HUOM! Olet Oamkin vanhassa blogissa. Siirry uuteen blogiimme tästä »
Oamkin blogeja

« Edellinen 1 ... 336 337 338 339 340 341 342 343 344 345 346 ... 353 Seuraava »

Juhlahumua

alumnit Kirjoittanut Alumnit   blogissa Oamkin alumnit
Julkaistu 15.11.2010, klo 10:31

Lokakuu on vaihtunut marraskuuksi ja vuosi 2010 alkaa uhkaavasti lähestyä loppuaan. Kuun alussa 5. päivänä alumnit kokoontuivat vuotuiseen jo toisen kerran järjestettyyn vuoden alumni valinta -juhlaan.

Juhlatilaisuutta voidaan kuvailla rennon tyylikkääksi. Ennen tilaisuuden alkua vieraat johdatettiin juhlasaliin kauniin pianosoiton säestämänä. Vieraiden asetuttua paikoilleen illan seremoniamestari Mikko Sortti toivotti kaikki tervetulleiksi juhlistamaan vuoden alumnivalintaa. Juhlassa hyödynnettiin ammattikorkeakoulun omaa osaamista, kun vieraat saivat nauttia upeista tanssi- ja musiikkiesityksistä. Illan aikana mikrofoniin tarttui seremoniamestarin lisäksi mm. alumniyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Janne Kalinainen ja vuoden 2009 alumni Sanna Hirvaskari. Oamk:n rehtori Jouko Paaso ei valitettavasti päässyt paikalle, mutta osallistui tilaisuuteen videotervehdyksellään. Puheiden lisäksi illan ohjelmassa saatiin lyhyt tietoisku alumnitoiminnan uudesta työkalusta alumni-intrasta.

Kuuden ehdokkaan joukosta vuoden alumniksi valittiin insinööri ja tekniikan tohtori Tony Manninen, joka toimii oululaisen Ludo Craft -pelisuunnittelufirman toimitusjohtajana ja Oulun yliopiston professorina. Valintaa perusteltiin Mannisen aktiivisella yhteydenpidolla vanhaan opinahjoonsa, ja lisäksi hän on menestynyt työssään niin Suomessa kuin maailmalla.

Virallisen ohjelman jälkeen juhla jatkui cocktailtilaisuudella hyvän ruuan ja juoman siivittämänä. Keskustelun sorina ja iloinen nauru kertoivat onnistuneesta illasta. Osa vieraista jatkoi juhlintaa kaupungin humussa aina aamun pikkutunneille asti.

Tähän loppuun siteeraan vielä juhlan seremoniamestaria: ”Ei toista ilman ensimmäistä, ei kolmatta ilman toista jne”. Tämä ei siis jäänyt tähän vaan toivottavasti kokoonnumme ensi vuonna vieläkin suuremmalla joukolla juhlistamaan vuoden 2011 alumnivalintaa.

 

Anni Lahti  (ja avec)

Niin se aika vaan kuluu...

t7toka00 Kirjoittanut Kaisa Tohkoja   blogissa Arktisen Alaskan mysteeri
Julkaistu 5.11.2010, klo 23:17

...ja lähtö lähenee! Vielä on toki päiviä jäljellä, mutta asiat ovat edenneet jo kovasti! :) Viisumihakemus lähti tällä viikolla konsulaattiin käsittelyyn, tarvittavia rokotuksia ja mantoux-testin ottoa on selvitelty sekä lääkärintodistuskin on hankittu. Voisinkin näin ollen heittää vinkkinä vaihtoa tai kv-harjottelua suunnitteleville: hoitakaa asioita hyvissä ajoin! On hyvä selvittää jo etukäteen, mitä asioita omalta osaltaan tarvitsee hoitaa. Varsinkin Yhdysvaltoihin lähtiessä paperityötä on paljon. Kun niistä selviää, tuntuu että kotimaan paperihommat ovat ihan lastenleikkiä. :) Pitkäaikaissairaan tms. lääkitystä tarvitsevan kannattaa huomioida lääkärintodistuksen tarve ja se, minkä verran lääkkeitä voi viedä kohdemaahan.

