HUOM! Olet Oamkin vanhassa blogissa. Siirry uuteen blogiimme tästä »
Oamkin blogeja

« Edellinen 1 ... 241 242 243 244 245 246 247 248 249 250 251 ... 353 Seuraava »

Ammattikorkeakoulut tunnetaan edelleen huonosti

jopaaso Kirjoittanut Jouko Paaso   blogissa Joukolta joukoille
Julkaistu 1.6.2012, klo 11:28

Ammattikorkeakouluilla on nyt kokeiluvaiheesta lähtien noin kahdenkymmenen vuoden historia. Edelleenkin ammattikorkeakoulut tunnetaan Suomessa, jopa päättäjien keskuudessa, kovin huonosti. Näin on myös Oulun seudulla. Ammattikorkeakoulujen alkuvaiheen haasteita on ollut erottautuminen yliopistosta. Ammattikorkeakouluväki on usein itsekin ollut vahvistamassa ammattikorkeakoulun ”alisteista” asemaa yliopistoon nähden – onhan meistä suurella osalla yliopiston koulutustausta. Alkuvaiheessa tehtiinkin ehkä virhe siinä, että profiilin nostossa oltiin usein luomassa ns. pikku-yliopistoa. Tämä oli väärä profiilivalinta, koska yliopiston vahvoilla alueilla, erityisesti tiedelähtöisessä tutkimustoiminnassa, emme missään nimessä pärjää heille. Tämä ei myöskään ole tarkoituksenmukaista, vaan ammattikorkeakoulun profiilissa on korostettava ammatillista osaamista sekä opetukseen kytkeytyvää käytännönläheistä kehittämisosaamista. Amk:sta valmistuneilla ei todellakaan ole hävettävää osaamisessaan; se vastaa työelämän oikeisiin tarpeisiin. Jos ajatellaan, perustutkinnon ohella, esimerkiksi ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon tuomaa osaamista, uskon sen täyttävän työelämän odotukset varmasti yhtä hyvin kuin yliopiston tuottaman saman alan maisteritutkinnon. Onhan tutkinnon suorittaneella takanaan amk-perustutkinto, vähintään kolmen vuoden työkokemus sen jälkeen ja työn ohessa suoritetut työelämän tarpeisiin sovitetut ylemmän amk-koulutusohjelman opinnot. Ylipäänsä meidän on itsekin tunnistettava ammattikorkeakoulun vahvuudet ja profiilin ominaispiirteet, vahvistettava niitä sekä tehtävä ne tunnetuksi ympäröivässä yhteiskunnassa.

Ammatillinen osaaminen on luonnollisesti myös ammattiopiston ja muiden koulutustoimijoiden profiilissa keskeistä. Erottaudumme näistä muista ammatillisen koulutuksen tuottajista siinä, että meillä ammatilliseen osaamiseen liittyy kehitystoiminta, joka tukee työelämälähtöisten innovaatioiden kehittymistä, uusia liiketoimintamalleja ja ylipäätänsä työelämää kehittävää osaamista. Ammattikorkeakoulujen ammatillisen osaamisen tuottaminen on tehtävä tiiviissä yhteistyössä työ- ja elinkeinoelämän kanssa. Tämä luo ammattikorkeakoulun toiminnalle isoja pedagogisia haasteita. Ammatillinen oppiminen ja siihen liittyvä kehitys- ja innovaatiotoiminta tulee olla keskiössä, ja näihin liittyy monialaisuuden hyödyntäminen ja työelämäläheisyys. Toiminnassa on hyödynnettävä parhaita oppimista ja osaamisen kehittymistä tukevia tietoteknologia- ja verkkopohjaisia työkaluja.

Kansainvälisyys ja kansainvälisyysvalmiudet ovat tärkeä osa ammattikorkeakoulujen osaamisprofiilia. Erityisen tärkeää on luoda ns. strategisia kumppanuuksia, joiden avulla entistä paremmin kykenemme tuomaan lisäarvoa Oulun alueen osaamistarpeisiin. Luonnollisesti kansainvälisyyden sivutuotteena sekä henkilöstön että opiskelijoiden edellytykset toimia kansainvälisessä yhteistyössä, sekä auttaa alueen työelämää tässä, paranevat oleellisesti.

