« Edellinen 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 ... 346 Seuraava »

RehaSim- simulaatioympäristöt tarjoavat monipuolisen oppimis-, tuotetestaus- ja kehittämisympäristön yrityksille ja yhteisöille

spuolakk Kirjoittanut SimLab   blogissa Oamk SimLab
Julkaistu 23.5.2017, klo 16:07

Mahdollistava Koti, RehaSim, on kodinomainen, esteetön ja turvallinen oppimisympäristö, joka muuntuu erilaisiin käyttötarkoituksiin. Mahdollistava koti on toiminut opiskelijoiden oppimisympäristönä vuodesta 2008. Kodin suunnittelussa ja toteutuksessa alkuvaiheessa korostui esteetön rakentaminen ja ympäristöratkaisut sekä kodinomaisuus; teknisistä ratkaisuista huolimatta Mahdollistavassa Kodissa on haluttu korostaa kodinomaisuutta. (Desing for all)

Nykyisin Mahdollistavassa Kodissa on esillä myös nykyteknologiaa hyödyntäviä ja muuntuvia asumisen esimerkkiratkaisuja, joiden avulla jokainen voi osallistua arjen toimintoihin toimintakykynsä mukaisesti. Oppimisympäristön taustalla on lähestymistapa yhteistoiminnallisesta oppimisesta. Opiskelijat voivat aidossa ympäristössä perehtyä välineisiin ja ratkaisuihin sekä pääsevät toimimaan ja harjoittelemaan välineiden käyttöä ja arjen toimintoja. Oppimisympäristöä ja oppimismahdollisuuksia opiskelijat kuvaavat mm. seuraavasti

”Kokeileminen antaa paitsi tietoa apuvälineen käytöstä ja mahdollistaa siten tiedon jakamiseen asiakkaalle, mutta voi se auttaa ymmärtämään myös asiakkaan käyttökokemusta paremmin.”

”Koen erityisen tärkeäksi, että mahdollistavassa kodissa pääsee itse kokeilemaan erilaisia arjen apuvälineitä ja ympäristön muutosratkaisuja. Omakohtainen kokemus tuotteen käytöstä taasen tuo arvokasta tietoa ja osaamista, jota asiakaslähtöisessä työssämme tarvitsemme.”

 Opiskelijat kokevat Mahdollistavan kodin tärkeäksi ja motivoivaksi ympäristöksi. Siellä he voivat harjoitella toimintoja oikeanlaisessa ympäristössä. Mahdollistavassa kodissa harjoitellaan simuloitujen tai aitojen asiakastilanteiden kautta käytännön työssä tarvittavia taitoja. Oppimistilanteissa harjoitellaan asiakkaan toimintakyvyn, apuvälinetarpeen ja toimintaympäristön arvioimista sekä toteutetaan erilaisia interventioita. Oppimistilanteissa voidaan arvioida ja kehittää moniammatillisia yhteistyötaitoja, asiakaslähtöistä työskentelyä, ammatillista käyttäytymistä, eettisyyttä, vuorovaikutustaitoja, terapeuttista päättelyä ja itsensä johtamista.

Oulu SoteLabs- hankkeessa yhtenä tavoitteena on kehittää sosiaali- ja terveydenhuollon sektoreihin keskittyvä innovaatio-, testaus- ja kehitysympäristö, joka mahdollistaa sosiaali- ja terveydenhuollon sekä lääketieteellisen teknologian tuotteiden ja palveluiden käyttäjälähtöisen kehittämisen.

Hankkeen myötä yhdeksi yhteistyökumppaniksi Mahdollistavan Kodin osalta on tullut Code-Q: jonka kanssa yhteistyö alkoi keväällä 2016. Yhteistyön aikana yrityksen edustaja on vieraillut Oamkissa kertoen opiskelijoille apuvälinekehityksestä ja hyvinvointiteknologiasta alana tuotekehittäjän sekä yrityksen näkökulmasta.

”Uskomme, että kun nämä opiskelijat pääsevät työelämään, apuvälineiden tarvitsijat saavat heille sopivia apuvälineitä ja ratkaisuja helpommin testattavaksi”.

 Yrityksestä kerrotaan, että opiskelijoiden palautetta ja ideoita tuotteesta voidaan hyödyntää tuotekehityksessä. Yritys toivoo erityisesti palautetta opiskelijoilta osana käyttäjäkokemuksia.