Yhdysvaltojen viisumin hakeminen vaatii ajattelua, mutta ei ollut muuten kovin hankala prosessi. Kysymyksiä oli paljon ja käytin täyttämiseen aikaa, jotta tarvittavat tiedot tulisivat oikein. Kesken viisumihakemuksen täyttämistä oli käytävä valokuvauksessa. Viisumikuvan määräykset ovat todella tarkat eikä passikuva sovellu viisumikäyttöön. Oulussa ainakin Oulun Kuva on tietoinen Yhdysvaltojen viisumin kuvavaatimuksista, joten voin suositella sitä. Sain kuvan sähköisenä, joten hakemuksen loppuunvieminen kävi helposti. Ennen viisumin hankintaa täytyi maksaa SEVIS Fee (180 USD) ja viisumin haun yhteydessä täytyi maksaa MRV Fee (J) (105 EUR, 140 USD). Helsingin reissu on edessä vajaan kahden viikon kuluttua, kun käyn konsulaatissa haastattelussa. Vähitellen alkaa mielessäkin konkretisoitua tuleva lähtö. Ensi viikolla täytyy rueta katsomaan lentoja tarkemmin. Lähtöpäivä on jo mietittynä, mutta kohdekaupunki on vielä avoinna.. :)

Sain myös kirjepostia Fairbanksista! Löysin eilen postilaatikostamme kirjeen, joka oli tullut UAF:in Residence Lifesta. :) Jännityksellä odotellaan lisäinfoa siitä, mistä asuntolasta saan huoneen. UAF:in lähettämä tervetulopaketti oli saapunut koululle jo viime viikolla ja sain sen käsiini tiistaina. Siellä oli paljon tietoa, mutta siihen perehdyn, kun on kunnolla aikaa. :) Kyseinen posti mahdollisti myös viisumin hakemisen, sillä sielä oli tarvittavat dokumentit SEVIS Feen maksamiseen.

Kurssivalinnat tein eilen ja tänään ne lähetettiin Fairbanksiin.  On mukava tietää jo ennen lähtöä, mitä kursseja kohdemaassa suorittaa. :) Kauppistaustaisena otin hieman liiketaloutta, jotta saisin erilaista näkökulmaa ja tietämystä sen alan osalta. Loput kurssit ovat eri koulutusalojen kursseja. Opintopisteitä valitsemistani kursseista tuli kaikenkaikkiaan 16. Vaihtareille oli mitä ilmeisemmin rajattu sallittu opintopisteiden suorittamismäärä. Myöskään etäkursseja ei opintoihin voinut sisällyttää kuin yhden kurssin. Jätin etäkurssimahdollisuuden käyttämättä. Koen kuitenkin, että on hienoa päästä perehtymään myös amerikkalaiseen opetustyyliin. :)

Nyt on kuitenkin syytä aloittaa viikonlopun vietto ja levätä vähän. :) Ensi viikolla on taas toimintaa vaihtoonlähdön valmistelun osalta, kun täytyy tutustua apurahamahdollisuuksiin. Tänä syksynä on riittänyt tohinaa niin OAMK:n kursseissa, opinnäytetyössäkin kuin tulevassa Fairbanksiin lähdössäkin :) Näillä eväillä on kuitenkin hyvä jatkaa kohti seuraavia järjestelyjä ja tammikuuta.. :)

Mambo! Ja hurmaavat tansanialaiset

hrauatmaa Kirjoittanut Helena Rauatmaa   blogissa Terveisiä päiväntasaajalta
Julkaistu 1.11.2010, klo 11:13

Viikonlopun aikana täällä Tansaniassa käytiin presidentin- ja parlamenttivaalit. Kaikki sujui suhteellisen rauhallisesti, vaikka meitä länsimaalaisia varoiteltiinkin menemästä vilkkaille alueille. Päätinkin tällä kertaa kirjoittaa siitä, millaista porukkaa tansanialaiset oiken ovat. Harvalla varmaan on minkäänlaista käsitystä Tansaniasta tai sen asukkaista. Ennen Tansaniaan saapumistani minullakkaan ei juuri ollut käsitystä siitä, millainen maa Tansania tulisi olemaan. Nyt voin sen ainakin todeta, etten ole tähän mennessä ystävällisempää kansaa tavannut! Tuntemattomien ihmisten tervehdykset tuntuivat aluksi oudoilta, mutta nyt nämä yställiset eleet ovat jo itsestäänselvyys. Tansaniassa päivää ilman tervehdystä ”Mambo!” ei olekkaan. Välillä muistuu mieleen Suomi, jossa kadulla kävellessä vastaantulevia hädintuskin vilkaistaan, saati tervehditään (tuttuja lukuun ottamatta tietysti). Täällä päin voi rennosta alkaa jututtamaan ventovierasta, eikä tarvitse pelätä saavansa outoja katseita.

Valkoisen henkilön näkeminen kerää vieläkin paljon huomiota monissa paikoissa. Sanaa ”mzungu” (joka tarkoittaa valkoista henkilöä) kuulee huudettavan päivittäin. Aluksi jatkuva huomio oli häiritsevää, mutta nyt siihen on jo tottunut. Tansanialaiset ovat kuitenkin hyvin leppoisaa ja iloista kansaa. Eniten pidän paikallisista lapsista, jotka ovat aina niin hymyileviä ja iloisia. On mukavaa, miten tuntematon lapsi saattaa hyökätä syliin ilman minkäänlaista aristelua. Toinen asia mistä pidän kovasti, on tansanialaisten tapa nauttia musiikista ja tanssista. Heillä tosiaan on rytmi veressä!

