HUOM! Olet Oamkin vanhassa blogissa. Siirry uuteen blogiimme tästä »
Oamkin blogeja

« Edellinen 1 ... 272 273 274 275 276 277 278 279 280 281 282 ... 353 Seuraava »

Moniosaamisen multihuipentuma

m9wada00 Kirjoittanut Daniel Wallenius   blogissa Ikiliikkujan päiväkirja
Julkaistu 22.1.2012, klo 23:29

Toimittajat ovat yhä enemmän menossa kohti moniosaajia. Ainakin näin väitetään. Moniosaaja on tässä tapauksessa henkilö, jolla ei ole yhtä selkeää osaamisaluetta, vaan hän kykenee tekemään hieman sitä sun tätä.

Torstaina ja perjantaina olin niin moniosaamisen pauloissa, että tapahtui jotain historiallista. Ne olivat elämäni ensimmäiset työpäivät koskaan missään, kun en ehtinyt olla hetkeäkään Facebookissa töihin tulon ja toimistolta lähdön välissä. Niin paljon töitä Madetoja-pianokilpailu on teettänyt.

Ensimmäinen työllistänyt seikka oli kilpailutoimisto. Rakensin sitä torstaina ja perjantaina. Tyhjäsin Kultin uuden toimiston viereisen galleriatilan sohvista, kannoin sinne pari pöytää ja tuoleja, siirtelin viherkasveja, siirsin vitriinejä ja pystytin screenin. Kantoapuna käytin bassotaiteilija Kuuselaa ja yliassari-Henriä. Visuaalisena silmänä toimi graafikkogurumme Mynttinen. Lopuksi täytin vitriinit vanhalla Madetoja-sälällä. Kilpailutoimisto valmistui myöhään perjantaina iltapäivällä tuottaja-Miran ja Minnan suosiollisella avustuksella ja vaikka itse sanonkin, siitä tuli kyllä tajuttoman kodikas.

Toinen suurempi asia olivat harjoitusluokat. Kiersimme Minnan kanssa jokaisen harjoitusluokan, tarkastimme, että ne olivat siistejä ja että niissä oli kaikki tarvittava, teippasimme seiniin luokan käyttöohjeet ja infolaput. 24 luokkaa kolmessa kerroksessa tuli kierrettyä. Lopulta kahdesta puuttui pianotuoli. Sitkeällä etsimisellä ja musiikin puolen tyyppien hyvällä muistilla löysimme pari ylimääräistä. Näin kaikki aiotut luokat saatiin käyttöön.

Lisäksi torstain ja perjantain ohjelmaan kuuluivat juryn kansioiden kokoaminen sekä puhelimeen vastailu. Kilpailijat soittelivat harjoitusajoista ja kyselivät paljon kaikkea muutakin. Varailin taulukosta aikoja ja ohjeistin heitä parhaani mukaan.

Illtaisinkaan en ehtinyt lepäämään, sillä Viestintäpalvelut nakitti minulle kaksi erittäin tervetullutta juttukeikkaa. Päivisin tuottaja, iltaisin Freelance-toimittaja.

Perjantaina iltapäivällä koin suloisen helpotuksen tunteen, kun Kalevaprintiltä saapui iso läjä laatikoita. Siellä olivat liput, kunniakirjat sekä käsiohjelmat, kaikki ajoissa ja aivan viimeisillä hetkillä. Riemuitsin.

Lopettelin päiväni puoli viiden maissa ja päätin lähteä Toivoniemeen maistelemaan luokkakaverini Annin kotiviiniä ja samalla hyvästelemään hänet ennen Skotlantiin lähtöä. Matka ei kuitenkaan mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Koskilinjojen bussi ei nimittäin hyväksynyt debit-korttiani (kyllä, tässä kaupungissa voi oikeasti maksaa kortilla bussissa). Kuski sanoi syyksi kortin kohokirjaimet ja passitti minut kävelemään. Otti niin paljon päähän, että tein reklaamaation.

