HUOM! Olet Oamkin vanhassa blogissa. Siirry uuteen blogiimme tästä »
Oamkin blogeja

« Edellinen 1 ... 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 ... 353 Seuraava »

Yhteistyöllä ravinne- ja energiatehokkuutta maatalouteen

luova Kirjoittanut Luova   blogissa Luovalla päällä
Julkaistu 19.6.2016, klo 22:06

Oulun ammattikorkeakoulun luonnonvara-ala ja Oulun seudun ammattiopiston Muhoksen yksikkö tiivistävät yhteistyötään Ravinne- ja energiatehokas maatila -hankkeessa. Hankkeen tavoitteena on luoda ravinne- ja energiatehokkaasti toimivien opetusmaatilojen ja oppilaitosten verkosto. Hankkeessa on mukana kaikkiaan kymmenen maatalousalan opetusta tarjoavaa oppilaitosta etelästä pohjoiseen. Koordinoijana toimii Hämeen ammattikorkeakoulu ja rahoittajana maa- ja metsätalousministeriö.

Hankkeeseen on valittu kahdeksan teemaa: biokaasu, energiatehokkuuden mittaaminen, kiinteät biopolttoaineet, kompostointi, lantalogistiikka, omalannoitteet, valkuaisomavaraisuus sekä vesiensuojelu ja ravinnepäästöt. Tärkeimpiä pitkän aikavälin tavoitteita ovat oppilaitosten yhteistyön lisääminen, käytännön kokeilutoiminta, esimerkkinä toimiminen ja tiedon levittäminen.

Jotta toimintaa voidaan tehostaa ja parantaa, on ensiksi selvitettävä nykytilanne. Pohjois-Pohjanmaalla Oamkin luonnonvara-ala ja OSAOn Muhoksen yksikkö ovat aloittaneet yhteistyössä energiatehokkuuden mittaamisen ja vesinäytteiden analysoinnin Koivikon opetusmaatilalla Muhoksella. Sekä sähkönkulutusta että salaojavesien laatua ja säätilaa tullaan seuraamaan reaaliaikaisesti, kunhan mittalaitteet, anturit ja säähavaintoasema on asennettu ja kalibroitu. Myös maatilan koneiden muuta energiankäyttöä seurataan.  Maatilan ravinnevirtojen arvioimiseksi hyödynnetään mm. salaojavesien valumaseurantaa, salaojavesien analyysituloksia ja monia muita opetusmaatilalta kerättäviä tietoja.  

Opetusmaatila, sen tuotannollinen toiminta ja ympäristön tilaan liittyvät mittaukset tarjoavat erinomaisen oppimisympäristön sekä ammattiopiston että ammattikorkeakoulun opiskelijoille. Tänä kesänä opiskelijoilla on mahdollisuus seurata reaaliaikaisesti maatilan toiminnan vaikutuksia ympäristön tilaan. Luonnollisesti kesän aikana kerättyä tietoaineistoa tullaan hyödyntämän myös talvikauden opinnoissa ja lisäksi tietoa ja kokemuksia vaihdetaan verkoston muiden oppilaitosten kanssa.

 Lisätietoa hankkeesta: http://ravinnejaenergia.fi/

 Kirsti Joki-Tokola                                      Kaija Karhunen

Yksikönjohtaja                                                              Lehtori

OSAO, Muhoksen yksikkö                                         Oamk, luonnonvara-ala

 

 

Kuva 1. Mittausanturit valmiina asennusta varten.

 

 
 

 Kuva 2. Jatkuvatoimisen veden laadun mittausaseman asennus käynnissä Koivikon opetusmaatilalla Muhoksella.

 Kuva 3. Mittausasema valmiina salaojavesien laadun mittaukseen.

 

Kia ora! Terveisiä Uudesta-Seelannista.

l3ilai00 Kirjoittanut Aino Ilkka   blogissa Alan agrologiksi
Julkaistu 14.6.2016, klo 05:56

Lauantaina saavuimme avopuolisoni Teemun kanssa 34 tunnin matkustamisen jälkeen upeaan Uuteen-Seelantiin. Olemme täällä kolme kuukautta, eli syyskuulle saakka. Minä suoritan erikoistumisharjoitteluni ja Teemu on omakustanteisesti reissussa mukana. Asumme French Pass-nimisessä paikassa Marlborough Soundsilla, eteläsaaren pohjoiskärjen saaristossa. Paikka on lumoava: sinisestä merestä nousevia valtavia vuoria, delfiinejä, valaita, hylkeitä, laivoja, lampaita kaikkialla. Paikka on hyvin eristyksissä, lähimpään kauppaan on kahden tunnin ajomatka mutkaisia vuoristoteitä pitkin.