Pakko kyllä myöntää, että joskus on ollut pinna kireällä kun olen esimerkiksi kiireessäni joutunut säheltämään paikallisen kauppiaan kanssa, joka välissä palvelee muita asiakkaita tai alkaa kysellä viereisestä kojusta seteleitä omien vaihtorahojen ollessa lopussa. Tansanialaisilla kun ei ole kiire minnekkään. Kaikki tapahtuu kuin hidastetussa elokuvassa. Täällä ei kertakaikkiaan voida ymmärtää länsimaalaisten kiireistä elämäntyyliä. Kerran paikallinen kaverini kommentoi kävelytyyliäni juoksuntapaiseksi...

Kaiken kaikkiaan tansanialaiset ovat hyvää ja miellyttävää seuraa. Perhe ja ystävät ovat heille tärkeitä, ja vieraista pidetään hyvää huolta. Täällä osataan ottaa ilo irti pienistäkin asioista, luonnollisesti. Ja vaikka moni asia täällä saattaakin olla huonosti, on silti monia asioita joista länsimaalaiset voisivat ottaa opikseen. Tämä reissu on todellakin ollut avartava kokemus ja antanut uutta perspektiiviä ajatteluuni.

Millä eväillä medianomiksi?

alumnit Kirjoittanut Alumnit   blogissa Oamkin alumnit
Julkaistu 29.10.2010, klo 16:04

Lukion jälkeen minun piti mennä yliopistoon, Helsinkiin, lukemaan psykologiaa. Ammattikorkeakouluista en tiennyt juuri mitään ja vielä vähemmän tiesin medianomeista.  Kovin kummoiset eivät siis olleet eväät ryhtyä toimittajaksi, kun mutkien kautta välivuoden ”ajankuluksi” päädyin harjoittelijaksi pieneen paikallislehteen keväällä 2003.

Tuolla paikallislehdessä törmäsin elämäni ensimmäiseen medianomiin.  Sain kuulla Oamkin huipputasoisesta ja työnantajien arvostamasta journalismin koulutusohjelmasta sekä Kulttuurinalan luovasta ja energisestä ilmapiiristä. Löysin itseni pääsykokoista ja tunsin tulleeni juuri oikeaan paikkaan. Medianomi minusta pitää tulla ja sitä myötä sitten toimittaja.

Aloittaessani opiskelun syksyllä 2003 oli moni asia viestinnän koulutusohjelmassa vielä lapsen kengissä; mutta annettakoon se anteeksi, sillä olihan ala Oamkille vielä niin uusi. Vuosien varrella kehittyivät uudet medianomit ja Oamkin koulutus sitten yhtä matkaa kohden sitä, mitä se parhaimmillaan olla saattaa. Koko kulttuuriala, ei pelkästään viestintä, tuntuivat olevat Oamkin lippulaiva, jolla suuri oppilaitos ratsastaa eteenpäin. Hienot uudet tilat valmistuivat 2005 vuoden alkuun. Opiskelijat alkoivat saada näkyvyyttä eri medioissa, niin tekijöinä kuin juttujen aiheina. Ammattitaitoiset opettajat kannustivat opiskelijoita ahkeraan työntekoon ja haastoivat meidät kehittämään itseämme jatkuvalla syötöllä. Vierailevat luennoitsijat toivat oman säväyksensä medianomiopintojen parissa puurtamiseen.

Tuosta ajasta on nyt viisi vuotta kulunut. Olen valmistunut. Olen osa-aikatyössä, pätkätyöläinen, freelancer, vähän yrittäjä ja jonkin verran työtönkin – mikä nyt hienoimmalta kuulostaa.  Ja niin on moni muukin Oamkista valmistunut medianomi. Meille jo valmistuneille suurin ongelma on se, että medianomeja koulutetaan yksinkertaisesti liikaa; ei vain Oamkissa, vaan valtakunnallisesti. Vielä opiskeleville ongelma on puolestaan se, että medianomikoulutus on jämähtänyt paikoilleen. Tai ottanut täällä Oulussa jopa aimo harppauksen taaksepäin.

Moni innostava ja ammattitaitoinen opettaja on Oamkin kulttuurinalalta lähtenyt tai heidän tuntejaan on roimasti vähennetty. Opettajat ovat vierailijoita, jotka käyvät pitämässä kurssin silloin ja toisen tällöin. He ovat kyllä oman alansa ammattilaisia, mutta pedagogiset taidot ovat sitten niin ja näin.  Pahimmassa tapauksessa opettaja vaihtuu kesken kurssin ja kukaan ei tiedota asiasta opiskelijoille.

