HUOM! Olet Oamkin vanhassa blogissa. Siirry uuteen blogiimme tästä »
Oamkin blogeja

« Edellinen 1 ... 239 240 241 242 243 244 245 246 247 248 249 ... 353 Seuraava »

Pieni pala historiaa

kulttuuri Kirjoittanut Kulttuurialan yksikkö   blogissa Pieninkin yhteinen jaettava
Julkaistu 11.6.2012, klo 08:39

Olen ollut talossa töissä elokuusta 2001 (tai sivutoimisena tuntiopettajana toimin jo 1999). Saman vuoden keväällä olin jo toiminut valtakunnallisen Arktiset askeleet -tanssitapahtuman tapahtumasihteerinä. Arktiset askeleet onkin kulkenut kanssani pitkän tien, kun melkein kaikki muu ympäriltäni on 10 vuodessa muuttunut.

Vuonna 2001 työpaikkani, tanssinopettajan koulutusohjelma oli fyysisesti Nuoriso- ja kulttuurikeskus Nukulla (nyk. Kulttuuritalo Valve), muun yksikön toiminnan (musiikki ja viestintä) ollessa Taka-Lyötyssä. Työnkuvani oli olla tanssin sekatyöläinen, aina lukuvuoden kerrallaan, kesät nautin ansiosidonnaista päivärahaa.

Vuosina 2004 ja 2005 tanssinopettajakoulutus muutti monta kertaa. Toukokuussa 2004 muutimme Kotkantielle, Tekniikan yksikön kahteen luokkaan Nukun ilmastointiremontin alta. Kesäloman jälkeen muutimme Kotkantiellä vastavalmistuneen Kulttuurialan kirjaston uusiin tiloihin, sentään samassa talossa. Syyskuussa 2004 muutimme hetkeksi takaisin Nukulle, kunnes vuoden vaihteessa 2004-2005 muutimme pysyvästi Kulttuurialan yksikön uusiin tiloihin Kotkantielle. Melko hektistä aikaa oli se. Samaan saumaan työsopimukseeni tuli kaksi hyvää sanaa ”toistaiseksi voimassaoleva”. Nimikkeeni oli siinä vaiheessa opintoasiainsihteeri (85 % työpanoksella), jonka toimenkuva oli melko laaja – sisältäen edelleen Arktisten askelten tapahtumasihteerin työt. Lisäksi toimin koko ajan tanssinopettajakoulutuksessa sivutoimisena tuntiopettajana (15 % työpanoksella), olenhan koulutukseltani tanssinopettaja.

Elo ja olo on ollut tuon muutoksen jälkeen hmm... tai parempi on ehkä vain todeta, että sanonnan mukaan vierivä kivi ei sammaloidu, ja sammaloitumaan en ole ehtinyt. Vuoden 2005 alusta työpisteeni on nyt 5. paikassaan, olen ollut kaksi kertaa äitiyslomalla ja työnkuvani on muuttunut käytännössä lukuvuosittain.

Vuosi sitten keväällä tein itselleni suuren päätöksen. Olin valmis hautautumaan toimistotöihin 100 % työpanoksella. Kehityskeskusteluni jälkeen työnkuvaani muokattiin sen verran, että 1.8.2011 alkaen olin 50 % opintoasiainsihteeri ja 50% projektisuunnittelija (johon pestiin kuului myös hanke Arktiset askeleet). Tanssin opetustyö sai jäädä tauolle, halusin alkaa kehittää itseäni enemmän tapahtumatuottajan työn suuntaan. Sattuikin niin, että Oulun aikuiskoulutuskeskuksessa alkoi lokakuun alussa 2011 Menestyvä tapahtumatuottaja -näyttötutkintokoulutus. Hyppäsin kyytiin ja ajattelin saavani koulutuksesta hyviä eväitä kehittää Arktisia askelia ja muita tanssinopettajakoulutuksen tapahtumia.

