HUOM! Olet Oamkin vanhassa blogissa. Siirry uuteen blogiimme tästä »
Oamkin blogeja

« Edellinen 1 ... 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 ... 353 Seuraava »

Asiantuntemusta ja tiedon jakamista Suomenlahden molemmin puolin – puhujavierailu musiikkikirjastoseminaarissa

kirjasto Kirjoittanut Kirjasto   blogissa Rohkeasti kirjasto
Julkaistu 6.6.2016, klo 09:40

Helsingissä järjestettiin 26. – 27.5.2016 sarjassaan ensimmäinen Estonian-Finnish Music Library Seminar eli suomalais-virolainen musiikkikirjastoseminaari. Seminaarissa kohtasivat sekä musiikkikirjastot, musiikkiarkistot että musiikkimuseot. Näin saatettiin yhteen erilaisissa musiikkialan muistiorganisaatiossa työskenteleviä henkilöitä ja välitettiin tietoa projekteista ja tapahtumista Suomenlahden molemmin puolin. Tapahtuman järjestämisestä vastasi Suomen musiikkikirjastoyhdistys ry yhdessä Helsingin yliopiston kanssa. Seminaarissa vieraili myös IAML:in eli kansainvälisen musiikkikirjastojen ja –arkistojen liiton pääsihteeri Pia Shekter, joka oli hyvin vaikuttunut kuulemistaan esityksistä ja toivoi lämpimästi, että kuulisi niistä lisää IAML:in vuoden 2017 konferenssissa Riikassa.

Seminaarin ohjelma oli mielenkiintoinen. Ensimmäisenä seminaaripäivänä saimme Helsingin yliopiston kirjaston johtaja Kimmo Tuomisen avauksen jälkeen kuulla molempien maiden musiikkiperinteisiin liittyvistä arkistoista ja museoista sekä erilaisista harvinaisista kokoelmista. Päivän päätteeksi oli järjestetty vierailu Helsingin kaupunginmuseon suosittuun Musiikkia! Kaupungin soivat muistot –näyttelyyn, joka tarjosi osallistujille halutessaan mahdollisuuden vaikka laulaa ja tanssia.

Toisena seminaaripäivänä saimme katsauksen tiedonhaun ja informaatiolukutaidon opetuksesta Taideyliopistossa ja Jyväskylän yliopiston musiikkitieteen laitoksella. Tästä kuulijat saivat varmasti hyviä vinkkejä omaankin opetustyöhönsä. Yksi toisen päivän teemoista oli myös musiikkikirjastojen tulevaisuus ja kuinka e-aineistot liittyvät siihen. Viron kansalliskirjastossa oli aloitettu digitoimaan vanhoja virolaisia painettuja nuotteja, tärkeimpinä niistä vanhat koululaulut joilla on vahva perinne heidän kulttuurissaan. Tähän teemaan liittyi myös oma esitykseni, jossa kerroin yhteistyössä e-Concerthousen kanssa syntyneestä digitaalisesta nuottikirjastostamme.

Nuottikirjaston merkitys kasvaa jatkuvasti suuremmaksi kun sekä etä- että monimuoto-opetus lisääntyy ja määrärahat painetun nuottimateriaalin hankkimiseksi ovat laskusuunnassa kaikkialla. Suuri hyöty on myös siitä, että palvelu on ilmainen ja aikaan tai paikkaan sitomaton. Se tuo apua myös silloin, kun lähin musiikkikirjasto on pitkän matkan päässä tai ei ole mahdollisuutta päästä käymään kirjastossa. Vaikka oma nuottikirjastomme on toistaiseksi sisällöltään varsin pieni verrattuna IMSPL:n eli International Music Score Library Projectin kokoelmaan, joka lienee suurin vapaasti verkosta löytyvä yli 350 000 nuottijulkaisullaan, mutta sen käytettävyys on ylivoimainen, kun käyttäjä voi halutessaan myös kuunnella, tulostaa sekä muuttaa nuotin haluttuun sävelkorkeuteen omaa tarvettaan varten. Tämä ominaisuus on tehnyt nuottikirjastostamme hyvin suositun erityisesti laulajien ja heidän säestäjiensä joukossa. Jatkamme Kari Kuosmasen kanssa tätä vapaaehtoispioneerityötä saamamme hyvän palautteen innoittamina ja toivomme että löytäisimme lisää talkooväkeä laajentamaan kokoelmaa.

