HUOM! Olet Oamkin vanhassa blogissa. Siirry uuteen blogiimme tästä »
Oamkin blogeja

« Edellinen 1 ... 240 241 242 243 244 245 246 247 248 249 250 ... 353 Seuraava »

Huomenna Lontoo

t7leja00 Kirjoittanut t7leja00   blogissa Tuulimyllyjä ja puukenkiä
Julkaistu 5.6.2012, klo 23:14

Kuulin kavereilta, että purjehdusmatkalla oli hyviä kelejä ja se oli mahtava reissu, mutta sairastelu jatkui viikonlopun yli joten hyvä etten lähtenyt. Aika moni on sairaana nyt, joten taitaa olla joku kesäflunssa menossa. Olo alkaa olla jo aika hyvä ja huomenna lähden yhden yhdysvaltalaisen kaverin kanssa tutkimaan Lontoota ja puhumaan Lontoon murretta. Palaamme sunnuntaina ja kirjoittelen sitten mitä kaikkea teimme siellä, emme ole oikein suunnitelleet mitä kohteita haluamme nähdä. Nyt Pakkaamaan.

Lomapäivät

k8pani01 Kirjoittanut Niko Pääkkönen   blogissa Double Degree! Raus Raus!
Julkaistu 4.6.2012, klo 22:28

Sillä välin, kun muut reissailee pitkin Eurooppaa, ollaan me Kaisan ja Lassin kanssa Ulmissa. Kouluhommien lisäksi on tekemistä riittänyt vallan mainiosti, joten listataanpas.

Tiistai

Lähdettiin Kaisan kanssa kävellen etsimään Pfuhlersee -nimistä järveä, joka sijaitsee noin viisi kilsaa Tonavan vartta alajuoksuun. Tonavan varsi oli aika upean näköinen, ja toki oli itse järvikin, mutta pitkälti samanlainen kuin Ludwigsfeldersee. Jatkettiin siitä eteenpäin Pfuhlin kaupunkinosaan, jossa ei oltu käyty vielä aikaisemmin. Kovasti oli erilaista kuin keskustassa kuten kuvista näkyy.

Tonava
Neu-Ulmin maaseutua
Kaisa Eloveena-tyttönä
Tie Pfuhlerseelle

Keskiviikko

Kaisan kaveri Helena tuli kylään loppuviikoksi, joten oltiin kehitelty vähän tekemistä ja pistettiin kouluhommat jäihin sen ajaksi. Tehtiin intialaista kanakastiketta riisillä päivälliseksi, ostettiin korillinen erilaisia saksalaisia oluita maisteltavaksi ja aloitettiin ilta pelailemalla biljardia alakerrassa.

Studentencafessa oli myöhemmin Ghost Night Party, johon pukeuduttiin asianmukaisesti aaveiksi. Pelailtiin vielä ennen lähtöä maskit naamalla meidän keittiössä Granada'da'Mauta (oma keksimä juomapeli, jonka ohjeet löytyy jostain aiemmasta postauksestani). Loppuillasta kuva puhukoon puolestaan.

Studentencafe & Ghost Night

Torstai

Lähdettiin päivällä käymään Ludwigsfelderseellä uimassa ja huuhtomassa eilisilta pois. Tulomatkalla vähän shoppailtiin, mutta muuten oltiin niin poikki, ettei illalla jaksanut lähteä enää vaahtobileisiin yliopistolle, vaan jäätiin pelailemaan kickeriä ja biljardia asuntolalle.

Nää juotsenet oli vähän turhankin kesyjä poikastensa kanssa
Joutsenet

Perjantai

Noustiin virkeänä heti aamusta ylös ja tehtiin tortilloja. Nyt oli koko päivä aikaa kiertää Ulm ympäri, joten suunnattiin ensimmäiseksi Friedrichsaun puistoon, josta jatkettiin Tonavan vartta yläjuoksuun Ulmin vanhaan kaupunkiin. Kiivettiin vielä Münsterin huipulle ennen kuin palattiin kämpille valmistautumaan iltaa varten.