Ehdin tehdä uuden työsopimukseni mukaista työtä kolme kuukautta, kun taas tapahtui. Edellinen Oamkin Kulttuurin uudet sisällöt ja elämykset -painoalaan liittyvä tapahtumatuottaja jatkoi matkaansa eteenpäin ja minulle aukesi ovi astua sisään tapahtumatuottajan maailmaan laajemmassa mittakaavassa. Uusi pestini alkoi 7.11.2011 ja alkoikin täydellä tohinalla. Kulttuurialan yksikön joulujuhlan jälkeen tammikuun lopussa 2012 oli vuorossa valtakunnallinen Leevi Madetoja pianokilpailu, seuraavaksi olin mukana järjestämässä Kotkantien kampuksella Game Spring Oulu -pelialan tapahtumaa ja maaliskuussa oli jo kovasti tulossa valtakunnallinen Arktiset askeleet -tanssitapahtuma. Pyörä pyörähti käyntiin ja ylityötunteja ropisi tilille. Kuvittelin silloin marraskuussa, että huhtikuun koittaessa työtahti hieman helpottaisi, mutta nyt huomaan jo osan jääneen kesälomalle, kun itse alan taas ehtiä hengittää – ja katsoa, mitä kaikkea on jäänyt tekemättä, toivottavasti vielä huomaan senkin, mitä kaikkea on jäänyt käteen.

Kuluneella viikolla oli jälleen kerran tanssinopettajakoulutuksen valintakokeet. Ensimmäistä kertaa minä en kuulunut niihin mitenkään (en toki ole kuulunut äitiyslomallakaan). Oloni tuntui haikealta ja kävinkin hieman kurkkimassa oven raosta. Väistämättä tuli mieleen toinen sanonta siitä, miten yhden oven sulkeutuessa avautuu toinen ovi. Niin on käynyt, olen saanut oppia paljon kuluneen lukuvuoden aikana, niin opinnoissani kuin työssänikin. Opintoihin liittyen vaan kaikki kevään oppimistehtävät on vielä tekemättä... Kesällähän sitä on aikaa, eikö?

Tämä kaikki määrittää kuitenkin vain raamit, joiden puitteissa työskentelen. Suuri vaikutus on ihmisillä, joiden kanssa olen työskennellyt ja työskentelen. Kiitos Niina Susan Vahtola, Heli Kuula ja Liisa Kontturi-Paasikko, teidän kanssanne olen tehnyt töitä jo 10 vuotta, olette arvokkaita kanssakulkijoita. Kiitos myös kaikille muille työkavereille ja opiskelijoille! Teiltä olen myös oppinut paljon. Tästä on hyvä jatkaa, kenties toiset 10 vuotta? ;-)

Mira Kolanen

Työn ja jalkapallon juhlaa

m9wada00 Kirjoittanut Daniel Wallenius   blogissa Ikiliikkujan päiväkirja
Julkaistu 10.6.2012, klo 22:04

Kesä on alkanut. Samoin jalkapallon EM-kisat. Olen nähnyt vähintään yhden puoliajan jokaisesta arvokisaottelusta vuoden 2002 jälkeen, enkä aio tinkiä ottelumäärästä näissäkään kisoissa. Joka peli pitää nähdä ja piste. Koska menossa on kolmas kisapäivä, katselen jo kuudetta otteluani. Futikseen ei kyllästy koskaan.

Maanantaina alkoivat työt. Oli hieman jännittävää siirtyä uutistoimitukseen ensimmäistä kertaa sitten viime elokuun. Viimeisen vuoden aikana on tullut kirjoitettua paljon free-hommien merkeissä. Se on kuitenkin ollut pääasiassa yritys- ja yhteisöviestintää, ei uutistyötä. Hauskaa sekin on, mutta hyvin, hyvin erilaista. Nyt tässä on viikon verran mietitty, mistä löytää haastateltavia ja mikäs se tämän jutun kärki olisikaan. Maija, vai kenties pikkusiskonsa, oli ensimmäinen ajatukseni.