Tiina Tolonen
Kotkantien kirjasto

Atomia halkomassa Lappeenrannassa?

keke Kirjoittanut Arkista kestävyyttä   blogissa Arkista kestävyyttä
Julkaistu 3.6.2016, klo 12:29

Matkailu avartaa, sanotaan. Eipä sillä, Oamkin kestävän kehityksen asiantuntijoiden ainutlaatuinen benchmarking-vierailu Etelä-Suomeen (25.–26.5.) tuotti roppakaupalla uusia ajatuksia, oivalluksia ja myös rohkaisua omalle työlle. Torstai-päivän tutustumiskohteena oli Metropolian ammattikorkeakoulu, jonne upea aurinko toivotti meidät tervetulleiksi. Kokoustimme Bulevardin toimipisteellä (kuva 1), ja isäntänä toimi kestävän kehityksen yliopettaja, Pentti Viluksela. Vilkkaan keskustelun aiheina olivat kestävä kehitys opetussuunnitelmissa, kestävän kehityksen työn organisointi ja yhteistyö. Vaihdoimme ajatuksia mm. Metropoliassa kehitteillä olevasta 30 opintopisteen kestävän kehityksen –opintokokonaisuudesta, Green office –työn edistymisestä (aloitettu v. 2010) sekä yhteistyöstä eri toimipisteiden kesken (opiskelijat, henkilökunta, sidosryhmät).

Atomia halkomassa Lappeenrannassa?

Kuva 1. Metropolian Bulevardin toimipiste.

Haasteet ja resurssit puhuttivat yleisesti, sillä muutoksen tuulet puhaltavat myös Metropoliassa. Toimintoja ollaan tiivistämässä, 20 toimipisteestä luovutaan ja siirrytään vähitellen neljän kampuksen malliin. Totesimme, että kestävän kehityksen sisäinen viestintä oli Metropoliassa mainiosti ratkaistu (ks. kuva 2). Inspiroiduimme Eeva Hara-Lindströmin kiinnostavasta monialaisesta ja vahvasti opiskelijalähtöisestä ”Thousands ideas for Baltic Sea” –innovaatiokurssista (10 op). Samoin mieleen jäi tuore pilotti, verkossa toteutettava Kestävä tulevaisuus ja monialainen oppiminen –täydennyskoulutuskurssi (5 op).

Atomia halkomassa Lappeenrannassa?

Kuva 2. Hieno roll-up Metropoliassa.

Keskiviikko-päivän päätteeksi hyppäsimme junaan ja matkustimme illaksi Lappeenrantaan. Tiiviin torstai-päivän isäntänä toimi teknillisen yliopiston kehittämispäällikkö Marko Kasurinen. Olimme jo ennakkoon todenneet, että viestintään LUT:issa on panostettu. Sade rytmitti aamua, kun saavuimme yliopistolle, jolloin ei voinut olla huomaamatta, että kyseessä oli Green kampus. Viesti oli kristallinkirkas (kuva 3). LUT:illa on pääkampuksellaan oma tuulimylly ja lukuisia aurinkopaneeleita (kuva 4), joilla tuotetaan energiaa. Tuotantolukemia seurataan suorana tasakatto-, aurinko-, julkisivu- ja autokatosvoimaloissa.

 

Atomia halkomassa Lappeenrannassa?

Kuva 3. Näkymä LUT:in kampukselle saavuttaessa.

Atomia halkomassa Lappeenrannassa?
 

Kuva 4. Aurinkovoimalan esittelyä kampuksen katolla.


