« Edellinen 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 ... 342 Seuraava »

Miten opintojen henkilökohtaistamisella voidaan tukea osaamisperusteisuutta?

amok Kirjoittanut Amok   blogissa Amokin aakkoset
Julkaistu 24.3.2017, klo 13:23

On varmaankin niin, että siirtyminen osaamisperusteiseen koulutuksen järjestämisen tapaan tarkoittaa myös kulttuurisia muutoksia koulutuskentällä. Perinteisiin oppijan ja opettajan rooleihin liittyviä lainalaisuuksia ja sosiaalisia sääntöjä joudutaan arvioimaan uudelleen, varsinkin, kun osaamisperusteisuuden tavoitteena on siirtyä yhä asiakaslähtöisempiin toimintatapoihin. 

Henkilökohtaistamisella halutaan alleviivata oppijajohtoisuutta, oppijan aktiivista ja autonomista asemaa suhteessa opintoihinsa. Käytännössä tämä johtaa siihen, että oppijalla on mahdollisuus vaikuttaa, muotoilla opintojensa sisältöjä ja osallistua kokonaisvaltaisesti opintojensa suunnitteluun yhdessä kouluttajien kanssa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita yksin oppimista vaan henkilökohtaistaminen toteutuu yksilöiden sosiaalisen toiminnan kautta ja koulutuksen sosiaalisissa prosesseissa.

 

Miten opintojen henkilökohtaistamisella voidaan tukea osaamisperusteisuutta?

Näkemykseni siitä, miten opintojen henkilökohtaistaminen voi tukea osaamisperusteisuutta ammatillisen koulutuksen kontekstissa:

  • Henkilökohtaistamista edistää se, jos hakeutuja ja ohjaaja pääsevät vuoropuheluun jo opintoihin hakuvaiheessa. Hakeutuja voi tuoda esiin miksi ja minkälaisin tavoittein hän on hakeutumassa ko. koulutukseen ja ohjaaja taas selvittelee saadun tiedon avulla hakeutujan lähtötilannetta ja sitä, mitä voi tarjota hakeutujalle. Realistisen tilannekuvan saaminen on keskeistä.
  • Lähtökohtien selvittelyn jälkeen henkilökohtaistaminen jatkuu osaamisen tunnistamisena. Kun lähtökohtana pidetään sitä, että oppija on itse oman osaamisensa paras asiantuntija, osaamisen tunnistamisessa onkin ensisijaista nimenomaan oppijan tuottama itsearviointi. Henkilökohtaistamisessa tuetaan oppijaa tulemaan tietoiseksi omista aikaisemmista kokemuksistaan ja saavuttamastaan osaamisesta.
  • Lähtötilanteen ja itsearvioinnin analyysin perusteilla oppija tekee henkilökohtaisia ratkaisuja siitä, miten ja missä aikoo oppia. Henkilökohtaistamista edistää, jos suunnittelussa huomioidaan oppijan työkonteksti ja työpaikan kehittämistarpeet. Aikaisempien työ- ja elämänkokemusten mukaan ottaminen suunnitteluun antaa mahdollisuuden merkityksellisiin oppimiskokemuksiin sekä työ- ja ammatillisen identiteetin rakentamiseen.
  • Henkilökohtaistamista palvelee erityisesti ohjaus. Oppija tarvitsee tuekseen paitsi monipuolista ohjausta myös saatavilla olevaa ohjausta. Esimerkiksi reaaliaikainen, on-line ohjaus on osoittautunut henkilökohtaistamista toimintatapaa edistäväksi ohjaustavaksi.
  • Opintojen henkilökohtaistaminen haastaa myös tarkastelemaan arviointia uudella tavalla. Perinteinen näkemys arvioinnista korostaa opettamisen ja oppimisen keskinäistä riippuvuutta, eli arviointi kohdistuu siihen, mitä opetetaan ja mitkä ovat oppimistavoitteet. Osaamisperusteisessa oppimisen arvioinnissa oppija osoittaa osaamisensa siinä vaiheessa, kun hän arvioi itse saavuttaneensa esimerkiksi tavoitteena olevan tutkinnon ammattitaitovaatimukset.
  • Oppijan saaman palautteen tulee vahvistaa hänen ammatillisia tai muita kehittymistavoitteita eikä siis pelkästään todeta sitä, onko oppija saavuttanut oppimistavoitteet.

