« Edellinen 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 ... 348 Seuraava »

Kanadan kesä

luova Kirjoittanut Luova   blogissa Alan agrologiksi
Julkaistu 17.6.2017, klo 12:15
Suoritin kolmen kuukauden mittaisen maatilaharjoittelun viime kesänä Kanadassa. Maatila, jossa harjoittelun tein, oli ennestään tuttu, sillä olin siellä jo pari vuotta takaperin viettänyt neljä kuukautta. Noiden neljän kuukauden aikana sain kokea Saskatchewanin lämpimän ja pitkän syksyn, joka kuitenkin nopeasti muuttui hyytävän kylmäksi talveksi. Viimekesän harjoittelun aikana taas vietin tilalla kolme kesäistä kuukautta ja näin paljon erilaisia asioita, kuin talvella pääsin näkemään. 
Eksynyt vasikka.

Tila sijaitsee Kanadassa Saskatchewanin provinssissa Outlookin kylässä.  Tilalla kasvatetaan lihakarjaa laidunruokintaperiaatteella. Lihakarjan lisäksi heiltä löytyy munivia kanoja, tipuja, tyhjänpanttina puuhaavia karjuja sekä pari emakkoa, neljä hevosta, poni, aasi, viisi lammasta ja koira sekä kissa. Tila noudattaa pitkälti luomuviljelyn ja kasvatuksen periaatteita, mutta he eivät ole rekisteröityneet luomutilaksi sen aiheuttamien rajoituksien takia.

Lapset harjoittelevat lassoamista.

Hiehot karkuteillä. 

Yksi löysi oman aitauksen

Tilalla pääsin tekemään monipuolisesti tilan töitä. Peltotöitä riitti ja yhden pellon muokkaamiseen menikin aikaa, sillä yhden pellon koko saattoi olla 60 hehtaaria. Vaikka koneet olivat suuria, tuntui kuin olisi ruokalusikalla peltoa muokannut. Yhteensä tilalla oli maata 900 hehtaaria, josta kuitenkin suuri osa oli eläinten laidunnettavana.

Peltotöissä

Heinänniiton aikaan paalasin heinää, sekä kuljetin paaleja talvea varten pelloille. Tilalla lehmät ruokitaan laitumelle myös talviaikaan eivätkä he kuljeta lehmiä tilan läheisyyteen kuten lähes kaikki muut tilalliset tekevät. Peltotöiden lisäksi huolehdin hevosista ja niiden laitumista, ruokin pikkupossuja sekä kanoja ja keräsin munia kanoilta.

Hevosia tarkastamassa
Porsaan ruoka-aika

Kanojen häkkiä siirrettiin eri kohtaan tuoreen ruohon loppuessa. 

Ehkä mieleenpainuvin tapahtuma koko kesän ajalta oli vasikoiden polttomerkkaus. Ensinnä lehmät vasikoineen paimennettiin suurelta laitumelta pieneen aitaukseen, jossa ne voitaisiin erotella. Emät siis eroteltiin vasikoista, sillä vain vasikoille tehtiin toimenpiteet, kuten polttomerkittiin vasikka tilan omalla tunnuksella, rokotettiin, laitettiin korvamerkit ja sonnivasikat kuohittiin. Käytännössä tämä onnistui niin, että vasikka lassottiin takajaloista ja kiinnitettiin kaulasta maahan kiinnitettyyn naruun. Tämän jälkeen vasikka ei juuri voinut pyristellä vastaan ja toimenpiteet voitiin suorittaa. Näkemäni ja vasikan huudon perusteella voin sanoa, että oli varmasti erittäin kivulias kokemus. Hajukaan ei ollut paras mahdollinen, kun vasikoiden nahkan käry leijui ilmassa. Tämä oli kuitenkin tilallisten mielestä helpoin, varmin ja halvin tapa merkata tilan vasikat niin, että merkkaus pysyy ja ne voidaan vielä aikuisenakin tunnistaa. 

Hevosten avulla lehmät koottiin laitumelta pienempään aitaukseen.

 
Vasikat kiinni.
Polttomerkkaus. 
Kuohitseminen.
Lounastauko.