Ei siinä mitään, liikuntahan tekee hyvää. Sen sijaan se jatkuva viestinnän käytävän eestaas sahaaminen ja kaksi tanssin alkeiskurssia viikossa on jo ihan liikaa tuolle rikkinäiselle polvelleni, joka on näiden pitkien työpäivien iltoina alkanut huutaa tuskasta. Miksi sitten jatkan liikkumista? No koska paino on alkanut nousta ja kunto laskea. Huomenna on taas lääkäriaika, joten jospa kolmas kerta toden sanoisi myös polven suhteen.

Maistelin Toivoniemessä hetken viiniä ja lähdin kävelemään Eevan luokse keskustaan. Meillä piti olla tyhjän kämpän bileet täällä Otokylässä, mutta Eevan loukattua jalkansa vietimmekin sitten hänen tupareitaan keskustassa. Olin pukeutunut oranssinpunaiseen talvitakkiin ja punaisiin housuihin. Tämän huomasi myös joku Merikosken silloilla vastaantullut spurgun ja teekkarin yhdistelmä, joka huusi:

"ÖÄÄÄÄÄ, PUNANEN MIES"

Joka bileissä pitää olla yksi Paloniemi. Koska Tuomas on Alaskassa, oli paikalla hänen isosiskonsa Liisa, jonka kanssa lauloimme ansiokkaasti ruotsalaisia juomalauluja. Ilta jatkui 45:een Karaoke-aitan kautta. Heidän listoillaan sattui olemaan Barbara Streisandin Memory, joten minä ja Liisa päästimme jälleen kielitaitomme irti. Streisand kuulosti tietysti paljon paremmalta, jos sen alkuperäisten sanojen sijaan lauloi "Minne, jag har tappat mitt minne. Är jag svensk eller finne? Kommer inte ihåg". Oli siinä karaokeasiakkailla ihmettelemistä.

Kokosin itseni sängystä ylös joskus lauantaina iltapäivällä, vetäisin liimakampauksen, kauluspaidan ja suorat housut ja suuntasin Heinin 22-vuotisbileisiin, joiden teemana oli 20-luvun salakapakka. Join kotitekoista lonkeroa, mutta juhlatunnelmaan en oikein koskaan päässyt. Katselimme putousta ja keskustelimme Idan kanssa siitä, miksi meitä aina luullaan sisaruksiksi.

Okei, puhumme keskenämme ruotsia aina, kun tilaisuus sen sallii ja jopa hyvin rohkeasti seurassa, vaikka muut eivät ymmärtäisi. Olemme molemmat pitkiä ja meillä on punertavat hiukset. Mitään muuta yhteistä meillä ei ole ja silti kerta toisensa jälkeen joku erehtyy, alkaen aina koulumme henkilökunnasta.

Muut lähtivät puolen yön maissa baariin ja minä kotiin nukkumaan. Heräsin tänään kahdeksalta pirteänä kuin peipponen ja makoilin aamupäivän sängyssä puolihorroksessa nauttien krapulattomasta sunnuntaista ja siitä, että ei ollut kiire nousta mihinkään. Puolen päivän jälkeen lähdin siivoamaan vanhaa, uskollista Volvoani, sillä sen olisi tarkoitus kuskata pianokilpailun juryä hotellin ja koulun välillä ensi viikko. Järjestelytoimikunnan puheenjohtajan neuvo oli, että aivan tiptop sen ei tarvitse olla, kunhan takapenkillä ei pyöri tyhjiä viinapulloja. Yksi siideripullo ja yksi lonkerotölkki löytyi, mutta yleisesti ottaen auto oli kovin helppo saada edustuskuntoon.

Sitten menin koululle, jossa kilpailijoita saapui paikalle jo täyttä häkää. Vietin päivän vastaanottaen ilmoittautumisia Minnan kanssa ja järjestelemässä viimeisiä pikkuasioita kuntoon. Päivä käsitti infolappujen liimailua, tavaroiden kantamista ja siihen perehtymistä, mitä siellä toimistossa oikeastaan pitääkään tehdä.

