HUOM! Olet Oamkin vanhassa blogissa. Siirry uuteen blogiimme tästä »
Oamkin blogeja

« Edellinen 1 ... 266 267 268 269 270 271 272 273 274 275 276 ... 353 Seuraava »

Hankifutista sydämen kyllyydestä

m9wada00 Kirjoittanut Daniel Wallenius   blogissa Ikiliikkujan päiväkirja
Julkaistu 13.2.2012, klo 01:08

Kulunut viikko on ollut aika laimeaa neppailua. Tuntuu siltä, ettei ole saanut mitään aikaiseksi, ettei ole tehnyt mitään ja silti aikaa ei ole riittänyt minkään tekemiseen. Maanantain ja tiistain parasta antia olivat tanssitunnit. Siinä sivussa olen ehtinyt sopia ja tehdä haastatteluja, kirjoitella jonkun verran työn alla olevia juttuja ja tehdä niitä vähäisiä koulu- ja harjoitteluhommia, joita tälle viikolle on siunaantunut.

Keskiviikkona oli Osakon hankifutispäivä Huuhakajanpuistossa. Kokosimme luokan kanssa HC Producers -joukkueen, joka ilmestyi paikalle hieman vajaamiehisenä: meitä oli tasan avauskokoonpanollinen.

Kulttuurin joukkueiden menestys hankifutisturnauksissa on viime vuosina jäänyt vaisuksi. Ensimmäisenä opiskeluvuonna meillä oli kaksi joukkuetta. Meidän joukkueemme hävisi kaksi peliä ja pelasi yhden 4-4 -tasapelin. Toisena vuonna koko yksikkö yhdisti voimansa ja lähdimme kymmenhenkisellä megajoukkueella kehiin. Tuloksena kaksi tappiota ja yksi murskavoitto, tietysti raahelaisista.

Odotukset eivät siis tänäkään vuonna olleet kovin korkealla. Silti pakkasin illalla pelikassiin vanhan pelipaitani ja maalivahdinhanskani ja päätin, että vaikka voittoa ei tulisikaan, niin ainakin näyttäisin tyylikkäältä.

Avausvastuksemme olivat ensimmäisen vuoden journalistit, heitäkin avauskokoonpanollinen. Tasoero oli melko selkeä ja me tuottajat poistuimme kentältä 7-0-voittajina, ansaitusti. Itse hylkäsin maalini toisella jaksolla ja pelasin hetken hyökkäyksessä. En kuitenkaan onnistunut tekemään maalia.

Toisessa pelissämme olimme selkeästi altavastaajia jollekkin hyvin fyysiselle tekuporukalle. Hävisimme 3-0. Koska me emme koskaan häviä, laitoimme pelin tuomarin syyksi, sillä linja puuttui täysin. Tuomaria haastateltiin puoliajalla johonkin amatööritv-proggikseen, joten menimme sopivasti kameran tulilinjalle ja aloimme huutaa nuijaa. Tuomari oli tuttu, joten eiköhän se ymmärtänyt.

Kolmas peli oli tradenomeja vastaan. Ironista kyllä tein juuri tämän porukan kahdesta pelaajasta juttua Extraan turnauksen aikana. Pääsenpä kehumaan siis itseänikin tarpeen mukaan. Kehuttavaa kyllä riittää. Siirryimme alussa 1-0-johtoon, mutta vastustaja tasoitti hyvin pian. 1-1-maalissa jalkani juuttui lumihankeen ja vääntyi ikävästi. Sen seurauksena jo entisestään kipeä polveni on nyt hieman kipeämpi.

Vastustaja siirtyi pian jo 3-1-johtoon, mutta emme luovuttaneet, vaan kirimme viimeisillä minuuteilla tasoihin. Aivan viime sekunnilla tradenomeille vihellettiin rangaistuspotku käsivirheestä. Rankkari lähti kohti yläkulmaa, mutta liimasin sen tyylillä. Vaihtarimme Migle onnistui dokumentoimaan vuosisadan torjunnan ja sitä seuranneet tuuletukset ja antoi luvan käyttää kuvaa täällä. Tältä se siis näytti:

Viimeinen peli oli jälleen tekuja vastaan ja avausmaali oli rankkutorjunnan ohella parasta yksilösuorittamistani koko turnauksessa. Kaksi tekulaista pääsi läpiajoon. Torjuin ensimmäisen vedon pystyjaloin ja reboundin maasta. Otin irtopallon ja avasin pitkänä suoraan hyökkääjälle, joka sohi pallon maaliin. Päästimme kaksi maalia ja tasoitimme jälleen loppuhetkillä.