Aamun tortillat
Meikä mielissään kuvailee sorsia
Suihkulähde Friedrichsaun puistossa. Horisontissa näkyy Sproll
Tytöt kiipes puuhun
Hääpäri & hääauto
Vanha kaupunki
Münsteriin oli tullut uusi tapa lahjoittaa rahaa - pankkikortilla!
Tämä oli jo kolmas kerta kun kiivettiin maailman korkeimman kirkon huipulle
Heimstrasse on yksi siisteimmistä kaduista Ulmissa
Kaisa lypsää koti-ikäväänsä

Oltiin suunniteltu "Lake Night" illaksi Ludwigsfelderseelle, johon kutsuttiin erasmukset jotka ei olleet lähteneet reissaamaan lomalla. Täytettiin pöydät ja laituri tuikkukynttilöillä tunnelmanluojaksi, grillailtiin makkaraa, pihvejä ja herkullisia sieniä, jotka oltiin täytetty maustetulla sulatejuustolla ja kiedottu pekoneihin, sekä lopuksi pulahdettiin uimaan kuun paisteessa.

Martan vanhemmat olivat käymässä hänen luonaan ja he tarjosivat meille puolalaista pontikkaa, johon vastasimme fisu shoteilla. Loppuillasta suuntasimme vielä Wiley-asuntolan saunaan, tosin mukaan ei tarttunut muut kuin suomalaiset + ruotsalainen vaihtari Cristina. Nakusauna oli ilmeisesti liikaa, koska Cristina paineli yläkertaan jo puolen tunnin jälkeen. Me muuthan saunottiin monta tuntia ja odoteltiin siihen asti, että pääsi aamubussilla Burger Kingin kautta kotiin nukkumaan.

Lake Night

Lauantai

Viikonlopuksi oli ohjelmassa matka Blaubeurenin Blautopf-lammelle, joka on muuten syvin lampi koko maailmassa. Taisin tästä postata jo aiemmissa blogeissa, joten jaetaan tästä reissusta ainoastaan kuvat.

Blaubeurenin juna-asema
..joka oli muuten vuokrattavana, koska ei nää pikkuasemat oo enää toiminnassa. Mietittiin jo skenaarioita, joissa oltais vuokrattu tämä koko erasmus poppoolla kämpäksi tahi perustettu siihen baari.
Blautopf, se syvin lampi. Tähän on moni sukeltaja hukkunut yrittäessään löytää takaisin pintaan sen lukuisista onkaloista.
Blautopf tarkoittaa suoraan suomennettuna "sinistä kattilaa" ja tästä lähtevä Ulmin vanhan kaupungin läpi virtaava joki on nimeltään Blau eli "sininen", like you may see.
Blaubeurenissä oli juotsenien sijaan ankkoja.
Helena, minä ja Lassi.

Home Away with Mohammad

r0orha00 Kirjoittanut Harrison Oriahi   blogissa Home and Away
Julkaistu 4.6.2012, klo 15:11

Hello friends, welcome to another new week, a week filled with much expectations. As the summer holiday has begun, many students will try as much as they can to find summer jobs that will keep them busy all through the summer. Also, some may use these periods to do their compulsory practical training while others may decide to take some summer courses and have some fun as well. What a summer filled with different activities!

In this week on “Home and Away” blog, I have decided to feature one of the international students who hail from Dhaka, Bangladesh and his name is Mohammad Mahady Hassan Chowdhury. He is 22 and he is currently studying Information technology at Oulu University of Applied. He arrived Finland September last year (2011) and according to him, he was excited not only about the new environment but also to meet his sister, brother in-law and two of his intimate friends. It can really be very interesting and relaxing when you meet your close relations or friends in a new environment like this!

When I asked him to share with us some of his experiences since he has been here in Oulu for some months now and how he feels, for example, about the cold weather, the dark weather and also the snow and below was his response:
When I was coming to Oulu, I was quite tensed about the new environment where I don’t know anything not also where the school is but I was lucky that I got two of my country men also one of them was my class mate Olid who were living on the same building of mine. Then it was gradually becoming easy for me to cope with the new situation.
As I have come from Bangladesh which has worm weather, so this cold weather was challenging for me. But I survived. So, who knows as day passes through may be someday I will like it. The dark weather is sometimes boring. Snow is the thing that keeps you alive even in this dark weather.

