HUOM! Olet Oamkin vanhassa blogissa. Siirry uuteen blogiimme tästä »
Oamkin blogeja

« Edellinen 1 ... 295 296 297 298 299 300 301 302 303 304 305 ... 353 Seuraava »

Vaihdosta Koto-Ouluun ”omiin töihin”

kulttuuri Kirjoittanut Kulttuurialan yksikkö   blogissa Pieninkin yhteinen jaettava
Julkaistu 21.9.2011, klo 10:41

14. kerran opettajavaihto Kristiansandiin on kotimatkaa vailla. Huomenna jatkuu aherrus Oamkissa. Tosin vaihtomatkan aikana on loistavan nykytekniikan ansiosta tullut ohjatuksi opinnäytetöitä Optiman kautta, pidetyksi yhteyttä töiden merkeissä opiskelijoihin ja kollegoihin sähköpostin ja Facebookin kautta sekä tietysti kirjoitetuksi näitä blokikirjoituksia.

Eilen pidettyäni viimeisen tunnin ja kiitettyäni opiskelijoita aktiivisesta osallistumisesta  kurssilleni he antoivat opettajalle parhaan mahdollisen kiitoksen aplodeeraamalla lämpimästi. Palaute oli positiivista, ja sain opiskelijoilta tietää, että tehdystä työstä oli välitöntä hyötyä. Tällaista en ole tähän mennessä kokenut yhdessäkään vaihtopaikassa aikaisemmin. Olen ylipäätään muutenkin sitä mieltä, että avoimuus ja suora välitön palaute on asiallisesti tehtynä tarpeellista, ja siitä on nopeammin hyötyä kaikkien kannalta kuin kurssien lopuksi kerätystä kirjallisesta palautteesta.

Nykyajan yksi suuri laatusana on läpinäkyvyys. Kannatan opetuksen kohdalla tätä. Se merkitsee minulle vuorovaikutusta, opetettavien asioitten loogista käsittelyä ottamalla myös yksilöt huomioon sekä sitä, että tavoitteista pidetään kiinni. Näen, että opetus on avointa, ja mitään jääkiekkovalmentajien termillä salaista pelikirjaa ei ole. Opetuksessa jaetaan kaikki itselle saatavissa oleva tieto, kokemukset ja taito opiskelijoille. Eräs Sibelius-Akatemian laulunopettaja totesi leikillään hyvän opetuksen seurauksista, että opiskelijat menevät jopa joskus taidoissaan ohi opettajastaan ja että ”pitää alkaa opettamaan väärin”, jotta oma leipä olisi turvattu. :-) Tuskinpa sentään.

Syksyn mittaan vastassani tulee olemaan kovia haasteita musiikin koulutusohjelmassa. IX Leevi Madetoja -pianokilpailun valmistelut pitää saada päätökseen, suuri määrä opinnäytetöitä pitää saada ohjatuksi, jotta mahdollisimman moni valmistuisi, yksikkömme auditointi koskettaa välillisesti tai välittömästi sekä opettajana kehittymisen ja kasvun juna kulkee toivottavasti eteenpäin.

Kristiansandissa on pian uusien jo valmistuneiden yliopistotilojen lisäksi syytä suureen juhlaan, kun uusi kulttuuritalo satama-alueella valmistuu lähitulevaisuudessa. Talo on tarkoitus ottaa käyttöön ensi vuoden alussa, ja siihen on mahdollisuus käydä tutustumassa nettiosoitteessa http://www.kristiansand.no/en/Kultur-og-fritid/Kilden/.

Ohessa sateisena sunnuntaina ottamani kuva kulttuuritalo Kildenista.

 Jouko Tötterström

Ikiliikkujan paluu: "no tällasta se nyt vaan näiden projektien kanssa on"

m9wada00 Kirjoittanut Daniel Wallenius   blogissa Ikiliikkujan päiväkirja
Julkaistu 21.9.2011, klo 00:39

Kirjoittelin viimeksi suunnittelevani torstaista koti-iltaa. Suunnitelma ei taaskaan pitänyt, kun kaveri alkoi houkutella seuraksi, kun sillä oli tylsää. Se ehdotti kaljalle menoa, mutta keksimme paremman ratkaisun: käperryimme sen luokse katselemaan romanttista hömppäelokuvaa, FC Venusta.