Asumme työnantajiemme, Jeffin ja Carolinen, talon vieressä omassa mökissä. Jeffillä ja Carolinella on kolme simpukkaviljelmää - tällä alueella tuotetaan kaikki Uuden-Seelannin vihersimpukat. Lisäksi heillä on free range -possuja, nautoja, vuohia ja kanoja. Niin, ja yksi 30-vuotias entinen laukkahevonen. En osannut kuvitella, että free range tarkoittaisi ihan tätä: eläimet nimittäin asuvat vuorilla. En ole vielä edes nähnyt nautoja ja hevosta, sillä ne ovat jossain korkealla vuorella, johon tietä ollaan vasta rakentamassa. Voisi kuvitella, että eläimet ovat tällaisella kasvatusmetodilla puolivillejä. Päin vastoin: possut ja vuohet ovat ainakin aivan äärimmäisen seurallisia ja ystävällisiä. Kun ajamme autolla "farmille" (en tiedä, voiko farmiksi kutsua valtavan kokoista vuoren rinnettä, jossa asuu epämääräinen joukko eläimiä), vuohilauma juoksee alas vuorilta seurustelemaan ja syömään. Possut elävät valtavalla aidatulla alueella, jossa niillä on rakennettuja majoja. Noin 25-päisessä laumassa on yksi karju, ja porsaita syntyy jatkuvasti. Tämä heidän kasvatusmenetelmänsä on hieman erilainen, kuin mihin meillä Euroopassa ollaan totuttu: porsaat myydään noin parin kuukauden iässä, ja Leroy-karju emakkoineen jää tilalle asumaan ja tekemään uusia porsaita. Eläinainesta ei uusita, vaan samat yksilöt saavat jäädä asumaan tilalle. Tällainen kasvatusmenetelmä ei liene kovin tuottava, mutta ainakin siat ovat onnellisimpia ja hyvinvoivimpia sikoja, mitä koskaan olen nähnyt. On todella mielenkiintoista nähdä, minkälainen eläin sika on silloin, kun se saa täysin vapaasti toteuttaa kaikkia tarpeitaan. Leroy-karjukin osallistuu porsaidensa hoitoon ja on siinä kuulemma todella taitava. Sain eilen seurata erään emakon pesänrakennuspuuhia ennen porsimista: emakko katkoi näppärästi lehtiä ja okseli ja kantoi niitä pesään. Se muokkasi pesää huolella ja kantoi sinne kaikenlaisia tarpeita porsimista varten. Emakon puuhia oli liikuttavaa katsella, samalla kuitenkin tuntui pahalta ajatella, kuinka tehomaataloudessa sioilta on riistetty kaikki mahdollisuudet tähän luonnolliseen käyttäytymiseen esimerkiksi porsitushäkkien myötä.

Kirjoitan seuraavan kerran lisää huomioistani, toivottavasti olen siihen mennessä saanut viimein tavata mystiset vuorilla asustavat naudat ja hevosenkin. Maatalous on totisesti erilaista täällä kuin kotikonnuilla, tämä kuitenkin antanee mielenkiintoisen toisen näkökulman asioihin. Luonto ja ympäristö täällä on aivan käsittämättömän upeaa, vapaa-aikaa aiomme käyttää vaeltamisen, kalastamisen ja melomisen merkeissä. Jeff on myös luvannut viedä meidät veneretkelle katsomaan delfiinejä. Kyllä täällä varmasti saa kolme kuukautta kulumaan - aiomme nauttia joka hetkestä ja ottaa kaiken uuden tiedon ja opin mielenkiinnolla vastaan!

Terkuin, Aino Ilkka

 

 

Työharjoitteluni Sotkamon MTT:llä (nykyinen LUKE)

luova Kirjoittanut Luova   blogissa Luovalla päällä
Julkaistu 9.6.2016, klo 14:15

Ensimmäisen harjoitteluni päätin suorittaa kesällä 2014 Sotkamon MTT:llä, koska oli mielenkiintoista nähdä, kuinka tutkimusviljelyä tehdään. MTT eli Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus muutettiin luonnnonvarakeskukseksi eli LUKE:ksi vuoden 2015 tammikuun alusta, kun MTT yhdistyi Metsäntutkimuslaitos Metlan, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos RKTL:n sekä Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tiken tilastotuotannon kanssa.  Itse olen maatilalta kotoisin ja tutkimustyönä maanviljely ei ollut kovinkaan tuttua. Lisäksi työmatkat olivat lyhyitä ja harjoittelusta oli mahdollista saada myös palkkaa.