Sairastelua

t7leja00 Kirjoittanut t7leja00   blogissa Tuulimyllyjä ja puukenkiä
Julkaistu 31.5.2012, klo 21:07

ESN sound festivalin jälkeen alkoi opiskelu kokeisiin, mutta koska opiskelija-asuntolassa on joku kuumetauti kierrossa ja palellutin itseni Belgiassa, sairastuin itsekin. Kokeisiin lukemisesta ei tullut mitään sairaana ja kokeet tulivat ja menivät, joten pitää yrittää uudestaan heinäkuussa.

Tarkoituksena oli myös mennä Erasmuksen järjestämälle purjehdusmatkalle, mutta päätin myydä lipun ja levätä mieluummin. Ehkä se ei harmita sittenkään niin paljon, koska viikonlopulle on luvattu sateista ja kylmää keliä. Reissu olisi kestäny perjantaista sunnuntaihin ja se maksoi 80 €, mutta hintaan kuului majoitus (tällä kertaa ei teltassa), 3 lämmintä ateriaa päivässä, 3 tuntia opastettua purjehdusta lauantaina ja 2 sunnuntaina sekä mahdollisuus käydä melomassa kanootilla. Eli hinta on aika hyvä.

Loppu alkaa häämöttää ja se iski ensimmäisen kerran muutama päivä sitten, kun muutama tyyppi lähti opiskelija-asuntolasta takaisin koteihinsa. Oikeastaan se vain tarkoittaa sitä, että loppuajasta on otettava kaikki irti.

Terveiset Etelä-Tansaniasta!

aija Kirjoittanut Aija Saari   blogissa Kitendawili! – Tansanian arvoitus
Julkaistu 30.5.2012, klo 21:33

Matkani Tansaniaan sujui mukavasti. Eniten jännitystä aiheutti matkatavaroiden paino. Helsinki-Vantaalla lentoyhtiön vaaka näytti 22,5 kiloa molemmille lahjoituskasseille. Hienosti pakattu! Hieman jäi harmittamaan puoli kiloa, minkä verran tavaraa olisi vielä mahtunut molempiin laukkuihin. Pääkaupungista lensin Lontooseen, missä minulla oli päivä aikaa fiilistellä kevättä. Ehdin käydä myös lounaalla Brixtonissa – Pikku-Nigeriassa, missä pääsin Afrikka-tunnelmiin. Lontoosta lentoni jatkui iltasella kohti Dar es Salaamia. Tansanian ilmaa pääsin nuuhkimaan seuraavana aamuna. Ihan ensitöikseni heitin pois jalasta saappaat ja vaihdoin tilalle varvastossut. Ilman lämpö ja kosteus tuntui huumavalta mutta jotenkin hyvin tutulta.

Dar es Salaamissa odottelin jatkolentoani kymmenisen tuntia kaikkien kapsäkkieni kanssa. Onneksi lentokentältä löytyi pieni ravintola, johon sain leiriytyä päiväksi. Olin juuri hankkimassa itselleni paikallista puhelinliittymää, kun joku huusi selkäni takana ”Moi!” En voinut aluksi uskoa silmiäni, kun tunnistin tervehtijän tutuksi edelliseltä Tansanian reissultani. Maailma todellakin on pieni.

Iltapäivällä pääsin vihdoin jatkamaan matkaani potkurikoneella kohti Etelä-Tansaniaan. Lentoaika Mtwaraan oli vain tunnin, johon mahtui mukavasti jännitystä, kun ilmakuopissa stuertin tarjoilemat juomat lentelivät ympäriinsä. Stuertin naurusta päättelin, että pelkoon ei ollut aihetta. Pääsin laskeutumaan Mtwaraan ihan ajallaan, missä oululainen Johanna jo odotteli minua. Mtwarasta matka jatkui henkilöautolla kohti varsinaista määränpäätä, Lindiä. Lindissä majoituin perheessä, johon maman lisäksi kuului kaksi nuorta sukulaista ja pieni sukulaispoika.

Nukuttuani matkaväsymyksen pois, pääsin tutustumaan suomalaisen Liike ry:n tukeman Sport Aid Developmentin toimistoon. Toimistolla avasimme ensimmäisen Suomesta tuomani lahjoituskassin, jonka sisältä löytyi pesäpallomailoja, nappulakenkiä ja urheiluvaatetta. Sport Aid Development pyrkii motivoimaan lapsia koulunkäyntiin liikunnan avulla. Hyviä tuloksia on jo saavutettu. Lasten osallistuminen koulutukseen on parantunut ja urheilukenttiä on kunnostettu ympäri eteläistä Tansaniaa. SDA kouluttaa myös tansanialaisia liikunnanopettajia, jotka on usein nimitetty tehtäväänsä pakosta, eikä heillä itsellä välttämättä ole mitään liikunnallista taustaa.