Maanantai oli siis ensimmäinen työpäivä. Urakka ei kuitenkaan sinä päivänä rajoittunut työntekoon. Läksin suoraan töistä Biskettiin viimeistelemään Osuman liiketoimintasuunnitelmaa Milla-Maijan kanssa. Koko kevään urakka oli nyt oikolukua ja viimeistelyä vaille valmis. Kolme tuntia kahvittelimme ja kirjoitimme. Sitten 42-sivuinen tuotos oli valmis. Kevään aikana olen siis 69-sivuisen tutkielman lisäksi oksentanut ulos 42 sivua tuota suunnitelmaa. Kynän pitäisi siis pysyä kädessä kesälläkin.

Samalla, kun kirjoitimme, soittelin ja facebookkasin kiivaasti. Ensin järkkäsin Cosmossa toimittavalle tutulle pari haastateltavaa ja sitten koitin tuottaa itselleni peräkärryä tai pakettiautoa. Kaveri oli muuttamassa Helsinkiin ja oli luvannut sänkynsä minulle. Tällä hetkellä nukun lainasängyssä, joten ilmainen sänky houkutti. Ehdin lopulta saada naapurini hakemaan kotoaan auton ja toisen kaverini siihen sopivan kärryn. Liiketoimintasuunnitelman palautettuamme lähdin siis hakemaan sänkyä. Sängyn jälkeen kuljetimme vielä pesukoneen toiselle kaverille. Olin kotona kymmeneltä.

Viikon aikana istuin päivät töissä ja lepäilin illat kotona. Purin maaliskuulta jääneet viimeiset muuttolaatikot ja järjestelin kämppää. Täällä alkaa vihdoin näyttää kodilta, viimeistä siivousta lukuun ottamatta. Viikolla illat menivät kotona istuessa, mutta perjantaina lähdin jälleen katsomaan, miltä yöelämä Oulussa näyttää.

Istuimme aluksi iltaa Kaukovainiolla ja katselimme EM-futista. Jatkoimme sieltä keskustaan ja Onebariin sekä Kaarleen. Liikkeellä oli kovin vähän tuttuja. Hipsin kolmen maissa kaverille nukkumaan ja aamulla kotiin.

Iltapäivällä lähdin Tumen ja sen kahden siskon kanssa kaupan kautta Kuivasrannalle saunomaan ja maistelemaan olutta. Kolmaskin sisko liittyi paikalle jossain vaiheessa iltaa. Katsoimme jälleen futista ja puhuimme henkeviä. Seuraavaksi matka jatkui Karaokeaittaan. Siellä oli melko täyttä, eikä meistä kukaan laulanut mitään. Ainut mainitsemisen arvoinen asia oli kovaa meteliä pitänyt sormuksia kaupitteleva Leena Hefner os. Herppeenluoma, joka oli koko baarin näkyvin väriläiskä. Lähdin puolen yön maissa nukkumaan.

Tänä päivänä olen keräillyt voimia uutta työviikkoa varten ja katsellut jalkapalloa. Huomenna edessä on paluu arkeen.

Katso lähelle

keke Kirjoittanut Arkista kestävyyttä   blogissa Arkista kestävyyttä
Julkaistu 8.6.2012, klo 13:12

Sinä tuttu, jota en taaskaan moikannut kun pyöräilit vastaan: 

anteeksi, jätin jälleen rillit kotiin.

Oma likinäköisyyteni aiheuttaa huvittavia ja joskus nolojakin tilanteita, mutta konkreettinen lähelle katselu ei aina ole huono asia. Ekologisessa elämäntavassa lähi-etuliite liittyy moneen asiaan.