Saldona siis voitto, kaksi tasapeliä ja tappio, mutta se oli sentään kulttuurin paras suoritus viimeisen kolmen vuoden aikana. Tärkeintähän tässä oli voitto journalisteista, eli yksikkömme herruudesta ei jäänyt epäselvyyttä.

Pelin jälkeen menin kotiin tutkimaan vammojen laatua. Polvi oli hieman turvonnut ja yksi varvas oli paleltunut. Koin selvinneeni helpolla, joten lähdin Mipen kanssa känkylle ja juomaan viinaa. Kuuntelimme musiikkia ja puhuimme lahjakkaasti paskaa pari tuntia. Sitten suuntasimme Raksamestareiden saunalle viettämään iltaa.

Saunaillassa tuli jälleen todistettua se tosiasia, että huopikkailla kannattaisi lähteä baariin, jos uskaltaisi niin kalliilla kengillä mennä. Ei nimittäin tarvitse mennä koskaan juttelemaan tuntemattomille, sillä tuntemattomat tulevat ihan itse juttelemaan sinulle. Huopikkaat ovat loistava keskustelunavaus tilanteessa kuin tilanteessa. Esimerkiksi eräänä päivänä tuli joku marketissa tyrkyttämään sähkösopimusta. En ostanut energiaa, mutta myyjä päätti lähteä Haloselle hakemaan omia huopikkaita.

Perjantai-iltani oli poikkeuksellinen. Kokkasin, pyykkäsin ja rysähdin koneelle kirjoittamaan esseetä. Meillä on joku typerä, itsenäisesti suoritettava kurssi, jonka vaihtoehdot olivat tentti tai itsenäisesti esseetentti. Valitsin esseetavan, koska en jaksanut lukea. Huono valinta. Kaveri veti tentistä nelosen lukematta ja minä kirjoitan esseetä hiki hatussa. No, omapa oli valintani.

Lauantaina jatkoin yhä esseiden ihmeellisessä maailmassa, ainakin päivällä. Illaksi suuntasin kaksiin synttärikemuihin. Aloitin illan luokkakaverini Johannan luota. Hän oli laittanut pöydän jälleen koreaksi. Oli vuohenjuustopiirakkaa, maailman herkullisin kakku, savulohileipäsiä ja juustolautanen. Oli booliakin. Se oli rommipohjainen ja sitä voisi kuvalla sanoilla viinaisen makea. Viinaa siinä olikin kyllä vaikka koko lappalaisen kylän viikon tarpeisiin ja on ehkä parempikin, että vaihdoin bileitä kesken illan.

Toisissa bileissä juhlittiin baletti-Idaa sekä minulle showtunteja kerran viikossa pitävää Manua. Paikka oli pääasiassa täynnä tanssijoita, mutta se oli pelkästään positiivinen asia. He ovat hyvää seuraa, sillä suurimmalla osalla huumorintaju on jotain aivan eeppistä luokkaa. Tällä kertaa tehtiin myös jonkin sortin vaasalaisinvaasion ennätys Oulu-bileissä, sillä meitä vaasalaisia osallistujia oli peräti neljä.

Illan ohjelmaan kuului oluen, viinin ja boolin virtaamista, yleistä keskustelua ja häröilyä, videoiden tekoa iPhonen Autodance-apilla ja lahjojen availua. Olin ostanut Idalle tämän toivoman magneetin ja Manulle Smurffi-cd:n. CD:n päälle olin kirjoittanut vasemmalla kädellä "Tansin opetajalle joka aina soitaa hyvää musaa ONNEA t. Pekka 5v".

Illan viimeinen ohjelmanumero ennen baariin lähtöä oli musavisa. Meidät laitettiin kolmen hengen porukoihin ja minä sain kavereikseni show-Mian ja Show-Saaran. 24 kysymyksen jälkeen tasapisteissä oli kaksi joukkuetta, joista toinen oli meidän. Loppu ratkaistiin nopein voittaa -periaatteella. Ida laittoi biisin soimaan ja nopeiten arvannut joukkue voitti. Dr. Albanin It's My Lifehän sieltä tuli ja me kolme saimme palkinnoksi jotain vihreää, jota Ida väitti viinaksi. Paljon olen elämäni aikana ehtinyt läträtä, mutta mitään tuollaista en ole koskaan maistanut ennen. Se oli kuin sekoitus Viru Valgea ja Mehukatin päärynätiivistettä, kumpaakin raakana.