Seuraavina päivinä olin mukana SDA:n järjestämillä liikuntatunneilla eri ala- ja yläkouluilla. Oppilasryhmät olivat suuria. Parhaimmillaan yhdelle liikuntatunnille on osallistunut 120 lasta eri luokilta. Oppilaiden liikuntataidot ovat hyvin vaihtelevia. Ehdoton suosikkilaji on jalkapallo, mutta kyllä suomalainen pesäpallokin sujui yllättävän hyvin. SDA suunnittelee myös pesäpallojoukkueen kasaamista. Jalkapallojoukkueita pojille ja myös tytöille on jo olemassa. Lisäksi löytyy myös netball joukkue tytöille. Netball on joukkuelaji, joka muistuttaa aika paljon koripalloa. Säännöt ovat kuitenkin hieman siistimmät, eikä pelaaminen huivi päässäkään tuota mitään vaikeuksia.

Pääsin mukaan myös SDA:n järjestämään Sport Bonanzaan, missä eri lajeja esiteltiin syrjäisempien kylien lapsille. Johannan kanssa pidimme myös ensiapukoulutusta urheiluvastaaviksi valituille oppilaille. Toiminnalliset menetelmät tuntuivat olevan paikallisille opettajille uutta. Saimme kivoja kommentteja opettajalta, joka oli mukana harjoittelemassa ensiaputaitoja oppilaiden kanssa.

Asuminen tansanialaisessa perheessä oli minulle uusi kokemus. Enpä olekaan ennen asustellut näin tarkassa nuhteessa. Joka aamu ja ilta mama seurasi syömistäni ja periafrikkalaiseen tapaan oli sitä mieltä, että syön liian vähän. Illallisella yritin parhaani mukaan syödä niin paljon kuin vain kykenin, jotta mama voisi olla tyytyväinen. En tainnut onnistua siinä kertaakaan. Ilmeisesti eurooppalainen vatsalaukkuni ei kykene käsittelemään afrikkalaisia ruoka-annoksia. Illallisella söimme usein riisiä, kalaa ja ruokabanaania. Ruoka oli hyvää ja sitä todellakin oli riittävästi.

Kaiken kaikkiaan Lindi vaikutti oikein mukavalta ja rauhalliselta pieneltä kylältä. Työmatkoja kuljimme polkupyörällä, eikä liikenne huimannut päätä, kuten suuremmissa kaupungeissa. Lindistä löytyy myös upeita rantoja ja merimaisemia. Matka Lindiin oli pitkä mutta ehdottomasti vaivan väärti. Tänne vielä palaan.

Lindissä vietetyn viikon jälkeen matkani jatkuu Dar es Salaamin kautta Pohjois-Tansaniaan Moshiin.

Kesän korkkajaiset ja Oamkin Alumniyhdistys 8 vuotta! (20.4.2012)

alumnit Kirjoittanut Alumnit   blogissa Oamkin alumnit
Julkaistu 29.5.2012, klo 21:15
Kesän korkkajaiset ja Oamkin Alumniyhdistys 8 vuotta! (20.4.2012)
Kesän korkkajaiset ja Oamkin Alumniyhdistys 8 vuotta! (20.4.2012)
Kesän korkkajaiset ja Oamkin Alumniyhdistys 8 vuotta! (20.4.2012)
Kesän korkkajaiset ja Oamkin Alumniyhdistys 8 vuotta! (20.4.2012)
Kesän korkkajaiset ja Oamkin Alumniyhdistys 8 vuotta! (20.4.2012)
Kesän korkkajaiset ja Oamkin Alumniyhdistys 8 vuotta! (20.4.2012)
Kesän korkkajaiset ja Oamkin Alumniyhdistys 8 vuotta! (20.4.2012)
Kesän korkkajaiset ja Oamkin Alumniyhdistys 8 vuotta! (20.4.2012)
Kesän korkkajaiset ja Oamkin Alumniyhdistys 8 vuotta! (20.4.2012)

Oamkin Alumniyhdistykselle merkityksellinen päivämäärä 20.4. tarkoitti tänä vuonna kahta asiaa: Yhdistyksen 8-vuotissynttäreitä, ja ennen kaikkea jokakeväistä kesän korkkaamista asianmukaisin juhlamenoin! Viime vuonna kesä korkattiin vasta toukokuun lopulla, mutta tällä kertaa halusimme olla aikaamme edellä ja kirittää vuodenajoista lämpöisintä jo luoksemme.