Opiskelijapalautteen ja uusien ideoiden myötä yritykset hyötyvät opiskelijoiden verkostoista. ”Tulevina uusina ammattialisina heidän kauttaan tieto ja tietoisuus erilaisista ratkaisuista jalkautuu alalle” kerrotaan SeniorTekistä.

 Mahdollistava Kodissa, RehaSimissä, mahdollistuu yritysyhteistyön kautta monialaisuus ja oppimisympäristönä moniammatillinen oppiminen. Mahdollistavaa Kotia kehitetään edelleen oppimis- ja tuotekehitysympäristönä yritysyhteistyötä lisäämällä. Tulevaisuudessa teknologiaa hyödynnetään entistä enemmän niin opiskelussa kuin kotiympäristöissä mm. etäteknologiaa käyttämällä.

Rentouttavaa ja mukavaa kesää kaikille.

Eliisa Niilekselä ja Marika Tuiskunen

Korkeakoulupedagogiikkaa yhteistyöllä

amok Kirjoittanut Amok   blogissa Amokin aakkoset
Julkaistu 19.5.2017, klo 08:20

Pentti johdattaa opiskelijoita matemaattisten yhtälöiden maailmaan yliopistossa. Vuosikurssi toisensa jälkeen hän kamppailee saman haasteen kanssa: kuinka saada opiskelijat ymmärtämään matemaattisen totuuden? Muutaman kilometrin päästä Pentin työhuoneelta ahertaa toinen matemaattisten aineiden opettaja Riikka. Hän ratkoo yhtälöitä paikkakunnan toisessa korkeakoulussa, ammattikorkeakoulussa. Riikka taisteli aikansa saman haasteen kanssa kuin Pentti, mutta onnistui löytämään Facebookista matemaattisten aineopettajien vertaisryhmän, josta hän sai konkreettisia vinkkejä opetukseen, ja nykyisin hänen opiskelijansa pääsevät matematiikan ongelmien ytimeen ja ymmärtävät niiden logiikan. Mutta miten Pentti ja Riikka löytäisivät toisensa ja voisivat yhdessä tuumailla ratkaisuja omien opiskelijoiden parhaaksi?

Korkeakoulupedagogiikkaa yhteistyöllä, eli KOPE-hanke pyrkii omalta osalta juuri tähän. Tavoitteena on kehittää ja parantaa korkeakoulupedagogista opetusta yli oppilaitosrajojen niin, että opiskelijat oppivat entistä paremmin ja syvemmin. Toivotaan siis, että Pentti ja Riikka kohtaavat tulevaisuudessa esimerkiksi KOPE-hankkeen koordinoimissa työpajoissa, joissa jaetaan korkeakoulupedagogisia opetuskokeiluja. Tai ehkä he päätyvät keskustelemaan samaan verkkoryhmään korkeakoulupedagogiikan verkkokurssilla, joka on syntynyt KOPE-hankkeessa.

Yhteistyöllä rakennettu korkeakoulupedagogiikka on win-win –tilanne kaikille. Saman pöydän ääreen kokoontuvat opettajat saavat yhdessä aikaan opetusta, joka innostaa ja motivoi opettajaa ja auttaa opiskelijat oppimaan. Kumppanuus korkeakoulupedagogiikan koulutuksissa, käytäntöjen jakamisessa, tutkimushankkeissa ja rakenteiden kehittämisessä on jokaiselle korkeakoululle kannattavaa. Se säästää rahaa, mutta myös kallisarvoista aikaa. Kaikilla korkeakouluilla on hyviä kokemuksia ja käytänteitä jaettavana, mutta myös haasteita, joihin toivotaan uusia ratkaisuja. Ennen kaikkea yhteistoiminta korkeakoulujen kesken saa opiskelijat tekemään elintärkeää tulosta eli oppimaan ja kehittymään oman alansa asiantuntijaksi.