Olin työharjoittelussa silloisella MTT:llä toukokuun alusta elokuun loppuun. Työpäivät aloitettiin aina yhteisellä aamukokouksella, jolloin jaettiin päivän työtehtävät kaikille työntekijöille. Lounas piti tuoda töihin omasta takaa ja sen syömiseen oli aikaa 30 minuuttia. Kahvitaukoja pidettiin kahdesti päivässä. Ne kestivät yleensä vartin, mutta jos juttu luisti, niin ne saattoivat hieman venyä.

Töitä sai tehdä niin käsin kuin koneellakin. Kyntöä sai tehdä miltei uudella traktorilla ja sillä kyntäminen sujuikin nopeasti. Sain myös suorittaa rikkakasvien torjuntaruiskutuksia ensimmäistä kertaa elämässäni. Torjuntaruiskun tankin täyttäminen oli tarkkaa työtä, kun piti miettiä minkä verran torjunta-ainetta tulee laittaa tankissa olevaan veteen. Käsiteltävät aineet ovat vaarallisia kaikelle elolliselle, joten aina piti pitää päällä oikeanlainen suojavarustus.  Ruiskutuksen aikana sai olla tarkkana, että torjunta-ainetta ei ruiskuttanut lohkon ulkopuolelle, jolla sitten kasvoi jotain muuta kasvia.

Koepellot joilla työskentelin, olivat pääasiassa nurmipeltolohkoja, joilta mittasimme ja tutkimme kuinka nurmet kasvavat kesän aikana. Muistaakseni nurmi oli nurminadan ja timotein seosta. Nurmen kasvettua se niitettiin koneella, jolla pystyttiin samalla punnitsemaan sato. Niiton jälkeen jokaiselta koeruudulta, jolta nurmi oli leikattu, otettiin näyte muovipussiin kuiva-ainemääritystä varten. Koeruuduilta otetut näytteet piti merkitä tarkasti ja ne myös kuivattiin tietyssä järjestyksessä.   

Työskentely MTT:llä oli erittäin antoisaa ja mukavaa. Harjoittelun aikana tutustuin myös toisiin harjoittelijoihin. Opin siellä työskennellessäni paljon uutta, ja siellä oppimani asiat varmasti auttavat minua tulevaisuudessa.                                            

 

 

 

 

Kuva 1. Koeruutujen merkkaus on tarkkaa työtä


Mikko Härkönen

agrologiopiskelija Oamk

Harjoittelu metsänhoitoyhdistyksellä

luova Kirjoittanut Luova   blogissa Luovalla päällä
Julkaistu 9.6.2016, klo 14:08

Pitkän ja hartaan etsinnän jälkeen löysin itselleni harjoittelupaikan kuukaudeksi viimeisen opiskeluvuoteni keväälle. Pakko myöntää, että melkoista stressiä ja harmaita hiuksia alkoi jo tulla, jääkö valmistuminen kiinni harjoittelusta. Loppujen lopuksi minulla olisi sitten ollut mahdollisuus päästä harjoitteluun sekä ProAgrialle että Metsänhoitoyhdistykselle, mutta jälkimmäinen on kuitenkin se, missä harjoitteluni suoritin. Halusin nimittäin päästä kokeilemaan metsään liittyviä hommia.  

 Suoritin kuukauden pituisen harjoittelun Siikalakeuden Metsänhoitoyhdistyksellä. Tehtäväni oli päivittää metsänhoitosuunnitelma kahdelle metsätilalle. Ensimmäisellä metsätilalla oli pari vuotta vanha metsäsuunnitelma, mutta toisella tilalla suunnitelma oli peräti 11 vuotta vanha. Lisäksi se oli tehty silloin T2 metsälle eli yli 1,3 metrin korkuisille taimille. Oletettavasti yli vuosikymmenessä oli metsä kasvanut, ja siten tiedot muuttuneet dramaattisesti. Siksi toisen metsätilan kohdalla jouduin tekemään periaatteessa metsäsuunnitelman lähes kokonaan ilman puustotietoja.   

