« Edellinen 1 ... 338 339 340 341 342 343 344 345 346 347 348

Sitoutuminen, luottamus ja yhteistyö avaimet menestykseen

jopaaso Kirjoittanut Jouko Paaso   blogissa Joukolta joukoille
Julkaistu 25.1.2010, klo 08:04

Hyvä suunnistussuoritus perustuu hyvään harjoitteluun, sekä fyysiseen että taitoharjoitteluun. Hyvälaatuinen ammattikorkeakouluopetus edellyttää opettajalta hyvää pedagogista koulutusta ja työkokemusta. Jotta suunnistus onnistuisi, on oleellista, että on käytettävissä kartta – mieluiten kyseisestä maastosta – ja kyky tulkita maastoa ja karttaa, myös ennakoiden tulevat suunnistushaasteet.

Ammattikorkeakoulun opetuksessa on tärkeää tunnistaa toimintaympäristön elinkeino- ja työelämän tarpeet, ennakoida tulevaisuuden ammatilliset haasteet ja muodostaa tältä pohjalta osaamispohjaiset opintosuunnitelmat. Suunnistuksessa reitinvalinnan on oltava onnistunut; ammattikorkeakoulun opetuksessa on tärkeää löytää oppimista parhaiten palvelevat menetelmät.

Kun kaikki tämä toimii, rastit löytyvät ja suunnistaja menestyy – vastaavasti amk-koulutuksessa oppimistulokset ja työelämäpalaute ovat erinomaisia, ammattikorkeakoulu on koulutuksen laatuyksikkö. Välillä hyväkin suunnistaja saattaa tehdä pummin; opiskelija- ja työelämäpalautteen avulla koulutuksen virheet havaitaan ja korjataan. Ikävämpää tietysti on, jos suunnistaja eksyy ja päätavoitteeksi tulee selviytyminen pois metsästä.

Ammattikorkeakoulu, jolla on huonot tuloksellisuusmittarien tulokset, joutuu myös selviytymiskamppailuun: ei saa tuloksellisuusrahoitusta, talous on tiukalla, tutkintojen laatu ja työelämävastaavuus huono ja opettajat ja opiskelijat turhautuneita.

Ammattikorkeakoulumme laadittavassa strategiassa keskeiseksi vahvuudeksi todetaan ammattikorkeakoulun monialaisuus. Mutta siitä on hyötyä vain, jos yhteistyö toimii, keskinäinen luottamus on vahvaa, ollaan sitoutuneita yhteiseen strategiaan ja lähtökohtaisesti pyritään ratkaisemaan ongelmat talon sisällä – eikä käyttäen ns. ulkoparlamentaarisia keinoja.

Hyvä yhteistyö edellyttää suotuisaa toimintaympäristöä; sitä, että organisointiratkaisuilla tuetaan eri alojen osaajien kohtaamisia. Ihan kuten rakennushankkeessa: idea sisustuksesta toteutuu vasta, kun löytyy asiantuntija, joka osaa toteuttaa idean esittäjän ajatukset  suunnitelmaksi - ja vasta, kun löytyy toteuttaja, joka osaa toteuttaa suunnitelman.

INNOPI–hanke menee oppimisen ytimiin

titervas Kirjoittanut Tervaskanto-Mäentausta   blogissa INNOPI
Julkaistu 27.11.2009, klo 12:43

Terveysalan ammattilaiselta odotetaan asiantuntevaa, asiakaslähtöistä, turvallista, taitavaa, ystävällistä ja joustavaa palvelua. Tämän päivän potilaat ja asiakkaat osaavat vaatia hyvää hoitoa ja palvelua. Odotukset ovat korkealla ja kriittistä palautetta uskalletaan antaa. Valitettavasti vahinkoja sattuu ja potilasturvallisuudesta ollaan huolissaan. Potilasvahingoista selvityksen mukaan suurin osa johtuu ammattilaisten yhteistyön ja keskinäisen kommunikoinnin puutteesta.