KOPE-hankkeessa rakennetaan vuosina 2017-19 valtakunnallista korkeakoulupedagogista toimintamallia ja yhteistyötä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kesken. KOPE on yksi 17 Opetus- ja kulttuuriministeriön erityisavustusta saaneista korkeakoulutuksen kehittämishankkeista. Hanketta koordinoidaan Oulun ammattikorkeakoulun opettajakorkeakoulusta käsin ja osatoteuttajina ovat Oulun yliopisto ja muut Suomen neljä ammatillista opettajakorkeakoulua Jyväskylässä, Tampereella, Hämeenlinnassa ja Helsingissä. Valtakunnallista korkeakoulupedagogista yhteistyötä rakennetaan mm. korkeakoulupedagogiikan digitaalisten osaamismerkkien avulla, joilla jokainen opettaja voi kerätä itselleen osaamista omista tarpeistaan käsin. Lisäksi erilaisia korkeakoulupedagogisia yhteistyön toimintamalleja suunnitellaan, kokeillaan ja lopulta vakiinnutetaan alueryhmissä, joita koordinoivat ammatilliset opettajakorkeakoulut. Suunnittelutyö on juuri alkamassa ja syksyllä 2017 kerromme tarkemmin millaista korkeakoulupedagogista toimintaa on tarjolla. Pysy siis kuulolla!

Korkeakoulupedagogiikkaa yhteistyöllä

Lisätietoja KOPE-hankkeesta: hankejohtaja Asko Karjalainen (asko.karjalainen@oamk.fi), projektipäälliköt Tomi Guttorm (tomi.guttorm@oulu.fi) ja Merja Maikkola (merja.maikkola@oulu.fi) sekä Hanna Alaniska (hanna.alaniska@oamk.fi).

Hankkeen kotisivut rakentuvat osoitteeseen oamk.fi/korkeakoulupedagogiikka ja sosiaalisessa mediassa kohdataan #korkeakoulupeda ja #kope.

Suomen parasta opiskelukaupunkia rakentamaan!

osako Kirjoittanut osako   blogissa Haikuja kellarista - Oamkin opiskelijakunta OSAKOn blogi
Julkaistu 16.5.2017, klo 13:11

Kiinnostukseni kuntapolitiikkaa kohtaan juontaa juurensa yli 7 vuoden taakse. Tulin syksyllä 2009 valituksi Haukiputaan nuorisovaltuustoon, jonka toiminnassa pääsin perehtymään kuntapolitiikkaan aitiopaikalta, sillä tuolloin nuorisovaltuustollamme oli oma edustajansa kunnan sivistyslautakunnassa. Lautakunta käsitteli koulutukseen, varhaiskasvatukseen, liikuntaan, kulttuuriin ja nuorisoasioihin liittyviä kysymyksiä. Kaikki asioita, jotka olivat äärimmäisen mielenkiintoisia ja joihin oli nuorenakin helppo perehtyä!

Seurasin myös säännöllisen epäsäännöllisesti valtuuston toimintaa ja kokouksia, sillä aiheet olivat isoja: suunnitteilla oli useampi uusi koulurakennus sekä jättimäinen monikuntaliitos viiden muun Oulun seudun kunnan kanssa. Huomasin, että kuntatasolla päätetään valtavasti meidän jokaisen arkeen vaikuttavista asioista. Kuntapolitiikka alkoi kiinnostaa tosissaan – valtuutetun tehtävä ehti olla unelma ainakin 7 vuoden ajan.

Olin kuitenkin sen verran ujo, etten olisi ehkä lähtenyt ehdolle vuoden 2012 vaaleissa ilman ulkopuolista kannustusta. Mieleen on painunut ainakin nykyisen kansanedustajan (silloisen Oulun kaupunginvaltuuston varapuheenjohtajan) Mari-Leena Talvitien tsemppaavat sanat. Vuonna 2012 äänisaalis (79) ei vielä vienyt valtuustoon, mutta se riitti varajäsenyyteen Oulun teknisen liikelaitoksen (Tekli) johtokunnassa.

Neljä vuotta myöhemmin – viime syksynä – ehdolle lähteminen oli jo melkein itsestäänselvyys. Vuosien aikana olin ehtinyt tekemään kaikenlaista politiikan parissa, mutta veri veti nimenomaa kaupunginvaltuustoon. Opiskelukiireet ja työt veivät kuitenkin sen verran aikaa ja voimia, että kampanjan suunnittelu venyi ja venyi… Jouluna otin itseäni niskasta kiinni ja suunnittelin itselleni Facebook- ja verkkosivut. Ajattelin, että nyt on viimeistään aika polkaista kampanja käyntiin. Mutta. Koulu ja muut asiat veivät taas aikaa ja voimia.