Lähiympäristöön vaikuttaminen on helppoa ja kaikkien ulottuvilla

Vaikuttaminen ja osallistuminen lisäävät onnellisuutta ja sen kautta välittämistä, välittäminen taas saa taistelemaan terveen, hyvinvoivan elinympäristön puolesta. Ihanaa uutta yhteisöllisyyttä ja lähiympäristöä katutasolla värittävää toimintaa edustaa muun muassa ravintolapäivä, missä passiivisen kuluttamisen sijaan luodaan itse. 

Omassa työssäni kierrätysvaatteiden suunnittelijana koetan toteuttaa ajatusta kannustamalla asiakkaitani osallistumaan myös itse suunnitteluun. Uniikkivaatteeseen muodostuu tunneside, joka kannustaa säilyttämään, toisin kuin ketjuvaatteisiin, joiden halpa hinta ja geneerinen ulkoasu oikein huutavat arvottomuutta.

Kotitalousjätteiden kierrätys, lihansyönnin vähentäminen, kävelyn, pyöräilyn ja julkisten kulkuneuvojen käyttö autoilun sijaan, vaatteiden ja tavaroiden korjaaminen ja kierrätetyn tai ekologisesti tuotetun tavaran ostaminen, turhien kemikaalien välttäminen... Nämä liikkeet ovat vähintä, mitä voimme tehdä arjessa kestävän kehityksen puolesta.  Ja sen kummemmin ekologisuutta alleviivaamatta meidän pitäisi kuluttaa vähemmän, mutta laadukkaammin, kerätä tavaran sijaan elämyksiä, kuluttaa palveluihin ja tukea lähiympäristön yrittäjiä, tapahtumajärjestäjiä ja taiteilijoita. Heitä, jotka tekevät meidän kaikkien kaupungista elävämmän, toimivamman ja kauniimman. 

Ruoka-asioissa kannattaisi suosia lähellä tuotettua, itse viljeltyä tai keräiltyä. Ekovaihtoehtoja löytyy myös teollisempia makuja himoitsevalle kaupunkilaiselle. Suomalaiset kaupat heittävät ruokaa roskiin kymmeniä miljoonia kiloja vuodessa, ja niinpä kierros lähikauppojen roskiksille voi tuottaa hyvinkin mielenkiintoisia ruoka-aarteita. Tai mikset menisi metsään: vitamiinipommit nokkoset, voikukat ja horsmat valloittavat juuri tälläkin hetkellä tienvarsia ja joutomaita, ja ovat vapaasti kenen tahansa poimittavissa, samoin kuin marjat ja sienet myöhemmin kesällä ja syksyllä. Ennen marja-aikaa voi poimia vaikkapa mustikanlehtiä, jotka sopivat syötäväksi sellaisenaan ja ovat superterveellisiä. Keräilyyn ei Oulun kokoisessa ja näköisessä kaupungissa tarvita autoa tai edes pyörää: ihan keskustan tuntumasta löytyy luontoa riittävästi kaikkien em. tuotteiden hankintaan. Sitä paitsi jalan näemme enemmän, huomaamme pienetkin yksityiskohdat, ihmiset, ilmeet, kuulemme linnun laulun, haistamme kasvit, tehtaat ja  koiran jätökset. Tällainen jalat maassa -asenne ei ole vain ekologinen, vaan myös juurruttaa lähiympäristöön ja saa rakastamaan sitä - myötä- ja vastamäessä! Ja silloin motivaatio tuon ympäristön suojelemiseen on jo syntynyt.

Katja Iljana,
vaatesuunnittelija

Ja seuraavaksi Zanzibar

aija Kirjoittanut Aija Saari   blogissa Kitendawili! – Tansanian arvoitus
Julkaistu 6.6.2012, klo 20:34

Viimeinen ilta Moshissa. Ihmettelen, mihin kaksi ja puoli viikkoa elämästä on kadonnut. Tuntuu, että aika on karannut käsistä. Toisaalta taas tiedän, että olen jälleen oppinut paljon uutta. Eilen juttelin taksikuskin, joka ei osannut sanaakaan englantia ja silti hinnan ja määränpään sopiminen sujui ihan sujuvasti swahiliksi. Vaihdettiinpa myös päivän kuulumiset. Tätä tulen kaipaamaan; jutustelua ihmisten kanssa.