Koulutusorganisaatioilla on vaativa tehtävä vastata korkeatasoisten ammattilaisten koulutuksesta nykyhetken ja ennen kaikkea tulevaisuuden tarpeisiin. Maailman terveysjärjestö julisti jo vuonna 1987 moniammatillisuuden ja yhteistyön puolesta: “Learning together to work together for health”. Suomessa ja eri puolilla maailmaa haaste otettiin vastaan ja eri terveys- ja hyvinvointiohjelmissa tavoitteeksi tuli yhteistyö yli sektori- ja hallintokuntarajojen. Yhteistyöverkostoja alkoi muodostua myös koulutusorganisaatioiden kesken eri puolella maailmaa. Kuulumme mukaan sekä pohjoismaiden NIPNET että Euroopan maiden EIPEN verkostoon yhdessä Oulun yliopiston kanssa.

INNOPI-hanke syntyi usean vuoden sinnikkään kehittämistyön luontevaksi jatkeeksi Oulun seudun ammattikorkeakoulun sote yksikön, Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan, Oulun yliopistollisen sairaalan ja Oulun kaupungin terveyskeskuksen kesken. Kehitämme yhdessä terveysalan koulutusta. Painopisteenä on erityisesti yhteistyö- ja tiimitaitojen oppiminen jo tutkintoon johtavan koulutuksen aikana. Innostavaa on se, että samaan aikaan terveysteknologian kehitys tarjoaa uusia ja innovatiivisia oppimisympäristöjä opiskelijoiden ja työelämän tiimien käyttöön.

Opiskelijoita on haastettu mukaan kehittämistyöhön samoin opettajat ja harjoittelun ohjaajat. Uudet ympäristöt edellyttävät uusien opetusmenetelmien käyttöönottoa. Se tietää ainakin aluksi paljon lisätyötä. Moniammatillinen opetus vaatii opettajilta myös asennemuutosta. Kaikista hienointa on kuitenkin ollut kuulla opiskelijoiden innostus. Sen on saanut aikaa simulaatioperhe. En vielä koskaan aikaisemmin ole tavannut yhtä innokkaita opinnäytetyötään käynnistäviä opiskelijoita kuin eilen. He suorastaan hihkuivat innostuksesta kun opparin aiheeksi tarjoutui tuottaa perehdytysvideo synnyttävästä simulaationukesta Noellesta ja hänen pienestä vastasyntyneestä vauvastaan. Samaa innostusta on ollut nähtävissä simulaatio ohjauksen koulutukseen osallistuneilla opettajilla ja työelämän edustajilla.

Räntää ja Twitteriä

jopaaso Kirjoittanut Jouko Paaso   blogissa Joukolta joukoille
Julkaistu 26.11.2009, klo 18:49

Täällä räntäsateessa ja pimeässä kun painaa, on vaikea löytää positiivisuutta – sisälläni piilevä pessimisti saa elintilaa. Tuntuu, että eivät asiat ainakaan sään puolesta voisi juuri huonommin olla. Mitä hyvää tästä voisi löytää? Ehkä sen, että nyt on aikaa ja kunnon motivaatio tehdä sisätöitä. Toista oli ennen; ei ollut ilmastonmuutosta, ei globalisaatiota, EU:ta, ei korkeakoulujen rakennekeskusteluja, ei tulospaineita. TV-ohjelmatkin olivat ennen parempia. Nyt ei ole muuta hyvää viihdeohjelmaa kuin ”Jopet-show”. Muut ovat jotain minulle sopimatonta formaattia – no onhan ”Tartu mikkiin” ihan hyvä.

Nykyään ovat blogit, verkkoyhteisöt, Facebook, Twitter jne., joissa itse kunkin tuntuu olevan vaikea pysyä mukana. Kukaan ei oikein tunnu tietävän, miten tietoyhteiskunta muuttuu ja pysymmekö me Suomessa ja Oulun seudulla kehityksessä mukana. Tietävätköhän nuoret kuitenkin paremmin, mihin maailma kehittyy? Varmaankin he ainakin uskovat, että parempaan suuntaan. Itsellä on hieman epävarmat tunteet asiasta. Olisikohan siihen osasyynä, että minä ja moni muu ikäiseni on jo jäänyt ns. digitaalisen kuilun väärälle puolelle?

Kaahaajat ja jarrumiehet

jopaaso Kirjoittanut Jouko Paaso   blogissa Joukolta joukoille
Julkaistu 12.11.2009, klo 09:14

Ajelen joka päivä autolla Haukiputaan keskustasta Oulun keskustaan. Liikennekäyttäytyminen Pohjantiellä on mielenkiintoista. Seuraavassa sovellan kaikkitietävän amatööripsykologin taitojani ja haen liikennekäyttäytymiselle analogioita organisaation kehittämisestä.