Elokuva toi mieleen paljon muistoja. Näin sen ensimmäistä kertaa aivan tammikuun alussa vuonna 2006. Minulla oli ollut edellisenä päivänä futismatsi ja jalkoja särki vallan vietävästi. Koitin lievittää oloani kylmägeelillä ja buranalla, jota siinä vaiheessa kului noin paketillinen viikossa. Luovutin taistelun. Soitin valmentajalle ja ilmoitin lopettavani pelaamisen tunti ennen illan treenejä ja lähdin leffaan kavereiden kanssa. Lopettamispäätös piti ja pitää edelleen - kaksi polvileikkausta myöhemmin.

Perjantaina minun piti olla ahkera. Toistan, piti. Koska tekemistä alkaa olla niin paljon, että pää ei meinaa enää kestää, on aloittamiskynnys kuitenkin suunnattoman korkea. Täyttelin aamupäivän projektidokumentteja Optimaan. Päivitin suunnitelman, synopsiksen ja tuotantolupahakemuksen sekä kirjoitin aikataulun puhtaaksi. Käväisin myös syömässä koululla ja vaihdatin öljyt Volvoon. Iltapäivällä yritin epätoivoisesti kehitellä tekstejä verkkosivuille ja ennakkoesitteisiin, mutta inspiraatiota ei ollut. Läksin kaljakauppaan.

Mukaan tarttui olutpakkaus ja suuntasimme parin tuutorin ja joukon ykkösiä kanssa Ainolaan leikkimään lapsuutemme ikimuistoisimpia leikkejä. Olimme Peiliä, Viimeistä paria uunista ulos ja Kirkonrottaa, jota oululaiset väen väkisin yrittivät kutsua Konkaksi. Konkat tai rotat, olivatpa mitä tahansa, olivat niin pöhlöjä, että eivät koskaan etsineet sitä pusikkoa, missä meitä oli piilossa peräti kolme. Eivätpä löytäneet.

Lopuksi olimme solmua. Kehitimme sellaisen solmun, ettemme puolessa tunnissa saaneet sitä auki. Julia kyllä luuli aina ratkaisseensa sen, mutta tosiasiassa se asteli vain saman käsiparin yli kerta toisensa jälkeen.

Sitten pakkasimme itsemme autoon ja lähdimme kohti Välkkylässä olevaa saunaa. Laura oli perinteiseen tapaan kuskina. Yksi pyörätön journalisti tungettiin koiraosastoon, jolloin muodostimme hienon perheen: äiti ajoi, isi joi kaljaa etupenkillä, kolme lasta riiteli takana ja koira piipitti jotain peräkontista.

Sekasaunan jälkeen en enää jaksanut baariin, vaan pidin huolen, että kaksi journalistia löysi koteihinsa ja painelin sitten nukkumaan. Piti nimittäin jaksaa jatkaa. Yritin vielä vääntää projektihommia, mutta ei onnistunut. Ostin siis viiniä ja suuntasin loppuviimein erään kaverin tupareihin Tuiraan. Teemana olivat sana- ja kuvataiteet, joten iskin baskerin ja ruutupaidan sammareiden kyytipojaksi. Näytin lähinnä juopolta.

Jokaisen piti pitää jokin performanssi. Kuulimme Prodigyä kitaralla ja eväskotelolla soitettuna, pantomiimiseksinovellin, minun lausumani runon kanadanhanhista golfkentällä. Loppuillan soittelimme kitaralla ja lauloimme SMG:tä, mutta koska muilla meni hermot, vaihdoimme Nypyköiden Lastenlauluun. Norja-säkeistö piti vetää kolmesti, sillä lauloin joka kerta täysiä ja epävireessä väärin.

Lopuksi jatkoimme Lappeenrannasta mukana tuomallani ohjelmanumerolla. Kaikki pitivät puheen päivänsankarille. Kaikki olivat niin humalassa, etteivät puheet tarjonneet suurta sisältöä, mutta kyllähän se tuiralaisen yksiön emäntä hieman liikuttui. Baari jäi välistä ja lähdin kotiin nukkumaan.

Maanantai oli paha, paha päivä ottaen huomioon, että se oli vapaapäivä. Menin kymmeneksi koululle pitämään haalari-infoa muusikoille sekä keskustelemaan toiminnastamme ja sen kehittämisestä. Saimme muutaman hyvän yhteistyöidean vireille.

Seuraavaksi jatkoin projektin parissa painimista, mutta valmista jälkeä en saanut vieläkään aikaan. Oopperalukko oli niin paha, että päädyin elokuvakäsikirjoituksen kimppuun. Tällä viikolla on nimittäin tarkoitus kuvata lyhäri osaksi Osakon ympäristöpäivää. Teemana on kuluttaminen ja lyhärin pääosassa on yrmy mieshenkilö, joka ilmeisesti yrittää hankkia mahdollisimman suurta hiilijalanjälkeä.