Illaksi menin Eevalle katsomaan presidentinvaalien ensimmäistä kierrosta. Tulos oli odotettu ja ihan sopiva, mutta sen jälkeiset tapahtumat saivat minut tosissaan puntaroimaan toisen kierroksen valintojani. En uskonut koskaan voivani edes harkita vihreää ehdokasta, mutta seuraava, Facebook-seinälleni tullut kommentti sai minut toden teolla miettimään, pitäisikö Suomen saada presidentti, jonka tärkein ajama arvo on suvaitsevaisuus:

"Aivan naurettavaa touhua, että joku ruskean reiän ritari saa 20% äänistä. Moraalitonta kansaa, joka äänestää hinttaria, jolla ei ole mitään asiaa moniin tärkeimpiin valtioihin maailmassa. Huomenna maailma nauraa Suomelle..."

Voin avoimesti myöntää järkyttyneeni. Seuraavat kaksi viikkoa mietin todella tarkkaan, ketä äänestän ja miksi!

Mielipiteistä puheen ollen, sain tällä viikolla hieman palautetta Ikiliikkujan päiväkirjasta erään yksikkömme opettajalta. Hän kertoi lukeneensa täältä kommenttiosiosta blogiini kohdistunutta kritiikkiä ja olleensa iloinen siitä, että pidin oman linjani ja jatkoin kieli poskella kirjoittamista asiatyylivaatimuksista huolimatta. Kuivaa asiaa ei jaksaisi kuulemma kukaan lukea.

Tämäkin blogi on elänyt jo pian vuoden. Tämän päivän puheiden teemaa noudattaen voisin todeta, että "Aivan ensiksi haluaisin kiittää kaikkia lukijoitani!"

Pasi Ilmari Jääskeläinen : Taivaalta pudonnut eläintarha : novelleja

kir9sn Kirjoittanut Lukeminen kannattaa aina   blogissa Kirjavinkit
Julkaistu 22.1.2012, klo 22:56
 

,

 

 

Muutama vuosi sitten käsiini sattui kirjastossa Jääskeläisen novelli kokoelma Missä junat kääntyvät. En tiennyt mitään kirjailijasta, koko teoksesta tai siitä mitä tarkoittaa maaginen realismi.

 Taivaalta pudonnut eläintarha sisältää lähes samat novellit kuin aiemmin pienemmältä kustantamolta ilmestynyt Missä junat kääntyvät -novellikokoelma. Novelleja on korjailtu ja kirja on saanut modernimman ulkoasun.

Novellit ovat tyyliltään maagista realismia ja sisältävät fantasian aineksia. Jääskeläisen sadut ovat yksinkertaisesti lumoavia ja vievät mukanaan uudenlaiseen maailmaan jossa todellisuus ja fantasia sekoittuvat humoristiseksi sopaksi. Jääskeläisen maailmassa on jotain hyvin tuttua, mutta samaan aikaan se on täynnä etäisiä ja unenomaisia näkyjä.

Jokaisen tulevan kirjastonhoitaja(ttare)n täytyy ainakin perehtyä tarinaan Oi niitä aikoja: elämäni kirjastonhoitajattaren kanssa. Omassa suosikkinovellissa Missä junat kääntyvät, junat alkavat elollistua ja karata ulos raiteiltaan ja aikatauluistaan. Junien kapina. Taivaalta pudonnut eläintarha -novelli kertoo surullisen tarinan sodasta palaavasta isästä ja saman aikaan taivaalta pudonnut lentokone tipauttaa eksoottisia eläimiä suomalaiseen metsään.

Suosittelen lämpimästi kumpaistakin novellikokoelmaa. Kirjat toimivat hyvänä etäyttäjänä tästä arkisesta maailmanjärjestyksestämme ja saavat pohtimaan ja näkemään asioita mystisistä näkökulmista!