Haukiputaalta tullessa Pohjantiellä on ns. levennetty tieosuus. Tällä tieosuudella jotkut jostakin syystä ajavat huomattavasti nopeusrajoitusta hitaammin, mikä aiheuttaa sen, että takaa tulevat tekevät käytännössä jatkuvasti ohituksia – ”kuolemaa uhmaten”. Tätä voisi normaali organisaation toiminnassa verrata siihen, että toiset, ns. jarrumiehet, jarruttavat muutoksia ja toiset, turhautuneina muutoshitauteen, tekevät tarpeettoman voimakkaita toimenpiteitä juuri näiden jarrumiesten takia.

Toinen mielenkiintoinen paikka on, kun levennetty tieosuus muuttuu moottoritieksi. Kun siihen asti jarrumiehet ovat ajaneet kahdeksaa kymppiä satasen alueella, ja huomaavat moottoritien alkaessa, että takana tulevat siirtyvät vasemmalle ohituskaistalle, nämä liikenteen jarruttajat kiihdyttävät myös vauhtinsa sataseen.  Tämä kiihdytysvaihe kestää vain noin kilometrin verran; estääpähän ohittajia pääsemästä ohi, elleivät aja reilua ylinopeutta. Organisaation muutostilanteessa tämä on ilmeisesti puolustusreaktio: kun en minä itse ole valmis muuttumaan, ei muidenkaan ole syytä olla.

Kolmas mielenkiintoinen liikenteellinen kohta on vähän myöhemmin vesitornin jälkeen. Tulee paikka, jossa on ns. vaihtuva nopeusrajoitus, joka on tyypillisesti viime aikoina ollut 80. Olen huomannut, että tätä nopeusrajoitusta ei oteta yhtä tosissaan kuin normaali kiinteä kahdeksankympin kyltti, vaan ajetaan satasta edelleen. Organisaation käyttäytymisenä se mielestäni vertautuu siihen, että vaikka johdossa tehdään erilaisia muutos- ja kehittämislinjauksia, monet alitajuisesti ajattelevat, että ihan hienoja linjauksia, mutta eivät oikeasti velvoita meitä muuttamaan toimintaamme. Vasta voimakkaammat ohjeet, suoranaiset käskyt, voivat johtaa nopeampaan muutokseen.

Jompikumpi kahdesta lukijastani voi ajatella, että tämä juttu oli ”huuhaata”, eikä missään nimessä sovellu Oulun seudun ammattikorkeakouluun. Voihan hän olla oikeassakin, koska enhän minä mikään psykologi ole.

Ketsuppipulloefektiä aktivoimassa

jopaaso Kirjoittanut Jouko Paaso   blogissa Joukolta joukoille
Julkaistu 26.10.2009, klo 12:59

Olen nyt reilun kuukauden perehtynyt Oamkin tilanteeseen - hektistä on ollut. Pika-analyysini on, että organisaatiossa on paljon korkeatasoisia osaamisalueita, mutta kokonaiskoordinoinnissa on petrattavaa.

Katson, että toiminta- ja laatujärjestelmää kehittämällä, yhteisillä pelisäännöillä, parhaiden käytäntöjen levittämisellä ja fiksuilla organisointiratkaisuilla on mahdollista vapauttaa asiantuntijaorganisaation koko potentiaali. Tämä on erityisesti mahdollista, koska Oamkin lähtökohdat ovat mainiot: erinomaiset hakijaluvut, riittävä koko (ei päällekaatuvia rakenteellisia ongelmia), dynaaminen elinkeinoelämä ja vetovoimainen kaupunki ympärillä, erinomainen sidosryhmä- ja ylläpitäjäyhteistyö, vastuualueena koko Pohjois-Suomi.

Näen oman roolini paljolti saarnamiehenä ja innostajana, jonka tulee saada aikaan joukkueurheilussa lanseerattu ketsuppipulloefekti. Yksin en kuitenkaan siihen pysty: tehdään se yhdessä! Let's do it now!

« Edellinen 1 ... 338 339 340 341 342 343 344 345 346 347 348