Meillä oli koulua vasta viideltä. Kulutin päivän ainoat oppitunnit suunnitellen pakinaa Paavo Väyrysestä. Sain aikaan pelkkää paskaa. Onkohan ihme...

Koulun jälkeen suuntasin yhden luokkakaverin luo tekemään kuvakäsikirjoitusta kulutusleffaamme. Väänsin piirroksia kaksi ja puoli tuntia. Viisitoistasivuinen kässäri tuli. Viiden sivun jälkeen aloimme puhua henkeviä, enkä keskittynyt piirtämiseen enää ollenkaan. Tulosta kuvaa hyvin kaverin kommentti: "Tyypit vaan yksinkertastuu ja yksinkertastuu sivu sivulta, mutta tietokonepöytä on ja pysyy tarkkana". Oikeassahan se oli. Sitten se vielä piirsi kaikille silmät ja kreisin ilmeen lukematta kuvatekstejä. Nyt siitä kässäristä ei enää ota Erkkikään selvää.

Lopetimme tuhertamisen joskus yhdeltätoista ja aloimme juoda teetä. Olin kotona yhdeltä. Uni tuli neljältä. Yhdeksältä olin pirteänä hakemassa kuvaustiimiä kouluun. Aluksi meillä oli erään yrittäjätuottajan luento. Se oli ehkä sympaattisin luennoitsija ikinä. Se antoi palaa, puhui rohkeasti, räävittömästi ja oli niin oma itsensä kuin kukaan vain voi olla. Se teki tasan omaa juttuaan ja hankki siitä elantonsa välittämättä paskaakaan niistä, jotka sen menestystä epäilivät. Lopuksi se arpoi meille omia kirjojaan. Minäkin voitin, jee.

Tuntien jälkeen olikin sitten aika alkaa kuvata.  Kuvaustiimi varmistui vasta edellisenä iltana ja kuvausaikataulun viimeistelimme ruokatunnilla. Valmistelu oli tehty niin päin helvettiä kuin olla ja voi, joten oli täysin uskomatonta, että pysyimme kuvausaikataulussa. Kuvasimme koulun kirjastossa, luokkatiloissa, ravintolassa, aulassa, pihassa sekä läheisen huoltoaseman pihalla. Välillä kävimme Osakon toimistolla syömässä ja raportoimassa edistymisestämme. Lopetimme puoli kahdeksan maissa ja läksin taas juomaan teetä luokkakaverilleni sekä katsomaan päivän tuotoksia.

Kotiuduin kahdeksan jälkeen ja väänsin lisää tiedostoja projektikansioomme, vastasin blogipalautteeseen, laitoin kamerat latautumaan huomista varten, katsoin making of -kuvat, keskustelin järjestörahoituksesta ja aloin blogata. Herätys on huomenna kello 6. Tuleepa taas pitkät yöunet. Huomisen kuvausaikataulukin kun on vielä tekemättä.

 

Eka viikko, part 3: Bileet

k8pani01 Kirjoittanut Niko Pääkkönen   blogissa Double Degree! Raus Raus!
Julkaistu 20.9.2011, klo 19:54

Toivottavasti tässä vaiheessa on jo sukulaiset ja opettajat kyllästyneet lukemiseen, nimittäin päästään siihen aiheeseen mitä kaikki Erasmukset osaavat parhaiten. Turhapa tähän on mitään kaunistella - raskas työ vaatii raskaat huvit. Ensimmäisen koulupäivän jälkeen tiistaina tuutorit järjesti koko Erasmus ryhmälle kotibileet. Perinteiden mukaisesti suomalaiset istui hiljaa nurkassa ennen tequila shotteja, jonka jälkeen "Poika alkoi saunomaan" ja musiikki täytyi katkaista kun oltiin hajoittaa ilmeisesti koko kämppä. En tiedä miten ihmeessä selvittiin kaikki keskiviikoksi kouluun, mutta bileistä huolimatta käydään siis ihan kunnialla tuota koulua täällä.