 Onnekseni pääsin ensin harjoittelemaan metsäsuunnitelman päivittämistä tuolla ensimmäisellä metsätilalla, jossa tiedot olivat melko lailla ajan tasalla. Suurin apu kuitenkin oli se, että olin opiskeluaikanani valinnut lähes kaikki mahdolliset metsäopinnot, mitä Oamk meille opiskelijoille tarjosi. Tämä mahdollisti harjoittelun toteuttamisen. Harjoittelu oli pääsääntöisesti itsenäistä työskentelyä, mikä sopi kuin nappi, ja miksei vaikka mappikin, silmään! Harjoittelun ohella tein nimittäin yhtä aikaa opinnäytetyöni viimeistelyä, ja tahtoivatpa touko- ja lomitustyötkin osua sopivasti samaan aikaan harjoittelun kanssa. Sen takia rämmin metsässä viikonloppuisin, aamuisin ja iltaisin, aika lailla aina kun vaan sää salli. 

 

Kuva 1. Työvälineeni. Vasemmalta oikealle: 4 m:n onkivapa runkoluvun selvittämiseen, pohjamateriaali ja omat muistiinpanot, GPS-laite (jota ilman olisin varmaan vieläkin metsässä), kyniä, relaskooppi ja koirani Inu, joka toimi mörönsyöttinä.

Periaatteessa harjoitteluni eteni siten, että ensin päätin maastokartasta, mitkä kuviot aion käydä sinä päivänä lävitse ja merkitsin ne karttaan ja toisinaan myös GPS:iin valmiiksi reitiksi. Sitten pakkasin laukkuni, lähdin metsään ja riippuen kuviosta otin tiedot ylös relaskooppia tai onkivapaa käyttäen. Keskiläpimitan mittasin metrinmitalla jokaisesta koealasta toisella metsätilalla ja ensimmäisellä otin läpimitan aina toisinaan. Saadut tiedot kirjasin ylös muistiinpanoihini ja tallensin ne luomaani taulukkoon Exceliin. Kun maastokäynnit oli saatu loppuun metsätilan kohdalta, tiedot tallennettiin MHY:n tietokantaan. Alan ammattilainen ohjasi ja tarkasti vielä lopuksi, että kaikki oli varmasti oikein.  

 

 

 Kuva 2. Lähikuvaa pohjamateriaalista. Vasemmalta oikealle: GPS, kuviokirja, jossa on vuonna 2014 tehty metsäsuunitelma, maastokartta kuvioista, omat muistiinpanot ja relaskooppi.

Kaikin puolin harjoitteluni oli todella opettavainen! Kertasin koulussa oppimani, opin lukemaan karttaa (josta surkean suuntavaiston omaava allekirjoittanut henkilö on tällä hetkellä ikionnellinen), ja käyttämään GPS:ää. Aina puhutaan siitä, kuinka karjanhoitajien tulisi kehittää ”karjasilmäänsä”, mutta tässä harjoittelussa ”metsäsilmäni” kehittyi. Jos on kiinnostunut oppimaan enemmän metsätaloudesta, metsänhoidosta ja tykkää liikkua luonnossa, suosittelen kovasti MHY:tä harjoittelupaikaksi!

 

  

Kuva 3. Epäonnistuneesta selfiestä tulikin kaunis taidekuva metsästä ihanana lähes kesäisenä maastopäivänä.

 Pauliina Isoviita

agrologiopiskelija, Oamk

Opetusharjoittelu Piilaakson kupeessa

evirkkul Kirjoittanut evirkkul   blogissa Amok Adventures – opettajakorkeakoululaiset maailmalla
Julkaistu 8.6.2016, klo 13:40

Kun opetusharjoittelun tekeminen Edulabin yhteydessä kariutui siihen, ettei minulla ollut mahdollisuutta olla kevätlukukautta kokoaikaisesti paikalla Oulussa, tuli ulkomaan vaihdon mahdollisuus heti mieleeni. Tutorini kautta sain yhteyden Esa Virkkulaan, jolla oli heti antaa kattava lista ohjeita ja vinkkejä harjoittelun onnistumiseksi. OAMK:lla onkin todella kattava lista yhteistyökouluja, joista valita. Koulun valintaa rajoitti oma kielitaitoni, opetusta oli oltava englanniksi. Lisäksi halusin, Edulabissa nähdyistä innovatiivisista ratkaisuista innostuneena, päästä seuraamaan opetusta jossain uutta teknologiaa ja monimuotoisia opetusmenetelmiä hyödyntävässä maassa.