 

Suosittelen lämpimästi kaikkia lähtemään vaihtoon tai harjoitteluun ulkomaille. Toisin kuin Suomessa, Kanadassa ei ole määräyksiä ja rajoituksia joka asiaa koskien, joten siellä pääsee vapaammin tekemään sellaisia juttuja, mitä Suomessa ei pääsisi ilman kokemusta, koulutusta tai lupia tekemään. Sain esimerkiksi ajaa rekalla sekä kuljettaa lehmiä karjavaunussa. Ainakin itselleni oli erittäin avartava kokemus nähdä, miten elämä kulkee toisella puolen maapalloa. Koulun asettamien tavoitteiden lisäksi ulkomailla oppii paljon muutakin hyödyllistä.

Kesä ohi ja aika palata Suomeen.

Jenny Jurvakainen, 3. vuoden agrologiopiskelija



Hälsningar från Österbotten

luova Kirjoittanut Luova   blogissa Alan agrologiksi
Julkaistu 17.6.2017, klo 11:38

Opiskelen agrologiksi neljättä vuotta. Suoritin toisen harjoitteluni talvella työpaikallani pohjanmaalaisella emolehmätilalla. Työnkuvani on hyvin monimuotoinen; työnjohtoa, suunnittelua, käytännön töitä sekä paperitöitä. Tilalla työskentelee itseni lisäksi myös ulkomaalaisia työntekijöitä päivittäisten askareiden parissa.

Pohjoisemmasta ”maitosuomesta” kotoisin olevalle maisemanvaihdos rannikkoseudulle, perunapeltojen ja kasvihuoneiden keskelle, on tuonut erittäin paljon uusia näkökulmia ja uutta tietoa maatalouden eri osa-alueista. Olen oppinut hyvin paljon lisää niin perunantuotannosta kuin emolehmistäkin. Aivan uutena asiana on tullut myös kananmunan tuotanto. Tilalla on myös pieni lattiakanala jossa kanat kulkevat vapaana.

Vaihteleva ja vaativa työnkuva on toisinaan ollut raskasta, mutta myös erittäin palkitsevaa. Harvemmin ensimmäisenä tehtävänä on sertifikaatin hankkiminen tilalle, mutta läpäistyn tarkastuksen jälkeen voi tuntea onnistuneensa työssään!

Aina ei tarvitse lähteä edes Suomen rajojen ulkopuolelle nähdäkseen jotain uutta!

Sampsa Heikkilä, 4. vuoden agrologiopiskelija

Harjoittelussa Turkan ratsurinteellä

luova Kirjoittanut Luova   blogissa Alan agrologiksi
Julkaistu 16.6.2017, klo 12:14

Suoritin ensimmäisen työharjoitteluni Turkan ratsurinteellä kesällä 2016. Harjoittelussa Turkan ratsurinteellä sain tutustua monipuolisesti sekä hevostallin että viljatilan toimintaan.

Harjoittelussa työskentelin pääsääntöisesti aamutallivuorossa, ja osallistuin tallitöiden ohella viljatilan töihin. Tallityöt ja työskentely hevosten kanssa oli jo ennestään tuttua, mutta harjoittelussa sain kertausta ja lisää varmuutta hevosten kanssa työskentelyyn. Sain seurata hevosyrittäjyyden arkea ja siihen liittyviä päätöksentekoja. Pääsin myös päivittäin seuraamaan hevosten luonnollista käyttäytymistä niiden ulkoillessa päivät laumoissa suurissa tarhoissa, sekä kesän alkaessa vehreillä laitumilla.

Turkan ratsurinteellä on hevosia varsoista vanhuksiin. Laajan ikärakenteen lisäksi hevosia on eri käyttötarkoituksiin, kuten harraste- ja kilparatsuja sekä siitoshevosia. Tämän ansiosta työtehtävät tallilla olivat monipuolisia. Pääsinkin opettelemaan varsan käsittelyä ja hoitoa, sekä seuraamaan niiden kasvua ja kehitystä. Osallistuin varsan koulutukseen ajo-opetuksessa sekä pienen varsan talutuksessa.

Talliarjen lisäksi sain osallistua talutusratsastusten järjestämiseen sekä tamma- ja varsanäyttelyihin. Talutusratsastusta järjestettiin erilaisissa tapahtumissa, jolloin pääsin kertaamaan hevosen lastausta ja kuljetusta, sekä harjoittelemaan asiakaspalvelua. Hevosnäyttelyissä toimiminen oli minulle uutta, joten tamma- ja varsanäyttelypäivä jäi erityisesti mieleen. Pääsin seuraamaan myös kengittäjän ja eläinlääkärin toimintaa, kuten tiineystarkastuksia ja kavioiden vuolua.