Ainakin kaikki yritettiin mahtua samaan kuvaan tiistaina

Perjantaiksi tuutorit olivat varanneet Beer Academysta pöydät ja tarkoituksena oli suorittaa kaljatutkinnot. Diplomin sai, jos joi kahdeksaa erilaista kalja tuoppia. Täytyy jo heti sanoa, että juomalla tutkinnon suoritti ainoastaan suomalaiset. Oltiin kuitenkin sen verran reiluja Laurin kanssa, että juotiin muutamalle muullekin tutkinnot loppuun - olihan se kuiteskin ilmaistaa kaljaa, kun ne oli maksettu jo. Nyt on siis jo eka tutkinto suoritettu! Eikä mennyt kuin viikko!

Valmistujaisjuhlista Beer Academyssa

Finnish Party

Sunnuntaina oli tarkoitus lähteä Alpeille, mutta sää oli niin paska, että se jouduttin perumaan. Joten ei muuta kuin varaamaan baari illaksi, ja siirrettiin ensimmäinen Finnish Party jo lauantaille! Suomalaiset tytöt teki koko Erasmus sakille makaroonilaatikkoa (josta muuten saatiin kehuja) ja poikien kanssa puolestaan tehtiin muutama pullo Fisua. Noh, oli mulla pullo Salmariakin Suomesta. Ja ostettiin 8 pulloa halpaa Jeltzin vodkaa. Niin ja Tonin Jägermeister pullo. Ahh, ja Mikko osti Tequilaa ja Smirnoff vodkaa. Mutta muuten kaikilla oli ihan omat juomat mukana!

Fisuu, Salmarii, Caipiroskaa.. (Kaikkea missä on prosentit kohillaan)

Itse bileet meni aika putkeen ja saatiin paljon kiitosta kaikilta. Olin alkuillan baarin takana tekemässä drinkkejä ja kaatamassa shotteja, mutta loppuillasta porukka seilasi molemmin puolin tiskiä. Whatever. Taidettin pitää myös kicker turnaus. Loppuja voi kysellä joltain kellä on paremmat muistikuvat. Ei ollut nimittäin mitään ideaa siinä, että piti juoda itsekin shotti joka kerta kun tarjosi paukkua. Loppujen lopuksi on ihan hyvä vain, etten saa juoda Suomessa kun oon baarin takana töissä.

Kicker turnauksessa Paul (tuutori, kuka palasi vasta Oulusta vaihdosta!) ja Toni (vaihtari Helsingistä, asuu naapuri huoneessa) olivat vahvoilla
Mulla olisi myös kuva missä Mikko (kaikki Liiketalouden yksikössä kyllä tuntee Mikon..) on kännissä, mutta sitä ei saa kuulemma julkaista. Höh.

Nyt kun on näytetty, että suomalaiset osaa juoda, niin ajateltiin seuraavaksi näyttää, että osataan olla myös juomatta. Tämähän nyt on tietenkin täyttä paska puhetta.

Eka viikko, part 2: Koulu

k8pani01 Kirjoittanut Niko Pääkkönen   blogissa Double Degree! Raus Raus!
Julkaistu 20.9.2011, klo 19:40

Ensimmäinen kouluviikko tuntui todella pitkältä ja ei kyllä uskoisi, että ollaan oltu täällä vasta viikko. Tosin ihan positiivisella tavalla pitkältä, eikä ole hetkeäkään kaduttanut vaihtoon lähtö. Erasmus ryhmä on myös aivan loistava. Tuutorit ja bileet on pitänyt huolen siitä, että jokainen on tullut kaikkien kanssa jo enemmän tai vähemmän tutuiksi.

Viikon lukkari

Tuosta kuvasta näkeekin tuon lukujärjestyksen ekoille viikoille, joten avaanpa sitä hieman. Rekisteröidyttiin tosiaan tiistaina itsemme tänne asukkaiksi ja saatiin ne ilmaiset bussikortit. Keskiviikon City Quiz oli pitkälti samanlainen mitä Oulussakin pidetiin uusille opiskelijoille - eli kierrellään ympäri kaupunkia tehden random tehtäviä. Päästiin kylläkin käymään samalla Minsterin huipulla, se oli aika jepajee.

Tässä vaiheessa oltiin vasta kupolin päällä - torniinkin pystyi siis kiipeemään!

Torstain lisäjutut oli vain Euroopan Union ulkopuolelta tuleville, ja perjantain ruokailu on siirretty jonnekin tulevaisuuteen. Ruuasta puheen ollen, syödään edelleen ihan liian paljon Döner Kebua ja muuta roskaruokaa. Ihan kuin ei riittäisi, että kaljaa joutuu juomaan melkeen joka päivä. Mutta "ne on vaan nää eka päivät..".