 Sitten lähdimme optimistisina Kaarlen jonoon. Muut luovuttivat kalkkiviivoilla. Vain minä, Ida ja Miina jaksoimme lopulta sisään ja minäkin vain siksi, että vessahätä oli ylitsepääsemätön ja pystärit olivat jo kiinni. Kävin tyhjäämässä rakkoni ja lähdin nukkumaan.

Tämä päivä on kulunut sosiaalisen median parissa. Se tarkoittaa paitsi Facebookissa istumista, myös sitä, että olen lukenut yli kolmesataa sivua markkinoinnista eri sosiaalisissa medioissa. Meillä on huomenna (tai siis tänään) aiheesta tentti, eikä sitä lukemista tietenkään voinut aloittaa yhtään aiemmin. Toisaalta viimeisen illan paniikkiluku on aina tuottanut hyviä tuloksia. Lukion päästötodistukseni keskiarvo oli jotain 9,2 hujakoilla, enkä koskaan avannut kirjoja ennen viimeistä iltaa, jos silloinkaan. Jos se ei mene läpi, niin sitten se ei mene läpi. Sillä ei ole mitään merkitystä, sen voi aina uusia.

Kirjan ehdottomasti parasta antia oli kohta, jossa kehotettiin miettimään, mitä nettiin laittaa, sillä se säilyy siellä ikuisesti. Esimerkkinä käytettiin fiktiivistä tilannetta, jossa joskus viidentoista vuoden päästä omat lapsemme löytävät kuvia tai tekstiä villistä nuoruudestamme. Jos joskus saan lapsia ja tästä blogista on vielä silloin jotain jäämiä jossain, niin lähetänpä heille nyt jo terveiset. Hei rakkaat, isillä oli oikein villi nuoruus.

Ilta alkaa kääntyä yöksi ja nukkumaanmenoaika lähestyä. Kuuntelen Daft Punkia ja muistelen, mitenkäs ne kädet siellä tanssitunnilla liikkuivatkaan. Auki, kiinni, käännä, ylös, auki... Toivottavasti huomisella tunnilla ei kuunnella Smurffeja.

Bloggauksen ohella pelaan Football Manageria, jossa johtamani Suomen maajoukkue ottaa juuri pataan Bosnia ja Herzegovinalta. Peli on sinivalkoisten osalta flegmaattista kakkaa. Lieneekö syynä se, että kelpuutan maajoukkueeseeni vain pelaajia, joilla on tuttuni sukunimi. Ei näillä heiskasilla, väänäsillä ja johanssoneilla vissiin saa mitään aikaan. Oikea kokoonpano olisi Wallenius-Similä-Järvenpää-Kotila-Löppönen. Sääli, ettei tuon pelin tietokannasta taida sellaisia nimiä löytyä.

Thomas H. Cook: Yön säännöt

kir9sn Kirjoittanut Lukeminen kannattaa aina   blogissa Kirjavinkit
Julkaistu 12.2.2012, klo 19:45

Julkaisuvuosi: 1998

Alkuperäinen nimi: Instruments of Night

Paul Graves on tunnettu jännityskirjailija, jonka viimeisin teos ei vain ota valmistuakseen. Hän saa kirjeen Allison Davies –nimiseltä naiselta, joka kutsuu Gravesin kotiinsa Riverwoodiin ratkaisemaan vanhaa murhaa. 50 vuotta aiemmin nuoren Allisonin ystävä Faye löydettiin kuristettuna metsästä, eikä murhaa koskaan ratkaistu.

Yön säännöt on hyytävä psykologinen trilleri, joka ei kuvaa vain murhatutkimuksia, vaan menee henkilöiden pään sisälle paljastaen heidän syvimmät ja salatuimmat ajatuksensa. Kirjan päähenkilön muistot lapsuudesta, jolloin hän joutui todistamaan sisarensa raa’an murhan, tulevat erottamattomaksi osaksi tarinan nykyhetken tapahtumia. Kirjailijan tyyli on hyvin persoonallinen, tapahtumia kehitellään hitaasti ja vain pieniä palasia paljastetaan lopussa odottavasta totuudesta.

Yön säännöt sopii sellaisille lukijoille, jotka tahtovat uppoutua lukemaansa tekstiin, ja miettiä tarinaa ja sen hahmoja vielä pitkään viimeisen sivun jälkeen.  

- Maria

Hommista kiinni

osako Kirjoittanut osako   blogissa Haikuja kellarista - Oamkin opiskelijakunta OSAKOn blogi
Julkaistu 9.2.2012, klo 12:18

Pari viikkoa on kulunut Nooran blogikirjoituksesta, ja siinä ajassa on ehtinyt tapahtua paljon. Erikoista on ollut se, etten ole kertaakaan käynyt Helsingissä. Tammikuun aikana tuli nimittäin pääkaupungissa vierailtua peräti kolmeen otteeseen. Onneksi seuraava Helsingin reissu tulee jo viikon päästä.