Lopulta suunnittelin ja toteutin kampanjan pitkälti viimeisen kuukauden aikana aika tiivistahtisena rykäisynä. Sain ympärille ystäviä, tuttuja ja jopa tuntemattomia, jotka tarjoutuivat auttamaan kampanjan tekemisessä. Kiitos heistä jokaiselle – ilman lähipiirin vankkaa tukea tavoite ei olisi täyttynyt!

Vaalipäivänä jännitti. Jännitti ihan vietävästi. Ennakkoäänten julkaisun jälkeen jännitys vain yltyi. Nimittäin niiden perusteella olin 145 äänellä 11. eniten ääniä saanut Kokoomuksen 100 ehdokkaan listalla – ja näytti melko varmalta, että Kokoomus saisi 13 paikkaa uuteen valtuustoon. Illan päätteeksi äänimäärä kasvoi aina 319 ääneen saakka. Olin kiinni Kokoomuksen viimeisessä valtuustopaikassa, 300 äänen tavoite täyttyi ja edellisten vaalien äänimäärä nelinkertaistui. Tunne oli mahtava!

Jännitettävää riitti kuitenkin vielä tarkastuslaskentaan. Ensimmäinen varavaltuutettumme oli vain kahden äänen päässä saamastani äänimäärästä. Tarkastuslaskennassa löytyi vielä kaksi lisä-ääntä, jotka sinetöivät tuloksen: 321 ääntä ja valtuustopaikka.

Valtuustokausi alkaa vasta kesäkuun alussa, mutta jo nyt ovat käynnissä luottamuspaikkaneuvottelut, joiden lopputuloksena nimetään jäseniä ja edustajia kaupungin satoihin luottamustehtäviin. Valtuuston lisäksi luottamushenkilöitä valitaan muun muassa kaupunginhallitukseen, lautakuntiin, liikelaitosten johtokuntiin sekä kaupungin omistamien yhtiöiden (muun muassa Oulun ammattikorkeakoulu Oy) hallituksiin.

Itselleni tärkeimpiä asioita seuraavan neljän vuoden aikana ovat edullisen asuntorakentamisen, toimivien liikenneratkaisujen, elävämmän kaupunkikulttuurin, laadukkaan koulutuksen ja tasapainoisen kaupungin talouden edistäminen. Tavoitteeni on, että Oulu näyttäisi neljän vuoden päästä edes vähän enemmän Suomen 5. suurimmalta kaupungilta – ja olisi Suomen paras opiskelukaupunki!

Tulevan valtuuston nuorimpana jäsenenä koen velvollisuudekseni arvioida päätöksiä erityisen pitkällä aikajänteellä. Useat valtuuston päätöksistä vaikuttavat nimenomaan tulevien sukupolvien ja tulevien oululaisten arkeen. Kaupunkisuunnittelun ratkaisut, Oulun imagon kehittyminen, korkeakoulutuksen tulevaisuus ja kaupungin velkaantumisen taittaminen ovat kaikki keskeisiä kokonaisuuksia Oulun tulevaisuuden kannalta – erityisesti meidän sukupolvemme näkökulmasta. Työtä riittää.

Valtava kiitos vielä jokaiselle äänestäjälleni! Olkaa rohkeasti yhteydessä, kun koette sen tarpeelliseksi. En tehnyt ennen vaaleja juurikaan vaalilupauksia, mutta yhden lupauksen aion nyt vaalien jälkeen antaa: lupaan olla aktiivisesti läsnä opiskelijabileissä – saa tulla jututtamaan!

Niilo Heinonen
Rakennusarkkitehtiopiskelija
Oulun kaupunginvaltuuston jäsen 1.6. alkaen
OSAKOn vaalilautakunnan puheenjohtaja

Kolme vinkkiä onnistuneeseen opinnäytetyöhön

liike Kirjoittanut Liikkeessä   blogissa Liikkeessä
Julkaistu 12.5.2017, klo 15:17

Opinnäytetyön teko voi alussa vaikuttaa ylitsepääsemättömältä prosessilta, mutta jokainen selviää siitä loppujen lopulta. Seuraavassa on kolme vinkkiä, miten opinnäytetyöprosessia saa hieman helpotettua, ja omaa työskentelyä tehostettua.