Henkilökohtaistamisen liittäminen osaamisperusteiseen oppimisprosessiin haastaakin koulutuksen järjestäjän arvioimaan toimintaansa kriittisesti. Osaamisen osoittamisen suunnittelun ja ammattitaidon hankkimista voidaan edistää purkamalla perinteiseen oppimiseen ja sen arviointiin liittyviä käsityksiä sekä irrottautumalla perinteisistä oppija-opettaja-rooleista. Kyse on isosta muutoksesta. Oma haasteensa on saada myös oppijat oivaltamaan, mitä tämä tarkoittaa heidän kannaltaan. Perinteisesti opettajajohtoisessa koulutuksen toteutuksessa oppija odottaa opettajalta valmiita suunnitelmia, tehtäviä ja arviointia. Opintojen henkilökohtaistaminen on taas oppijan tietoista toimintaa ja edellyttää häneltä vastuun ottamista.

Tähän muutostarpeeseen pyritään vastaamaan myös valtakunnallisella kehittämistyöllä. Vuoden alussa käynnistyneessä Parasta osaamista -hankkeessa tuetaan mm. opetus- ja ohjaushenkilöstön työtapojen uudistumista ammatillisen koulutuksen reformin tavoitteiden viitoittamina.

 

AMOKin lehtori

Päivi Kilja

Lessons learned in Bremen

rohkeasti Kirjoittanut Rohkeasti Reissussa   blogissa Rohkeasti reissussa, aidosti ulkomailla
Julkaistu 24.3.2017, klo 09:18

After some whining and begging, I was granted an amazing opportunity to participate in a course on Intercultural Competences at Jacobs University in Bremen, Germany. I am not a very organized person but luckily, I got help with booking the plane tickets and compiling the necessary documents from my wonderful workmates. All I needed to do was to find my passport and start packing.

Despite my anxiety for flying (lesson number one: do not watch air crash investigations from Fox) all three flights went well and I landed in one piece to Bremen. Getting to the campus by train was a lot more difficult than holding you pee on a fully booked plane (lesson number two: window seat is not necessarily a good choice). First, I had to buy a tram ticket. After some searching, I found the ticket machine but it turned out that I does not take credit cards, only cash, and not just any cash: coins, and bills of 5 or 10 euros. That was brilliant since the smalles one I had was a twenty. Apparently, there are many places in Germany where credit cards are not accepted and thus (lucky for me) people carry cash. I was able to change my bill into smaller ones. Lesson number three: just ask and the Germans will help you. I had to change to a train at the central train station. Wow, that ticket machine was the masterpiece of bad user interface. I just could not figure out what kind of ticket to buy and neither did the poor old fellow who was just trying to stamp his ticket next to me. A helpful lady from the info desk came to my rescue. After pushing some buttons, I had a ticket in my hand. I managed to get on the right train and as I was sitting in it, I realized that I must look German since people talked to me in German (Lesson number four: Germans actually talk to strangers on trains). I didn’t want to be distracted, however, because I was counting stops. The sixth one was mine.

Everything was well organized: we lived on campus and everything, including meals, was taken care of. I even had a pet, a long legged spider in the corner of the room. The staff was very friendly and for some reason the teachers seemed to be enthusiastic about getting a chance to teach us. Half of the participants were students from Jacobs University and the other half a bit matured ones (like myself). Although it took me one whole day to travel to Bremen there were two participants who had travelled further – all the way from Mexico. To my surprise, one of the Jacobs students was a Finn, Joonas from Helsinki. He majors in psychology. The campus seemed to be very international overall. A quick visit to the school’s website revealed that Jabobs University has students from 100 different countries. That is pretty impressive I’d say. On the first night, we had a little get together party where we could bring something to eat from our own country. Needless to say, I brought salmiakki. I ended up eating most of it myself because, you know, it’s salty and normal human beings like their candy sweet. I was kind of expecting it not be a big hit (it never is) but what I hadn’t expected was that one of the few German students approached me talking Finnish! He turned out to be some sort of language prodigy being able to speak 17 different languages. I realized I have no excuse for my poor language selection. Later that night I turned my laptop on and signed up for a free trial of Spanish course in WordDive. But just like my plans to start doing yoga or sit ups or riding my exercise bike every night the excitement lasted for only three nights. Lesson number five: you can always do it later… or maybe not.

 

 

Lessons learned in Bremen

Even theory can be fun if you are in the right company.