Have you been having fun since you came? If yes, can you tell me some of the places that you have visited to catch your fun? This was another question I asked him and he responded thus:“Since I came I had some fun with some of my friends. I went to the beach(nallikari),market place on ‘Vappu’ day though I have some wishes that I want to have fun with all my class mates and I hope my Finnish class mates would help me to find more places which I haven’t found yet to catch fun.

Again, it was time to ask 'Mohammad Mahady' if he has met some Finnish people and also for him to tell us his general opinion about them. This is because when you are new to any environment, you would want to first of all, observe the people of that environment and how they behave so that you will be able to understand and get along with them. Here was his very brief description about them: ” Honest, helpful, bit shy

Apart from studies, what else do you enjoy doing at your spare time? I asked him again, knowing from his previous responses that there could be other things or hobbies that he may enjoy doing other than studies. Here was his response also: “I like to chat with my friends, playing guitar, watching sports, going outside with friends.

Finally, it was time for me to know Mohammad’s general opinion about his school-Oulu University of Applied Sciences, the teaching environments and the teachers as well and here was his opinion:“I like Oulu Uas very much. The teaching environment is very friendly which I like most. Different teaching methods are used by different teachers but the main thing is that teachers change their methods if students have problem with the method.

Uudet kujeet odottavat

m9wada00 Kirjoittanut Daniel Wallenius   blogissa Ikiliikkujan päiväkirja
Julkaistu 3.6.2012, klo 21:24

Otokylä on hiljainen, puut vihertävät ja ulkona vihmoo kesäsade. Parkkipaikat ovat tyhjiä. Äsken Vaasasta palattuani huomasin, että parkkipaikalla kolme vuotta sammaloitumassa seissyt sininen Opel Ascona on kadonnut, kenties autojen taivaaseen. On jotenkin sopivaa, että se katosi juuri opintojen päättymisen aikaan. Aikanaan opinnot aloittaessani pysäköin ensimmäistä kertaa kotipihaan sen viereen.

Keskiviikko oli kaksijakoinen päivä. Silitin aamulla kauluspaidan, kiskoin puvun niskaan ja lähdin OYS:iin kuulemaan tuomion polvestani. Tuomio oli melko hurja. Kuulemma kaksi edellistä tähystystä eivät juurikaan ole auttaneet asiaa, sillä arpikudos väärässä paikassa on vain kirsikka sachertortun päällä: oikea syy ongelmiin liittyy ilmeisesti jalan luihin ja siihen, että ne kiskovat kinttua eri suuntiin. Edessä on lisää kuvauksia, joissa selvitetään, riittääkö fysioterapia, vai pitääkö palikoita jalan sisällä alkaa toden teolla siirtelemään. Lääkärin sanoin "siitä tulee iso remontti tai ei remonttia ollenkaan".

Lääkäristä ponkaisin suoraan koululle syömään. Siellä alkoi olla jo melkoinen karnevaalitunnelma: toinen toistaan upeammin pukeutuneet medianomit, musiikkipedagogit, muusikot, musiikinohjaajat ja tanssinopettajat odottelivat todistuksia ja muilta opiskelijoilta satoi onnitteluja. Lopulta porukka valui hiljakseen konserttisaliin ja kevätjuhla saattoi alkaa.

Viimeiset kolme vuotta olen onnistuneesti vältellyt kevät- ja joulujuhlia. Syynä lienevät yläaste- ja lukioajat. Perinteiset kevätjuhlat ovat olleet sitä, että veisataan pari virttä, nähdään pari lähinnä myötähäpeää aiheuttavaa tanssi- ja musiikkiesitystä, pidetään umpitylsiä puheita ja todistuksia jaetaan ikuisuus. Olin unohtanut pari muuttujaa: olen 4 vuotta vanhempi kuin edellisen kevätjuhlani aikaan ja esiintyjät ovat meidän koulussamme alan ammattilaisia.