Jos ensimmäinen kuukausi meni enemmän tai vähemmän ihmetellessä ja tutustuessa omiin työtehtäviin, nyt on päästy jo varsinaisten hommien makuun. Lähtölaukaukselta tarttui aivoihin paljon hyödyllistä tietoa ja siinä sivussa jopa joitakin sosiaalisia kontaktejakin.

Järjestimme hallituksen kanssa OSAKOn uusille edaattoreille perehdytysviikonlopun 27.–28.1. Predari pidettiin tällä kertaa aika tarkalleen keskellä korpea, Ylikiimingissä Vasamon leirikeskuksessa. Uudet edustajat ahdettiin täyteen tietoa, ja muutama uusvanha sai varmasti mukavaa kertausta harmaisiin aivosoluihinsa. Lauantaina paikalla oli myös Emmi SAMOKista, valitettavasti hiukan kiireisenä. Mutta oli mukavaa, että sieltäkin päin oli edustusta.

Predarin päätteeksi pidetyssä edustajiston kokouksessa keskustelu oli ilahduttavan vilkasta. Kunnallispoliittinen ohjelma hyväksyttiin. Sen sijaan muutettavana olleet säännöt palautettiin pöydälle ja niitä käsitellään seuraavassa kokouksessa.

Oli Predarissa virallisen ohjelman lisäksi myös vapaa-aikaa. Perjantai-iltana tutustuimme toisiimme ja edaattoreille tarpeelliseen termistöön kivan sanaselitysleikin avulla. Joukossa oli myös joitakin sisäpiirivitsejä. Ainakin yksi minulle kohdistettu erottui joukosta. Hamko rules! Illalla vielä saunottiin ja kaikki paitsi minunkaltaiseni nössöt uiskentelivat lumihangessa.

Predarin jälkeen hallitus palasi arkeen. Pidin ensimmäisen liikunta- ja hyvinvointitiimin kokoontumisen, jossa vaihdettiin kuulumisia ja suunniteltiin tulevaa. Tiedossa on ainakin iso hyvinvointitapahtuma 14.3. liiketalouden yksikössä. En vielä tarkemmin tiedä mitä kaikkea siellä tapahtuu, mutta ainakin verta luovutetaan.

Viime keskiviikkona kävimme Markuksen kanssa ständeilemässä ja keräämässä ravintolapalautetta liiketalouden yksikössä. Olemme saaneet nyt palautetta kaikkien yksiköiden ravintoloista, ja valmistelemme kannanottoa asiasta. Samana päivänä tutustuin myös opiskeluterveydenhuollon henkilökuntaan. Palaamme asiaan varmasti vielä monta kertaa tämän vuoden aikana.

Tämän vuoden OSAKOn mainosflyeri on minun käsialaani. Sitä tein viime viikolla, ja parannusehdotusten jälkeen sen pitäisi olla kohta valmis. Valitukset sen suunnattomasta rumuudesta voi osoittaa suoraan minulle.

Hankifutisjärjestelyt ovat vieneet melko suuren osan ajasta tällä viikolla. Tapahtuma järjestettiin eilen keskiviikkona ja se oli varsin onnistunut. Parinkymmenen asteen pakkanen ei pelottanut osallistujia eikä järjestäjiä. Parannettavaa toki jäi, etenkin kun OSAKO järjesti hankifutistapahtuman ensimmäistä kertaa. Ensi vuonna onnistutaan jo paljon paremmin!

Ensi viikolla tosiaan pääsen taas reissailemaan Helsinkiin. Siellä Opiskelijoiden liikuntaliitto järjestää hallitusten liikuntatoimijoille sektoritapaamisen. Olen alkanut jo valmistautua siihen listaamalla asioita, joita haluan ehkä nostaa esille. Kuulemma myös kunnallisvaaleista keskustellaan. Odottelen tapaamista innolla, toivottavasti siellä on myös mukavaa!

Lopuksi se haiku.

 

Elämä haisee

Mutta joskus myös tuoksuu

Älä luovuta   

 

Terveisin söpö sopo Vessu

Home Away with Olaniyi

r0orha00 Kirjoittanut Harrison Oriahi   blogissa Home and Away
Julkaistu 8.2.2012, klo 17:34

Wow! We are already in the mid week again. Every week gives birth to one or more opportunities to share and learn new things as students. There is no doubt that lectures have long begun and there are many assignments to deal with as students. Some of us have already started preparing ahead for the tests that maybe coming up some times before this month ends.