 
-Pauliina

Back to school, back to the basics

k1vimo00 Kirjoittanut Moona Viinikainen   blogissa Sleepless in Oulu
Julkaistu 22.1.2012, klo 22:11

Finally back at school

This week was a really good one, I was really happy to finally be back at school and be able to actually see people and just go out. What I learned this week was that we have a pretty good schedule (not one 8 o'clock morning for me!) and the subjects are not that bad. Not even swedish!

Computing Mathematics is ok, but I'm still a bit out. I wish I hadn't missed the few first lessons, because they were studying the basics and I feel like I don't get it. Anyhow, it's good that I can always go and discuss the difficult things with the teacher, if I have some problems getting in to it and if I still feel like that next week I think I'm gonna go talk to the teacher.

Pretty much all the teachers at our school are quite laid-back, easy to talk to and you get the feeling that they understand you. It's a good learning environment. It feels to me at least that they are all quite encouraging, which is really good.

Also this week I had to go and buy a calculator and I got a pretty good one for only 10 euros. I was a bit afraid that it would cost a lot to buy one, being a student isn't always so easy. For example right now I'm not sure how to survive the rest of this month with so little money! Well, basically that just means no partying and eating what I have in the apartment. We are students, we'll always figure out a way.

What is also really good is that the food at our school costs so little! Of course we always eat at our school's restaurant for lunch, but this week we had a few days that we just ate our dinner there too, because it's just so cheap. And that way you don't have to worry about cooking anything else for yourself later. The food there is really good too, plus you get salad and drinks etc.

This period is a shorter one than those we had in the autumn and we already have plenty of things to do for the courses. We have a few pair works coming up and we'll start working on those next week with Sonja. We are working on a presentation about E-books/E-readers.

Exercising

On Wednesday we finally went swimming too and after that I just realised how much you actually need exercising, by the end of the day my muscles were really aching badly. But that's actually a good kind of pain, it let's you know that you've actually done something.

Other than swimming, I did go for a walk, on Tuesday and on Thursday. Tuesday wasn't a great day for walking tho, it was really freezing out there! By the time I got back home I was an icecube even though I had warm clothes on. But Thursday evening was really good for walking, no wind and not too cold outside. Now I think I just need to buy a nice outdoor jacket just for exercising.. Yeah, maybe next month when I have more money!

People shouldn't think about exercising as something that they MUST DO. That takes out all the fun of it. When you MUST DO something, you don't want to do it. Exercising should be something that you feel like doing every now and then. I hadn't done any exercising for a while and taking a walk really did feel good, I had forgotten about how much energy it really gives you and makes you feel good about yourself.

So no, I can totally forget about that New Year's resolution about starting to work out and exercise. I'm not gonna promise anything to myself, but what I'm gonna do instead is want to exercise. Because there's a huge difference. And I do want to start exercising again.

Next week I've been invited out to eat at my friend's place. This should be fun, I'll tell you all about it later!

Home Away with Prataksha

r0orha00 Kirjoittanut Harrison Oriahi   blogissa Home and Away
Julkaistu 22.1.2012, klo 12:09

Hurray… it’s another week again! This week on my blog-“Home and Away”, I have decided to feature a guy born in a very beautiful city named “Pokhara” in a country called Nepal. He is 20, an International student currently studying Information Technology at Oulu University of Applied Sciences, Oulu, Finland.

Last week-end was so wonderful and it presented to me a very nice opportunity to interview this guy from Nepal, a friends and a classmate indeed. He is a very friendly person, focused, loves music with passion and I would have love to tell you guys more about this friend of mine but I think it will be better for you to hear from the horse’s mouth. The name of this guy is Prataksha Gurung!