 

The participants were divided into two groups. Due to my teaching background, I was in the theory group while the youngsters were learning some teaching methods. Every now and then, we’d get together for joint sessions. Very often, we got to be guinea pigs for the teacher trainee group. That way we got to know about exercises that we could use in our classes plus got to experience the exercises the way our students will experience them. Instead of knickknack souvenirs I have now a collection of exercises for my classes.

The days were full of lessons and activities but at night I managed to go through my work e-mail and do some grading. I also learned something new about the functions of my phone. Lesson number six: it changes the times in calendar according to the time zone you are in. Of course I only discovered this after having given my students wrong times for my office hours.

 

 

Lessons learned in Bremen

Teaching style does not necessarily match with the learning style.

 

On my trip back home I decided to take a taxi to the airport since the train/tram ticket system was so complicated and I didn’t want to miss my flight. As I was waiting for the taxi (which was ordered for me) outside in the cold (they had snow that week) I decided to start walking towards the campus main gate. Surely I’d spot a taxi and would be able to sign it to stop. Lesson number seven: not all taxis have a taxi sign on top. Let’s just say that next time I’ll stay put. The drive back to the airport took longer than I had expected because there was an accident on the motorway. The taxi driver was originally from Turkey and I thought this would be a perfect opportunity to get some insight into how it feels like to be an immigrant. Somehow we got into taking about the situation in Turkey. His views about it and human rights were a bit different from mine but what can you say since you are sitting in his car. Nodding will take you to the airport for sure. Lesson number eight: never start talking politics with a taxi driver, especially if the drive is a loooong one.

Now, a month later, the chocolates are long gone but I am still unpacking my brain. I will end this with lyrics from our karaoke night “with so many light-years to go and things to be found”. 

 

Lessons learned in Bremen

Bremen has it all: something old, something new, someone homeless, something blue

-Marjo Heikkinen

A Day with Our Friend Family

osako Kirjoittanut osako   blogissa Haikuja kellarista - Oamkin opiskelijakunta OSAKOn blogi
Julkaistu 22.3.2017, klo 11:18

Although Ashok and I, Prakash, had never put a foot on ski before, we decided to ski with our family friend Tiiu. The weather was wonderful and we were very excited. We headed towards Pahalampi lake in Pilpasuo in Tiiu's car at 12:30 pm or so. As most parts of the Finland are, the lake was very quiet and the lake was under the blanket of thick snow. Tiiu and Anna, who also joined us to make it even better, started to make fire for making sausages and Ashok and I started to ski on the lake. The snow on the lake was very thick and that made it easier for us to ski.

 
 
We took a makkara break after a while and had makkara, glögi (incredible) and coffee sitting in laavu. We talked, laughed, and had a lot of fun. We skied later again for about half an hour. Oh I almost forgot, to make the day even better it snowed the whole afternoon. It is inexplicable in words, but it is sure that nobody in Finland enjoyed that day as much as we did ;) We then had to get back home but there was yet another very "Finnish" thing we had left to do. Sauna.
 

 

Our friend Matti, Tiiu's husband, was making sauna hot and waiting for us. After taking some rest we went to sauna naked. Yup, very Finnish thing. It was also the same day that I realized I was missing a very important experience of sauna. I used to go to sauna but never had a chance to jump to snow right after sauna. Taking advantage of darkness and sauna with mild alcohol, we jumped to freezing cold snow. Wowwww, what a relief! It felt as if I was weightless, like a feather. If sauna is an ice cream, snow after sauna is the topping. After sauna, we all had fantastic dinner and talked about Tiiu's visit to Nepal and our cultural differences. It was almost midnight by then and Tiiu drove us back home. If some days can be called perfect, it was one of them. 

We are very thankful to OSAKO for the friend family program. It has made a huge difference. And also Tiiu will never know how much home we have felt here because of her.

Prakash Acharya, IT-student in Oulu UAS

*
The Friend Family Programme of Student Union OSAKO and Oulu UAS offers local families and the international degree students a chance to spend time together and learn from each other. Please read more about the programme at oamk.fi/ystavaperheet (in Finnish) and oamk.fi/friendfamilies (in English).

Onnistumisen tekijät – mitä ne tarkoittavat sinulle?

sajarvin Kirjoittanut Sari Ahvenlampi   blogissa Laatuleipuri
Julkaistu 21.3.2017, klo 10:00

Laatujärjestelmä-sanasta tulee mieleen ehkä strategia, mahdollisesti tunnusluvut ja arviointi, mutta hyvin helposti se koetaan joksikin kaukaiseksi, mikä ei kosketa.