Nevertheless, my special feature this week on “Home and Away” is a guy that hails from Nigeria. He is 23 and also an International student currently studying Business Information Technology at Oulu University of Applied Sciences, Oulu, Finland. He is a very friendly person.

I would have love to tell you guys more about this friend of mine but I think it will be better for you to hear some of his words. So in the next few lines, you will get to know about his experiences here in Oulu. The name of this guy is Olaniyi Aiyenitaju!

I began the brief interview by asking him to share with us how he felt when he arrived Finland for the first time and below was his response: “I arrived in Finland at the beginning of September and I felt excited to be coming to a new country.” I think there is always a first time in everything in life, so I don’t think those feelings of his when he arrived were out of place. Ha-ha.

Now that Olaniyi has spent some months already here in Oulu, I wanted him to tell us some of his experiences since he came and how he feels, for example, about the cold weather, the dark weather and also the snow. He started by sharing with me his dislike about the cold weather, especially now that it is so cold. He also did not hide his feelings when he said he likes the Snow and that he enjoys playing with it sometimes. But for the dark weather, here was what he said: “The dark weather makes me sleep beyond time and it makes me feel reluctant to wake up early in the morning.”

Also,when I ask of him to know whether or not he has been having fun since he came to Oulu, that I will be very glad if he can share with us some of the places that he has visited having fun. He responded thus: “Well I have not had much fun because of the cold, but I have been to the city center for quite some time and I and my classmate also took a trip all around Oulu... I have visited some of the night clubs like Tivoli...”

Olaniyi shared his opinion also about the Finnish people, that they are very friendly and that they can be so quiet sometimes as well. Apart from studies, what else do you enjoy doing at your spare time? I asked him again and responded thus: “most time, I am always in door surfing the internet, and sometimes I visit some friends that stays around me…”

Finally, I wanted to know his general opinion as an international student, about his school-Oulu University of Applied Sciences and he concluded with: “Yea I love the school, it is a good teaching environment, they have all the facilities needed to become a professional and their method of teaching is excellent, they interact with student and make sure that everyone understands what they are taught and they also have a very good friendly relationship with the students.”

Katariina Romppainen: Mustikkasoppa (2011)

kir9sn Kirjoittanut Lukeminen kannattaa aina   blogissa Kirjavinkit
Julkaistu 7.2.2012, klo 13:30

Tämä viihdekirjallisuudeksi luokiteltava romaani kertoo 28-vuotiaasta Sini-Marjasta, joka on gradua vaille valmis kirjallisuuden maisteri. Hän on lyhyitä suhteita harrastava sinkku, jonka läheiset vihjailevat vakiintumisesta ja perheen perustamisesta. Asiaa ei helpota se, että Sini-Marjan siskolla on jo mies sekä 4 lasta. Oman lisänsä tähän soppaan tuo myös dementiaa sairastava ja rivoja puhuva mummo, joka näkee asiat välillä liiankin tarkasti. Siksi perhejoulu vanhempien luona ei kuullosta houkuttelevalta, mutta muitakaan vaihtoehtoja Sini-Marjalla ei ole.

Joulupäivän aamuna Sini-Marja menee äitinsä kanssa joulukirkkoon ja tapaa siellä teinivuosiensa rakkauden perheineen. Sen seurauksena Sini-Marjan biologinen kello alkaa tikittää. Hän päättää etsiä itselleen elämänkumppanin, mutta se ei olekaan niin yksinkertaista. Samaan aikaan kun Sini-Marjan miehen metsästys epäonnistuu kerta toisensa jälkeen, hänen vanhempansa eroavat ja hän riitaantuu äitinsä, siskonsa sekä ystävänsä kanssa. Lisäksi hänen työkaverinsa Saku katoaa jäljettömiin. Miten Sini-Marjalle käy, kun kaikki jättävät hänet? Entä löytääkö hän koskaan unelmiensa prinssiä?

Mustikkasopan kerronta on sujuvaa ja mukaansatempaavaa. Tarinassa on monia kommelluksia ja tapahtumat ovat tavallisia sattumia tavallisesta arjesta. Kertomuksen voisi sijoittaa mihin tahansa suomalaiseen kylään tai kaupunkiin. Siksi pidin tästä kirjasta niin paljon, että luin sen alusta loppuun yhden illan aikana. Suosittelen Mustikkasoppaa erityisesti niille, jotka haluavat lukea jotain kevyttä ja viihdyttävää.

-Riikka

« Edellinen 1 ... 266 267 268 269 270 271 272 273 274 275 276 ... 353 Seuraava »