LUT:in laatupäällikkö Annikka Nurkka kertoi ympäristö- ja laatujärjestelmien integrointityöstä. Heillä esim. sisäiset laatu- ja ympäristöauditoinnit on yhdistetty. Totesimme yksissä tuumin, että ilman järjestelmiä systemaattisuus kariutuisi ja tärkeät työt jäisivät ehkä lopulta tekemättä. Saimme kuulla kiinnostavista hyvinvoinnin arviointiin ja sen tukemiseen liittyvistä ratkaisuista. Tärkeässä osassa (henkilökunta) ovat mm. viikoittain täytettävä Fiilis- mittari sekä Great place to work –kysely. Tulokset ovat nähtävillä ja helposti todennettavissa henkilökunnan intrassa.

Professori Anne Jalkala piti innostavan esityksen LUT:in liiketalouden opetuksen ja tki-työn integroinnista, missä ohjaavana käsiteparina on ”kestävä arvonluonti”. Totesimme yhteneväisyyksiä teemoissa, joihin myös Oamkin liiketalouden opinnäytetöissä on pureuduttu (mm. cleantech). Ajatuksia herättäviä olivat myös Saimaan ammattikorkeakoulun, tki-johtajan Kirsi Viskarin esitys Saimian tki-työn painopisteistä ja haasteista, toimitusjohtaja Pertti Miettusen esitys Green Campus Innovations Ltd. –yliopistokiihdyttämön toiminnasta sekä professori Risto Soukan esitys ympäristötekniikan tutkinto-ohjelmasta ja erityisesti sen Sustainability –sivuaineen sisällöistä. Ennen junaan kiirehtimistä keskustelimme vielä kiinteistöpäällikkö Harri Lumpeen kanssa kampuksen turvallisuus-asioista.

Paluumatkalla vaihdoimme ajatuksia, purimme intensiivisten päivien antia. Vierailu kahteen erilaiseen kohteeseen oli mielestämme erityisen onnistunut (iso kiitos @Pentti ja @Marko). Oamkissa kestävän kehityksen työtä tehdään askel kerrallaan, sinnikkäästi ja systemaattisesti. Valittu tekemisen muoto on toistaiseksi ollut sopiva ja aikaansaapa. Työmme organisoitumista kehuttiin, ja saimme ansiota ”yhteen hiileen puhaltamisesta”. Vaikka matkustamisessa on omat haittapuolensa (pitkät välimatkat, aikainen herätys, huono nukkuminen ym.), joskus on oikeasti mentävä riittävän kauas nähdäkseen lähelle.

 

MUKAVAA, RENTOUTTAVAA JA MIELTÄ AVARTAVAA KESÄÄ!

Outi Virkkula, Minna Kamula, Leila Laitila-Özkoc

Lisätietoa Oamkin kestävän kehityksen työstä löydät täältä

 

P.S. Siitä atomin halkaisusta: Vety ja atomi ovat Lappeenrannan oma versio lihapiirakoista. Täytteet eroavat siinä, että ainoastaan vetyyn tulee kinkkua. Testattiin, voimme lämpimästi suositella molempia. :-)

Magneettikuvantamisen täydennyskoulutusta tarjolla!

kapaalim Kirjoittanut Rad_opettaja   blogissa Säteilevää – Oamk Radiografian ja sädehoidon tutkinto-ohjelman blogi
Julkaistu 1.6.2016, klo 18:14

Magneettikuvantamisen täydennyskoulutusta tarjolla!

Järjestämme ensi syksynä täydennyskoulutuskokonaisuuden röntgenhoitajille, jotka haluavat laajentaa ja syventää osaamistaan magneettikuvantamisen alueella. Kokonaan verkossa toteutuva koulutus jakautuu perus- ja syventävään tasoon.

Röntgenhoitajana magneettikuvantamisessa, perustaso 1 op
Röntgenhoitajana magneettikuvantamisessa, syventävä taso 4 op

Osallistuja voi valita:
A. koulutuksen perustasolla 1 op
B. koulutuksen syventävällä tasolla 4 op tai
C. molemmat yht. 5 op

Perustason osuus suoritetaan syyskuun 2016 aikana, syventävä taso lokakuu-joulukuu välillä.