Päiväkodilla olemme ehtineet jakaa lahjoituksia päiväkodin käyttöön sekä myös lapsille kotiin vietäväksi. Olemme hankkineet lahjoitusrahoilla monenlaista tarpeellista, ensiaputarvikkeita, ylimääräisiä välipaloja, siivousvälineitä, koulutarvikkeita, uudet verhot ja lämpimiä vaatteita lapsille. Eräänä iltana maalasimme päiväkodin seiniä lapsille yllätyksenä. Järjestimme myös juhlat lapsille ja heidän vanhemmilleen afrikkalaiseen tyyliin. Tarjolla oli ruokaa, limsaa ja herkkuja. Tunnelma oli katossa. Tanssiminen keskeytettiin vain ruokailun ajaksi.  Juhlista nauttivat sekä lapset että vanhemmat. Oli oikein mukava tavata lasten vanhempia. Mamojen lisäksi paikalle saapui myös erään pienen tytön isä. Erityisen huojentavaa oli nähdä tytön lempeänoloinen isä. Tiedämme, että tämän lapsen äiti kärsii mielenterveysongelmista, eikä pysty huolehtimaan lapsistaan. Näitä lapsia tulee kyllä kova ikävä.

Olen päässyt myös vierailemaan Msamaria nimisessä katulapsien kodissa. Msamariassa eletään jatkuvasti kädestä suuhun ja toiminta on vaakalaudalla koko ajan. Vierailumme aikana lapsille kytkettiin takaisin juokseva vesi, joka oli ollut poikki muutamia päiviä maksamattomien vesilaskujen takia. Avoimen laskun oli maksanut eräs suomalainen vierailija. Työntekijöille maksetaan palkkaa silloin, kun rahaa sattuu olemaan. Tällä hetkellä työntekijät tekevät hommia ilman palkkaa. Msamariassa asuu kolmisenkymmentä poikaa ja vajaa kymmenen tyttöä. Yleensä lapset löydetään kadulta. Tavallinen tarina on, että perheessä on tullut riitaa, ei ole varaa ruokaan tai lapsia hyljeksitään jommankumman vanhemman uudessa avioliitossa. Msamarian henkilökunta pyrkii avustamaan lapsia kotiinpaluussa. Jos kotiin palaaminen ei ole mahdollista, pyritään heille löytämään koti jostain muualta.

Eilen kävin tutustumassa Veta ammattioppilaitokseen täällä Moshissa. Olin kyllä positiivisesti yllättynyt! En juuri keksinyt eroja suomalaiseen ammattiopetukseen. Minua isännöineet herrat vaikuttivat oikein innovatiivisilta ja avoimilta uusille opetusmenetelmille. Alunperin tunteroisen mittaiseksi suunniteltu käynti koululla venähti puoleen päivään. Asiaa riitti puolin ja toisin. Yrittäjyyden ja yrittäjyyskasvatuksen arvo on tässä oppilaitoksessa ymmärretty. Parhaillaan koulussa rakennettiin työtilaa, jossa eri opintolinjojen opiskelijat voivat tavata ja suunnitella monialaisia yritysprojekteja. Vetassa ollaan myös hyvin avoimia kansainväliselle yhteistyölle ja he ottavat ilolla vastaan opettaja- ja opiskelijavaihtareita. Osa oppilaista asuu kampuksella, joka vaikutti hyvin rauhalliselta ja siistiltä. Vetassa opiskelijat käyttäytyvät kohteliaasti opettajia kohtaan ja valmistumisprosentti lähentelee sataa.