Opiskelijat ovatkin ihmeissään ja jopa peloissaan. Kurssisisällöt eivät vastaa kurssikuvauksia, eivätkä kurssikuvaukset työelämän vaatimuksia ja tarpeita. Ei valokuvausta voi opettaa vain näyttämällä, mistä painetaan kun halutaan suurentaa aukkoa. Ei lehtijuttuja opi kirjoittamaan vain lukemalla päivän sanomalehteä. Verkkokurssit puolestaan ovat hyvä osa opiskelua, mutta eivät missään nimessä saisi olla luentoja suuremmassa arvossa.

Opiskelijat ovat huolissaan tulevan ammattinsa puolesta. Kuinka heppoisilla tiedoilla ja taidoilla voi astua työelämään? Miksi työnantajien pitäisi luottaa Oamkin medianomeihin, jos nämä itsekään eivät voi luottaa omiin kykyihinsä. Opettajat vaihtuvat, kukaan ei ota vastuuta, oppilaanohjausta ei juuri ole ja taitavimmat opettajat lähtevät muihin oppilaitoksiin tai muuten muihin töihin.

Tällaisia kuulumisia me kulttuurialan alumnit olemme saaneet suoraan opiskelijoilta. He eivät tienneet keneen muuhun ottaa yhteyttä ja eivät edes usko, että opettajille tai yksikön johdolle puhuminen mitään auttaisi. Me alumnit olemme pääosin tyytyväisiä Oamkista saamiimme oppeihin ja toivomme, että myös tulevat medianomit voisivat tuntea samoin. Enemmän kuin mielellämme toisimme työelämän kuulumisia Oamkiin, kun uusia opetussuunnitelmia ja kurssisisältöjä laaditaan. Ja pysyäkseen Oamkin lippulaivana, on kulttuurialan yksikön uudistettava toimintatapojaan ja luotava edes jotain pysyvyyttä, sekä varmuutta hyvin epävarmaa alaa opiskelevien nuorten arkeen.

Millaisen kuvan Oamk haluaa itsestään antaa työmarkkinoille? Entä opiskelupaikkaa hakeville nuorille? Huonot kuulumiset ja - uutiset leviävät ikävä kyllä hyviä nopeammin.

 

Anni Jyrinki sekä muut viestinnän alumnit – valmistuneiden ja vielä

valmistumattomien medianomien puolesta

Salla

cbetts Kirjoittanut Chris Betts   blogissa A Social Life by Chris Betts
Julkaistu 28.10.2010, klo 14:59

Welcome to Salla,

This small town called Salla Is located in the north east of Finland, very close to the Russian border, even though it is a small town it does hold alot of history. But before that, why was I there you may ask, simple answer my girlfriend, so with this in mind I hope to do this post justice.

During my stay at this town it had been snowing, my first taste of Finnish snow since my return to Finland, and it will not be my last that is for sure, it felt like being home and one of the best feelings in the world, it was also in Salla that I had made my choice to stay here in Finland, so the place holds a important place in my heart for more than one reason.


The people of Salla, of whom I meet, was very friendly and interested into getting to know me, very approachable people, the town has a very nice friendly looking surrounding with plenty of areas to visit for those interested in taking pictures or even for a bit of a history tour or of course you could visit the ski resort to take a relaxing weekend on the slopes.

So lets have a little bit of the history of Salla (Kuolajärvi intill 1936) Soviet troops invaded Finland at Salla during the Winter War but were stopped by the Finnish Army. Parts of the municipality were ceded to the Soviet Union after the war. The ceded part is sometimes called "Old Salla" or Vanha Salla. During the Continuation War the old town of Salla was on the Soviet side of the border. The German X X X VI Corps attacked the Soviet positions in an operation code-named Polarfuchs. With the help of the Finnish 6th Division it managed to occupy all of the ceded territories. At the end of the war the German troops were pushed out of Lapland by Finnish troops in the so called Lapland War.

The following villages were ceded to the Soviet Union: Korja (Korya), Kuolajärvi (Kuoloyarvi), Kurtti, Lampela, Sallansuu, Sovajärvi, Tuutijärvi and Vuorijärvi (Vuoriyarvi).

Salla is the terminus of a freight-only railway line from Kemijärvi. In 2006, the Finnish Rail Administration announced proposals to close the line. The line formerly extended beyond Salla into Russia. (information sourced wikipedia and Salla)

So welcome to Salla and enjoy your time there, discover the hidden treasures of this small and magical town. The beauty of Salla will always stay in my heart, and a memory to last me a lifetime.

Remember to contact me theonebettsy@gmail.com and please keep the comments coming thanks :)

« Edellinen 1 ... 336 337 338 339 340 341 342 343 344 345 346 ... 353 Seuraava »