Lisätiedot ja ilmoittautumisohjeet löytyvät yllä olevista linkeistä. Osallistuja tarvitsee vain nettiyhteyden ja kuulokkeet tai tietokoneen kaiuttimen, osallistuminen onnistuu kätevästi vaikka omalta kotisohvalta. Verkossa työskennellään Moodle-alustalla.

Koulutus löytyy myös Facebookista:  Röntgenhoitajana magneettikuvantamisessa -täydennyskoulutus

Tervetuloa mukaan!

Harjoittelumuistoja edelliseltä kesältä

luova Kirjoittanut Luova   blogissa Alan agrologiksi
Julkaistu 1.6.2016, klo 14:02

Kesä on täällä taas ja porukka on lähtenyt joko lomille, harjoitteluun tai kesätöihin. Ennen tulevaa kesää on mukava muistella vähän mennyttä, sillä kesä 2015 oli ainakin itselleni täynnä uuden oppimista. Vuosi sitten näihin aikoihin olin nimittäin suorittamassa harjoittelua ProAgria Oulussa.

Mitäpä siellä sai tehdä? No, päätehtävänä meillä harjoittelijoilla oli reilun sadan maitomittarin testaaminen. Homma oli aika vastuullinen, sillä saimme hoitaa koko prosessin suhteellisen itsenäisesti alusta loppuun. Tehtäviimme kuului mittarien purkaminen, peseminen ja testaaminen, varaosien vaihto, testauspöytäkirjan pitäminen, testaustulosten lähettäminen asiakkaille ja työn laskutus. Lisäksi noudimme osan mittareista meijeriltä, pakkasimme ne testauksen jälkeen ja toimitimme takaisin meijerille. Aika spesifiä työtähän maitomittarien testaus oli, enkä todennäköisesti tule tarvitsemaan taitoa mihinkään, mutta kyllä tuo prosessi antoi kokemusta isojen kokonaisuuksien hallinnasta ja projektin läpi viemisestä. Oli mukavaa saada tehdä konkreettista työtä, joka palveli suoraan asiakkaita. Hauskinta oli ehkä oppia purkamaan, kokoamaan ja korjaamaan mittareita, sillä en ole koskaan ollut varsinainen tekniikan ihmelapsi ;) 

Harjoittelujaksoon mahtui myös toimistopäiviä, jolloin olimme apuna milloin missäkin asiassa. Siinä sivussa tutustui henkilökuntaan ja oppi monenlaista pientä. Maitomittariurakan jälkeen pääsin asiantuntijoiden mukaan maakuntaan seuraamaan heidän työtään lähietäisyydeltä. Olin mukana muun muassa nurmikäynneillä, kylvöalamuutoksia tekemässä sekä tuotannonohjauskäynnillä. Tilakäynnit olivatkin mielestäni parasta antia ammatillisesti, sillä vierestä seuraamalla ja kyselemällä sai käsityksen siitä, millaista asiantuntijoiden työ on käytännössä. Samalla oppi hieman ammattiasiaakin, sillä mieleen tarttui esimerkiksi monenlaista nippelitietoa, mitä ei luennoilla opi. Kaupan päälle tuli myös pienimuotoista maakuntamatkailua!

Koen saaneeni harjoittelusta irti aikalailla sen mitä halusinkin, sillä pääasiallisena tavoitteena oli päästä tutustumaan ProAgrian toimintaan ja siihen, millaista hommaa neuvontatyö on. Jos olet kiinnostunut näistä asioista, laitahan ensi keväänä hakemus menemään! J

Rentouttavaa kesää!

Kaisa Matila

Kesän kynnyksellä

luova Kirjoittanut Luova   blogissa Luovalla päällä
Julkaistu 1.6.2016, klo 12:11

Kevään peltotyöt ovat jälleen käynnissä näillä korkeuksilla ja tiloilla eletään kiireisiä aikoja. Samaan aikaan viljelijöillä on mielessä monenlaista muistettavaa asiaa, joista yksi tärkeimmistä on tukihakemuksen täyttö. Päätukihaku on jälleen käynnistynyt ja on avoinna 15.6 saakka.