Viljatilan töistä minulla ei ollut aiempaa kokemusta, mutta Turkalla pääsin osallistumaan niihinkin töihin. Sain opetusta esimerkiksi kasvinsuojeluaineiden käytöstä, sekä pääsin seuraamaan ruiskutusten tekoa. Sain kertausta traktorin käsittelystä, ja pääsinkin itse tekemään suorakylvöjä sekä karhitsemaan peltoa.

Harjoittelu Turkan ratsurinteellä kerrytti monipuolisia taitoja työelämää varten. Turkalla oli ilo työskennellä maalaismaisemassa tyytyväisten ja ihmisystävällisten hevosten parissa. Hyvä talli-ilmapiiri luotettavine hevosineen tekivät harjoittelupäivistä mukavia, sekä hevosten laaja ikärakenne ja eri käyttötarkoitukset kartuttivat kokemusta monenlaisten hevosten kanssa työskentelystä. Työskentely hyvin toimivassa talliympäristössä oli mielekästä ja innostavaa tulevaa työelämää ajatellen.

Eveliina Saukko, 3. vuoden agrologiopiskelija

Työharjoittelua hankkeiden parissa

luova Kirjoittanut Luova   blogissa Alan agrologiksi
Julkaistu 16.6.2017, klo 11:25

Minulla oli agrologiopinnoissani viimeinen vuosi käynnissä, vailla kuitenkin työharjoittelupaikkaa sekä opinnäytetyön aihetta. Mutta onnekseni olin mukana eräällä opintojaksolla, jossa hanketyön asiantuntija kävi opiskelijoille esittelemässä hanketoimintaa. Tartuin häntä hihasta, ja niin oli pian minullakin harjoittelupaikka.

Pääsin siis työharjoitteluun vuoden vaihteessa kolmeksi kuukaudeksi Haapaveden-Siikalatvan seudun kuntayhtymään, tutustumaan hanketyöhön. Hankkeet, joiden parissa työskentelin, liittyivät maaseutujen kehittämiseen. Pääasiassa osallistuin Kylillä kelpaa -hankkeen toimintaan. Tässä hankkeessa tavoitteena on ollut lisätä kylien elinvoimaisuutta sekä nuorten aktivoiminen yhdistys- ja vapaaehtoistoimintaan. Isoimpana työtehtävänäni oli osallistua kyselyn tekoon, mikä koski Siikalatvalta poismuuttaneita asukkaita. Kyselyn osalta minun tehtäväni oli suunnitella kyselyn sisältöä, tehdä kyselyn postittamiseen liittyviä tehtäviä sekä koota kyselyn tulokset. Välistä autoin toisia hanketyöntekijöitä heidän vetämissään hankkeissa, ja osallistuin joidenkin tilaisuuksien järjestämiseen tai niissä toimimiseen.

Harjoittelussani oli muutakin kuin vain tietokoneella näpyttelyä. Pääsin mukaan kuulemaan ja näkemään hankkeiden eri vaiheista mm. hankkeiden suunnittelusta, niiden hakemisesta ja rahoituksesta. Osallistuin hankkeiden erilaisiin tilaisuuksiin ja tapahtumiin, kuten tupailtoihin, kyläpajoihin ja kokouksiin. Pääsin myös mukaan hanketoimijoille suunnattuun verkostoitumispäiville Tornioon. Siellä oli paljon meidän alan ja alueen toimijoita, mikä oli myös minulle mahdollisuus hyödyntää se ja verkostoitua.

Parasta työharjoittelupaikassani oli, että harjoitteluni sisällössä huomioitiin alani opinnot sekä tuleva työllistymiseni, ja sitä varten siihen haluttiin sisällyttää erilaisia kokemusta antavia työtehtäviä ja osallistumisia. Sain olla tekemisissä oman alani muidenkin organisaatioiden ja toimijoiden kanssa, mistä voi olla hyötyä jatkossa töitä hakiessa.

Hyvää harjoittelupaikassa oli totta kai se, että nyt sain kokemusta ja tietoa itse hanketoiminnasta, josta olisin kiinnostunut työllistymistäkin ajatellen. Itse ainakin opin hanketyöstä enemmän tällä tavoin, työharjoittelun kautta, kun taas jos asiat olisi pitänyt opetella pelkästään luentojen kautta. 

Positiivista oli myös se, että harjoittelija otettiin mielellään vastaan ja minua ohjattiin työssä aina kun sitä tarvitsin. Harjoittelupaikassani työporukka oli todella mukava ja yhteistyö sujui hyvin! Harjoittelun päätteeksi sain palkkiota tehdystä työstä, mikä on toki hyvä etu opiskelijalle. Toiseksi, sain sen kaipaamani opinnäytetyön aiheen harjoitteluni kautta, joten valmistumiseni ei jää ainakaan siitä kiinni.