Illan aikana juhlaväki sai muun muassa tehtävä määritellä niin sanotun ihanneminän ja miettiä sen saavuttamaseksi vaadittavia asioita life coach Leena Pakosen johdolla. Luentonsa aikana energinen esiintyjä Pakonen esitteli yleisölle UnelmaFiilis- life coachingin eli elämäntaidon valmennuksen perusteita ja kirvoitti lisäkysymyksiä joukostamme.

Rockmans-nimellä musisoivat soittoniekat esittivät alumneille juurevaa bluesrockia. Bändin lähdettyä illan aikana kuultiinkin enää katkelmia teekkarilauluista a cappellana.

Talon tarjoilut olivat maittavia ja virkistäviä, saunakin oli (kuulemma) sangen käyttökelpoinen. Ilta hujahti jälleen nopeasti, ja reippaimmat juhlijat jatkoivat vielä krebaamista vielä Oulun hämärtyvässä yössä.

Seuraavaksi alumnit kokoontuvat Oulujoen rantaan melontakurssin merkeissä 7.6., ja toinen osallistumismahdollisuus pitemmällä kaavalla tulee olemaan 30.8. Pikkuhiljaa Alumniyhdistys vetäytyy ansaittuun kesänviettoon. Tuleva syksy tulee kuitenkin olemaan tapahtumiltaan monenkirjava, sillä silloin valitaan Vuoden Alumni, keilataan ja juhlitaan vielä hieman lisää. Ole yhteydessä meihin sähköpostitse jos haluat lisätietoa, tai vaikka ehdottaa meille ideoita mitä alumnit voisivat kehitellä tulevaisuudessa.

 

Outi Rahkola

Alumnien hallituksen jäsen

Koko kirjoitus »

End of an Era

m9wada00 Kirjoittanut Daniel Wallenius   blogissa Ikiliikkujan päiväkirja
Julkaistu 29.5.2012, klo 11:52

Hellurei ja herkät tunteet. Tai herkät polvet. Perjantaiaamu starttasi nimittäin mallikkaasti OYS:sta. Kävin polven röntgenkuvassa jo toista kertaa tälle keväälle. Tällä kertaa ne halusivat kuvata koko jalkani lonkasta alaspäin ja samaan kuvaan piti mahtua lonkkanivel, polvi ja nilkka. Homma kuvattiin mittanauhaa vasten. En tiedä, mitä ne sillä ajoivat takaa. Ehkä halusivat nähdä jalan linjaukset tai jotain, kun jatkuva saksiminen ei auta.

Perjantai-iltapäivän teimme jälleen liiketoimintasuunnitelmaa Milla-Maijan kanssa. Tällä kertaa kirjoitimme riskianalyysiä parin sivun verran eteenpäin. 20 sivua on rasahtanut rikki ja valmista pitäisi olla reilun viikon kuluttua, jotta opintopisteet kolahtaisivat tilille vielä tämän lukuvuoden puolella.

Perjantai-iltapäivä oli yllätyksiä täynnä. Ensin luokseni tuli ex-tempore-vierailulle Elina. Olemme tuttuja jo Vaasasta asti, mutta viime aikoina olen nähnyt enemmän hänen vanhempiaan kuin häntä. Rupattelimme pari tuntia ja vaihdoimme kaikki edellisen kohtaamisen jälkeen tulleet uudet kuulumiset. Niitä oli paljon.

Kesken kaiken Facebookissa alkoi huutaa Ida. Se halusi katsomaan seuratanssijoiden proggista jo perjantaina, vaikka suunnittelin alun perin meneväni vasta sunnuntaina. Oikeasti se tarvitsi vain kyydin Haukiputaalle. Lupasin lähteä tanssikatsomoon perjantaina sillä ehdolla, että Ida vaihtaa lippuvaraukseni. Se teki sen, joten nokka kääntyi kohti pohjoista. Seuratanssijoiden esitys oli hieno. On oikeastaan sääli, ettei heitä ole näkynyt lavalla näiden vuosien aikana tuon enempää.

Perjantai on huono ilta bilettää, sillä silloin on väsynyt viikon rasituksista. Lauantaikin on huono ilta bilettää, koska silloin seuraava päivä menee häneksi. Ajattelin alun perin olla lauantainkin kotona, mutta sitten Tume muistutti, että meidän oli määrä mennä pitämään Euroviisukatsomoa Gretalle ja Miialle Heinäpäähän. Tuumasta toimeen.