Juhla alkoi suvivirrellä. Sitten kuunneltiin yksikönjohtajan ja rehtorin puheet, nähtiin tanssia ja musiikkia ja lopuksi jaettiin todistukset. Esitykset olivat ensiluokkaisia ja puheet saivat yleisön välillä tyrskimään. Ainakin siinä vaiheessa, kun rehtori kertoi viisauksia lasten suusta ja yksikönjohtaja paljasti, mitä kaikkea Guggenheim-museosta voi ajatella. Siinä minä sitten seisoin juhlan jälkeen kädessäni todistus ja ruusu. Kolmen vuoden tietämys pakattu yksiin kansiin, viestinnän koulutusohjelmasta valmistumisen ennätys plakkarissa ja elämä edessä. Söin kakkua, join kahvia ja yritin pysyä kasassa herkän mielentilani kanssa.

Lähdin juhlan jälkeen Skoteista palanneen Lauran ja entisen naapurini Eevan kanssa shoppaamaan ja kiinalaiseen syömään. Sitten menimme Tumelle. Se oli pistänyt muiden kanssa pöydän koreaksi ja kutsunut paikalle vanhat tutut riekkumaan yhdessä kotiinpaluiden ja valmistumisen kunniaksi. Luulin bileiden olevan valmistumislahjani, mutta kaverit yllättivät jälleen: jossain vaiheessa iltaa käteeni ilmestyi paketti, joka sisälsi taskuun menevän nauhurin ja lisävarustepaketin. Tämän journalistin haukankorvien ohi ei siis juttukeikoilla mene enää mikään.

Juhlien jatkot olivat Vanhalla Paloasemalla, jossa muut osumalaisaktiivit olivat järjestäneet varainkeruutapahtuman. Katselin ohjelmanumeroita, juttelin parin journalismin opettajan kanssa ja pistin bileet pystyyn. Jossain vaiheessa iltaa siirryin Kaarleen, mutta pistin korkin ajoissa kiinni. Tarkoitus oli nimittäin seuraavana aamuna puolen päivän maissa lähteä kohti Vaasaa. Päätin iltani Kaarlen terassille, nappasin Maxista rullakebabin matkaan ja kävelin tyhjiä Oulun katuja kohti auringonnousua.

Seuraavana aamuna pakkasin kamat, hain erään tanssijan muuttokuormineen ja suuntasin Vaasaan. Kuuntelimme matkan musiikkia ja puhuimme elämästä, kuolemasta, ammateista, harrastuksista ja vaikka mistä. Matkalla pysähdyimme äitini luona Pietarsaaressa. Söimme ja vaihdoimme äidin kanssa autoja. Sain uskollisen Volvo-vanhukseni kuukauden jälkeen takaisin. 17-vuoden ikäisenä sillä alkaa jo olla oma tahto tietyissä asioissa, mutta silti minulla oli sitä ikävä.

Vaasassa keskityin tervehtimään paria tuttua ja leiriytymään kavereiden sohvalle. Sattumalta se on samassa talossa kuin ensimmäinen oma asuntoni. Katselimme leffaa ja vaihdoimme kuulumisia. Lopetimme illan aikaisin, sillä seuraavasta päivästä oli tulossa melkoinen spektaakkeli. 

Kävin aamulla moikkailemassa vanhoja työkavereita. Perinteiden mukaan ajoin myös vanhan talomme ohi. Vastapäinen naapuri oli pihalla ja hetken ihmettelemisen jälkeen tunnisti kuusi vuotta varttuneen teinipojan. Vaihdoimme kuulumiset kahden naapurin kanssa ja sitten suuntasin takaisin majapaikkaani. Houkuttelin kaveripariskuntani naispuolisen osapuolen kaupungille etsimään syntymäpäivälahjaa toiselle kaverilleni. Sillä aikaa tämän avomies kokkasi kavereidensa kanssa kolmen ruokalajin yllätysaterian. Ostimme tytön kanssa lahjaksi kylmälaukun, jonka täytin erilaisilla kesäpeleillä, -leluilla ja piknikvälineillä. Palasimme takaisin ja astuimme pöytään. Tytön paikalla odotti sormus. Vastaus oli myöntävä ja pääsimme tuplavalmistujaisten ohella juhlimaan tuoretta kihlaparia.