Kun tukihakemuksen laatimisesta on selvitty, päästään jännittämään, sattuuko ”arpaonni” kohdalle ja tila valikoituu tukivalvontaan. Tukea hakeneista tiloista valvotaan vuosittain vähintään 5 prosenttia.  Valvottavista tiloista 20–25 % valitaan satunnaisotannalla ja loput painotetulla otannalla. Painotetussa otannassa otetaan huomioon esimerkiksi tilan saama tukisumma, tukien lukumäärä, lohkomäärä, kokonaisala, tuotantosuunta, viljelijän karttakorjaukset sekä aiempien vuosien valvontojen seuraamukset. Valvonnan suorittavat ELY-keskuksen tarkastajat.

No mitäs sitten, jos tarkastaja soittaa ja ilmoittaa tulevasta valvonnasta? Yleensä jää hieman aikaa valmistautua, sillä peltovalvonnoista on mahdollista ilmoittaa aikaisintaan 14 päivää ennen tarkastusta, mutta suositeltava aika on enintään 48 tuntia. Valvontapäivää voidaan sovitella, mikäli viljelijä haluaa olla paikalla, mutta on erityisen syyn vuoksi estynyt. Ilmoituksen yhteydessä tarkastaja kertoo, mitä asiakirjoja viljelijän on hyvä ottaa esille valvontaa varten. Listaus valvonnan yhteydessä tarkastettavista asiakirjoista löytyy viljelijätukien hakuoppaasta, joka on luettavissa Maaseutuviraston verkkosivuilla.

Valvontakäyntiin kannattaa varata hieman aikaa, mikäli tahtoo itse olla mukana. Viljelijän ei siis edellytetä osallistuvan valvontaan, vaan se on vapaaehtoista. Viljelijä voi myös käyttää avustajaa tai valtuuttaa jonkun edustamaan itseään valvonnassa. Valvontakäynti kestää tilan koosta riippuen muutamasta tunnista muutamaan päivään.

Valvontakäynnillä tarkastetaan, että tilalla on noudatettu tukiehtoja, joten niihin kannattaa paneutua tarkasti hakuaikana. Kun tukiehtoihin on perehtynyt ja niitä noudattanut, ei tarkastuksesta kannata ylenmäärin huolehtia. Mikäli valvontaa varten tuntee tarvitsevansa neuvoja, on niitä saatavilla läheltä: ProAgria Oulu on alkanut tarjota uutta tukiturvapalvelua tänä keväänä.

Maaseutuviraston vuonna 2015 teettämän kyselyn mukaan suurin osa viljelijöistä suhtautuu valvontaan myönteisesti ja pitää sitä tarpeellisena. Nyt kun tiloilla eletään tiukkoja aikoja, voi valvonta ymmärrettävästi kiristää hermoja entisestään.  On kuitenkin hyvä muistaa, miksi valvontaa tehdään: valvonnalla halutaan varmistaa, että viljelijät saavat tuet mahdollisimman oikeudenmukaisin ja tasapuolisin perustein. Valvontatilanteessa kannattaa pitää mielessä, että tarkastajakin on vain ihminen, vaikka virkatehtäviä hoitaakin. Viljelijää ja tarkastajaa yhdistää se, että molempien mielestä mukavasti mennyt tarkastuskäynti on sellainen, jolla huomautettavaa ei löydy. Tiloillehan ei mennä etsimään virheitä, vaan tarkastamaan, että kaikki on kunnossa.  

Edelliskesää parempia työkelejä toivottelee

Kaisa Matila, agrologiopiskelija, Oamk

Kirjoittaja on suorittanut tutkintoon kuuluvan harjoittelun ELY-keskuksen peltovalvontatehtävissä kesällä 2015.

« Edellinen 1 ... 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 ... 353 Seuraava »