Tällä matkalla tuntuu, että aika loppui kesken. Uskon, että palaan Moshiin vielä jonain päivänä. Nyt kuitenkin pakkaan rinkkaa ja valmistaudun unohtamaan kaikenlaisen työnteon vajaaksi viikoksi Zanzibarin valkealla hiekalla.

Asante sana Moshi. Jambo Zanzibar!

Kesälomien laadunvarmistus

laatuleipuri Kirjoittanut Vieraileva leipuri   blogissa Laatuleipuri
Julkaistu 6.6.2012, klo 14:36

Oamkin laaduntekijät alkavat jo jäädä kesälomille ja kesävapaille.  Puutarhanhoito lienee suosituinta harrastetta kesäpäivien kuluttamisessa ja siksipä en malta olla antamatta vielä pientä oppituntia tähän liittyen.  Blogi on siihen varmaan aivan hyväksyttävä tapa myös meidän pedagogisessa viitekehyksessämme.

Kun nyt vapaallanne riennätte taimimyymälöihin ostamaan puutarhatilkuillenne puita, pensaita tai perennoja, niin oletteko tietoisia, että ostamanne kasvit ovat  läpikäyneet lakisääteisen laadunvarmistuksen. Meillä Suomessa Taimiaineistolaki ja Asetus koristekasvien taimiaineiston tuottamisesta ja markkinoinnista säätävät, että taimien tuottajilla ja markkinoijilla on oltava laadunvarmistus ja myytävien taimien on täytettävä lakisääteiset laatuvaatimukset.

Mitä siis on taimituotannon laadunvarmistus?  Asetus määrittää siitä seuraavaa:

”Koristekasvien taimiaineiston tuottajan, markkinoijan ja maahantuojan on järjestettävä toimintansa laadunvarmistus, ottaen huomioon toimintansa tai toimintojensa erityisluonteen, siten, että:  

1) tuotantojärjestelmän kriittiset vaiheet, jotka vaikuttavat aineiston laatuun tunnistetaan;

2) kriittisten tuotantovaiheiden seurannasta ja valvonnasta pidetään kirjaa;

3) näytteiden ottaminen ja niiden tutkiminen tapahtuu Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen hyväksymällä tavalla; ...”

Teksti jatkuu vielä, mutta tässä ehkä oleellisin tieto. Tällaisen laadunvarmistuksen siis käyvät läpi ostamanne syreenit, angervot, pionit, kuunliljat ym.

Millaista laatua taimilta sitten vaaditaan?  Tähänkin löytyy asetuksesta runsaasti ehtoja. Asetuksen mukaan  markkinointia varten saa tuottaa, markkinoida ja maahantuoda vain sellaista taimiaineistoa, joka: 

  • on kooltaan ja muodoltaan kullekin lajille ja lajikkeelle tyypillistä
  • on riittävän nestepitoista (normaali nestejännitys)
  • astia- tai paakkutaimien juuripaakku on juurtunut siten, että se pysyy hyvin koossa
  • paljasjuuristen taimet ovat lepotilassa;
  • normaalioloissa oikein istutettuna ja asianmukaisesti hoidettuna taimi juurtuu ja alkaa kasvaa

Näiden lisäksi taimien on täytettävä terveysvaatimukset ja ne on oltava oikein nimetty. Taimista täytyy siis löytyä nimilappu, joka kertoo kasvin nimen, mutta lisäksi tuotantomaan ja viljelijän tai myyjän nimen. Kun seuraavan kerran menette taimia ostamaan, tarkistakaapa täyttävätkö myytävät taimet näitä laatuvaatimuksia.

Voimmeko me Oamkissa ottaa tästä jotain oppia omaan toimintaamme. Sitä voitte jokainen itseksenne miettiä niitä taimia istutettaessanne.

Hyvää kesää kaikille!

Paula Syri

 

 

« Edellinen 1 ... 239 240 241 242 243 244 245 246 247 248 249 ... 353 Seuraava »