”Helppohan niitä piirakoita on piirrellä”, todettiin minulla alkuvuodesta. ”Mutta mitä se laatujärjestelmä oikein tarkoittaa minulle?” Minusta esitetty kysymys oli oikein hyvä, ja se johdatti ajatukset suoraan seuraavaan vaiheeseen: asian miettimiseen oman työn kannalta, mikä on olennaisempaa kuin se, että osaa ulkoa jonkin kuvion.

Meillä laatujärjestelmä voidaan jakaa neljään lohkoon: suunnitteluun, toteutukseen, arviointiin ja kehittämiseen. Nämä vaiheet voidaan sovittaa helposti arkeen ja nähdä jokaisessa suunnitelmallisessa työssä. Nämä asiat voidaan nähdä myös onnistumisen tekijöinä: jotkut asiat ohjaavat sinua, kun suunnittelet työtäsi ja suunnitelma auttaa sinua tekemään asiat järkevästi. Käytät työssäsi ehkä joitakin tietojärjestelmiä, jotka helpottavat ja nopeuttavat työtäsi ja ehkäpä sinulla on jokin ohje, jonka mukaan teet asioita.  Jossain vaiheessa työ on valmis. Arvioit, mitä sait aikaiseksi – ehkä saat palautetta ja kiitoksen joltakin työkaveriltasi tai vinkin, miten saat tehtyä jonkin vaiheen paremmin. Näin oletkin siirtynyt jo kehittämään. Merkitset ehkä muistiin, miten asia kannattaa tehdä toisella tapaa, jotta toistenkin työ helpottuu. Nyt mukaan on tullut jo dokumentointi.

Eihän tämä sen vaikeampaa olekaan. Laatujärjestelmä – onnistumisen tekijät – alkaa hahmottua näkyviin työtehtävissäsi. Välillä on hyvä myös hetkeksi pysähtyä miettimään, miten oma työ vaikuttaa muiden työhön ja linkittyy osaksi isompaa kokonaisuutta. Tämä onkin mielestäni tärkeä juttu: nähdä mikä on oma rooli kokonaisuudessa.  Onnistumisen tekijöitä jaetaan muuten konkreettisesti nyt kevään aikana, kun oamkilaiset kertovat, mitä ne ovat eri työtehtävissä. Seuraa Heimoa, voit vaikka yllättyä kuinka monenlaisia juttuja meillä tehdään ja kuinka systemaattista arkinen työ on.

Viikko OSAKOn arjesta

osako Kirjoittanut osako   blogissa Haikuja kellarista - Oamkin opiskelijakunta OSAKOn blogi
Julkaistu 20.3.2017, klo 14:07

Aina toisinaan meiltä kysellään, että mitä siellä opiskelijakunnan toimistolla oikein tehdään. Välillä meidät yllättää ennakkoluulo, että OSAKOn toimistolla vain juotaisiin kahvia ja hengailtaisiin. Ikuinen pulma viestinnän näkökulmasta on, miten tuoda opiskelijakunnan tekemä edunvalvontatyö esille. Se kun vie ajastamme suurimman osan, mutta siitä pukkaa tulemaan tylsän näköisiä somekuvia.

Mitä se edunvalvonta sitten on? Otetaan esimerkiksi vaikka viime viikko. Alkuviikosta OSAKO mainosti yhdessä Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) ja Diakonia-ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan (O’Diako) kanssa julkaistua kuntapoliittista ohjelmaa. Loppuviikosta taas pullautettiin ulos pitkään valmisteltu kannanotto Oamkin opiskelijoiden mielenterveyspalveluista, joiden taso ei noudata suosituksia. Perjantaina paperi-Kalevassa julkaistiin edustajistomme puheenjohtaja Valtterin ja OYY:n hallituksen puheenjohtaja Joelin yhteinen mielipidekirjoitus ”Kyllä politiikka kiinnostaa nuoria, mutta kyse on ajasta”. Käynnissä on myös Oamkin kansainvälisille opiskelijoille suunnattu kysely, jolla selvitetään, miten opiskelijakunta voisi palvella heitä paremmin.