 Aikatauluta työsi

Tärkein yksittäinen neuvo mitä opinnäytetyöprosessiin ja työn tekoon voi antaa on työn aikataulutus. Opinnäytetyöprosessia aloittaessasi tee itsellesi alustava aikataulu sen suhteen, mitä haluat olla tiettyyn hetkeen mennessä saanut valmiiksi. Tarkista aikataulusi säännöllisin väliajoin varmistuaksesi, että olet pysynyt oikeassa tahdissa. Mikäli jossain vaiheessa jäät jälkeen aikataulusta, analysoi minkä takia näin on päässyt käymään. Ei kuitenkaan kannata säikähtää, vaikka et aina pysyisikään aikataulussa, sillä tutkimusprosessiin liittyy aina muuttujia, joihin et itse pysty vaikuttamaan. Aikataulun tekeminen antaa positiivisen paineen itsellesi saada työtä eteenpäin.

 Rajaa aiheesi

Toinen tärkeä neuvo opinnäytetyön tekemiseen on aiheen riittävä rajaaminen. Liian löysä rajaus aiheuttaa usein ongelmia, sillä työ lähtee rönsyilemään ja tuntuu ”leviävän käsiin”. Riittävän rajauksen avulla myös työn laatu paranee, sillä tällöin voit keskittyä tiettyyn aiheeseen laadukkaasti ja syvällisesti.

Rentoudu välillä

Opinnäytetyötä tehdessä on hyvä muistaa kuitenkin myös välillä rentoutua, ja päästä hetkeksi irti kaikkeen prosessiin liittyvästä. Kun prosessi alkaa turhauttamaan, eikä työ etene laisinkaan, on aika pitää tauko. Tauon aikana on hyvä irrottaa kaikki ajatukset opinnäytetyöstä, ja keskittyä johonkin aivan muuhun. Kun taas palaat opinnäytetyön pariin, olet täynnä virtaa ja mahdollisesti saanut uusia näkökulmia aiheeseen. Tällöin prosessi lähtee taas etenemään, ja uusien ajatusten myötä työn laatu paranee.

 

Samuli Uimaniemi, LIK14SNLJ

Luottamus tänään ja huomenna

amok Kirjoittanut Amok   blogissa Amokin aakkoset
Julkaistu 12.5.2017, klo 10:27

Oletteko koskaan laskeneet, minä vuonna kouluttamamme opettajat tai heidän opiskelijansa ovat vielä työelämässä?  Laskelma osoittaa selvästi +/- 2060-luvulle. Se tarkoittaa, että työmme ei saa suuntautua eiliseen eikä tähän päivään, vaan kauas tulevaisuuteen. Tosin Goethe sanoi, että ihminen, joka ei tunne ihmiskunnan historiaa edeltävien 3000 vuoden ajalta, elää kädestä suuhun! Paitsi tulevaisuuden ennakointia, meidän on siis otettava oppia myös menneestä.

Miltä näyttää Suomi sadan vuoden päästä, pohtii Turun yliopiston tulevaisuudentutkimuksen professori Sirkka Heinonen. Tulevaisuus ei ole ennustettavissa. Käsityksiä siitä, mitä todennäköisesti tulee tapahtumaan, voidaan kuitenkin muodostaa. Tulevaisuuteen voidaan kyllä vaikuttaa valinnoilla. Seuraavassa kurkistus muutamiin tutkimustuloksiin.

Työstä tutkija toteaa, että etätyö yleistyy niin, että suurin osa työstä tehdään muualla kuin perinteisellä työpaikalla. Automatisaatio ja robotisaatio korvaavat jopa kolmanneksen työstä, mikä synnyttää työttömyyttä ja toisaalta syrjäytymisen uhkaa. Palkkatyön käsite haudataan, ja tilalle nousee mielekkään työn ja toiminnan käsite. Olemme menossa kohti merkitysyhteiskuntaa, jossa ihminen hakee merkityksiä kaikista toimistaan. Tulevassa elämystaloudessa tuotteet, palvelut ja niiden kysyntä liittyvät elämyksiin.

Koulutuksesta tulee kaikkiallista. Opettajat ovat valmentajia ja mahdollistajia. Opiskelijat voivat itse tuottaa oppimateriaalit ja opettavat toisiaan. Työssä oppiminen yleistyy, erityislahjakkuuksien erityisasema tunnustetaan, ja erityisoppimista vaativien opiskelijoiden tarpeet otetaan paremmin huomioon.