I began the brief interview session with him by asking him to share with us how he felt when arrived Finland for the first time in his life and below was his response:

“I arrived Finland in 16th September. At first when I arrived in Helsinki was little bit creepy because it was really cold, the coldness that I never ever experienced in the month of September and it took a while to figure out the transportation(bus and train). Nevertheless when I arrived at Oulu the city was impeccably beautiful and tranquil.”

What a nice response! I must be frank with you guys, I felt almost the same too when I arrived here for the first time. I think there is always a first time of something in life, so I don’t think those feelings of his when he arrived were out of place. Ha-ha.

Now that Prataksha Gurung, has spent some months already here in Oulu, I wanted him to tell us some of his experiences since he came and how he feels for example,about the cold weather, the dark weather and also the snow. He was excited to say and I quote:

“Um… it is hard to say because we haven't yet faced below -20 degree Celsius, but till now it seems I like it here-the "cold". It hasn't yet become so much of a deal. Yeah, this thing really becomes tricky because its just 2-3pm but your heart reacts or pounds according to the weather changes, in this case "Dark" ha-ha. Truly speaking I don’t like the darkness because sometime you sleep a lot, ha-ha.. Yeah, I like snow but sometime or "usually" if it goes on snowing for a long time it's exasperating."

Again, it was the right time for me to ask whether or not he has been having fun since he came and if truly he has, that I will be very pleased if he tells us some of the places that he has visited having fun. This was his brief response:

“I am much focused on my degree so I haven't had so much fun, but there are lots of recreational activities that can be done here."

What is your general opinion about the Finnish people? I asked. And this was his opinion about them:

“Um I haven't had such a pleasure to meet many Finns personally so that I can generalize them but up to now its good they are much disciplined, kind of silent but really helpful especially towards foreigners."

Apart from studies, what else do you enjoy doing at your spare time? I asked him again and at this time, he excitedly responded thus:

“I play soccer with my buddies, I also tried ice scatting but it seemed I can’t ha-ha and I am totally a music guy, I love to play guitar. So music plays a really vita role in my life 'cause I kind of inevitably get attracted towards people with similar music choice like mine and get repulsed from people with dissimilar choice. In fact I was in the heavy metal band in my home country as a guitarist."

Wow…I told you! This guy loves music and not only that, he loves playing guitar also. What a very unique guy! Below is the picture of Prataksha, doing what he love doing and having fun at the same time.

Finally, I wanted to know his general opinion as an international student, about his school-Oulu University of Applied Sciences and he concluded thus:

“Oulu UAS, I think it is the best UAS in Finland and it’s really a boost that the mighty Nokia company is in Oulu, so that it really inspires student like us. Environment is nice here; there are library and labs for students available which are technically well equipped finally most important is that the high speed Internet which is available everywhere inside school. Teaching is too much practical, most importantly you have to do everything teacher is just there for guide. I totally like the teachers and their teaching style."

Guys, you heard it all from him and I think it was really a nice interview session with him. I wish you guys a better week ahead and until my next blog post again, stay focused and have fun!

Täällä on ihan mahtavaa!

m9patu00 Kirjoittanut Tuomas Paloniemi   blogissa 64°51" N, 147°48" W
Julkaistu 20.1.2012, klo 04:02

Kuten otsikkokin sen jo kertoo, olen päässyt kotiutumaan tänne Fairbanksiin todella hyvin! Jet lagista en ole tosin vieläkään oikein toipunut, tänäänkin heräsin ensimmäisen kerran jo neljältä aamuyöstä. Ja seuraavan kerran seitsemän aikoihin, koska ensimmäiset luentoni alkoivat tänään. Aamun ensimmäinen luento oli kuitenkin peruttu, joten kävin ihan turhaan syömässä aamupalan paniikissa. Ei siinä, minulla olikin hyvin aikaa käydä taas kiertämässä kampusaluetta, kävin ostamassa tämän päivän toiselle kurssille jo kurssikirjan ja vein muutamat paperit kampuksen kv-toimistoon. Amerikkalainen paperisota siis jatkui!