Entäpäs sitten ne kokoukset ja tapaamiset? Viime viikkoon mahtuivat seuraavat:

  • Verkkokeskustelu Frankin ja muiden opiskelijakuntien kanssa opiskelijakorteista
  • Tapaaminen AIESEC:n kanssa, joka toivoisi toimintaansa mukaan myös oamkilaisia
  • Etäpalaveri NISO:n kanssa yhdessä järjestettävästä Ranuan retkestä
  • Yhteiskampuksen ideointitilaisuus
  • Oamkin laatukoordinaattoreiden työryhmä
  • OSAKOn kv-tiimi kansainvälisistä asioista kiinnostuneille
  •  Yhteisten valmistujaisten suunnittelu Oamkin kanssa
  • OSAKOn puheenjohtajiston ja koulutusalajärjestöjen puheenjohtajien tapaaminen
  • Oamkin opiskelijajärjestöjen ja alumnien illanvietto

Lisäksi viime viikolla pidetiin kaksi OSAKOn hallituksen kokousta, edustajiston kokous sekä vaalilautakunnan kokous.

  • Hallituksen kokouksissa päätettiin esimerkiksi se, ketkä ryhtyvät valmistelemaan OSAKOn uutta strategiaa, ketkä osallistuvat kansallisille amk-päiville ja kuka auttaa Opiskelijakuntien liikuntaliittoa järjestämään sektoritapaamisen Oulussa.
  • OSAKOn edustajisto teki päätöksen OSAKOn kannoista SAMOKin ylimääräisen liittokokouksen asioihin. Jokaisessa kokouksessa edustajistolle oman tilannekatsauksensa kertovat hallitus, vaalilautakunta ja Oamk Oy:n hallituksen opiskelijajäsen. Juuri ko. päivänä OSAKOlla oli vieraana SAMOKin hallituksen jäsen Anni Suvisuo, joka toi kokoukseen liiton terveiset.
  • Vaalilautakunta avasi Oamk Oy:n hallituksen opiskelijajäsen haun.

Näin vilkas kokousviikko piti kiireisenä erityisesti pääsihteerin, joka toimii kokouksissa sihteerinä ja myös hoitaa niihin liittyvät valmistelut.

Edunvalvontaa näkyvämpää toimintaa ovat tietysti tapahtumat, joita järjestetään eri ryhmiä silmällä pitäen. Viime viikolla valmistelun alla olivat

  • Perheellisten opiskelijoiden iltapäivä 31.3.
  • Erityisesti kansainvälisille opiskelijoille suunnattu päiväretki Ranualle 22.4. ja revontuliluento 22.3.
  • OSAKOn osuus Oamkin kansainvälisellä vaihtoviikolla 3.-7.4.
  • Vappu, joka lähestyy kovaa vauhtia. OSAKO järjestää perinteisen rastisuunnistuksen ja iltabileet vappuaattona.
  • OSAKOn 20-vuotisjuhlat, joita vietetään toukokuussa. Viime viikolla avattiin sivu, jonka kautta kunnia- ja ansiomerkkien saajia voivat ehdottaa kaikki.

OSAKOn kulttuuritiimi, jonka jäseniä ovat koulutusalajärjestöjen tapahtumavastaavat, kokoontui viime viikon tiistaina. Myös Preludin valmistelut on aloitettu, vaikka sinne onkin aikaa puolisen vuotta.

Lisäksi toimiston porukka ständeili kampuksilla, lähetti kaikille Oamkin opiskelijoille OSAKOn uutiskirjeen eli opiskelijatiedotteen, sopi it-alan opiskelijan kanssa kotisivujemme kehittämisestä, palveli opiskelijoita toimistolla ja chatissa, jatkoi toimiston suursiivousta sekä myi ja toimitti haalarimerkkejä ympäri Suomen.

Viikot ovat keskenään hyvin erilaisia, mutta niitä yhdistää se, että toimistolla tapahtuu koko ajan. Yksi näpyttää sähköposteja kokoushuoneen sohvalla, toinen istuu huoneessaan puhelinpalaverissa ja kolmas kaivelee urheiluvälinevarastosta sopivia luistimia vaihtareille lainaan. Juuri tämä kuvaa hallituslaisten ja työntekijöiden arkea hyvin; yhtenä hetkenä mietit, montako banaania tiimipalaveriin kannattaa ostaa, ja toisena keskustelet rehtorin kanssa Oamkin tulevaisuudesta. Siinä välissä juodaan sitten ne kahvit.

Tanja Vallo
OSAKOn kulttuurisihteeri

« Edellinen 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 ... 342 Seuraava »