Team Nordic @ City Quiz

Saksan kurssit

Saksaa on siis joka päivä viisi tuntia, ja ollaankin opittu jo ensimmäisen viikon aikana enemmän kuin mitä opin Suomessa kahden vuoden aikana yläasteella ja ammattikorkeassa alkeiskurssin aikana. Itseasiassa osaan saksaa jo enemmän kuin ruotsia. Opiskelu on todella intensiivistä ja motivoivaa. Oppii ihan huomaamattaan saksaa.

Saksan kurssilla on hupia

Suomeen verrattuna opetus on enemmän vuorovaikutteista ja sanoja opiskellaan enemmän keskustelemalla. Tosin suurin syy varmaan on se, että tällä hetkellä ei opiskella vielä yhtään muuta kuin saksaa tunnista toiseen. Voisi muuten olla opettajat siellä Suomessa ylpeitä (nyt kun ei oo vielä lukenut noista bileistä), että ollaan kiltisti opiskeltu ja myös opittu saksaa, vaikkei kuulunut edes meidän kurssi suunnitelmaan eikä tehdä noilla opintopisteillä mitään. Opiskellaan siis ihan itsemme vuoksi, mitä tämä on?

 

Steinway saliin, Bolognan prosessi käyttöön

kulttuuri Kirjoittanut Kulttuurialan yksikkö   blogissa Pieninkin yhteinen jaettava
Julkaistu 20.9.2011, klo 10:09

Pääsin eilen opettamaan Agderin yliopiston uudessa konserttisalissa. Se sijaitsee vastikään valmistuneessa yliopiston uudessa musiikin koulutukselle tehdyssä rakennuksessa. Moni ratkaisu talossa on hyvin samankaltainen Oamkin kulttuurialan yksikön tilojen kanssa.Tosin norjalainen rakennustyön laatu on siinä suhteessa parempaa kuin meillä Suomessa, että äänieristys on täydellinen, eikä luokasta toiseen kuulu mitään. Flyygelinkuljetustaidoissa täällä ollaan sentään meitä jäljessä: tuliterän Steinwayn kansi oli onnistuttu rikkomaan kuljetuksen loppuvaiheessa. Niinpä instrumentti nökötti salissa ilman siipeä, jonka olisi voinut nostaa lentoon soiton ajaksi.

Minulla oli herkullinen tilaisuus ottaa ensituntumaa uudesta soittimesta ja salista ja havaita molemmat erittäin hyviksi. Opetuksen laatukin tietysti paranee käytettävissä olevien välineiden ja tilojen ansiosta jonkin verran. Näin tapahtuu myös Oulussa. Kulttuurialan yksikön käyttöön tehtyjen tilojen rakentamisen aikana nähty suunnittelu ja kuultu puhe siitä, minkälaisia erikoistiloja tarvitaan, otettiin onneksi huomioon, jolloin tiloista saatiin varsin toimivat ja ajanmukaiset. Myös Kristiansandissa voidaan nyt olla iloisia siitä, että yliopiston kampuksella on monialaista koulutusta ja asianmukaiset tilat.

Norjassa Bolognan prosessi on edennyt musiikin koulutuksen osalta niinkuin oli odotettavissa. Musiikkiopinnot koostuvat pääosin kahdesta moduulista, joista ensimmäinen on bachelor-tutkinto ja toinen master-tutkinto. Sama linjaus toimii kaikissa muissa pohjoismaissa paitsi Suomessa. Tässä riittää ainakin itselläni viikottaista ihmettelyä. Miksi ihmeessä Suomen musiikkikoulutuksen master-taso halutaan jumiuttaa vain Sibelius-akatemian hallintaan? Miten tämä logiikka toimii kansainvälistyvässä maailmassa? Mitä tämä merkitsee kv-yhteistyölle? Helsinki sai musiikkitalonsa klassisen musiikin kruunuksi. Nyt siellä on kaikki mahdollinen hyvä. Soisi kuitenkin, että veronmaksajien rahoja käytettäisiin varsinkin koulutuksen osalta enemmän Pohjois-Suomen hyväksi.

Oheisesta linkistä voi käydä katsomassa tietoja Kristinsandin uudesta ylpeydenaiheesta:

http://www.uia.no/en/portals/about_the_university/fine_arts/new_building_-_sigurd_koehns_house

Näitä tuumaili Norjassa tiistaiaamuna Jouko Tötterström

 

 

« Edellinen 1 ... 295 296 297 298 299 300 301 302 303 304 305 ... 353 Seuraava »