Jos hanketoiminta ja maaseutujen parissa työskentely kiinnostaa, kannatan ehdottomasti harjoittelua Haapaveden-Siikalatvan seudun kuntayhtymässä!

Teksti: Essi Vakkuri, 4. vuoden agrologiopiskelija 

--

Haapaveden, Siikalatvan ja Pyhännän välinen kuntayhtymä on perustettu vuonna 1996, ja sen alkuperäinen nimi oli Siikalatvan seutukunta, joka vaihtoi nimensä Haapaveden-Siikalatvan seudun kuntayhtymäksi vuonna 2000. Tuolloin Haapavesi ja Rantsila liittyivät Kestilän, Pulkkilan, Piippolan ja Pyhännän seuraksi kuntayhtymään ja seutukuntaan. Kuntayhtymän toiminta-ajatus on edistää Haapaveden-Siikalatvan seudun elinvoiman säilymistä ja kehittämistä. Elinkeinojen kehittämisessä kuntayhtymän keskeisintä toimintaa ovat EU -rahoitteiset kehittämishankkeet. Kuntayhtymän toimintaan kuuluvat myös alkavien ja toimivien yritysten yritysneuvonta sekä alueellinen edunvalvonta.

Käyhän tutustumassa kuntayhtymän sivuilla tai kuntayhtymän Facebook -sivuilla                       

Tässä myös Kylillä kelpaa -hankkeen Facebook -sivut 

Opiskelijavaihto Itävallassa perheen kanssa

evirkkul Kirjoittanut evirkkul   blogissa Amok Adventures – opettajakorkeakoululaiset maailmalla
Julkaistu 15.6.2017, klo 15:25

Amokin sivuilta silmiini ponnahti kohta kansainvälisyys, joka sai minut pohtimaan: Opiskelijavaihtoon?

Ehkä viittä vaille nelikymppinen on jo liian vanha sellaiseen.. ja eihän minulla perheellisenä ole mitenkään mahdollisuutta lähteä lukukaudeksi kauas pois. No, tarkempi tutkailu kuitenkin selvensi minulle, että vaihtoon tai tässä tapauksessa opetusharjoitteluun voi lähteä myös lyhyemmäksi aikaa.

Halusin kuukaudeksi saksankieliseen maahan kieltä kehittämään, joten Amokin kv-koordinaattori ehdotti Linzissä olevaa Pädagogische Hochschule Oberösterreich –opettajakorkeakoulua. Koska kyseessä oli perhematka, löysin Airbnb:n kautta mukavan 2 makuuhuoneen asunnon Linzin keskustasta. Asunto oli kalustettu ja hyvin varusteltu lapsiperheen tarpeisiin ja mukavuutena myös nopea langaton netti, joka mahdollisti mieheni etätyöskentelyn.

Niinpä sitä sitten lähdettiin mieheni ja kolmen alle kouluikäisen lapsen kanssa Itävaltaan kuukaudeksi. Ennen matkaa kaikki järjestelyt hoituivat muutamalla sähköpostilla. Linzin kv-koordinaattori kyseli toiveitani ja suunnitteli minulle ohjelman, joka piti sisällään 5 vierailua ammatilliseen oppilaitokseen, opettajakorkeakoulun luentoja, Erasmus-opiskelijoiden englanninkielisiä pienryhmätunteja sekä paikallisten opettajaopiskelijoiden näyttötuntien seuraamista ja palautekeskusteluihin osallistumista.

Paikan päällä opettajat olivat kiinnostuneita suomalaisesta koulutusjärjestelmästä, osaamisperusteisuudesta ja osalle myös Oulun Amok oli tuttu.

Ihmetyksiä Itävallassa

Eipä tartte mennä juuri merta edemmäs kalaan, niin löytyy jo tosi erilainen ammatillinen koulutusjärjestelmä. Itävallassa on ns. Dual System, mikä vastaa lähinnä Suomen oppisopimuskoulutusta. Voidakseen opiskella ammatillisessa oppilaitoksessa opiskelijan täytyy ensin hankkia työpaikka. Sitten maakunnan opetustoimi (Landes Schulrat) jakaa opiskelijat alueen ammatillisiin oppilaitoksiin alojen mukaan. Opiskelijat eli jo 15-vuotiaat nuoret ovat työsuhteessa työpaikkaansa, noudattavat normaalia 40h/vk työaikaa, saavat 5 viikkoa kesälomaa ja ansaitsevat työstään harjoittelupalkkaa, joka on alasta riippuen 500-800€/kk ensimmäisenä vuonna ja 600-1000€ kolmantena vuonna. Etuna Itävallan järjestelmässä on se, että opiskelijoiden mukaan juuri työpaikka motivoi suorittamaan koulutuksen loppuun. Lisäksi nuorisotyöttömyys on alhaisempaa, sillä yleensä opiskelija jatkaa samassa työpaikassa valmistumisensa jälkeen.