Ensimmäiseen kohdemaahan lähetetyt viestit eivät valitettavasti tuottaneet tulosta mutta uudella tutkimisella koululistasta löytyikin kiinnostava oppilaitos: Northwestern Polytechnic University, joka tarjoaa oppilailleen mm. huomattavan määrän ERP ja SAP-kursseja. Olen tehnyt suurimman osan omaa työuraani SAP:n parissa, joten se kiinnosti kovasti. Koululla on myös erityisen aktiivista yhteistyötä ympäristön yritysten kanssa ja se painottaa oppilaiden kouluttamista alueen yritysten tarpeisiin. Opetuksessa käytetään paljon mm. laboratorio-mallia ja projektioppimista. Koululla on lisäksi pelkästään etäopetukseen erikoistunut laitos joka tarjoaa laajan valikoiman kursseja laidasta laitaan. Kuulosti melkein liian hyvältä ollakseen totta, joten odotukseni olivat lievästi sanottuna maltilliset toteutumisen suhteen, mutta niin vain parin päivän päästä Esalla oli jo hyviä uutisia: alustava kyllä-vastaus ja kysely saapumispäivästä! Sitten vain suunnittelemaan toukokuista, reilun 2 viikon matkaa Piilaaksoon, San Franciscon kupeeseen.

NPU:n koordinaattori, Monica, vastasi sähköposteihini ja kaikkiin kysymyksiini aikaeron aiheuttama viive unohtaen todella nopeasti. Tutkin koulun vaihtojaksollani tarjoamia kursseja ja valitsin niistä muutaman mielenkiintoisimman, joita haluaisin mennä seuraamaan. Millekään etäopetuksen kurssille en saanut osallistua teknisistä syistä, mutta kaikkien muiden toivomieni kurssien vastuuopettajat hyväksyivät pyyntöni Monican välityksellä. Lisäksi sain koulun suositteleman listan kursseista ja opettajista, joita minun kannattaisi mennä seuraamaan. Koulun tarjonta ja omat kiinnostuksen kohteet tarkentuivat vielä paikan päällä ja osallistuin vielä muutamalle “ylimääräiselle” kurssille ohi Monican kanssa tehdyn suunnitelman.

NPU on yksityinen mutta voittoa tavoittelematon, vuonna 1984 perustettu oppilaitos joka on suunnattu erityisesti Yhdysvaltoihin koulutusta hankkimaan tuleville ulkomaalaisille. Koulun lukukausimaksut ovat edulliset ja se on avoin kaikille mutta suurin osa opiskelijoista on edelleenkin Aasialaisia, lähinnä kiinalaisia ja intialaisia. Tämä antaa opetukselle aivan erityislaatuisen leiman. Itselleni ehkä yllättävintä oli ymmärtää koulun rooli paitsi itsenäiseen, vastuulliseen aikuisuuteen ja työelämään valmistavana myös amerikkalaiseen yhteiskuntaan perehdyttävänä tahona. Lähes joka tunnilla puututtiin opiskelijoiden käyttämiin, amerikkalaisten korvaan hassuilta kuulostaviin sanontoihin tai rohkaistiin oppilaita heidän omalle kulttuurille vieraisiin tapohin, esimerkiksi itsensä ilmaisuun väittelyssä. Tavoitteena kun on tehdä heistä unelma-työntekijöitä Piilaakson yritysten jatkuvaan tarpeeseen.

Sain mahdollisuuden keskustella tarkemmin kahden professorin kanssa. Toisen kanssa puhuimme erityisesti SAP-kurssien järjestämisestä ja yhteistyöstä toimittajan kanssa. Toisen kanssa keskustelut avasivat silmiäni erityisesti kansainvälisten oppilaiden opettamisen erityispiirteisiin. Hän opettaa NPU:n ohella myös osavaltion yliopistossa ja kuvaili eroja selkeästi. Tämä professori on erityisen kiinnostunut uusista opetusmenetelmistä ja tavoista oppia, kuten myös kaikesta uudesta teknologiasta yleensä, joten niistäkin saimme innostuneita keskusteluja aikaiseksi. Olen äärettömän tyytyväinen matkaani, ehkä opin hiukan erilaisia asioita kuin etukäteen odotin mutta mielestäni jo pelkästään SAP-tunnit tai opettajien kanssa keskustelut olivat pitkän matkan arvoisia. Piilaakso on paikkana upea ja sen nyt omin silmin nähtyäni ymmärrän ylpeyden aiheen opettajien äänessä - on mahtava etuoikeus saada opiskella siinä ympäristössä. Muoti-ilmaisua käyttääkseni, siellä on kunnon pöhinää ilman turhaa pönötystä.

Riikka Airola

« Edellinen 1 ... 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 ... 353 Seuraava »