Kihlaparin kauniimpi osapuoli joutui lähtemään yövuoroon töihin, joten me jatkoimme miehenpuolikkaan kanssa skumpanjuontia ja elokuvien katselua. Jossain vaiheessa siirryimme oluen ja saunomisen kautta viskiin ja sikareihin. Ilta päättyi kahden maissa ja seurana oli haikea huominen.

Kauaa ei krapulaista olotilaa ehtinyt surkutella, kun oli aika jälleen silittää kauluspaita ja lähteä lakkiaisiin. Tällä kertaa valkolakin sai päähänsä suurin osa siitä tyttöjoukkueesta, jota aikanaan valmensin kolme vuotta. Kävin katsomassa neljän heistä juhlia. Ensimmäinen tiesi tulostani, toinen tuijotti minua ovella monttu auki ja ihmetteli, miten olin sattunut hänen juhliinsa. Kolmas oli sitä mieltä, että oli arvannut tuloni ja neljäs totesi, että "VOI EI!". Voileipäkakun syömisen jälkeen vaihdoin rennompiin vaatteisiin ja lähdin juhlistamaan entisen luokkakaverini Miran syntymäpäiviä.

Miran syntymäpäiviä on vietetty tämän kotitalossa jo seitsemän tai kahdeksan vuotta, joka kerta jossain koulunpäättäjäisviikonlopun tienoilla. Alussa ne olivat vain meidän kaveriporukkamme bileet, myöhempinä vuosina mukaan liittyivät Miran vanhemmat, Miran veli kavereineen ja tällä kertaa bakkanaaleissa oli mukana myös Miran vanhempien kavereita. Minä keskityin ruuan syömiseen ja vissyn juomiseen. Päätin, että ensimmäinen työpäiväni olisi virkeänä tehty, joten lähdin ajoissa nukkumaan.

Tänä aamuna menimme Iivosen ja yhden toisen vanhan tutun kanssa Raxiin syömään. Minulla ja Iivosella oli nimittäin lauantaina vuosipäivä. Tapasimme 2.6.2005, kun satuin samalle bussimatkalle Suomi-Tanska-maaotteluun Tampereelle Iivosen joukkueen kanssa. Mörssäsimme Raxissa aikamme ja sitten nappasin kaverin mukaan kotimatkalle Ouluun.

Miniloma Vaasassa on ohi. Huomenna alkaa kesäesailu sanomalehdessä. Edessä on haasteita, mutta muistaakseni tykkäsin työstäni. Samalla alkaa elämäni ensimmäinen kesä Oulussa. Edelliset kaksi ovat menneet autoillessa työpaikkakunnan ja opiskelukaupungin väliä, mutta nyt pysyn täällä pohjolan haisevassa helmessä kavereideni lähellä. Luvassa lienee vauhtia ja vaarallisia tilanteita taas reilusti yli oman tarpeen. Syksyllä jatkuvat mediatuottamisen opinnot, missäpä muuallakaan kuin Oamkin Kulttuurialan yksikössä. Se on paras paikka se!

Kilimanjaro – kohtaamme jälleen

aija Kirjoittanut Aija Saari   blogissa Kitendawili! – Tansanian arvoitus
Julkaistu 3.6.2012, klo 17:54

Lindissä vietetyn viikon jälkeen oli aika pakata rinkka ja jatkaa matkaa Dar es Salaamin kautta Pohjois-Tansaniaan. Dar es Salaamissa matkaseurueeseen liittyi yksi kaveri lisää lahjoituskassien kanssa. Darissa ehdin muistella pari päivää eloa pari vuotta sitten, tavata tuttuja ja nauttia Intian valtameren rannoista. Maailma tuntui jälleen hyvin pieneltä, kun törmäsin pariin tuttuun myös ihan sattumalta. Kohti Moshia lähdimme linja-autolla. Matka Dar es Salaamista Kilimanjaron juurelle Moshiin kesti noin 8 tuntia.