Kohteliaita opiskelijoita ammattiopistovierailulla

Opettajakorkeakoulun johtaja oli järjestänyt minulle tutustumiskäyntejä alueen eri ammatillisiin oppilaitoksiin. Jokaisessa koulussa rehtori vastaanotti minut lämpimästi aamukahvin kera ja tarjolla oli myös mukava päiväohjelma koululla ja lounas rehtorin kanssa. Sain kuulla, että Linzin 10 ammattioppilaitosta ovat itsenäisiä, aloittain jaoteltuja yksiköitä, joissa jokaisessa on oma johto ja toimintatavat, yhteistyötä koulujen välillä ei juuri ole. Jokaisessa koulussa rehtorin esitellessä minulle koulurakennusta, opiskelijat tervehtivät vastaan tullessa aina meitä: Grüs Gott! joka on itävaltalainen yleinen tervehdys. Kun kysyin tästä, eräs rehtori kertoi, että kohteliaisuus on yksi heidän koulussa vaadittava taito. Opiskelijoiden on oltava kohteliaita asiakaspalvelijoita työpaikoilla, joten samaa vaaditaan myös koulussa.

Pääsin eri opettajien mukana osallistumaan niin teoriaopetukseen kuin käytännön työn harjoitteluun. Pidin jopa opettajan pyynnöstä extempore englannin tunnin keskustellen opiskelijoiden kanssa vaihto-opiskelusta, koulutuksesta ja Suomesta. Jokaisessa koulussa kun opettaja tuli luokkaan, opiskelijat nousivat seisomaan. Tämä oli myös osa kohteliaisuus-käytäntöä. Luokissa en nähnyt mitään ongelmia työrauhan suhteen ja opiskelijat olivat hyvin kiltin oloisia ja aktiivisia tunnilla. Opiskelijoiden hyvää käytöstä ihmettelin myös opettajille. Kysyin, miten toimitaan, jos häiriökäyttäytymistä ilmenisi: siitä ilmoitetaan myös työnantajalle, sillä koulujakso on myös palkallista aikaa. Tämä keino takaa usein työrauhan.

Ammatillinen opettaja Itävallassa

Maakunnan opetustoimi valitsee ammatilliset opettajat maakunnan sisäisen odotuslistan (Warteliste) kautta. Opettajaksi haluavat saavat pisteitä työkokemuksen, koulutustaustan, perhestatuksen ja muiden tekijöiden mukaan ja kun ammatillinen oppilaitos tarvitsee opettajaa, listan kärjessä olevat ehdokkaat pääsevät rehtorin haastatteluun. Tämän jälkeen valittu opettaja aloittaa työt lyhyen perehdytyksen jälkeen ja on suotavaa aloittaa myös ammatillisen opettajan opinnot opettajakorkeakoulussa. Opintoihin on usein mahdollista käyttää yksi palkallinen lukuvuosi ja loput työn ohessa. Ammatillisen opettajan tutkintoa ei siis voi suorittaa ilman työpaikkaa opettajana. Ammatillisen opettajan työ on intensiivistä, kun 10 viikon jaksoissa vaihtuu opiskelijat, joille pitäisi opettaa koko vuoden asiat siinä ajassa. Mutta kesäloma on mukavat 13 viikkoa.

Miksi Linz?

Koska Itävalta on kaunis maa ja Linz eloisa kehitykseen satsaava kaupunki. Opettajakorkeakoulu järjesti yksilöllisen ohjelman minua varten ja tunsin itseni tervetulleeksi. Linz on sopivan kokoinen (200 000 asukasta), paljon tekemistä ja nähtävää ja hyvät yhteydet niin Wieniin, Salzburgiin kuin alppimaisemiin. Tyttäreni lähtöpäivän kysymys kiteytti ajatuksemme: Voitaisko me jäädä tänne?

Tiina Takalammi

« Edellinen 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 ... 348 Seuraava »