Käteistä rahaa ei ole sadan vuoden kuluttua paljonkaan käytössä. Raha muuttuu virtuaaliseksi. Kun vertais- ja jakamistalous yleistyy, lähestytään vaihdantataloutta, jossa vaihdetaan hyödykkeitä, ei rahaa. Maksuvälineet voivat myös muuttua rahasta joksikin muuksi. Esimerkiksi luottamus ja autenttisuus ovat jo nyt havaittavissa olevia vaihdantavälineitä.

Luottamus näkyy tänä päivänä laajemmin esimerkiksi matkailussa. Airbnb-palvelu, joka tukee matkailijan asettumista vuokrakoteihin, perustuu luottamukselle: että vieras on vastuullinen toisen omaisuuden käytössä. Myös autenttisuus, aitous on jo nostanut päätään: lähiruokaa suositaan ja ”ikään kuin elämä” on saanut kritiikkiä.

Lähivyöhykkeellä, ihmissuhteissa luottamus on ikiaikainen, keskeinen tänään ja huomenna. Se ei ole itsestäänselvyys: se on rakennettava ja sitä on vaalittava. Kukaan ei voi ostaa eikä lainata luottamusta itselleen vaan se on ansaittava tai lunastettava kunkin ihmisen omalla käyttäytymisellä.

Mitä luottamus oikein on? Se on sitä, että toisen kanssa voi olla oma itsensä. Voi jakaa sen, mitä tahtoo, myös kipeitä asioita. Kaikkea ei kuitenkaan ole pakko kertoa. Meillä on kaksi korvaa ja yksi suu; on tärkeää osata kuunnella aidosti toista ja pitää välillä oma suu kiinni. Luottamus synnyttää vastuullisuutta kanssakulkijoista ja halun olla luottamuksen arvoinen. Se tarkoittaa myös, että on valmis tulemaan avuksi tarpeen tullen.

Luottamukseen liittyy ihmisen kunnioittaminen hänen lähtökohdistaan riippumatta. Jos toinen on erilainen kuin minä, on muistettava, että minä itse en ole mittapuu. Erilainen ei ole vähempiarvoinen. Kun kohtaamme ihmisiä, jotka ovat eri mieltä, meillä ei ole oikeutta väheksyä tai mitätöidä heitä sen vuoksi.

Yhdessä tekeminen auttaa luottamuksen syntymistä. Kokemukset voivat olla näennäisesti samanlaisia, mutta tapa kokea ne tai suhtautua haasteisiin on yksilöllinen. Siinä voimme tukea toisiamme vertaisina, vaikka erilaisina. Vain luottamuksen ilmapiirissä voi tapahtua henkistä ja ammatillista kasvua. Luottamus on toiminnallisesti siis sitä, mitä teemme ja miten suhtaudumme kanssakulkijoihimme.

Miten luottamuksen ilmapiirin saisi syntymään ja pysymään omassa oppimisorganisaatiossa? Ensiksikin toimintaperiaatteiden tulisi olla johdonmukaisia, kaikkia työyhteisön jäseniä tulisi kohdella tasapuolisesti ja annetuista lupauksista pitää kiinni. Työyhteisön jäsenten tulisi voida kokea olonsa turvalliseksi ja että heistä välitetään, eli hyväksytään kukin ihminen omana itsenään. Lisäksi oppimisyhteisössä tulisi arvostaa osaamista ja kehittää sitä edelleen. Hienoa on, jos ihmisten omat ja työyhteisön arvot ja tavoitteet ovat yhdensuuntaisia.

Mentorit voivat olla avainasemassa työyhteisön hyvinvoinnin ja luottamuksen edistäjinä nyt ja tulevaisuudessa, huolehtia uusien opettajien kotoutumisesta opettajayhteisöön ja tukea uransa lopulla olevien jaksamista luottamuksen ja sydämellisyyden hengessä.  Thomas Carlyle (1795-1881) kysyi ja vastasi: Miten on ystävyys mahdollista? Siten, että molemmin puolin suositaan hyvää ja totta.

Luottamus tänään ja huomenna

 

Säde-Pirkko Nissilä, KT. FM, yliopettaja emerita

« Edellinen 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 ... 346 Seuraava »