Perillä Moshissa meitä odotti majapaikka suomalais-tansanialaisen Tanzania Volunteers yrityksen talossa. Pimeässä suoritettujen ämpäripesujen ja afrikkalaisen vessan jälkeen kaikilla länsimaisilla herkuilla varustettu talo tuntui oikein kodikkaalta. Moshissa ilmasto on myös jonkin verran viileämpi kuin etelässä, mikä myös tuntui mukavalta vaihtelulta runsaan hikoilun jälkeen. Iltaisin olen joutunut jopa vetämään päälle pidempää vaatetta.

Yhden lepopäivän jälkeen pääsimme vihdoin tapaamaan lapsia Raun päiväkodissa. Rau on hyvin köyhä lähiö Moshin laitakaupungilla, missä HIV-posiitiivisten ihmisten osuus väestöstä on huolestuttavissa lukemissa. Osa päiväkodin lapsista on myös HIV-positiivisia. HIV-testin tekeminen Tansaniassa on nopeaa ja ilmaista. Monissa perheissä lapsia ei kuitenkaan testata, koska lapsen mahdollisesti positiivinen tulos tarkoittaisi sitä, että myös vähintään toinen vanhemmista on HIV-positiivinen. HIV on Tansaniassa niin suuri tabu, että monet ihmiset elävät mieluummin epätietoisuudessa, kuin ottavat sen riskin, että joku näkisi heidät AIDS-klinikan asiakkaana. Usein viruksen tuo perheeseen isä, joka myöhemmin jättää perheensä, kun sairaus tulee ilmi perheessä. Tällainen on monien päiväkodin lasten tarina.

Vastaanotto päiväkodissa oli hyvin lämmin. Erityisesti Suomesta tuotujen lahjoituskassien purkaminen aiheutti riemunkiljahduksia. Vanhojen lelujen kunto olikin tosi surkea, joten uudet lelut tulivat tarpeeseen. Seuraavien parin viikon aikana tarkoituksenamme on kunnostaa päiväkodin tiloja, hankkia puuttuvia tarvikkeita ja pitää yleisesti silmällä sitä, että kaikki toimii, kuten on sovittu. Olemme saaneet mukaamme myös rahalahjoituksia, jotka on tarkoitus käyttää fiksusti muun muassa vaatteisiin ja ruokaan.

Normaalipäivänä lapset tulevat päiväkotiin aikaisin aamulla ja viipyvät iltapäivään saakka. Yleensä päivät kuluvat lähinnä opiskellessa swahilia, englantia ja matematiikka. Opiskelu perustuu monotoniseen toistoon. Käytännössä lapset istuvat lattialla rivissä ja luettelevat ulkoa ritirampsuja, joiden tarkoitusta eivät edes ymmärrä. Tarkoituksenamme on muuttaa päivärutiinia niin, että aikaa löytyy myös leikille.

Yleensä lapset saavat päiväkodissa aamulla puuroa ja myöhemmin päivällä riisi- tai maissipohjaista ruokaa. Ravintoarvot näissä sapuskoissa eivät ole kovin hyviä. Muutamina päivinä olemme vieneet päiväkodille erikoisherkkuja, kuten banaaneja ja kananmunia. Osa lapsista on terveitä ja vilkkaita. Joukossa on myös niitä, joiden yleiskunto on aika huono joko aliravitsemuksen tai sairauden takia.

Useat lapset kaipaavat kovasti hellyyttä, joten syliin tulijoita riittää. Kotoa ei välttämättä löydy sellaista henkilöä, jolla olisi aikaa tai halua helliä lapsia. Nämä yhteiset hetket saavat hymyn myös omille huulilleni. Olen kovasti yrittänyt olla tasapuolinen kaikkia lapsia kohtaan, mutta kyllä parin lapsen tarina ja persoona on koskettanut erityisesti. En voi olla miettimättä, millainen elämä näillä lapsilla on edessä. Toisinaan olo on aika toivoton. Toisinaan taas jotain ihan muuta; riemua ja naurua.

Iltaisin ihastelen talomme pihalla Kilimanjaron lumista huippua ja haaveilen ajasta, joilloin ehtisin kiivetä sinne itse.

« Edellinen 1 ... 240 241 242 243 244 245 246 247 248 249 250 ... 353 Seuraava »