Eilen orientaatiopäivänä tutustuimme kampusalueeseen, söimme akateemisen lounaan ja eritoten vaihtareille tarkoitetussa info-tilaisuudessa sain tietää kaikkea tarpeellista käytännön asiaa. Infossa tosin sain kuulla myös muun muassa sen, miten pukeutua lämpimästi ja miten käyttäytä, kun hirvi kävelee vastaan. Osa asioista tuntui hirveän turhalta, mutta uskon, että suurimmalla osalla ei ole edes käryä, kuinka kylmän kanssa tullaan toimeen. Uusia vaihtareita on tänä vuonna melkein parikymmentä - muutama norjalainen, ruotsalainen ja tanskalainenkin. Skandinavia jyrää!

Olen tutustunut jo hulluna mielenkiintoisiin ja samanhenkisiin ihmisiin. Pidän siitä, kuinka ihmiset ovat ystävällisiä missä tahansa ja varauksetta alkavat keskustella. Käytiinpä me parin tyypin kanssa jo kampuksen omassa pubissa eilen maistelemassa alaskalaista olutta! Kämppiksenä minulla on hillittömän ystävällinen Li Kiinasta ja tuolla toisessa huoneessa jokin venäläinen, jota ei kuulemma koskaan näe missään - se vain juo.

Ruuasta sen verran, että kallista se on. Välimatkat tänne ovat pitkät, joten kaikki maksaa vähän enemmän kuin muualla Amerikassa. Ilman autoa ei oikein isoimpiin marketteihinkaan pääse käymään, onneksi tapasin erään floridalaisen, joka käytti minua ja tanskalaista Timiä Walmartissa. On tuossa downtownilla (joka on siis lähellä kampusta) onneksi muutama pienempi ruokakauppa, niin ei aina tartte raahautua tuohon jenkkien mekkaan.

Suomen hintatasoon nähden täällä on ehkä hitusen kalliimpaa. Siksi pitäydyn meal planissa, joka on pakollinen melkein suurimmalle osalle kampuksella asuvista. Se maksaa neljältä kuukaudelta n. 1300 euroa, mutta siihen sisältyy aamiainen, lounas ja päivällinen joka päivä. Paikallinen Sodexo tarjoaa joka päivä pitsaa ja muuta roskaruokaa. Hötön lisäksi valikoimissa on onneksi myös terveellistä naposteltavaa - salaatteja ja hyviä liharuokia. Eipähän tartte ainakaan alkaa kokkaamaan! Tosin, ensimmäisen viikon ajattelin syödä hyvällä omatunnolla noita hyviä keksejä ja kakkuja, mitä tuolta saa.............

Palasin muuten juuri ensimmäiseltä luennoltani. Oli ihan huikea proffa ja sain paljon uutta virtaa opiskeluun, pääsen tekemään ainakin seittemän TV-uutispätkää! Kohta lähetään lumikenkävaellukselle ja viikonloppuna ois luvassa ensimmäiset opiskelijabileet!


Lopuksi kuvia! Niitä tulee tulevaisuudessa varmasti paljon enemmänkin!

 

Tervetuloa Alaskan ensimmäiseen yliopistoon!

Täällä asustelen, Wickersham hallissa.

Eilen pakkasta oli -40 astetta. Ilma tosin on kuivempaa kuin Suomessa, joten pakkanen ei mene ehkä niin luihin ja ytimiin kuin luulisi. Kaupungissa leijailee koko ajan ice fogia, eli saasteista johtuvaa sumua, koska pienhiukkaset eivät kylmän ilman takia pääse tarpeeksi ylös.

Eilen tuli maisteltua alaskalaista olutta. Hyvää.

Pubiin kokoontui sekalainen seurakunta Amerikan Indianasta, Tanskasta, Norjasta, Kanadasta - ja Suomesta!

« Edellinen 1 ... 272 273 274 275 276 277 278 279 280 281 282 ... 353 Seuraava »