. 

Suosittelen kirjaa erityisesti niille, jotka ovat tietävät jotain Nick Cavesta ja hänen musiikistaan, ja ovat kiinnostuneita hänestä ihmisenä ja kirjoittajana. Kirja ei ollut pettymys. Suosittelen siis lämpimästi lukemaan tämän kirjan, jos vain kiinnostaa. 

Lotta Anttila KIR14SN

« Edellinen 1 ... 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 ... 353 Seuraava »