Lauantaina yritin myös tehdä matka-cd:itä tulevaa Vaasan-reissua varten. Yleensä kerään biisejä yhteen yksittäiseen Spotify-playlistiin, hommaan musiikit jostain ja poltan pari-kolme cd:tä juuri ennen matkaa. Nyt kuitenkin törmäsin ongelmiin: hyviä biisejä oli kertynyt viisi cd:llistä, eikä niitä ehtisi edes kuunnella koko matkalla. Lisäksi yksi biisi oli jonkun Torniolaisen artistin demolta, eikä sitä löytynyt netistä mitään laillista, puolilaillista tai edes laitonta tietä. Jouduin siis lähtemään Levykauppa äxään ostoksille.

Sieltä jatkoin Prismaan ruokashoppaamaan. Kuulin sattumalta, että S-etukortin hankkija saa 40 arvosta etuseteleitä Arinalle, joten päätin vihdoin ja viimein liittyä. Se on ollut suunnitelmissa jo pari-kolme vuotta, koska ilman etukorttia ei tässä Arina-mafian luvatussa maassa oikein pärjää. Hommasin kortin ja lähdin ostamaan etuseteleillä olutta. Virman piikkiin tietysti.

Illalla suuntasin Heinäpäähän ja kisakatsomo alkoi. Meillä oli Facebookissa auki Euroviisu-juomapeli, joka oli kyllä täystuho. Säännöt olivat jotakuinkin tätä luokkaa: Kun esityksessä on tuulikone, pitää juoda. Kun jollain on valkoinen puku, pitää juoda. Kun tissivako näkyy tai jollain on minihame, pitää juoda. Kun biisi on plagiaatti, pitää juoda. Kun biisissä vaihdetaan kieltä, pitää juoda. Kun biisissä lauletaan maailmanrauhasta, pitää juoda. Sääntöjä oli a4-arkillinen, joten ei liene mikään yllätys, että olimme lopulta päissään kuin ankat.

Muut menivät homobaariin Euroviisujatkoille, minä lähdin kotiin. Oikeastaan pääsin Jouskariin asti, missä jatkoin iltaa. Sieltä lähdin kahden italialaisen vaihto-opiskelijan ja parinkymmenen tekun kanssa A-taloon jatkoille. Kotiuduin viideltä.

Sunnuntai meni liiketoimintasuunnitelman riskianalyysin ja SWOT-analyysin tekemisessä. Iltapäivällä lähdimme pelaamaan pesäpalloa Castrénin stadionin takana olevalle hiekkakentälle. Meitä oli pari vähemmän kuin viimeksi ja moottoritien humu peitti alleen kaiken vitsailun. Lisäksi olimme saaneet piirrettyä kenttään rajat, joten mitään arpomista ei ollut. Peli päättyi 27-20 ja kunnareitakin tuli pari. Eniten pelin tasosta kertoo kenties se, että eräs reitensä ensimmäisessä vuoroparissa reväyttänyt tyttö onnistui myös tässä suorituksessa. Rampa juoksi kunnarin.

Eilinen ja tämä päivä ovat menneet pääsykokeiden merkeissä. Maanantaina oli journalismin ja mediatuottamisen kokeet. Itse valvoin ryhmätehtävän odotushuonetta muiden tuutoreiden kanssa. Näytimme pikkuisille videoita ja kertoilimme koulutuksesta. Muutama intoutui kyselemään ja rupattelemaan. Aamulla mediatuottajat, iltapäivällä journalistit. Saapi sitten nähdä, montako noista kasvoista näkee täällä talossa syksyllä ja montako onnistuimme pelottamaan pois.

 Sama ruljanssi jatkuu kuvallisten kanssa ihan kohta. Aamupäivän vietimme kuitenkin yrityshautomossa Millan kanssa keskustelemassa osuuskunnan liiketoimintasuunnitelman teosta ja rahoituksesta. Yrityshautomo on ollut todella iso apu osuuskunnan suunnittelussa ja konkreettisesti paperille saamisessa. Ammattiapua on ollut saatavilla ja se on auttanut ymmärtämään tiettyjä asioita paljon paremmin kuin itseopiskelu.

Nyt siis pääsykokeiden pariin. Huomenna, jos tutkintokollegio niin suo, valmistun journalistiksi. Huomenna, jos lääkärit niin suovat, saan tietää, mitä polvelleni seuraavaksi tapahtuu.

« Edellinen 1 ... 241 242 243 244 245 246 247 248 249 250 251 ... 353 Seuraava »